Original subtitles

Oikealle.

Kesällä 2025 Pohjois-Portugali ja Espanja

olivat Euroopan pahimman maastopalokauden keskiössä.

Katsoin ylös, enkä ollut nähnyt mitään sellaista.

Se oli oikea liekkimeri.

Kun lämpökupoli, joka on vakavan kuuma sääilmiö,

loi ennennäkemättömän helleaallon,

se muutti koko alueen ruutitynnyriksi, joka oli valmis palamaan.

Työskentelimme joka päivä tulipalosta toiseen.

Miksi ne eivät lopu?

Seurasi tuhoisa tulimyrsky.

Lämpökupoli aiheutti tuhansia tulipaloja alueella.

Tulirintamat yhdistyivät ja voimistuivat

muodostaen hallitsemattomia tulipyörteitä.

Koko maisema paloi. Se oli kuin Harmageddon.

Kymmenet tuhannet pakenivat, henkiä menetettiin

ja vuosisatoja kestäneet yhteisöt tuhoutuivat...

Heidän oli taisteltava henkensä edestä.

...nyky-Euroopan historian pahimmalla maastopalokaudella.

Kesäkuussa 2025

Portugalissa ja Espanjassa koettiin ennätyksellinen kuumuus.

Tästä kesäkuusta tulee kuumin sitten vuoden 1961.

Suuri helleaalto iskee Espanjaan ja Portugaliin

useita viikkoja varhaisemmin kuin koskaan.

Helleaalto tuo korkeita päivälämpötiloja,

mutta varokaa myös yölämpötiloja.

PORTUGALI - ESPANJA

Portugalin ja Espanjan ylle muodostui korkeapaineen alue.

Se esti kuumaa ilmaa karkaamasta.

Kun pakopaikkaa ei ollut, kuuma ilma työntyi alaspäin, jossa se tiivistyi

aiheuttaen kosteuden menetystä ja ylikuumentumista.

KORKEAPAINE

Kyseistä myrskyilmiötä kutsutaan lämpökupoliksi.

Lämpökupoli kuivattaa maan. Lämpötilojen noustessa

se loi täydelliset olosuhteet Portugalin maastopaloille.

Olen Manuela Carneiro, toimittaja ja TV-kirjeenvaihtaja.

Olen töissä kansallisessa TV:ssä, mutta teen paikallisjournalismia.

He eivät tienneet, keiden kodit olivat palaneet.

En pidä kesistä maastopalojen takia.

Muistan, että maastopaloja on ollut kesäisin lapsuudestani asti,

mutta nykyiset palot ovat aivan omaa luokkaansa.

Pieniä ja hallittavia kesäpaloja on aina ollut kesäisin

Portugalissa ja Espanjassa.

Tilanne muuttui vuosikymmen sitten...

KESÄ 2017

...kun Portugalissa oli yksi tappavimmista maastopalokausista.

Vuosi 2017 oli hyvin vaikea.

Paloja ei ollut vain yksi, vaan monta.

Lämpökupoli aiheutti pitkittyneen helleaallon ja ankaran kuivuuden.

Tulkaa tänne!

Se yhdistettynä koviin kuiviin tuuliin

lietsoi laajoja ja nopeasti liikkuvia tulipaloja.

Ne nielivät kyliä varoittamatta ja häkellyttivät pelastuslaitokset.

ABRANTESIN PALOKUNTA

Manuela seurasi tulipaloja

ja raportoi niiden vaikutuksista kansalle.

Tulipaloja oli kaikkialla.

Näimme talojen ja tehtaiden palavan.

Kuulimme ääniä kuin pommi olisi räjähtänyt.

Tappavin tulipalo levisi

Pedrógão Granden kaupunkiin Keski-Portugalissa.

Tuli valtasi kaupungin, ennen kuin asukkaat ehtivät paeta.

Toimittajana olin järkyttynyt.

Traagisesti 66 ihmistä menetti henkensä.

Monet jäivät loukkuun autoihinsa yrittäessään paeta.

Vuonna 2017 näin yhden kuoleman, sitten kaksi,

neljä, viisi...

Muistan ihmetelleeni: "Mitä? Näin ei pitäisi käydä. Ei."

Kaiken kaikkiaan yli 100 ihmistä kuoli vuoden 2017 maastopaloissa.

Portugali järkyttyi tragediasta.

Portugalissa on aina tulipaloja,

mutta tavallisesti niihin ei kuolla.

Vuoden 2017 tulipalot johtivat parempiin sammutusmenetelmiin

ja varoitusjärjestelmiin, jotta useampi pelastuisi jatkossa.

Portugali valmistautui paremmin, mutta vuosien varrella,

kun lämpökupolit ja helleaallot ovat yleistyneet,

maastopalojen voimakkuus on kasvanut.

HEINÄKUU 2025

Heinäkuussa 2025 Portugalin viimeisin lämpökupoli

aiheutti jatkuvasti korkeita lämpötiloja.

Kun epätavallisen kuuma ja kuiva ilma liikkui pohjoiseen Saharan autiomaasta

ja jäi kupolin vangiksi, lämpötila nousi entisestään.

Kasvillisuus kuivui ja maasto muuttui erittäin tulenaraksi.

Lämpötila nousi 38 asteeseen

eli yli keskiarvon vuodenaikaan nähden.

Jos lämpötila pysyy niin kuumana kuusi peräkkäistä päivää,

helleaalto on virallinen.

Pitkät helleaallot ovat pahimpia tilanteita.

Siinä on ainekset suuriin tulipaloihin.

Paloasiantuntija Domingos Viegas

neuvoi palokuntaa maastopalovaara-alueilla

ja oli huolissaan.

Vuonna 2025, kun helleaalto alkoi,

se muistutti minua tilanteesta, jonka koimme vuonna 2017.

Maassa oli samanlaisia olosuhteita ja paljon suuria tulipaloja.

Maa oli taas hälytystilassa.

PORTUGALI - ESPANJA

Luoteis- ja Keski-Portugalissa syttyi kymmeniä maastopaloja.

Sophie De Jong asui perheensä kanssa pienellä maatilalla Castelo Brancossa.

KESKI-PORTUGALI

Meitä on nyt neljä.

Pian meitä on viisi, koska tässä uunissa on pieni pulla.

Olemme onnellinen perhe.

Meillä on kaksi kaunista lasta, Ami ja Fia.

Mieheni Filipe on portugalilainen.

Se on yksi syy sille, miksi olemme Portugalissa.

Lämpötila pysyi erittäin korkeana useita päiviä.

Helleaalto virallistui heti.

Korkeiden lämpötilojen takia Portugalissa on paloriski.

Useina päivinä ei voi käyttää ruohonleikkuria tai traktoria

tai mitään, mikä voi sytyttää kipinän.

Tilanne näyttää villimmältä kuin haluaisimme.

Saharan epätavallisen kuuma ilma virtasi yhä lämpökupoliin.

Sophien maatilasta tuli täydellinen voimanlähde maastopaloille.

28. HEINÄKUUTA 2025

Olimme kotona. Felipen veli Renato oli luonamme,

samoin Felipen äiti.

Kotona oli siis neljä aikuista ja kaksi lasta.

Juttelimme, kunnes yksi meistä sanoi: "Savua."

KELLO 16.36

Maastopalo syttyi 1,5 kilometrin päässä maatilalta.

Se levisi nopeasti.

Muistan seisoneeni, katsoneeni savua ja tunteneeni tuulen kasvoillani.

Sitä ei tapahdu joka päivä kesäisin.

Ajattelin, että tilanne ei näyttänyt hyvältä.

Toisaalta yritin ajatella järkevästi ja rauhallisesti,

jotta saamme passit ja lapset valmiiksi ja eläimet vapaaksi.

Jos olisi aikaa, voisimme ehkä kastella talon ympäristön.

Perhe valmistautui evakuoitumaan lähimpään kylään.

En halua jättää LEGO-palikoitani.

Tuuli tulee tuolta.

Se on jo toisella puolella.

Kun tuli saapui kukkulan yli, se tuhosi lähes koko kukkulan

vain minuuteissa.

Tajusimme, että oli syttynyt toinen tulipalo

ja pakotiemme oli tulessa.

Se oli eri tulipalo kuin aiemmin näkemämme.

Kekäleitä lenteli joka suuntaan sytyttäen uusia tulipaloja.

Maatilan lähellä syttyi toinen tulipalo.

Se yllätti meidät, ja ajattelimme: "Nyt lähdetään."

-Ota koirat. -Otattehan koirat?

Kaikki heitettiin autoon, paitsi koirat.

Koirat painavat 40 - 50 kiloa, ja automme oli jo täynnä ihmisiä.

Oli tuskallista, että emme voineet ottaa niitä.

Tulipalon alkuperäistä syytä ei tiedetty.

Koska maa oli niin kuivaa,

pieni kipinä tai heijastava roska riitti sytyttämään tulipalon.

Tuli levisi hyvin nopeasti molemmin puolin.

Ajoimme pois, ja saavuimme kohtaan, jossa liekit olivat.

Pysähdyimme. Filipen äiti ei halunnut mennä liekkien läpi.

Hän pysäytti auton ja pelkäsi mennä valtavan tulipalon edestä.

Tuli ympäröi heitä,

ja se alkoi estää heidän pakomahdollisuutensa.

Sellaisessa hetkessä tulee kuvitelleeksi,

että palaa elävältä.

Filipen äiti ei halunnut mennä liekkien läpi.

Hän katsoi niitä ja varmaan ajatteli:

"Selviänkö hengissä, jos menen tuon läpi?"

Silloin Filipe nousi autosta.

Hän sanoi: "Joko painat nastan lautaan,

tai minä ajan tai työnnän sinut eteenpäin.

Jos emme aja liekkien läpi nyt, emme pääse täältä koskaan."

Sitten Filipen äiti ajoi tulen läpi.

Etenimme valkoiseen savuun, joka sumensi näkökenttämme.

Kun ajoimme sen läpi, muistan,

että kopteri tai lentokone lensi yltämme

ja pudotti vettä päällemme.

Sophie perheineen onnistui navigoimaan liekkien läpi.

Se oli pelottavinta koko tilanteessa.

Lopulta pääsimme kylään.

Kaikki ympärillämme oli savun peitossa.

Koko maisema paloi. Se oli kuin Harmageddon.

Palokunta oli valmistautunut tulipaloon,

mutta sen nopeus ja intensiteetti häkellyttivät.

Olen Rui, pelastaja.

Rui Sousa kuvasi tulipalojen levitessä

ja piti kirjaa siitä, miten ne saatiin hallintaan.

En kuvaa kaikkia tulipaloja, koska joskus unohdan.

90 prosenttia taistelusta on lähitaistelua

letkun ja veden kanssa.

Tuli hyppii!

Palokunta yritti sammuttaa tulipalon ilmasta käsin.

Maassa ollessaan he yrittivät pysäyttää palon etenemisen,

mutta se jatkoi etenemistään vauhdilla.

Se levisi Medelimin kylän laitamille.

Olen Linda Bennis.

Asun Keski-Portugalissa kauniilla maalla,

jossa on joki ja koirani.

Olemme pienehkössä laaksossa.

Vaikka näin savun, kun katsoin ylös, en nähnyt tulta.

Olin silti tietoinen palolentokoneista,

jotka lensivät alueen halki.

Sanoin pojalleni: "Noah, hae passisi ja koirat."

Ajoin kirjaimellisesti 20 metriä tietä pitkin

ja katsoin ylös, enkä ollut nähnyt mitään sellaista tulevan meitä kohti.

Se oli oikea liekkimeri.

Tulta oli silmänkantamattomiin niin vasemmalla kuin oikealla.

Liekit olivat aivan valtavia.

Tuli oli kulkenut pitkän matkan kuivalla maalla ja tuulessa.

Liekit olivat hirviömäiset saapuessaan meille.

Linda ja hänen poikansa ajoivat lähimpään kylään etsimään suojaa,

mutta tuli jatkoi etenemistään.

Pelastajia tuli yhä enemmän.

Paloa oli vaikea sammuttaa. Se levisi kaikkialle.

Ihmisillä oli varvassandaaleja, t-paitoja ja shortseja,

kun vaeltelimme teillä aamuneljältä

kuin kodittomina vailla muuta omaisuutta.

Maan tasolla taisteli yli 400 pelastajaa.

Kaikki palaa.

Heidän ainoa toivonsa oli, että yöllä lämpötila laskisi,

jolloin tulta olisi helpompi hallita.

Niin ei käy helleaalloissa, koska yön korkeat lämpötilat

saavat tulen leviämään sekä päivin että öin.

Pelastajien on vaikeampaa sammuttaa tulipalot,

kun yöt eivät ole viileämpiä.

Lämpökupolin korkeapainejärjestelmä toimii kuin uuni.

Se vangitsee kuumaa ilmaa lähelle maata

ja estää viileämpää pääsemästä sisään.

Korkea lämpötila jatkoi tulen lietsomista.

Ongelma teki olosuhteista vaikean pelastajille.

Paloja oli vaikea sammuttaa, ja ne kestivät päiväkausia.

Aamunkoitteessa palokunta sai palon vihdoin hallintaan.

Linda sai palata kotiin.

Tie avattiin noin kello 6.30 seuraavana aamuna.

Silloin ajoimme sen kamalan matkan. Voin yhä lähes tuntea vatsassani sen,

kun ajoin sillä tiellä

kohdatakseni sen, mikä oli ollut kaunis kotimme.

Se oli palanut maan tasalle.

Siellä oli ihana uima-allas ja kuisti.

Kauniita terasseja, kauniita sinisateita, kävelytie...

Yhtikäs mitään ei jäänyt.

50 kilometrin päässä Sophie perheineen oli myös matkalla kotiin.

Onneksi heidän talonsa selvisi tulipalosta.

Ympäröivä maasto kuitenkin tuhoutui.

Olimme kiitollisia, koska selvisimme hengissä,

mutta tunsimme molemmat paljon surua.

Puut surettivat suuresti.

Toiseksi surullisinta oli ajatus menetetystä elämästä.

Perhe menetti karjaa ja useimmat alueelle tuomansa puut.

Kuvittelin mielessäni koiramme, kun jätimme ne sinne.

Kuin ihmeen kaupalla ne kävelivät luoksemme savuseinämästä.

Silloin tuntui, että kaikki oli taas hyvin. Ne elivät.

Yli 2 800 hehtaaria maata ja useita koteja tuhoutui tulipalossa.

Lämpökupoli oli yhä Portugalin yllä,

joten helleaalto ei näyttänyt laantuvan.

Maasta tuli yhä tulenarempaa.

Muistamme aina vuoden ensimmäisen tulipalon,

koska tiedämme, että se on monien tulipalojen alku.

Portugali oli helleaallon kourissa.

Maastopalot riehuivat pohjois- ja keskialueilla.

Julkisia varoituksia ja rajoituksia annettiin.

Voimakas lämpökupoli vangitsi yhä Saharan kuumaa ilmaa

pitäen Portugalin lämpötilan yli 37 asteessa.

Pohjois-Afrikassa on helleaaltoa.

Kuuma ilma on nyt työntynyt odotetusti ympäri Espanjaa ja Portugalia.

Portugali koki eilen 42,8 asteen kuumuuden.

Useimmissa paikoissa on helleaalto, ja näemme melko korkeita lämpötiloja.

Kun olin pikkutyttö, oli kuuma, mutta nyt tilanne on pahentunut.

KUUMUUDEN TERVEYSVAIKUTUKSET

Helleaallot ovat yhä yleisempiä,

Tulipalot ovat yhä suurempia.

Suuria ilmiöitä koetaan lyhyemmillä väliajoilla.

9. ELOKUUTA 2025

12. HELLEAALTOPÄIVÄ - 38 ASTETTA

Kolme lentokonetta ja yksi helikopteri tarkkaili aluetta.

Emme ole vielä nähneet tulta tällä rintamalla.

Toimittaja Manuela Carneiro seurasi tulipalokautta Keski-Portugalissa

ja oli matkalla Trancoson kaupunkiin, jossa oli syttynyt tulipalo.

Saavuimme aamulla.

Emme nähneet liekkejä.

Aamun kuluessa näimme pienen liekin pienellä kukkulalla.

Lounaan jälkeen kaikki oli tulessa.

Kahdessa päivässä noin 8 000 hehtaaria oli palanut.

Pelastajat yrittivät hillitä paloa.

Suuri osa kastanjalehdoista tuhoutui tulipaloissa,

mikä tärvelee monien ihmisten elannon.

Palokunta kamppaili jo yhden rajun tulipalon kanssa.

kun heitä kutsuttiin toiselle palolle noin 50 kilometrin päähän länteen.

SÁTÃON PALO - TRANCOSON PALO

Vastaavaa ei ole tapahtunut aikoihin, eikä koskaan tällä tavalla.

Tuulet työnsivät Sátãon tulipaloa pohjoiseen.

Palo kulki 24 kilometriä 24 tunnissa herkästi syttyvän maan halki.

Palo suuntasi suoraan kohti Trancoson paloa.

Oli kaaosta. Väestö huusi ja aneli apua.

Ollaan yksin, eikä kukaan tule.

Jos palokunta ei saisi molempia paloja hallintaan,

oli vaarana, että ne yhdistyvät

ja luovat megapalon eli erityisen suuren ja tuhoisan maastopalon.

On vaikeaa, kun ei ole tukea tai apua.

Tuntui, että paikalliset taistelivat tulta vastaan.

Heidän oli taisteltava itsekseen

pelastaakseen talonsa, kotinsa ja henkensä.

15. ELOKUUTA 2025

17. HELLEAALTOPÄIVÄ - 39 ASTETTA

Lähes 5 000 pelastajaa on lähetetty ympäri maata

miltei loputtoman helleaallon takia.

Pelastuslaitosten on vaikea pysyä perässä.

Trancoson ja Sátãon palot etenivät nopeasti,

voimistuivat vauhdilla ja paloivat armottomasti.

Lisäksi ne olivat törmäyskurssilla.

Kun kaksi isoa paloa yhdistyi, tuloksena oli suunnaton tulipalo.

Liekit nousivat korkealle. Tulta oli kaikkialla.

Se oli kuin räjähdys, eikä kukaan voinut pysäyttää sitä.

Olimme hyökkäyksen alaisina.

Tulipalot yhdistyivät megapaloksi.

Perääntykää!

Palo oli niin valtava ja voimakas,

että se pystyi luomaan oman sääjärjestelmänsä.

Minulle ratkaisevaa ei ole kuumuus, vaan tuuli. Se on vaarallista.

Tilanne voi muuttua sekunneissa, minuuteissa.

Tuuli saa tulen etenemään äkkiä.

Emme voi juosta tulen perässä. Se on liian nopea meille.

Opimme, että tuli luo oman tuulensa, oman konvektiovirtauksensa.

Se sytyttää itsensä pienestä sytykkeestä

suuriin liekkeihin, jotka voivat nujertaa pelastajat.

Tuuli on kova

kuin hurrikaanissa.

Megapalon tuuli oli niin voimakas, että se muodosti tulitornadon

eli harvinaisen ja vaarallisen tulen, savun ja tuhkan pyörteen.

Kun tuli on suuri, voi olla vaikeampi ennustaa,

minne palo leviää ja missä se pitäisi pystyä pysäyttämään.

Yhdessä päivässä megapalo raivosi 11 portugalilaisessa kunnassa

ja tuhosi Chicagon kokoisen alueen.

Se teki maastopalosta yhden Portugalin historian suurimmista.

700 ympärivuorokautista pelastajaa sai vihdoin palon sammutettua,

mutta maastopalokausi ei ollut läheskään ohi.

Hei!

Rui Sousa on yksi sadoista pelastajista,

jotka sammuttivat paloja Pohjois-Portugalissa

lähellä Espanjan rajaa.

Olin töissä neljä viikkoa.

Teimme töitä joka päivä, joten mietin: "Mitä minä teen?

Sammutin taas tulipalon. Miksi ne eivät lopu?"

Jatkoin vain tulipalosta toiseen.

Portugalin ja Espanjan välinen raja

on yli 1 200 kilometriä pitkä. Raja on yksi Euroopan pisimmistä.

Pohjois-Portugalin maaseudulla maat erottaa vain kapea tie,

mutta tulipalot eivät kunnioita rajoja.

Tulipalo levisi Portugalin

ja tuuli käänsi sen takaisin Espanjaan. Se meni näin:

meidän tuli, heidän tuli, meidän tuli, heidän tuli.

Ilma on edelleen seisahtunutta, mutta lämmin ilmamassa saapuu.

Lämmin ilma jää luoksemme päiviksi,

jolloin lämpötilat nousevat ja korkeapainejärjestelmä hallitsee.

Luoteis-Espanja kärsi myös helleaallosta.

Espanjassa oli pahin maastopalokausi vuosikymmeniin.

Se on uuvuttavaa.

Kun menee paikalle, tuli onkin talon takana.

Se on niin surullista.

Ympäri aluetta syttyi tulipaloja ilman varoitusta.

Emme ole nukkuneet neljään päivään. Autamme ympäröiviä kyliä,

ja tänään oli meidän vuoromme. Suojelemme talojamme.

Tulipalo syttyi rajalla, pienessä espanjalaisessa Bousesin kylässä,

jossa on alle 200 asukasta.

Kun portugalilainen pelastaja Rui Sousa matkasi rajatiellä,

hän näki tulen.

Kun ohitin Bousesin, tehtäväni ei ollut mennä sinne.

Minun piti mennä Espanjan läpi, koska tie vei minut sinne.

Siksi saavuin Bousesiin.

BOUSES, LUOTEIS-ESPANJA

Näimme tulipalon lähestyvän kylää.

Oli pimeää ja yö.

He sammuttavat tulipaloja

tehden parhaansa.

Bousesin yö oli lämmin.

Yölämpötila oli kuuma ja tuuli kova.

Tuli oli vaarallisen lähellä niellä kylän.

Satuin espanjalaiseen kylään, enkä nähnyt espanjalaisia pelastajia.

Päätimme: "Pysähdytään auttamaan. Emme voi vain ohittaa näitä ihmisiä."

Vaikka alue oli Espanjassa ja toimivallan ulkopuolella,

Rui päätti auttaa Bousesin asukkaita.

Aloimme laittaa vettä tuleen ja kiersimme kylän.

Täällä on lisää!

Suuri tulipalo raastoi maisemaa armottomasti,

ennen kuin saavutti Bousesin.

Ruilla ryhmineen ei ollut toivoa sammuttaa paloa,

mutta he yrittävät suojella kylää.

Palorintama ulottui kauas tuulen takia.

Palon lähelle oli vaikea päästä.

Sammutettuaan tulta useita tunteja he pelastivat Bousesin.

Emme voi taistella kaikkea vastaan, mutta pelastimme kylän,

vaikka se ei ollut tehtävämme.

Bousesin maastopalo oli vain yksi monista,

jotka nielivät Galician provinssia Luoteis-Espanjassa.

Pois täältä.

Maastopalokaudet ovat tuttuja galicialaisille,

mutta eivät tässä mittakaavassa.

Valokuvaaja Brais Lorenzo tallensi maastopalojen vaikutuksia.

Yritän dokumentoida palot näyttämällä tulen kauneuden.

Tuli on mystinen, esi-isien elementti Galiciassa.

Kauneuden ja tuhoisuuden välillä käydään kamppailua.

Keskityn yleensä kuviin,

joissa ihmiset kärsivät seurauksista.

Tämän metsäpalokauden hän vietti Galician syrjäisissä kylissä.

Tulipaloja on vähemmän, mutta ne ovat suurempia

ja paljon vaarallisempia kylille.

Ne alueet ovat vaikeapääsyisiä palokunnille ja pelastajille.

Elokuun puolivälissä Brais alkoi kuvata paloa,

joka syttyi Laroucossa,

syrjäisessä Galiciassa Portugalin rajan pohjoispuolella.

Olen Magdalena Nogueira.

Työskentelen kliinisen psykologian alalla madridilaisessa sairaalassa.

Arvostan Galician seutua suuresti.

Synnyin siellä ja perheeni on kotoisin sieltä.

Magdalena oli käymässä vanhempiensa luona San Vicentessä.

Kukkulan laella olevassa kylässä asui lähinnä eläkeläisiä ja vanhuksia.

Olin kotona äitini kanssa, ja naapuri tuli kertomaan tulipalosta.

En kiellä, etteikö se ollut pelottavaa.

Kun Laroucon tulipalo ylsi rutikuivalle vuorelle

sen liekit esilämmittävät puut ja kasvit ylämäessä.

Tuli kiipesi vuorenrinnettä

jopa neljä kertaa nopeammin kuin tasaisella maalla.

Syrjäisessä Galician osassa palokunnan resurssit olivat vähäiset.

Aurinko hädin tuskin näkyi. Se oli outo oranssi ympyrä.

Sain kännykkääni hälytyksen lähellä olevasta tulipalosta.

Sen mukaan emme saaneet lähteä kodeistamme.

Useimmat eivät nukkuneet.

Menimme nukkumaan vasta viideltä aamulla.

Emme nähneet enää tulta,

mutta vuoristossa emme tienneet, oliko se jo sammutettu.

16. ELOKUUTA 2025

Seuraavana aamuna olimme jännittyneen rauhallisia,

koska emme nähneet tulta.

Jännittynyt rauha kesti keskipäivään asti.

Kun menin terassille, näen isoja kekäleitä.

Tuntui, että tuli herää henkiin ja lähestyy.

Ei pelastajia, paloautoja, lentokoneita, koptereita. Ei ketään.

San Vicente ja muut Galician syrjäiset osat olivat täysin eristyksissä.

Pelastajat eivät päässeet alueelle,

joten ihmisten oli sammutettava tulipalo itse.

He yrittivät suojella kotejaan kaikin keinoin.

Vuoristoalueet ovat mielenkiintoisia. Topografian ja muun suhteen

ne ovat yleensä hyvin eristyneitä alueita.

Siellä on menetetty paljon asukkaita.

Brais uskoo, että palojen voimakkuus

liittyy läheisesti maaseudun väestön vähenemiseen.

Nuoremmat sukupolvet lähtevät etsimään töitä ja parempia mahdollisuuksia.

Jäljelle jäävät ovat yleensä vanhuksia.

Viime vuosikymmenen aikana elämä Espanjan maaseudulla on muuttunut.

Nuoret muuttavat kaupunkeihin töihin

ja jättävät perinteisen maanviljelyn taakseen.

Viljelty ja kasteltu maa muuttuu villiksi ja ylikasvaneeksi.

Se luo täydelliset olosuhteet maastopaloille.

Kaupungin pohjoissisäänkäynnillä oli liekkimuurit.

Oli päästävä pois.

Laroucon palon lähestyessä San Vicenteä

Magdalena vanhempineen päätti lähteä.

Oli evakuoitava.

Liekit olivat lähes yllämme. Ihmiset pääsivät pois hädin tuskin.

San Vicenten kylä alkoi palaa.

Magdalena sai vanhempansa turvaan naapurikylään.

En saanut unta sinä yönä.

Kukaan ei voi selvitä sellaisesta.

Valokuvaaja Brais oli ensimmäisiä San Vicenten kylään tulleita

tulipalon jälkeen.

Kun saavuin San Vicenteen, halusin itkeä.

Oli aivan kuin pommi olisi pudonnut.

Se oli kuin sotatanner.

Se oli musertavaa.

Siellä oli jopa talo, joka paloi yhä sisältä.

Tiheästi rakennetut rakennukset San Vicenten kaltaisissa syrjäkylissä

antoivat tulen levitä nopeasti ja armottomasti.

Kun Magdalena palasi San Vicenteen vanhempiensa kanssa,

heidän kotinsa oli tuhoutunut.

En ollut nähnyt isääni ja äitiäni niin kuin sinä päivänä.

Epätoivo, järkytys

ja hämmennys oli valtaisaa.

Magdalenan vanhempia kuvattiin kertomassa tuhosta.

Liekit näkyivät paljon mäntyjä korkeammalla.

Valtavat liekit liikkuivat uskomattoman nopeasti.

Alle viidessä minuutissa palo ylsi tuonne, mutta olin jo lähtenyt.

Kun näin tulipalon lähestyvän, päätin lähteä.

Olimme pyörtyä järkytyksestä.

Laroucon tulipalo raivosi yli viikon polttaen tiensä kylien läpi

ja tuhoten lähes 30 000 hehtaaria maata.

Se oli Galician historian suurin maastopalo,

joka jätti pysyviä vaurioita alueelle.

Tuhka ja myrkyllinen jäte saastuttivat joet ja tekojärvet.

Maan ja ruoantuotannon tuho tuli kalliiksi taloudelle.

Näimme, että emme olleet hyvin valmistautuneita,

kuten eivät johtajatkaan. Olimme puolustuskyvyttömiä.

Vanhempani päättivät jatkaa kylässä asumista,

vaikka elämä siellä ei ole aina helppoa.

Se on heidän päätöksensä, ja olen kunnioittanut sitä.

Maastopalokaudella kesäkuusta syyskuuhun 2025

koettiin ennätyksellisiä lämpötiloja,

mutta lopulta korkeapainejärjestelmät, jotka loivat lämpökupolin

Espanjan ja Portugalin ylle, heikkenivät ja liikkuivat.

Lämpötila viileni ja tulipalojen määrä alkoi vähentyä.

Pohjois-Espanjan ja Portugalin asukkaille

välitön uhka oli ohi, ja toipumisprosessi saattoi alkaa.

Eräänä päivänä menin tuhkan ääreen ja näin villin voikukan.

Otin siitä kuvan ja mietin: "Tässä on toivoa.

Miten se nousi tuhkasta?"

Luontoäiti selviää aina tavalla tai toisella.

Neljän tai viiden kuukauden jälkeen,

oli taas vehreää, linnut lensivät ympäriinsä

ja maassa oli taas myyriä.

Luonto on hyvin vaikuttava.

Vuoden 2025 maastopalokausi jätti syviä arpia Espanjaan ja Portugaliin.

Maastopalojen määrän, voimakkuuden ja laajuuden kasvaessa

ilmastonmuutoksen vaikutus on selvä.

Pitkien helleaaltojen ja kuivuuden takia herkästi syttyvä maasto

tekee maastopalokausista tuhoisampia.

Se on mutkikas ongelma.

Maastopalot tarvitsevat laajemman lähestymis- ja ajattelutavan.

Ainakin minulle vuosi 2025 opetti, että ihmisten läsnäolo maisemassa,

kylissä ja metsissä on hyvin tärkeää.

Meidän on annettava heille valtaa olla siellä

ja valmistautua paremmin vaaraa vastaan.

Espanjassa ja Portugalissa maisema uudistuu hitaasti.

Aluehallinnot ja maalaisyhteisöt miettivät maanhallintaa uudelleen,

mukaan lukien erilaiset tulenkestävät puut,

jotka luovat luonnollisia palokujia,

ja vähentävät maastopalojen leviämistä.

Toivotaan, että muutokset auttavat eristyneitä ja ikääntyviä yhteisöjä,

jotka elävät tulipaloriskin kanssa,

sopeutumaan ja kestämään yhä äärimmäisempiä maastopalokausia.

Käännös: Aarni Pietilä