Original subtitles

IGUAZUN KANSALLISPUISTO

Tulkaa selfieen.

YVYRÁ RETÁN VIERAILIJAKESKUS

Kaksi peruutusta huomiseen kolmen lähtöön.

Okei.

Muistatko, kun kysyin palkankorotuksesta?

Kysy uudelleen, niin saat potkut. -Selvä. Nähdään huomenna.

Hei, Boris.

Idiootti! Missä opit ajamaan, munapää?

Nuija!

VIIMEINEN JÄTTILÄINEN

Hyvää syntymäpäivää, rakas. -Kiitos.

Rakastan sinua. -Samoin.

Katsokaa. Hehän laulavat!

Ai, unohdin, että nyt on synttärisi.

Onneksi olkoon! -Kiitos, Leti. Oletpa kauniina.

Paraskin puhuja. Katso nyt itseäsi.

Hei.

Käyn tyttöjen luona. Jutellaan myöhemmin. -Hyvä on.

Supertähdet!

Älä siinä häpeile äitiäsi. Et ole liian vanha tällaiseen.

Hyvä on. -Miten niin "hyvä on"?

Hei, Boris. -Hei.

Uusi ystäväni Cristal.

Mitä kuuluu? -Hei.

Älä yritä. Hänen tyttöystävänsä on täällä.

Aiotko laulaa? -Tietenkin.

Jäätkö kuuntelemaan äitiäsi vai juoksetko pakoon kuin rotta?

Pakenen kuin rotta. -Onpa kiva, kulta.

Puhelimesi soi.

Haluatko lisää kakkua? -Ei kiitos.

TUNTEMATON NUMERO

Näytä, miten se käy!

TUNTEMATON NUMERO

PUHELU KATKAISTU

JULIAN TÄSSÄ. MEIDÄN TÄYTYY TAVATA.

Onko kaikki hyvin?

Olen vain väsynyt. Join paljon.

Kiitos tästä päivästä.

Onko kaikki varmasti hyvin? Hyvä on, menen sänkyyn.

JULIAN TÄSSÄ. MEIDÄN TÄYTYY TAVATA.

Luulin, että tulisitte huomenna. -Huomenna on muuta tekemistä.

Riittää, Friday! Se on vain veljesi!

Hei, Leti.

Terve, Friday.

Mikä narttu.

Kollageenia. -Ei.

Se auttaisi minua! Cari käyttää sitä. Hän on 26.

Se on Bebelle. Hänellä on nivelvaivoja.

Toimivatko hänen nivelensä vielä? -Anna olla.

Haluatko teetä? -En halua mitään.

Minulla on minttuteetä. Minne menet?

Vessaan. -En tiedä, toimiiko se.

Menen kuselle, en suihkuun. -Hyvä on sitten.

Huimaako sinua?

Ei.

Nojasit oveen. Notkahtiko verenpaineesi?

Tuolla on joku mies, vai mitä? -Ehkä.

Entä sitten jos olisikin?

Meillä ei ole ollut kovin hyvää tuuria aiempien valloitustesi kanssa.

"Meillä", niinkö? Vai niin. En tiennyt olevani kolmiosuhteessa poikani kanssa.

Tiedät hyvin, että rakastut keneen vain, ja miehesi pettävät aina.

Milo ei ole sellainen.

Hän on yrittäjä, ettäs tiedät.

Pieni yritys.

Se menestyy.

Millainen pieni yritys? -Hän on artesaani. Hän työstää kvartsia.

Hänellä on paljon asiakkaita.

Pidä pienempää ääntä, sillä Milo on väsynyt.

Hän teki töitä myöhään, kun tulimme kotiin.

Voin kuvitella. Lelut kylppärissä kertovat silti toista tarinaa.

Milloin sinusta tuli nuuskija ja ilonpilaaja?

Sellaiseksiko sinut kasvatin?

Kauanko olet tuntenut sen tyypin? -Kauan.

Kaksi kuukautta.

Kuulustelu saa nyt riittää. Jooko?

Minun elämäni. Sinun elämäsi.

Huomenta, Bebe.

Hei, lapset. Mitä kuuluu?

Hyvää. Söivätkö kanat?

Eivät. Ne odottavat sinua. -Selvä.

Fraga sanoi soittaneensa. Onko se totta? -On.

Minulla oli vähän ongelmia puhelimen kanssa.

Pudotin sen vessanpönttöön enkä saa sitä kuivaksi.

Soitan myöhemmin. -Puhuin hänen kanssaan jo.

Se on vain lisätilaus.

Käyn katsomassa tyttöjä. -Hyvä on.

Mikä hätänä?

Onko kaikki hyvin? -On.

Onko kaikki hyvin?

Isäukkoni on kaupungissa. -Et ole tosissasi.

Se on tärkeä asia.

Juttelitteko? -Emme.

Miksette? -Emme jutelleet.

Mitä helvettiä hän täällä tekee? -Sehän on se kaikkein tärkein kysymys.

Vastaus siihen on vain isälläsi. -Älä siinä saarnaa.

Älä saarnaa.

Kuka siellä nyt on?

Riittää, Friday!

Kuka siellä on?

Julian. -Kuka?

Julian Araya.

Lopeta nyt, hitto vie!

Miksi?

Miksikö?

Niin. Miksi olet täällä?

Tulin tapaamaan teitä.

Olen pahoillani, mutta olen nyt hieman hukassa.

Riittää, Friday! Hän on äidin ystävä!

Ole hiljaa.

Riittää!

Se inhoaa miehiä ja sekoaa haistettuaan sellaisen.

Onko sen nimi Friday?

On. Minä ja Boris löysimme sen tieltä perjantaina kymmenen vuotta sitten.

Se on sokea ja hullu. Se pysyy tuolla.

Terve.

Siksi koira siis haukkuu. -Milo, sinähän olet puolialasti.

Tulen takaisin paremmalla hetkellä. -Höpsis.

Hetki on kyllä huono, mutta ei alastoman poikaystävän takia,

vaan siksi, että sinulta kesti 30 vuotta putkahtaa tänne.

Tiedätkö puhelimet?

Voi helvetti.

Hiton narttu.

Friday!

Friday!

Ole hiljaa!

Vieraakseni saa tulla miehiä ilman, että sinä menet sekaisin.

Hiljaa! Näytän kohta, kuka täällä on hullu.

Riittää!

Riittää!

Tämä on korvaamatonta.

On korvaamatonta herätä aamulla tähän näkyyn.

Saimme ihanan planeetan, vai mitä? -Niinpä.

En tosin ole nähnyt muita planeettoja, joten en voi verrata.

Mennäänkö? -Mennään.

Ne näkevät tuolta varmasti paljon kaikkea.

Näen usein unta, jossa olen lintu. Se on ihana ja outo tunne.

Oletko sinä uneksinut lentäväsi?

Olet kysynyt tuota minulta monta kertaa.

Olenko? -Olet.

En. En ole koskaan uneksinut lentäväni.

Ehkä minusta tuli siksi lentäjä.

Muistatko, miten leikit Borisin kanssa jättiläistä?

Tietenkin muistan.

Näetkö? Tuolla se on.

Näit sinä sen. Hyvä.

Hieno, vai mitä?

Katso. Tule tänne.

Se on Gorda.

Muistat kai Gordan? -Tietenkin. Miten voisin unohtaa?

Kuinka vanha se oli? -Se eli 16-vuotiaaksi.

Yhtenä iltana se nukahti eikä enää herännyt.

Viisas vanha tyttö. Vähän se kärsi niveltulehduksesta.

Rakkaani kesti sen kuningattaren lailla. -En epäile sitä.

Nyt talossani on miehiä vihaava peto.

Miksi tulit, Julian?

Halusin sulkea tämän luvun elämässäni.

Nytkö? Minä suljin sen jo aikaa sitten.

Minä en.

Eikä Boriskaan. Hän välttelee minua.

Meillä on ilmeisesti molemmilla keskeneräisiä asioita.

Olimme kovin onnellisia silloin,

kun olimme yhdessä.

Sinä olit onnellinen perheesi luona.

Vieläkö podet syyllisyydentunnetta? Siksikö tulit?

Syytän itseäni, koska annoin sinun päättää.

Aivan. Luulet, että tarvitsin lupasi.

En, vaan puhun siitä, mitä minulle tapahtui ja mitä en tehnyt.

Annoin asioiden vain jatkua.

Ajattelin…

En tiedä, mitä.

En tiedä, mitä.

Että kaikki järjestyisi ajan myötä.

Siitä on melkein 30 vuotta.

Arvelit, että jos et tietäisi,

missä me olemme, me katoaisimme, ja unohtaisit meidät.

Ei. Minä pelkäsin.

Pelkäsin tekeväni virheen ja menettäväni kaiken.

Ja sitten poikani kasvaminen meni minulta ohi.

Mitä hän luulee tapahtuneen? Mitä olet kertonut?

Kerroin totuuden.

Että isällä oli aina toinenkin perhe, ja hän valitsi heidät.

Että olin pelkuri.

En sanonut, että olisit pelkuri tai paskiainen tai mitään muutakaan.

Sen hän taisi tajuta ihan itse.

Oliko virhe tulla tapaamaan sinua?

Tulitko tapaamaan minua -

vai pyytämään, että saisin poikasi tapaamaan sinut?

Entä Andrea? Elääkö hän vielä?

Tietenkin. Miksi kysyt? -Hänellä nyt oli aina kaikkea.

Munasarjat, astma, veri, kilpirauhanen…

Luulin, ettei hän kestäisi kauaa. Kiva, että hän on yhä keskuudessamme.

Entä sinä?

Oletan, ettet lennä enää.

En. Jäin kuusi vuotta sitten eläkkeelle.

Lensin viimeisen lentoni 25. joulukuuta 2019.

En tiedä miksi, mutta minusta tuntuu,

että hankkiuduit eroon ainakin melkein kaikista lentokoneista.

Vai mitä?

Joku Julian Araya kävi tänään.

Isäsihän on Julian, vai mitä?

Milloin hän kävi?

Puoli seitsemältä, kun tulin Beben luota. Hän odotti pihassa sinisessä autossa.

Hei. Kuulitko? -Joo.

Hän kävi vierailijakeskuksessakin.

28 vuoden jälkeen. Hieno mies, eikö?

Huomenta. Odotan matkaa innolla.

Huomenta. Tulkaa lähemmäs.

Huomenta ja tervetuloa.

Olen Boris ja toimin tänään oppaananne ja kapteeninanne.

Missä mennään? -Vain kaksi puuttuu.

Aamun ryhmä on suosikkini, koska te olette ne, jotka heräsivät aikaisin.

Taidatte olla valmiita adrenaliinipöllyyn. Jos ette ole, saatte silti luvan kestää.

Lucas ja Bautista.

Moi! Sori, nukuimme pommiin. -Siltä näyttää. Moi.

Tulkaa mukaan. Kohta heräätte. Mennään!

Nyt valmistaudutaan suihkuun.

Istuutukaa kaikki alas ja pitäkää tiukasti kiinni.

Tästä eteenpäin on kiellettyä seistä.

Pankaa tavaranne pois. Puhelimet, kamerat, lompakot.

Pitäkää ne suojassa saamassanne pussissa, niin kaikki on hyvin.

Hyvä on. Mennään.

Voi helvetti.

Anteeksi, että tulin ilmoittamatta.

En yleensä tee tällaista, mutta meidän täytyy puhua.

Ei ole puhuttavaa.

Onpas. Olisit voinut jättää minut rannalle, mutta et jättänyt.

Miksi tulit? -Tavatakseni sinut.

Haluaisin tarjota lasillisen töidesi jälkeen.

Miksi suostuisin?

Tarvitset uuden seinävalaisimen. Kauanko se on vilkkunut?

En tiedä, mutta tajuathan, että me ihmiset olemme tapojemme orjia?

Huonojen tapojen.

Haluatko korjata sen? Ole hyvä.

Voimmeko puhua tästä?

Kysyin, voimmeko puhua.

Se riippuu. -Ai, se riippuu. Se siitä keskustelusta.

Ei riidellä nyt. Nythän on kaikki hyvin, vai mitä?

Hän tuli kierrokselleni. -Eikä.

Eikä. -Et maininnut sitä.

Mahtavaa!

Minä pidän tästä kaverista.

No?

Ei mitään.

Yksi matkustaja lisää. -Miten niin "ei mitään"?

Isäsi ei ole pelkkä lisämatkustaja.

Juttelitteko?

Emme. Hän kyllä yritti.

Jätkä on kunnon idiootti, Alba.

Miksi vittuilet, senkin mulkku?

Boris.

Etkö muka halua tietää, miksi hän haluaa tavata?

En. -Olet valehtelija.

Älä esitä välinpitämätöntä.

Hänhän on isäsi. Hän on nyt täällä!

Miten niin sinua ei kiinnosta?

Isäsi oli ehkä paskiainen, mulkku, kusipää, ihan miten vain,

mutta hän on silti isäsi.

Tajuatko? Eikä elämä ole helppoa, vaan kamppailua.

Se todella vaikeaa hommaa.

Älä viitsi. -Tuoko oikeuttaa kaiken?

Voimme tuhota minkä ja kenet tahansa, koska elämä nyt vain on vaikeaa.

Olet hyvin vihainen isällesi, mutta kyllä.

Et tajua, miten tällainen puhe suututtaa minua.

Totuusko? -Tapa, jolla sanot asiasi, senkin perse.

Tiedätkö muka kaiken?

Nyt kun olet vanha ja sairas, saat sanoa, mitä sylki suuhun tuo, niinkö?

Painu sinä suoraan helvettiin!

Elämä ei ole niin helppoa, idiootti.

Elämä ei ole lahja, vaan vaatii munaa.

Elämä tarjoaa sinulle mielettömän mahdollisuuden!

Kunpa tajuaisit sen.

Mene puhumaan hänelle.

Oletko varma? -Hän tarvitsee sinua.

Okei. Sano, jos tarvitset jotain.

Mitä äiti tekee täällä?

Mitä sinä täällä teet? Mikä hätänä? -Ei mikään.

Poikaystäväni lähti, ja ajattelin juopua lasten kanssa.

Pippurivodkaa. Potkua keskusteluihin.

Kävikö hän luonasi?

Pyysikö hän taivuttelemaan minut?

On tärkeää, että juttelette. Ihan tosi, puhu hänelle.

Hän on St. George -hotellissa.

St. George… Se paskiainen.

Odota. Tulen mukaan. -Älä.

Leti, hän ei ole oma itsensä. -Ei. Älä mene.

Etkö kuuntele, mitä sanotaan?

Käskin sinut kotiin, mutta kävitkin äidin luona.

Sinua ei ole meille enää olemassa. Niin on ollut jo vuosikausia.

Mitä hittoa sinä edes teet täällä?

Heittikö joku sinut ulos, ja nyt vanha paskiainen tarvitsee yöpaikan?

Olen sotkenut kaiken.

Käyttäydyin kauhealla tavalla ja pyydän sinulta anteeksi.

Vaikka sylkisit kasvoilleni, olet edelleen minun poikani,

ja minulla on oikeus pyytää anteeksiantoasi kasvoista kasvoihin.

Hei! Lopeta!

Mitä sinä teet? Lopeta! -Seis!

Soita poliisille. Pian!

Oletko kunnossa? -Kuka teille kertoi?

Kävimme hotellissa. Olit kuulemma täällä. Oletko varmasti kunnossa?

Olen. -Mikä raakalainen sinä muka olet?

Teidän piti puhua. Eikö sinua ole opetettu puhumaan?

Vai etkö oppinut? -Leti.

Mitä lääkärit sanovat? -En tiedä. Häntä tutkitaan.

Hotelli teki sinusta rikosilmoituksen. Saat vielä syytteen henkirikoksesta.

Riittää! Ei hän kuollut. -Se jää nähtäväksi.

Rauhoitu. -Rauhoitu itse, poika.

Kumpi tässä riehuu? Se, joka kiertää hakkaamassa isiä.

Sinä, en minä. -Oletteko Julian Arayan omaiset?

Kyllä. -Oletteko vaimo?

Ei ole.

Et ole.

Minä toin hänet. Olen hänen poikansa. -Ja hyökkääjä. Ja minunkin poikani.

Sain hänet uhrin kanssa noin 35 vuotta sitten.

Miten Julian voi? -Melko huonosti.

Tila on kuitenkin vakaa, kun huomioidaan olosuhteet.

Hänellä on mustelma poskessa sekä murtunut kylkiluu.

Olet mielipuoli. -Hänet on nyt rauhoitettu.

Haluaisin puhua pikimmiten häntä hoitavan erikoislääkärin kanssa.

Minkä erikoislääkärin? -Hän on ollut syöpähoidoissa.

Hän olisi kertonut, ellet olisi hakannut häntä. Piruparka.

Boris ei ole pitänyt yhteyttä isäänsä, joten hän ei tiennyt.

Sellaista elämä on. -Niinpä.

Huomenta. Miten voitte? -Huomenta.

Hyvin.

Saatte nyt yhden kipulääkkeen päivässä.

Paljonko kipua on? Yhdestä kymmeneen. -Viisi.

Taisin nukahtaa. -Kauanko olet ollut siinä?

Hetken. -Hän oli täällä koko yön.

En tiedä, miten pyytäisin sinulta anteeksi.

En tiedä, miksi Boris teki näin. -Tiedätpä.

Lääkäri tulee käymään heti, kun tulee. Aamiainen tulee kohta.

Olisiko mahdollista saada tuplaespresso?

Palvelemme vain potilaita.

Hyvä on. -Suokaa anteeksi.

Pyysin saatana kahvia, en koko mannermaista aamiaista.

Saat juoda teetäni. -Ei tarvitse. Haen myöhemmin oman.

Näytän varmaankin kamalalta.

Kiitos, että jäit.

Se nyt oli vähintä. En voinut jättää sinua sairaalaan yksin.

Mietin eilen, puhuisimmeko nyt, jos kukaan ei olisi tullut väliin.

Missä hän on nyt?

Poliisiasemalla. Hänet pidätettiin.

Miksi? Kuka soitti poliisin? -Hotellin henkilökunta.

Se oli täysi skandaali.

Saat yöpyä siellä ilmaiseksi loppuelämäsi.

Se ei käy heille kalliiksi.

Anteeksi. En tarkoittanut… Jotkut ilmaukset vain lipsahtavat suusta.

Anteeksi.

Ainakin Boris toi sinut tänne.

Et muista sitä.

Etpä tietenkään. Sinähän olit raukka tajuton.

Vaikka Boris käyttäytyy joskus kuin eläin, hänen sydämensä on kultaa.

Hän on kiltti ja hyvä mies.

Hei. -Hei.

Voi sinua! -Kaikki on hyvin. Rauhoitu.

Hei, isä. -Hei.

Miksi hän hakkasi sinua niin? Hänhän on eläin!

Haavoitettu eläin voi olla vaarallinen.

Hei, Leticia.

Hei, Andrea.

Minä olen Luciana.

Lula. Hauska tavata.

Kuka teille kertoi? Poliisi vai hotelli? -Minä.

Tämä oli vakava juttu. Omaisten piti saada tietää.

Käytin puhelintasi. On aika luottavaista, ettet lukitse sitä.

Katsoin suosikkien listaa, ja ensimmäinen nimi oli Andrea.

No, jätän sinut hyviin käsiin.

Soittakaa, jos tarvitsette jotain.

Kiitos.

Kiitos.

Hei. -Hei.

Hei, Boris.

Olen Andrea, Julianin vaimo.

Hotelli luopui syytteistä.

Julian pyysi sitä.

Haen pakettiauton. Missä olet? -Beben luona.

Selvä.

Tulen hetken päästä sinne. -Oletko kunnossa?

Olen. Kaikki on hyvin.

Hyvä. Odotan sinua täällä. -Selvä. Hei.

Vaimo, tyttöystävä vai ystävä? -Tyttöystävä.

Bensavalosi palaa.

Totta.

Ne vuodet, joina hän ei käynyt luonasi, hän vaikutti levottomalta.

Oli kuin asiat olisivat kesken.

Hän ei puhunut asiasta, mutta kyllä minä huomasin.

Me naiset olemme hyvin intuitiivisia.

Ja joskus myös tyhmiä.

Milloin sait tietää?

Minulla oli epäilyksiä äitisi suhteen jo jonkin aikaa.

Tiesin, kun Julian lakkasi lentämästä Buenos Airesista Saltaan.

Hän lensi sitä reittiä vuosikaudet eikä halunnut luopua siitä.

Eräänä päivänä se muuttui. Samalla muuttui Julian.

Eräänä iltana, kun olimme menossa nukkumaan,

hän alkoi vapista kuin haavanlehti.

Hän pyysi minua halaamaan, ja halasin häntä tiukasti.

Hän alkoi itkeä kuin pikkulapsi.

Hän kertoi koko tarinan.

Kahdeksan vuotta kestäneen suhteen äitisi kanssa ja heidän eronsa.

Minua ei mainittu.

Minulla oli epäilykseni.

Kuulin sinusta muutama kuukausi sitten,

kun meille kerrottiin, ettei Julian parantuisi syövästä.

Olin raivoissani.

Hänellä oli kolmekymppinen poika, enkä minä tiennyt.

Aivan.

Suhteen voi antaa anteeksi, mutta lasta ei. Niinhän se menee, eikö?

Ei. En tiedä.

Mutta nyt kyse ei ole minusta,

vaan sinusta ja hänestä.

ÄITI

VAPAUDUIT JO. MIKSET VASTAA?

Päivää. -Päivää.

Täyteen. -Bensa vai diesel?

Bensa. -Diesel.

Dieseliä.

Tämä on kai sinulle raskasta.

Hän on ollut elämänkumppanini.

Nyt hän lähtee ennen minua.

Minä olen hänen vierellään -

loppuun asti kaikilla tavoilla, jos vain voin.

Aiotko suostutella minut antamaan anteeksi?

En. Kukaan ei voi pyytää sinulta sitä. En ainakaan minä.

Voin kuitenkin pyytää sinua kuuntelemaan, mitä hänellä on sanottavanaan.

Siinä kaikki.

Ehkä tämä on sinullekin mahdollisuus.

Sinulla on hänelle varmaankin paljon sanottavaa.

Jos annat itsellesi luvan jutella hänen kanssaan,

elämäsi on parempi. Usko pois.

Samoin hänen kuolemansa.

Minä täällä, äiti. Avaa! -Riittää, Friday!

Avaa nyt!

Mitä helvettiä…

Mikä hätänä? -Ei mikään.

Kolme vastaamatonta puhelua ja "en voi hyvin" -viesti.

Sinulla kesti kaksi tuntia. Olisin ehtinyt kuolla ja syntyä uudelleen jo seitsemästi.

Avaa ovi äläkä hölmöile.

Olet aikuinen nainen, äiti! Avaisitko nyt oven?

Lakkaa pelleilemästä!

Riittää, Friday! Se on hitto vie veljesi.

Välillä tekisi mieli lopettaa tuo.

Raukka. Sillä on ollut rankkaa.

Taasko me poltamme?

Aloitin erottuani Alexista.

Eikö hänen nimensä ollut Alexis?

Alexis.

Halaa minua. -Voi luoja.

Aika intensiivistä.

Älä viitsi. Montako kertaa olen halannut sinua 35 vuoden aikana?

Hyvä on.

Olet hyvä halaaja. -Kas niin.

Isäsikin oli hyvä halaaja.

Kun hän halasi minua, en ollut lainkaan peloissani.

Silloin koin olevani turvassa.

En halua, että hän kuolee.

En tykkää siitä, että hän kuolee.

Rakastin häntä kovasti.

Hänkin rakasti minua.

Ja sinuakin.

Sinua myös.

RANNIKON SAIRAALA

Kuka olette? Ette saa olla täällä.

Olen hänen poikansa.

Onko teillä lupa? -Kaikki hyvin.

Hän ei viivy kauan. Minä pyydän.

Kaksi minuuttia. Voin joutua vaikeuksiin.

Kuulin, että olet sairas. -Niin.

Hyvin sairas.

Olisitko tullut, vaikka et olisi tekemässä kuolemaa?

En tiedä.

Anna anteeksi, poika.

No, mutta…

Minä tästä menen.

Jos olisin tiennyt sairaudestasi…

Ansaitsen tämän.

Olin juuri lähdössä.

Peruuta seuraava kierros. -Miksi?

Peruuta se.

Varasin jo liput ja kaksi kuljetusta.

Täältä lentokentälle ja lentokentältä kotiin.

Niin?

Kyllä hän voi tulla. Kiitos.

Kuka siellä on?

Boris. -Mitä hän täällä tekee?

Etkö halua häntä tänne? -Sopiihan se.

Ajattelin, että… -Kaikki hyvin.

Auta minut tuohon tuoliin.

Hei. -Hei.

Toivottavasti en häiritse. -Et ollenkaan.

Tule sisään.

Kiitos.

Hei. -Hei.

Äiti kertoi, että pääset iltapäivällä,

mutta sairaalan mukaan sinut kotiutettiin kello 12.

Kävitkö sairaalassa?

Kävin. Siltä varalta, että tarvitsisitte vaikka kyytiä.

Miten voit?

Paljon paremmin, luojan kiitos.

Tilataanko jotain huonepalvelusta? Kahvi on hyvää.

Istu.

Kiitos. En tarvitse mitään.

Minun täytyy kohta lähteä. Viideltä alkaa kierros.

Mitä kuuluu? Hyvää?

Joo. Kaikki on hyvin.

Tiedätkö, milloin palaat Buenos Airesiin? -Huomenna.

Onko sinulla suunnitelmia illaksi? -Ei.

Voisimme syödä illallista, jos haluat. -Tehdään se.

Juodaan vähän viiniä ja jutellaan.

Saatko juoda alkoholia? -Otan jo morfiiniakin.

Hyvä on.

Haluatko lähteä ulos vai tilaammeko jotain tänne?

Tai minäkin voin käydä hakemassa.

Lähdetään vain ulos. -Niinkö?

Käykö kahdeksalta?

Odotan sinua laittautuneena kahdeksalta.

Nähdään siis illalla. -Selvä.

Otatko siistimmän takin vai bleiserin? -Bleiserin.

Onpa hyvää.

Muistan, miten teit aina noin.

Miten?

Mitä muuta muistat?

Vähän. En kovinkaan paljoa.

Onko täällä kaikki hyvin? -On, kiitos.

Entä sinä? Mitä sinä muistat?

En paljoa. Aivan kuin sinä.

Äitisi muistutti minua äskettäin jättiläisestä. Muistatko jättiläisen?

Aina kun näen lapsen isän olkapäillä.

Näit upeita paikkoja sieltä ylhäältä.

Amazonin, Gibraltarin kallion…

Kiinan muuri oli lempparini.

Rhodoksen kolossin, ja se sentään tuhoutui jo 2 000 vuotta sitten.

Sieltä näin Argentiinan vuoden 1994 MM-kisoissa.

Totta.

Totta.

Itkin sinä päivänä.

Muistan yhä hoitajan, joka vei Maradonan dopingtestiin.

Nimi oli Sue Carpenter.

Se ämmä.

Minulla on muistoja myös syntymäpäivistä, jouluista,

uudenvuodenaatoista,

lastenpäivistä ja isänpäivistä.

Luulin keksineeni ne päästäni.

Olisit voinut käydä.

Tehän lähditte Saltasta.

Ehkä puolentoista vuoden jälkeen.

Siitä kesti kauan, ennen kuin taas löysin teidät.

Etsin sinua Facebookista.

En ole ollut siellä. -Instagramissa olit.

Siellä näin sinut viimein.

Se oli järkytys. Täysi sokki.

Olit muistikuvissani 7-vuotias,

ja äkkiä löysin 23-vuotiaan nuorukaisen.

Otatko lisää? -Ei kiitos.

Tiedätkö…

Kun pääsin lukiosta, lähdimme valmistujaismatkalle Brasiliaan.

Olimme lentokentällä nousemassa Rion-koneeseen.

Näin sinut toisen lentäjän kanssa. -Niinkö?

Niinpä seurasin sinua hetken.

Kun olit nousemassa koneeseen, huusin: "Julian Araya!"

Sinä käännyit ympäri. Silloin tunnistin sinut.

Katselit ympärillesi, mutta et nähnyt minua.

Mikset tullut tervehtimään?

Olisitko tervehtinyt minua? -Tietenkin.

Olisin halannut sinua.

No, sen sijaan minä menin piiloon.

Minua alkoi pelottaa.

Äitisi teki hiton hyvää vanukasta. Tekeekö hän sitä vielä?

Ei, luojan kiitos. -Se oli todella hyvää.

Pilailetko? Se oli kamalaa.

Hän on surkea kokki ja inhoaa koko hommaa.

Hän karttaa keittiötä kuin ruttoa.

Arvaa, mitä hän sanoi, kun valitin nälkää. -En.

"Se menee ohi." -Eikä.

Surkea kokki ja huono äiti. -Melkoinen tapaus.

Haluaisin kuulla näkemyksesi siitä, mitä silloin tapahtui.

Ei minun näkemykseni menneistä ole tärkeä.

Tärkeää on se, mitä nyt on.

Mitä nyt siis on?

Tämä. -Määrittele "tämä".

Olet ärsyttävä jätkä. -Ja sinä olet sulkeutunut jätkä.

Mitä "tämä" on?

"Tämä" on isä ja poika -

tapaamassa toisensa äänekkäässä ravintolassa 28 vuoden jälkeen.

Sitä tämä on.

Eikö muuta?

Sinun kuolemasi ei muuta tapahtunutta.

Hyvä on.

Olet hyvin rehellinen.

Et valehdellut, vaikka olisit voinut.

En ole tässä säälistä.

Olen tässä, koska haluan olla. Haluan, että tiedät.

21 vuotta saman tytön kanssa, eikä liekki ei ole sammunut.

Ja sytytämme uusiakin tulipaloja, vai mitä, korsto?

Haluatko yömyssyn, vai vienkö sinut hotelliin?

Minulle käy miten vain.

Oletko varma? Vaikutat huteralta.

Olen. Mennään. -Hyvä on.

Kiitos.

Kauanko olet ollut Mechun kanssa?

Puolitoista vuotta.

Oletko rakastunut?

Meillä menee nyt hyvin.

Mitä sanoisit, jos sanoisin Letician olleen elämäni suuri rakkaus?

Sanoisin, että olit idiootti.

Näin on. -Niin.

Kaduitko koskaan?

Sitä koko juttua? -En. En kertaakaan.

En.

Sen oli kuitenkin loputtava ennemmin tai myöhemmin.

Oli kauheaa olla luonanne -

ja miettiä aina, olisiko se viimeinen kerta.

Palasin aina Buenos Airesiin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jatkoin toista elämääni.

Valvoin monia öitä sängyssäni -

miettiessäni, mitä minun pitäisi tehdä.

En rakastanut Andreaa samoin kuin rakastin äitiäsi.

Suhteemme oli silti vakaa -

ja ehdoton.

Katselin häntä nukkumassa vieressäni -

rauhallisena ja autuaan tietämättömänä kaikesta.

Sitten menin tyttärieni huoneeseen -

ja katselin heitä.

Silloin koin itseni paskiaiseksi.

En mitenkään voinut jättää heitä.

Olet kusipää.

Odota. -Päästä irti.

Anna minun puhua. Miksi luulet minun tulleen?

Varmistamaan, että äiti ja minä annamme perseilysi anteeksi ennen kuin kuolet.

Siksi sinä tulit.

Roisto.

Boris.

Älä mene. Kuuntele nyt. -Sinä se et lopeta!

Etkö tajua?

Puhut Leticiasta, Andreasta ja tyttäristäsi.

Entä minä?

Entä minä, senkin mulkku?

Äiti sinut heitti mäkeen, koska kyllästyi odottamaan.

En minä. Painu helvettiin siitä.

Odotin kauan, ennen kuin tajusin, ettet tule takaisin.

Jos sanot "nyt olen tässä", hakkaan sinut taas, eikä kukaan tule väliin.

Olette molemmat itsekkäitä mulkkuja. Sinä ja sekopäinen äitini.

Hän tiesi aina, ettet jättäisi perhettäsi meidän takiamme.

Hän päätti silti synnyttää minut ja sinetöidä rakkauden lapsella.

Sitten kaikkien piti ihailla häntä. Tietysti.

"Miten urheaa! Hän kasvattaa lapsen aivan yksin."

Siinä vasta oli vahva akka, vai mitä?

Kumpikaan ei ajatellut minua.

Katso minua.

Tässä on lapsi, jonka sait elämäsi rakkauden kanssa, paskiainen.

Ja nyt ilmestyt tänne, kun sinulla on kymmenen minuuttia jäljellä,

jotta voisin sanoa, että ei se haittaa.

Se haittaa, Araya.

Sen on mahdotonta olla haittaamatta.

Irti.

Totta se on. Emme ajatelleet sinua.

Olimme molemmat vastuuttomia. Minä enemmän kuin äitisi.

Kielsin sinut vaimoni ja tyttärieni edessä suojellakseni itseäni.

Käyttäydyin hirvittävän itsekkäästi.

Yritin olla osa molempia perheitä, vaikka tiesin sen mahdottomaksi.

Tulin pyytämään sinulta anteeksi,

vaikka tiesin, että on liian myöhäistä.

Vain joku kiero paskiainen tai psykopaatti -

yrittäisi tahallaan pilata lapsensa elämän.

Vannon sinulle,

että minä en ole sellainen.

Toinen viski, kiitos.

Otetaan kaksi.

Onko parempi?

Hotelliin vai sairaalaan? -Ei.

Ei hotelliin vai ei sairaalaan? -Sairaalaan.

Siis sairaalaan. -Ei!

Ei sairaalaan! -Selvä.

Mennään hotelliin. Sori, ymmärsin väärin.

Mennään.

Tämä vain pahenee tästä.

Minun täytyy saada kuolla arvokkaasti.

Haluan kuolla hyvin.

Olet ainoa, jolta voin pyytää apua.

Tyttäreni eivät suostuisi. Vaimoni vielä vähemmän.

Provosoitko minua tahallasi?

Milloin? -Älä esitä tyhmää.

Yrititkö kuolla nyrkkeihini?

Vastahan puhuin sinulle arvokkaasta kuolemasta.

Ajatuksesi on aivan älytön. -Ja sinunko pyyntösi ei ole?

Saisin selvitä hylkäyksestä ja sinun tappamisestasi.

Se olisi vain avustettu itsemurha.

Ei mikään teloitus.

Olet uskomaton.

Lähdet, kun haluat. Palaat, kun haluat.

Kuolet, kun haluat.

Minulla on oikeus valita, miten ja milloin kuolen.

Olen pahoillani.

Minä -

pyydän liikoja.

Suonissani virtaavat kemikaalit sumentavat järkeni.

Anna anteeksi.

Vie minut hotelliin.

No niin, kiitos tästä illasta.

En tiedä, tulisiko tätä pitää pienenä ihmeenä -

vai pienenä tragediana,

mutta tämän takia minä tulin.

Kiitos.

Olen ylpeä siitä, että olet poikani.

Älä. Minä pärjään.

Kaikki hyvin.

Ei. Tule tänne.

Rauhallisesti.

Ainoa tärkeä asia, joka isälläsi on vielä tehtävänä, on kuoleminen.

Tietääkö hän, miten kuolee?

En tiedä. Hän ei maininnut sitä.

Pelkääkö hän?

Luulen niin. En tiedä. -Mitä arvelet?

En vain tiedä. Voin vain arvata, koska en tunne koko tyyppiä.

Oikealla keitoksella voisi toteuttaa täydellisen paon.

Oletan, että olet miettinyt asiaa.

Voi, Bebe…

Tein sitä viisi pullollista.

Neljä pulloa -

katosi.

Ne pilaantuivat tai hajosivat.

Minulle jäi yksi.

Haluatko sen? -En.

Kiitos, mutta en halua. Sitä paitsi hän ehti jo lähteä.

Kuka ehti lähteä? -Isäni. Hän meni Buenos Airesiin.

Elääkö isäsi Buenos Airesissa?

Kyllä. -Eikö hän siis kuollutkaan?

Lakkaa ruoskimasta itseäsi. Isäsi on elossa.

Sinulla on siis vielä aikaa auttaa häntä kuolemaan haluamallaan tavalla.

KALIUM

Mitä nyt? -Isäsi.

Ei hän ole vielä kuollut, ei hätää. Hän on yhä täällä.

Tarkoitatko, että hän on kaupungissa vai keskuudessamme?

Hän on täällä Iguazussa. Hän ei lähtenyt.

Hän on taas sairaalassa, ja kyllä, myös keskuudessamme.

Ei tosin enää kauaa. -Selvä.

Olen tulossa.

Hei. -Hei.

Kuulin, ettette voineetkaan matkustaa.

Niin. Julian heräsi pahoinvoivana.

Puhuimme Buenos Airesin lääkärille ja paikallisellekin.

Heistä on parasta kerätä muutama päivä voimia sairaalassa.

Tämä on Lula, vanhin tyttäreni.

Hei. Tapaamme viimeinkin. -Kyllä.

Isä ilahtui illastanne ulkona. Se oli hyväksi.

Ettekö siis tiedä, kauanko vielä viivytte?

Emme. Varmaankin pari kolme päivää. -Minä kyllä lähden.

Mieheni lähtee työmatkalle Meksikoon, ja meillä on kaksi lasta.

Haluatko nähdä hänet?

Hän ilahtuisi näkemisestäsi.

Hyvä on.

Saatan Lulan ulos ja katson, löydänkö jostain vettä.

Ehkä jonain päivänä voisimme tavata ja jutella.

Meillä olisi varmasti puhuttavaa. -Se on aivan varmaa.

Hei sitten, Boris.

Turvallista matkaa. -Kiitos.

Ole nopea. Vierailuaika on kohta ohi.

Saanko tulla?

Mitä tapahtui? Eikö lentäjää päästetty koneeseen?

Lentäjä ei taida olla lentokunnossa.

Senkin höyhensarjalainen.

Äitisi lähti juuri. -Törmäsinkin häneen.

Kaikki naisesi yhtä aikaa. Onko kaikki hyvin?

Ei heillä ole enää mitään riideltävää.

Kuuntele.

Pidä hänestä huolta.

Minä lähden, kulta.

Nähdäänkö myöhemmin?

Ehkä. Katsotaan.

Okei. Rakastan sinua.

Hei.

Mitä sinä teet täällä?

Minulla oli tylsää. Tulin pitämään seuraa.

Mitä teet? Yritätkö paeta?

En, vaan -

tuossa istui lintu.

Lintuko? -Niin.

Ikkunahan on kiinni.

Oletko kunnossa?

En.

Käyhän pitkäksesi.

Minun täytyy käydä kusella.

Ei onnistu.

Ppäivä päivältä pienempi osa minusta toimii.

Rentoudu. Ei se pinnistelemällä onnistu.

Näetkö?

Niin sitä pitää! Mikä suihku vanhuksella.

Luuletko, että toisella puolella on jotain?

Millä toisella puolella?

Elämän toisella puolella.

Tuota…

En minä tiedä.

Olet vielä kovin nuori.

Sellaisia alkaa miettiä vasta myöhemmin.

Tai kun saa lopullisen diagnoosin kuten minä.

Saattaisit yllättyä.

Olen miettinyt sitä jo jonkin aikaa.

Kun isoisäni Juan kuoli, muistan, etten voinut…

En käsittänyt sitä, ettei häntä enää ollut.

En osaa kuvitella, että tämä tietoisuus…

Että nämä aistimukset, kuvat ja äänet -

vain sammuvat ja sillä hyvä.

Meneekö kaikki vain mustaksi? Hetkessä täyteen tyhjyyteen?

Eikö noin käy nukkuessa?

Kyllä ja ei, koska näemme myös unia.

Ei.

En usko, että kuolemme kokonaan.

Ruumis totta kai kuolee,

mutta energia ja tietoisuus jäävät ajelehtimaan -

kuin jokin -

immateriaalinen.

Hitto.

Kuulitko, millaisen virkkeen tekaisin sinulle?

Minähän olen runoilija. -Filosofi.

Ei huonosti oppaalta, joka ei osaa muuta kuin ajaa Paholaisen kitaan.

Mitäs sanot, Araya?

Uskotko siis, että tämä jotenkin jatkuu?

Haluaisin uskoa, mutta en tiedä.

No, minä otan siitä selvää.

Jos on jokin tuonpuoleinen,

kerro minullekin, niin en lähde omalla vuorollani sokkona kuten sinä nyt.

Ei sitten mitään liioittelua.

En halua, että pelottelet minulta paskat housuun.

Ihan tosi. -Olen hienotunteinen.

Lupaan sen.

Suutani kuivaa.

Kuulehan, Araya.

Siitä, mitä sanoit eilen… Että auttaisin sinua.

Mitä kysyt? -Olitko tosissasi?

Vai oliko se jokin hetken mielijohde?

Ei se ollut mielijohde. Olin tosissani.

Tiedän, mitä tästä seuraa.

Makaan kuolinvuoteellani päiväkausia -

tuskissani -

ja täynnä kemikaaleja, jotka vievät minulta järjen.

Sitten kuolen tajuamatta omaa kuolemaani -

kylmällä tehohoito-osastolla ventovieraiden ympäröimänä.

Hirveää paskaa.

En halua sellaista. Ansaitsen paremman lopun.

Entä vaimosi ja tyttäresi? Mitä he ajattelisivat?

He eivät osaa odottaa sellaista.

Eivät, vaikka olen vihjannut siihen suuntaan.

Lopulta hekin tulevat siihen tulokseen,

ettei vääjäämätöntä ole järkevää viivyttää -

muutaman viikon tähden.

Ja se olisi heille hyväksi.

Säästäisin heidät jatkuvalta, kaamealta kidutukselta.

Eräällä hyvällä ystävälläni, joka on sinun ikäisesi mies,

on jokin älytön kemikaalicocktail,

joka auttaa pakoon, kun hetki lyö.

Ymmärrätkö? -Millainen cocktail?

Siinä on hänen kasvattamiaan sieniä ja yrttejä.

Se on kuin šamaanien seremonioissaan käyttämä juoma, mutta vahvempi.

Ilmeisesti se helpottaa lähtöä.

Ja se on -

matka, joka vie vain yhteen suuntaan.

Kyllä.

Miten niin "kyllä"? -Kuulostaa hyvältä.

Mikä hätänä?

Etkö kertonut siksi, että tekisin sen?

Luulit, että kieltäytyisin.

Niin.

Et tunne minua. -En tunnekaan.

Jep.

Milloin se tapahtuisi?

Heti. -Hetikö?

Huomenna tai ylihuomenna minut päästetään takaisin Buenos Airesiin.

Se on tehtävä tänä iltana tai ei sitten koskaan.

Kadutko jo?

Ymmärräthän, että tämä on kova pala? -Ymmärrän toki.

Ei täällä.

Missä sitten?

Täällä teko voidaan huomata. Minut pelastettaisiin. Se olisi kauheaa.

Vie minut jonnekin muualle. -Muualleko?

Joutuisin vankilaan.

Miksi? -Koska emme me pääse täältä huomaamatta.

Täällä on tähän aikaan hiljaista.

Juoksetko, jos meidät nähdään? -En.

Sinä et ehkä ole enää täällä, mutta minä aion olla. En voi joutua vastuuseen.

Sinua syytettäisiin murhan yrityksestä. Totta. En voi tehdä sinulle sellaista.

Jätän itse kirjoittamani viestin.

Sanon, että päätös oli omani.

Se pätee oikeudessa.

Käyn eräässä paikassa, kun haluan olla yksin.

Voin viedä sinut sinne. -Tee se.

Sitten annat sen juoman -

ja lähdet pois.

Siitä vain. -Selvä.

Hyvä.

Valmis? -Jep.

Noin. -Kaikki hyvin?

On. -Pysy näkymättömissä.

Eikö se pitäisi jättää auki? Siten he tietäisivät, miten pakenin.

Hyvä on. Mennään.

Tuonne päin.

RAKKAAT ANDREA, LULA JA HELE

Elämänkumppanini Andrea.

Rakkaat tyttäreni.

Olen päättänyt lähteä varhain ja arvokkuudella.

Pyydän anteeksi äkillistä ratkaisua,

mutta minun on lähdettävä viimeiselle matkalleni näin.

Ystäväni asuu tuolla.

Välitä hänelle kiitokseni. Olisinpa saanut tavata hänet.

Saatatte tavata piankin. Hän alkaa olla aika kehnona.

Anteeksi.

Anteeksi.

Minulla ei ole enää paljon aikaa.

Jäljellä on vain tuskaa ja kärsimystä.

Olen tehnyt kaiken, mikä minun piti tehdä.

Lähden järki kirkkaana ja rauhallisena.

Olen jatkossakin se isälintu.

Isoisä, joka kulkee pilvien keskellä.

Kiitos tästä yhteisestä elämästämme.

Kiitos rakkaudesta, huolenpidosta -

ja ymmärtämisestä.

Tässäkö se on?

Sinne on vähän matkaa. Se osa puistoa ei ole auki yleisölle.

Kuten sanoin teille aina lähtiessäni:

"Rakkaani,

tapaamme jälleen."

Ei. Tuo sekoittaa pääni. -Tämä on mietoa. Se rauhoittaa sinua.

Minulla on kokemuksia vainoharhoista.

Ei tässä käy kuinkaan. Et ole yksin. Polta.

Antaisitko sen?

Saan joskus lohtua,

jos kuvittelen, että kun suljen silmäni, en ole ainoa.

Että tuhannet muut lähtevät yhtä aikaa.

Saata minut ja lähde.

Mene.

Sinun täytyy mennä.

Tekstitys: Riku Kanninen