Original subtitles

Toimintaa! Puhukaa toisillenne!

BLIND SPOT

Puhukaa, kun puolustatte, tytöt.

Takaisin puolustuksen!

Vaihto.

Vauhtia, Anna!

Hyvä, tytöt.

Pelasit hyvin. –Niin sinäkin.

Etkö mene suihkuun? –Haluatko seuraa?

Ällöä!

Nähdään huomenna. –Heippa.

Pääsenkö jonkun tarakalla?

Käveletkö kotiin? –Jep. Voidaan mennä yhtä matkaa.

Oletko valmis? –Olen.

Heippa. –Hei.

Kuulitko, mitä minulle sanottiin? –En. Mitä?

Puin housuja, ja minulta kysyttiin, enkö mene suihkuun.

Vastasin, että en, ja ne sanoivat "ällöä".

He ovat vain kateellisia.

Olet kuitenkin joukkueen paras pelaaja.

Katso. –Vau.

Mitä läksyjä huomiseksi on? –Matikkaa.

Voi ei! Paljonko?

Kaksi sivua. Sivut 131 ja 132.

Etkö ole tehnyt niitä vielä? –En.

Matikka on tylsää. Eikä matikanope ole tiukka.

Täytyy läksyt silti tehdä.

Se vie vain hetken. Kummallakin sivulla on kaksi tehtävää.

Ne ovat koordinaattitehtäviä. Ne ovat helppoja.

En vain ymmärrä niitä akseleita.

Katso niitä tehtäviä. Ne ovat helppoja.

Oletko aloittanut esseetäsi? –En. Mistä sinä aiot kirjoittaa?

Henrik Ibsenistä. –Oletko aloittanut?

Olen kirjoittanut 200 – 300 sanaa.

Meidän pitää kirjoittaa 500, eikö? –Joo.

Oletko jo päättänyt aiheen? –En.

Mehän käsittelimme juuri toista maailmansotaa. Kirjoita siitä.

Se voisi olla hyvä aihe.

Sinulla on paljon faktoja kokeen jäljiltä.

Totta, tiedän siitä aika paljon.

Ei tarvitsisi käyttää aikaa nettiselailuun.

Aiheen pitää olla historiallinen. –Niin.

Toinen maailmansota on historiallinen aihe. –Totta.

Aika kylmä.

Olisi pitänyt pukea se uusi huivi. –Se on tosi kaunis.

Mistä ostit sen? –Sain sen äidiltä.

Se on kiva. –Pidän siitä kovasti.

En ehtinyt syödä mitään ennen harkkoja.

Anna, ennen harkkoja täytyy syödä.

Söin yhden näkkileivän.

Parempi kuin ei mitään.

Ihana päästä syömään iltapalaa. –Mitä teillä on?

Isä aikoi tehdä purilaisia. –Kiva.

Minä en tiedä, mitä meillä on.

Äitisi tekee aina hyvää ruokaa. –Niin tekee.

Harkat sujuivat hyvin tänään. –Niin. Teit maaleja.

Yritin syöttää sinulle, mutta se yksi oli koko ajan edessä.

Hän ei päästänyt minua pallon lähelle.

Luulin, että se olisi rankempaa.

Se ei ole pelkästään noloa.

Se on äärimmäisen noloa.

Nuo ovat ikeitä ja ärsyttäviä. –Ja luulevat olevansa cooleja.

Tytöt meikkaavat ennen harkkoja.

He käyttävät siihen puoli tuntia ennen harkkoja.

Ja sitten he ovat aina myöhässä.

Koska seisovat vessassa meikkaamassa.

Minä takia?

Hikoillessa meikit alkavat valua.

He meikkaavat vain, koska pojat voivat tulla katsomaan.

Millaisiahan he olisivat, jos eivät välittäisi meikeistä ja pojista?

He olisivat varmaan ihan kivoja, jos olisivat vähän...

Mukavampia.

He eivät ole. –Eivät niin.

Heidän ei tarvitsi olla niin ilkeitä.

He ovat ilkeitä niillekin, jotka eivät ole tehneet mitään.

He piittaavat vain pojista ja meikeistä.

Niin.

Minä en käytä meikkiä. –En minäkään.

En osaa meikata. –En ole edes kiinnostunut siitä.

Meikki voi kuulemma olla pahaksi iholle.

Niin.

Ja kaikki ne voiteet ovat kauhean kalliita.

Olisivatpa he yhtä kiinnostuneita käsipallosta kuin meikeistä.

Lakkaisivat meikkaamasta.

He harrastavat käsipalloa vain näyttääkseen urheilullisilta.

He eivät välitä käsipallosta. –Eivät oikeasti.

Kohta ollaan kotona.

Miten äidinkielenkokeesi sujui? –Varmaan aika hyvin.

Minimi oli puolitoista sivua, ja kirjoitin vähän yli kaksi.

Olen aika tyytyväinen. –Minä kirjoitin tasan puolitoista.

Sinä kirjoitat hyvin.

Saat varmasti kasin, ysin tai kympin.

Saa nähdä. Joko sinä sait arvosanasi?

En, mutta ope vilkaisi koetta ja sanoi, että se meni hyvin.

Saan varmaan ysin tai kympin. –Hienoa.

Entä sinä?

En tiedä vielä. Saan tietää huomenna.

Opettaja ei ollut vielä korjannut koetta.

Ovatkohan nuo tehneet läksyt? –Tuskin.

Eivätkö he olekin D–luokalla? –Ovat.

He saivat kuulemma jo arvosanat, –

sillä he tekivät kokeen heti aamulla.

He saivat tietää samana iltana.

Kuulemma jotkut heistä saivat kympin –

molemmista äidinkielen kokeista. Se on hyvin.

Totta.

Pelottaa ensi viikon matematiikan koe.

Sinun täytyy vain tehdä läksyt, niin valmistaudut samalla.

En jaksa.

En tajua sitä peilausta.

Soita minulle, jos tarvitset apua. Voin auttaa.

Tai lähetä kuva vastauksista. –Tai niin.

Katsotaan. Ehkä selviän itse.

Ainakin voidaan ottaa herkkuja mukaan kokeeseen.

Se on kivaa.

Taidan ottaa paljon karkkia.

Minä otan hedelmiä.

Älyttömän terveellistä!

Keskittyminen on helpompaa, –

kun syö hedelmiä ja vihanneksia karkin sijaan.

Nähdään huomenna. –Heippa.

Yritän selvittää ne matikan tehtävät. –Eivät ne ole vaikeita.

Varmastiko? Soitan, jos jään jumiin.

Heippa!

Hei, kulta. –Hei.

Miten harkat sujuivat? –Hyvin.

Onko sinulla nälkä? –Ei oikeastaan.

Eikö varmasti?

Tee edes voileipä.

Tuleeko isä kotiin? –Tosi myöhään.

Voit soittaa hänelle. –Joo.

Nukutan Bjørnin ja tulen sitten.

Jääkaapissa on tuoremehua.

Otin lasin maitoa. –Selvä.

Sinä menet pohjoisimpaan kohtaan ja sinä itäisimpään.

Kulkekaa 64 kyynärää idästä ja 72 kyynärää pohjoisesta.

Yksi kyynärä on etäisyys sormenpäästä kyynärpäähän.

Aarteenkätkijät käyttivät sitä mittaa.

Selvä. Aloittakaa.

Nyt he lähestyvät.

Onko sinulla läksyjä, Tea? –Vähän.

Sano, jos tarvitset apua. –Joo.

Älä!

Ei saa kutittaa! Älä!

Älä!

Juu! –Ei!

"Nyt pidetään hauskaa! hän sanoo, –

ja sitten he menevät mäelle toisten luokse."

Hyvää yötä. –Hyvää yötä.

Tulen pian, kulta. –Joo.

Hei, Anders tässä. Jätä viesti äänimerkin jälkeen.

Hei, isä. Minä tässä. Halusin vain toivottaa hyvää yötä.

Rakastan sinua.

Otitko voileivän, Tea?

Kerro, jos haluat että laitan sinulle jotain.

Haluatko voileivän?

Tea?

Tea? Kulta?

Ei, ei, ei!

Tea!

Tea? Tea? Kulta?

Kulta? Tea? Tea, kuuletko minua?

Apua. Apua.

Apua!

Apua!

Apua!

Apua!

Tea, Tea. Kulta. –Mitä tapahtui?

Soita ambulanssi. Nyt heti! –Selvä.

Mitä on tapahtunut? –En tiedä.

Kulta. Äiti on tässä.

Kaikki järjestyy. Kuuletko minua?

Onko hän jäänyt auton alle? –En usko.

Maria, mitä on tapahtunut?

Kutsutko ambulanssia? –Haloo. On sattunut onnettomuus.

Heidän pitää tulla nyt heti!

Hänellä ei ole takkia. Hänen tulee kylmä.

Bakkevej... –Numero 18.

Bakkevej 18.

Kulta pieni. Äiti on tässä. Äiti on tässä.

Kuuletko minua?

Ei. Häneen ei saa yhteyttä. –Tea–kulta.

Hengittääkö hän? –Hengittää.

Hän hengittää.

He uskovat, että hän hengittää.

Ovatko he tulossa?

Ambulanssi tulee pian. Onko Anders kotona, Maria?

Häneen ei saada yhteyttä.

Bjørn on nukkumassa. –Minä menen Bjørnin luokse.

Pysy sinä tässä. Minä menen ylös. Onko sinulla kännykkä?

Heidän pitää tulla nyt heti!

Ambulanssi on tulossa.

Ei hätää, kulta.

Ei hätää. Äiti on tässä.

Ole varovainen, Maria.

Jos niska tai selkä on vahingoittunut.

Anna hänen maata, kunnes ambulanssi tulee.

Olen tässä.

Ei hätää, kulta. Sinä selviät.

Sinä selviät.

Ei hätää, kulta.

Varovasti. Ole varovainen, Maria.

Kuuletko äitiä? –Hän on aika hysteerinen.

Mitä voin tehdä? Heidän pitää tulla nyt heti!

Ambulanssi tuli. –Heidän pitää tulla heti!

Näen auton valot. –Se on tulossa.

Tuolta se tulee.

Hei.

Mitä on tapahtunut?

Mitä tapahtui? Putosiko hän?

Tunnetko hänet? Onko hän tyttäresi?

Mikä hänen nimensä on? –Tea.

Hei, Tea. Oletko hereillä? Kuuletko minua?

Ei reaktiota.

Tule, Maria.

Pystytkö pitelemään häntä? –Pystyn.

Tule vähän taemmas, Maria, jotta he pääsevät viereen.

Jotta he voivat hoitaa työnsä.

Tea? Tea?

Hän saa nyt apua.

Varovasti!

Laitamme tytölle tukikaulurin niskan tueksi.

Me autamme häntä.

Lääkäri tulee.

Hän saa nyt apua.

Hän saa apua, Maria.

Olkaa varovaisia. –He ovat varovaisia.

Yritä rauhoittua. Anna heidän hoitaa työnsä.

Kaikki järjestyy, kulta.

Hei. Oletko tytön äiti? –Kyllä.

Mikä hänen nimensä on? –Maria.

Maria, tule minun kanssani.

Tule tänne.

Tea! Tea! Tea!

Olkaa varovaisia. Olkaa varovaisia!

Olkaa varovaisia hänen kanssaan! Tosi varovaisia!

Maria, katso minuun. Katso minuun.

Me huolehdimme tyttärestäsi. Ja minä huolehdin sinusta.

Tule kanssani.

Mennään tänne.

Etsin sinulle huovan. Voitko tukea häntä hetken?

Mennään toiselle puolelle. Saat turvavyön.

Ajamme ambulanssin perässä.

Saat nähdä tyttäresi hetken kuluttua.

Seiso siinä hetki. Avaan sinulle oven.

Menen takapenkille, Maria. –Käy varovasti autoon istumaan.

Kiinnitän turvavyön.

He siirtävät tyttäresi ambulanssiin.

Hänestä pidetään hyvää huolta. Viemme hänet sairaalaan.

No niin, Maria. Kuuntele minua.

On tärkeää, että vedät henkeä.

Keskity hengitykseesi. Hengitä sisään. Ja ulos.

Me huolehdimme tyttärestäsi.

Ajamme heidän perässään.

Oletteko valmiit? –Olemme.

Aja, aja, aja.

Olen tässä. Pysyn luonasi.

Pikku tyttöni...

Hengittikö hän? –Kyllä.

Hän hengitti saapuessamme.

Mutta emme saaneet...

Maria, tyttäresi hengitti saapuessamme.

Emme saaneet häneen yhteyttä. Hänet viedään sairaalaan.

Siellä on paljon väkeä ottamassa hänet vastaan.

He auttavat häntä.

Sinun on tärkeää keskittyä hengitykseesi.

Muista ajatella hengitystäsi.

Vedä syvään henkeä.

Pelkään kauheasti. Pelkään niin kauheasti!

Tytärtäsi autetaan.

Kaikki tekevät parhaansa hänen auttamisekseen.

Onko vielä pitkä matka? –Olemme perillä parissa minuutissa.

Muista hengittää.

Hitaasti ja rauhallisesti.

Vedä syvään henkeä, pidätä hetki ja puhalla ulos.

Kertovatko he, jos Tea lakkaa hengittämästä?

Tytön hengitystä seurataan koko ajan.

Hänen täytyy hengittää.

Hän hengitti saapuessamme, Maria.

Ambulanssissa on mukana lääkäri –

ja ensihoitaja, jotka huolehtivat siitä, että tyttäresi hengittää.

Mitä he tekevät?

Hänestä huolehditaan, ja kohta hänet tutkitaan sairaalassa.

Eikö niin?

Hän on hyvissä käsissä, Maria.

Saavumme kohta sairaalaan.

Siellä on paljon väkeä tyttäresi ympärillä.

On tärkeää, että annamme heidän tulla ensin.

Me pysymme taempana ja annamme heidän auttaa tytärtäsi.

Sitten joku tulee huolehtimaan sinusta.

Sitten pääset tyttäresi luokse.

Olemme melkein perillä.

Sairaala on kulman takana. Muista, mitä sanoin sinulle.

Ensin annamme ambulanssin ajaa oven eteen.

Me pysymme taempana, ja sitten sinä pääset sisään.

Muista hengittää, Maria.

Nyt he pysäköivät. Pysy autossa. –Ei!

Tulen hakemaan sinut. –Maria...

Hyvä. Kääritään huopa ympärillesi.

Noin. Nyt me odotamme tässä hetken.

Näet, että tyttäresi saa apua. –Niin.

Hänestä pidetään hyvää huolta. Myös sisällä sairaalassa.

Nyt voimme mennä.

Maria, odota. Sinun täytyy luottaa siihen, että teemme työmme.

Hei. Te odotatte täällä. –Hän on tytön äiti.

Oletko äiti? Maria. –Haluan vain...

Minä olen Martin. –Haluan päästä tyttöni luokse.

Tea viedään teho–osastolle.

Siellä tutkitaan, mikä on kaikkein akuuteinta.

Maria. –Maria!

Maria, vedä henkeä. Vedä henkeä.

Kuuletko minua, Maria?

Saatko silmäsi auki? Avaa silmäsi, Maria.

Maria, vedä rauhallisesti henkeä.

Hengitä rauhallisesti sisään, pidätä henkeä ja puhalla ulos.

Hae tuolin. –Hae vain.

Maria, haemme sinulle tuolin, jotta pääset istumaan.

Hyvä. Tuoli tuli. Nostetaan sinut ylös.

Jalat ensin.

Ja nostetaan kolmosella. Yksi, kaksi, kolme.

Tuoli on aivan vieressä.

No niin. Muista hengittää.

Jatkatko sinä tästä? –Jatkan. Kiitos.

Hei, Maria. Minä olen Martin.

Olen sairaanhoitaja, ja autan teitä omaisia.

Pysyn kanssanne koko ajan.

Etsimme teille huoneen, jossa saatte olla rauhassa.

Tehdäänkö niin, Maria?

Menemme huoneeseen, jossa lääkäri voi jutella kanssamme rauhassa.

Istu tässä hetki. Haen sinulle juotavaa.

Ei hätää.

Ei hätää. Ei hätää.

Maria.

Otatko juotavaa?

Tässä, Maria. Juo vähän.

Maria.

Minä olen Martin. Olen sairaanhoitaja.

Tea vietiin teho–osastolle, jossa tutkitaan akuuteimmat vammat.

Pitäisikö meidän ilmoittaa jollekulle?

Onko Tealla isää?

On. Hänellä on isä.

Anders. Mieheni. Hän on töissä.

Mutta minulla ei ole puhelinta mukana.

Oletko sinäkin omainen? –Olen.

Olen minä. –Onko sinulla Andersin numero?

Voin soittaa Andersille. Kunhan vain...

Luettelossa on vain yksi Anders. –Löysin hänet.

Yritä juoda vähän. Palaan pian.

Heidän pitää soittaa Andersille. –He soittavat nyt.

Andersin täytyy tulla.

Hän tulee. Hänelle soitetaan juuri nyt.

Otatko lisää vettä?

Juo vähän.

Auttoiko? –Auttoi.

Anders... –Hänelle soitetaan. Hän tulee.

Andersille pitää soittaa. –Hänelle kerrotaan parhaillaan.

Puhuin Andersin kanssa. Hän on tulossa.

Juuri nyt Tea on teho–osastolla.

Traumatiimi koettaa vakauttaa hänen tilaansa.

Meidän täytyy odottaa.

Hyvä asia on se, että meillä on täällä kaikki ammattilaiset, –

joten tyttöä ei tarvitse siirtää minnekään.

Nyt voimme vain odottaa.

Pysyn kanssanne koko ajan.

Käy välillä teho–osastolla kuulemassa uutiset.

Ymmärrätkö?

Pysyn kanssanne koko ajan.

Etsin teille huoneen tämän käytävän varrelta.

Se olisi mukavaa.

Menen etsimään huoneen. Tulen pian takaisin.

Soitan Monalle. –Soita.

Sopiiko se?

Hei, minä tässä.

Ei. Emme tiedä vielä. Häntä tutkitaan juuri.

Niin.

Entä Bjørn?

Hyvä.

Tee se.

Soitan taas heti, kun tiedämme lisää.

Bobo nukkuu.

Mona on hänen vieressään siltä varalta, että hän herää.

Maria.

Löysin huoneen, jossa voimme olla rauhassa.

Meidän ei tarvitse istua käytävällä.

Hän ei taida kyetä vielä.

On niin paljon...

Voidaanko odottaa hetki?

En ymmärrä.

En tiedä, mitä pitäisi sanoa.

En ymmärrä.

Tietenkin saat istua tässä.

Käyn katsomassa, olisiko uutisia. Mutta...

Minä olen hänen kanssaan.

Käyn katsomassa. Tulen pian takaisin.

Kiitos.

Jatketaan C: hen.

Miten sujuu? –A ja B on hallinnassa.

Kohta voimme sanoa lisää. –Ovatko tuossa tytön tiedot?

Distaaliset pulssit ovat hyvät.

Onko ne tilattu? –On.

Hyvä.

Anteeksi, voinko auttaa?

Tyttäreni. Missä hän on? Haluan nähdä hänet.

Hänet on juuri tuotu tänne. Tea.

Haluan nähdä hänet.

Anders? Hei. Me puhuimme puhelimessa.

Missä hän on? –Minä olen Martin.

Missä hän on? –Minkä selitän kaiken.

Sinun täytyy odottaa. –Haluan nähdä lapseni.

Et saa mennä sinne.

Minulla on oikeus nähdä lapseni!

Kuuntele. –Ei! Missä hän on?

Haluan nähdä lapseni! –Sinun täytyy odottaa ulkopuolella.

Haluan nähdä lapseni. –Anders, kuuntele. Mennään tänne.

Tämä on järjetöntä! Haluan vain nähdä lapseni!

Ei, ei, ei. –Tässä on Maria, Anders.

Anders.

Anders.

Juuri nyt on tärkeää, että annamme traumatiimin tehdä työtään.

He tekevät kaikkensa auttaakseen Teaa.

Haluan vain nähdä tytön. Et ymmärrä.

Kuten kerroin puhelimessa, Anders, –

Tea putosi tosi pahasti.

Juuri nyt annamme traumatiimin hoitaa työnsä ilman häiriöitä.

Haluan vain nähdä tyttöni. –Ymmärrän sen.

He tekevät kaikkensa.

Enkö saisi nähdä häntä? –Kuuntele, Anders.

Saat kurkistaa sisään.

Mutta lyhyesti, ja sinun on pysyttävä rauhallisena.

Sopiiko?

Tänne päin. –Juu.

Pysykää rauhallisina.

Anders?

Anders, kuuletko minua?

Onko hänellä sydänongelmia? –Ei.

Lääkitystä? Allergioita?

Ei.

Pyörtyi.

Reagoiko hän? –Ei.

Hengittääkö hän? –Hengittää.

Anders?

Haloo.

Hei.

Sinä pyörryit. Oletko ok?

On. –Haen sinulle sängyn.

Autamme sinut ylös.

Lasken jalkasi.

Tartun sinua käsivarsista. –Nostamme sinut ylös.

Ensin istumaan. Noin.

Kolmosella. Yksi, kaksi, kolme.

Noin.

Pärjäätkö? Pysytkö pystyssä?

Käytävällä on sänky.

Minä menen edellä.

Kohta tunnet sängyn takanasi.

Pidän kiinni hartioista. Nosta jalat.

Käy makuulle.

Viedään hänet huoneeseen 5. –Huoneeseen 5.

Irrotan kädestäsi.

No niin. –Kiitos.

Sinä pyörryit hetkeksi. –Niin.

Nostanko sänkyä?

Noin. Onko näin hyvä?

Mittaisin verenpaineesi.

Riisuisitko tämän hihan? Minä autan sinua.

Hienoa. Noin on hyvä.

Onko sinulla kipuja?

Sattuuko sinuun? –Ei.

Verenpaine on hyvä.

Ei mitään hätää.

Milloin saamme tietää jotakin? Kuinka kauan se kestää?

Traumatiimi vakauttaa tytön tilaa.

Kun he ovat valmiit, tiedämme lisää.

En käsitä, mitä on tapahtunut. Mitä tapahtui, Maria?

En tiedä. –Mitä?

Olin nukuttamassa Bjørniä, ja sitten...

Tea tuli kotiin käsipallosta.

Kaikki oli tavallisesti. Ihan tavallisesti.

Sanoin, että tulisin heti, kun Bjørn olisi nukahtanut.

Yhtäkkiä Tea oli poissa.

En käsittänyt, missä hän oli.

Menin hänen huoneeseensa, ja ikkuna oli auki.

Hänen huoneessaan. –Hyppäsikö hän ulos?

Maria, hyppäsikö hän ulos?

Miksi hän niin olisi tehnyt? –En ymmärrä.

Ei, ei.

Anders. Anders.

Onko sinulla hengitysvaikeuksia? Vedä henkeä vatsasta asti.

Voitko kertoa, miten tyttö voi?

Voin käydä tarkistamassa tilanteen.

Tulen pian takaisin.

Vedä henkeä, kulta.

Hei. Voit mennä huoneeseen.

Huoneen numero on 5. –Kiitos.

Onko sinulla hetki aikaa? –On.

Tytön isoisä Hasse kertoi minulle juuri, että tytön äiti...

Niin. Minä tiedän. –Tiedätkö?

Menen tiedustelemaan tilannetta traumajohtajalta.

Tulostaisitko hänen sairauskertomuksensa? –Toki.

Täällä on valmista.

Hyvin toimittu.

Valmistelkaa tyttö siirtoon.

Mitä tapahtuu? –Tyttö viedään tietokonetomografiaan.

Tytön isä reagoi voimakkaasti.

Hän oli aggressiivinen ja sai hengitysvaikeuksia.

Voitko tulla kertomaan tilanteen? –Tulen kanssasi.

Erik.

Onko kaikki muuten hyvin? –On, mutta...

Sinun täytyy tietää yksi asia, ennen kuin tapaat vanhemmat.

Tea ja hänen isänsä ovat olleet psykiatrian asiakkaina, –

sen jälkeen kun Tean biologinen äiti ampui itsensä.

Tea ja isä löysivät hänet.

Muistan tapauksen. Minulla oli silloin päivystysvuoro.

Löytyykö Tean silloinen kertomus? –Hege tulostaa sen.

Hei. Kertomus on tässä. –Kiitos.

Mene sinä jo edeltä.

Tulen, kun olen lukenut tämän.

Traumajohtaja tulee tänne aivan kohta –

ja kertoo teille tilanteen.

Kai tiedät, selviääkö tyttö?

En voi vastata siihen. Traumajohtaja kertoo teille.

Juuri nyt Teaa viedään tietokonetomografiaan.

Mitä se tarkoittaa? –Tytön tila on nyt vakaa.

Nyt otetaan tietokonetomografia yleiskatsauksen saamiseksi.

Sen jälkeen tiedetään, mille osastolle tyttö siirretään.

Miten hengitys sujuu, Anders?

Kai sinä jotain voit sanoa.

Traumajohtaja on tulossa, ja hän kertoo tilanteen.

Meidän on odotettava.

Tiedän, että se on vaikeaa. –Tietenkin se on vaikeaa!

Mikä hitto sinua vaivaa?

Minä vähät välitän omasta hengityksestäni!

Tietenkin hengitykseni salpautuu!

Kerro, selviääkö tyttö! Kerro jotakin!

Mitä siellä tapahtuu? Mitä tyttärelleni tehdään?

Täytyhän teidän jotakin voida kertoa!

Helvetti! Tämä on törkeää!

Kerro meille jotakin.

Meidän täytyy odottaa lääkäriä.

Emme voi muuta.

Hei.

Olen Johan Sørensen. Traumajohtaja.

Tean putosi erittäin pahasti.

Hän sai vakavat vammat, mutta nyt hänen tilansa on vakaa.

Hänelle tehdään tietokonetomografiakuvaus, –

jotta saamme tarkan selvyyden hänen päävammoistaan.

Neurokirurgialla ollaan valmiita.

Tiedämme lisää Tean tilasta, kun saamme heidän raporttinsa.

Kai tiedät, selviääkö hän? –Hän on hengissä.

Enempää emme pysty sanomaan tällä hetkellä.

Ymmärtääkseni sinä, Maria, olit kotona Tean kanssa.

Voitko kertoa siitä, miten turma tapahtui?

En tiedä.

Olin nukuttamassa poikaamme.

Silloin Tea tuli kotiin.

Yhtäkkiä hän oli poissa.

En käsittänyt, missä hän oli.

Ja sitten...

Hänen huoneensa ikkuna oli auki.

En käsitä.

En käsitä.

Onko Tea vahingoittanut itseään aiemmin?

Ei!

Ei, hän ei ole ikinä ennen halunnut vahingoittaa itseään.

Ei ikinä.

Eihän? –Ei.

Me saimme apua, –

silloin kun Tea oli aivan pieni.

Siitä on kauan.

Sillä Line oli...

Siis Tean biologinen äiti.

Hän teki itsemurhan.

Silloin saimme apua. Mutta siitä on kauan.

Anders ja minä olimme muuttaneet yhteen, kun se tapahtui.

Ja me saimme apua. Tukea...

Tukea omaisensa menettäneelle lapselle.

Anders ja minä otimme tytön meille. Hän oli aivan pieni.

Aivan alkuaikoina...

Tea puhui siitä, että halusi nähdä äitinsä.

Että hän halusi ylös taivaaseen...

jossa äiti oli.

Mutta kukaan ei...

Tea ei ollut mitenkään masentunut.

Hän ei ole koskaan sanonut, ettei haluaisi elää.

Hän oli iloinen.

Eikö ollutkin? –Oli.

Ja...

He päättelivät, että Tealla oli kaikki hyvin.

Hän oli iloinen.

Mutta...

Emme ole asiantuntijoita.

Olimme yhteydessä kouluun –

ja iltapäiväkerhoon, jossa Tea kävi.

Hän oli iloinen.

Hän oli pieni päivänsäde.

Yritimme puhua myönteiseen sävyyn Linestä, Tean äidistä.

Sanoimme, että Line oli sairas ja että siksi hän...

Line oli vähän väliä mielisairaalassa.

Hänet passitettiin sinne, ja hän lähti sieltä omin päin yhä uudelleen.

Se oli loputonta.

Soitin lukemattomia kertoja psykiatrian päivystykseen.

Se oli yhtä painajaista.

Line yritti itsemurhaa monta kertaa avioeromme jälkeen.

Hetken aikaa Tea ei voinut asua hänen luonaan.

Line ei pystynyt huolehtimaan omasta lapsestaan.

Mutta kukaan ei tehnyt mitään. Ei kukaan.

Miten se on mahdollista? Kieltääkö laki tekemästä mitään?

Mitään ei voitu tehdä, ennen kun hän olisi satuttanut itseään tai muita.

Se on aivan sairasta! Se on järjetöntä!

Asia ei saisi olla niin. Silloin on jo liian myöhäistä.

Silloin käy hullusti.

Paljon olisi voitu tehdä, mutta kukaan ei tehnyt mitään.

Hitto.

Ymmärrän, että olet toivoton. –Niin olen.

Asia on monimutkainen. –Etkö voi kertoa, miksi?

Sano edes jotakin. –Ikävä kyllä en voi, Anders.

Teillä oli huonoja kokemuksia Tean äidin kanssa.

Mutta emme halua pitää ketään sairaalassa pakolla.

Koskaan ei ole ihanteellista joutua käyttämään pakkoa.

Yritämme mieluummin auttaa henkilöä selviytymään.

Niin että hän päättää itse omasta elämästään –

ja pystyy hallitsemaan omaa tilannettaan.

Jotkut...

Jotkut päätyvät pyöröovitilanteeseen.

Joskus käy niin, –

ettei potilas ole valmis jatkuvaan hoitoon.

Silloin tilanne on vaikea.

Kuten sinäkin sanoit.

Emme pysty tekemään kovinkaan paljon.

Mutta tässä on tapahtunut virhe.

Joku teki pahan virheen, –

koska meille kerrottiin, että Tealla oli kaikki hyvin.

Hänellä ei ollut kaikki hyvin! Jonkin on täytynyt olla pielessä.

Tuolla makaa lapsi, joka yritti tehdä itsemurhan!

Ymmärrän, että tämä on vaikeaa.

Ja hyvin tuskallista.

Voin vain sanoa, että teemme kaikkemme Tean auttamiseksi.

Anteeksi.

Minun täytyy palata.

Ilmoitan heti, kun minulla on uutta tietoa.

Voitte puhua kaikista asioista Martinin kanssa.

Minä pysyn teidän kanssanne.

Saamme tänne tilannetiedot.

Haluaisitteko kertoa vähän Teasta?

Meillä oli...

Meillä oli kaikki hyvin.

Tealla oli kaikki hyvin.

Pitikö hän koulusta? Oliko hänellä ystäviä?

Oli.

Hänellä oli ystäviä.

Hän kävi käsipallossa.

Hänellä on ystäviä koulussa.

Kaikki sujuu hienosti.

Tietenkin välillä oli tyttöjen välisiä riitoja, –

mutta sehän on ihan tavallista.

Ja pulmat on aivan selvitetty.

Ja kaikki tiesivät asiasta.

Koulussa.

Tean parhaat ystävät tiesivät.

Emme tosin puhuneet siitä kovin paljon.

Viime vuosina siitä ei juurikaan puhuttu.

Emme halunneet...

Emme halunneet pakottaa puhumaan siitä.

Hän oli iloinen.

Tea on aina ollut se, –

joka huolehtii muista.

Muut tulivat hänen luokseen, kun heillä oli ongelmia.

Tea on aina iloinen. Hän on aina ollut...

Niin.

Puhuiko hän koskaan biologisesta äidistään?

Ei.

Ei mitään erityistä.

Ei. Hän saattoi sanoa, että hänellä oli ikävä äitiä.

Tai että hän kaipasi äitiä. Mutta ei nyt enää aikoihin.

Pienenä hän sanoi niin. Siitä on todella kauan.

Silloin hän saattoi sanoa, –

että hän toivoi näkevänsä äidin taivaassa.

Mutta sehän on vain sellaista lapsen puhetta.

Hänellä oli tapana sanoa...

Hänellä oli tapana sanoa:

"Isä, kun kuolen, haluan muuttua kauniiksi kukaksi."

"Silloin voit poimia minut, ja panna ikkunankarmiin."

Mutta siitä on jo kauan.

Ennen kuin hänellä oli mitään tajua kuolemasta.

Hän ei ymmärtänyt, mitä kuoleminen merkitsi.

Ei.

Voi olla hyvin vaikea ymmärtää, –

mitä lapsen mielessä liikkuu.

Usein he ottavat vastuun vaikeissa tilanteissa.

Yrittävät levittää iloa.

Vaikka heillä itsellään voi olla raskaita ajatuksia, –

joita on vaikea jakaa muiden kanssa.

He eivät halua rasittaa muita omilla murheillaan.

Ja silloin niitä voi olla mahdoton huomata.

Voi pikku kulta.

Mitä me sanomme Bjørnille?

Kuka Bjørn on? –Tean pikkuveli.

Kuinka vanha hän on? –Viiden.

Minä olisin rehellinen.

Selittäkää se lapsentasoisesti.

Kertokaa, että se tekee kauhean kipeää.

Mutta ettei hän ole asian kanssa yksin.

Kertokaa hänelle, että kaikki on paremmin, –

kun omista tunteista kertoo.

Jos juttelee niistä yhdessä, ei ole yksin.

Oletko kuullut mitään Monasta?

Ei. Hän sanoi soittavansa, jos jotain on.

Selviääkö hän? –En tiedä, Maria.

Teaa tutkitaan edelleen neurokirurgialla.

Aivoissa on hapenpuutetta.

Ne eivät saa riittävästi happea kohonnen paineen vuoksi.

Pidämme elintoimintoja yllä ja yritämme hoitaa vammoja.

Mutta emme tiedä.

Emme tiedä, selviääkö hän.

Minun täytyy lähteä Bjørnin luokse. Haluan olla Bjørnin luona.

Tulenko saattamaan sinua?

Menen kotiin Bjørnin luo. –Mene.

Onko sinua joku vastassa? Voit hyvin jäädä tänne.

Haluan lähteä kotiin.

Anoppini on siellä.

Oletko varma, että haluat kotiin?

Et olisi voinut tehdä mitään.

Soita minulle.

Niinhän?

Ulkona on kylmä.

Järjestän sinulle kuljetuksen. Nähdään vastaanotossa.

Ilmoitan heti, kun kuulen jotain uutta.

Eikö niin?

Soita minulle.

No niin.

No niin. Saat suoran numeroni.

Voit soittaa milloin tahansa.

Jos jotakin tapahtuu, soitamme sinulle.

Kiitos.

Taksi on maksettu.

Bakkevej 18, eikö niin?

Onko kaikki hyvin?

Olemme perillä.

Hei. –Äiti.

Saanko tulla sinun viereesi? –Tietenkin. Tule tähän.

Tietenkin, kulta.

Voit aina tulla viereeni.

Voit aina tulla äidin viereen.

Suomennos: Arja Sundelin Scandinavian Text Service 2018