Original subtitles

Huomenta. Olen komisario Trojan.

-Kuin kondomi? -Kuin kreikkalainen soturi.

Toin kahvia.

Sanottiin, että se on hyvää.

-Larry ”Liftari” Foster. -Lawrence.

Arvostan, että sinulla on aikaa. Minun pitää selvittää asioita.

-Haluan tavata lakimieheni. -Ei ole tarpeen.

Minulla on vain pari kysymystä, joissa toivon apuasi.

Tunnistatko hänet?

Hän on kadonnut.

Työnantaja sanoo, että hän lopetti, mutta tilit on tyhjennetty.

Mormoni saarnaaja asuu McGee Ranchilla.

Hänellä on taustaa raiskauksesta ja insestistä. Hänet ammuttiin pihalle.

Nyt mennään oudommaksi. Löysimme tämän...

...hänen taskustaan. DNA:n mukaan se on hänen.

Hänet löydettiin ammuttuna saarnaajan tontilta.

Sama, joka ampui saarnaajan, ampui hänetkin.

Ensihoitajien mukaan hän mumisi nimeä Silas.

En vain saa siitä kiinni.

-Tiedätkö, olen katsellut sua. -Tiedän.

Huomasin vaan, että sulla oli kaksi drinkkiä edessä

eikä kumpaakaan ollut vielä maistettu.

-Odotatko jotakuta? -Kyllä.

-Anteeksi häiriö. -Hän ei ilmestynyt.

-Lawrence Foster. -Hauska tutustua, herra Foster.

-Holly Fairbairn. -Mukava tavata.

-Saanko sanoa sua Larryksi? -Lawrence kuulostaa hienommalta.

-Yritän tehdä vaikutuksen naiseen. -Ooh.

Lawrence sopii paremmin pukuun.

Rehellisesti sanottuna olen siirtymävaiheessa

ja teen osa-aikaduunia pitopalvelussa.

Meitä pakotetaan käyttämään näitä pukuja.

Juhlat loppuivat ajoissa, niin päätin tulla kaupunkiin käyttämään tätä.

Se sopii sulle hyvin.

En mainitsisi osa-aikatyötä. Ei kovin vakuuttavaa.

Olet oikeassa. Isännöin tänä iltana hyväntekeväisyysgaalaa Steinfeldissä.

-Oho. -Niinpä.

Tarjoan illallisen lahjoittajille, jotka tukevat hyljevauvoja.

-Oho. -Mä vaan...

-Mä rakastan eläimiä. -Niin varmaan.

-Entä sä? -Minäkö?

Olen Heinz-ketsuppimiljoonien perijätär.

-Ketsuppimiljoonien? -Mitä muuta ne voisi olla?

Usein olen kyllästynyt rikkauteeni.

Niinpä laittaudun ja lähden rauhallisiin baareihin

keskellä yötä tapaamaan ihmisiä.

-Ihmisiä? -Jep.

Touché.

-Saanko olla rehellinen? -Totta kai.

Tiedän, että olet seurannut mua.

Näin kun hiivit parkkihallissa.

Myöhemmin El Charrossa kun söin yksin.

Et ole kovin hyvä. Tiesin jokaisen askeleesi tänne.

Anteeksi vaiva. Hyvää illanjatkoa.

Siinäkö se? Aiotko vain lähteä?

Olen väsynyt. Haluan vain kotiin.

Selvä.

Mä voin ajaa sut.

Hyvä luoja. Onko tää sun talo?

Aika erikoinen, vai mitä? Rakennettu 1910 kivistä louhoksesta.

-Onko täällä kummituksia? -Saat pian tietää.

-Anteeksi? -Sanoin, että saat pian tietää.

Kun mennään sisään ja pannaan.

Oletko kunnossa, Lawrence?

Lawrence, mikä sinulla on hätänä?

Mitä? Mitä helvettiä?

Hei! Auttakaa!

Auttakaa joku!

Apuva!

-Mitä mun piti tehdä? -Ei tuota taas, ei enää.

- Me sovittiin siitä. - Me ei sovittu mistään.

Sinäkin tiedät ettei se ollut mun takia...

Mitä me edes oltiin?

Hei?

-Sitäkö yrität sanoa? -Kuvittelet olevas niin fiksu.

Hei!

Auttakaa!

Me ei voida jättää häntä...

Hei?

Onko siellä ketään?

Hei?

Voitteko auttaa minua?

Hei nyt.

Mun on oikeesti pakko pissata.

Sä... Mä en tiedä mitä tässä tapahtuu.

En tiedä kuka olet. Päästä mut ulos, kiitos.

-En sano kellekään, lupaan. -Turpa kiinni!

Holly? Mitä helvettiä?

-Päästä mut ulos heti. -Mitä sä muka tekisit?

-Miksi sä teet näin? -Yritit huumata mut.

-Mitä? En ikinä... -Ai et vai? Mikä tää sit on?

-Mä arvasin. -En aio huumata sua, vannon.

Kannatko GHB:tä huvikseen joskus mukana?

Totta kai tiedän mitä se on. Samaa kamaa kuin sun drinkissä.

-Sä huumasit mut? -Ei saa ottaa juomaa vierailta.

Okei. Okei, mä tajusin.

Mä tajusin pointin. Opin läksyni.

Päästä mut pois, en kerro kellekään. Lupaan.

Et tuu enää koskaan näkee mua. Kiitos.

Ei, ei, ei.

Ei, odota! Älä!

Miksi? Sanoinhan, etten kerro kenellekään!

Älä jätä mua tänne!

Holly!

Älä tuijota.

Mitä me nyt tehdään?

-Ei se voi olla laatikossa ikuisesti. -Tiedän.

-Mitä nyt tehdään? -En tiedä.

-Ei tää voi jatkua näin. -Kuule kuka puhuu.

-Mitä mun piti tehdä? -Ei ainakaan tätä.

-Me sovittiin. -Ei sovittu mistään.

Sä tiedät hyvin että ilman mua me oltaisiin...

Kuolleita? Sitähän sä meinasit?

Kuvittelet olevas paljon fiksumpi. Et ole.

Sä vaan sotket kaiken ja mä saan aina siivota jäljet.

Ai sä muka siivoat? Sä?

Ootko tosissas?

Tein mitä piti suojellakseni itseäni.

Näin sen jo kaukaa ja tiesin täsmälleen mitä se halusi.

Olin oikeassa, eikö ollutkin?

Älä väitä että olit pelastamassa tilannetta.

-Jos se ois ollut sä viime yönä... -Älä sano sitä.

Se ois ollut Kontiki taas!

Lopeta.

Nyt riittää.

-Turpa kiinni! -Ei voida jättää sitä laatikkoon!

Aiotko tappaa mut nyt?

Vai myöhemmin?

Aiotko päästää mut vapaaksi?

Lupaan, etten karkaa.

Pian?

Pyydän. Ole kiltti.

Se on oikeesti vihainen sulle.

Se ei halunnut päästää sua ulos.

Sun pitää luottaa muhun.

Luotatko muhun?

Joo.

Juo. Rauhassa nyt, kaveri. Et halua liikaa kerralla.

Hyvää yötä, nuku hyvin. Älä anna luteiden purra.

Jos puree, hakkaa ne kengällä keltaiseksi ja siniseksi.

Älä huuda, idiootti.

Jos räksyt, saat sähköiskun. Lopeta räksytys.

Mä ohjaan tätä myös täältä.

Säädän diodit niin että saat koko setin kerralla.

-Lopeta jo. -Se on ihan susta kiinni.

Yök, sä haiset.

Niin käy kun makaa laatikossa ja pissaa alleen.

Riisu vaatteet, laita ne pussiin ja pue aamutakki.

Ai meinaatko tutkia mun eturauhasen?

Kiva nähdä että huumori kukkii.

-Ootko tosissas? -Tai sitten pidä vaan vaatteet päällä.

Pese itsesi.

Onko tää oikeesti tarpeellista?

-Kiitos kun päästit mut pois laatikosta. -Ei mua, vaan häntä kiitä.

-Ketä? -Mun siskoa.

Se ei lakannut jankkaamasta. Se on pehmo.

Mun piti huumata sut taas että sain sut ulos.

-Onko tän tarkoitus olla näin? -Toistaiseksi.

Mulla on nälkä ja jano.

Sanotaan se suoraan. Mä ajan tätä bussia.

Ruoka on peruttu tänään, ääliö!

Ootpahan ainakin nälkäinen aamiaisella!

-Hei? -Niin?

-Mulla ois ruokaa. -Okei, pääsenkö ylös?

Et, mä jätän sen portaalle.

-Ootko kiltti? -Oon.

Tuu hakemaan ruoka.

Sä et oo Holly, vai mitä?

Mikä sun nimi on?

Willow.

-Mun nimi on Lawrence. -Tiedän, ääliö.

Tämäkö on sun mielestä hauskaa? Tässä ei ole mitään hauskaa.

Odota.

Olen pahoillani.

Olen oikeasti pahoillani.

Älä mee, pliis.

-En tykkää olla täällä alhaalla. -En mäkään.

-Saanko tulla ylös? -Sitten Holly tappais mut.

Entä jos sä jäät ylös portaisiin ja mä jään alas?

Haluan vaan jutella. Siinä kaikki.

Sanon kun voit tulla.

Okei.

En halua puhua Hollysta.

Okei, puhutaan sit susta.

Mitä haluut tietää?

-Kuinka vanha sä oot? -Mitä väliä sillä on?

En mä tiedä. Yritän vaan keskustella.

Oon saman ikäinen kuin mun sisko.

-21? -23.

Sama täällä. Niin mäkin.

-Mistä sä tykkäät? -Tykkäätkö sä käydä treffeillä?

Sä aina vastaat kysymykseen uudella kysymyksellä.

Teen niin jos en halua vastata siihen.

Tää on outoa.

-Mikä? -Tää kaikki.

Sä ja mä. Yritän tutustua mun sieppaajaan.

En ole sun sieppaaja.

Saanko mennä?

Et saa.

Sitten sä oot sieppaaja.

-En pidä sun äänensävystä. -Etkö?

-Ei sun tarvii olla vihainen. -Oon vankina kellarissa...

...ja tää on mun kaulassa.

-Oonko muka vihainen? -Sun syytähän tää on.

Join vaan yhden drinkin, okei? Siinä kaikki.

Yhtäkkiä oon täällä.

En tiedä mitä hän sulle sanoi, mutta en tehnyt mitään.

Mitä mulle tapahtuu?

Se on hän.

Mitä?

Ei, kaikki kunnossa.

Joo, se on hiljaa.

Okei.

-Hän on ulkona kadulla. -Willow...

Tykkään jutella sun kanssa. Sä vaikutat mukavalta.

Willow!

Willow!

-Mitä teit? -En mitään.

Annoit sille ruokaa, eikö niin? Tunnusta vaan!

-Se olisi muuten kuollut nälkään. -Ei se olisi kuollut.

Uskon kun sanon—tiedän miltä kuolema näyttää, tuo ei ole se!

Jossain kohtaa meidän on annettava sille ruokaa.

Olisit odottanut, että tulen takaisin!

-Ai että olisit itse antanut sille? -Mun on voitava luottaa suhun.

Me ollaan tiimi.

Jos ei voida luottaa toisiimme, ei me olla mikään tiimi.

Murha Mt Lemmonilla

Murhatun äidin hautajaiset

Olet varmaan ollut nälkäinen.

Missä Holly on?

Ulkona.

-Ulkona missä? -Mitä väliä sillä on?

Luuleeko se, että se suuttuu kun annoit mulle ruokaa?

Tai kun jutellaan?

Se ei määrää minua.

Kuka sitten määrää?

-Mitä? -Kuka on pomo?

Sinä vai Holly?

Tuo oli tyhmä kysymys.

-Kenen idea oli laittaa mut kellariin? -Hänen.

Oliko sun idea antaa mulle ruokaa?

-Kiitos ruoasta. -Ei kestä.

Eli hän haluaa pitää mut täällä eläimenä

ja sä haluat kohdella mua kuin ihmistä?

Siitä voi tulla vähän kitkaa.

-Ollaan siis eri mieltä. -Aivan niin.

-Holly, lopeta tuo paska. -Mun nimi on Willow.

Tiedän kyllä sun vanhemmista.

Tiedän että isäs tappoi äitisi

ja että olit ainoa lapsi.

Löysit arkun.

Holly sanoi, että löytäisit sen.

Holly?

Teillä on samat kengät.

Mitä?

Sun kengät.

Hänellä oli samanlaiset.

-Mä huomaan yksityiskohtia. -En tajuu mitään.

-Holly. -Willow.

Teillä on samat kengät.

-Mitä sä oikein meinaat? -Te olette sama ihminen!

Me ollaan kaksosia. Kaksoset pukee usein samanlaiset vaatteet.

Sitä saa mitä tilaa.

-Mitä? -Tulen kohta kotiin.

-Tein ruokaa. -En ole nälkäinen.

Oon väsynyt. Menen nukkumaan.

Sä saat pitää sitä idioottia ensimmäisen vahtivuoron.

-Hän tietää isästä. -Niin?

-Hän tietää. -Ei hän tiedä mitään.

-Hän löysi lehtileikkeet. -Sanoinhan että niin käy.

Jos olisi kiinnostanut, olisin siivonnut sen laatikon.

Hän luulee että me ollaan sama ihminen.

Hän on fiksumpi kuin luulet.

-Sinä pidät siitä. -En pidä!

Vittu sentään.

-En pidä siitä. -Kyllä pidät. Välität siitä.

En välitä siitä.

-Voin huonosti, siinä kaikki. -Älä tunne noin.

-Teet näin joka helvetin kerta. -En välitä siitä.

Mutta se on fiksumpi kuin luulet.

Ja meidän pitää pysyä suunnitelmassa.

Olet oikeassa.

Menen nukkumaan. Tiedät mitä sun pitää tehdä.

Hoida se vaan pois alta.

-Willow.

Willow.

Mene takaisin kellariin.

-Miksi? -Tee vaan. Sano kun olet siellä.

Okei.

Valmista.

Jotain on tapahtunut.

Willow, katso minua.

Katso minua.

Voi luoja.

-Se oli mun syy. -Mitä tapahtui?

Hän suuttui.

Tekikö Holly tuon?

Hänen mielestään oltiin liian läheisiä.

Sun pitäisi syödä.

Älä katso mua. Olen ruma.

Sano Hollylle että käyttäydyn.

Se ei ole sun vika. Hän ei luota minuun.

-Miten niin? -Hän pelkää että vapautan sinut.

-Tekisitkö niin? -Hän tappaisi minut.

Tappaisiko hän sut? Uskotko oikeasti niin?

Miksi eläisit jonkun kanssa joka tappaisi sut?

-Et ymmärtäisi. -Olet oikeassa, en ymmärtäisi.

Ei hän aina ole sellainen.

-Hän on psykopaatti. -Holly ei ole psykopaatti!

-Ei vai?

-Entä sä? -Mitä tarkoitat?

Jos jättäisin sut, mitä tekisit?

Olen nähnyt hänen tekevän kamalia asioita.

Kun hän suuttuu, tapahtuu kauheita.

Niin on ollut jo pitkään.

Willow?

Willow?

Haloo?

Mitä sinä täällä teet?

On kylpyhetki, muistatko?

-Joo... -Hän ei ole enää vihainen.

Ei ole vai?

Sun kasvot.

Näytät hyvältä.

Ole kiltti...

Älä mene.

Kylpyvesi jäähtyy.

Aha.

-Tiedän että siitä on aikaa. -Niin.

Asiat piti rauhoittua.

-Kestätkö sä? -Yksinäisyys on sitä mitä siitä tekee.

-Ei ollut vastaus kysymykseen. -Ei mulla ole vastausta.

-Saanko kysyä jotain? -Kysy vaan.

Milloin hän tulee alas?

Mitä tarkoitat?

Sä olet täällä. Hän ei ole.

-Hän ei pidä susta. -Entä sinä?

Pidän kyllä.

-Kerrotsä sen hänelle? -Hän tietää.

Luuletko että hän koskaan muuttaa mieltään?

-Tulee alas? -Tai päästää mut ylös.

Älä ahnehdi. Ole iloinen että mä oon täällä.

Olen. Olen iloinen sun kanssa. Pidän susta.

Mutta...

Jossain vaiheessa... meidän täytyy puhua.

Se ei tule tapahtumaan.

-Miksi? -Koska hän ei luota suhun.

Olen ollut kiltti, eikö niin?

-Milloin se riittää? -En tiedä.

Siinä se ongelma on, Willow. Sä et tiedä.

Ja sillä välin mä oon jumissa ja sä et tiedä!

Mun mielestä tämä sujuu ihan hyvin.

-Ei suju. -Se voisi olla pahempaa. Usko pois.

En ole nähnyt aurinkoa tai hengittänyt ulkoilmaa viikkoihin.

-Arvosta sitä, mitä sulla on. -Kuolemaantuomitulla on paremmat oltavat.

Milloin lopetat sen, että hän määrää kaikesta?

Teen mitä voin, okei?

Olenko tehnyt kaiken?

Ansaitsenko mä tän?

Älä anna sen kontrolloida sua enää.

On selvää että sua painaa jokin.

-Miksi? -Mikä?

Miksi me teemme tätä?

Kissa leikkii ruoalla tunnin ennen kuin syö sen.

-Leikitkö sä hänen kanssaan? -Testaan häntä.

-Missä testaat? -Täytyy tietää onko hänestä siihen.

-Entä sitten? -Sitten tiedän.

-Mitä jos hän läpäisee testin? -Sitten me päästetään hänet ulos.

Ja jos hän ei läpäise testiä?

-Kauanko se kestää? -Tiedän kun tiedän.

-Mitä hänen pitää tehdä? -En aio kertoa.

-Miksi et?

Kertoisit sen hänelle. Haluan että hän oivaltaa itse.

Miten hän tietää mitä tehdä jos et puhu hänelle?

Jos joku tietää ettei vapaus ole ilmaista, niin sinä.

Opetan hänelle sen arvon,

jotta kun hän tajuaa sen, hän tietää että se tuli minulta.

-Se on valtaa. -Eli kyse on vallasta?

-Kyse on kontrollista. -Sä hallitset kaikkea!

Sä päätät milloin hän kylpee, syö ja nukkuu!

Sä hallitset mua! Sä hallitset tätä taloa!

Sä hallitset kaikkea!

Päästä hänet ylös. Vain te kaksi.

Anna hänelle mahdollisuus.

Tiedätkö millaista on olla näkymätön?

Mitä ikinä teetkin, kukaan ei huomaa.

-Mä pidän siitä. -Välillä se on mukavaa.

Joskus saa miettimään miksi on edes olemassa.

Tuntuuko susta siltä?

Jos kuolisin, kukaan ei huomaisi. Kukaan ei välittäisi.

Anonymiteetti on hyvä.

-Se on yksinäistä.

Ei, se on valtaa.

Pystyä liikkumaan ja tulemaan huomatuksi

tarkoittaa että voit tehdä mitä haluat.

Se on valtaa.

Vapaus?

Juuri niin.

En ollut täysin rehellinen siitä illasta.

Et vai?

Mulla ei ollut minne mennä.

Hengasin vaan parkkihallissa

kun yksi tyyppi astui ulos hissistä ja melkein kompastui muhun.

Hän käyttäytyi kuin se ois ollut mun syy.

En tiedä mikä muhun meni, mutta lähdin hänen peräänsä.

En tiennyt mitä tekisin, mutta jotain oli tehtävä.

Sain raivokohtauksen.

Juoksin hänen peräänsä ja hakkaan hänet pahanpäiväisesti.

Sitten näin hänen pukunsa.

Se oli hieno puku.

Niinpä otin sen.

Tiedätkö, en ole koskaan omistanut hienoa pukua.

Halusin vain teeskennellä.

Halusin vain olla joku, ymmärrätkö?

Ja silloin näin sinut.

Seurasin sinua. Ajattelin: ”Hän on nätti.”

”Puhuisiko hän minulle? Tuskin. Mutta mulla on puku.”

Hän näyttää siltä, että puhuisi miehelle puvussa.

Halusin vain jutella kanssasi,

mutta pelotti. Odotin oikeaa hetkeä, mutta...

Yläasteella oli tyttö nimeltä Missy Bealer.

Halusin olla hänen kanssaan.

Yritin kerätä rohkeutta pyytää häntä treffeille.

Mutta en kyennyt siihen.

Pelotti liikaa.

Koulun tanssiaisissa DJ huusi: ”Viimeinen tanssi!”

Ja joku toinen ehti pyytää häntä aina ennen minua.

En koskaan oppinut. Tilaisuus pitää käyttää.

Mahdollisuus on otettava silloin kun se tulee.

Kun kävelin baariin, se oli minun tilaisuuteni.

Mahdollisuus pyytää Missyä tanssimaan.

Ampulli ei ollut minun. Se oli puvussa, jonka varastin.

En aikonut huumata sinua. Halusin vain tuntea, millaista on olla näkyvä.

Anteeksi että huumasin sun juoman.

On jo myöhä.

Mene takaisin alas.

Älä pilaa tätä.

Senkin paskiainen!

-Lopeta!

Tuo ei kuulu suunnitelmaan.

Pidä kiinni suunnitelmasta.

Onko tämä joku vitsi?

Tykkään oikeasti kanasta.

Saanko kanaa ensi kerralla, jooko?

Vittu.

-Ei ollut kivasti tehty. -Tiedän.

-En ole nähnyt häntä noin vihaisena. -Puhuitko hänelle?

Yritin.

Olen vihainen sinullekin.

-Miksi olet vihainen? -Koska luotin sinuun.

Suoriuduit niin hyvin.

-Willow... -Anna minun puhua.

Hän antoi sinun tulla ylös ja syödä illallista hänen kanssaan.

Arvaatko, miten paljon se vaati että hän suostui siihen?

Tiedän, tiedän...

Miksi se ei riittänyt?

En pystynyt palaamaan alas. En enää.

Mutta luulin että se helpottaisi.

-Että saisin ulkoilla kerran päivässä? -Niin, ja ehkä kahdesti.

Ja jos kaikki sujuisi, niin ehkä kolmesti.

Ei, ei, en voinut mennä takaisin alas.

Oliko se sen arvoista?

Ei.

-Oletko kunnossa? -Olen.

Pimeys hämmentää ihmistä.

-Olen pahoillani. -Et ole.

Kyllä olen.

Päästä minut ulos, ole kiltti.

Riittää jo.

Tiedät etten voi.

Miksi teet näin? Et ole samanlainen kuin hän.

-Olen aivan samanlainen. -Et ole.

Et ole yhtään samanlainen.

Et kuuntele minua.

En luota sinuun enää.

En voi auttaa sinua.

100

98

96.

94.

92.

90.

88.

86.

84.

82.

80.

78.

76.

74.

72.

70.

68.

66.

64.

62.

-Olemmeko tiimi? -Olemme.

-Luotatko minuun? -En.

Miten me sitten voimme olla tiimi?

Luotatko sinä minuun?

En.

Ja silti olemme tässä.

Olen huolissani.

-Mistä? -Hänestä.

En tiedä kuinka paljon hän enää kestää peliäsi.

-Tämä ei ole enää peli.

-Hän on romahtamassa. -Hyvä.

-Holly, tämän on loputtava. -Siksikö kun tunnet vähän syyllisyyttä?

-Ei, vaan koska tämä on väärin. -Hän teki tämän itse.

Ei tehnyt. Hän ei tehnyt sinulle mitään.

En aio olla hiljaa! Tämä on täysin sinun syytäsi!

Sinä teit tämän! Sinä toit hänet tänne!

Suunnitelma oli yksinkertainen.

Terästetään sen juoma, otetaan rahat, ja hävitetään ruumis.

-Suunnitelma muuttui. -Mihin?

-Pidämme poikalelun kellarissa? -Joo, siihen asti kun sekosit.

Ajattelitko oikeasti, että voitaisiin jatkaa näin ikuisesti?

-Uskallakin. -Mitä sitten tapahtuu?

Olen kyllästynyt siihen, että sinä johdat tätä. Nyt riittää.

Ai, nyt sinä haluat päättää? Selvä. Päätä sitten.

Mitä tehdään?

Siksi minä päätän.

Me tapetaan hänet.

-Mitä sanoit? -Kuulit kyllä.

-Tapetaan sun poikaystävä vai? -Se ei ole mun poikaystävä.

Ja joo, anna sen tulla ylös.

Jos se ei toimi, niin minä hoidan asian itse.

Sä vain pahensit tilannetta.

Larry, tule ylös!

Larry, se on ohi nyt. Tule ylös!

Larry, tule jo! Se on ohi.

Olitpa tuhma poika.

Luulitko tosissasi, että pääsisit näin helpolla?

Haluatko kuulla hauskan tarinan?

Sinä iltana mun piti nähdä joku muu.

Me tavattiin deittisovelluksessa.

Jos tietää mistä katsoa, voi oppia paljon.

Hieman pelimies, paljon vihamiehiä...

Mutta tärkeintä, paljon rahaa.

Meidän piti nähdä El Charrossa ja mennä syömään.

Ja nyt tulee se hauska osa.

Kaikki tämä oli tarkoitettu hänelle.

Mun piti terästää sen juoma, tyhjentää tili,

päästä siitä eroon... Mutta se ei tullutkaan.

Ja sitten tulit sinä.

Sitä kutsutaan ironiaksi.

-Ironia iski suuhunkin. -Miten niin?

-Mulla ei ole rahaa. -Tiedän. Tarkistin.

Jos tiesit sen, miksi pidit mut täällä?

Miksi pelastit mut?

-En tiedä. Willow tykkää susta. -Voinko puhua hänen kanssaan?

-Ai nyt sä haluut nähdä Willown? -Kyllä.

Haluan puhua Willown kanssa, kiitos.

-Hän ei ole täällä.

-Milloin voin puhua hänelle? -En tiedä.

Oletko kunnossa?

Onko Holly taas ilkeä sulle?

-Pidä turpas kiinni, se ansaitsee sen. -Ei ansaitse.

Miksi suojelet sitä aina? Oletko sä rakastunut siihen?

Älä huuda mulle!

Olen leikkinyt sinulla kuin pienellä hiirellä.

Willow!

-Mitä? -Mitä sinä olet tehnyt?

En mitään.

Helvetti, annoit sille ruokaa, vai mitä?

-Tietenkin annoit! -Niin annoin. Se olisi kuollut nälkään!

Ei se olisi kuollut.

Minä tiedän miltä kuolema tuntuu, ja tuo ei ollut sitä.

Jonain hetkenä meidän täytyy antaa sille ruokaa.

Sun olisi pitänyt odottaa kunnes mä palaan.

Ai, eli säkin aioit ruokkia sen?

Sulla ei ole elämää. Sulla ei ole työtä.

Ei rakkautta. Olet pelkkä hylkiö.

Sä olet näkymätön.

Mutta mä tykkään susta.

Mä tykkään susta tosi paljon.

Mä vihaan sua.

Et vihaa.

Et oikeasti.

Sä vihaat sitä mitä mä tein.

Sä välität Willows­ta liikaa vihataakses mua.

Sä haluat mut.

Sä haluat koskea muhun.

Haluatko olla näkymätön?

Vai haluatko elää?

Mä haluan olla vapaa.

Ole hyvä.

Tervetuloa kotiin.

Yksi viimeinen asia.

Tunnistatko hänet?

Holly Fairbairn.

Surullinen tapaus.

Hänen isänsä kuoli vankilassa, tuomittuna elinkautiseen

äitinsä murhasta.

Holly hirttäytyi kellarissa muutama vuosi sitten.

Hän oli ainoa lapsi.

Sellaista kuin Holly Fairbairn ei ole olemassa.

Selviääkö hän?

No, hän heräsi, repi letkut irti, nousi ja lähti.

Poissa, kadonnut, kuin haamu.

Joten sanoisin, että kyllä.

Mm, mm, mm, mm, mm.

Oli kyllä hyvä kuppi kahvia.