Original subtitles

- No niin, neiti Blue,

mitä sinulla on meille tänään?

Hienoa, minulla on jotain.

Voi, sehän on hirviökala.

Tule nyt, sinä peto.

- Lily, tule nyt.

Sen on täytynyt olla viides kerta kun hälytyksesi on soinut.

- Joku ei osaa laskea, se oli neljä.

- Voitaisiinko tänään olla ilman asennetta, kiitos?

Tule, nouse ylös.

- Minähän sanoin.

- Ulos!

- Huomenta.

- Huomenta.

Luulin, että sanoit

yrittäväsi ottaa asiat vähän rennommin.

- Tämä on minun rennosti ottamistani.

Kuinka pitkä vuorosi on tänään?

- 12 tuntia.

- Oho.

- Mutta ylityö tulee varmasti tarpeeseen.

Oi, entä tämä pikkuinen, hei?

Saako hänkin aamupalaa?

- Kyllä saa. - Niinkö?

- Luuletko, että vauva haluaa leikkiä hänen kanssaan?

- Voi haluta.

- Vauvalla on myös omat lelut.

- En pane pahakseni jakamista.

- Oho, se on elossa.

- Tuskin.

- Lily, täytyykö sinun käydä teini-iät noin rankasti läpi?

- Se on ilo.

- Hmm, ja luulen, että tämä on minun vihjeeni lähteä matkaan.

Nähdään illalla.

- Nähdään myöhemmin.

- Hei hei, ihanaa päivää. - Hei rakas.

- Oi.

Hei.

- Eväät?

- En usko, että pankkitilimme

kestää ostoksiasi hampurilaisvaunulta.

Paljastuit!

Mitä tekisin ilman sinua, hei?

Nähdään myöhemmin.

- Mukavaa päivää.

- Sinun pitäisi olla mukavampi Jasonille.

- Mitä, minäkö?

Olen mukava.

- Et hymyile.

- Mitä sinä höpiset?

- Hymy?

Katso, yksi näistä.

- Tiedän, mikä hymy on, Soph.

- Et tee sitä niin paljon kuin ennen.

- Niin teen.

- Haluatko katsoa, "Pieni merenneito" kanssani tänä iltana?

- Etkö katsonut sitä kuin toissa yönä?

- Hän haluaisi mielellään.

- Selvä, okei.

- Oletko valmis, kulta?

- Olen.

- Vien Sophien Jasminen luo tänään

ja olen takaisin noin viiden maissa.

Joten jos voisit siivota täällä vähän, se olisi hienoa.

- Selvä.

- Ai niin, Jason tekee ylitöitä,

joten sinun täytyy hakea Sophie.

- Mm-hm.

- Ai niin, aion myös leikata viikkorahasi.

- Okei.

Hetkinen, mitä?

- Sinulla on aina naamasi puhelimessa kiinni.

- Mitä, aivan kuin sinulla ei olisi.

- Kuule, etkö näe, mistä jäät paitsi siellä?

- Voinko vain jutella ystävilleni, kiitos?

- Ystävillesi Lontoossa?

Mutta mehän olemme nyt täällä.

Eikö ole aika saada uusia, paikallisia ystäviä,

joiden kanssa voit oikeasti hengailla kasvotusten?

Sophie on saanut.

- Sinun oli pakko sanoa se, vai mitä?

- Käy järkeen.

- Niin, voitko olla sanomatta?

Olen niin pahoillani, äiti,

että en voi vain teeskennellä niin kuin sinä voit, okei?

Olen todella, todella pahoillani myös

siitä, etten voi vain käyttäytyä kuin

tämä olisi ollut elämäämme iäti, okei?

Olen pahoillani, en voi tehdä sitä.

- Puhutaan tästä myöhemmin, okei?

- Menikö kieli?

- Mitä?

- Se on sanonta.

- Niin.

- Aivan.

- Anteeksi, ihmiset eivät yleensä

normaalisti aloita keskusteluja kanssani.

- Todellako?

Enköhän tiedä miksi?

Anteeksi, äitini lähetti minut tänne yrittämään saada ystäviä.

Alan tavallaan katua sitä nyt.

- Olet sen perheen kanssa joka muutti sinne ylös, vai?

- Okei, oli todella mukava tavata sinut.

- Ei, ei, tarkoitan vain että...

No, tänne ei tule monia uusia ihmisiä,

ja juorut leviävät nopeasti, ja, no, isäni sanoo...

- Joo, kaveri, yritin vain vitsailla.

- Ai niin, hyvä vitsi.

- Jumala, kerro minulle, ettei kaikki tässä kaupungissa ole kuin sinä.

Unohda, että kysyin.

- Minä, minä olen Shane.

- Okei.

- Mikä sinun nimesi on?

- Olen Lily.

- Lily, se on kaunis nimi.

- Jutteletko siis monien ihmisten kanssa vai...

- Joka päivä.

- Oikeasti?

- Joo.

Äitini, isäni, siskoni.

- Aivan.

Mitä sinä teit tuolla?

- Otin valokuvia.

- Mistä?

- Merestä.

- Se on sininen ja märkä.

Sillä ei oikeastaan ole paljon muuta annettavaa, joten...

- Ei, olen työharjoittelussa paikallisella uutissivustolla.

Otin työharjoitteluun valokuvaajana -

Ai, okei.

- Joo, tiedäthän, se on sellaista elämän makuista

juttua, sellaista.

- Joo, mutta olen aika varma, ettei

täälläpäin oikeastaan tapahdu juuri mitään.

- Ai, luulenpa, että olisit oikeasti aika yllättynyt.

Täälläpäin voi tulla aika hullua.

Vitsailen, on oikeasti tosi rauhallista.

- Eli mitä, tämä lehti otti

sinut kuvaamaan merta?

- Ei, ei ihan.

Eilen paikallinen kalastaja vedettiin

mereen todella suuren kalan toimesta.

- Niin.

Okei, tämä saattaa tulla sinulle yllätyksenä, joo?

Mutta kalat yleensä elävät meressä, joten...

- Joo, mutta ilmeisesti ei näin.

Siksi minä täällä kuitenkin olen,

yritän saada siitä vilauksen.

- Hienoa, okei, miltä se siis näytti?

- Niin, hän ei oikeastaan ihan muista.

Oletko siis menossa uimaan?

- Mm-hm.

Tiedätkö mitään hiljaisia paikkoja?

- Ai, haluat olla yksin?

- Juuri niin.

- No, tuolla tuolla on paikka josta pidän.

Ei kovin moni koskaan käy siellä.

- Kiitos, öö... - Shane.

- Shane, onnea sen uutisjuttusi kanssa.

- Ole vain varovainen, ei kovin moni käy siellä päin.

- Kyllä?

Ahaa, Claire, mahtavaa.

Ovatko ne uusimmat ympäristöraportit?

- Kyllä, sir.

- Oletko lukenut ne?

- Ai, ei, en ole vielä ehtinyt sitä tehdä, herra.

- Ai, ihanaa.

No, voisitko jättää ne tuolle pöydälle minulle sinne, kiitos?

Tiedäthän, minun on sanottava, Claire, tuossa, mikä se onkaan?

Kahdeksassa viikossa siitä kun aloitit työskentelyn kanssamme,

sinusta on tullut aivan korvaamaton.

- Voi, kiitos, herra.

- Voin nähdä sinut joskus toimistossa tämän kaltaisessa.

- En usko, että pystyisin hallitsemaan stressiä.

- Tule nyt, sinullahan on lapsia.

Kaupungin johtaminen ei ole lainkaan kovin erilainen asia.

- Kai se ei olekaan.

Herra Knapp odottaa teitä, herra.

- Ai, tosiaan?

Ihanaa.

- Onko kaikki hyvin?

- Joo, kaikki on hyvin.

Se on, se on vain, vain pyydä hänet sisään, joko?

- Herra Knapp teitä varten, pormestari.

- Martin.

- George.

Lähdetäänkö?

- Mennään.

Millainen ranta tämä on, öh?

- Kuka sinä olet?

Ei, ei, ei, ei, ei, ei.

Lopeta.

Ei.

Pois päältäni!

Mitä tapahtuu?

Ei hätää, ei hätää, se on unelma, se on unta.

Tätä ei tapahdu, tätä ei tapahdu, tätä ei tapahdu.

Olen merenneito!

Tämä on uskomatonta!

Se on taikaa!

Okei, tuo oli hauskaa.

No niin, voinko muuttua takaisin, kiitos?

Se oli oikeasti tosi hienoa ja hauskaa mutta joo...

Haluaisin muuttua takaisin nyt.

Öh, joo, se on luonnollista.

- Luulin, että olit unohtanut minut.

- Aivan kuin niin voisi käydä.

Millaista Jasminen luona oli?

- Hyvää?

- Joo?

Tule sitten, viedään sinut kotiin.

Tule, mennään.

- Äiti sanoi, että saisin mennä Jazminen

kanssa rannan siivoustalkoisiin.

- Ai niin?

- Joo.

Hän sanoi, että hänkin tulisi, mutta kun vauva on tulossa,

hän ei halua viettää liian pitkään jaloillaan.

Oletko innoissasi pikkusiskosta?

- Mitä?

- Et todellakaan kuuntele, vai mitä?

Kun olen teini-ikäinen, kuuntelen aina.

- Soph, kuule, minulla on...

- Kuulitko, mitä kysyin sinulta?

- Joo, tietysti kuulin.

- No, oletko innoissasi?

- Olen nähnyt äidin raskaana ennenkin.

Sinusta, hölmö.

- Oi! Olitko innoissasi minun puolestani?

- Joo.

- Tiedäthän, äiti sanoi, että minulla on liikaa pehmoleluja,

luuletko, että hän on oikeassa?

- Ei, ehkä, kyllä, en tiedä, tule nyt.

- Kaikki 57 niitä.

- Oletko oikeasti laskenut kuinka monta sinulla on?

- Ja niiden nimet.

Jos, jos minulla olisi liikaa,

unohtaisin kaikki niiden nimet, mutta minulla ei ole.

- Aivan.

- Rakastan pehmojani.

- Tiedän.

Soph, odota!

- Miksi teet noin?

- Teen mitä?

- Katsot Maisy the Mermaidia kuin hän olisi paha.

- En minä katso Maisy the Mermaidia kuin hän olisi paha.

- Äiti!

- Hauska nähdä sinut täällä.

- Mitä teet kotona?

- Hei kulta.

- Äiti!

- Voi, hei kulta.

- Te kaksi olette palanneet aikaisin.

- Joo, pormestari antoi meille iltapäivän vapaaksi.

- Joo, herra Knapp antoi meillekin iltapäivän vapaaksi.

- Ai todella?

- Heillä oli kokous aiemmin tänään.

Pormestari tuli ulos hymyillen, sanoi, että saamme lopettaa aikaisin.

- Sama herra Knappin kanssa.

- Sen täytyy olla tehdas.

Hän on varmasti saanut luvan laajentaa.

- Niin kai.

Sanoi, että haluaa jutella kanssani huomenna.

- Et kai usko, että hän haluaa sinun pyörittävän sitä?

- Ehkä.

- Kultaseni, sehän on loistavaa.

- Voidaanko ottaa tänään noutoruokaa juhlan kunniaksi?

- No, enpä näe miksei.

- Yksisarvinen, se on täällä!

- Kaikki hyvin?

- Joo, aion vain soittaa Facetimella Shanelle.

- Sait itsellesi ystävän.

- Äiti!

- Sanon vain.

- No, en.

- Joo, no, äiti sanoi, että sinun pitäisi saada enemmän kavereita.

- Vai sanoi?

- Joo, ja myös sanoi...

- Sophie.

No, kuka hän on?

- Hän on, öö, paikallinen.

- Onko hän hyvännäköinen?

- Sophie?

- Okei.

Okei.

Kuvia.

Mitä?

Merenneidon suomu.

Aktivoituu suolavedellä.

Hmm, suolavesi.

Aivan, suolavesi se olkoon.

- Hän on oikea ja hän on minun.

- Miten hän voi olla oikea?

- Taikaa.

- Lily?

- Äiti, se on paras kohta.

- Olin juuri hakemassa lasillista vettä.

- Okei, okei, okei, okei, okei.

Mikä tahansa hetki nyt olisi hyvä.

Ei.

Minä taidan olla tulossa hulluksi.

Vau!

- Lily?

Lily, mitä ihmettä sinä oikein teet?

- Äiti, mä olen kylvyssä, mene pois!

- Anteeksi, tulin vain tarkistamaan, että olet kunnossa.

- Minä olen kunnossa.

- No, älä ole liian pitkään täällä.

- Joo, okei.

- Sinulta jää perheilta väliin.

- Mene!

- Anteeksi.

- Olen merenneito!

- Lily!

- Vau! Isoisä.

- Joten toivottavasti, kun olen nähnyt herra Knappin,

minulla on myöhemmin hyviä uutisia.

- Peukut pystyyn.

- Peukut pystyyn.

- Huomenta.

- Huomenta.

Anteeksi, näin juuri... Huomenta!

- Okei.

- Nähdään myöhemmin.

- Rakastan sinua.

- Äiti!

Äiti!

- Hei Sophie, voisitko juosta nopeasti alas

rannalle ja katsoa, onko Lily siellä?

Minun pitää päästä töihin.

- Näitkö sen, näitkö sen, Lily?

- Hei sinä, mitä nähdä?

- Lily, näitkö sen?

- Mitä nähdä?

- Merenneidon.

- Kenen?

- Sano, että näit sen.

- En nähnyt mitään.

En nähnyt mitään, okei?

Katso, aion kerätä tavarani

ja sitten me lähdetään, okei?

- Et nähnyt sitä.

Ehkä se halusi pysyä piilossa.

- Sophie, tuossa meressä ei ole mitään, okei?

Kalaa lukuun ottamatta, ei mitään.

Mitä sinä muuten teet täällä?

- Äiti lähetti minut tänne hakemaan sinut.

Hänen täytyy mennä töihin.

- Aivan.

- Meidän pitäisi pysyä täällä tänään, varmuuden vuoksi.

- Sophie, me ei jää tänne, okei?

Mennään.

- Voimme leiriytyä tänne, jotkut pienet merenneidot tulevat yöllä esiin.

- Sophie, merenneitoa ei ole olemassa.

- Olihan!

- Sophie, merenneitoa ei ole olemassa!

- Mistä sinä sen tiedät?

- Koska merenneidot eivät ole olemassa, okei?

Ne ovat tarinoita, ihan vain lasten tarinoita.

Sinun täytyy kasvaa aikuiseksi.

- Sophie, olen pahoillani, okei?

Sophie!

- Sophie, löysitkö hänet?

- Joo.

- Sophie.

Mitä sanoit hänelle?

- En mitään.

- No, miksi hän on sitten järkyttynyt?

Tiedätkö, mikä minua turhauttaa sinussa eniten joskus?

- Mitä?

- Se, että olet hyvä, kelpo lapsi, jolla on kiltti sydän.

Siksi on vieläkin surullisempaa kun olet ilkeä.

- Voi nyt, se ei ole reilua.

- Lily, minä...

- Ei, minä luulin sinun tykänneen asumisesta Lontoossa,

joten en oikeasti tajua miksi meidän piti tulla tänne.

- Puhuimme siitä, miksi muutimme tänne.

- Niin, Jason.

- Se ei ole reilua.

- Miten?

Meidän on kirjaimellisesti juuri pitänyt hyväksyä hänet,

joten sanotko sinä minulle, että se on reilua?

- Hän on hyvä mies, Lily.

- Entä isäni?

- Isäsi oli hyvä mies.

- Oli.

- Siitä on viisi vuotta, enkä koskaan ajatellut...

Jason rakastaa meitä ja hän yrittää todella kovasti sinun kanssasi.

Isäsi olisi halunnut sinun antavan hänelle sen mahdollisuuden.

- Menen sisään.

- Sophie, oletko siellä, kulta?

Soph?

Teen ruokaa, haluatko sinäkin?

- En.

- Se on pannukakkuja, sinun lempiruokaasi.

Ei? Oletko varma?

- Mene pois!

- Sophie, olen pahoillani, todella pahoillani.

Mikä tuo oli?

- Maitokki-Merenneito sanoo että Lily on todella pahoillaan ja että sinun

pitäisi antaa hänelle anteeksi.

- Isoisä!

Isoisä!

Isoisä!

- No niin sitten, mikä on saanut sinut

noin innostuneeksi ja pilaamaan teeni?

Olen nähnyt yhden, ne ovat oikeita.

- Tule sisään poika, tule kyytiin.

- Se on outoa.

Stacey?

- Niin?

- Yritän löytää sen ympäristöraportin, jonka

Martin pyysi minua ajamaan hänelle.

- Niin, se on outoa.

Saanko vain...

- Hmm, anna mennä.

- Laitoit sen kyllä keskitettyyn järjestelmään?

- Joo, sieltä hain sen sen

jälkeen kun ympäristötiimi latasi sen.

- Niin, se on outoa.

- Mitä pormestari tekee tänään?

- Hänellä on tapaamisia koko iltapäivän kaupungissa.

- Okei.

Voitko yrittää löytää tarkemmat

yhteystiedot tiimille, joka suoritti tarkastuksen?

- Joo.

- Kiitos.

- Mutta hän ei löytänyt

mitään muuta

ympäristötiimistä, ei edes heidän yhteystietojaan.

Se on niin outoa.

- Tiedätkö, mikä muu on outoa?

- Mm?

- Herra Knapp tuli tänään tehtaalle

ja antoi meille kaikille 5%:n palkankorotuksen.

- Mitä?

- Joo, tarkoitan, että se on hyvä juttu, eikö?

- Se on loistavaa. - Joo.

Sanoi, että kaikki johtuu kovasta työstämme.

Että se alkaa vihdoin tuottaa tulosta.

- Se ei vain käy järkeen.

- Okei.

- No, siis tarkoitan, että työskentelet pienessä tekstiilitehtaassa.

Tässä kaupungissa ei voi olla niin paljon teollisuutta.

- Ja merenrantakaupungit ovat aina kausiluonteisia

ja vahvasti riippuvaisia matkailusta ja kalastuksesta.

Tämä kaupunki näyttää pärjäävän hyvin ympäri vuoden.

- Aivan.

- Olen rehellinen, se on, no, kaikki vaikuttaa vähän kalalta.

Mitä te naiset ajattelette?

- Häh?

- Mitä se on?

- No niin, mitä tapahtui?

- Ei mitään.

- Hei, kyllä te voitte kertoa meille.

- Ei sillä ole väliä.

- Sophie, älä edes ajattele sitä.

- Luulin nähneeni merenneidon

ja Lily sanoo, että olin vain tyhmä.

- Lily.

- En sanonut, tyhmä.

En sanonut.

- Kulta, olen varma että Lily tarkoitti vain...

- No, mihin aikaan päivästä se oli?

- Aamulla se oli.

- Okei, no,

en ole varma oliko se merenneito, mutta...

Näyttää siltä, ettet ollut ainoa.

- Siinä se oli.

- Mitä? - Mitä?!

- Aika hieno, vai mitä?

- Aika hieno.

- Hei siellä.

- Pormestari?

- Kyllä, se olen minä.

- Olen Lily, olen Shanen ystävä.

- Selvä, hei Lily.

- Hei, mietin onko hän paikalla, itse asiassa, halusin vain

puhua hänen kanssaan jostain asiasta.

- Olen pahoillani, hän on juuri lähtenyt ulos.

En, en ole ihan varma hänen liikkeistään,

mutta voin pyytää häntä soittamaan sinulle kun hän palaa takaisin.

- Voi, ei, kyllä se on ihan okei.

Se oli oikeastaan eräänlainen kasvokkain tapahtuva juttu.

- Joo, olen pahoillani Lily,

toivon että voisin tehdä enemmän.

Onko jotain, mitä voin tehdä auttaakseni?

- Joo, itse asiassa, haittaako jos tulen sisään ja kysyn sinulta, kysyn

sinulta nopeasti jotain?

- Öö, kyllä, se on täysin okei, itse asiassa.

On ihanaa tavata naapureita,

varsinkin jos he ovat Shanen ystäviä.

Ole hyvä.

- Kiitos.

- No sitten Lily, mitä voin tehdä puolestasi?

- Mietin, mitä olet tästä mieltä.

- Ah, annahan kun katson.

Ah, olet lukenut yhden minun ja Shanen artikkeleista.

- Anteeksi, sanoitko sinun ja Shanen?

- Kyllä, aivan, me teemme silloin tällöin yhteistyötä.

- Luulin, että olit vain pormestari.

Tarkoitan, ilman mitään epäkunnioitusta tai muuta.

- Ai, aivan, ei otettu pahaksi.

Tarkoitan, minä olen pormestari, mutta en ole vain pormestari.

Tarkoitan, tämä on vähän sivuhomma, oikeastaan.

Eräänlainen harrastus, jos niin haluat.

Ja se tuo minut ja Shanen yhteen.

Oletko kuullut kryptozoologiasta?

- Crypto Zoo?

- Kryptozoologiasta.

- En, en, en, en ole, mitä?

- Se on siis myyttisten eläinten tutkimusta.

Se on legendoja, kansanperinnettä, asioita kuten merenneidot, tiedäthän?

Loch Nessin hirviö, Yeti, tuollaista.

- Uskotko, että kaikki se on totta?

- Ehdottomasti, se on ihan oikea juttu.

Mikä hätänä, Lily?

No, yleensä ihmiset vain nauravat

minulle, kun kerron heille kaiken tästä.

Pyyhkäise minut pois jonain vanhana hulluna.

Näytät aidosti häiriintyneeltä.

- Minäkö?

- Kyllä.

- Ei, ei, ei, ei, en minä.

Siskoni, näetkös, hän, pikkusiskoni, hän,

hän luuli nähneensä jotain.

- Ai, vai niin, sisarensi näki jotain?

- Ei, tiedän, ettei hän sanonut mitään.

Hän oli hyvin, hyvin, pahasti väärässä.

- Miten voit olla niin varma?

- Koska olin siellä.

- Sinä olit siellä?

- Kyllä, minä, me, oikeastaan, mitä näimme, se oli vain valas.

- Valas?

- Kyllä, se oli vain valas.

- Epäilen sitä suuresti.

- No, epäile sitten, koska se, se on mitä näimme.

Joten sinun ja Shanen täytyy tehdä se, että kerrotte lehdellenne-

- Joten verkkosivusto?

- Verkkosivusto, juuri niin, kyllä.

Että te itse asiassa menitte siinä pieleen.

Joten teidän täytyy julkaista uudelleen...

- Haluatteko meidän julkaisevan oikaisun?

- Niin.

- Errata?

- Niin, juuri se, kyllä, kiitos.

- Voisin tehdä sen, tietenkin.

En tiedä, tuoko tämä sinulle lohtua kuitenkaan, Lily.

Tarkoitan, Shanen ja minun kuninkaallinen

summa on kahdeksan seuraajaa verkossa.

Yksi heistä on isäni, ja olen melko

varma, että hän on menettämässä näkönsä.

Sillä ei oikeasti ole väliä, Lily.

- Anteeksi, sanoitko kahdeksan? - Kyllä, valitettavasti niin.

- On vain niin, että isäpuoleni sanoi nähneensä artikkelin.

- Ai, niin tekikö hän?

- Joo.

- Miten loistavaa.

Ehkä lukijakuntamme kasvaa sittenkin.

- Joten jos saan kysyä,

mikä oikeastaan herätti hänen kiinnostuksensa tähän kaikkeen?

- Se oli isäni, Shanen isoisä.

- Mitä hänestä?

- Hän, hän näki yhden.

- Näki yhden?

- Joo, merenneidon.

Itse asiassa, anna minulle hetki.

Missä se on?

Ahaa, siinä se on, se on jossain täällä.

Siinä on vanhenemisen vaiva, näetkö Lily.

Ahaa, siinä se on.

Katsopa.

He kaikki pitivät häntä hulluna aluksi, tietenkin.

Tarkoitan, että se melkein pilasi hänen maineensa.

Ajattelin vaihtaa sukunimeni.

Tiedäthän, ottaa vähän etäisyyttä hänen ja minun väliin.

Mutta koko jutussa oli oikeastaan sääli.

Ja olen täysin häpeissäni itsestäni nyt, joten...

- Anteeksi, häiritsenkö sinua?

- Ei lainkaan, minä, jos sinulla on jotain

muuta kysyttävää, ole hyvä, jatka.

- Ei, ihan oikeasti, kaikki on hyvin.

Niin.

- Sinä olet nähnyt jotain.

- Nähnyt jotain?

- Hmm, sinulla on se ilme.

- Se ilme?

- Juuri tuo ilme siinä.

Se on jotenkin puolivälissä jännityksen ja kauhun välillä.

Aivan sama ilme joka isälläni oli ennen.

- No, haluaisin aivan valtavasti jäädä juttelemaan tästä kanssasi,

herra pormestari.

Mutta minun oikeasti täytyy lähteä.

- Ymmärrän täysin, Lily.

- Kiitos vielä kerran.

- Ei kestä lainkaan, hauskaa iltaa.

- Kiitos, samoin.

- Sophie, on aikaista!

- Rannalla on ihmisiä.

- Joo, se on ranta.

- He ovat täällä nähdäkseen merenneidon.

- Mitä?

Mitä kaikki tekevät täällä?

- Etsimässä Shanen mystistä merenneitoa.

- Hei.

- Shane?

- Melkoinen väkimäärä, eikö?

Vaikka olen aika varma, että suurin osa on täällä pilkatakseen minua.

- Mitä olet tehnyt?

- Jakanut sen pääuutissivustolle.

- Sinulla ei ole lupaa tehdä sitä.

Miten voit tehdä niin?

- Olen Sophie.

- Olen Shane.

- Miten olet tehnyt tämän, okei?

Entä jos ihmiset...

- Mitä?

Mitä minulla on menetettävää?

- Voi, tulen katumaan tätä.

Shane, tarvitsen sinun pitämään silmällä Sophieta.

- Mitä?

Okei, Sophie, katso minua, joo?

Tulon takaisin viiden minuutin kuluttua, okei?

Molemmat, viisi minuuttia, pysykää siellä, okei?

Mä tulen takaisin.

Pysykää siellä.

- Näyttää taas yhdeltä tekaistulta tarinalta, Shane.

- Odota, mikä tuo on?

- Mitä?

- Auttakaa!

- Sä olet merenneito!

- Yllätys.

- Et voi olla, sä valehtelit!

- Hei, olen pahoillani, pahoillani, pahoillani.

Sophie, olen pahoillani.

- Sanoit, että olin typerä.

- Sophie.

Sophie!

Sophie, olen pahoillani.

- Siellä on putki, äiti.

- Mitä?

- Putki, äiti, mä näin sen.

Johtaen mistä?

- Tehtaasta, veikkaisin.

- Putki?

En ole varma, miten se olisi mahdollista.

- Mikä se on?

- Siellä on toimitus joka pari viikkoa, tavaraa, tarvikkeita,

mutta se menee aina kieltoalueelle tehtaalla.

- Ja et ole koskaan nähnyt, mitä se on?

- Muutama meistä on kyseenalaistanut sen,

ja silloin he tarjosivat palkankorotusta.

- Luuletko, että sillä on jotakin tekemistä tämän putken kanssa?

Missä näit tämän?

- Veden alla.

- Uitko sinä?

- Joo.

- Lily, näitkö merenneidon?

- Jason?

- Kulta, kysyn vain.

No?

- Mitä?

Voi ei.

- Sophie, näitkö sen?

- Ei mitään.

- Sophie?

- Älä katso minua.

Minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa.

- Meidän täytyy löytää tapa ottaa tämä puheeksi.

- Uskotko minua?

- Tietysti haluan, kulta, miksen haluaisi?

- Siellä on asiakirjoja.

- Missä?

- Sain yleisavaimen johtajan toimistoon.

Siellä on kokonainen osasto, lähetyslistoja, asiakirjoja.

- Tulen mukaan.

- Kulta, kuule, en ole varma, että se

on hyvä idea sinun nykyisessä tilassasi.

- Jason, olen raskaana, en ole niin hauras.

- Okei, viesti meni perille.

- Minulla on tänä iltana tämä tapaaminen Knappin ja pormestarin kanssa.

Minun pitäisi olla siellä pitämässä silmällä, mitä tapahtuu.

- Hyvä, sitten se on sovittu, haen asiakirjat.

- Ole varovainen.

- Odota, voin auttaa.

- Ei, jää tänne ja pidä huolta siskostasi.

- Äiti...

- Se ei ole pyyntö, Lily.

- Tiedän, mutta haluan auttaa.

- Lily, tule nyt, äitisi on oikeassa.

- Selvä.

- On kuitenkin yksi asia, jos on todisteita,

miten aiomme saada tiedon julkisuuteen?

- Luulen, että minulla on idea.

Shane. - Shane.

- Soph, oletko siellä?

Aion mennä alas rannalle, jos haluat tulla mukaan.

Minulla on jotain näytettävää sinulle.

- Sophie, olen pahoillani.

Hei, katso minua.

En koskaan tarkoittanut rikkoa meidän erityistä sideämme, senhän tiedät.

Pelastit minut, aivan oikein, siellä ulkona.

Kun olin juuttuneena siihen verkkoon, vai mitä?

Olet todella rohkein ja erityisin pieni tyttö ikinä.

- Todellako?

- Todellakin.

- Ilman sinua en

usko, että olisin ymmärtänyt, mitä tapahtui.

En tarkoittanut sitä, mitä sanoin, okei?

Siitä, että sinun täytyy kasvaa aikuiseksi.

Rakastan sinua niin paljon, niin paljon.

Ja tekisin mitä tahansa puolestasi.

- Tee sitten minustakin merenneito.

- Ei.

- Niin kuin mitä sinulle tapahtui,

me olemme sisaria, kyllä minäkin voin olla sellainen.

- Sophie, kuule, se... se ei ole noin yksinkertaista, joo?

Se voi olla kirous.

Tarkoitan, elämäsi voisi muuttua ikuisesti.

Se muuttuu ikuisesti.

- Mutta olisimme yhdessä, sisarukset maailmaa vastaan.

- Ei se ole niin yksinkertaista, okei?

Meri on todella vaarallinen paikka.

- Olen tarpeeksi rohkea.

- Ne asiat, jotka olen nähnyt.

En vain saastetta, kyseenalaisia liikemiehiä,

vahinkoa on niin paljon.

Jouduin loukkuun siihen verkkoon.

- Ja minä pelastin sinut.

- Tiedän, että pelastit.

- Mutta minun täytyy

varoittaa ihmisiä siitä, että se mitä he tekevät on väärin, joo?

En voi riskeerata sitä, että olet vaarassa.

- Autan sinua pelastamaan meren.

Et voi tehdä sitä yksin, voimme tehdä tämän yhdessä.

- Mitä sinä teet?

- Jos olen oikeassa, okei? Ja yleensä olen.

Sitten en ole yksin.

- Vau!

- Siskot?

- Siskot.

Mitä?

- Shane ja Jason, he ovat pulassa.

- Mistä tiedät sen?

- Minulla vain on tällainen tunne että he tarvitsevat apua.

Jää siihen.

- Tulen mukaasi.

- Sophie?

- Tarvitset apuani.

- Tule sitten.

- Olen katsonut merenneitofilmejä siitä asti kun olin neljä,

tiedän mitä tehdä.

- Mistä he kaikki ovat siinä mukana, George?

- No, kyse on kaikenlaisista tekijöistä,

jotka meidän täytyy ottaa huomioon, tietenkin.

Joten en voi antaa sinulle vastausta juuri nyt.

Aiemmin asiat ovat menneet

hyvin, joten ei ole mitään muuta syytä...

- No joo, mutta asiat menevät hyvin, ja

sitten, tiedäthän, seuraavalla kerralla kun

yrität niitä, kaikki menee täysin pieleen, eikö niin?

- Shane, pysy perässä.

- Oletko varma, että tarvitsit minua tänne tätä varten?

- Tarvitsen sinut tähystämään.

- Niin, mutta...

- Sitä paitsi, olet journalisti, eikö niin?

Teidän tyyppinne rakastaa hyvää uutisjuttua.

- Tarkoitan, olen työharjoittelussa, siinä on iso ero.

- Tule nyt.

Okei, aloitetaan tästä.

- Sitten se on sovittu.

Me viimeistelemme Mercy Beach Shopping Centerin,

ja vastineeksi... - Olen pahoillani.

- Niin?

- Tuntuu kuin käyttäytyisit enemmän

niin kuin olisit täällä pormestari.

- Vai niin?

Mitä siihen sanot, Martin?

- No, minä...

- Haluan nähdä nuo ympäristöraportit.

- Anteeksi?

- Claire?

- Olen tosissani.

- Millä valtuutuksella?

- Kansalaisena.

Pöytäkirjan mukaan ne

raportit pitäisi

saattaa yleisön saataville.

- Claire?

- Herra Knapp on ehkä tuonut tähän kaupunkiin lisää liiketoimintaa,

mutta millä hinnalla?

- Ymmärrän.

- Nyt, ne raportit?

- Martin, uskon,

että avustajasi kyselee aivan liikaa.

- Claire, mikset ottaisi loppututkasta iltaa vapaaksi?

Jätä tämä minun hoidettavakseni.

- Pyydätkö minua lähtemään?

- Ole hyvä, Claire.

- Sitten pidä tätä irtisanoutumisena.

- Pidä soihtua.

- Eli luulet hänen kaatavan myrkyllistä polttoainetta?

- En tiedä mitä hän tekee, mutta jotain hän tekee,

siitä olen varma.

Sen täytyy olla jossain täällä.

Odota...

Luulen, että tämä on se, me saatiin se.

- En aio valehdella, minusta tämä on aika jännittävää.

- Tulkaa nyt, lähdetään täältä.

- Ehkä tämä on sellaista kuin...

- Barry!

- Hei tyypit,

kuunnelkaa, teette ison virheen.

- Hiljaa!

Tätä kautta.

- Olen pormestarin poika.

- Emme välitä.

Noudatamme vain herra Knappin käskyjä.

- Aah, satutat minua.

- Jätä hänet rauhaan, hän on vain lapsi.

- Et ole vielä nähnyt mitään.

- Mitä he aikovat tehdä meille?

- Emme ole menossa kalastamaan, se on varmaa.

- Liiku!

- Tämä on hyvin vaarallinen paikka.

Takavirta voi viedä ihmiset kauas ulos.

- Shane, tule taakseni.

Tulkaa nyt, jätkät, päästäkää hänet menemään, hänellä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.

- Sanoitko juuri...

- Joo.

- Mennäänkö...?

- Joo.

- Boo!

- Olette surkeita!

Mitä täällä tapahtuu?

- Kotiin!

- Nyt jos voitte kaikki ole hyvä vain kuunnella minua hetken aikaa.

- Entä raportit siitä, että vartijat pahoinpitelivät poikasi?

- Ei, olkaa hyvä!

- Se on herra Knapp!

- Boo!

Menkää kotiin, häipykaa täältä!

- Hyvät naiset ja herrat,

olen niin iloinen, että pääsitte tähän lehdistötilaisuuteen.

- Lehdistötilaisuus?

Olet rikkonut lakia.

- Niin!

- Rikkonut lakia?

Miten?

Kaksi varkasta murtautui tiloihini laittomasti.

- Entä asiakirjat, jotka he esittivät?

- Väärennettyjä.

- Hän pääsee tästä kuin koira veräjästä.

- Mutta miten? Me olemme julkaisseet kaiken, mitä saimme.

- Hän löytää keinon.

- Mutta se ei ole reilua.

- Tiedän, kulta.

- Ensinnäkin, testataan tätä.

Jos vesi on niin myrkyllistä

kuin sanotaan, neiti Fields täällä

Ympäristö- virastosta testaa näytteen, tässä ja nyt.

- He ovat suunnitelleet tämän.

- Mitä, minne olet menossa?

Anteeksi, mitä sinä teet?

- Seurasitko minua?

- Joo, halusin vain varmistaa, että voit hyvin.

- No, yritä olla panikoimatta.

- Panikoimatta?

Vau, vau!

- Tuossa hän tulee.

- Se on lavastettu.

- Joten neiti Fields?

- Tämä näyte on puhdas kuin pisara.

- Kuten näette, tämä on ollut vain yritys

mustamaalata nimeni.

- Lily, Lily!

- Hän on dumpannut myrkyllistä jätettä mereen.

Tämä metallinpala on poistoaukosta

joka johtaa suoraan hänen tehtaalleen.

- Taas yksi maineen mustamaalaus.

- Sanon teille, jos testaisitte sen...

- George!

Hän on oikeassa.

Herra Knapp on maksanut valtuustolle

sulkemaan silmänsä kemikaalien dumppaukselta.

- Buu!

Pois täältä, menkää kotiin!

- Sinä ällöttävä mies.

- Buu!

- No?

- Olen merenneito.

- Merenneito.

- Joo, haluatko mansikoita?

- Ne ovat herkullisia.

- Oletpa aika sireeninäyttävä, herra johtaja.

- No, kiitos.

Sinäkin näytät aika pahalta, rouva pormestari.

No, minun pitäisi varmaan lähteä.

Missä, missä Lily on?

- Hän on ulkona Shanen kanssa.

- Hei hei.

Hei hei.

Hei hei.

- Hei isoisä, voimmeko puhua kanssasi?

- Voi, nuori mies, miten voin auttaa sinua?

En paljon sinua vanhempi olin, kun näin sen, tiedäthän?

Isäni kanssa olin ulkona. Hän oli alakannella.

Voi, meri oli myrskyinen sinä yönä, oikein myrskyinen.

Jättiaalto tuli veneen yli

ja loiskis, olin meressä.

Luulin varmasti että se oli siinä, olisin kuollut.

Kunnes hän tuli uiden ulos pimeydestä minua kohti.

Suomut ja häntä kimmeltäen.

Hän työnsi kätensä kainalojeni

alle ja auttoi minut pintaan.

Seuraavaksi muistan,

isäni auttoi minua takaisin veneeseen.

Isäni, joko hän ei nähnyt sitä

tai hän toivoi ettei olisi nähnyt

sitä, mutta minä tiesin mitä se oli.

Kaikki tunsivat minut vain hulluna

miehenä joka näki merenneidon kerran.

- Etkö koskaan nähnyt toista?

- En, kuulee vain vilauksia niistä, tarinoita, sellaista.

Noin vain, et enää kuule niistä mitään.

- Miksi?

- No, se on meri, eikö niin?

Ajattele mitä olemme tehneet valtamerille

kaikkien näiden vuosien ajan,

saastuminen, muovijäte.

Se pahenee ja pahenee.

- Joten luulet, että-

- Heillä ei ole minne mennä, rakas.

Minne he voisivat mennä, jos kaikki heidän kotinsa tuhotaan?

Jos se olisit sinä ja minä

ja meidän kotimme tuhottaisiin kaikkialla,

minne voisit mennä?

Saatan olla tavallinen kalastaja,

mutta tiedän, mitä näin omin silmin.

- Joten luulet, että he ovat yhä siellä?

Noin kaksi viikkoa sitten otin yhden suomuistani hännästäni

ja annoin sen äidilleni.

- Teitkö niin?

- Joo, tein.

- Selvä, no, mitä tapahtui?

- Ei mitään.

Se oli se, mikä oli todella outoa,

Odotin, että jotain tapahtuisi,

ja tiedäthän, niin ei vain käynyt.

- Ai.

- Tiedäthän, että minulla oli

biologinen isä, se joka kuoli?

- Joo.

- Hän oli alun perin kalastajakaupungista, mutta hän muutti Lontooseen

mennäkseen naimisiin äitini kanssa.

- Selvä.

- Ironista kyllä, hän vihasi merta ja vettä.

- Hetkinen, sanotko sinä että?

- No, luulen että hän oli kotoisin...

- Merenkö?

- Niin.

- Luulen, että olen... - Puoliksi merenneito.

Sophiekin.

- Niin.

Kun sinä ja Jason olitte vaarassa, tiesin, että minun piti pelastaa teidät.

Silloin minusta tuntui kuin olisin tajunnut, että olitte pulassa,

ja vain tiesin, mitä tehdä.

- Mitä, kuin joku kuudes aisti?

- Niin.

- Okei, niin mitä aiot tehdä?

- Aion mennä ulos sinne.

Tiedäthän, katsoa kuinka pitkälle pääsen.

- Sinne ulos?

- Minun täytyy, tiedäthän?

Shane, minun täytyy yrittää kertoa ihmisille saastumisesta ja

valtameren vaurioista. Minun täytyy yrittää.

- Okei.

- Tulen takaisin! Niin?

Ja kuka tietää, ehkä tulen takaisin muiden kanssa.

Meidän täytyy yrittää pysäyttää tämä.

Mutta tulen takaisin.

- Odotan sinua.