Original subtitles

1 100 kilometriä Kölnistä, -

missä Keith Jarrett soitti konsertin vuonna 1975, -

sijaitsee Sikstuksen kappeli.

400 vuotta ennen konserttia -

Michelangelo maalasi kattoa telineellä seisoen.

Tänään kuka tahansa voi käydä siellä.

Mutta kuvittele, että olit siellä ja näit Michelangelon telineellä.

Se olisi jotain aivan muuta, vai mitä?

Tämä elokuva ei kerro Kölnin konsertista.

Se ei kerro freskosta, katosta tai Michelangelosta.

Se kertoo telineestä.

Tositapahtumiin perustuva tarina -

itse Vera Brandesin kertomana

Miksi aloitan täältä?

Hän tuli!

Helvetti.

50-vuotias, ja yhä jazzmirri!

Yksi pörröinen tassu haudassa...

On kakkua.

Onko juotavaa? - Sitäkin.

Puhe! - Ei, ei...

Pidä puhe, Vera!

Hyvää iltaa.

Vera on, -

kuten varmasti tiedätte, tyttäreni.

Nuoruudessaan...

...hänessä oli paljon potentiaalia.

Lahjakas. Hyvännäköinen.

Hänestä olisi voinut tulla tuomari tai lääkäri.

Tai diplomaatti.

Mutta tässä sitä ollaan.

Nyt hän on 50-vuotias.

Tämä on hyvä hetki yhteenvedolle, ja...

...pakkoa sanoa...

...että hän on elämäni suurin pettymys.

Aloitetaan alusta.

Musiikkialalla hutiveto on sitä, -

kun otto keskeytetään -

jonkun mokattua, -

tai jos fiilis on väärä.

Lempihutivetoni on...

...The Cramps.

Mitä teet?

Ei, me äänitetään vittu albumia, painu vittuun tai istu alas!

Kukaan ei vittu pysäytä nauhaa -

kun The Cramps vittu purkittaa.

Kuulostavat mukavilta.

Keskeytystapa kertoo muusikosta paljon.

Dylan...

Hän vain nauraa "Highway 61:n" hutivedossa.

Okei... Otetaan uusiksi.

Stan Getz pyytää anteeksi.

Fleetwood Mac riitelee. Lee Hazlewood sylkee.

Mutta Bird ja Miles...

He vain viheltävät.

Otetaan uusiksi. Nuorempana.

Isa!

He ovat hyviä.

Englantilaisiksi.

Hänellä on klubi Lontoossa: "Ronnie Scott's."

Mikähän sen kalun nimi on?

"Ronnie Scottin Ronnie Scott"?

"Von Ronnie Scott"?

Olen Ronnie Scott, ja nyt pieni tauko ennen kuin sulan.

Hän on hauska.

No ei erityisen.

Palaan pian. - Anna olla, Vera...

Anteeksi.

Millaisesta jäätelöstä pidät?

Kylmästä.

Kovin ystävällistä. - Mitä puuhaat?

Miten teet sen? Ihan kuin omistaisit paikan.

En tiedä, minä vain olen. - Ainakin se toimii.

Mahtavaa, hän tulee.

Saanko tarjota hurmaaville leideille drinkit?

Eläkeläiset saavat nimittäin alennusta tiskiltä.

Mennäänkö?

Okei.

Kuinka vanhat olet?

25.

Muistan, kun olin 25.

Siitä taitaa olla pitkä aika.

Pidätkö jazzista? - Kun se on hyvää.

Kenestä pidät?

Coltranesta.

Onko Coltrane ainoa listallasi?

Miles.

Mingus, Gordon.

Sonny.

Monk. - Entä minun jazzini?

Sinä... tarvitset paremman rumpalin.

Nyt loukkaannuin. - Hyvä.

Kohteletko kaikkia näin vai vain komeita?

Olet vanha mies ja soitat jäätelöbaarissa.

Miten haluat minun puhuvan kanssasi?

Ystävällisesti. - Kuin isovanhemmalle?

En päästäisi lapsenlastani tällaiseen paikkaan.

Miksi et? - Huonoa sormitusta.

I:llä. Mitä sinä kuulit?

Tiedän, se oli surkea.

Nyt tajuan... Tässä on hotellini.

Aivan, hotellisi.

Saanko kysyä jotain? - Älä pyydä suukkoa.

Buukkaisitko minulle kiertueen?

Kiertueen? - Niin. Saksan kiertueen.

Miksi tekisin sen?

Saat kymmenen prosenttia osuudestani.

Miksi minä? En ole ikinä buukannut kiertuetta.

Koska kukaan ei voi torjua sinua.

Hyvää yötä, Vera Brandes.

Kiertue?

Hyvää yötä!

Huomenna on koulupäivä. - Onko niin myöhä?

Missä olit? - Isan luona.

Haiset tupakalle! Puhun kanssasi!

Tulet kotiin keskellä yötä kuin mikäkin huora!

Mitä se sinua liikuttaa?

Olit jazzklubilla.

Et saavuta puoliakaan elämäntyöstäni, -

jos et muuta suuntaa nyt.

Hän on hammaslääkäri. - Suu auki.

Kuulostaa Herr Königin juurihoidolta.

Mitä teet?

Huhuu? - Buukkaan kiertuetta Ronnie Scottille.

"Buukkaan kiertuetta."

"Olen 18 ja asun kotona."

"Hän on eläkeläinen, jonka tapasin eilen."

Lopettakaa!

Hei! - Istu alas.

Parasta isän klinikassa:

erillinen puhelinlinja.

Mitä edes sanoisin?

Olen Vera Brandes...

Buukkaan kiertuetta Ronnie Scottille.

Vera Brandes tässä, minä...

...buukkaan kiertuetta Ronnie Scottille.

Että tuleeko väkeä?

Tietty. Pilailetteko?

Vera Brandes tässä.

Buukkaan kiertuetta Ronnie Scottin triolle.

Kenelle?

Jazzmuusikko Ronnie Scottille.

Haloo?

Vera Brandes tässä.

Anteeksi myöhäinen ajankohta.

Buukkaan kiertuetta Ronnie Scottin triolle.

18 kuukautta etukäteen?

Joku tulee, soitan takaisin.

Mikä sinua vaivaa? - Hän ei ole kuuluisa täällä.

Ehkä teen jotain väärin.

Tai sitten se johtuu siitä ankeasta klinikasta.

Kun Englannista soitetaan, levykaupan pomo on ystävällisempi.

Pitäisi kai soittaa Englannista. - Matkusta sinne.

Saanko pummata tupakan?

Kuka olet?

Oliver. Muutin juuri tänne.

Mistä? - Hannoverista.

Hannoverista. - Hannoverista...

Mitä puuhaatte?

Organisoimme toimia järjestelmää vastaan.

Onko teillä poikaystävät?

Emme usko poikaystäviin. - Vera!

Pitää mennä.

Kuka hän on?

Hänen poikaystävänsä.

Tuo mies ei käy tätä koulua, vai mitä?

No ei todellakaan käy.

Ciao!

Ole klubin omistaja, niin soitan sinulle.

Marraskuu ei käy, -

mutta 1. päivä joulukuuta sopii täydellisesti.

Aiotko työskennellä sille tyypille?

Minusta tulee konserttijärjestäjä.

Hän haluaa pöksyihisi. - Kokeillaan.

Okei.

Hei. - Ei. Englanniksi.

Fine. Hello? - Hei.

Buukkaan Ronnie Scottin kiertuetta.

Kuka hän on? - Jazzmuusikko.

Hirveä ihminen, vihaan hänen musiikkiaan.

Älä enää soita tänne, kiitos hei!

...manager.

I am the concert...

...chef. Concert booker? Concert...

Vera?

Promote... - Olet ollut siellä jo puoli tuntia!

Olen Ronnie Scottin konserttijärjestäjä.

Kysytkö todella, vetääkö hän yleisöä?

Tietysti!

Tupa täynnä, kaikki tanssivat.

Vera! - Tiedätkö, kuka olen?

Vera Brandes!

Improvisoi vain.

Improvisoi.

Bunker Ulmenwall tässä.

Haloo? - Tässä Vera Brandes, Lontoosta.

Saanko puhua buukkauspäällikkönne kanssa?

Se olen minä. - Hyvä!

Buukkaan kiertuetta Ronnie Scottille.

Hän on kaupungissa 9.-13. lokakuuta.

Kymmenes päivä käy. - Kymmenes!

Okei, hienoa...

Kuinka suuri osuutenne on? - Kuinka suuri?

Hetki vain...

Kuusisataa... viisikymmentä?

Saatte 20 prosenttia ovimyynnistä.

20 prosenttia kuulostaa täydelliseltä.

Soundcheck klo 15, ovet auki 19, keikka 20.

Anteeksi, en kuullut.

Keikkabussissa on meluisaa.

Soundcheck... Niin. - Keikka alkaa kahdeksalta.

Kuulitko? - Ehdottomasti. Perille meni.

Kyllä... Keikka alkaa kahdeksalta.

Nähdään silloin. Kiitos, kiitos.

Hei hei.

Helkkari!

Arvaa, kuka juuri buukkasi ekan keikkansa?

Tässä Vera Brandes Lontoosta.

Kuka hoitaa buukkauksenne?

Buukkaan kiertuetta Ronnie Scottille.

Hän on kaupungissa 15. lokakuuta.

Olen hänen buukkaajansa. 40 % tuloista.

Raha on valtaa, ja valta on oikeutta.

Nähdään.

Vera Brandes. Ronnie Scott on kaupungissa...

Ken kumartaa, se turpiin saa. - 13. lokakuuta.

Soundcheck neljältä.

Kaikotkaa, kapitalistit, voitto on meidän.

Kuka hoitaa buukkaukset? Asia on kiireinen.

Ehkä.

Anteeksi, mitä sanoit?

...voidaan tiivistää seuraavasti...

Siinähän sinä olet!

Jazzilla voi näköjään yhä tienata.

Näköjään!

Pitää mennä. Heippa!

Vielä yksi, triplana, jos hän tulee takaisin.

Tässä tarjoukseni: 50 prosenttia baarista ja 10 prosenttia ovesta.

"Exploit the God in you by working the animal in you."

Se vie sinut mennessään. - Can?

Ehkä "Communism, Anarchism, Nihilism".

Tai turkin sanasta can: elämä tai sielu.

Todellisuudessa he laittoivat lappuja purkkiin -

ja kaksi kirjoitti "can" jokaiseen lappuunsa.

Kiitos, kiitos.

Korjatkaa vesivahingot pikimmiten, -

engelsmannin perhe muuttaa tänne kohta.

Klinikalla haisi oudolta tänä aamuna.

Mitä aiot tehdä tänään, Fritz?

Aiotko taas laiskotella?

Poika yrittää.

Häviäjät yrittävät, voittajat palkataan.

En ole häviäjä. - Näytät häviäjältä.

Onko pakko sauhutella, kun syömme aamiaista?

On.

Minne hän menee? - Kouluun!

Peremmälle. Ei kovin iso, mutta...

Pian minulla oli varaa vuokrata pieni...

..."toimisto".

...valoisa, raikas, hyvä sijainti, halpa.

Otan sen. - Loistavaa.

Ei, neljäs päivä ei käy!

Ei todellekaan siihen hintaan!

Towner ei luovu kolmesta keikasta vuoksenne...

Suu auki. Tämä on Kristuksen ruumis.

Kuuntele kilttiä miestä.

Hyvä.

Menkää sitten itse kyyditsemään heitä!

Mitä teet minulle? - Turmelen sinut.

Ei, se on mahdotonta.

Hyvä, sittenpähän opitte käyttämään sitä.

Älkää huutako minulle.

2. oppitunti: Floh de Cologne.

Rakkaus on nuoruutta varten.

Sen jälkeen mennään naimisiin.

Mutta en halua vain totella. - Hiljaa, Liukuhihnavauva. Mene naimisiin!

Mutten halua aina tehdä samoja juttuja. - Ole hiljaa ja perusta perhe.

En halua vain työskennellä ja siivota.

Ole hiljaa ja osta auto!

Haluan muutakin kuin lapsia, työpaikan ja talon.

Ole hiljaa, Liukuhihnavauva. Rakenna talo.

Mutta en halua turtua.

Ole hiljaa ja katso telkkaria.

Mutta en halua pilata terveyttäni.

Ole hiljaa ja aloita eläkesäästäminen!

En halua... - Hiljaa, Liukuhihnavauva! Tee töitä!

Työ tuo ilon!

Turpa kiinni siellä!

Kukaan ei vaienna meitä!

Vapaus on kolme kertaa hauskempaa!

Viikonloppu kullinkallis.

Huomenta. Herätys.

Tiedän, mitä puuhaat.

Mitä? - Tiedän, ettet nuku täällä.

Sinulla on kämppä.

Voin paljastaa kaiken. - Et uskalla.

Katsotaanko? - Sekopää.

Kello on 07.40. - Vietkö minut?

Vien.

Mitä haluat?

Töitä.

Sanoit, ettei tässä mene koko yötä.

Maksat liian vähän.

Haluatko lisää rahaa?

Tee sitten työsi. - Et ole pomoni.

Pilailetko?

Vauhtia nyt!

Lopeta jo, Oliver. Tule!

Nopeasti!

Mennään. - Aja.

He kokevat olevansa sorrettuja.

Hallituksen vastaus ei tyydytä mielenosoittajia.

Suurin osa naisista haluaa vapaan abortin.

Jopa 73 prosenttia naisista -

haluaa Bundestagin äänestävän sen puolesta.

Olette järjestänyt useita jazzkonsertteja.

Miten saatte yhteyden muusikkoihin?

Syömällä jäätelöä.

Eikö teidän ikäisten pitäisi kuunnella rockia?

Älä sano mitä minun ja ystävieni tulisi kuunnella.

Lukioystäviesi? - Muun muassa.

Uskotteko rakkauteen? - Kannatatteko aborttia?

Vastustan natseja.

Onko teillä poikaystävä? - En tiedä. Onko teillä?

Sopiiko naisen hyödyntää kauneuttaan?

Jos hän haluaa.

Mitä haluatte elämältä? - Haluan kuolla.

Ja muuttua kuolemattomaksi.

Siteeraatte Godardia, mutta väärin päin.

Olen käytännöllisempi.

Riistät työväenluokkaa!

Jep! Laita ne suoraan!

Epäreilua, minulla on ylioppilastutkinto!

Isä on oikeassa, kun sanoo...

Mikä kuva edustaa sanontaa "feministien"...

Neiti Brandes! "Feministien"...

Minne luulet meneväsi? - Berliiniin.

Palaan maanantaina.

Et mene minnekään! - En tarvitse lupaasi.

En kustanna sitä. - Ei sinun tarvitse.

Sinä pysyt täällä! - Älä koske!

Tohtori Brandes? - Frau Menken.

Onko kaikki hyvin? - On, kaikki hyvin.

On vuosi 1974.

Ramones perustettiin juuri, discobuumi alkaa.

Mutta Berliinissä jazz on ykkönen.

Berliinissä on maailman paras jazzfestivaali.

Jazztage Berliinissä. Hänen kuvansa oli kaikkialla Berliinissä.

Miles Davis, -

kansainvälisen jazzin suurin nimi -

oli jazzfestivaalin keskiössä.

Mietitkö samaa kuin minä? - Mitä?

Mietitkö samaa kuin minä?

En tiedä, mitä mietit!

Että jos joku räjäyttäisi täällä pommin, -

kaikki maailman jazz katoaisi.

Miksi joku räjäyttäisi pommin täällä?

Ehkä joku jazzvihaaja. Nimeni on Michael.

Jep. Tiedän, miltä tämä näyttää.

Mutta voin vakuuttaa, -

että pian minusta tulee tärkeä osa tarinaa.

Se on jumalauta Miles Davis!

Berliinissä näin Keith Jarrettin ekan kerran.

Ekan kerran muistaa aina.

Mitä sinä täällä teet? - Missä olit?

Oletko istunut tässä koko yön?

Minua ei päästetty sisään. - Voi ei...

Huomenta.

Huomenta.

Järkkään Keith Jarrettille konsertin.

Sille, joka soittaa pianoa Milesin kanssa?

Vain Jarrett ja piano.

Ei yhtyettä. Ei standardeja.

Hän vain soittaa jotain? - Hän ei soita mitään.

Ja kaikkea. Hän improvisoi.

Haiset hielle.

Ja sinä ulkona kuorsanneelta sialta.

Sinä se sika olet.

Saatko siitä rahaa?

Jos löydän tilan ja täytän sen.

Gigin jätskibaari?

Kölnin oopperatalo. - Jazzia oopperatalossa?

1 000 paikkaa? - 1 300.

Jazzia varten? Olet järjiltäsi.

Oletko nähnyt Keith Jarrettin soittavan?

Sitten et voi ymmärtää.

Kölnin oopperatalo rakennettiin vuonna 1902.

Rakennus tuhoutui sodan aikana, -

ja rakennettiin uudelleen modernistiseen tyyliin.

Yksi asia on varma: tällaiset raskaat instituutiot eivät järjestä...

Jazzkonsertti? - Ei, vaan Keith Jarrett -konsertti.

Teitä kaivataan harjoittelulavalla.

Anteeksi, meillä on esitys tänä iltana.

Lyödään 24. tammikuuta lukkoon.

Tee 10 kopiota. Se on ikävä kyllä mahdotonta.

Miksi? - Lulu on silloin. Onko tarjous lähetetty?

Alban Bergin ooppera. - Herr Breuer?

Aloitamme sen jälkeen!

Ooppera loppuu kymmeneltä, -

ja sitten pitää siivota ja pakata.

Aloitamme yhdeltätoista.

Kello 23 illalla tammikuussa? Oletteko hullu?

Haluatteko nähdä uuden lavastuksen? - Kohta.

Minä täytän salin.

Ei lavastusta, sähkösoittimia, äänentoistoa?

Vain hän ja flyygeli. Bösendorferinne.

Ja voitte maksaa ennakkoon?

Se maksaa 10 000 markkaa.

10 000 markkaa?

Onko se ongelma? - Ei.

Ei tietenkään. - Hyvä.

Oikein hyvä.

10 000 markkaa?

Mistä hankit niin paljon fyrkkaa?

Miltä näytän?

Kauniilta. Mutta 10 000 markkaa?

Minun on näytettävä nuorelta ja viattomalta.

Viattomasta en tiedä.

Huhuu!

Paska.

Ei edes 20 - ja nyt jo vanha jazzmirri

Jazzmirri.

Saanko nimikirjoituksen?

Ihailen todella sitä, mitä te...

Missä he ovat?

Miksi näytät tuolta?

Hei.

Anteeksi.

En tiennyt heidän valitsevan tuollaisen otsikon.

He haluavat vain myydä lehtiä.

Rehtorikin luki lehden.

Sinut on erotettu.

Korjaan tilanteen.

Frau Vogel on tehnyt päätöksensä.

Tämä lienee väärä hetki -

pyytää 10 000 markan lainaa?

Jazzmirri! Sekö minun tyttäreni on?

Horst! - Tuollaisen me saatoimme maailmaan!

Vera!

Vera! - Anna hänen mennä!

Pysähdy, Vera!

Tulit takaisin. - Tulin.

Olen todella pahoillani, että löin. Tule tänne.

Rahan takiako?

Senkö takia tulit?

Kuten sanoin: huoran temppuja.

Saat rahat takaisin konsertin jälkeen.

Kaikki on valmista.

Tiedätkö, mitä tein sinun iässäsi?

Kävit koulua?

Ohjasin valtavaa valonheitintä.

Yritin valaista koneita, -

jotka pommittivat kaupunkia.

Näin, kun se paloi maan tasalle.

Mitään ei ollut jäljellä. Ei niin mitään.

Ja raunioiden päälle rakensin uuden elämän.

Nyt minulla on kaksi lasta: häviäjä ja huora.

Oikean huoran ei tarvitsisi pyytää rahaa.

Pakene vain, Vera.

Järjestä pikku konserttejasi ja leiki jazzmirriä.

Mutta tiedän, miten se päättyy: epäonnistumiseen.

Epäonnistut ja menetät kaiken.

Sitten palaat kouluun.

Jos olet onnekas, perustat kellariklinikan -

talossa, missä asut lastesi kanssa.

Mutta ennen sitä -

et saa minulta penniäkään.

Onko selvä? - On.

Isä.

Mitä sinulle kävi?

Patriarkaatti. - Mitä?

Unohda. Sinun pitää mennä.

Pitääkö?

Ehkä sait, mitä ansaitsit.

Vera! Avaa ovi! - Kuka se on?

Poikaystäväni.

Vera!

Avaa tämä helvetin ovi!

Avaa ovi!

Vera... Vera!

Onko hän täällä? - Kuka?

Kuulin, että lähdit kotiin jonkun kanssa Gigistä.

Mitä on tapahtunut? Oliko se hän? - Ei, Jan!

Tapan sinut! - En tiennyt...

Rauhoitu, en tiennyt...

Seis.

Äiti... - Lopettakaa nyt heti!

Kuka hitto te olette? - Minäkö? Kuka te olette?

Se on hänen äitinsä, idiootti! - Äitinsä?

Hän on 18!

Voi paska, minä häivyn.

Te myös.

Asutko täällä aivan yksin? - Asun.

Poltatko?

Onko sinulla pesukone?

Ei ole.

Miten sinulla on varaa vuokraan?

Ei tarvitse kantaa huolta, minä... työskentelen.

Tämä sekki kattaa sen, mitä tarvitset konserttiin.

Saat sen yhdellä ehdolla.

Jos et voi maksaa takaisin...

...lopetat konserttien järjestelyn.

Käyt koulut loppuun ja...

...teet jotain järkevää.

Ryhdyn hammaslääkäriksi. - Niin.

Tietääkö isä tästä?

Ei vielä. - Hän ei suostu.

Minä hoidan sen.

Jos otat rahat vastaan, meillä on sopimus.

Maksan takaisin.

Hyvä.

Kiva asunto.

Mistä ideanne tulevat? - Ideani?

Minulla on miljoona unelmaa.

Unelmoin koko ajan.

Ettekö soita pianoa?

Tämä ei ole piano, vaan unelmia.

Viime näkemästä on vuosi.

Olen Lausannessa -

tekemässä juttua Keith Jarrettista -

Jazz World Magazinelle.

Tärkeä tehtävä.

Jarrett kiertää Eurooppaa -

tehden improvisoituja soolokonsertteja.

Mutta mitä se tarkoittaa?

Jazzin kehitystä voi tarkastella -

eliminointiprosessina.

Aluksi oli sävellys -

ja big band soittamassa sitä.

Count Basien big band, hyvät naiset ja herrat.

Orkesterinjohtaja sovittaa ja johtaa.

Kaikki soolot ovat ennalta määrättyjä.

Katsokaa, nyt tulee yksi.

Sävellaji on ennalta määrätty.

Hän improvisoi teemaa -

rajoitetun tahtimäärän sisällä.

Sitten orkesterit pienenivät: kvintettejä, kvartetteja ja trioja.

He improvisoivat tietyn sointukulun sisällä, -

mikä johtaa seuraavaan vaiheeseen...

Orkesterinjohtaja on poissa!

He ovat yhdenvertaisia ja seuraavat mallia, -

eli "standardia".

Standardi: sävellys improvisaation perustana

Nämä muusikot heittävät vain väriä vankalle perustalle.

Mutta se ei pääty siihen.

Tämän jälkeen luovuttiin perustastakin!

Free jazz - täydellistä improvisoitua vapautta.

Se voi johtaa mihin tahansa. Se on vapaata, -

mutta soittajien välillä on oltava syvä yhteys.

Heidän on oltava virtuooseja.

Osa siitä kuulostaa skeidalta.

(MUTTEI KAIKKI)

Viimeisessä vaiheessa mitään ei ole jäljellä.

Keith Jarrett nousee lavalle ilman ketään, jonka kanssa vuorovaikuttaa, -

tietämättään, mitä tulee soittamaan.

Hän on yksin, hänen mielensä on tyhjä.

Kokeile itse. Niin, sinä.

Missä oletkin - leffateatterissa, -

sängyssä, sohvalla: nouse ylös ja laula jotain.

Jotain harjoittelematonta, jotain aivan uutta, -

jotain mitä et ole kuullut, ajatellut tai hyräillyt.

Lyökö tyhjää? Niin arvelinkin.

Kuvittele, että teet sitä tunnin, -

joka toinen ilta, toistamatta itseäsi.

Ja kuvittele olevasi niin hyvä siinä, -

että jokainen konsertti voisi olla albumi.

Et voi käsittää, miten vaikeaa se on.

Tässä Ana-Marija Markovina.

Jos olet pihalla pianisteista, -

niin Markovina on maailmankuulu -

Grammy-ehdokkuuden saanut klassinen pianisti.

Hän soittaa CPE Bachin Solfeggiota c-mollissa.

Aikamoista, vai mitä? Mutta katsokaa tätä.

Ana-Marija, voitko soittaa jotain, -

mitä kukaan ei ole koskaan kuullut?

Etkö? Mitä odotat, ala soittaa!

Saat miettiä hetken.

Se on paljon vaikeampaa kuin luulisi.

Silti Keith Jarrett teki juuri sen, joka ilta.

Hän jättää jazzin taakseen -

ja soittaa puhdasta musiikkia.

Sitä määrittelee vain pianisti, hetki, -

ja tietysti piano.

Miten meni? - Tosi hyvin.

Minne seuraavaksi?

Kölniin.

Kahdeksan tunnin automatka. - Helvetti!

Voit nukkua autossa. - En voi.

Se nauhoitetaan. Martin tulee Berliinistä.

Ei käy. Peru se.

Sanoin, että peru se.

Ja se yskiminen.

Ensi kerralla lopetan soittamisen.

Ei onnistu tänään.

Lensin tänne tätä varten. - Olen pahoillani.

Pyydän, minun on pakko haastatella häntä.

Hän ei pysty puhumaan kenenkään kanssa nyt.

No milloin hän pystyy puhumaan kanssani?

Voimme yrittää huomenna Kölnissä.

Huomenna...

Tule, auta minua.

Nostetaan hänet ylös. Hitaasti ja varovasti.

Kas näin.

Etsin lääkärin.

Kiva tavata, Keith. Olen Michael Watts.

Selkäsi on kuin 60-vuotiaan tehdastyöntekijän.

Kerran työnsin autoa mäkeä ylös.

Välilevy pullistui.

Soittotyylisi ei auta.

Tiedättekö, kuka olen?

Tietysti, olette soittanut Miles Davisin kanssa.

Se lukee varmaan hautakivessäni.

Teidän pitäisi lopettaa.

Soittaminenko? - Liikkuminen.

Soitatte hyvin. Ette tarvitse maneereita.

Kauanko hänellä on ollut selkäongelmia?

Hän vaalii yksityisyyttään.

Et saa kirjoittaa tästä. - En tietenkään.

Valittaako hän aina yleisön yskimisestä?

Et tajua.

Auta minua tajuamaan.

Voidakseen soittaa sillä tasolla...

...hänen on oltava hyperkeskittynyt.

Ja samalla täysin rentoutunut.

Hän on niin kiinni hetkessä, -

että jokainen pieni seikka...

...hänen ympärillään, vaikuttaa musiikkiin.

Joka kameran räpsähdys on kuin isku päähän.

Tuo oli hyvä, todella hyvä.

Et saa kirjoittaa sitä. - En tietenkään.

Pärjään kyllä, anna olla. - Okei.

Se on täällä.

Luoja...

Kaikki hyvin? Okei.

Kiitos avusta.

Eipä mitään. Tuota...

Jos haluat, -

haastattelu huomenna Kölnissä voi onnistua.

Selvä. Köln.

Pitää vain päästä sinne jotenkin.

Selvä on sitten.

Heippa, Keith. Ehkä nähdään Kölnissä.

Odottakaa, odottakaa!

Odottakaa! Luojan kiitos.

Hei, anteeksi. Kuulkaa...

Minulla ei ole autoa, on myöhä -

ja tarvitsisin kyydin Kölniin.

Ei haastatteluja. - Ei tietenkään.

Mahtavaa, kiitos!

Voi luoja, kiitos! Täällä on mukavan lämmintä.

Olemmeko matkalla bussille? - Bussille?

Siis keikkabussille, tai...

Reissaatteko tällä autolla?

Sinun on lopetettava tuo.

Okei, sori. - Meillä on pitkä matka edessä.

Sinun on oltava hiljaa.

Selvä, toki. Voin olla hiljaa.

Jo kolmevuotiaana -

Keith Jarrett oli tunnettu ihmelapsi.

Se huomattiin, minne tahansa hän menikään.

15-vuotiaana hän soitti jo konkareiden kanssa.

Art Blakeyn, Charles Lloydin, Wayne Shorterin, -

oman trionsa kanssa.

Ja lopulta...

Graalin malja, jumalauta.

Miles pyysi Keithiä mukaan kolmesti -

ennen kuin tämä liittyi bändiin.

Kaverilla oli munaa.

Antoi Milesille pakit kahdesti!

Kuin torjuisi Andy Warholin kutsun studioonsa.

Tai Michael Jordanin kutsun Chicago Bullsiin.

Mutta lopulta Keith suostui.

Kaikki luulivat hänen saavuttaneen huippunsa.

Mutta tässä hän oli.

Ilman Miles Davisia, ilman levysopimusta.

Euroopassa. Selkävaivaisena.

Kuulen, kun ajattelet.

Kenelle kirjoititkaan?

Jazz Worldille. Freelancerina.

Mitä pidit konsertista?

Minäkö? - Niin.

Kai kuuntelit sen? - Kuuntelin.

Se oli tosi hyvä.

Voit kertoa minulle.

Jotkut osat olivat nerokkaita. - Entä muut osat?

Joissain osissa tuntui, -

että juutuit ideaan, -

ja toistit sitä yhä uudelleen.

Luoja...

Sinä kysyit! - Onko meillä Lester Bangs kyydissä?

Haluaisin kysyä, nyt kun jutellaan...

Emme juttele.

Mitä?

Yritän ymmärtää miksi.

Miksi teet tätä.

Miksi teen musiikkia?

Ei, vaan voisit olla New Yorkissa.

Tiedätkö, millä Dexter Gordon perusteli muuttoaan Kööpenhaminaan?

Säällä.

Hauskaa. Tosin se ei vastaa kysymykseeni.

Miksi olemme lentokentällä?

Pitää hoitaa yksi asia.

Käykää syömässä, nähdään sitten.

En voi syödä tätä.

Soitatko konserttien välillä? - En koskaan.

Harjoittelu pilaisi sen.

Siksikö et kuuntele musiikkia autossa?

Tyhjentääksesi mielesi? - Minä yritän.

Miten aloitat? Menet lavalle, -

istahdat pianon ääreen... Ja mitä sitten?

Lasken käteni alas.

Onko se niin helppoa? - Ei se ole helppoa.

Mutta se on umpimähkäistä? - Ei todellakaan.

Eikö kätensä laskeminen -

ole umpimähkäisyyden määritelmä?

Ketä tämä muka kiinnostaisi?

Ihmisiä kiinnostaa, mitä sinulla on sanottavana.

Selkä on ihan jumissa.

Ammennat oppia mystikko Gurdjieffiltä, -

jonka mukaan kuljemme läpi elämän unessa.

Henkinen matkani ei kuulu muille.

Haluan vain ymmärtää.

Ymmärtäminen ei ole niin tärkeää kuin luulet.

Oletko koskaan...

...ajanut töihin, -

muistamatta mitään matkasta sinne?

Voiko musiikki herättää meidät? - Ehkä hyvä musiikki voi tehdä sen.

Mutta kun sinä soitat, näytät eksyvän -

ja katoavan jonnekin.

Eikö se ole hereillä olemisen vastakohta?

Ehkä määrittelemme hereillä olon eri tavoin.

Tuo oli hyvä.

Et saa kirjoittaa tätä. - En tietenkään.

Käyn kusella.

Nähdään autolla.

Keith...

Tämä oli virhe.

Jaksatko? Haluatko pysähtyä?

En.

Kiitos, että teet tämän.

Hei! Hei!

Hei.

Missä olemme?

En tiedä.

Tosi kylmä.

Tee minulle palvelus.

Älä puhu.

Kuuntele vain.

Älä ajattele.

Minulla on vielä yksi kysymys.

Olen kuullut tuon ennenkin.

Pelkäätkö koskaan epäonnistumista?

Joka ilta.

"Joka ilta..."

Tapahtuiko tämä todella?

No, ei oikeastaan.

Keith ja Manfred ajoivat Lausannesta Kölniin.

Mutta... en ollut autossa.

Vaalit siis hienoa journalistista perinnettä ja sepität tarinoita.

Seuraava osa tapahtui oikeasti.

KÖLNIN KONSERTTI

Ja nyt, New Yorkista: Todd Rundgren.

"Everybody's going to Heaven, -

'cause already we've all been through Hell."

Kuuntelette Radiothekiä WDR:llä.

Kuten sanoin, emme soita jazzia.

Jazz on museokamaa. - Se ei ole jazzia.

Eikö Keith Jarrett ole jazzia?

Mitä se sitten on? - En tiedä.

Sinähän olet järjestäjä.

Keithkään ei tiedä, siinä se juju on!

Sitten se on jazzia.

Se on... vapaata improvisaatiota. - Eli jazzia.

Hän soittaa, mitä mieleen tulee.

Sitä kutsutaan jazziksi.

Se on jotain uutta, kuuntelijasi pitävät siitä!

Jazzia, jazzia, jazzia...

Jos en saa lippuja myytyä tänään...

...minusta tulee hammaslääkäri.

En siedä niitä. - En minäkään.

Mitä haluat minun sanovan?

Sano, että se tapahtuu.

Että se on tuntematonta, mutta merkittävää.

Ja sano, että se tapahtuu oopperatalolla klo 23.

Kaikkien Kölnissä olevien pitäisi mennä sinne, -

koska kukaan ei tiedä, miltä se kuulostaa, -

ja se voi olla jotain taianomaista.

Sanon, että oopperatalolla on jazzkonsertti.

Kiitos.

Nyt pitää hankkia oikea työ.

"Hän on vasta teini, -

mutta nyt jo täysiverinen femme fatale."

"Miehet lankeavat tytön turmiolliseen charmiin."

Hei! Puhut siskostani.

En. Tämä on "Lulu".

Konserttia edeltävä ooppera.

Miten se loppuu? - Hän päätyy prostituoiduksi -

ja Viiltäjä-Jackin murhaamaksi.

Mistä tiedät?

Pitää tuntea maailma, jonka haluaa tuhota.

Siinä hän on.

Heittäkää minut hotellille ja menkää sitten -

valmistelemaan soundcheckiä.

Varmistetaan, että kaikilla myyjillä on lippuja.

Mitä odotat? Aja!

En halua.

Sinun on tehtävä soundcheck.

En halua soittaa tänään.

Olosi kohenee, kun olet levännyt.

Tuolta hän tulee. - Järjestäjä?

Pestaammeko lukiolaisia nykyään?

Muista, että lensit tänne.

Hei. Anteeksi myöhästyminen.

Vera Brandes, tervetuloa Kölniin.

Miten lento sujui? - Meidän pitäisi lähteä.

Seuratkaa minua.

Se on aivan kulman takana.

Onko piano viritetty?

Ooppera lupasi, että se on valmiina.

Menkää edeltä.

Tulen perässä.

Mikä häntä vaivaa? - Selkä.

Ei olisi pitänyt kävellä tänne.

Näyttää pahalta. - Hän ei ole nukkunut lainkaan.

Ei edes lentokoneessa?

Kaunista, eikö olekin?

Täällähän piti olla Bösendorfer Imperial.

Aivan. Eikö se ole tämä? - Ei ole.

Mikä tämä sitten on? - Rikkinäinen romukasa.

Eikö... se ole Bösendorfer?

Se on pikkuflyygeli.

Harjoituksia varten. - Eikö se ole Imperial?

Grand Imperial on kolme metriä pitkä.

9 ylimääräistä kosketinta, painaa puoli tonnia!

Odotan alakerrassa.

Mitä se tarkoittaa? - Että tämä on väärä soitin.

Keith Jarrett ei soita konserttia tällä.

Tämän on oltava väärinkäsitys.

Odottakaa hetki.

Huhuu?

Haloo. Haloo!

Herr Breuer.

Hitto.

Voinko olla avuksi?

Luojan kiitos, siinähän te olette!

Lavalla on väärä flyygeli.

Tarvitsemme Grand Imperialin.

Eikö se ole lavalla? - Ei!

Onko Breuer täällä? Tämä on hätätilanne.

Hän ei ikävä kyllä ole täällä tänään.

Kuka voi auttaa? - Kello on neljä perjantaina.

En tiedä, voiko kukaan auttaa.

Minulle luvattiin Grand Imperial.

Herr Breuer meni siitä takuuseen!

Olen pahoillani.

Missä säilytätte flyygeleitä? - Nyt en ymmärrä.

Missä ooppera säilyttää pianoja?

En tiedä.

Jos piano puuttuu, missä se voi olla?

Ei tarvitse puhua tuohon sävyyn.

Anteeksi, tuntuu vain...

Mikä on nimenne? - Sabine Hofmann.

Frau Hofmann, tarvitsen apuanne.

Soittaisitteko jollekulle? Tekniselle päällikölle?

Breuerille? Kai joku voi auttaa.

Voin yrittää. - Kiitos.

Ei vastaa. - Kokeilkaa Breueria.

Ei kai meidän tarvitse häiritä häntä? - Soittakaa Breuerille, pyydän.

Hyvä on.

Haloo? Tässä Sabine Hofmann oopperatalosta.

Anteeksi, että häiritsen näin perjantaina, mutta etsin Herr Breueria.

Sattuuko hän olemaan siellä?

Eikö?

Voitteko soittaa takaisin? Kiitos.

Ei, kaikki on kunnossa.

Niin. Hyvä.

Mukavaa viikonloppua teillekin.

Kuulemiin.

Kuunnelkaa. Lulu alkaa kahden tunnin kuluttua.

Lavalla oleva piano on rikki.

Keith Jarrett ei voi soittaa rikkinäisellä paskapianolla!

Ei tarvitse huutaa. - Tarvitseepas!

Koko elämäni on pelissä.

Tarvitsen flyygelin tänne kahdessa tunnissa.

Eikö hän voi soittaa sillä?

Sillä lavalla olevalla flyygelillä? - Ei voi.

Kukaan ei tiedä, missä flyygeli on.

Kerro, mikä tässä on vikana.

Sen lisäksi, että se on epävireessä?

Yksi pedaali on rikki.

Kosketusvaste on epätasainen -

ja osa koskettimista ovat jäykkiä.

Se ei vain kuulosta hyvältä.

Äänenväri on ontto ja heikko.

Sointi on liian ohut tähän tilaan.

Liian heikko tuhannelle henkilölle.

Mitä jos se on ainoa vaihtoehto?

Vaikka se olisi ainoa soitin maan päällä, -

Keith ei soittaisi sitä.

Anteeksi pieni hetki.

Frau Hofmann! Onko teillä puhelinluetteloa?

Kas, te palasitte.

Onko teillä puhelinluetteloa? - Tietysti.

Tarvitsemme sitä.

Ja puhelimianne. Ja pianonvirittäjiä!

Palaan pian. Käyn hakemassa kaikki! - Kaikki?

Ketkä kaikki?

Nauhoitan Keith Jarrettin konsertin.

Minne pystytän kamat?

Kiitti...

Onko kaikki hyvin? - Tarvitsen teitä.

Tulkaa nopeasti.

Soittakaa pianoliikkeille, soitinvuokraamoille, -

järjestäjille, kaikille, joilla voi olla flyygeli!

Pianonvirittäjät. - Kiitos!

Bösendorfer Grand Imperial.

Mahdollisimman pian.

Grand Imperial.

Fritz Brandes tässä... - Grand Imperial, tänään.

Tiedän, että se on epätavallinen flyygeli.

Tiedän, että on myöhä. Olenhan minä kohtelias.

Grand Imperial Kölnin oopperatalolle...

Tiedän, että se on maailman kallein.

Tarvitsemme sen täksi illaksi, eli heti.

Ettekö voi kertoa... - Miten niin milloin? Nyt heti!

Ei Steinwayta! - Bösendorfer...

Grand Imperial.

Voitteko soittaa jollekulle? Nyt on hätätilanne.

Eikö kukaan...

Minäkin olen pahoillani. Kiitos.

Löysin Grand Imperialin.

Kansanopiston aulassa. - Se on ihan vieressä!

He tulevat avaamaan. Olemme tulossa.

Kiirehtikää, nähdään ulkona!

Jes!

Löysimme Grand Imperialin.

Se tuodaan pian. - Hyvä.

Olen todella pahoillani, mutta... niin.

Pianonvirittäjät? Tännepäin!

Minne? - Uusi flyygeli!

Piano? - Hei!

Tännepäin.

Olimme siirtämässä sitä varastoon.

Allekirjoittakaa vastuusitoumus. - Selvä.

Seis.

Seis!

Ette voi tehdä noin. - Mitä?

Se ei ole mikään keikkapiano.

Kuljetus tuhoaisi sen.

Meidän on pakko. - Onko teillä 40 000 markkaa?

Niin paljon korjaaminen maksaa. - Aika loppuu!

Ymmärrän, mutta tämä ei ole ratkaisu.

Miten tämä sitten ratkaistaan?

Näyttäkää se toinen flyygeli. - Se on rikki!

Näyttäkää nyt se flyygeli.

Otatteko sen vai ette?

Okei? - Okei, hyvä.

Pyydämme orkesteria ja esiintyjiä -

siirtymään paikoilleen.

No? - Voimme korjata sen.

Mutta tämä tila... - Te halusitte nähdä flyygelin.

Voimme korjata sen. - Mutta se ei ole Imperial!

Se on harjoitusflyygeli. - Olemme pianonvirittäjiä.

Emme voi tehdä ihmeitä.

Hän ei suostu soittamaan.

Orkesteri ja esiintyjät, siirtykää paikoillenne.

Oletko siellä, tolvana? - En ole.

Avaa ovi.

Mitä nyt? - Kaikki etsivät sinua.

Mitä teet täällä?

Keith ei soita, ja äiti saa tahtonsa läpi.

Luovutatko?

Olisinpa minä saanut 10 000 markkaa.

Mitä olisit tehnyt rahoilla?

Minulla on muutama ajatus.

Tiedäthän, että vihaan sinua?

Tiedän. - Mutta vain sinä voit ratkaista tämän.

Hän ei soita. - Taivuttele hänet.

En tiedä miten, improvisoi!

Katso meitä.

Minä...

Minä näytän hyvältä, se on selvää.

Mutta sinä...

Sinä olet Vera Brandes.

Ei edes 20 ja nyt jo täysiverinen jazzmirri.

He tulevat katsomaan.

Ketkä? - Äiti ja isä.

He pyysivät minulta liput.

Isä haluaa nähdä minun epäonnistuvan. - Niin.

Miksi olet yhtäkkiä niin kiltti?

Vihaan isää enemmän kuin sinua.

Se siitä. - Kauanko korjaamiseen menee?

Viisi tuntia. Ja "Lulu" alkaa pian.

Voitteko työskennellä, kun he soittavat?

Korjaisimmeko sitä esityksen aikana?

Täällä takana. Oopperan jälkeen on tunti aikaa testata ääntä.

Ei.

Voimme yrittää.

Kiitos.

Varo!

Hei.

Onko kaikki hyvin?

Soittaako Keith?

Ehkä.

Oletko nukkunut?

Saatan nukkua juuri nyt.

Niinhän me kaikki.

Kysyit, miksi hän tekee tätä.

Miksi hän kiertää Eurooppaa kopperossa -

selkävaivaisena.

Tiedätkö, miksi kävimme lentokentällä?

Palautimme lentoliput -

rahoittaaksemme kiertueen.

Keithin kaltaisia taiteilijoita -

tulee vain yksi sukupolvessa.

Mutta maailma ei näytä välittävän.

Jazz on kuollut. Kukaan ei tule kuuntelemaan.

Siksikö levy-yhtiö lemppasi hänet?

He haluavat standardeja.

Hän on riski.

Amerikassa ala syö taiteilijan.

Vai mitä?

Euroopassa he saavat edes jotain kunnioitusta.

Onko tämä mielestäsi amerikkalaista musiikkia -

eurooppalaiselle yleisölle?

Se on musiikkia kuuleville ihmisille.

Kuka siellä?

Vera Brandes.

Mitä sinulle tapahtui? - Anteeksi, minä...

Nukuitko?

En ole nukkunut kahteen vuorokauteen.

Oletko löytänyt pianon? - Rikkinäistä korjataan.

Se ei auta. - Jos et soita, niin...

Silloin joudun jättämään alan.

Teen siis sinulle palveluksen. - Rukoilen sinua.

Rukoiletko minua epäonnistumaan?

Pyydän sinua pelastamaan minut.

Jos et soita, elämäni on ohi.

Valitan, en voi.

Helvetti!

Mitä?

Saanko kysyä yhden asian?

Kauanko olet soittanut kalliilla pianoilla?

Grand Imperial, 9 ylimääräistä kosketinta...

Minusta sinä olet hemmoteltu.

Sinä pelkäät!

Sisimmässäsi et tiedä, pystytkö siihen.

Pystytkö soittamaan sävelen tietämättä tarkalleen, miltä se kuulostaa.

Pystytkö todella improvisoimaan.

Ehkä sinun pitäisi kiittää minua.

Ehkä annan sinulle tilaisuuden.

Tilaisuuden tehdä mitä?

Tehdä jotain uutta.

Kuinka vanha olet?

25. - Et ole 25.

20.

Olen 18. - Olet 18-vuotias, -

joka kulkee ympäriinsä kuvitellen, että kaikki ovat velkaa sinulle.

Olen vain buukannut konsertin.

Ja rikkinäisen pianon.

Jonka pedaali on korjattu. - On sinulla otsaa!

Minulla on kokemusta narsistisista miehistä.

Voiko täkäläistä hanavettä juoda?

Voi.

Hyvä on.

Vain sinun takiasi, muista se.

Minun takiani?

Jos pedaali on korjattu.

Sinä soitat. - Jos se on vireessä.

Ja jos lähdet täältä. - Selvä.

Jes!

Olet yhä täällä.

Keith Jarrett pitää soolokonsertin oopperatalolla.

Nuoren järjestäjän Vera Brandesin mukaan se ei ole jazzia, vaan ihan kaikkea.

Tänä iltana kello 23, heti "Lulun" jälkeen.

Astukaa eläinnäyttelyyni!

Te ylpeät herrat ja elämäniloiset naiset.

Nainen luotiin

aiheuttamaan tuhoa.

Viettelemään, houkuttelemaan,

myrkyttämään ja murhaamaan...

Se oli outo illallinen. Kuin valvojaiset, -

ennen pian tapahtuvaa katastrofia.

Vera yritti hengittää. Ajatukset harhailivat.

Saadaanko piano korjattua?

Tuleeko kukaan katsomaan?

Ja Fritz...

Hän kamppaili uuden tunteen kanssa.

Se muistutti läheisesti... rakkautta.

Jan ei saanut mielestään miestä, -

jonka kanssa Vera makasi.

Ajatus valvotti häntä öisin.

Oliver toivoi, ettei pianofiasko ollut pilannut mahdollisuuksia Isaan...

...joka teeskenteli, ettei huomannut sitä.

Käyn katsomassa, miten flyygeli etenee.

Nähdään siellä.

Ja Keith... - Lopeta.

Paikka on kuin pätsi.

Minun pitää kertoa jotain.

Älä suutu.

Martin on täällä kamojen kanssa.

Sanoin jo, etten halua!

Hän nauhoittaa konsertin.

Ei se ole konsertti, vaan katastrofi.

Maksoimme hänelle jo.

Lähetä hänet kotiin.

Emme julkaise sitä, minä lupaan.

Ei...

Kuuluisa annoksemme, "mansikoita à l'amour".

Voi luoja. - Ei hitto mikä katastrofi.

Onko tämä varmasti oikea flyygeli?

Pedaali toimii.

Tämä on hyvä alku.

Aika loppuu.

Voisitteko mennä muualle?

Ette ole avuksi täällä.

Hei, hyvää iltaa. Keith Jarrettin soolokonsertti.

20 minuutin kuluttua! - Jätän väliin.

Keith Jarrett oopperatalolla! 20 minuutin päästä!

Tämä konsertti voi muuttaa elämänne.

Vera! Mitä teet? - Yritän myydä lippuja.

Ei tarvitse. - Vielä muutama minuutti aikaa.

Se on loppuunmyyty!

Oopperatalo on loppuunmyyty.

Loppuunmyyty?

Onko se varattu, vai voitteko siirtää takkia?

On aika.

Hoidetaan tämä alta pois.

Lähdetkö?

On vielä muutama, joita et ole loukannut.

Haluan sanoa jotain, ennen kuin lähdet.

Olet ollut hirveä isä.

En ikinä unohda, miten huonosti kohtelit minua.

Miten rumasti puhuit minulle.

Mutta jos olen tuottanut sinulle pettymyksen, -

ainakin olen tehnyt jotain oikein.

Hei sitten.

Onko kaikki hyvin?

Tein sinulle drinkin.

Tarvitsen vodkaa. - Sitäkin on.

Kokonaisen pullon. - Hoituu.

Minne seuraavaksi? - Badeniin.

Takaisin Sveitsiin. - Voi helvetti...

Voi luoja...

Miten se meni? - Tämäniltainen?

Se meni upeasti.

Kölnin konsertin tallenne julkaistiin 1975.

Sitä pidetään mestariteoksena -

ja se on maailman myydyin jazzalbumi.

Vera Brandes perusti levy-yhtiön.

Vuosien varrella hän julkaisi satoja levyjä -

ja järjesti satoja konsertteja.

Yksi. - Kaksi.

Kolme.

Tuota kutsuisin katastrofiksi!

Frej Grönholm / Linus Kollberg Svensk Medietext