Original subtitles

Olipa kerran kauan sitten julma tyranni, -

joka piinasi kansaansa sodilla ja kurjuudella.

Kunnes koitti hänen kohtalonsa päivä, ja hän kaatui taistelussa.

Nyt hallitsee kuningatar Lovisa -

rinnallaan poikansa Carl-Vilhelm, ja valtakunnassa vallitsee rauha.

Mutta kaikilla saduilla ei ole onnellista loppua.

Tyranni on kuollut.

Kauan eläköön tyranni.

Ymmärrättehän, -

että tämä jauhe on erittäin vaarallista.

Mutta jos otan sitä vain hitusen, saatte nähdä, mitä tapahtuu.

Uudestaan! Uudestaan! - Ei enää.

Luvatkaa minulle, ettette kerro tästä kenellekään, -

sillä nämä ovat vaarallisia asioita.

Georg Rudeheim? - Olen.

Teidän Korkeutenne, löysin tiedemiehen -

ja hänen salaisuutensa.

Erinomaista, kapteeni.

Tuo ase apunamme ei kukaan pysty pysäyttämään meitä.

KRUUNUNPRINSSI JA TYRANNIN PALUU

Onpa hän komea. - Niin.

Olet mahtavin kuninkaamme! Erik Suurtakin mahtavampi!

Kuningas Carl-Vilhelm Suuri! Kuningas Carl-Vilhelm Suuri!

Carl-Vilhelm! - Tässä ollaan. En nukkunut.

Tieto on erittäin tärkeää tulevalle kuninkaalle.

Tiedän. Etkö voisi kertoa jotakin kiinnostavampaa?

Voin. Jatketaan Erik Suuren motolla:

"Kuningas ei kanna vain omaa vaan kaikkien taakkaa."

Niin.

Se on höyrytetylle porsaalle, ei syltylle.

Jos erehdytte, siitä syntyy skandaali.

Mitä te teette? - Valmistaudumme hääateriaa varten.

Ei. Tästähän puhuttiin jo.

Vietämme vaatimattomat häät vain lähimpien ystävien läsnä ollessa.

Sen jälkeen teemme matkan varmistaaksemme tuen liitollemme.

Ei ole pikkujuttu, että kuningattaren puoliso on kansan parista.

Aivan. Kuka hallitsee teidän matkanne aikana?

Siihen on suunnitelma.

Partioimme tänään eteläpuolella. Ihanaa päästä pois portilta.

"Portin vartiointia."

Koko viikon. Kuten tavallisesti.

Minusta on ihanaa vartioida porttia.

Kuka tahansa hölmö osaa katsoa, ettei kukaan hiivi ulos tai sisään.

Frisk... Frisk!

Ole hiljaa, Rask. Minä mietin.

Miten me pääsemme vihreälle oksalle?

Nyt saatte kuulla tarinan.

Nannin kapakkaan saapui kerran eräs poika.

Nanni! Maista tätä.

Mitä nyt?

Hyvät hyssykät sentään!

Sekoititko muussiin taas sokeria? - Sekoitin.

Tulen hulluksi.

Pikkuveli, onko Hilda kotona? - Ei. Hän on töissä satamassa.

Hilda!

Tule ulos. - Ei, Hilda. Odota.

Minne sinä menet? - Tulen pian.

Jos lähdet, sinusta ei ikinä tule isäsi kaltaista kalastajaa.

Hilda, minusta tulee kuningas. - Niin. Sinähän olet kruununprinssi.

Ei vaan nyt. Kun äiti lähtee häämatkalle.

Tule. Mennään juhlimaan sitä. - Minun pitäisi...

Tule nyt. Tarjoan jotain herkkua.

On varmaan hienoa tietää, mitä itsestä tulee.

Tiedäthän sinäkin. Vai mitä?

Minulla on sinulle jotakin.

Kaikilla kalastajilla on tällainen.

Sillä näytetään, että kuulutaan yhteen.

Minusta se on kiva. Ja nythän on vuosipäiväkin.

Meidän ystävyytemme, Ville. - Ai niin. Tosiaan.

Jos siis kyllästyn, voinko lähteä merille?

Se on ehkä vähän rankkaa työtä arvon prinssille, -

jolla on niin silkinpehmoiset kädet...

Anteeksi?

Minä antaudun.

Minä antaudun. - Antaudutko?

Ei...

Tästä saat.

Mitä sinä teet? - Anteeksi. Ei ollut tarkoitus.

Hetkinen. Pikkuprinssihän se siinä.

Leikkiikö pikkuprinssi köyhää ja haastaa riitaa?

Hän yritti osua minuun. - Mutta hän heitti minua.

Pyydä anteeksi, Ville. - Pyysin jo.

Pyydä uudestaan.

Anteeksi.

Mennään.

Ensi kerralla saatte luvan osoittaa kunnioitusta tulevalle kuninkaalle.

Minä sinulle näytän.

Hienoa!

Oletko kunnossa?

Voit ryhtyä nyt narriksi, kun narrista tulee kuningas.

Teidän Korkeutenne, tulkaa. Mitä teette täällä?

Teidän Majesteettinne ja arvoisat neuvoston jäsenet...

Tämän päivän kokous... - Teidän Majesteettinne.

Mitä olet tehnyt? - Kaaduin kaupungissa.

Kaupungissa?

Eikö sinulla pitäisi olla juuri nyt opetusta?

Kiitos, että toitte kruununprinssin kotiin.

Minun ja Amirin matkan aikana jonkun on hallittava valtakuntaa.

Kruununprinssi pyysi itselleen sitä vastuuta.

Mutta prinssi ei ole kypsä siihen tehtävään.

Siksi vastuu jää neuvoston harteille. - Hekö päättävät?

He edustavat kansaa, ja sinä olet ilmiselvästi liian nuori.

Älä kohtele minua kuin pikkulasta! - Älä sitten käyttäydy niin!

Teidän pitää oppia vilkuttamaan oikealla tavalla ennen matkaa.

Kunnioitusta herättävästi, mutta tyylikkään hillitysti.

Mitä on tapahtunut? - Ei mitään.

Olemme kokoontuneet tänään vihkiäksemme kuningattaremme -

Lovisa Ulrika Gyllencrona I:n, -

valtakunnan hallitsijan ja suojelijan, -

ja herra Amirin.

Näiden todistajien läsnä ollessa vannotte toisillenne uskollisuutta.

Se, jolla on jotakin tätä avioliittoa vastaan, -

puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi.

Kuka tuo on?

Minä vastustan liittoa.

Ulos! Ulos täältä! - Irti minusta!

Hyvät hyssykät sentään.

Hän on palannut. - Kuka hän oli?

Tyrannin äiti Amalia Eleonora Gyllencrona.

En ole nähnyt häntä sen jälkeen kun hän lähti sotaan poikansa kanssa -

niin monta vuotta sitten.

Hän on siis Villen... - Isoäiti.

Näinkö te siis kunnioitatte poikani muistoa?

Menemällä naimisiin narrin kanssa.

Teillä ei ole oikeutta tulla tänne...

Sallikaa minun muistuttaa, kenelle te puhutte, Majesteetti.

Teidän Korkeutenne, kruununprinssi on tässä.

Rakas lapsenlapseni.

Gyllencronan suvun loistava tulevaisuus. Kai muistat minut?

Kuinka hän voisi muistaa teidät?

Te ette ole ollut täällä pojan syntymän jälkeen.

Vain siksi, etten koskaan väistynyt isäsi viereltä, kun hän puolusti...

Puolusti? Kun hän ryösti ja hyökkäsi.

No, no. Ei viitsitä riidellä, rakas Lovisa.

Olet isäsi ilmetty kuva.

Sen vanhan noidan paluu ei tiedä hyvää.

Olen sanonut niin ennenkin. Hän oli pahempi kuin tyranni itse.

Hän on kuulemma julma ja verenhimoinen.

Pian meillä on taas tyranni niskassa.

Tämä ei tunnu hyvältä.

Hilda, minne sinä menet?

Pahuksen penska.

Ovet avautuivat, ja hän ratsasti sisään.

Sanoinko, että hän ratsasti kirkkoon? - Sanoit. Ja minäkin olin siellä.

Siis hevosella! - Niin. Millä muulla?

Arvaa, mitä hän sanoi? Että olen isäni ilmetty kuva.

Mitä? - Miten se muka on hyvä asia?

Krouvissa puhutaan, että hän on paha. Pahempi kuin isäsi.

He eivät tunne isoäitiä. - Mutta sinäkö tunnet?

Et. Mitä me siis...?

Puhut isoäidistäni ja isästäni. Entä jos haukkuisin sinun perhettäsi?

Minun perheeni ei ole hullu eikä tapa ihmisiä.

Ehkä sinun pitäisi lähteä. - Ehkä pitäisi.

Luulen, että jos me vain...

Luuletko, että riiput siinä, koska minua kiinnostaa mielipiteesi?

En. - Et.

Sinä yritit varastaa minun poikani valtaistuimen ja kuningattaren.

En sanoisi "varastaa"... - Vaiti!

Teidän Korkeutenne, sotilaani ovat vallanneet koko linnan.

Loistavaa. Jatka suunnitelman mukaan, kapteeni, -

ja huolehdi siitä, että kuningatar katoaa lopullisesti jo tänä yönä.

Mutta tee se hienovaraisesti. Poika ei saa tietää asiasta.

Hän vaikuttaa heikolta. - Heikolta?

Hän tulee tekemään urotekoja. - Ilman muuta, Majesteetti.

Ja pian hänestä tulee yhtä pelätty kuin isästään.

Meidän täytyy lähteä. - Mitä sinä teet? Päästä irti.

Tottele minua. - Lovisa.

Meidän piti... Minulla on asiaa Carl-Vilhelmille.

Olette varmasti puhuneet paljon kaikkina näinä vuosina.

Ehkä voisit antaa vähän aikaa isoäidillesi.

Tule.

Hienoa.

Näytä minulle huoneesi.

Teidän Majesteettinne.

Sallikaa minun saattaa teidät huoneeseenne.

Tämä oli myös isäsi huone, kun hän oli pieni.

Tiesitkö sen?

Et. On paljon asioita, joita et tiedä isästäsi.

Kansa kutsui häntä tyranniksi. Oletko kuullut sen?

Mutta he nukkuivat sängyissään, kun isäsi vuoti verta heidän puolestaan.

Onko se oikeudenmukaista? Ei. Monikaan ei ymmärrä, -

kruunun raskasta taakkaa ja valintojen vaikeutta.

Sinun isäsi...

Hän oli vahva. Hän oli järkähtämätön.

Hän oli suurenmoinen.

Hän oli suuri mies, Carl-Vilhelm.

Jonain päivänä sinustakin tulee.

Pois tieltä!

Miekkailette hyvin, Teidän Majesteettinne.

Naiseksi.

Mutta teillä ei ole mahdollisuuksia oikeaa...

Oikeaa mitä?

Kerro, mitä näet?

Minä näen kuninkaan.

Mikä hely tuo on? - Tämäkö?

Ei se ole mikään tärkeä.

Herää, isoäiti. Ulko-ovella on joku.

Hyvät hyssykät. Odota.

Krouvi ei ole auki.

Isoäiti...

Meidän Majesteettimme! - "Teidän."

Hän valtasi linnan.

Mitä?

Minne me menemme?

Poissa? - Niin, hän on kadonnut.

Samoin narri.

Mutta...

Valtakuntaamme uhataan, ja meitä piirittää vihollinen, -

joka voi hyökätä milloin tahansa.

Kun äitisi sai tietää sen, hän päätti paeta ja jättää sinut.

Ymmärrätkö, mitä se merkitsee?

Sukumme on kantanut tätä kruunua Erik Suuren ajoista lähtien.

Käykää valtaistuimellenne, Teidän Majesteettinne.

Ei, ei. Älä ole surullinen.

Ole vihainen. Viha on se kipinä, joka ei koskaan sammu, -

ja vihalla voi mullistaa maailmaa.

Sinun tulee nyt pelastaa tämä valtakunta ikuisiksi ajoiksi.

Frisk, eikö meidän pitäisi vartioida porttia?

Ei tarvitse enää ikinä, jos vain löydämme kuningattaren kapteenille.

Onko kuningatar taas poissa? - Älä vaivaa sillä aivojasi.

Meidän täytyy vain löytää hänet, eikä uusi kuningas saa tietää.

Mikä kuningas? Tarkoitatko narria?

En tarkoita narria. Kuningas.

Sellainen kruunupäinen. Kuningas.

Onko kuningatar tuolla sisällä?

Tyhmäkö sinä olet? - Niin... Mitä?

Minä esitän kysymykset, et sinä.

Etsikää te tollot Lutikkakujalta. Tämä on määräys. Väistäkää.

Rask. - Frisk, missä Lutikkakuja on?

Kaukana.

Et voi lähteä.

Meidän täytyy pelastaa Amir ja Ville. Vaikka hänestä olisi tullut...

Älä huido sen vehkeen kanssa.

Mitä tarkoitat? Pitäisikö meidän kolmen hyökätä linnaan?

Se vasta olisi kaunis näky.

No niin, Meidän Majesteettimme. - "Teidän."

Tässä on vähän herkkuja matkalle.

Haluaisin niin mielelläni, mutta sotilaat ovat uskollisia Amalialle.

Ainoa keinoni pelastaa heidät on hakea apua maakunnista.

Sotilaita kaikkialla! Ne kulkevat ovelta ovelle. Etsivät kuningatarta.

Iso portti on taas suljettu!

Täytyy olla jokin toinen tie ulos.

Tunnelit. - Mitä sanoit?

Mitä minä sanoin? - Mainitsit tunnelit.

Enkä maininnut. - Kyllä.

Enkä. Ole nyt vaiti.

Olen vannonut, etten halua ikinä olla tekemisissä hänen kanssaan.

Avatkaa! Tämä on määräys! - Ole kiltti, isoäiti!

Hyvät hyssykät. Hyvä on. - Avatkaa!

Hiivitään ulos keittiön ovesta, Teidän... Meidän Majesteettinne.

Voitko jäädä tänne ja hoitaa heidät? Hyvä. Tulkaa, tulkaa.

Pääsette pakoon salakuljettajien tunnelien kautta.

En ole kuullutkaan niistä. - Ne ovat salaisia, Meidän Majesteettimme.

"Teidän Majesteettinne!" Se on "Teidän"!

Hiljaa. Seinilläkin on korvat.

Menepä nyt. Minä sanoin jo.

Miten pääsemme tunneleihin? - Se juuri onkin se ongelma.

Senkin ludepesä! Älä koske minuun!

Piiloutuisiko kuningatar muka tänne? Hän ei ikinä astuisi jalallaan...

Lutikkakujalle.

Täällä.

Täälläkö? - Niin.

Tarvitsemme apuasi. - Hiljaa!

Miksi minä auttaisin sinua?

Sisko?

Ei sinun minua tarvitse auttaa. - Miksi sinä sitten pyydät?

Miksi sinun pitää aina... - Aina? Emme ole nähneet...

Ja kenen syy se on? - Senkin pirulainen!

Pirulainen! Itse olet. Senkin inhottava noita-akka!

Laiska suotrulli! - Linnunpelätin!

Piippua polttava hamppumörkö! - Haluatkos korvillesi?

Ei! Lopettakaa! - Hän aloitt...

Hiljaa! Lopeta, isoäiti! - Ymmärrän. Hänellä on valtav...

Tarvitsemme apuasi päästäksemme tunneleihin.

Valtakunnan tulevaisuus on vaakalaudalla.

Anteeksi, mutta minä olen se avuntarvitsija.

Meidän Majesteettimme?

Se on Teidän Majesteettinne. - Aina sinun pitää...

Hän on tuolla! Tule!

Minähän sanoin, Rask. Arvasin sen.

Linnanrottia minun krouvissani?

Odottakaa nyt vähän.

En näe mitään!

Tulkaa mukaani.

Tulkaa. Alas.

Rask, missä olet? Sain jotain tahmaista kasvoilleni.

Auta minua! Rask!

Missä...?

Tässä on vanha rätti.

Ihanaa. Näen jälleen, Rask. Minä näen...

Mitä nuo ovat?

Teidän määräyksenne uutena kuninkaana.

"Kansan täysi verotus."

Niin, valtakunnan puolustaminen maksaa.

"Kaikki 10 - 80-vuotiaat miehet määrätään armeijaan."

Se kuulostaa melko... - Melko?

Eikö meidän pitäisi suojella kansaa? - Rauhaa ei tule ilman sotaa.

Luuletteko, että vihollinen katoaa itsestään?

Joko me tai he, kuten isäsi olisi sanonut.

Mitä kansa sanoo? - Kansa, rakas lapsi...

Tärkeää on se, mitä sinä sanot.

Mutta...

Ehkä minun pitäisi puhua heidän kanssaan. - Loistava ajatus.

Pidät kansalle puheen heidän uutena kuninkaanaan.

Ja valat rohkeutta heidän sydämiinsä.

Kuningas Carl-Vilhelm Suuri! Kuningas Carl-Vilhelm Suuri!

Kokoa koko kaupunki koolle, jotta kuningas voi pitää puheensa, -

ja annetaan narrin huolehtia viihdytyksestä.

Onko poika kyllin vahva? - Kuningas.

Hän saa katkoa siteet vanhaan elämäänsä, ja kansan tulee oppia, -

mitä tapahtuu heille, jotka yrittävät uhmata kruunua.

Kiitos, että autatte minua, rouva. - Juu...

Sujuuko? Hyvä.

Sattuiko? - Varo, ettet hautaa meitä.

Mikset ole kertonut, että sinulla on sisar?

Näethän, millainen hän on. - Paraskin puhuja.

Täällä. - Mennään.

Missä me olemme? - Niin...

Kaupunki on vanha. Uutta on rakennettu vanhan päälle.

Kerran tämä oli kappeli, mutta nyt se on minun varastoni.

Voitte odottaa täällä. - Mitä?

Pimeää, Teidän Majesteettinne.

Ette halua hiipiä pois päivänvalossa.

Seuratkaa sitten vain käytävää. Se johtaa ulos. Onnea matkaan.

Suuret kiitokset tästä avusta. - Autoin tarpeeksi.

Se, mitä te nyt aiotte, ei ole minun murheeni.

Teidän pitäisi mennä. Minä pärjään. Matka maakuntiin on pitkä.

Teidän ei pidä lähteä yksin, Masesteetti. - "Majesteetti."

Johdatan teidät henkilökohtaisesti turvaan.

Mutta, Hilda... - Ei. Lopeta.

Minäkin lähden mukaan. - Sinä huolehdit pikkuveljestä.

Enkä. Lähden mukaan auttamaan.

Hilda! - Isoäiti!

Pikkuveli, tänne tuoppi. - Juu!

Tässä. - Mistä sinä tuon löysit?

Näitä ripustetaan kaikkialle. Uusi kuningas pitää puheen kansalle.

Se lurjus haluaa meidät jälleen sotaan.

Anteeksi. Onko tässä kalan päällä sokeria? - On.

Jaha.

Hilda, tässä on sokeria.

Tämä ei pääty hyvin.

Minä tunnen Villen. Olkoon kuningas tai ei...

Kuningas? Mitä tarkoitat?

Nytkö sinun sopi tulla paikalle?

Missä olet ollut? - Mikä tämä on?

"Valtakuntamme on uhattuna. Kerääntykää torille -

kuulemaan uutta kuningastanne Carl-Vilhelmiä."

Minun täytyy pysäyttää hänet.

Kenet?

Tätä katua alas, kapteeni. Tunnistin rouvan ja tytön.

Teidän Mahoteettinne, taitaa olla aika lähteä.

Hei, isoäiti! - Pikkuveli, mitä teet täällä?

Hilda, voi hyvät hyssykät. Miksi otit pikkuveljen mukaasi?

Et voi lähteä.

He tietävät, että me autamme Lovisaa.

He olivat menossa krouviin. Mitä olisi pitänyt tehdä?

Teidän täytyy jäädä tänne.

Mutta kuningattaren täytyy... - Jäädä.

Mitä te puhutte?

Julistus. Maanpetoksestaan -

narri Amir saa päivän päätteksi rangaistuksen -

ja teloitetaan."

Herranen aika.

Arvoisa kansa, raskain mielin olen kutsunut teidät koolle tänään.

Sillä...

Sillä synkät ajat ovat edessä.

Sillä synkät ajat ovat edessä.

Sotaveron keräys. - Älkää viekö meiltä kaikkea!

Huhuu!

Huhuu!

Tiedän, että täällä on lisää.

Frisk, eikö tämä jo riitä? - Ahaa!

Arvasin! - Se on hammaskeijulta.

Hammaskeijun pitää maksaa veronsa kuten muidenkin.

Rask!

Kenraalit, synkät ajat ovat edessä, joten kokoamme jälleen armeijamme -

ja hyökkäämme vihollisen kimppuun ennen kuin he hyökkäävät tänne.

Meillä ei ole vihollisia. Rauha on vallinnut sen jälkeen, kun isänne...

Vaiti! Rauha syntyy vasta, -

kun jäljellä ei ole enää yhtään vastustajaa.

Ja ruudin voima apunamme kukaan ei tohdi pysäyttää meitä.

Ainakaan meidän ei tarvitse hyökätä linnaan.

Toimimme, kun Ville pitää puheensa.

Ja teemme mitä? - Pelastamme Amirin ja kuningas Carl-Vilhelmin.

Hilda on oikeassa.

Meidän täytyy tehdä jotakin.

Mutta me tarvitsemme apua.

Puhutteko minun sisarestani? Ei käy mitenkään.

Tapasitte hänet. Hän ei ole ikinä ajatellut muita kuin itseään.

Hän ei ikinä suostu tekemään, mitä häneltä pyytää.

Älä ole surullinen. Ole vihainen.

Mitä tapahtui?

Huhuu.

Varo ruutia! Varovasti, Teidän Majesteettinne.

Pienikin kipinä...

...ja koko linna räjähtää ilmaan.

Me jäämme tänne ja yritämme pysäyttää Amalian ja...

Tyranneja tulee ja menee, mutta Teurastaja-Berit pysyy.

Sillä en koskaan työnnä nokkaani asioihin, jotka eivät minulle kuulu.

Isoäiti sanoi niin. - Siinä sinulla on oikea tyranni.

Varsinaista rotanmyrkkyä!

Tämä menee kuin kuumille kiville.

Aamiaista?

Olen kolmentoista. - Niin.

No.

Emme olisikaan pyytäneet sinulta apua.

Isoäiti sanoi, ettet missään tapauksessa saa auttaa.

Mitä hän sanoi?

Ja että olet jänishousu.

Jänishousu?

Vai niin.

Se pirulainen.

Vapautamme siis Carl-Vilhelmin ja Amirin. Siitä ei tule helppoa.

Amalia ja Carl-Vilhelm ratsastavat aseistetussa saattueessa.

He ratsastavat torille, jossa puhe pidetään ja jossa Amir odottaa.

Jotta pääsen huomaamatta torille, tarvitsen valepuvun.

Hilda.

Sinut voidaan kuulla!

Pysäyttääksemme saattueen tarvitsemme kärryt.

Berit ja Nanni, te hommaatte ne.

Tuolla he ovat.

No niin, Berit. Miten saamme haetuksi kärryt?

Tyrmäämme vain jokaisen.

Ei. Menen tuonne viivyttämään heitä ja sitten...

Ja sitten iskemme hänet maahan. - Ei. Lainaamme vain kärryjä.

Päivää, te kaikki ihanat ihmiset, jotka kannatte jauhoja tänään.

Voiko niistä leipoa leipää? Krouvissa...

Mitä sinä teet? Meidän ei pitänyt tyrmätä ketään.

Ja meidän täytyy myös keksiä keino ottaa Amalia kiinni.

Jos se onnistuu, hänen sotilaansa antautuvat.

"Hänet on otettu kiinni!" sanot silloin.

Verkolla? - Kyllä se onnistuu.

Hyökkäämme siis pikkukuninkaan saattueen kimppuun -

kärryjen, kalaverkon ja silkan onnen avulla?

Kyllä. Suunnilleen niin.

Jos epäonnistumme, rangaistuksena on kuolema kaikille osallisille?

Niin. - Tämähän on hengenvaarallista.

Mitä... - ...me odotamme?

Vai oletko ehkä jänishousu, sisko?

Hyvät hyssykät.

Hyvä.

Huomenna meillä näytön paikka.

Osoittakaa kunnioitusta kuninkaalle!

Hurratkaa kuninkaallenne!

Hurratkaa kuninkaallenne!

Berit!

No niin, pojat.

Tiedätte, mitä tehdä. Mennään.

Torsten. - Mitä? Juu.

Mitä? Tuossahan on narri.

Viimeisen esityksenne aika, narri.

Odotamme vain kunniavierasta.

Erästä, jonka tunnette oikein hyvin.

Ette voi antaa Villen nähdä...

Ei hätää. Täällä on useampia tuttujanne.

Huomenta.

Ja hyvää yötä.

Hyökkäykseen!

Huijari! Petkuttaja!

Tämä täytyy pysäyttää! - Kuka tuo houkka on?

Sehän on vanha Dalman. - Vanha Dalman?

Pyöveli.

Kapteeni...

Ei nyt taas!

Teidän Majesteettinne...

Aivan. Noin.

Ville! Sattuiko?

Me pelastamme sinut. Äitisi suunnitteli tämän.

Olemme piileskelleet tunneleissa kaupungin alla.

Isoäidillä on sisko nimellä Teurastaja-Berit. Hän on outo.

Hänelläkin on krouvi. Jonkinlainen salakapakka.

Kuuletko sinä minua? Löitkö pääsi?

Mutta...

Me saamme hänet kiinni, Ville! Me saamme hänet kiinni!

Isoäiti! - Ville!

Ville. - Mitä sinä teet?

Sotilaat! Suojelkaa kuningasta! - Mitä sinä teet?

Mitä sinä teet, Ville?

Tule, tyttö. - Hän aikoi tapattaa Amirin!

Ville huolehti siitä, että Amalia pääsi pakoon.

Ville pelasti hänet. - Mitä?

Kyllä, Teidän Majesteettinne. Se siitä lurjuksen pelastamisesta.

Mutta nyt tyranni on palannut! - Rauhoitu, Torsten.

Ei. Tyranni on palannut! Hildakin näki sen.

Niin.

Ole hiljaa. En tiedä, voimmeko luottaa sinuunkaan, Hilda.

Sinä karkasit töistä jatkuvasti Villeä tapaamaan.

Hän ei ole isänsä kaltainen. - Et ole sinäkään.

Sillä sinun isäsi oli älykäs ja kunnon mies.

Mutta sinä... Olet joko niin typerä, ettet ymmärrä...

Nyt riittää, Torsten!

Älä seiso siinä huutamassa tytölle.

Häpeä.

Miten näin saattoi käydä? Haluan tietää, kuka tämän takana oli, -

ja haluan tietää sen heti paikalla.

Kuka se tyttö oli?

Kuka oli se tyttö, jonka kanssa puhuit?

Hilda. - Mitä hän sanoi?

Että hän aikoi vapauttaa minut.

Ja hän puhui jostakusta Teurastaja-Beritistä.

Ja että äiti oli joissakin tunneleissa.

Lovisa.

Sotilaat! He piileskelevät tunneleissa kaupungin alla.

Tunneleissa! Hetkinen.

Kuningatar pelasti narrin, joten nyt hän on vihainen meille.

Hiljaa. Minä mietin. - Niin minäkin. Mietin kaikkea.

Ajattele, jos emme ole... - Sankareita!

Hyvä. Rask, nyt pääsemme eroon portista.

Teidän Korkeutenne, saatan tietää, miten niihin tunneleihin pääsee.

Seurasimme kuningatarta Lutikkakujan salakapakkaan.

Ja? - Ja hän katosi.

Mutta jospa hän katosikin sen alla oleviin tunneleihin?

Kapteeni, katso, että tämä mies näyttää meille tien kapakkaan.

Sinä valehtelit kaikesta.

En. En valehdellut kaikesta.

En ole valehdellut sinusta.

Siitä, että sinä olet sukumme tulevaisuus ja toivo.

Me pelastamme sinut äidiltäsi. Hän ei ole kuten me.

Sinusta on tuleva se, joka sinun on tarkoitus olla.

Isäsi poika.

Kuningas Carl-Vilhelm Suuri.

Ei.

En ole kuten sinä. Tai isä.

Laskekaa aseenne! Tämä on määräys!

Rakas lapsi, oletpa sinä naiivi.

Saattakaa poika huoneeseensa. Hänellä on vähän mietittävää.

Tule. - Ei! Päästäkää!

Päästäkää irti!

Nyt, Rask, me olemme matkalla ylös vihreälle oksalle.

Ei. - Miten niin ei?

Haluan seistä vartiossa. Minä pidän siitä.

Mutta sitten sinä aloit höpöttää sankariksi tulemisesta.

Mutta tiedätkö mitä? Me emme ole sankareita.

Päästäkää minut ulos!

Rask!

Päästä irti!

Mitä se Torsten höpötti?

Siitä, että karkasit? - Eikö se ole nyt yhdentekevää?

Eikö...?

Eikö unelmasi olekaan enää tulla kalastajaksi kuten isäsi?

Se ehkä oli minun unelmani.

Mutta se oli vain se. Typerä unelma.

Mikset ole kertonut minulle?

Miten olisin voinut sanoa?

Olet niin ylpeä siitä, että minusta tulee isän kaltainen ja...

Rakas lapsi...

Kuuntele minua.

Tärkeintä elämässä, Hilda, on seurata oman sydämensä ääntä.

Olla uskollinen itselleen.

Ja myös...

Huolehtia omista rakkaistaan.

Ja tiedätkö mitä, Hilda?

Sinun ei kuulu tehdä elämässäsi sitä, mitä minä rakastan.

Elämäsi on sinun.

Tule.

No niin.

Ei!

Isoäiti on oikeassa.

Minun täytyy seurata sydämeni ääntä. - Mitä?

Ville ei ole paha.

Luulen, että meidän täytyy yrittää saada teidät pois kaupungista nyt.

Ei. - Kyllä.

Hän on oikeassa.

Meidän täytyy paeta.

Missä Hilda on?

Tuolla! Hän on tuolla!

Taas se tyttö, kapteeni.

Räjäyttäkää se!

Ei. Ei.

Irtoa!

Hänhän on lapsi, kapteeni.

Kylläkin uskomattoman ärsyttävä lapsi, mutta...

Irtoa!

Ei.

Anteeksi, mutta tiedätkö, missä Teurastaja-Beritin krouvi on?

Kulman takana. Mutta etkö ole vähän liian nuori?

Päästä minut.

Viekää kuningatar ja muu sakki vankiluolaan.

Nanni, minä tässä. Mitä tapahtui?

Missä Hilda on?

Hilda...

Hilda on poissa. Hilda on poissa.

NANNIN KROUVI

Kaikki järjestyy.

Kaikki järjestyy.

Hilda, sinä elät!

Luulin... Luulin, että olit...

Anteeksi. Anteeksi kaikki se...

Olit ainoa, joka tiesi tunneleista.

Sinä lähetit ne sotilaat. - En.

Olet tuhonnut kaiken.

Tiedän.

Isoäiti väitti, että äiti ja Amir olivat paenneet.

Luulin, että meidän piti suojella kansaa.

Tällä tavallako sinä suojelet kansaasi?

En. - Et.

Anteeksi.

Kaikki on minun syytäni.

Selvä.

Välillä ihminen eksyy.

Tai erehtyy.

Mutta aina voi muuttua.

Uskotko niin?

Tiedän sen, Ville.

Kiitos.

Mitä me nyt teemme?

Meidän täytyy vapauttaa heidät jollain tavalla. - Niin.

Mutta miten?

Olemme kahden kaikkia sotilaita vastaan.

Vaikkakin...

Entä, jos emme olisikaan vain kahdestaan?

Minne olet menossa, Ville? - Tule.

Mitä sinä teet?

Arvoisa kansa, minun nimeni on Carl-Vilhelm Gyllencrona.

Ja olen unelmoinut siitä, että seison tässä ja puhun teille -

kuninkaananne.

Mutta en ole mikään kuningas.

Sillä kuningas suojelee kansaansa.

Ei kuten minä, joka en edes ymmärtänyt, -

että tuhoamme haluavat eivät ole muurien ulkopuolella, -

vaan tuolla ylhäällä.

Ja siksi seison tässä tänään.

En kuninkaana.

Vaan yhtenä teistä.

Ja pyydän sydämeni pohjasta teitä auttamaan -

suojelemaan valtakuntaamme.

Vallataan linna takaisin, ja pelastetaan kuningatar.

Yhdessä olemme vahvoja.

Joten mitä sanotte? Lähdettekö mukaani?

Ei. Mennään. - Ei onnistu.

Liian vaarallista.

Ei!

Minä voin auttaa sinua, prinssinnysä.

Ei!

Me autamme sinua.

Rask...

Tärkeintä minulle tässä elämässä...

On saada olla yhdessä parhaan ystäväni kanssa.

Ja jos paras ystäväni haluaa vartioida portilla, -

niin me saakutti vieköön vartioimme portille.

Mutta ensin me autamme prinssiä.

Täsmälleen kuten... - Oikeat sankarit olisivat tehneet.

Tule tähän, vanha pässinpää!

Kuningas on paennut. - Mitä? Miten niin paennut?

Palvelija vei ruokaa, mutta poika oli poissa. Löysimme tämän.

Hänen on täytynyt laskeutua ulos. Hänen Korkeutensa ei ilahdu.

Tiedän!

Seis! - Kaksi vankia lisää.

He haahuilivat tunneleissa.

Kapteeni pyysi meitä nappaamaan kaikki epäilyttävät ja tuomaan tänne.

Menkää sisään.

Kiitos. Mennään!

Jos Hänen Korkeutensa saa tietää, että pikkukuningas on karannut, -

muutkin kuin minun pääni ovat pölkyllä.

Onko selvä, sotilas?

Ei, ovi on lukossa. Rask, avain. Äkkiä!

Kutittaa, Frisk. Tässä. - Hyvä.

Kapteeni.

Kuka tuo poika on? - Mikä poika?

Anna kun katson sinua.

Rask, oletko valmis olemaan sankari?

Tiedät sen, Frisk.

Juoskaa, lapset! - Juokse!

Oijoi. Tämä...

Suojaan selustaasi, Rask.

Minne menemme? - Vankiluolaan.

En tiedä, missä se on. - Alhaalla.

Tiedän, etten ole aina ollut kovin helppo pala.

Mutta haluan, että tiedät, -

että minä olen tukenasi.

Ja tyttö... - Isoäiti?

Hilda. - Niin, hän oli niin...

Isoäiti! - Hilda!

Hilda!

Äiti! - Isoäiti! Nyt kaikki järjestyy.

Anteeksi, äiti.

Nyt otetaan omamme takaisin.

Ottakaa, mitä tarvitsette.

Teidän Majesteettinne!

Otan tämän. - Ottakaa, mitä tarvitsette.

Missä kaikki ovat?

He ovat jossakin tuolla sisällä. Seuratkaa minua.

Teidän Majesteettinne.

Nyt kun viimeinen näytät vähän sisua, -

niin siksi, että kaipaat äitiä.

Ville! - Olet oikeassa siinä, että olemme uhattuja.

Mutta tämän valtion ainoa vihollinen olet sinä.

Aiotko surmata minut hiilihangolla?

Sinun isäsikin oli heikko ollessaan nuori.

Mutta minä muovasin hänestä sen, mikä hänestä kuului tulla.

Ja sanon sinulle, Carl-Vilhelm, -

että jonain päivänä sinä ymmärrät sen, kuten isäsikin ymmärsi.

Mutta siihen asti -

minä hallitsen tätä valtakuntaa!

Ette ikimaailmassa... - Ja sinä, Lovisa...

Tätä minä juuri olen odottanutkin.

Et aavistakaan, miten olen odottanut tätä. - Pudota miekka.

Mitä sinä sillä teet? Et ikimaailmassa tohtisi ampua.

Sillä viha sisälläsi on vasta pieni hehku.

Pikkuruinen kipinä.

Pikkuruinen kipinä?

Ei!

Ei, ei, ei.

Mitä tapahtuu? - Jos henkikultasi on kallis, juokse.

Miksi te siinä seisotte? Koko linna räjähtää!

Juoskaa! Ville, Lovia tulkaa!

Mitä sinä teit?

Meidän sukumme rakensi tämän linnan!

Päästä hänet! - Sinä olet tuhonnut kaiken!

Ei, ei, ei.

Ei! Carl-Vilhelm! - Ville!

Carl-Vilhelm!

Ei...

Olet elossa!

Mutta kuinka...?

Vaunut ylös!

Kapteeni.

Tämä se on elämää, Frisk.

Niin. - Hei.

Teidän Majesteettinne. - Teidän Korkeutenne.

Huomenta, Teidän Korkeutenne.

Siinähän te olette, Teidän Korkeutenne.

Kaikki on valmista. - Kiitos.

Hyvää kotimatkaa.

Auta minua.

Hop, hop!

Mitä tässä on? - Saat nähdä.

Täten julistan teidät aviopuolisoiksi.

Niin uskomattoman kaunista!

Hyvä juhlaväki.

Ville, tule. Hilda, tule.

Rakkaat lapset...

Ilman teitä kukaan meistä ei istuisi tässä.

Sen halusin kertoa.

Tärkeintä on uskaltaa olla lähellä.

Oikea ystävä on sellainen, -

joka tuntee sydämesi laulun.

Ja joka voi laulaa sen laukun, kun olet itse unohtanut sanat.

Muistakaa se. - Muistamme.

Laulusta tuli mieleen. Kukaan ei varmaan halua minun laulavan?

Joo!

Menkää istumaan. - Laula, isoäiti.

Hyvä on sitten. Tämä on meille kaikille tuttu.

No niin!

Talven hämärässä silmäsi sokaistuu.

Syleilkää ajatustain, vaivanne unohtakaa.

Berit, kuuntele minua.

Syleilkää ajatustain, kuulkaa laulua aamutuulen.

Hilda, leiki kanssani. Katso minua.

Päästä valo saliisi.

Oletteko mukana? Torsten? Pikkuveli?

Onko tuo äidin laulu? - On, mutta nyt se on minun.

Olisi ihanaa, jos siitä tulisi meidän.

Sulje silmäsi hetkisen lepoon.

Kuiskinta kantaa sut unien lehtoon.

Myrsky on laantunut, kutteri kääntyy.

Tule, Berit!

Lähteet ne pulppuilee, ja toivon valo syttyy.

Suselidus, suselidus.

Suselidus, päästä valo saliisi.

Sulje silmäsi hetken lepoon.

Kuiskinta kantaa sut unien lehtoon.

Myrsky on laantunut, kutteri kääntyy.

Lähteet ne pulppuilee, ja toivon valo syttyy.

Suselidus, suselidus.

Suselidus, päästä valo saliisi.

Suselidus, suselidus.

Suselidus, päästä valo saliisi.

Suselidus, suselidus.

Suselidus.

Päästä valo saliisi.

Suomennos: Arja Sundelin Scandinavian Text Service