Original subtitles

Kaikki, mihin valmistauduimme, olisi nyt ohi. Tuli oli lähellä.

Voi ei.

Kaikki paloi!

Vuosien 2019 ja 2020 maastopalokaudella

Australiassa raivosi yli 15 000 tulipaloa.

-Australia palaa. -Pelastakaa talo.

Se oli intensiivisimpiä maastopalokausiamme.

Tämän pahemmaksi ei voi mennä.

33 ihmistä menetti henkensä.

Lähes 20 miljoonaa hehtaaria paloi. Yli miljardi eläintä kuoli.

Tiesin, että eloonjääneitä ei olisi paljoa.

Se oli kamalaa.

Pahin isku tapahtui kaakossa,

jossa tulipalojen voima loi tulimyrskyjä.

Katsoin ylös ja ajattelin: "Tuo on pyrocumulus-pilvi."

Se loi omat järjestelmänsä.

Tuntui kuin olisimme valmistautuneet maailmanloppuun.

Luoja!

Liekkiseinämät vyöryivät rannikkoa kohti.

Rannoilla oli väenpaljous.

Tuhannet olivat ansassa.

Se oli apokalyptista. Ihmiset olivat hyvin stressaantuneita.

Australian oli kutsuttava laivastonsa ennennäkemättömään evakuointiin.

Australian historian suurin merellinen evakuointi.

Moni perhe joutui eroon.

Se oli kuin meteoriitti, joka tuli yhä lähemmäs.

Maastopalovaroitus.

Tämä on tarina "mustasta kesästä".

Kyseessä oli yksi Australian historian äärimmäisimmistä maastopalokausista.

Australia on ollut erillään muista mantereista yli 30 miljoonaa vuotta

ja kehittänyt maisemia ja eläimiä, joita ei ole missään muualla.

Se tunnetaan upeasta rannikosta, ikonisista kaupungeista

ja karusta sisämaasta.

Kuuman ja kuivan ilmaston takia maastopalot ovat osa alueen elämää.

Maastopalokausi alkaa yleensä pohjoisessa kevään aikaan.

Lämpötilan noustessa kesäkuukausina

kausi jatkuu eteläisissä osavaltioissa.

Keväällä 2019 lämpötilat ympäri maata olivat eräitä historian kuumimmista.

Maan kuivuus rikkoi edelliset ennätykset.

Viimeisten kolmen vuoden viileämpien kausien aikana

kaakon sateet vähenivät 50 %.

Padot ovat tyhjiä. Joet kuivuvat.

Vuosi 2019 on historian kuivin.

Laajat kaakkoisosat kärsivät kuivuudesta,

joka tunnetaan "ruutitynnyrikuivuutena".

Maa oli valmis palamaan.

6. SYYSKUUTA 2019

6. syyskuuta 2019 kevät oli alkanut.

Epätavallisen voimakkaat länsituulet

puhalsivat kaakkoisessa Queenslandissa

muuttaen pienet yksittäistulipalot nopeasti eteneviksi liekeiksi,

jotka kiitivät kuivassa maastossa.

UUSI ETELÄ-WALES

Kahdessa päivässä syttyi yli 60 tulipaloa.

Tämä on historiallista.

Emme ole nähneet vastaavanlaisia palovaaran arvioita.

Luvassa oli selvästi ainutlaatuinen maastopalokausi.

UUSI ETELÄ-WALES

Tulipalojen uhan liikkuessa etelään

sytykekuiva maisema ja nousevat lämpötilat

mahdollistivat helpommin syttyvät ja nopeammin leviävät tulipalot.

Marraskuun alussa oli julistettu hätätila Uuteen Etelä-Walesiin.

Osavaltion pohjoisrannikolla on käynnissä suuri maastopalohätätila.

Marraskuun puolivälissä savu nieli Sydneyn kaupungin.

Ilmanlaatu saavutti vaarallisen tason.

Päivän olosuhteet ovat pahimpia, mitä olemme nähneet.

Tulipalojen raivotessa

professori Rick McRae seurasi niiden jokaista liikettä.

Kun maastossa on jatkuvia tulipaloja,

niitä voi seurata eri teknologioilla.

On sääsatelliitteja ja ilmateknologiaa,

jolla näkee hienosti, miten tulipalot käyttäytyvät

On vakava palovaara.

Rickin työhön kuuluu riskiarvioiden tarjoaminen pelastajille.

Tiedotin, että tilanne on pahin mahdollinen.

Kävi selväksi, että vähättelin asiaa, koska tilanne oli paljon pahempi.

Kesän lähestyessä ja lämpötilojen jatkaessa nousuaan

tulipalot siirtyivät Uuden Etelä-Walesin keskiosaan

eli kuivuuden ydinalueelle,

jonne palomies David Hanzl oli sijoitettu.

Kaikki oli hyvin kuivaa.

Useimpien patojen vesi oli ehtynyt vakavasti, ellei tyystin.

Pelastajan näkökulmasta

kaikki tiesivät, että siitä tulisi todella vaikeaa.

Australiassa tulipaloja eivät sammuta vain ammattilaiset,

vaan myös lähes 200 000 vapaaehtoisen ryhmä.

Liityin NWS RFS -palokuntaan, koska halusin auttaa omaa yhteisöäni.

Olen haastatellut paljon uusia jäseniä palokuntaan.

On yhteinen teema, että ihmiset haluavat palvella yhteisöään.

Taitavia ja omistautuneita ihmisiä koeteltiin ennennäkemättömästi.

Tulipalo nimeltä North Black Range syttyi Telangana Ranges -alueella.

Näimme savupylvään paloasemaltamme

ja taistelimme paloa vastaan kuukauden.

Se oli vasta alkua sille, mitä hän vielä kohtaisi.

Pelastajat kamppailevat maastopalon kanssa

Batemans Bayssä.

Pelastajat ovat huolissaan Currowanin palosta.

Currowanin tulipalo alkoi salamasta syvällä Currowanin metsässä.

Voimakkaat tuulet ja yli 40 asteen lämpötilat lietsoivat paloa.

Joulukuun 21. päivään mennessä

Currowanin tulipalo tuhosi yli 120 000 hehtaaria metsää

hävittäen koteja maaseutuyhteisöissä.

Sama uhkasi Nerrigan kylää.

NERRIGA, UUSI ETELÄ-WALES

Se on kaunis ja aika pieni paikka.

Vitsailemme usein,

että jos räpäyttää silmiään matkalla, ei näe kylää,

mutta yhteisö on ihana.

Sarah Smith johtaa Nerrigassa baarihotellia miehensä Philin kanssa.

En unelmoinut kiinteistön omistajuudesta.

mutta pubin tultua myyntiin, kysyin, haluaisiko Sarah muuttaa Nerrigaan.

Hän sanoi, että kokeillaan.

Nerrigassa on noin 80 asukasta. Useimmat pakenivat.

Phil ja Sarah tekivät erilaisen valinnan.

Sanoin aina, että jäisin.

En halunnut vain puolustaa pubia, vaan myös auttaa yhteisöä.

Se oli meille vaikea päätös,

mutta halusimme tehdä kaikkemme tukeaksemme kylää ja palokuntaa.

Currowanin tulipalo lähestyi Nerrigaa.

Tavallisesti, jos tuntee sään, maaston ja palavan materiaalin,

tietää, mitä tulipalo tekee.

Normaalit tulipalot leviävät maiseman halki liekkiseinämänä.

David tiimeineen rakensi palokujan estääkseen tulta pääsemästä kylään.

Palokuja on puskutraktorilla pensaikkoon tehty aukko,

jotta palorintaman edettyä siihen pisteeseen

se ei enää tavoittaisi lisää poltettavaa ja sammuisi.

David tajusi pian, että tulipalo ei ehkä noudata sääntöjä.

Astuin ulos autosta.

Näin kolme suurta savupilveä, joissa oli valkoisia pilviä.

Ajattelin: "Tuo on pyrocumulus-pilvi."

Rick uskoo kuumuuden ja kuivuuden muuttavan palojen käyttäytymistä.

Australiassa on nyt kahta eri tulipalolajia.

Toinen on se tyypillisin.

Toinen on ilmastonmuutoksen tuoma, dynaamisesti käyttäytyvä tulipalo.

Ne palot tuottavat niin sanotusti syvää palamista,

jolloin maastopaloa voi olla 10 - 15 neliökilometriä kerralla.

Se muuttaa kaiken.

On paljon pieniä paloja, jotka yhdistyvät nopeasti.

Dynaamisista tulipaloista nouseva lämpö on niin voimakasta,

että kun se kohtaa viileämmän ilmakehän,

se luo oman tulimyrskynsä, pyrocumulusin.

Myrsky voi tehdä palosta vielä vaarallisemman.

Ylöspäin nousee niin paljon asiaa, että jonkin on korvattava se,

ja paikalle tuleva ilma voi yllyttää tulipaloa,

jolloin seuraa räjähdyksiä, jotka ovat aiempaa vakavampia.

Se luo lisää haasteita palokunnille.

Tiesimme, että voisimme olla vaikeassa tilanteessa,

jos palorintama yltäisi meihin sinä päivänä.

Joulukuussa 2019 kuivuus ja ennätykselliset lämpötilat

saivat maastopalot käyttäytymään tavalla,

joka koetteli palokunnan rajoja.

Kun David ryhmineen viimeisteli palokujan

suojellakseen Nerrigan kylää, he saivat pelkäämänsä uutiset.

Paljon etelämpänä ollut ryhmä ilmoitti radiolla, että tuuli kääntyi.

Currowanin tulipalo lähestyi.

David ryhmineen vetäytyi palokujan taakse,

mutta tulipalo ei käyttäytynyt kuten heille tutut palot.

Tuli todella pimeää.

Savupylväs oli niin paksu, että se peitti Auringon täysin.

Metsä oli niin kuiva, että tuli pystyi kiitämään maaston läpi

yli 24 kilometrin tuntivauhdilla.

Se tuli pensaikosta.

Yhtäkkiä kaikki ympärillämme oli tulessa.

Mitään tällaista ei ollut 30 sekuntia sitten.

Palon lähestyminen yllätti monet meistä.

Vauhti ja yltymisvaiheen puute

on outoa ja pelottavaa.

Paloauto oli heidän ainoa suojansa,

mutta kuumettuaan liikaa auto voisi tuhoutua.

Sellaista paloa ei sammuteta.

Oli valtavan kuuma.

Kasvoille puhalsi uunikuumaa ilmaa.

Siinä vaiheessa tavoite on selvitä hengissä.

Voi veljet.

Tuli syöksyi eteenpäin hyvin nopeasti.

Käännyin muiden puoleen ja sanoin: "Ne palokujamme tuskin toimivat."

Hallitsematon tulipalo kiisi kohti Nerrigaa.

Kokeillaanko MultiStarilla?

Sopii.

Kun David tiimeineen yritti kiriä,

palot saavuttivat Nerrigan vanhan koulun.

Rakennus oli säilynyt yli vuosisadan.

Nerrigan koulu.

Koko kylän historia kytkeytyi siihen yhden luokan koulurakennukseen.

Sieltä se tulee.

Ongelmana oli, että maastopalo tuli todella lähelle.

Palavat puut oli mahdollista kuulla.

Valtava jylinä yltyi vain.

Se melu, tekniset tekijät ja pyörteisyys...

Energiaa oli niin paljon, että se yritti hajautua pyörivällä liikkeellä.

Liekit olivat 40 - 50 metrin korkuisia.

Niistä säteilevä lämpö voi tappaa hyvin helposti.

Palokunta ei mitenkään voinut sammuttaa paloa.

He pystyivät vain suojelemaan rakennusta vedellä.

Lopulta liekit jatkoivat matkaansa.

Seuraavaksi tulipalo tähtäsi Nerrigan keskustaan.

Maastopalovaroitus Uuden Etelä-Walesin Nerrigalle.

Asukkaiden oli liian vaarallista enää lähteä.

Rajallisin resurssein

pelastuslaitos päätti, että ainoa mahdollisuus pitää kaikki turvassa

oli olla samassa paikassa.

He kysyivät, voimmeko evakuoida kaikki hotelliin.

Yhdessä vaiheessa huolehdimme vain pubista.

Yhtäkkiä meillä oli vastuu kaikista vieraista.

Aloimme valmistautua siihen muun muassa veden kanssa.

Ulkona oli paljon savua.

Se paksuuntui vähitellen.

Olemme nyt suojeltavalla alueella.

Ainakin 15 paloautoa kiirehti Nerrigaan paikalliselta alueelta.

Yhtä johti kokenut palomies Matt Dutkiewicz.

Ajoimme pääkadulle ja pysähdyimme pubin eteen.

Kuulimme, että pubia käytettiin turvapaikkana,

Se piti pelastaa, oli mikä oli.

Tulipalon lähestyessä etelästä

autot asettuivat muodostelmaan suurelle pellolle hotellin edessä.

Strategia oli raivata pelto kaikesta, mikä voi palaa,

jotta se toimisi palokujana.

Tarkoitus oli, että kun tuli palaisi pellon rajaan asti,

se pysähtyisi siihen.

Jos se epäonnistuisi, paloautot olivat toinen puolustuslinja.

Näimme palomiesten määrän ja puskutraktorin.

Tarjotun suojelun perusteella tajusimme,

että jotain vakavaa oli tulossa.

Kun tuli lähestyi, taivas muuttui mustaksi.

Uskomatonta, että kello on 5.30. Tuntuu keskiyöltä.

Niin tuntuu.

Ei kuullut, ei nähnyt eikä voinut hengittää.

Maassakaan ei nähnyt mitään.

Ihmiset olivat hermona.

Kun näemme tulen, alamme heti sammuttaa.

Estämme tulta etenemästä rajan yli parhaamme mukaan.

Selvä.

Johtajan on pysyttävä tyynenä.

Aloin puhua tiimilleni siitä, mitä tekisimme,

jos asiat menisivät pieleen.

Jos tuli leviää, menemme tänne ja suojaudumme.

-Tony laittaa suihkutuksen päälle. -Selvä.

Voimme repiä tämän suojapeiton.

-Vedetään se yllemme tarvittaessa. -Jep.

-Sopiiko? No niin. -Jep.

Pimeyden läpi alkoi nähdä liekkejä.

Aloimme nähdä kekäleitä laitumella.

Normaali tulipalo tunnetaan kekäleiden luomisesta.

Palava kaarnanpala voi tarttua tuuleen

ja sytyttää paloja muualla.

Selvisi kuitenkin, että dynaamisessa tulipalossa

on eräänlainen kekälemyrsky.

Herneen kokoisia hehkuvia kekäleitä

virtasi maaston halki kuin tulvana.

Se sytyttää kaiken tuleen.

Satoi kekäleitä.

Tullessaan alas ne osuivat lehmänläjiin,

jotka roihahtivat liekkeihin. Ruiskutimme niihin vettä.

Tuuli oli niin kova, että kun osoitimme letkulla,

paine ja vastaava puhalsi veden pois.

Tuuli yhdistettynä tulen voimaan

lähetti kekäleitä tavallista kauemmas, ja ne alkoivat osua hotelliin.

Niissä olosuhteissa yksikin kekäle voi sytyttää rakennuksen tuleen.

Kekäleitä sinkoili ympäriinsä. Siinä oli ikävyyksien ainekset.

Jos jotain tapahtuisi, pubi oli täynnä ihmisiä.

Tuli roihusi hotellin molemmin puolin.

Tuli ei kuitenkaan ylittänyt peltoa.

Oli palavia kekäleitä, mutta yksikään ei aiheuttanut paloa.

En usko, että se tulee pidemmälle.

-Näetkö liekit takanakin? -Näen.

-Se pysähtyy, vai mitä? -Niin.

Tiesimme, että pubi olisi turvallinen.

Se sammuu.

Katsokaa!

Se oli valtava helpotus.

Lopulta palomiehet sanoivat, että nyt voi mennä ulos.

Helpotuimme palon loppumisesta, mutta ihmiset olivat järkyttyneitä.

Monet eivät tienneet, oliko heillä enää kotia, johon palata.

Nerrigassa tuhoutui 20 kotia,

mutta yhteisön ponnistelujen ansiosta kuolonuhreja ei tullut.

Joulupäivään mennessä käynnissä oli yli 70 tulipaloa.

Lämpötilojen noustessa

Uuden Etelä-Walesin ja Victorian asukkaita varoitettiin,

että pelastajat eivät välttämättä voisi auttaa.

Emme voi taata paloautoa kenenkään kodille.

Uudenvuoden lähestyessä

Etelä-Australian rannikolla oli nousemassa kylmä rintama.

Se ei helpottanut olosuhteita.

Ennätykset voivat lentää ikkunasta, kun vaarallinen yhdistelmä sääilmiöitä

nostaa lämpötilat hälyttävälle tasolle.

Kylmä rintama eteni pohjoiseen,

ja kuiva ilma vetäytyi maan keskiosasta kaakkoon

tehden lämpötiloista vielä kuumempia.

Kaakkoisosa kärsii äärimmäisyyksistä eniten.

Lämpöä on 10 - 12 astetta normaalia enemmän.

Siellä eukalyptusmetsät olivat paksumpia ja korkeampia,

ja jyrkkä maasto voi saada tulipalot leviämään vielä nopeammin.

19-vuotias India MacDonell

suuntasi kotiin syrjäiseen Goongerahin yhteisöön.

Olin lopettelemassa puolen vuoden autoreissua.

Päätin tulla aikaisin kotiin,

koska minulla alkoi olla koti-ikävä.

Vartuin talossa, jonka vanhempani rakensivat

vuoren huipulle, luonnon helmaan.

Suunnitelmani oli tulla kotiin ja yllättää siskoni.

Aloin nähdä varoituksia Goongerahista uutisissa.

Vaaratiedotteita tuli myös hakulaitteisiin.

"Lähde nyt. Jos odotat, on liian myöhäistä."

Goongerahia ympäröivät tulipalot

ja pelastajien resurssit olivat murtumispisteessä.

Perhe tiesi, että jos he lähtevät,

heillä ei ehkä olisi kotia, johon palata.

Äitini ja molemmat siskoni päättivät lähteä Goongerahista.

Minä päätin jäädä isäni luo puolustamaan kotiamme.

Se oli enemmän kuin koti.

Se sisälsi korvaamattomia muistoja.

30. JOULUKUUTA 2019

Huomasin, että taivas täyttyi savusta.

Aloin kuvata,

koska vanhempani antoivat GoPron joululahjaksi.

Tykkään nauhoittaa videota ja räpsiä kuvia.

Se oli jännittävää. Tiedän, että se kuulostaa hullulta,

mutta en ollut kokenut sellaista ennen.

Kello on viisi.

Tuolla on tulipaloja.

Näen liekkejä.

Aloimme valmistautua isän kanssa.

Veimme tavaraa palosuojaan.

Puin haalarit ja suojalasit.

Levitin letkuja tontillemme.

Isäni puolusti taloamme vuonna 2014.

Mietin, että hän onnistui yksinkin.

Kahdestaan se olisi helppoa kuin heinänteko.

Tuuli puhaltaa joka suuntaan.

Tuli eteni nopeammin ylämäkeen,

kun liekit esilämmittävät materiaaleja,

saaden ne syttymään helpommin.

Tulen ympärille muodostui konvektiovirtaus,

joka veti sitä ylös rinnettä kuin savupiipussa.

Kaikki, mitä näette, palaa.

Tulta tuntui tulevan kaikkialta. Taivas pimeni savun takia.

Kaikki pimeni juuri.

Ajattelin, että nyt se alkaa.

Liekkimeri ympäröi meitä.

Kaikki on mustaa. Voi pojat.

Järkytyin nähdessäni, miten nopeasti tilanne voi muuttua.

Tapahtui paljon asioita, ja meitä oli vain kaksi,

mutta ajattelin, että hyvä on.

Isäni oli tehnyt sen ennenkin. Hän tiesi, mistä on kyse.

Selvä. Mitä voin tehdä?

-Auta letkun kanssa. -Joo.

Suunnitelma oli pitää talo niin märkänä, ettei se voi syttyä,

mutta vettä oli rajallisesti.

Voitko sammuttaa pumpun?

-Ai sammuttaa? -Niin, sammuttaa.

Selvä.

Isä pyysi laskemaan painetta pumpulla veden säästämiseksi.

Kun juoksin letkun luo,

se oli maassa, ja isä oli kadonnut.

Isä!

Mietin, mitä oikein teen ja mihin olin sekaantunut.

Olin hypännyt syvään päähän,

mutta minun piti miettiä, mitä oli pelissä. Menettäisimme talon.

Sitten yksi puista talomme edessä syttyi tuleen.

Muistan ajatelleeni, että kaikki oli nyt minusta kiinni.

Isä!

Vuori oli liekeissä. 19-vuotiaalla Indialla ei ollut pakotietä.

Isä!

Puu oli ilmiliekeissä.

Tuuli työnsi liekkejä suoraan talomme ikkunoihin.

Panikoin aluksi. Miten voisin pysäyttää sen?

Se oli aika intensiivistä. Tarvitsin isääni.

Isä! Voi ei.

Luulin, että kaikki olisi mennyttä, koska tuli oli lähellä.

Voi ei!

Kun olin hoitanut tulipalon talon edessä,

Mietin, että tilanne olikin hallussa ja että tiedän, mitä teen.

Sitten huomasin mustaa savua.

Puinen huvimaja paloi talon vieressä.

Talo oli päällystetty metallilevyillä. Ne olivat puisen rungon ympärillä.

Jos se syttyisi, heidän kotinsa voisi roihuta maan tasalle.

Mietin, että kaikki, mihin valmistauduimme

ja minkä eteen ahkeroimme, olisi nyt ohi.

Talo syttyisi tuleen.

Ei.

Isä oli laittanut ylimääräisen paloletkun,

mutta tajusin pian, että koska se oli vinyyliä,

kekäleet olivat sulattaneet reikiä sen kylkeen.

Nostin sen ja sain luotua tarpeeksi painetta

ohjatakseni vettä ja sammuttaakseni tulen.

Olin aika uupunut.

Onneksi näin isäni.

Missä olit?

-Sammutin kekäleitä toisella puolella. -Selvä.

Hän vaikutti olevan kunnossa.

Se oli valtava helpotus. Tiesin,

että saamme palon hallintaan yhdessä.

Miltä edessä näyttää?

Yksi tankin lähellä olevista puista syttyi tuleen.

Kaikki paloi.

-Pelastitko talon? -Joo.

Kukkulalla asuminen tarkoitti, että tuli lähestyi nopeasti.

Toisaalta se myös ohitti meidät nopeasti.

Kun tuuli laantui ja taivas alkoi taas kirkastua,

tiesin, että pahin oli ohi.

-Henki kulkee heikosti. -Voitko pitää tätä hetken?

Vaikka pelastimme talomme, kaikki talon takana oli palanut.

Seuraavana aamuna isä ja minä tutkimme Goongerahia

nähdäksemme vahingot.

Aluetta ei tunnistanut.

Tuhansia eekkereitä koskematonta metsää tuhoutui täysin.

Sama toistui kaakossa

luoden kriisin Australian kansalle

ja myös miljoonille eläimille.

Maastopalot tuhosivat kymmeniä kaupunkeja maassamme

ja miljoonien eläinten kodit.

Kriisin etulinjassa auttoivat sadat vapaaehtoiset luonnonsuojelijat,

kuten Kevin ja Lorita Clapson.

He pyörittävät eläinten kuntoutuskeskusta

Australian suurimmalle villieläinjärjestölle, joka on WIRES.

Hoidamme loukkaantuneita ja orpoja villieläimiä.

Vuosien varrella olemme kasvattaneet ja vapauttaneet yli 150 eläintä.

Tulipalot tuhosivat kahdeksan hehtaaria metsää

Kevinin ja Loritan suojelualueen ympärillä.

Metsässä ei ollut vehreyttä. Kaikki oli mustaa.

Se oli kauheaa, kamalaa.

Olin huolissani vapautetuista eläimistämme,

koska tiesin tulipalon voiman.

Tiesin, että eloonjääneitä ei olisi paljoa.

Olin lopettaja WIRESilla.

Autoin lopettamaan liian pahasti loukkaantuneita eläimiä.

Tiesin, mitä oli tapahtunut, joten minun piti selvittää asia.

Se oli vaikeaa.

Minun piti ampua yli 50 kengurua,

jotka olivat palaneet niin, ettei niitä voinut enää auttaa.

Monet niistä olivat meidän.

31. JOULUKUUTA 2019

Vuoden 2019 päättyessä

"musta kesä" aloitti uuden ja entistä vaarallisemman vaiheen.

Kylmän rintaman lähestyessä oli kuumaa ja kuivaa ilmaa

sekä voimakkaita tuulia.

Se yhdisti paloja suurella alueella.

Ilmastotutkijat eivät voineet uskoa satelliittikuvissa näkemäänsä.

Megapalot uhkasivat kymmeniä rannikkokaupunkeja,

joihin tuhannet olivat kokoontuneet viettämään joulua.

Uudenvuodenaattona "musta kesä" saavutti uuden vaaran tason.

Tänään keskitymme etelärannikolle,

kun liekkiseinämät vyöryvät lomailijoiden täyttämiin kaupunkeihin

osavaltion historian pahimmassa maastopalokriisissä.

Tuli on levinnyt hälyttävästi. Asukkaiden on liian myöhäistä lähteä.

Alueen lomailijat odottavat olevansa eristyksissä päiväkausia.

-Toisella puolella oli tulipalot. -Luoja.

Toisella puolella oli meri. Ihmiset eivät päässeet minnekään.

Ihmiset eivät voi paeta kaupungeista. Heidän on löydettävä suojaa.

Joulukuun 31. päivän aamuna valtava tulipalo uhkasi Mallacootaa.

TERVETULOA MALLACOOTAAN

Se on Victorian syrjäisin kaupunki

ja keskellä kansallispuistoa.

Sen ympärillä on meriä ja metsää. Siellä on erämaata.

MALLACOOTA FORESHORE -LOMAPUISTO

Se oli täpötäynnä ihmisiä jouluna 2019.

Ennen joulua Mallacootan väkiluku on noin 1 000.

Loma-aikana se on yli 5 000.

Asuntovaunualue on täynnä ihmisiä, samoin rannat. Heitä on kaikkialla.

Kello 8.30 taivas muuttui punaiseksi.

Tulipalot lähestyivät kaupungin keskustaa.

Justin pakeni veteen.

Minulla on kanootti, joten oli järkevää olla lähellä vettä.

Ajattelin vain lennossa.

Minulla oli hitsaustakki ja kypärä.

Useimmilla ihmisillä ei ollut pakokeinoa.

Yli 4 000 ihmistä on jumissa Mallacootan rannalla

vailla pakopaikkaa.

Lomailijat etsivät suojaa rannalta.

Heitä kehotettiin juoksemaan veteen, jos palorintama iskee.

Savua oli paljon. Ihmiset pukivat kasvosuojia.

Oli vaikea hengittää, koska savu oli hyvin paksua.

Harjanteen yli tuli punainen, hirviömäinen hehku.

Se oli kuin meteoriitti, joka tuli yhä lähemmäs.

Se oli apokalyptista.

Vaaralliset ja noin 22 m/s nopeat pohjoistuulet

työnsivät palorintamaa kaupungin keskustaan.

Asukkaat hakeutuvat suojaan rannalle.

Ymmärtääksemme he saattavat yöpyä siellä.

Monet olivat kauhuissaan.

Näimme tulen lähestyvän.

Katsokaa taivasta.

Tuntuu epätodelliselta.

Aloin hermostua.

Tiesin, missä kotini sijaitsee mäellä.

Tiesin, että palo oli sillä alueella.

Liekit repivät kaupungin asuinalueita.

Sitten tuuli muutti suuntaa ja työnsi palon takaisin metsään.

Kello 14.30 saimme puhelun palokunnalta,

että voisimme nousta veneistämme ja palata maalle.

Ajoin talolleni, vaikka ei olisi varmaan pitänyt.

Naapurini pahoittelivat, koska kotini oli mennyttä.

Se paloi yhä. Se oli selvästi mennyttä.

Siinä tönössä oli paljon muistoja, paljon hyviä muistoja, ja...

Mietin vain: "Hyvä on sitten. Mitä nyt teen?"

Justinin talo oli yksi yli 120 menetetystä kiinteistöstä.

Mallacoota ei ollut vielä turvassa.

Pyrocumulonimbus-pilvet

eli tulen ylle kehittyneet myrskyävät palopilvet

tuottivat salamoita, jotka voivat sytyttää uusia tulipaloja.

Se oli maailmanlaajuisesti pahin tulipalo.

Tapahtuman huipulla maastoa paloi 100 000 hehtaaria tunnissa.

Tulipaloista vapautuva energia vastasi kumulatiivisesti ydinaseita.

Mallacoota oli saarroksissa,

eivätkä pelastajat voineet puolustaa kaupunkia.

Tarvittiin ennennäkemätön ratkaisu.

Laivasto ankkuroitui Victoria's Far East Coastille

Australian historian suurinta joukkopakoa varten.

Liekkien lähestyessä Mallacootaa

turisteja ja asukkaita evakuoitiin kiireesti,

ennen kuin lisää tulipaloja saapuisi.

HMAS Choulesin kapasiteetti on 1 000.

Jumissa oli 4 000 ihmistä, joten matka veisi päiviä.

Evakuointikeskuksessa oli paljon ihmisiä miettimässä,

mitä he tekisivät. Ihmiset olivat stressaantuneita.

Siellä oli valtava jono. Ihmisillä oli eläimensä

ja matkalaukkunsa.

Ne, jotka eivät voineet lähteä vesiteitse, lennätettiin,

ennen kuin tilanne pahenisi.

Nämä Chinookit lentävät nyt Eastsailin koskille.

Moni perhe joutui eroon.

Väkeä kuljetetaan pienillä veneillä suureen laivaston alukseen

ennen 20 tunnin matkaa etelään, turvaan.

Lähes 2 000 ihmistä evakuoitiin kaupungista kolmessa päivässä.

Se, että piti kutsua laivasto kuljettamaan ihmisiä pois,

osoitti, miten hulluksi asiat ovat muuttuneet.

Maastopalot jatkuivat vielä kuukauden.

9. HELMIKUUTA 2020

9. helmikuuta sää muuttui viimein.

Yhdestä ääripäästä toiseen.

Kuukausien tulipalojen jälkeen on tullut ennätysmäärä sateita.

Osavaltion jokainen tulipalo on nyt saatu hallintaan.

Tuhannet vapaaehtoiset voivat palata kokopäivätöihinsä

ja ansaitsemaan tasaisia tuloja.

KIITOS, PALOKUNTA, ENSIAPU JA NAAPURIT

Ihminen on vain pieni ratas paljon isommassa koneistossa.

Silloinkin kaikki palokuntamme, jotka olivat sammuttamassa paloja,

olivat vähäpätöisiä palojen kokoon verrattuna.

Tunsin olevani voittamaton

voidessani toimia onnettomuuksien sattuessa,

mutta se kausi teki selväksi, että aina ei voi tehdä mitään.

Australian vapaaehtoisvoimien arvioitiin pelastaneen

yli 10 000 kiinteistöä ja lukemattomia henkiä.

Kevinille ja Loritalle tuotiin arvokkaita selviytyjiä,

kuten pikkukenguru Quantus.

Sen jalat paloivat pahasti.

Sillä oli paljon kipuja, joten annoimme kipulääkettä.

Minun piti puhdistaa haavat joka päivä

ja laittaa palovammavoidetta siteiden kanssa.

Meidän piti ruokkia poikasta, koska se ei saanut maitoa emoltaan.

Kun poikanen parani, se alkoi kävellä siteet jaloissaan.

Lopulta pystyimme ottamaan siteet pois.

Se vei kuukausia,

mutta kenguru toipui täysin, mikä ilahdutti minua suuresti.

Indian kokemus kotinsa puolustamisesta muutti hänen elämänsä suunnan.

Se muutti minua. Se oli valtava hetki elämässäni.

Aloin vihdoin uskoa itseeni.

Nyt olen pelastaja, joka auttaa maastopalojen hallinnassa

valtion metsässä East Gippslandissa.

"Musta kesä" oli yksi äärimmäisimmistä ja rajuimmista maastopaloista

Australiassa ja maailmanlaajuisesti.

Jos katsoo satelliittidataa 20 vuoden ajalta,

se kesä ylitti edellisen ennätyksen 700 prosentilla.

Se oli kahdeksan kertaa pahempaa kuin mikään aiempi

rannikon alueella yli 20 vuoteen.

Tutkijat uskovat, että kyseessä ei ollut yksittäistapaus.

Raportti paljasti, että ilmastonmuutos tapahtuu nyt

ennennäkemättömässä skaalassa.

Kasvihuonekaasupäästöjen nopeaa ja jatkuvaa vähentämistä tarvitaan,

jos haluamme välttää pahimman ilmastonmuutoksen.

Lämpötilojen noustessa ympäri planeettaa

katastrofaalisten maastopalojen riskit yltyvät.

Ilmastonmuutos yllyttää ongelmiamme vauhdilla.

Dynaamiset tulipalot lisääntyvät.

Ongelma ei ole vain Australiassa, vaan maailmanlaajuisesti.

Vuoden palokausi Kaliforniassa on ollut historiallinen

kaikin väärin tavoin.

Tyynenmeren alueella on kisattu siitä, kenellä on pahimmat tulipalot.

Australia voitti vuosina 2003, 2009

ja "mustana kesänä" 2019.

Pohjois-Amerikkakin pääsi kisaan monena vuonna.

En tiedä, kuka voittaa seuraavaksi, ehkä Eurooppa.

Tämän hetken haasteena on, miten maailman yhteisöt saataisiin

oppimaan "mustasta kesästä" pian,

jotta voidaan sopeutua ja valmistautua tulevaisuuden megapaloihin.

Käännös: Aarni Pietilä