Original subtitles

MENOLIPPU ANTIBESIIN

Tällä kertaa hän ei karkaa meiltä.

Mitä nyt tapahtuu? ― Aikataulun mukaan ruusuja Antibesista 9.50.

Kukkia George Olssonille. ― Kiitos, minä vien ne.

Miksi hänen pitää kuolla juuri syntymäpäivänään? ― Sano se.

Hänhän on jo kyllä aika pystyyn kuollut.

George! ― Mitä?

De tout mon coeur, Christine.

Niin, niin...

Sama juttu vuosi sitten. Mitä se tarkoittaa?

Samaa kuin vuosi sitten. Onnea syntymäpäivänä.

Entä suuri punainen sydän, jossa lukee George? Älähän nyt.

Meillä molemmilla on oma elämämme tahoillamme.

Milloin tapasitte viimeksi? ― En muista.

Tänään saat avata itse.

Paljon onnea vaan...

Ja niin edelleen. ― Minäkö tässä olen? Kiitos!

Eläköön, eläköön, eläköön!

Jo riittää. Tule sisään.

Ensin sinulle.

Sinne juuri. Onko sopivasti? ― On.

Kas noin. ― Hyvä.

Kallisarvoisia pisaroita.

Pidätkö huolen Georgesta? ― Toki.

Ota lasillinen meidän kanssa. ― En voi nyt.

Vaan tehdään näin. Syntymäpäiväonnittelut!

De tout mon coeur. Kippis!

Kahvikupit ovat työpöydällä ja sokerikulho on täytetty.

Hauskaa, että lapsesi tulevat käymään.

Juu, oikein hauskaa.

Kas tässä. Kiitos tästä päivästä. ― Kiitos.

Vieläkö hän varastaa? ― Kuin harakka.

Panin arvoesineet lukon taakse.

Voi helvetti. ― Ei siellä ole enää vietävää.

Hittoako minä tällä teen?

Hirveä tyyppi.

Miksi annat tytön jatkaa? ― Hän siivoaa hyvin ja on mukava.

Ja otan hänestä kuvia itse teossa.

Miksi? ― Jos hän aikoo lopettaa, uhkaan ilmiantaa hänet.

Haa, punaisia ruusuja! ― Hoida vain omat asiasi.

Mikset pyydä häntä tänne? ― Onko muita tyhmiä kysymyksiä?

Milloin lapset tulevat? ― Pikemminkin miksi he tulevat.

Juhlimaan syntymäpäivääsi. ― Ei 73―vuotispäiviä juhlita.

Kun täytin 70, ―

sain Susannelta joulukortin ja Johan soitti kahden päivän päästä.

En tajua, miksi he haluavat tulla nyt.

Sydäninfarktisi takia. Se muistutti heitä... ― Perinnöstä.

Siitä mikä elämässä on tärkeää. ― Minä en ole heille tärkeä.

En ennen kuin olen kuollut. Kippis! ― Kippis.

Laila kiltti, teen kyllä parhaani.

Sinä saat talon, lapset ja elatusmaksut, ―

mutta minun oli pakko maksaa verot ensin.

En yritä pinnata. Luota minuun edes tämän kerran.

Älä tee sitä. Kauppa käy nyt hiton hyvin.

Valituksen, miksi?

Kuuntele nyt, Laila.

Haloo?

Helvetti!

Sain lääkäriltä uusia namuja. Sydänpillereitä, kihtitabletteja...

Miten ihmeessä, kun olen yhä 25? Koko elämä on epätahdissa.

Kun pää on valmis Beethoveniin, kroppa on jo Bachia.

Älä pelkää.

Ei se satu. Tämä on vain uuden alku.

Tässäkö tämä nyt sitten oli? ― Yritätkö sanoa jotain?

Tässä siis oli elämäni. Muuta ei tule.

Senkö takia sinä myytkin?

Ai minkä? ― En ollut ajatellut kysyä tätä tänään, mutta...

Muutatko sen naisen luo?

Mistä sinä puhut? ― Olen nähnyt sen! Se on lehdessä.

Niin mikä? ― Ilmotus. I―L―M―O―T―U―S.

I―L―M―O―I―T―U―S. Siinä on i―kirjain.

Olet 70, etkä osaa edes kirjoittaa. Enkä ole pannut mitään ilmoitusta.

Onko tässä sinun talosi vai ei?

Mitä siinä lukee? ― Miksi sinulle tulee lehti, jos et näe lukea?

Äh, lue sinä!

Pyydät talosta 3,1 miljoonaa kruunua.

Näyttö tänään kello 17 ― 18.

Jaaha...

Etkö muista, mitä olet tehnyt?

Tämän takia ne korppikotkat ovat siis tulossa.

Susanne!

Hei. ― Hei.

Isä ei pärjää yksin. Päässä viiraa jo. Kohta hän ei muista nimeäänkään.

Huomenna lounasaikaan siis. ― Lounas on hyvä aika tulla.

Kaikki ovat silloin pirteällä päällä. Isänne on todella tervetullut.

Ensimmäinen maksu tulee isän mukana. Tuhannet kiitokset.

Tervetuloa taas.

Mitä olet sepittänyt? Isällä on sydänvika.

Sydänvialla ei saa paikkaa täältä. ― Joten nyt häntä luullaan seniiliksi.

Pääasia, että hän pääsee tänne.

Paikka on suosittu. Jonossa ollaan vuosikaudet.

Jonon ohittaa, jos on erityistarpeita. Näin se vain menee.

Tiedätkö, mikä hävettää ihmisiä eniten?

Eräs nuori kirjailija sanoi kerran radiossa, ―

että suurinta häpeää tuottaa se, jos jää vaille vanhempien rakkautta.

Hän oli väärässä.

Ihminen häpeää eniten sitä, ettei ole lastensa rakastama.

Kuinka tässä näin kävi?

Sinua suututtaa ja surettaa...

Kuinka he ovat voineet panna myyntiin minun kotini?

Puhumatta siitä minulle. ― Olet pettynyt lapsiisi.

Tunne on yksi asia. Tuolta sinusta nyt tuntuu.

Sinä kuitenkin asut täällä, omassa talossasi.

Se on todellisuutta, eikä kukaan voi viedä sitä sinulta.

Kuinka voit olla siitä niin varma? ― Koska asia on niin.

Mennäänkö ostamaan lounastarpeita?

Minun... Pitää levätä vähän. ― Hyvä on.

Kaupassa on savulohi tarjouksessa.

Etkä sitten lähde ajamaan. ― En ole ajanut puoleen vuoteen.

Perhana sentään!

George täällä. Autossa on sama vika kuin eilen.

Virranjakajan kansi on taas löystynyt.

Onko sinulla peikkoja autotallissa? ― On, Olof.

Miksi hän tekee näin? ― Häneltä vietiin talvella kortti.

Siksi hän ei kestä sitä, että minä ajan kuin nuorukainen.

Näen heikosti lähelle ja sitten taas yli viiden metrin päähän.

Ei sinusta sokeaa tule, mutta tuon kanssa joudut elämään.

Määrää vahvemmat linssit. ― Ei ole linssejä, jotka auttaisivat.

Verkkokalvosi rapistuu. Se säröilee kuin posliini.

Vähän niin kuin mosaiikki.

Siitä seuraa erilaisia raitoja ja pilkkuja näkökentässä.

Entä aaveita? ― Aaveitako?

Näen niitä päivin öin. Olen jo tottunut niihin.

En saa niiltä rauhaa. ― Elät ehkä liiankin rauhassa.

Paljonko olen velkaa? ― Vain lupauksen.

Minkä lupauksen? ― Ettet tartu enää rattiin.

En ole ajanut puoleen vuoteen.

Kuinka sitten tulit tänne? ― Kävelin.

Autonavaimet kädessäkö?

Kuolen, jollen saa ajaa. ― Tapat meidät kaikki, jos vielä ajat.

Anna avaimet minulle. Vien sinut kotiin.

Olet ajanut autolla! Älä väitä vastaan.

Se oli parkissa toisin päin.

Sinäkö tämän kuvan otit?

Kerjäätkö kuonoosi?

Olohuoneen kuvassa näkyy televisio, jonka ostin kolme kuukautta sitten.

Sinä olet ainoa, joka on käynyt täällä sen jälkeen.

Ja Maria.

Haluan tietää kaiken.

Jos salaat jotain, vien varkauskuvat poliisille.

Syytän sinua salakuvauksesta, kun olen vaihtanut vaatteita.

Sinä tässä olet toiminut salaa selkäni takana.

Lapsesi pyysivät apua. He ovat huolissaan sinusta.

He ovat huolissaan siitä, etten älyä kuolla.

Turha muuten varastaa puhelinta, sillä Olofilla on kuvista kopiot.

Nyt kerrot tarkasti, kuinka lapseni aikovat huijata minua.

Mitä he tekevät, mitä sinä teet, milloin tapaatte. Kerrot kaiken.

Vauhtia! Tee juuri kuten käskin.

Eikä sitten mitään temppuja. Käytä tätä.

Juhlitaanko isän syntymäpäiviä vai ei?

Auta laulamisessa.

George on lepäämässä. Tervetuloa.

Siitä onkin aikaa. ― Aika rientää.

Ja me sen mukana. Ja pikku Susanne...

Kuinka isä voi? ― Katsokaa itse. Sisään vain.

George...

Lapset tulivat.

Onneksi olkoon. ― Helena...?

Minä tässä. Susanne. ― Näenhän minä sen.

Kuinka sinä voit?

Olet vanhentunut.

Niinkö? ― Isä...

Johan... Tilaisitko illaksi hyvän pöydän ravintolasta?

Johan on niin hyvä suunnittelemaan. Kyllä vain, sellainen sinä olet.

Muistan kuinka suunnittelit yhdeksänvuotispäiväsi ihan itse.

Tarjoilut, pöytäplaseerauksen, leikit, musiikin....

Johan on kova suunnittelemaan.

Kuulitko, kun isä kutsui minua Helenaksi?

Hän luuli minua äidiksi. ― Kuulin kyllä.

Kohta juodaan kakkukahvit.

Katsohan, napoleonkakkua.

Onko sinulla syntymäpäivät? Onnea! ― Sinä täytät tänään 73.

Joko taas? Kylläpä aika rientää.

Puhalla kynttilät.

Paljon onnea vaan, paljon onnea, Johan...

Nelinkertainen eläköön―huuto Johanille. Eläköön, eläköön...

Isä, nyt on sinun syntymäpäiväsi.

Tiedänhän minä sen. Ei sitä tarvitse hokea.

Ajatella, että olet jo niin vanha. Et näytä yhtään 73―vuotiaalta.

Mitä isälle on tapahtunut?

Kävipä tuuri, että hän sai paikan hoivakodista.

Mutta missä vaiheessa hänestä tuli noin vanha?

Se on käynyt nopeasti.

Paljonko kello on? Tapaan tytön puolen tunnin päästä.

Pidä huoli isästä.

Nähdään sitten jälkeenpäin.

Oletko valmis ajelulle, isä?

Nyt ollaan kohta portilla. ― Näen kyllä.

Näetkö? ― Pärjään kyllä itse.

Ajattelin vain, että... ― Sinä ajattelet liikaa.

Astukaa sisään, hyvät naiset ja herrat.

Vanhukset ennen naisia. ― Sitten odotan täällä.

Se oli hauskasti sanottu.

Tuollaisten lasten kanssa vaaditaankin huumorintajua.

Nyt isä kuulosti tavalliselta itseltään. Esittääkö hän jotain?

Ei tuosta ota selvää. Hymyile vain ja esitä osasi.

Miksi käännyt tänne? ― Viedään kukka äidin haudalle.

Miksi? Minähän se juhlakalu olen. ― Kun nyt ollaan kaikki koolla.

Etkö halua?

Kummalle puolelle pannaan tämä, isä? ― Siinä on hyvä.

Tältä puolelta näkisit paremmin. ― Pane se siihen vain.

Nyt meillä on nälkä, vai mitä, Olof?

Älä suutu, äiti. Isä ei ole ihan oma itsensä.

MYYTÄVÄNÄ

Onko sinulla avain?

Odotan esittelyn ajan ja otan avaimen takaisin.

Johan haluaa pitää ohjat käsissään. ― Totta kai.

Sieltä tulevat ensimmäiset.

Tervetuloa! ― Kiitos.

Elämän valtameren myrskyissä ―

koti on aina ollut turvasatamamme.

Isä, sinä olet valaissut tietämme kuin... kuin...

Kuin majakka, jo 73 vuotta.

Toivottavasti olet valonamme vielä kauan. Kiitos, isä.

Nelinkertainen eläköön―huuto isälle! Eläköön, eläköön, eläköön, eläköön!

Odota, minä avaan.

Oi niitä aikoja! Kultainen 60―luku.

Rauhaa ja rakkautta, jee jee! ― Jee, jee!

Jee, jee, jee! ― Mitä sinä muka 60―luvusta tiedät?

Taidan olla vähän hiprakassa. ― Pidän kiinni käsivarresta.

Selviän kyllä, kiitos vain.

Jatkan tästä omalle puolelleni.

Kiitos ihanasta ruoasta ja mukavasta illasta.

Terve sitten, vanha veikko. Toivottavasti nähdään aamulla.

Kiitos, ystävä. Ja rakkaat ja anteliaat lapseni.

Siinä he ovat, minun lapseni. Eivätkö he olekin kauniita?

Jep, niin se vain on. Onneksi olkoon.

Hyvää yötä kaikille! ― Hyvää yötä.

Nyt haluan maitolasillisen ja makkaraleivän. ― Saamasi pitää.

Sillä lailla. Siskosi tietää, kuinka miestä kohdellaan.

Minä jaloittelen vielä hetken.

À George, de tout mon coeur, Christine.

Kuka hän on?

"Täydestä sydämestäni, Christine." Tunsiko äiti hänet?

Tunsi kyllä. Kiitos ja hyvää yötä, samoin Johanille.

Isä...

Olet ollut tänä iltana niin komea, hauska ja viisas.

Kunpa meillä olisi...

On niin paljon sellaista, mitä emme tiedä toisistamme.

Mikset tullut koskaan käymään?

Näin autosi parkkipaikalla monta kertaa.

Kerran olit jo tulossa vartijan ohi, mutta käännyit portilla.

En valita. Ihmettelen vain, sillä näin että yritit.

En ole ollut sinulle hyvä tytär.

Anna anteeksi typerät temppuni ja harha―askeleeni.

Jo tekemäsikö? Vai ne joita olet nyt tekemässä?

Kuinka näyttö meni? ― 14 kiinnostunutta.

Hienoa! ― Ovea ei vain saatu auki.

Miten niin? ― Emme päässeet sisään.

Kukaan ei siis... Sehän on järjetöntä. Avasin lukon ihan äsken.

Sitten tässä avaimessa on vikaa. Vie se takaisin lukkosepälle.

Mitä hittoa...

Johan ei tajunnut mitään.

Tässä ovat rahat junalippuun. Toinen luokka, eläkeläisalennus.

Muista, että joka kuva varastelustasi on hyvässä tallessa siihen asti, ―

että George istuu junassa.

Näyttö peruuntui. Välittäjä ei saanut ovea auki. ― Mitä!

Avain toimii ihan hyvin. Kuinka välittäjä ei osaa avata ovea?

Missä isä on? ― Nukkumassa.

Hänen pitää allekirjoittaa kauppakirja.

Kuinka aiot järjestää sen? ― Isähän on ihan sekaisin.

Äsken hän oli ihan järkevä.

Sujautan kauppakirjan samaan pinoon ―

veroilmoituksen ja muiden allekirjoitettavien kanssa.

Mitä nyt? ― Tunnen itseni roistoksi.

Eipä ole ensi kerta.

Olen rangaistukseni kärsinyt. Enkä ole pettänyt ketään.

Paitsi ainoan poikasi koko hänen lapsuutensa ajan.

Anna anteeksi. Se oli tyhmästi sanottu.

Isä ärsyttää, ja purin sen sinuun.

Yritetään pitää yhtä nämä päivät. ― Just joo, me kaksi vastaan isä.

Etkö luota omaan veljeesi?

Tunnut valtavan stressaantuneelta.

Kenelle sinä nyt olet korviasi myöten veloissa?

Hoida sitten itse tämä paska.

Lasten tähden... Laila...

Ei käy. Ei vielä.

"... vapautetaan täten kaikelta vastuulta..." ― Vastuusta.

Vapautetaan kaikesta vastuusta suhteeni.

"Vapautetaan kaikesta vastuusta suhteeni."

Ja sitten? ― Siinä kaikki.

Saanko kynän?

Tuohon. ― Kiitos.

Menetkö sen naisen luo?

En mene kenenkään luo. Lähden täältä pois.

Junan lähtöön on kymmenen minuuttia. Hyppää kyytiin.

Jep. Niin se vain menee.

Hyppää kyydistä. ― Juu, juu...

Intercity―juna Tukholmaan kello 7.05 lähtee raiteelta yksi.

Vauhtia nyt. Juna lähtee!

Odota, en jaksa. Minun pitää huilata hetki.

Tule nyt. Vauhtia.

Istu siihen.

Istu siihen ja nosta jalat.

Pidä kiinni.

Hei odottakaa!

Auttakaa minua! ― Otan laukun.

Nyt olen tehnyt osani. Anna kuvat! ― Ne ovat laukussa.

Missä laukku on? ― Se nainen vei sen.

Missä hän on?

Voi helvetti!

Olkaa hyvä. Toin laukun. ― Kiitos avusta.

Matkaliput, olkaa hyvä. ― Maria, anna liput.

En ehtinyt ostaa niitä eilen. ― Niinkö? Anna sitten rahani.

Niitä ei ole. Jim vei ne.

Tukholmaan, kiitos.

Meno―paluuko? ― Meno.

Kaksi Tukholmaan. ― Ei kahta! Missä tämä pysähtyy?

Ole hyvä, ota voileipä.

Anna ensin kuvat. ― Ihan kohta, mutta ota ensin makkaraleipä.

Sikaa! ― Makkaraa.

Sian DNA:sta 99 prosenttia on samaa kuin ihmisellä.

Sika on melkein ihminen. ― Nyt kyllä liioittelet.

Etkö todellakaan tajua, kuinka siat kärsivät?

Rauhoitu. Olenko murhaaja, koska syön makkaraleivän?

Syö sitten sukulaisiasi. Hyvää ruokahalua.

Tänne ne kuvat!

Mitä nämä oikein ovat? ― Kaikki sinusta ottamani kuvat.

Et ole nähnyt, mitä olet kuvannut! ― En näe kovin hyvin.

Tässäkö ovat todisteesi? ― Kyllä.

Nämäkö tässä!

Istun junassa matkalla ei minnekään sikaa syövän ukon kanssa.

Vain näiden takia!

Johan!

Mitä nyt? ― Missä isä on?

Tiedän kyllä.

Hän jätti teille kirjeen.

Lue ääneen. ― Ai, anteeksi.

"Lapsilleni."

"Äiti ja minä toivoimme teistä paljon."

"Osa toiveista on toteutunut, osa ei."

"On häpeällistä, mitä aiotte tehdä minulle, ―

mutta suurinta häpeää kannan itse."

"Sitä etten ole lasteni rakastama." ― Mennään kotiin.

"Olen pärjännyt yksin 73 vuotta. Pärjään loppuajankin."

"Teidät vapautetaan täten kaikesta vastuusta suhteeni. Isä."

Mitä omahyväisyyttä! ― Hän tiesi jo eilen.

Isä ei kestä olla hoivattava.

Se macho kuolee mieluummin yksin kuin vanha norsu.

Seuraavaksi Bredträsk.

Kuulehan, tunnen olevani vähän vastuussa sinusta.

Viis siitä. Minä häivyn.

Et saa olla ihan rahaton. Annan sinulle vähän, että...

Mitä ihmettä!

Ottakaa varas kiinni! Se tyttö siellä!

Älä! Päästä irti! ― Kiinni on.

Päästäkää minut!

Päästäkää!

Kiitos, pojat. Olitte oikein reippaita. Voitte päästää hänet nyt.

Irti! ― Päästäkää hänet!

Haluatko että lyön? ― Asento!

Suurkiitos avusta, ―

mutta tosimies ei kohtele nuorta naista noin.

Huomio. Poistukaa.

Heipä hei! Pahoittelen että olen myöhässä.

Viis siitä. ― Lapset ja...

Tällä kertaa tämän pitää onnistua.

Tervetuloa. Sisään vain.

Ei tarvitse riisua kenkiä.

Tervetuloa. Keittiössä on kahvia.

Sisääntulon valo edustaa koko... Tervetuloa.

Olkaa kuin kotonanne!

Keittiö on tuolla oikealla.

Voisitko hymyillä vähän? Ihan vähän vain. ― Hymyillä?

Se on ilme, joka tehdään näin.

Jatkat talon myymistä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut!

Mitä sitten on tapahtunut? Isä suuttui ja lähti lätkimään.

Hän on yhä vanha mies, joka tarvitsee hoitoa.

Pidittekö siitä? ― Hakeudu itse hoitoon.

On sinulla otsaa.

Älä unohda, että vapauduit etuajassa minun ansiostani.

He luottavat minuun, eivät sinuun.

Kas noin. Kauppakirja vaatii enää isän allekirjoituksen.

Nähdään huomenna toimistollasi. Sopiiko yhdeltä? ― Oikein hyvin.

Viihdytte täällä varmasti pikkuisen kanssa. ― Tästä tulee ihana.

"On häpeällistä, mitä aiotte tehdä minulle."

3,1 miljoonaa kruunua. Ei huono.

Etkö todellakaan tajua mitään!

Etkö tajua, että isä tietää kaiken eikä allekirjoita kauppakirjaa ikinä?

Hän muuttaa mielensä, kun kuulee hinnan ja suunnitelmat.

Nyt olen ansainnut paukun.

Isällä ei ole tapana muuttaa mieltään.

Rahan tuoksu tekee ihmiselle ihmeitä.

Puhu vain itsestäsi.

Jos tarvitset syntipukin, voin kyllä olla se.

Sinä epäröit, mutta minä pakotin. Anon armoa ja nauran pankissa.

Voidaanko nyt jatkaa rehdisti? ― Rehdisti?

Isä pitää löytää äkkiä. Olof tietää enemmän kuin kertoo.

Tämä juttu on ohi, Johan. Isä on matkustanut pois.

Minulle riitti nyt. Heippa.

Itsepä kerjäsit tätä. Oletko lukenut kortin? ― Olen.

Etkö tajua, mistä on kyse? ― Äitikin kuulemma tunsi hänet.

Joku ranskalaisleski on nähnyt tilaisuutensa tulleen.

Menetämme puolet perinnöstä, ja Ranskassa perintövero on 75 %.

Eikö sinulla ole muuta päässäsi kuin numeroita?

Sääliksi käy. Heippa.

HUOMIO! KIIRELLINEN ASIA!

Mitä hittoa...

Isä!

Kuvittelette olevanne fiksuja, mutta isäänne ette huijaa.

Ettekä minua. ― Kuuntele, kun luen kirjeen sydänklinikalta.

"Arvoisa George Olsson."

"Varoitus uutta sydänlääkettänne valmistavalta lääketehtaalta."

"Lääke saattaa aiheuttaa nopean verenpaineen romahduksen ―

ja aiheuttaa hengenvaaran."

"Ottakaa heti yhteyttä. Älkää käyttäkö lääkettä."

Hakisitko minulle vettä?

Täällä on jossain osoitekirja. Kirjoitimme joulukortit yhdessä.

Nyt löytyi!

Ei tästä tule mitään. Kai isällä on muitakin ystäviä kuin sinä.

Kerron, minkä tiedän. Isänne arvostaa yksityisyyttään.

Soittakaa hänen kännykkäänsä.

Mistä lähtien isällä on ollut kännykkä? ― Infarktin jälkeen.

Annoin sen lahjaksi, jotta hän voi hälyttää apua.

Se oli kilttiä. Mikä isän numero on?

Kiitos.

Välitön vaarako? Minulla ei ole muuta vaaraa kuin te kaksi.

Luuletteko, että uskon tuota? En halua kuulla teistä enää.

Särkeekö päätä?

Sydän vaivaa.

Miten omasi voi? ― Mikä omani?

Sydämesi. Tämä lääke ei valitettavasti auta siihen kipuun.

Hoida omat asiasi. Älä luule, että meillä on jotain yhteistä.

Tunnen vastuuta sinusta. ― Oletko kuuro?

Olen tarvittaessa.

Jim ei ole kiltti sinulle. Tunnen hänenlaisensa.

Tyttäreni seurusteli samanlaisen tyypin kanssa ja pilasi elämänsä.

Kun jäät junasta ja palaat Luleåhon, ―

rukoilet Jimiltä polvillasi anteeksiantoa.

Vai onko hän jo odottamassa sinua? Silloin saat korvillesi saman tien.

Maria!

Maria!

Mitä te oikein teette! Tiedättekö mitä tämä maksaa?

Haluaisin jäljittää kadonneen isäni matkapuhelimen.

Maria!

Ruuhka―aika ei kai ole vielä alkanut.

Säästä vitsisi eläkeläisten kerhoon.

Minulla ei ollut oikeutta puuttua yksityiselämääsi.

Olisin reagoinut itse aivan samoin.

Suututti vain nähdä historian toistavan itseään. Anna anteeksi.

Annatko? ― Mitä sinä oikein haluat?

Olet tiskannut astioitani ja pessyt kalsonkejani.

Seksiäkö sinä hingut? ― Älä ole naurettava.

Olet ollut isompi osa elämääni kuin kukaan sitten vaimon kuoleman.

Kolme tuntia kolmesti viikossa kolmen vuoden ajan.

Siinä tulee aika läheiseksi ja alkaa luottaa toiseen.

Miksi petit luottamukseni? ― Ei se ollut henkilökohtaista.

Varastan kaikilta vanhuksilta. ― Sepä hauskaa.

Olet tehnyt niin, koska muuten tulee turpaan.

Mikset jätä sitä kaveria? Siksi että olet yrittänyt.

Sen jälkeen et voinut näyttäytyä ulkona viikkoon.

Siksi vaikenit talokaupoista. Saisit osasi rahoista ja voisit paeta.

Paljonko lapseni lupasivat sinulle?

Saman kuin välittäjälle. Kolme prosenttia.

Autoin heitä tosi paljon.

Ja anteeksi, jos se on sinulle niin tärkeää!

Nyt sinä lähdet yhteen suuntaan ja minä toiseen. Hyvää jatkoa.

Kuunnelkaa, ihan hetken vain.

Minun pitää ehtiä kertoa yksi asia.

Muistatko, mitä vastasit, kun pyysin sinulta samaa?

"En ehdi nyt. Tulen huomenna."

Etkä tullut. Kuolin yksin, joten miksi minä...

Anna anteeksi, Daniel. Anna anteeksi.

Ei kiitos.

Mistä musasta tykkäät?

Paljonko olen velkaa? ― Minä tarjoan.

Onko täällä lääkäriä? ― Minulla on lääkettä kaikkeen.

Tosi hyvää kamaa. ― Tarvitsen lääkärin.

Ehkä minä voin auttaa.

Näen nyt toisen tukiaseman.

Toisen pitäisi olla kahden kilometrin päässä lännessä.

Antaisitko koordinaatit uudestaan.

Oikeastaan meidän pitäisi nähdä hänet, koska maasto on avointa.

Etkö saa puhelimen signaalia? ― Tuolla, katsokaa!

Tämä on isän laukku!

Mitä hemmettiä...?

Mitä sinä teet? ― Lääke ei ole täällä.

Onko tämä isänne puhelin?

Täällä tohtori Holmberg Sundebyn sairaalasta.

Etsin George Olssonia varoittaakseni häntä uudesta lääkkeestä.

Tuota, hän on...

Herrajumala! ― Hänen nöyrä palvelijansa vain.

Et ole taivaassa, mutta ehdit jo porteille.

Missä olen? ― Storsundin eläinlääkäriasemalla.

Kuinka päädyin tänne? ― Kiitä häntä siitä.

Kiitos! Pelastit henkeni.

Makasit ojassa. Syke oli heikko, mutta se parani täällä lämmössä.

Miltä tuntuu? ― Hyvältä. Kutakuinkin.

Käytätkö lääkkeitä? ― Jotain pikkukremppoihin.

Ja uutta sydänlääkettä, jonka pitäisi olla hyvää.

Minkänimistä? ― Car... Car...

Maria, missä laukkuni on?

Hemmetti!

Isä! ― George!

Puhu hiljaa äläkä paljasta minua. Olen isäsi kanssa.

Mitä sinä oikein teet? ― Kuinka uusi näyttö sujui?

Missä olet? ― Palataan siihen. Miten näyttö meni?

Talo on myyty, mutta isän pitää allekirjoittaa kauppakirja.

Se on minulla mukana.

Kuule, tehdään uusi sopimus. Saat viisi prosenttia.

Haluan 50. ― 50 tuhattako?

50 prosenttia. ― Hulluko sinä olet?

Jos järjestän tämän, haluan puolet. Tarjous ei toistu.

Kävisikö kolmasosa? ― Nyt ei neuvotella. Minä sanelen.

Annetaan sitten asian olla. ― Hyvä on, saat puolet.

Tarvitsen kauppakirjan. Olen sadan metrin päässä tiellä.

Tällä tielläkö? Onko isäkin siellä? ― Äläkä sitten yritä kusettaa.

Miksi sinä minua luulet? ― Sinulla on viisi minuuttia aikaa.

Tule yksin. Ei jepareita.

Johan! ― Hemmetin ämmä. Isä!

Työnnä paperi raosta.

Pidättele poliiseja mahdollisimman kauan. ― Entä mitä nyt?

Isä ei saa ottaa sydänlääkettään! Kuulitko!

Tässähän ne ovatkin. Nämä ovat uudenlaisia pillereitä.

Kuulemma oikein hyviä. Vakauttavat sydäntä.

Ehkä nämä sopisivat sioillekin. Ne ovat 99―prosenttisesti ihmisiä.

Hauskaa saada sivistynyttä seuraa. Siat ovat suosikkejani.

Ne ovat älykkyydessä kolmivuotiaan lapsen tasolla.

Jaamme niiden kanssa samat sydänvaivatkin.

Kokeile niille näitä. Ota siitä muutama.

Cardomyr... Näistä voi mennä henki.

Puhu lääkärisi kanssa ennen kuin otat näitä.

George, meidän pitää lähteä. Nyt heti.

Kiitos varoituksesta.

Meidän pitäisi päästä perhekriisin takia ―

lähimmälle rautatieasemalle.

Mistä saamme taksin? ― Sinun pitää ottaa nyt rauhallisesti.

Voin ihan hyvin. Mikä on taksin numero?

Eräs kaveri kuljettaa vähän kaikkea. Kysyn, ehtiikö hän näin lauantaina.

TONYN KULJETUS Kaikki kulkee, kaikkialle

Peruuta, peruuta.

Mikä sinua naurattaa? ― Elämä.

Se ei tule tästä ensimmäiseksi mieleen.

Paljonko olen velkaa? ― Sikojen ystävät ovat minunkin ystäviäni.

Minä kiitän. ― Valmiina nousuun. Kiinnittäkää turvavyöt.

Painu helvettiin! ― Luuletko ajavasi täällä yksin!

Kirkkoherra on nopea. Puoli tuntia riittää yleensä hänelle.

Jatketaan sitten asemalle. Milloin juna lähtee?

Meillä ei ole näin kiire. Ajat 30 kilometrin ylinopeutta!

Poliisi ei pysäytä ruumisautoa. Jumalan kutsu käy, kun on sen aika.

Olemme kahelin kyydissä. ― Tuttu juttu.

Mitä nyt? ― Lounasaika.

Olemme ajaneet vasta 20 minuuttia.

Syön aina tasan kello 12.

6, 9, 12, 15, 18, 21, aina tasan nolla nolla.

Uskon säännöllisiin ruoka―aikoihin ja PHV:hen.

Mikä on PHV? ― Proteiinit, hiilihydraatit, vitamiinit.

Vältän rasvaa ja sokeria, ettei käy kuten tuolle Lundgrenille.

Hän fuskasi. Kyllä fuskasit, älä väitä vastaan.

RS:ää aamusta iltaan. Rasvaa ja sokeria siis.

Lundgrenin arkunkantajiksi tarvitaan kaksi lisämiestä.

Täällä se on. Ah, mikä ilma!

Moni pelkää kuolemaa.

Kysyn heiltä, mitä he pelkäävät. Kuolema on normaali olotila.

Olemme paljon kauemmin kuolleita kuin elossa.

En ole ikinä ajatellut asiaa tuolta kannalta.

Oletko sinä? ― Keksitkö tuon ihan itse?

Totta kai muut ajattelijat inspiroivat minua.

Buddha, Muhammad, Kungfutse...

Nuo kolmeko vain? ― Muut eivät kestä aikaa.

Elämä on kuin lentomatka. "Kiinnittäkää turvavyönne."

Muutama tunti ilmassa ja laskeutuminen.

Sitten siivous ja tankkaus ennen seuraavan sielun matkaa.

Siinä kohdassa minä olen mukana. ― Huh hei.

Maistuuko mari ruoan päälle?

Puhuit terveellisistä elämäntavoista. ― Tämä on puhdas luonnontuote.

Minä otan. ― Onko se viisasta?

Mari tekee viisaaksi ja kasvattaa aivoja.

Ja saa uskomaan sielunvaellukseen. ― Se ei ole uskonasia.

Se on tiedettä ja tervettä järkeä.

Tämä saa sen vain tuntumaan kropassa.

Annahan sitten minullekin. ― George, älä.

Siistiä!

Sinun olisi pitänyt olla mukana 1968.

Tiedettä ja tervettä järkeä?

Energia ei koskaan häviä. Se vain muuttaa muotoaan.

Niinpä sinäkin olet aina olemassa jossakin muodossa.

Kuten aaveenako? ― Swedenborg kirjoitti siitä.

Aaveet täyttävät Jumalan ja ihmisen välisen tyhjiön.

He maksavat jostakin teosta olemalla muutaman vuoden aaveita.

Kai tekin olette joskus tunteneet, että jokin on merkillisesti läsnä?

Ihminen tekee seitsemän matkaa ennen kuin pääsee ikuisuuteen.

Entä jos matka epäonnistuu? ― Se toistuu, kunnes pääsee luokalta.

Eikö sen pahempaa? ― Helvetti ja kiirastuli ovat vain propagandaa.

Ne ovat pirun keksintöä.

Mistä tiedät? ― Puhun heidän kanssaan.

Buddhan, Muhammadin ja Kungfutsenko? ― Vainajien kanssa.

Heillä on paljon kerrottavaa.

Puhutko siis ruumiille? ― He lähinnä hoitavat puhumisen.

He ovat kovin puheliaita, mutta harva heitä kuuntelee.

Se on sääli! Vainajilta voisi oppia jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

Kuten vaikka että mistä taivas alkaa.

Onko se tuolla ylhäällä? Vai onko se tuolla?

Ehkä taivas alkaakin siitä, mihin maa päättyy.

Ja sehän tarkoittaisi, että...

Että olemme jo taivaassa.

Entä mitä opimme noilta vainajilta? ― Ei pidä takertua yksityiskohtiin.

Joka olennolla on tehtävänsä.

Ihmisen tehtävä on tavoitella viisautta ja hyvyyttä. ― Hyvyys...

Se on samalla syvyyttä. Hyvyys, syvyys.

Hyvä syvä! Hyvä, syvä, jyvä, jee!

George! George!

Onko kaikki hyvin? Pyörryttääkö? ― Humahtipa päähän.

Täällä taas, Lundgren. Seuraava pysäkki Toivon kappeli.

Uskaltaako hänen kyytiinsä mennä? Ehkä minun pitäisi ajaa.

Niin kyllästynyt en ole elämään.

Ajotaitojani kritisoidaan ihan liikaa.

Terve, Lars.

Axel ja Edith Axelsson Frånöstä. Tänne tekin sitten päädyitte.

Mitä sinä sanoit? ― Kunhan juttelin vainajien kanssa.

Oletko yhä pilvessä?

Kaveri on oikeassa. Kuolleilla on meille asiaa.

Luulemme elävämme ikuisesti, mutta elämä on äkkiä ohi.

Kohta minäkin makaan tuolla, ―

ja hetkeä myöhemmin on sinun vuorosi.

Maata tuolla! ― Turha pelotella. Olen jo 22.

Niin minäkin, ymmärrätkö?

Joskus herään aamulla ja kuvittelen eläväni ikuisesti.

Tulevaisuus on edessäni. Kunnes sitten näen kasvoni peilistä.

Olisit kiitollinen siitä, että olet saanut elää noin vanhaksi.

Siitä huolimattako, että kaikki on niin hirveän surullista?

Mitä iloa siitä olisi? Kaikki huijaavat itseään.

Tämä on kaikki, mitä meistä jää jäljelle.

"Matkan pää, ei auta, on jokaisella hauta."

Suretko kuolemaasi jo etukäteen?

Sinä elät nyt. Nyt!

Nipistä itseäsi, papparainen.

Ai! ― Onneksi olkoon, olet elossa!

Olet menossa etelään, mutta et Tukholmaan.

Menet sen naisen luokse, etkö menekin? ― Kenen naisen?

Ketä luulet huijaavasi? Menet Christinen luo.

Maria.

Menen vähän kauemmaksi. Tässä kuuluu huonosti.

Oletko tosiaan matkalla Christinen luo, George?

Mikaela Svensson.

Hei, Mikaela.

George tässä, Jojje.

Tämähän on kauheaa.

Hei, Mikaela. Minä en hylkää sinua.

Haen vain...

En voi hoputtaa häntä, vaan odotan oikeaa hetkeä. Isäsi ei ole tyhmä.

Eivät ole poliisitkaan, ja he ovat nyt jäljillä.

Johan! Nyt mennään.

Lähdemme nyt peräänne. Kulkekaa pikkuteitä.

Olemme hautajaisissa. Pidättele poliisia ainakin tunti.

Hemmetti!

Ja se sydänlääke! Se on hengenvaarallista.

Kenen kanssa puhuit? ― En voi ihan hyvin.

Ehkä minullakin on sydänvika. Minun pitää levätä hetki.

George! Mitä sinä oikein teet?

Seis!

Tässä sinulla on hyvä paikka muiden seurassa.

Lepää rauhassa.

Luulin, että olit unohtanut minut. ― En unohda sinua ikinä.

Älä vilustuta itseäsi.

Olet hieno tyyppi.

George!

Meillä on vähän hankala tilanne. Tulisitko sisälle juttelemaan?

Ymmärrän. Mistä on kyse?

Leski toivoo kaunista puhetta, ―

mutta kenelläkään ei ole vainajasta hyvää sanottavaa, ei edes papilla.

Saat hyvän maksun. ― En halua rahaa, mutta toki autan.

Mitä vainaja sai aikaan? ― Pelkkää tuhoa.

Hän petti vaimoaan ja hylkäsi lapsensa.

Perhe iloitsee hänen kuolemastaan.

Lundgren tietää kyllä itsekin. Kritiikki ei häntä hetkauta.

Kai hän teki joskus jotain hyvääkin.

Kerran hän lopetti auton alle jääneen kissan.

Ihmisen sanoja ja tekoja on joskus vaikeaa ymmärtää.

Åke Lundgren oli sellainen mies.

Hänen sisimmät tunteensa jäivät salaisuudeksi, ―

jopa puolisolle ja lapsille.

Joskus jokin pikkuseikka voi kuitenkin valottaa salaisuutta.

Ajattelen nyt erästä auton alle jäänyttä kissaa.

Siinä laupeudentyössä Åke Lundgren osoitti avoimesti ―

hiukan sitä rakkautta, jonka hän muuten oli lukinnut sisimpäänsä.

Monet piilottavat parhaan itsessään lukittuihin huoneisiin.

He tarvitsevat apua niiden avaamisessa.

Jos niin ei käy tässä elämässä, niin sitten seuraavassa.

Tai sen jälkeen.

Sillä jokaisessa ihmisessä elää toivo.

Tässä olemme kaikki Åke Lundgrenin kaltaisia.

Kiitos!

Se oli kaunista. Sinä annoit perheelle isän.

Nyt meillä on tosi kiire. ― Hetki vain.

Puhuit äsken itsestäsi, vai mitä?

Sinulla on yhä aikaa. Et kuole vielä huomenna.

Yritätkö vakuuttaa minut siitä nimenomaan hautausmaalla?

Puhu lastesi kanssa. ― Emme osaa enää puhua.

Näytä se sitten heille.

Mikä? ― Tee jotain, millä on merkitystä.

Kenelle? ― Heille.

Mitä se voisi olla?

Anna talo heille. ― En ikinä.

Let's go!

Anteeksi viivytys, mutta nyt mennään.

Tämä tekee hyvää sydämelle. ― Sinun vai isän?

Te kaksi olette niin samanlaisia.

Missä suhteessa? ― Kieltäydytte näkemästä tosiasioita.

Mitä tuo nyt tarkoitti?

"Georgelle, täydestä sydämestäni, Christine." Kauanko olet tiennyt?

Kuulin isän puhuvan puhelimessa hänen kanssaan.

Isä pyysi, etten kertoisi kenellekään.

Kauanko tästä on? ― Kymmenkunta...

Kymmenen vuottako!

Äidin eläessä! ― Isä pysyi äidin rinnalla loppuun asti.

Puolusteletko nyt isää vai itseäsi, koska et ole puhunut tästä?

Piditte äidin ja minut ulkopuolella, ―

niin että luulimme syyn olevan meissä.

Helenan isä oli rehtorina täällä pohjoisessa.

Hän järjesti töitä meille molemmille.

Onnistuin vakuuttamaan ainakin pari oppilaistani siitä, ―

että ranska oli yhtä tärkeää kuin hirvijahti.

Lapset syntyivät, ja meillä oli muutamia hienoja yhteisiä vuosia.

Sitten Helenan ja minun välille laskeutui verho.

Helenasta tuli joku vieras.

Hän oli kotiäitinä, joten ulkopuoliset eivät huomanneet mitään.

Helena piti muiden ihmisten edessä jonkinlaista naamiota.

Lasten kanssa se oli vaikeampaa.

Tässä hän on vuosi ennen kuolemaansa.

Hän on kaunis.

Sinä kesänä, kun kihlauduin Helenan kanssa, ―

menin muutamaksi viikoksi Antibesiin ylläpitämään kielitaitoani.

Christine antoi yksityistunteja.

Yksi asia johti toiseen.

Äkkiä ymmärsin, että Christine oli elämäni rakkaus.

Tulin kotiin purkamaan kihlauksen Helenan kanssa.

Ennen kuin ehdin sanoa mitään, Helena kertoi olevansa raskaana.

Hän odotti Johania. En vain voinut jättää häntä.

Minun oli pakko luopua Christinestä.

Tosin ei aivan täysin.

Tapasimme eri paikoissa muutaman kerran vuodessa.

Emme tosin koskaan täällä. Siinä kulki raja.

Isä ei halunnut hylätä äitiä.

Miltä se olisi näyttänyt koulussakin?

Mitä sinä sanot, Olof? ― Jep, niin se vain menee.

Kuinka te kehtasitte pettää äitiä sillä tavoin?

Podin jatkuvasti huonoa omaatuntoa, ―

vaikka eihän Helena siitä kärsinyt, mistä ei tiennyt.

En halunnut hänelle pahaa.

Teillä miehillä on uskomaton kyky antaa itsellenne anteeksi.

Äiti sairastui, koska hän tiesi, ettei isä rakastanut häntä.

Kyllä sellaisen tuntee.

Myöhemmin Helena alkoi mennä niin sekaisin, ―

että matkustaminen oli yhä vaikeampaa.

Yhteys Christineen katkesi.

Kunnes sitten, kun Helena kuoli kolme vuotta sitten...

Eräänä iltana pian sen jälkeen puhelin soi.

Mykistyin kuullessani Christinen äänen.

En jaksanut aloittaa alusta.

Pelkäsin kuollakseni, että minä...

Esitin puhelun katkenneen.

Christine ei soittanut enää.

Sen jälkeen hän on lähettänyt ruusuja aina syntymäpäivänäni.

Toivottavasti isä ehtii vetää koko purkillisen Cardomyliä ja kuolee.

Pitääkö sinun olla noin karkea?

Miksi minun pitäisi olla kunnollinen, kun ei kukaan muukaan ole!

Terve, jätkät! Sori että olen myöhässä.

Asema on tuolla viiden minuutin kävelymatkan päässä.

Kiitos kyydistä! ― Kiitos puheesta.

Seuraava juna lähtee tunnin päästä. ― Sitten mennään syömään.

Odota täällä, niin haen pizzaa. ― Haluan syödä pöydän ääressä.

Miltähän hän näyttää nykyään?

Ei ole myöhäistä ottaa siitä selvää.

Olen sen vanki, miten kohtelin Helenaa.

Hän kummittelee niiden muiden kanssa.

Keiden muiden?

Mikaelan kanssa valloitin maailmaa 60―luvulla.

Hän rakasti minua enemmän kuin minä häntä.

Kun halusin erota, hän uhkasi tappaa itsensä.

En uskonut häntä, mutta niin hän teki.

Ja paras kaverini Daniel...

Kun hän kertoi olevansa homo, järkytyin niin, että hylkäsin hänet.

Hän lähti Mykonokselle elämään uutta elämäänsä, ―

muta palasi pian parantumattomasti sairaana.

En käynyt koskaan hänen luonaan.

Hän soitti minulle elämänsä viimeisenä iltana.

Sanoin, ettei minulla ollut aikaa, mutta tulisin seuraavana päivänä.

Niin ei tapahtunut.

Pitääkö Christinestäkin tulla aave? ― Se on mutkikas juttu.

Mikset sano, mitä haluat syvällä sisimmässäsi?

Puolet elämääni olen halunnut nousta junaan ja sanoa:

"Menolippu Antibesiin."

Jos haluat, lähden mukaasi. Autan sinua löytämään hänet.

Ihanko tosi? ― Jos autat ensin minua.

Totta kai. Mitä voin tehdä?

Aion tehdä rikosilmoituksen Jimistä.

Olet nähnyt, kuinka hän kohtelee minua.

Voit allekirjoittaa tämän todistajana.

Onneksi olkoon! Hyvä, Maria!

En löydä silmälasejani, joten näytä vain, mihin panen nimen.

Kiitos. ― Entä sen jälkeen?

Minkä? ― Kun olet päässyt eroon Jimistä.

Mitä haluat tehdä sitten?

Haluan löytää isäni, joka on rumpalina New Yorkissa.

Mitä haluat sanoa hänelle?

Koska hän on muusikko, ―

hän ehkä ymmärtää paremmin, jos laulan hänelle.

Kun heräsin, mä tiesin sen.

Sua enää koskaan näkis en.

Kun loittonivat askelees, ―

sanoin olevani ihan jees.

Ja paskat. Sua rakastin mä edelleen.

Selvä, kiitos.

Heidät on nähty hetki sitten Älvsbyssä.

Tule. ― Ei käy. Nyt tämä saa riittää.

Isä!

Se lääke on vaarallista! Luulimme sinun kuolleen.

Onneksi voin tuottaa teille pettymyksen.

Isä kiltti, miksi sanot noin?

Teillehän olisi mukavinta, jos tyhjentäisin tämän kerralla.

Ongelma olisi ratkennut ja talo olisi teidän.

Vuosien mittaan olemme jotenkin menettäneet yhteyden toisiimme.

Nyt kukaan meistä ei halua olla tekemisissä toisten kanssa.

On vain paras tunnustaa, ettemme ole enää onnellinen perhe.

Tätä toteutumattomien toiveiden vyyhtiä emme pysty selvittämään.

Olemme yksinkertaisesti epäonnistuneet perheenä.

Me vain vahingoitamme toisiamme.

Nyt vapautamme itsemme toisistamme ja iloitsemme siitä.

Emme tarvitse toisiamme.

Susanne, pidä kiinni uudesta tilaisuudestasi.

Korjaa asiat poikasi kanssa.

Selitä kaikki hänelle äläkä puolustele itseäsi.

Pyydä, että saisit aloittaa alusta.

Mutta olemme vastuussa... ― Itsestänne.

Olet taas kerran rahavaikeuksissa.

Ota yhteyttä voutiin ja tee takaisinmaksusuunnitelma.

Tee lista pahimmista veloistasi, niin autan sen minkä voin ―

pienellä ennakkoperinnöllä.

Sinä saat saman verran, Susanne.

Olen vahingoittanut teitä tajuamatta sitä ihan itsekään.

Voin vain pyytää anteeksi.

En odota saavani anteeksi, mutta halusin sanoa sen.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, eikä huono omatunto auta ketään.

Nyt on aika katsoa eteenpäin ja nauttia jäljellä olevasta ajasta.

No niin. Isän puhe päättyi tähän.

Hei sitten. ― Mutta mitä sinä teet?

Voimme yhä lähettää toisillemme joulukortteja. ― Juna lähtee, George.

George... ― Tule mukaan, Olof!

Minä maksan kaiken. ― En ottanut pyjamaa mukaan.

Ryhdistäydy, Olof!

Olkoon menneeksi! Jep, niin se vain menee. ― Vauhtia.

Isä!

Jos vain tietäisit, kuinka paljon olen... ― Niin minäkin.

Käännyin portilla, koska häpesin.

En sinua, vaan sitä mitä olin tehnyt sinulle.

Ja varsinkin sitä, mitä en ollut tehnyt.

Kaiken tekemämme jälkeen hän valitsee sen muijan meidän sijasta.

On vain oikein, että me valitsemme talon hänen sijastaan.

Matkaliput, kiitos. ― Emme ehtineet ostaa niitä.

Minä maksan, mutta muut tilatkoot itse.

Minulle menolippu Antibesiin.

George!

Tule, sinun pitää siistiytyä.

Mitä tehdään? ― Hieno, hieno.

Pelkkä parranajo. ― Rakkaus. Rakkauden tähden.

Rauhoitu! Pelkkä parranajo. ― Rakkaus...

Monsieur! Rakkauden tähden. ― Kiitos!

Miltä hän vaikutti puhelimessa? Ilahtuiko hän paljon vai vähän?

Hän kuulosti ilahtuneelta. ― Jännittävää!

Jännittääkö? Ymmärrän sen, mutta näytät tosi hyvältä.

Eikö näytäkin? ― Jos olisin niitä poikia, rakastuisin heti.

Hiljaa. Tämä on vakava paikka.

Anteeksi. Näytät hyvältä. Onnea matkaan.

Odottakaa täällä ja syökää lounasta. Picasso―museo on ovesta oikealle.

Kas tässä. Nähdään täällä neljältä.

Nyt sinut on lämmitelty. Christine saa hoitaa loput.

Maksa ruusut ja odota baarissa, kunnes palaan.

Et kai aio... ― Totta kai aion. En todellakaan missaa tätä.

En voi puhua nyt. ― Mitä sinä meinaat? Missä olette?

MYYTY

Et siis soittanut hänelle. Olen tiennyt hänestä koko ajan.

Vaimo tuntee sellaiset asiat.

En sanonut mitään, koska en halunnut päästää sinusta irti.

Minun olisi pitänyt tehdä se.

Minä teen sen nyt. ― Nyt hän on poissa.

Hän on olemassa. Jossakin.

Sait häneltä syntymäpäiväruusuja.

Olen niin pahoillani puolestasi.

Hän on kyllä jossakin. Sain häneltä syntymäpäiväruusuja.

Madame! ― Niin?

Siinähän on Christine.

Onko hän...? ― Ei toki. Hän muutti miehensä kuoltua.

Nyt tapaamme harvoin. Kaipaan häntä kovasti.

Tiedättekö, missä hän asuu? ― En.

Madame, on kyse rakkaudesta. Minä rakastan häntä.

Rakkaudestako? ― Niin.

Oletteko George? ― Olen.

Onko teillä kynää? ― Anna kynä.

Kiitos. Osoite on Cours Massena 37.

Cours... ― Massena, numero 37.

Se on vanhassa kaupungissa. ― Aivan.

Tässä on 26. Vielä eteenpäin.

Nytkö jo! ― Kas tässä.

Christine... ― Olet tosiaan siinä.

Olen tässä. Ja sinä olet siinä.

Niin olen.

Christine, tässä ovat Maria ja Olof.

Hauska tavata. Istukaa, olkaa hyvä. Tuon teille lounasta.

Hän tarjoaa lounaan. ― Ei minulle. Lähden kotiin.

Miksi niin äkkiä? ― Nyt on minun vuoroni tehdä, mitä lupasin itselleni.

Mutta... ― En jää missään nimessä.

Hei sitten. Au revoir! ― Au revoir.

MYYTY

Ovatko ostajat tulleet? ― Ovat.

Voin ottaa sopimuksen. ― Sanon ensin yhden asian.

Anna tulla. ― Tilanne on vähän muuttunut.

Isänne allekirjoitti, mutta minä kuittaan koko summan.

Se lukee tässä.

Mitä helvettiä...

Mitä olet tehnyt isälle? ― Näytähän.

"George W. Bush." Väärä George.

Tämä paperi pätee. George faksasi allekirjoituksen ja tilinumeronsa.

Siirrän sinne kauppasumman ―

miinus lasten osuudet, oma palkkioni ja kolme prosenttia Marialle.

Tervetuloa perheeseen.

Laila, olet ollut oikeassa koko ajan. Olen valehdellut melkein kaikesta.

Hyvä! Ja kaikki ovat siis saaneet rahansa.

Hienoa. Palataan käytännön asioihin myöhemmin.

Tuletko mukaan pelaamaan petankkia?

George! ― Minä tulen!

Christine on yksin ja lupasin auttaa.

Hän pitää sinut ruodussa. ― Älähän nyt.

Puhuimme muuten, että talossa on kaksio, jossa on oma sisäänkäynti.

Voisit muuttaa siihen. ― Ei, ei. Kiitos ja merci.

Tämä on nyt teidän juttunne. Minä haluan jotain omaa.

Jep, niin se vain menee. Nähdään illalla!

Näkemiin, madame. ― Näkemiin.

Vai on sinullakin vain menolippu...

Ostitko sinä menolipun Antibesiin?

Opiskelen ruotsia Nizzassa joka tiistai.

Toivoin niin, että tulisit.

Entä jos en olisikaan tullut? ― Mutta tulithan sinä.

Onko totta, ettei sinulla ole paluulippua? ― Ei ole.

Ostin vain menolipun Antibesiin.

Enhän tullut liian myöhään?

Tulit myöhään...

Mutta et liian myöhään!

Christine! Kahdet sinisimpukat!

George!

Suomennos: Anneli Miljard Yle