Original subtitles

OSA I: PERHE

-Sammutatko tämän? -Kyllä.

-En halua koskea siihen. -Minä sammutan sen.

-Hän pärjää hyvin. -Totta kai.

Anteeksi, etten vastannut aiemmin.

-Annie, missä poikamme on? -Ollie!

Ollie!

-Löysin hänet, Ross. -Mitä sinä teet siellä, kulta?

-Piiloudun. -Hyvä piilopaikka.

Tule tänne. Isällä on hieno suunnitelma.

Mennään!

Okei, lähdetään sitten. Siis ajetaan taas kaupungin ulkopuolelle?

Noin tunti vielä? En vain halua ajaa liian pitkään.

Se on 60 kilometriä. Ja se on ihan tässä.

-Okei? -Siistiä.

Hei, poju. Lopetat nyt piiloutumisen auton alle.

-Olemme puhuneet tästä. -Okei, isä.

Ollie, etkö ole iloinen, että pääsemme telttailemaan pariksi päiväksi?

Joo?

-Oletteko päättäneet minne mennään? -Joo, noin 60 kilometriä.

Luulen, että olet muuttanut elämämme tosi-tv:ksi.

Niin, ehkä sinusta tulee kuuluisa ohjaaja, Ollie?

Meillä on täällä ihan oikea Marty Scorsese.

-Kuka se on? -Hän on kuuluisa elokuvaohjaaja, kulta.

-Okei, minne ajetaan? -Olen ollut siellä vain kerran.

Levi Lakella on tosi hyviä kalapaikkoja.

Hetkinen, onko se se järvi, jonne on pelottava patikkareitti?

Joo, Stickman's... Hollow. Luulen, että sitä kutsutaan siksi.

-Ei kuulosta kivalta. -On, mutta kalastus on huikeaa.

Ilmeisesti siellä kastettiin ihmisiä ennen.

Tiedät kyllä, sellaista maalaishöpöä. Siis, maaseutujuttuja.

Hyvin sanottu, Curtis.

Se outo polku on reunustettu pelottavilla hahmoilla.

-Pääseekö polulla kulkemaan? -Joo, se on ihan ok.

Lopussa polku kapenee aika paljon, mutta siitä selviää.

Reitti on tosi kaunis, ja järvi lopussa on upea.

-Tulet rakastamaan sitä. -Mun pitää näyttää kuvia...

Ei, ei mitään kalakuvia.

Herranjestas, se oli niin kivaa. Pitäisi tehdä useammin, eikö?

-Vitsi, tuo tukkasi. -Miksi näytät aina noin hyvältä?

-Se on ärsyttävää. -Se on mun ainoa supervoima.

Soita äidille ja sano, että kaikki on hyvin ja tulemme takaisin.

-Kiitos kamerasta. Paljonko se maksoi? -Kaikki rakkaan siskonpojan eteen.

-Milloin minä saan siskonpojan, häh? -Siitäs sait, vai mitä?

-Okei, lähdetään. -Heippa, Ross.

-Oli tosi kiva nähdä. -Yrittäkää olla polttamatta mitään.

Meillä on nuotio. Se kyllä palaa.

Nähdään illallisella ensi viikolla. Syödään mac 'n' cheeseä.

-Mitä sanoit, Ollie? -Kiitos kamerasta, täti Alice.

-Voi että, miten suloinen olet! -No niin, älä innostu liikaa.

-Okei, moikka kaikille! -Ross, nyt mennään!

-Nyt mennään täysillä! -Moikka!

-Moikka, kaikki! -Moikka, Alice!

Näytätte tosi siisteiltä. Heippa, rakastan teitä!

Voitko antaa kameran takaisin pojalleni, kiitos?

Okei, ole hyvä. Ole varovainen, kamu.

-Okei! Nyt mennään! -Nyt mennään.

-En aja puihin. -Ei, hyvin menee.

-En oikein hahmota etäisyyttä. -Mutta onpa kaunista, eikö?

-Emmehän me missanneet liittymää? -Ei, luulen että olemme oikealla tiellä.

-Äiti, saanko maistaa? -Totta kai, haluatko oman?

-En. -Selvä, ole hyvä.

Varo, se on uusi kamera! Ei, minä itken!

Teetkö kameralle ääntä?

-Kuin pieni vanha mummo metsässä. -Joo, nyt tajuan.

-Mitä mieltä olet, Ollie? -Ehdottomasti ei.

-Eikö se kuulostakin siltä? -Hän ei ole samaa mieltä.

Et läpäissyt koekuvausta.

-Kysynkö häneltä suuntaa? -Varmista, että olemme oikealla tiellä.

-En halua kääntyä täällä. -Älä kuvaa sitä vierasta.

Hei, miten menee?

-Hyvää iltapäivää. -Etsimme kalastusreittiä.

Stickman's Trail, muistaakseni. Tiedätkö, olemmeko oikealla tiellä?

Miksi haluatte mennä siihen laaksoon?

Heittää siiman veteen, tiedäthän. Nostaa pari fisua.

Viettää laatuaikaa poikani kanssa.

En käy siellä usein. Eikä moni muukaan.

Paitsi ne raamatunuskoiset, jotka menevät sinne

kastamaan lapsiaan tai jotain sellaista hölynpölyä.

Onko suunta silti oikea?

Joo, noin 20 minuuttia tietä pitkin, sitten 30 minuuttia ylös soratietä.

Selvä.

Tunnistatte reitin alun, kun pääsette perille.

-Okei, mistä tiedämme sen? -Sen vain huomaa.

Selvä. Kiitos paljon.

Mahtavaa. Oletko saanut sieltä kalaa?

Pitäkää perheestänne huolta. Varokaa mäntyjä järven lähellä.

-Okei. -Kiitos paljon.

-Kyllä, kiitos paljon, herra. -Hyvää päivänjatkoa.

-Se oli vähän outoa. -Hän oli ihan ok, Ross.

Olemme maalla.

Sellaisilta ne juntit näyttävät.

-Curtis ja siskosi ovat käyneet täällä... -Kyllä se sujuu.

-Oletko huolissasi? -En, täällä on niin kaunista.

Niin, mutta olemme tosi korvessa. En mahda sille mitään.

Voi jestas.

-Tuo on mies, jonka nait. -Tiedän.

-Mitä ih... -Mikä on, isi?

Luulen, että jollakulla oli kiire kalaan.

-Ollie, istu alas. -Minne he menivät?

En tiedä... Odota hetki.

-Ross, älä mene sinne. -Anna minun katsoa vain.

Onpa outoa. Ollie, saanko katsoa kameraa?

-Toki. Mikä hätänä, äiti? -En tiedä. Se on vain...

Se on... outoa.

-Olemmeko nähneet tämän auton ennen? -En tiedä, konstaapeli Ross.

Näyttää tutulta.

-Mikä tuolla on? -Odota. Herranjumala.

-Mikä se on? -Yäk.

-Mikä löyhkä. -Älä työnnä siihen nokkaasi.

-Okei, lähdetään. -Joo, mennään.

-Mitä? Oho! -Äiti, peruuta takaisin.

-Näin sen. -Mikä se oli?

Minä... en tiedä.

-Onko tuo polku? -Luulen, että se on se josta hän puhui.

-Joo, uskon että se on se. -Joo, perillä ollaan.

Outoa.

No, selvä sitten.

-Aika pelottava? -Joo.

-Mitä mieltä, kaveri? -Näyttää isolta toimintahahmolta.

Joo, tavallaan.

Se on aika siisti juttu kyllä. Mutta juttu on se, että...

-Että mitä? -Miksi?

Miksi? Niin, hyvä kysymys.

Alan hakea kamoja. Auta vähän, kaveri.

-Otetaanko tämä fleecepussi mukaan? -Joo, otetaan se.

En saa unohtaa ottaa vitamiinini illallisella tänään.

-Tulee tosi pimeää. -Äiti!

Herra? Näitkö, ei se ollut mitään.

-Haluan varmistaa, että hänellä on kivaa. -Kyllä siitä hyvä tulee.

-Jäämmekö tänne koko yöksi? -Joo. Lupasit hänelle vielä yhden yön.

-Ja sitten käytte kalassa. -Tiedän. Tiedän.

Kaikki käy hyvin. Minä pidän sinusta huolta.

Yäk! Äiti!

Aiotko kuvata vanhempiasi, kun he pussaa?

-Oletko valmis? -Luulen niin.

-Anna kun solmin kengät. -Tosi kypsää, iskä?

-Sillä ei ole kengännauhoja. -Klassista.

-Onko isäsi hauska, vai? -Tosi hauska.

-Tämä on yhtä pitkä kuin sinä, kaveri. -Melkein.

-Mikä on, Ollie? -Odota.

Ollie?

Okei, jatketaan.

Ollie.

Hän mainitsi etäisyyden, eikö? Niin hän sanoi, eikö?

Luulen, etten ihan ymmärtänyt... mitä hän tarkoitti.

Vau.

-Varo tätä tukkiä. -Joo, totta kai.

Jatketaan matkaa. Kuinka pitkä matka järvelle on?

Sen pitäisi olla ihan edessä. Muutama mutka vielä.

-Näithän sen? -Joo, näin sen jossain.

-Äiti, ollaanko pian järvellä? -Kunhan isäsi palaa?

Hän varmistaa, että olemme oikealla tiellä. Ei haluta eksyä täällä.

-Ollie, luulen että olemme perillä! -Viimein!

Hyvänen aika, katso tätä!

Joo! Tämä se on!

-Hyvin tehty, kulta. -Hyvin tehty, isä!

Hän johdatti meidät tänne.

-Rauhoitu. -Vau, miten siistiä. Anteeksi.

Hyvä luoja! Vau!

-Ollie, tää on mahtavaa! -Jep!

-Enkös minä sanonut? -Joo.

-Jestas. -Voi luoja, täällä on niin rauhallista!

-Sun on pakko piirtää tämä. -Joo, piirrän.

Tiedän mitä teen. Tein tämän kaksi päivää sitten, vannon.

Vähän siskoni avustuksella, vai?

Käskin häntä olla kertomatta, etten ole ikinä pystyttänyt telttaa.

-Hän petti luottamukseni! -Yhdeksän vuoden jälkeen en tiennyt.

Yhdeksän vuotta? Onko siitä niin kauan?

-Joo, on. -Onko meidän liitto kestänyt liian kauan?

-Äiti? Isä? -Niin, kulta?

-Käyn vähän tutkimassa. -Älä mene liian kauas.

-Tiedän. -En halua, että menet liian kauas.

Katso mihin kävelet sen kanssa. Älä kompastu kuvatessasi.

-Joo, olen varovainen. -Hyvä, kunhan näen sinut.

Ole varovainen.

-Luulen että saimme liikaa keppejä. -Selvä.

Kuka siellä on?

Kuulen, että laulat, tiedätkö.

Hei, isä? Minusta kuului, että joku lauloi metsässä.

Se on varmaan vain linnut, kaveri. No, mitäs mieltä? Lippis vai ilman?

-Ei lippistä. -Selvä, sitten laitan sen.

Se kuuluu mun isän kalastusvarusteisiin. Se on osa univormua.

Mitä meidän kannattaisi käyttää? Meillä on... joitain kiiltäviä...

On myös... uivia ötököitä.

Täällä on tosi paljon ällöjä ötököitä, joista voimme valita.

-Isä, missä on koukku? -Ne ovat piilossa. Näetkö?

-Eli koukku menee kalan suuhun? -Joo.

Heitetään viehe, koukataan huulesta, kelataan sisään ja päästetään.

Entä jos ne nielevät sen? Jääkö koukku niiden kurkkuun?

Sinähän halusit opettaa hänelle kalastusta.

Isi! En tiennyt, että kala loukkaantuisi.

Voin näyttää, miten heitetään. Se on parasta. Lemppariosani.

En minäkään tykkää nähdä kalojen loukkaantuvan.

Okei. Luulen, että olen valmis. Oletteko valmiita?

-Kamera käy! -Kuulostat jo ohjaajalta.

Voi ei, en pysty tähän ilman sitä.

-Hienoa. -Anna mennä, isä!

Katsotko, kaveri? Juju on ranteessa.

Laske vähän siimaa, vedä taakse ja sitten pyyhkäise eteen.

-Kaikki on ranteesta kiinni. -Oho, se oli todella nättiä.

-Tästä tulee jättiheitto. -Anna sen lentää tosi pitkälle!

Yksi...

Kuten näette, isä on märkä.

Taidetaan paistaa makkaraa sen sijaan.

-Olen läpimärkä. -Jestas, oletpa sinä märkä.

-Täysin litimärkä. -Herranjestas. Saitko sen talteen?

Minä otan sen. Anna leipäsi, kiitos.

Odotas, odotas, odotas.

-Olkaa hyvä, rouva. -Oi kiitos, hyvä herra.

-Missä täytteet ovat? -Laitoin ne tuohon pussiin.

-Vähän parmesaania. -Äiti, mitä sä teet?

-Odota vain. -Ei, ei poikamme edessä.

-Hieman maapähkinävoita. -Maapähkinävoita?

-En pysty edes katsomaan tuota. -Ai että, se on niin hyvää. Niin hyvää.

Mmm, herkkua.

-Herranjestas. Miten sä voit syödä tuota? -Lopeta, Ross. Se on tosi hyvää.

Ei todellakaan ole, sen takaan.

Kun isäsi ja minä oltiin ekaa kertaa leirissä, keksin tämän.

Sitä kutsutaan smör-parma-wurreniksi.

-Viime vuonna sen nimi oli dong-wurren. -Pidän smör-parma-wurrenista.

Okei, selvä. Miksiköhän sitä kutsut huomenna?

Ihan sama miksi sitä kutsutaan, minusta se on kauhistus.

-Haluan maistaa. -Ei, ei.

Mitä sinä teet pojallamme? Maapähkinävoi ei kuulu hodariin.

-Mikä se oli? -Mitä helvettiä? Se kuulosti ihmiseltä.

Se oli varmaan kuuloharha.

Entä se auto, jonka näimme aiemmin? Ehkä täällä on ihmisiä?

-Täällä metsässä, yöllä muka? -En tiedä. Paikallisia.

-Kuulin tytön laulavan metsässä. -Selvä. Nyt nukkumaan.

Ollie, nyt nukkumaan. Tule jo.

Ollie! Mitä sinä teet siellä ulkona?

-Tule tänne. -Noniin, takaisin sänkyyn.

Okei. Ei mitään hätää. Se oli varmaan oksa tai jotain.

Joo, se oli oksa. Kaikki hyvin.

Nyt peitellään sinut.

-Pidätkö kameran päällä koko yön? -En tiedä. Ehkä.

-Hyvä on. Nukkumaan nyt. -Okei.

-Entä iltasatu? -Minulla ei ole satua tälle illalle.

Voit ottaa luonnoskirjani. Haluatko selata sitä ennen unta?

Oletko kuvannut luonnoksetkin? Se on omistautumista.

-Tykkään tuosta. -Niin minäkin.

Hyvä, nyt nukkumaan.

-Hyvä luoja. Ollie, piirsitkö tämän? -Minkä muka?

Ollie, älä pelleile. Piirsitkö tämän?

-Minkä, äiti? -Mikä se on? Saanko katsoa?

-Oliver. -En minä.

Pyydä lupa ennen kuin käytät äitisi luonnoskirjaa.

-Mikä tämä on? -En ole piirtänyt siihen mitään.

Oliver, sano totuus. Piirsitkö tämän?

En.

Hyvä on, nyt nukkumaan, nukkumaan. Sammuta kamera.

Puhutaan tästä huomenna. Sammuta kamera!

Ollie, nukkumaan!

-Sinun nimesi on Oliver, eikö? -On. Oletko kunnossa?

Tarvitsen apuasi, Oliver.

Voitko auttaa minua?

Sinun täytyy olla tosi hiljaa...

...ja tulla tapaamaan minua tänne ulos.

Onnistuuko se, Oliver? Et halua herättää äitiä ja isää.

Noin. Hiljaa nyt.

Hiljaa.

Ollie, mitä sinä teet, kultaseni? Tule nukkumaan.

Äiti? Äiti, se en ole minä!

Ollie! Ollie!

OSA II: PAPPI

-Saanko kuvata? -Kyllä.

Joskus ennen-jälkeen-kuvat tekevät ison eron.

-Kuvaa kaikki. -Joo, totta kai. Selvä.

En ole tehnyt tätä aiemmin. En edes tiedä uskonko tähän.

Jos käy tuuri, sinun ei tarvitse uskoa.

-Kuinka kauan olet matkustanut? -Lähdin eilen aamukuudelta.

Ylitin rajan keskiyöllä. Aikamoinen reissu.

-Entä sinä? -Ei se itse asiassa ollut niin paha.

Tulin yölennoilla. En olisi muutenkaan nukkunut.

Mutta jouduin tulemaan bussilla kaupunkiin, jota tuskin on kartalla.

-Uskotko, että se on aitoa? -Kyllä.

Se eilinen pappi, hän...

Minusta hän on perhemies. Vastaus on yksinkertainen.

Se on nähtävä osana nykyistä elämäämme ja mitä se merkitsisi.

-Onko tämä se naapurusto? -On. Tarkistan vain yhden jutun.

Selvä.

-Niin. Juotko alkoholia? -Öh, en. En juo.

-Poltatko? -En, herra. En kannabista enkä tupakkaa.

Ei lääkkeitä? Ei käsikauppalääkkeitä?

-Joo, mietoja särkylääkkeitä. -Niitä ei lasketa.

Haluan varmistaa, että paheesi ovat hallinnassa.

Tässä työssä tarvitaan kirkas pää ja vahva vatsa.

Paska.

Mikä hätänä, herra?

Dokumentoi kaikki, ellet kuule muuta. Ymmärretty?

Kyllä, isä.

-Onko kaikki kunnossa? -Joo joo. Olen kunnossa.

Selvä.

-Isä Monroe? -Herra ja rouva Hall. Saammeko tulla?

Tässä on kollegani hiippakunnasta. Hän kuvaa koko toimenpiteen.

On tärkeää, että dokumentoimme ne tavallisuudesta poikkeavat tapaukset.

Pelkään, että kirkko katsoo sen välttämättömäksi näinä aikoina.

Gabriel Hall. Tässä on vaimoni, Celina.

Olemme hyvin kiitollisia, että pääsitte näin lyhyellä varoitusajalla.

-Onko lapsi turvassa? -On. Toistaiseksi.

Tuo koriste puussa. Saanko kysyä, mistä se on peräisin?

Ne pienet ukkelit... Claire tekee niitä pyhäkoulussa.

Niitä tehdään järvellä, kun joku seurakunnasta kastetaan.

-Hyvä, luulen että olemme valmiit. -Älkää välittäkö Peteristä.

Ette pian huomaa häntä. Ennen alkua minulla on muutama kysymys.

On tärkeää, että saamme hyvän kuvan tapahtumista, jotka johtivat tähän.

-Mitä ikinä tarvitsette, isä. -Kertokaa minulle tapahtumien kulku.

Milloin Clara alkoi osoittaa epäillyn riivauden merkkejä?

Sain puhelun kaupassa.

Omistan rautakaupan ja sain puhelun hänen opettajaltaan, Finleyltä.

Hän sanoi, että Clara käyttäytyi huonosti ja oli ilkeä.

-Hänellä oli käytösongelmia. -Ja sitten...

Sitten tapahtui välikohtaus.

Sain uuden puhelun ja koulu soitti minulle ja kertoi, että

Clara heitti ulosteitaan muiden lasten päälle, ja minä...

Ja sitten hän karkasi koulusta sinä iltapäivänä.

Lopulta löysimme hänet ravintolan takaa

kaivelemasta roskia ja syömästä lihan jämiä.

Tuliko teille mieleen, että hän saattaisi olla riivattu?

Tiesin heti, ettei se ollut minun tyttäreni. Tiesin sen.

Minun Clara ei koskaan viskoisi paskaa... Anteeksi.

Voitte sanoa paskaa, herra Hall. Olen pappi, enkä teidän rehtorinne.

Eli kun toit hänet kotiin, otitte yhteyttä isä Edwardsiin.

Vasta sen jälkeen, kun hän alkoi puhua toista kieltä.

-Mitä kieltä? -Gaeliaa, hän sanoi.

Kyllä, eräänlaista alkeisversiota.

Ja käsittääkseni isä Edwards suoritti manausta kaksi päivää.

Yrityksenä karkottaa olento tyttärestänne?

Se oli ennen kuin Edwards joutui hyökkäyksen kohteeksi ja sairaalaan eilen.

Pitää paikkansa.

-Kuinka vanha tyttärenne on? -Hän on taas hereillä.

Onko jokin vialla, isä?

Heti kun isä Edwards vietiin eilen ambulanssilla pois

Clara piiloutui kellariin ja lukitsin hänet sinne.

Eikä hän tule uloskaan. Asensin saranat itse.

Lukitsin hänet alas meidän turvaksemme. Hänestä tuli sadistinen, isä.

Näittehän, mitä hän teki isä Edwardsille.

Isä Edwards kuoli yöllä sairaalassa.

Haavan tulehdus levisi liian nopeasti ja hänen sydämensä petti.

Hän on pidemmällä kuin luulinkaan.

Haluan nähdä sen huoneen, jossa isä Edwardsiin hyökättiin.

Dokumentoi kaikki.

Hän tykkää leikkiä kotia ja perhettä. Huolehtia vauvasta.

-Milloin Clara piirsi tämän? -Eilen.

Tiedättekö, mitä se esittää?

Hyvä, ota toinen reuna. Auta minua tämän kanssa.

-Miksi, isä? -Näette kohta. Tule.

Tyttäreni muuttuu olennoksi suoraan helvetistä.

Ehkä niin, herra Hall.

On olemassa paljon pahempia maailmoja kuin ihmisen yksinkertainen helvettikuva.

Voi, hei, Henry.

Tohtori Monroe tuli tapaamaan minua.

Se saa minut tuntemaan oloni erityiseksi.

Clara? Oletko se sinä?

Se on Clara, Henry.

Mistä hän tietää nimesi?

Olen Jumalan palvelija. En lausu sinun oikeaa nimeäsi.

Sinulla on viimeinen mahdollisuus vapauttaa viattomat kaikesta.

Muuten saat tehdä parannuksen.

Tule lähemmäs, Henry.

Muistatko hänen ruumiinsa kallioilla? Annoit hänen kuolla, Henry.

Hän olisi elänyt, jos olisit antanut minun jäädä häneen.

Olisin tehnyt hänestä mahtavan. Hän olisi voinut olla prinssi.

Kylä olisi palvonut häntä.

Isä, mitä hän puhuu?

Norja, 1998. Olin juuri vihitty papiksi.

Opiskelin lääketiedettä Oslossa.

Olin tehnyt samanlaisen manauksen nuorelle miehelle.

Ei juuri Claraa vanhemmalle.

En tiennyt, että hänet oli valittu...

...valittu pitämään tätä olentoa häntä palvoneiden toimesta.

En kyennyt pelastamaan häntä olennolta.

Enkä seuraajilta.

Miten tämä olento voi tietää nimeni, Peter?

Koska olen kohdannut hänet ennen. Kauan sitten.

Millaisia seuraajia he olivat, isä?

On salattuja kristillisiä lahkoja, paljon vanhempia kuin arvaatkaan.

Ajoilta, jolloin evankeliumit sekoittuivat varhaisiin pakanallisiin uskomuksiin.

Ne haastavat koko käsityksemme siitä, mikä on oikein ja väärin.

Heidän tapansa ovat rienaavia.

Pidä silmällä herra ja rouva Hallia, Peter.

Mitä meidän pitää tehdä, isä? Onko hän liian pitkällä?

Ei, jos hän vielä hengittää.

-Mitä teet? -Nukutamme hänet.

Vain siihen asti, että löydämme hänelle turvallisen tavan.

Clara!

-Seuratkaa minua. -Isä, onko tämä...

Clara, kulta.

-Jumala! -Isä! Kaikki hyvin!

Anna sen vuotaa! Älä päästä sitä päällesi.

Tartunta leviää. Kuuntele minua tarkasti!

-Missä tyttärenne kastettiin? -Levi Lake -järvellä!

-Siellä kaikki lapset kastetaan! -Menkää! Hakekaa tyttärenne!

Kun hän on tajuton! Teidän on vietävä hänet Levi Lakelle!

Kastakaa hänet uudelleen! Menkää nyt! Menkää!

Peter!

Peter!

Viekää tyttö järvelle ja kastakaa hänet Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen.

-Ymmärrätkö? -En jätä teitä tänne, isä!

Sinun on pakko! Älä päästä häntä silmistäsi, Peter.

Täällä on käynnissä jotain muutakin.

Matkaan siitä, kaikki! Kaikki!

Viekää hänet pyhään veteen! Sitokaa hänet! Piilottakaa hänet!

Viekää hänet turvaan pyhälle paikalle!

Peter! Peter! Peter!

Jumala olkoon kanssasi, poikani.

Minä pärjään.

Hae keittiöveitsi, ole hyvä.

Leipäveitsi!

Pois tieltä! Pois tieltä!

-Olemmeko pian perillä? -Kyllä, ei enää pitkä matka.

Ei! Ei nyt!

Tunnen hänet!

Tunnen, että hän liikkuu tyttäremme kautta!

Tunnen enkelimme valon! Hän on hereillä! Hän on täällä!

OSA III: OLENTO

Mikä paikka tämä on?

Tänne he tulivat satoja vuosia sitten. Palvonnan paikka.

En olisi uskonut, että se olisi yhä toiminnassa.

Olen hyvin pahoillani, Henry! Et voinut tehdä mitään.

Sinun pitää lähteä täältä! Ole kiitollinen: hän on poissa nyt.

OSA IV: PESÄ

Minä voitin.

-Shhh! -Okei.

-Joka kerta. -Oletko valmis?

Kanaruoka! Ei, otit juuri kameran esiin.

Haluan varmistaa, että yllätys tallentuu kameralle!

-Onko yllätys? -Katso pöytää.

Missä? Onko se pentu?

Ei, tuskin se on pentu. Se voi olla pentu.

-Saanko avata sen? -Totta kai, kulta, avaa!

-Se on kauniisti paketoitu. -Oletko yllättynyt?

Olen kyllä.

-Onko se tehosekoitin? -Ei mikä tahansa sekoitin.

Se on juuri se, jonka olet aina halunnut. Niin?

-Joo! Herranjestas. Vau! -Joo.

-Se on täydellinen. Ja rakastan sitä. -Ja juttelin myyjän kanssa.

Se on hiljaisin sekoitin, joten voit tehdä smoothieita milloin haluat.

Tarkoitat, että teen terveellisiä smoothieita aina kun sinä haluat.

Esimerkiksi kun sinulla on työpuhelu, etäpäivä tai pelaat videopelejä

tai pukeudut tai käyt suihkussa tai nukut. Kuin Stepford-vaimo.

-Hubbly-jubbly, Harbedashery. -Se on Oompa-Loompa. Herranjestas.

Joku yrittää tosissaan saada minuun yhteyden tänä iltana.

Tuntematon numero. Kuka vastaa tuntemattomaan?

No vastaa nyt vain.

Ei, se on varmaan... Se on varmaan se pelottava ukko.

Tai joku sukulainen soittaa onnitellakseen hääpäivänämme.

Mutta minulla on mahtava hääpäivä, enkä tarvitse enempää onnitteluja.

Katso, se lakkasi. Ongelma ratkaistu.

Sinä olet se uutisista, eikö niin?

Yhden Levi Lake -verilöylyn uhrin sisko.

Siitä on viisi vuotta.

Mutta joo, minä se olen. Miksi?

On jotain, mitä sinun kannattaa tietää.

Täällä poliisi ei halua tutkia asiaa, vaikka sitä on tapahtunut pari kertaa.

-Mistä puhut? -Minä ja muutamat paikalliset...

...olemme nähneet lapsen Levi Laken lähellä.

Ehkä teini. En tiedä, onko se poika vai tyttö.

-Mitä? -Olen itse nähnyt sen kerran.

Muut ovat nähneet sen useammin.

Se voi olla kenen tahansa lapsi.

Siskonpoikani ja Clara julistettiin kuolleiksi vuosia sitten.

-Asia on siis ohi. -He eivät koskaan löytäneet ruumiita.

Tämä ei ole mikään retkellä oleva lapsi. Kukaan ei enää mene Levi Lakelle.

Tämä kakara... Se on villi.

-Anteeksi, onko tämä vitsi? -Ei.

Vannon hengelläni. Minun on lopetettava. En halua olla tekemisissä sen kanssa.

-Mutta ajattelin, että sinun pitää tietää. -Ei. Älä katkaise.

-Minun on pakko lopettaa. Pidä huoli. -Odota!

-Mitä me teemme? -Kulta, tämä on ohi.

He haravoivat koko alueen viikkokausia eivätkä löytäneet mitään.

Sieltä ei ole mitään löydettävää.

Olen pahoillani.

Laitoitko liput tehosekoittimeen?

Luulitko, että ostin vain sekoittimen 10-vuotishääpäiväksi? En ole mikään pummi.

Kulta, tämä on katastrofi. Täydellinen resepti mokalle.

Odotin vain paljastushetkeä. Sitten saimme karmivan puhelun.

-Se pilasi tilaisuuteni. -Luulin että ostit vain sekoittimen.

Emme ole koskaan käyneet Barbadosilla. Miksi emme ole koskaan olleet Karibialla?

En tiedä. Mutta siitä tulee täydellistä.

Lämmintä. Aava meri.

Hetkinen. Aiotko vain kalastaa koko ajan?

Ei. Otan yhden päivän. Vain yhden. Yhden päivän, kulta.

-Lupaan. Vannon. Vain yksi päivä. -Yksi päivä.

-Saat yhden päivän. -Kiitos.

Tänään on perjantai. Lennämme maanantaina.

Olen niin onnellinen.

Alice, ei. Ei, emme voi.

OLETKO NÄHNYT TÄTÄ HENKILÖÄ?

Oletko varma, että tämä sopii sinulle? Missä on se vanha mies, josta puhuit?

-Salaperäistä. Isä Monroe? -Kyllä.

Kirkko eristi hänet tästä sotkusta niin nopeasti kuin mahdollista.

Tutkijan oli hyvin vaikea saada haastattelua Monroelta.

Onnea vain, jos aiot saada irti mitään vanhalta manaajalta.

Arvaukseni on, että hän sen teki.

Ilmeisesti hän sahasi irti oman kätensä leipäveitsellä.

Mitä? Et kertonut tuota minulle. Miksi ihmeessä hän tekisi niin?

Tiedän siitä yhtä vähän kuin sinäkin. Mikään tässä jutussa ei tunnu järkevältä.

Selvä, mutta haluatko yhä, että kuvaan kaiken?

Miksi ei? Saatamme saada kuvattua villin lapsen.

Meistä voi tulla kuuluisia.

Tämä ei ole hyvä idea.

Täältä löydettiin Gabe ja Selena Hallin auto.

Tämä on ainoa paikka, josta löytyi verta. Ihan tästä tieltä.

Hyvä luoja.

Olit oikeassa. Mitä me täällä teemme?

Sinulla oli vaisto. Niihin kannattaa aina luottaa.

-Anteeksi, että pilasin vuosipäivämme. -Lopeta.

Ajattelin, että ehkä löytyisi vielä viimeinen vihje, joka toisi päätöksen.

Kulta, älä huolehdi. Okei?

Mennään pois metsästä ja White Sand Beachille. Voitelen sinut aurinkorasvalla.

Tiedät miten helposti palat. Okei?

-Unohdetaan tämä. -Joo, okei.

Voidaanko pysähtyä siihen superrasvaiseen hampparipaikkaan kotimatkalla?

-Otankin neljä. Tiedäthän. -Tiedän minä.

-Rakastan sinua. -Minäkin sinua.

Täti Alice?

Mitä?

-Curtis, kuulitko sen? -Kyllä, kuulin.

Täti Alice!

-Ollie? -Alice! Alice!

-Ollie? -Alice, minne sinä menet?

Kulta...

-Auta minua! -Ollie, missä olet?

Ollie!

-Ollie! -Kulta, odota hetki.

Luuletko, että joku pilailee meille?

Pakko olla näin. Varmaan paikalliset.

He vain haluavat käyttää meitä hyväksi. He vain tekevät meille pirun kepposen.

Miksi kukaan tekisi sellaista?

Täti Alice! Tarvitsen apuasi.

Tarvitsen apua löytääkseni kameran, jonka annoitte minulle. Kadotin sen.

Se on varmasti hän. Ollie!

-Pysy siinä, kulta! -Alice!

Tarvitsen sinua, täti Alice.

-Alice, odota! -Tunnistan siskonpoikani äänen.

Okei, luota minuun. -Ollie! Missä olet?

Alice!

Ollie!

Ollie!

Oliver!

Oliver!

Ollie, missä olet?

Oliver!

-Kuinka pitkä matka Levi Lakelle on? -En tiedä. Olemme kaukana polusta nyt.

Hitto.

-Kulta, nuo ovat peuran luita, eikö? -Joo. Joo, joo.

-Jatketaan. -Okei.

Olemmeko me eksyneet?

En tiedä.

-Meidän on jatkettava. -Okei.

Aurinko on laskemassa.

Mikä se oli?

-Ollie, kuulimme sinut! -Oliver! Pysy paikallasi, kaveri!

-Täti Alice! -Ollie, me tulemme.

-Ollie! -Kulta, varo!

-Hitto! -Ollie!

Ollie!

-Täti Alice, eno Curtis! -Mitä tapahtuu?

Jokin on vialla. Se ei ole sitä miltä näyttää.

Olen täällä, täti Alice.

-Kuulitko tuon? -Kyllä.

Ollie!

Ollie, me olemme täällä. Missä olet?

Alice, Curtis! Auttakaa meitä! Olemme eksyneet.

Annie? Annie!

Kuulen sisaresi täällä päin. Olen tulossa, Annie!

Me olemme täällä.

Ollie!

Minua pelottaa!

Tulen, Ollie!

Tulen, Ollie. Jatka puhumista minulle.

Ollie!

Curtis!

Curtis!

Curtis?

Ei, ei, ei.

Ei, ei, ei.

Ei, ei, ei.

Ollie!

Olen täällä sisällä.

Ollie!

Ollie!

Olen jumissa.

Tarvitsen apuasi. Jalkani on jumissa.

Sinun on kiirehdittävä...

...ennen kuin hän tulee takaisin.

Osaan matkia kaikenlaisia ääniä, Alice.

Voi, Alice...

Alice! Sinulla on niin kauniit hiukset!

Olen niin, niin iloinen.

Olen odottanut jotakuta, jolla on todella kauniit hiukset.

Vauvani tarvitsee hiuksia.

Haluathan tavata vauvani, Alice? Eikö niin?

Olen aina halunnut täydellisen vauvan. Joten loin sellaisen.

Äidiltä silmät, Ollielta keuhkot,

isältä huulet, Annielta iho.

Nyt tarvitsen vain sinun kauniit hiuksesi.

Kerro isä Henry Monroelle, että elän.

Vie tyttäreni Clara uskollisen palvelijasi luo.

Ota tyttäreni Clara.