Original subtitles

Kuten sanoin, -

kiist�n oikeuden toimivallan prosessuaalisen virheen vuoksi.

Vastaajan sieppaaminen ja tuominen t�m�n oikeuden eteen -

tekev�t oikeudenk�ynnist� mit�tt�m�n.

Syytetty allekirjoitti siepattuna ollessaan lausunnon, -

jonka mukaan h�n tuli vapaa- ehtoisesti Israelin oikeuden eteen.

Lausunto kuuluu: "Min� allekirjoittanut Adolf Eichmann..."

Lakimiehemme laativat lausunnon, -

jonka Zvi Aharoni vei mukanaan.

Aharoni yritti saada Eichmannin allekirjoittamaan lausunnon, -

mutta t�m� kielt�ytyi ensin.

H�n allekirjoitti sen vasta kahden p�iv�n kuluttua.

Israelin turvallisuuspalvelu -

on l�yt�nyt yhden pahimmista natsisotarikollisista, -

Adolf Eichmannin.

Eichmann on vastuussa -

"juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta", -

kuuden miljoonan Euroopan juutalaisen tuhoamisesta.

Adolf Eichmann joutuu pian oikeuteen Israelissa -

natsien ja n�iden avustajien rangaistuslain nojalla.

Maailmassa k�ytiin kiivasta keskustelua, -

oliko Israelilla oikeus vangita Adolf Eichmann -

ja tuoda h�net oikeuteen.

Israelia ei ollut olemassa shoan aikana.

Voisiko Israel siis edustaa juutalaista kansaa?

Tallensimme yli 1600 km videonauhaa.

Katkelmia oikeudenk�ynnist� v�litettiin 56 maailman maahan, -

joilla oli televisio.

Noin 35 maata, joissa ei ollut televisiota, -

n�ytti katkelmia elokuvateattereissa uutiskatsausten yhteydess�.

Aineistoa n�htiin kaikkialla maailmassa.

Oikeudenk�ynnin l�hestyess� j�nnitys kasvoi Israelissa.

Paikat loppuivat.

Ihmiset tappelivat lipuista ja jonottivat koko y�n.

Kaikkialta maailmasta tuli kuuluisia toimittajia.

Osa j�i pitemm�ksi aikaa, -

osa palasi kotiin parin ensimm�isen istunnon j�lkeen.

Kun oikeudenk�ynti alkoi huhtikuussa 1961, -

sali oli t�ynn� maailman reportterien k�rkijoukkoa.

Maailman parhaita laki- asiantuntijoita tuli Jerusalemiin -

seuraamaan oikeudenk�ynti�.

He tarkkailivat prosessia ja sen laillisuutta.

Kun seison t�ss� edess�nne, Israelin tuomarit, -

ja vaadin Adolf Eichmannia tuomittavaksi, -

en seiso t�ss� yksin.

Kanssani seisoo t�ss�, t�ll� hetkell�, -

kuusi miljoonaa syytt�j��.

He eiv�t voi nousta pystyyn -

ja osoittaa syytt�v�ll� sormella -

tuota lasikopissa olevaa miest� ja huutaa: "Min� syyt�n!"

Heid�n tuhkansa kohoaa kumpuina Auschwitzissa, -

peitt�� Treblinkan peltoja -

ja on h�vinnyt Puolan metsiin.

Heid�n hautansa ovat hajallaan pitkin Eurooppaa.

Heid�n verens� huutaa, -

mutta heid�n ��nens� ei kuulu.

Sen vuoksi min� toimin heid�n ��nen��n -

ja syyt�n t�t� miest� heid�n nimiss��n.

Hoidin tutkintaa yhdeks�n kuukauden ajan.

Sen j�lkeen ty�skentelin -

p��syytt�j� Gideon Hausnerin kanssa yhdess�.

Esiinnyimme yhdess� oikeudessa ja k�sittelimme my�s valituksen.

Ty�skentelin siis kaksi vuotta t�ysip�iv�isesti -

Eichmannin oikeudenk�ynnin parissa.

Oli vaativaa valmistella sellaista juttua, -

jollaista ei ollut koskaan ennen k�sitelty.

Kyse oli ennen�kem�tt�m�n laajasta ja vakavasta asiasta.

Alkuun oli hieman hankalaa saada todistajia.

Monet eiv�t tahtoneet puhua niist� asioista.

He olivat torjuneet ne mielest��n -

eiv�tk� olleet puhuneet sukulaisilleenkaan.

Vaadin ett� joka maasta piti olla edes yksi todistaja.

T�rkeimpi� todisteita olivat tietenkin asiakirjat.

Eichmann oli ollut Gestapon juutalaisasioiden osaston p��llikk� -

koko sodan ajan.

Kaikissa t�rkeimmiss� p��t�ksiss� -

n�kyy Eichmannin, h�nen l�himpien esimiestens� -

tai h�nen osastonsa allekirjoitus.

Siksi asiakirjat muodostivat t�rkeimm�n todistusaineiston.

Kun saksalaiset joukot olivat miehitt�neet Unkarin, -

Eichmann matkusti Unkariin mukanaan suuri komennuskunta.

Emme ole viel� kuulleet, mit� Unkarin juutalaisille tapahtui.

Heid�t kuljetettiin Auschwitziin, -

ja siell� heid�t tuhottiin lopullisen ratkaisun mukaisesti.

Minua kiinnosti saada asiakirjoja esimerkiksi Puolasta.

En unohda p�iv��, jolloin sain kirjeen, -

jossa n�kyi sivukaupalla koneella kirjoitettuja numeroita.

Numerot tarkoittivat juutalaisia, jotka oli viety getosta Auschwitziin.

Numero oli tatuoitu juutalaisten k�sivarteen.

Rikosjutussa on vaikeaa nojautua sellaisiin todisteisiin.

Niinp� kutsuin poliisit koolle.

N�ytin heille niit� papereita -

ja sanoin, ett� Auschwitzist� selviytyi satoja.

Heill� on numero k�sivarressaan.

He tiet�v�t p�iv�n, jolloin tulivat Auschwitziin.

Jos vaikkapa hein�kuussa 1942 Auschwitziin tulleet -

tulisivat poliisin luo ja heid�n numeronsa tutkittaisiin -

ja kysytt�isiin, milloin he tulivat sinne.

Niin asiakirjan oikeellisuus voitaisiin todentaa.

Tuskin oli p��ssyt lauseen loppuun, -

kun Puolan tutkinnasta vastuussa ollut poliisi vet�isi hihansa yl�s -

ja n�ytti meille k�sivarressaan olevan numeron.

H�n sanoi: "Tulin Auschwitziin marraskuussa 1943."

"T�ss� on numeroni. Se t�sm�� luettelossa n�kyviin numeroihin."

161135...

Se oli minun nimeni marraskuusta 1943 -

17:nteen tammikuuta 1945.

Nuo numerot olivat ainoa nimemme.

Meit� oli 14 kuulustelijaa.

Tekninen henkil�kunta mukaan lukien -

meit� oli yhteens� 34 ty�ntekij��.

J�rjestimme kuulusteluja kuukausien ajan.

N�ytimme Eichmannille asiakirjoja -

ja esitimme h�nelle kysymyksi�.

Tallensimme h�nen vastauksiaan, -

kunnes saimme tarpeeksi aineistoa oikeudenk�ynti� varten.

Minun mielest�ni oikeudenk�ynti oli todistajia varten.

Kun ne ihmiset tulivat t�nne, -

heill� ei ollut en�� perheit�.

Sopeutuminen Israeliin oli ollut vaikeaa.

He olivat joutuneet kohtaamaan syyt�ksi�.

Heit� oli ymm�rretty v��rin ja n�yryytetty.

Er��n� aamuna todisti juutalainen l��k�ri Burzminski.

Ensin menimme gettoon.

Siell� n�in Bambergerin.

Burzminski kertoi n�hneens�, -

kuinka SS-mies hakkasi er��n juutalaisen pojan.

L��k�rin� h�n laski ly�nnit, isku iskulta.

Iskuja oli 80.

Tarina kuulosti niin omituiselta, -

ett� se oli kuin jostakin toisesta maailmasta.

L�sn�olijoiden oli vaikea uskoa kuulemaansa.

Syytt�j� Hausner teki Burzminskille kysymyksen.

"Herra Burzminski, n�ettek� salissa tuolloin hakatun pojan?"

"N�en kyll�."

"Onko h�n vieress�ni istuva poliisiupseeri Goldman?"

"On. H�n on poliisiupseeri Goldman."

Katsoin Micky Goldmania, -

joka istui runsaan puolen metrin p��ss� lasikopista.

Jokainen salissa ollut ymm�rsi.

Se oli hyvin symbolinen hetki.

N�yryytetyst�, kidutetusta ja hakatusta pojasta -

olikin tullut syytt�j�.

Oli tilinteon hetki.

Goldman oli ik��n kuin oikeuden ruumiillistuma.

Kun oikeus piti taukoa, -

yksi Varsovan geton sankareista, Antek, Jitzhak Zuckerman, -

meni Mickyn luokse.

Antek kysyi Mickylt�:

"Mikset kertonut? Me emme tienneet."

En ole puhunut t�st� asiasta kenellek��n.

Olen kertonut tarinan vain kerran.

Kerroin sen silloin kun tulin Israeliin.

Vieress�ni istui er�s pariskunta.

Puhuimme jiddi�i�, -

mutta ymm�rsin jo hepreaa.

Mies oli kuunnellut tarinaani ja kuiskasi vaimolleen:

"Heill� on ollut niin kauheita kokemuksia shoan aikana," -

"etteiv�t he pysty erottamaan," -

"mik� on totta ja mik� mielikuvitusta."

Kun Haim Gouri ja Antek Zuckerman kysyiv�t, -

miksi en ollut kertonut heille, min� vastasin:

"Sen miehen ep�uskoisuus oli 81. isku."

Min� en suinkaan ollut ainoa, joka sai 81. iskun.

Kaikki maahanmuuttajat, jotka kertoivat kokemuksistaan getoissa, -

kohtasivat israelilaisten ep�uskoisuuden.

Ensimm�inen komentajamme oli suurenmoinen mies.

H�nen nimens� oli Itzhakel, Itzik Wittenberg.

Hein�kuun 15. p�iv�n y�n� -

Gens, Vilnan geton juutalaisen poliisin p��llikk�, -

pyysi meit� luovuttamaan saksalaisille -

Itzik Wittenbergin.

Saksalaiset olivat j��neet geton ulkopuolelle, -

mutta he olivat sanoneet Gensille, -

ett� jos Wittenbergi� ei luovuteta heille kello kolmeen menness�, -

he alkaisivat h�vitt�� gettoa.

Koko getto oli pakokauhun vallassa.

Ihmiset hy�kk�siv�t meit� vastaan.

Ne jotka oli tuomittu murhattaviksi, k��ntyiv�t puolustajiaan vastaan.

Miehi�mme kiskottiin tukasta.

Heid�n verens� virtasi kaduilla, -

kun he yrittiv�t puhua j�rke� geton asukkaille.

Heid�n el�m�ns� ei riippunut tuosta yhdest� miehest�.

Aamun sarastaessa menimme Wittenbergin piilopaikkaan.

H�n tahtoi tehd� itsemurhan.

Min� sanoin h�nelle:

"Juutalaiset ovat kaduilla."

"Me joudumme taistelemaan omiamme vastaan," -

"samalla kun vihollinen katselee meit� ja nauraa."

"Sellainen on tilanne."

"Jos k�sket, me l�hdemme taistelemaan."

"Oletko valmis tekem��n niin?"

"En."

Siihen h�n ei ollut valmis.

Wittenberg oli suuri ihminen.

H�n antoi minulle revolverinsa ja nimitti minut komentajaksi.

Sitten h�n astui kadulle.

H�n kulki geton autioita katuja ja antautui Gestapolle.

H�nt� kidutettiin, ja sitten h�n kuoli.

En ole el�ess�ni n�hnyt Eichmannin kaltaista syytetty�.

Emme ole koskaan ennen kuulleet rikollisesta, -

joka on tappanut yht� raivokkaasti.

H�n on tappanut joukoittain viattomia ihmisi�, etenkin lapsia.

Se mit� olemme kuulleet 10 p�iv�n aikana, -

ylitt�� mielikuvituksen kammottavimmatkin keksinn�t.

Eichmann on omituinen murhaaja.

H�n kuuntelee rentona ja rauhallisena kuulokkeistaan.

H�n istuu tyynesti paikoillaan ja kuuntelee kiinnostuneena.

Todistajanlausunnot ovat niin kauhistuttavia, -

etten voi toistaa niit�.

Ette kest�isi kuulla sellaista.

Eichmannin oikeudenk�ynti on t�rke�, -

koska sen yhteydess� tuotiin ensi kertaa esiin -

juutalaisvainojen ja juutalaisten kansanmurhan koko tarina -

hyvin selv�sti ja dramaattisesti.

Silloin maailma kuuli ensimm�isen kerran uhrien ��ni�.

Maailma kuuli heid�n todistajan- lausuntojaan laajassa mitassa, -

p�iv� toisensa j�lkeen.

K�vittek� krematoriossa? - K�vimme.

Teht�v�n�mme oli kantaa sinne polttopuita.

V�lill� polttopuita k�ytettiin -

my�s leirin l�mmitt�miseen.

Kun olimme saaneet ty�mme tehdyksi, -

Sonderkommandon kapon k�vi meit� s��liksi, kun oli niin kylm�.

"Teit� lapsia paleltaa."

"Menk�� l�mmittelem��n kaasu- kammioon. Siell� ei ole ket��n."

Menittek� sinne l�mmittelem��n?

Menimme joko riisuutumis- huoneeseen tai kaasukammioon.

Joskus meille sanottiin kaasukammion ulkopuolella, -

ettemme voi menn� sinne viel�, koska siell� on ihmisi�.

Joskus kun ihmisi� oli poltettu krematorio kolmessa, -

meid�n piti korjata tuhkat, -

jotta ne voitiin...

Levitt�� teille, talvella.

T�m� vaate tulee planeetalta, jota kutsutaan Auschwitziksi.

Jos min�, joka putosin silt� planeetalta, -

pystyn olemaan t��ll� t�n��n, -

uskon vakaasti sen johtuvan valasta, jonka vannoin uhreille.

He ovat poistuneet luotani, -

mutta voin yh� n�hd� tuon valan heid�n katseessaan.

Hetki, olkaa hyv�.

Hiljaisuus.

Istukaa paikoillenne.

Pyyd�n hiljaisuutta.

Poistakaa tuo henkil� salista.

Poistakaa tuo henkil� salista. Pyyd�n hiljaisuutta.

Joidenkin ihmisten mukaan -

jotkut juutalaisten johtajat esimerkiksi Puolassa...

Heid�t pakotettiin joskus laatimaan listoja, -

siis valitsemaan juutalaisia, -

jotka l�hetett�isiin kuolemanleireille.

Osa kielt�ytyi, mutta osa teki ty�t� k�sketty� -

pelastaakseen itsens� ja perheens�.

Meist� oli hyvin vaikeaa arvostella ihmisi� siit�, -

mit� he olivat tehneet -

siin� hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa.

Se oli minun teht�v�ni.

Kaikki muu on v��r�� tietoa.

Jos H�ss v�itt��, -

ett� keskustelin h�nen kanssaan kaasuttamisista, -

se ei pid� paikkaansa.

Min� en huolehtinut sellaisista asioista.

Sen sijaan noudatin noita k�skyj� eritt�in vastentahtoisesti.

Vastoin toistuvia pyynt�j�ni, -

ett� minut vapautettaisiin noista teht�vist�, -

esimieheni eiv�t suostuneet, -

joten jouduin noudattamaan k�skyj�.

Vuoden 1941 lopussa, -

Heydrich l�hetti kutsuja kokoukseen, -

joka oli m��r� pit�� Wannseell� Berliinin l�hist�ll�.

Kokoukseen koottaisiin korkeita viranomaisia -

ja heille kerrottaisiin valtakunnan uudesta politiikasta.

Wannseen-kokouksen tarkoitus -

oli koordinoida Euroopan juutalaisten joukkomurha.

Eichmann otti t�ysin tietoisesti ja halukkaasti itselleen teht�v�n, -

jonka p��m��r�n� oli kansanmurha, -

miljoonien juutalaisten tappaminen.

Saiko Eichmann tunnontuskia?

H�n sanoi t�ysin vapaaehtoisesti ja toisti asian kuulusteltaessa:

Kolmannen valtakunnan johtajien p��t�ksen mukaisesti -

kaikki Euroopan juutalaiset, -

Saksan hallinnassa olevien alueiden juutalaiset murhattaisiin.

Se oli heid�n p��t�ksens�, -

ja Eichmann oli heid�n uskollinen virkamiehens�.

H�n vain noudatti k�skyj� ja hoiti ty�ns� mahdollisimman hyvin.

Siell� puhuttiin tappamisesta, eliminoinnista ja tuhoamisesta.

Minun piti valmistella p�yt�kirjaa.

En voinut j��d� kuuntelemaan, -

mutta nuo sanat kantautuivat korviini.

Huone ei ollut kovin suuri, joten erotin yksitt�isi� sanoja.

Tapahtuiko t�m� kokouksen virallisen osuuden aikana?

Tietysti virallisen osuuden aikana, herra puheenjohtaja.

Virallinen osuus jakautui kahteen osaan, -

nimitt�in alussa kaikki olivat hiljaa ja kuuntelivat -

ja sitten lopuksi kaikki alkoivat puhua yhteen ��neen.

Lasiamme t�ytettiin koko ajan konjakilla tai muilla juomilla.

Alkoholi ei kuitenkaan vaikuttanut....

Tarkoitatteko, -

ett� tappamisen keinot olivat toisarvoinen seikka?

Tappamisen keinot?

Siit�h�n me puhumme!

Ei, niist� ei puhuttu.

Oliko siin� vaiheessa puhetta kaasulla tappamisesta?

Ei, kaasulla ei.

Miten sitten?

Eichmann sanoi lauseen "juutalaisia kuljetettiin teuraaksi."

H�n ei ollut vastuussa kuoleman- leireist� eik� teloitusryhmist�, -

mutta Adolf Eichmann organisoi -

sek� juutalaisten kokoamiset ett� juutalaisten pakkokuljetukset.

Siksi h�n oli keskeisi� kansanmurhan toteuttajia.

Ennen oikeudenk�ynti� olin vastuussa tutkinnasta.

En koskaan unohda p�iv��, -

jolloin istuin toimistossani, siis siell� vankilassa.

Luin Rudolf H�ssin muistelmia.

H�ss oli Auschwitzin komendantti.

H�ss teloitettiin vuonna 1948.

Ennen teloitustaan h�n kirjoitti muistelmansa.

Niit� luin juuri sin� p�iv�n�.

H�ss kirjoitti, ett� joinakin p�ivin� -

heid�n piti tappaa tuhat juutalaista lasta p�iv�ss�.

H�n kuvailee, -

miten lapset joskus polvillaan rukoilivat h�nt� s��st�m��n heid�t.

H�ss kertoo, ett� kun h�n ty�nsi lapsia kaasukammioon, -

h�nen polvensa joskus tutisivat.

H�n lis�� tunteneensa j�lkeenp�in h�pe�� heikkoudestaan, -

kun h�n puhui asiasta Obersturm- bannf�hrer Eichmannin kanssa.

Se oli Eichmannin SS-arvo.

Eichmann oli selitt�nyt h�nelle, ett� lapset oli tapettava ensin.

Olisi ep�loogista tappaa vanhempien ihmisten sukupolvi, -

mutta j�tt�� eloon nuoremmat, -

joista kasvaisi mahdollinen kostajien sukupolvi, -

joka voisi luoda rodun uudelleen.

Herra Rommel, -

Adolf Eichmann on puolustautunut toistuvasti sanomalla:

"Befehl ist Befehl" eli k�sky on k�sky.

Miten te sotamarsalkan poikana tulkitsette h�nen puolustuksensa?

"K�sky on k�sky", silkkaa h�lynp�ly�.

Niin sanoo mies, jolle eettinen ajattelu on t�ysin vierasta.

Jos h�n sanoo, ettei voinut v�ltty� tekem�st� tekojaan, -

h�n puhuu roskaa.

Diktatuurissakin on aivan yksin- kertaista v�ltty� tekem�st� asioita.

J�tt�� vain noudattamatta sellaiset k�skyt -

ja l�htee etulinjaan.

Sik�li kuin tied�n, -

kolmannessa valtakunnassa ei olisi ammuttu tai hirtetty ket��n, -

joka olisi sanonut, ett� uhraa henkens� rintamalla, -

koska ei tahdo sellaista ty�t� tai ei pysty siihen.

"Antakaa ty� miehelle, joka ei pysty taistelemaan. Min� tahdon taistella!"

P��t�s on tietysti vaikea.

Etulinjaan l�ht� merkitsee oman el�m�n menett�mist�.

"Me tottelimme k�skyj�."

Eichmannin puolustautuminen inhotti meit�.

Eichmann ja kaikki muutkin Euroopassa tuomitut natsit -

sanoivat kaikki samaa.

"Olimme vannoneet noudattavamme k�skyj�," -

"joten emme ole syyllisi�."

Vuonna 1956 -

saksalaishollantilainen Willem Sassen -niminen lehtimies, -

joka oli palvellut SS:n erikoisjoukoissa sodan aikana, -

l�hinn� propagandistina ja sotakirjeenvaihtajana -

ja paennut Argentiinaan sodan j�lkeen monen natsin tavoin, -

tutustui sattumalta Eichmanniin.

Willem Sassen haastatteli h�nt� useaan otteeseen.

Noissa keskusteluissa -

Eichmann kerskui roolistaan "lopullisessa ratkaisussa".

H�n kuvasi itsens� idealistiksi.

Sanojensa mukaan -

h�n kokosi sodan lopussa miehens� Berliinin raunioissa -

ja sanoi heille hypp��v�ns� ilomielin hautaansa tiet�en, -

ett� oli tappanut 5 miljoonaa valta- kunnan vihollista eli juutalaista.

Kun noita nauhoja kuultiin oikeudenk�ynniss�, -

niiden vaikutus oli j�risytt�v�.

Luen seuraavaksi, mit� olitte sanonut. Kuunnelkaa.

"N�in asia oli juutalaisten suhteen."

"Kun min�, viattomana kuin pieni lapsi ja valmistautumattomana," -

"sain k�skyn ryhty� toimiin vieraitamme vastaan," -

"pohdin mieless�ni tuota kysymyst�."

"Kun k�sitin, ettei vaihtoehtoa ollut," -

"noudatin k�skyj� fanaattisuudella, jota voi odottaa henkil�lt�," -

"joka on pitk��n ollut kansallissosialisti" -

"ja miehelt�, jonka esimiehet olivat m��r�nneet tuohon teht�v��n."

Pit��k� paikkansa? Ovatko n�m� teid�n sanojanne?

Min� sanoin, etten tiennyt...

Sanoitteko niin vai ette?

En osaa sanoa. Kenties olin juonut viini�.

Ehk� en sanonut mit��n sellaista vaan se on lis�tty j�lkeenp�in.

En tied�.

Min� v�it�n, ett� Eichmann oli ajatteleva ihminen, -

joka teki omat valintansa, h�n teki tietoisia valintoja.

Siten ei olisi toiminyt typer� mies, harmaa byrokraatti, robotti.

Siten toimi mies, joka harkitsi tekonsa huolellisesti.

Oletteko sit� mielt�, -

ett� juutalaisten tuhoamiseen osallistunut on rikollinen?

H�n oli onneton ihminen.

Oliko h�n rikollinen? Oli vai ei?

En tohdi vastata kysymykseen, -

koska en itse joutunut koskaan sellaiseen tilanteeseen.

N�itte H�ssin tuhoavan juutalaisia Auschwitzissa.

Pidittek� h�nt� silloin rikollisena?

Min� sanoin h�nelle, -

etten voisi ikin� tehd� sit�, mit� h�n tekee k�skyn saaneena.

Ette vastannut kysymykseeni.

Pidittek� syd�mess�nne H�ssi� murhaajana?

Sisimm�ss�ni... - Ei, vaan syd�mess�nne.

Kysymys koskee henkil�kohtaisia tunteitani.

En ole puhunut niist� aiemmin, enk� puhu niist� t�n��nk��n.

Se mit� sisimp�ni sanoo, on yksinomaan minun asiani.

Ei, teid�n on vastattava kysymykseeni nyt.

Millaisena piditte H�ssi�, kun n�itte h�nen murhaavan juutalaisia?

Teid�n on vastattava.

Juutalaisten murhaajana sanokaa, -

pidittek� H�ssi� rikollisena vai ette?

Tunsin my�t�tuntoa ja s��li� h�nt� kohtaan.

Pidittek� H�ssi� rikollisena vai ette?

En paljasta sisimpi� tuntojani.

Te ette voi v�ltell� kysymyst�ni.

Mit� ajattelitte tuhoamisohjelmasta -

ja niist�, jotka osallistuivat siihen?

Ihminen voi joutua tilanteisiin, -

jotka ajavat h�net mielipuolisuuden partaalle.

Siit� on en�� pieni askel siihen, ett� toimii harkitsematta -

ja tarttuu aseeseen.

Kukin yksil� reagoi noihin tilanteisiin omalla tavallaan.

Min� voin vain sanoa, -

miten itse olisin todenn�k�isesti ja mahdollisesti reagoinut.

En kykene arvioimaan ket��n toista, -

joka on saanut sellaisen k�skyn, -

sill� nuo kysymykset ovat kunkin yksil�n omantunnon asioita.

Toisin sanoen, H�ss ei ollut teid�n silmiss�nne rikollinen?

En sanonut niin.

Herra tuomari.

Minun on vastattava hieman pitemmin.

T�llainen asia riippuu itse kunkin tunteista.

Kun n�in ensimm�isen kerran kuolleita ihmisi�, -

kuolleita juutalaisia, -

olin hyvin j�rkyttynyt.

Tuo reaktio vaikutti hermoihini.

Se j�i pysyv�ksi ja vaikutti minuun edelleen.

Jatkoin ty�ss�ni rautaisen pakon sanelemana.

Se mit� jouduin n�kem��n, vaikutti minuun.

Pyysin useita kertoja esimiehelt�ni, -

ett� h�n luojan nimess� vapauttaisi minut siit� teht�v�st�.

Lopuksi tahdon todeta, -

ett� jo silloin pidin v�kivaltaista ratkaisua ep�oikeutettuna.

Ajattelin jo silloin, ett� se oli hirvi�m�ist� toimintaa.

Valitettavasti uskollisuudenvalani sitoi minut siihen.

Ty�skentelin kuljetuksiin liittyvien asioiden parissa, -

eik� minua vapautettu valani velvoitteista.

T�m�n halusin sanoa.

Oli toukokuun 30. p�iv� 1962.

Menin sin� y�n� Ramlan vankilaan, -

miss� Eichmann oli m��r� hirtt�� teloituskammiossa -

juuri ennen puoltay�t�.

Seisoimme vastap��t� Eichmannia, joka oli juuri tuotu sis��n.

H�net asetettiin lavalle.

H�n sanoi saksaksi:

"Kauan el�k��n Saksa!"

"Kauan el�k��n Argentiina! Kauan el�k��n It�valta!"

"Niit� kolmea maata en unohda."

H�nell� oli jo k�ysi kaulan ymp�rill�.

Sitten h�n putosi.

Ruumis vietiin poltettavaksi, -

uuniin joka oli rakennettu vankilan pihalle -

erityisesti Eichmannia varten.

Sitten tuhkat otettiin ulos.

H�mm�styin kun n�in, -

miten v�h�n ihmisest� j�� j�ljelle.

Muistin er��n p�iv�n, -

ehk� viikkoa sen j�lkeen, kun olin tullut Birkenauhun.

Meid�t vietiin katsomaan tuhkavuorta.

Tuhkavuorta...

Tiesimme jo, ett� tuhka oli per�isin ihmisist�.

Melko l�hell� tuhkavuorta oli krematorio.

Tajusin sill� hetkell� kun n�in Eichmannin ruumiin j��nteet, -

ett� Birkenaun valtava tuhkavuori -

koostui satojen tuhansien ihmisten tuhkasta.

Jaffan satamassa -

nousimme poliisiveneeseen uurna mukanamme.

L�hdimme merelle.

Kuusi mailia Israelin aluevesien ulkopuolella -

vankilan johtaja Nir ja min� avasimme uurnan.

Kaadoimme tuhkat mereen.

Kun olimme sirotelleet tuhkat veteen, -

palasimme maihin.

Aurinko oli juuri nousemassa.

Jaffa tuli yh� l�hemm�ksi.

Katselin ihmisten menev�n t�ihin.

Kalastajat palasivat mukanaan y�n saalis.

Min� n�in...

...el�m�n jatkuvan.

Y�n painajainen oli ohitse.