Original subtitles

Kullervo, Kalervon poika, tempaisi terävän miekan.

Katselevi, kääntelevi, kyselevi, tietelevi...

Hän kysyi mieltä miekaltansa, -

tokko tuon tekisi mieli syödä syyllistä lihaa, viallista verta juoda.

Miekka mietti miehen mielen, arvasi uron pakinan, vastasi sanalla tuolla:

"Miksi en söisi mielelläni syyllistä lihaa, viallista verta joisi?"

"Syön lihaa syyttömänkin."

"Juon verta viattomankin."

Onpa painava pirulainen!

Ei! En mene!

Minä nyljen sinut elävältä!

Peto!

Peto? Olen pahempi. Paljon pahempi.

Olen ihminen.

Se on poika!

Poika on syntynyt!

Lienee mies tämäkin, kun saan kirveen sille käteen!

Sinusta minä poika pidän hyvää huolta.

En kasvata nyrkillä enkä piinalla, vaan rakkaudella.

Se on Kullervo! Kalervon poika!

Sinisukka! Äijön lapsi!

Näitkö matkoillasi veljesi, -

vai kertoivatko maahiset vain tarinoita hänen ryöstöretkistään?

Kalervo...

...tuli luokseni...

...ja näytti minulle salaisuuden.

Sille on syntynyt poika.

Maria... Maria synnytti Kalervolle pojan.

Kuninkaan!

Mitä se tarkoittaa?

Poikalapsi on uusi elämä. Lapsi, josta kasvaa kuningas, merkitsee veljesi voimaa.

Voimaa, jonka hän ryösti sinulta.

Näin hopeaa, se merkitsee rikkautta.

Ja risti on uusi jumala.

Jumala, joka tulee yhtä aikaa idästä ja lännestä.

Ja minä näin, että hänellä on uusi, väkevä jumala.

Hän haluaa palata takaisin, kaikille isänsä maille.

Hän toivoo, että olisit antanut jo periksi. -Minä en anna periksi.

Kutsutaan kokous.

Kalervo on asettunut meidän maille omin lupineen, kaskeaa siellä meidän metsää.

Tallaa polkujamme kuin omia, rikkoo ansat ja repii verkot.

Jos olet peuran jäljillä, Kalervo on sen jo tappanut.

Jos ammut lintua, hän on sen jo syönyt.

Nämä olivat isäni maita.

Mutta ne jaettiin tasan minun ja Kalervon kesken.

Sillä ei ole asiaa meidän maille.

Kalervolla on suden sydän. Hän ottaa enemmän kuin tarvitsee.

Ei hän ole sen kummempi kuin munaton koira.

Asukoot järvellä vielä hetken.

Kunhan pysyy poissa minun tieltäni. -Ei siitä mitään tule.

Te kaksi kuin... yö ja päivä!

Tämän on loputtava!

Kullervo!

Kullervo!

Isä!

Ei! Aa!

Kuti, kuti, kuti!

Mikä tuo kirkas tähti on?

Se on taivaan napa, sotkan kultainen muna.

Pienet tähdet ovat pääskyjen hopeaisia munia, -

mutta tuo on elämän keskus: sotkan kultainen muna.

Mitä sen takana on? -Taivaankansi.

Mitä taivaankannen takana on?

Siellä on taivaan äärellinen. Ja sen takana Tuonela.

Sinnekö ne kuolleet menevät?

Kuolleen henki matkustaa sotkan selässä taivaankaaren taakse taivaan äärelliseen.

Ja kun henki on aikansa asunut taivaan äärellisessä, -

niin se muuttuu pääskyn hopeaiseksi munaksi.

Ja jonain yönä muna irtoaa, ja se laskeutuu takaisin maan päälle, -

ja silloin siitä syntyy uusi ihminen.

Kuka minä siis olin? Siis silloin ennen aikaan?

Minun poikani.

Nyt ja aina.

Ja sinä minun tyttöni.

Voi voi, velipoika.

Yksin täällä nukkuu. Jokuhan voisi vaikka hengen riistää sinulta.

Olet minua etsinyt. -Toivoin sinun jo kuolleen.

En minä ole kuollut, enkä aiokaan kuolla.

Sudet ne kuolevat ja karhut kaatuvat, mutta minä en kuole koskaan.

Menisit omille maillesi.

Isä jakoi kaiken tasan. En ymmärrä, miksi minun maille asetuit.

Katso itse ja näe.

Minulle syntyi tämä vahva poika. Vahvin kaikista.

Ja siitä tulee myös näille maille johtaja. Karjalan kuningas!

Karkotan veljeni, enkä edes huokaise. En tunne mitään sääliä.

Iskeköön vihollinen rautamiekkansa takaisin maailman kohtuun.

Veitsensä sateessa ruostukoon. Kirveensä kiveen katkaiskoon.

Ei riitä, että karkotat sen.

Sinun pitää viedä hänen voimansa! Sinun pitää varastaa hänen jumalansa!

Kuulitko? -En. Mitä nyt?

Joku kopsahti oveen.

Rauhalliselta näyttää.

Jätä saalis siihen.

Mene sisään!

Pysy piilossa!

Jos isket kerran, minä isken kaksi!

Häipykää!

Älä pelkää, tämä on veljesten välinen riita!

Maria, missä Kalervo on? -Senkin perkele!

Irti!

Wäinö... Wäinö on noitunut Untamon.

Älä anna niiden tehdä mitään lapsille.

Ei!

Kullervo. Mene tuolta aidan läpi ja juokse metsään.

Isä käy etsimässä äidin ja Ainon. No niin. Ei hätää.

Hyvä poika. Menehän nyt.

Maria! Maria!

Veli.

Joutaisitko vaihtamaan sanasen?

Missä on Maria?

Seis!

Kuole sitten, piruparka.

Minä en olisi tällaista halunnut. Itseäsi voit syyttää.

Nyt sytyttäkää.

Ei se aukea.

Avaa, emme vahingoita sinua.

Tulkaa, perkele!

Rauhassa, poika.

Irti!

Päästä irti! -Onhan sinussa ainakin kiukku!

Päästä irti! Irti!

Kostan!

Lienen mies minäkin, joten pysy kirves kädessä!

Perkele!

Hei, nyt mennään.

Miksi sinä siellä liejussa enää makoilet?

Karaisen itseäni.

Karaistaanko tässä sitten molemmat, jos haluat?

Emoa ikävä.

Näen unia.

Väkivaltaisia unia.

Palavia taloja, sotureita varjoissa.

Huutoja.

Ne ovat perkeleen rakentaneet minun sisääni.

Ne on painajaisia.

Sinä olet minun poika, Kullervo.

Ja jonain päivänä kaikki nämä maat kuuluvat sinulle.

Minä lupaan, että tulevaisuutesi on valoisa.

Ei ole synkkä, kuten mielesi.

Taas nälkä?

Juurihan minä äijän syötin.

Minä olen varmaan nukkunut vuoden, tai sitten sinusta kasvaa jättiläinen.

Untamo!

Perkeleen vahva poika siitä on tullut.

Vahvaa sukua.

Voi olla.

Meidän on puhuttava.

Kullervo...

Pelkäämme, että hän tuo meille paran onnea.

Niin että päivä lakkaa paistamasta ja kuu ei enää kultaisena loista.

Ei pojassa ole mitään vikaa.

-Se poika turmelee meidät. -Miksi?

Kerroin, miten susi oli syönyt lampaan, raadellut sen laitumelle...

Mitä siitä? -Ei se ollut susi, vaan para, paha henki, joka painaa pojan matkassa.

Jopa sinä pidät häntä kahleissa öisin.

Poika näkee painajaisia. Se saattaa kävellä unessaan.

Osa karjasta oli vain tapettu ja jätetty syömättä.

Emme selviä talven yli, jos Lempo-paholainen seuraa poikaa.

Ei sellaista ole ennen tapahtunut.

Tämä on jo toinen kerta saman kuun aikana. Ja joka kerta Kullervo oli vahdissa.

Ei sitä tiedä, vaikka karhu olisi pelotellut hornan hiidet metsästä.

Ottakaa nyt rauhassa. Poika ei ole kirottu.

Kullervoon poltetaan huomenna suvun merkki.

"Ken suotta sotahan saapi, tahallansa tappelohon, -

se soassa surmataan, tapetahan tappelossa, -

miekkoihin menetetähän, kalpoihinsa kaaetahan."

Vakavia asioita. Naisetkin pelkäävät jo poikaa.

Lapset.

Kullervo on vahva poika, ei muuta.

Tarvitsemme häntä suojelemaan meitä.

Suolle meidän on se kannettava ja karikalla päähän lyötävä.

Estää vimmaista sotaorjaa kasvamasta.

Tarvitsemme maanviljelijöitä, emme sotureita. -Ei.

Kylä tarvitsee päällikön.

Siitä pojasta ei koskaan tule meidän johtajaa. -Siitä päätän minä, et sinä.

Perheeni on johtanut näitä maita pidempään kuin muutaman eliniän verran.

Laitan pojan kauas kaskimaalle, rakentamaan aitaa.

Siellä se ei saa tuhoa aikaan.

Nyt annan sinulle helpon tehtävän, ja näytät ihmisille voimasi ja kykysi.

Aitaa tämä raivattu kohta tiiviiksi, -

niin ettei edes pedot näe läpi.

Teen aidan niin korkean ja raskaan, ettei edes linnut sen yli lennä.

Teet vain hyvän aidan, tässä voit näyttää vahvuutesi.

Teen siitä isä seinän, perkele, niin ei ole kyläläisillä mitään sanomista.

Joku saattaa kehuta tällaista äijää. -Teet nyt hyvän vain.

Tuolla on leppää, haapaa ja koivua. Niistä saa vahvan aidan.

Tulen kahden päivän päästä katsomaan.

Tuo Kalevi mukanasi, niin näkee, etten kaikessa epäonnistu.

Perkele!

Nyt ne ylimääräiset palat ovat sopivia poltettavaksi.

Tuli sileä, ja nyt on aita vahva.

Vahvalta näyttää, mutta... -Tein vahvan niin kuin käskettiin, ja yöllä teen loput.

Kasaa nuo hirsien pätkät hevosen kyytiin.

Tällä kirveellä ja näillä nyrkeillä tein.

Tuli järeää puuta, niin nyt on ainakin vahvaa.

Ei mene eläimet tai edes metsän henget siitä läpi.

Mutta kaadoit nuo hirret myös.

Et aavistanut mitään, tai...

...kysynyt. -Niin tein. Minä ja kirves.

Sain sillä keinolla vahvan, kun koivu joustaa.

Mitä nyt? Eikö ole vahva?

Nuo hirret olivat taloa varten.

Vuosikymmeniä säästetty.

Sanoit, että...

...että tee tähän aita.

Ja tee vahva.

Niin minä tein.

Pahan vahingon teit, poika. Minun taloni hirret katkoit!

Ei ollut kukaan valvomassa tai haukkumassa!

Parastani, isä, yritin.

Kaikkeni annoin.

Ota hevonen.

Ja vie puut latoon.

Minä selvitän tämän.

Perkele!

Kullervo oli nähty täällä illalla riehumassa.

Perkeleen pahanilmanlintu. Hakekaa Kullervo.

Annetaan poikien puristaa pahuus hänestä.

-Poika saa selkäänsä! -Antakaa Kullervon olla!

Tapatitko hevosen? -En.

Hevonen on kuollut! Tapatitko sen? -En! Miksi olisin?

Ovet oli auki, kaulasta valunut kuiviin. Susille syötit!

Orja, päästä irti!

Kuka on seuraava?

Sampo, mennään.

Miksi ne nimittelee orjaksi?

Huonommin niille käy, jos vielä käyvät kimppuun.

Mutta aika hyvin mottasin isoa miestä.

Ei nämä perkeleet kiehu.

Kiehu, perkele, kiehu!

Mennään kotiin.

Meidän on saatava Kullervo lähtemään.

Hävitys on hänen tekojaan. Ei ole siitä raatajaksi.

Mitä sitten teet, kun se kasvaa mieheksi? Se on kiukkuinen poika.

Se kostaa, jos kuulee totuuden.

Sillä on isänsä katse, poika on Kalervon kaltainen.

Nämä miehet eivät sitä päällikökseen ota.

Se lapsi olisi heti pitänyt tappaa. -Turvat kiinni nyt, joka ukko.

Muistakaa, kuka teidänkin maat omistaa.

Mitä teet, kun se kasvaa mieheksi ja saa tietää?

Poika ei saa tietää. -Untamo...

Usko, kun sanon. Et enää tiedä, kuka talossasi asuu.

Se poika on peto!

-Mikä tuo kirkas tähti on? -Se on taivaan napa.

Sotkan kultainen muna.

Mitä sen takana on? -Taivaan äärellinen.

Ja sen takana Tuonela.

Miten sinne pääsee? -Ei sinne elävillä ole asiaa.

Menet sinne sitten joskus.

Kullervo...

Nyt sinun on mentävä. Turmelit kolmen perheen pojat.

Somaa se olisi isä sotaan kuolla.

Miekan kalskeessa.

Malta nyt kiukkuinen mielesi.

Mene metsämaille. Kaada meille talveksi peura tai kaksi.

Mene nyt.

Viimeinen pala.

Syö se perkele.

Isä?

Herää! Isä?

Wäinö!

Wäinö, avaa! Wäinö!

-Kuka? -Kullervo! Avatkaa!

Mene pois! Älä tule tänne, pahanilmanlintu.

Isä on sairas. Meillä ei ole enää leipää. Pitää saada apua, tai isä kuolee.

Kuolkoon!

En voine voivotella kohtaloasi, mutta...

...iloiten en tätä tee.

Usko se.

Nyt kalmaan sinut kuljetan.

Voi meitä poikia poloisia.

Kyrpä istu pöyän päässä, -

tyyni alla muhvi käessä.

Söipä voita, söipä muuta, -

veitellä hopiasella, -

kuraksella kultasella.

Vittu raato pöyän alla, -

ruotia ratusteloopi...

Tämä on se kadonnut hevonen.

Mikä sen on tappanut? Sudet?

Siltä on kaula revitty, veret vuodatettu kuiviin.

Isommat lihapalat on leikattu puukolla tai miekalla.

Ei tämä ole susi.

Mennään.

Mene sinä, minä jään vielä metsälle.

Untamo!

Tämä on taas sen pirun Kullervon syytä!

Se paha on minussa.

Minä olen veljeni murhaaja, mutta hänen pojalleen haluan antaa hyvän elämän.

Uskokaa jo. Poikaan ei kosketa.

Ei para tapa turhaan. Loitsuaa karhut lehmien kimppuun.

Se kiduttaa niin pitkään, että haluamme itse kuolla.

Joko sinä ja poika, tai vain poika. Saat itse päättää.

Kahden kuun perästä Kullervon on lähdettävä.

Voit hyvästellä hänet. Sitten loppuu paran leikit.

Kullervo. Herää! -No?

Mitä nyt? -Meidän on juotava viinaa.

Minä en juo. -Nouse.

Ja nyt ryhdymme juomaan. Sinä juot.

Kyrpä...

...istu pöyän päässä, -

tyyni alla muhvi käessä.

Söipä voita, söipä muuta, -

veitellä hopiasella, -

vuraksella kultasella.

Ruotia ratusteloopi, -

kyrpä keitti vellinkiä!

...puisti härkintä nuollaksen, -

kapustaa kalutaksensa.

Kyrpä suuttuu suhahti, -

otti korvalta korennan.

Isä?

Isä?

Isä, mikä on?

Kyläläiset ovat uhanneet karkottaa meidät molemmat. -Miksi?

Tapoitko sinä sen hevosen?

Talvella oli pakko, olit kuolemaisillasi.

Ne syyttävät pirun linnuksi ja huonon onnen tuojaksi.

Kirouksesta puhuvat.

Nyt sotaan isä. Tehdään niille tukalat oltavat.

Älä lähde sotimaan, poika.

Perkeleen pirun lintu. Se sinä olet.

Ole hiljaa, en ole!

Mitään työtä et osaa tehdä kunnolla.

Minkä tahansa tehtävän annan, sinä saat aikaan vain tuhoa.

Minun täytynee lähettää sinut Venäjälle, pelastaakseni henkesi!

Perkele!

Näytän sinulle, että olet väärässä!

Olen yrittänyt kaikin keinoin olla osa tätä heimoa!

Pyydän, poika.

Annan rahaa kunnon mökkiin ja maapalaan.

Voit elää rauhassa, vapaana. -Ei sanaakaan enää, isä.

Nyt minä otan sen, mikä minulle kuuluu.

Tee se minulle.

Tämä pitää sinut turvassa matkoillasi.

Voit tulla viiden vuoden päästä takaisin...

...mutta ei aikaisemmin.

Poika...

Lupaa.

Vedetään maihin!

Olkoon siinä.

Se on lähdössä. -Nyt annamme sille kärsimystä!

Surma tuolle, saatanehe!

Tulkaa, perkeleet!

Otetaan elävänä ja poltetaan.

Puhun pojalleni.

Kullervo, puhutaan hetki.

Älä koputtele tänne isä enää.

Mikä on?

Me sytytämme nyt arkin tuleen. Se on Kullervon hautapaikka.

Se tappoi meidän pojat, ja nyt kuolee itse.

Ne yritti tappaa Kullervon. Perkeleet olivat sen kuoleman ansainneet.

Älä yritä estää meitä. Parempi näin, usko minua.

Pääsemme kirouksesta eroon.

Odota...

Minä teen sen itse.

Kullervo...

Tuonelassa kohtaamme.

Nyt pääset tapaamaan äitiäsi.

Sano nyt jotain, poika.

Sano nyt jotain...

Juokse karkuun, äläkä koskaan tule takaisin!

Kullervo!

Ei tätä miestä saa hengiltä Pirukaan!

Wäinö.

Tule sisään.

Poika on vietävä revontulten maille.

Mitä on tapahtunut?

Sieltä sinut nappasin puun varresta nukkumasta.

Untamo osti vapautesi.

Onko Untamo kuollut?

Ei.

Karjalaan älä koskaan enää palaa. Venäläiset eivät tiedä, että elät.

Et mene venäläisille kirkkoa rakentamaan, vaan orjaksi Ilmariselle.

Palat tähtenä revontulien kanssa!

Vilvoittele siellä!

Ota siitä janoon.

Mennään.

Istu alas.

Miten se Wäinö sinut orjaksi sai? Isäsikö köyhyyttään antoi?

Ei.

Riitaa oli kyläläisten kanssa.

Lopulta yrittivät polttaa pirun lintuna, mutta ei se henki minusta helpolla lähde.

Parempi lienee täällä elää.

Kylään on kuulemma idästä saapunut orjanmyyjiä kirkonmiehille.

Kuulutko heille? -Emme kulje samaa tietä.

Tuntemattomia minulle.

Naapurikylästä varastettiin muutama lapsi.

Volgaa pitkin pakanoina Kazaniin kuulemma kyydittävät.

Voinko mennä levolle?

Sijaa vieraalle vuode aittaan.

Nukkuisin mieluummin pajassa.

Oletko seissyt siinä pitkään? -Tovin. Työt ulkona on tehty.

Raudasta minä teen mitä haluan.

Vaikka komean naisen.

Ojenna kätesi.

Hyvät kädet!

Kyllä niissä pitäisi moukari pysyä.

Aikaa on kulunut sen verran, -

että voitaisiin kokeilla uusia töitä sinisilmälle.

Aiotko seistä siinä vai takoa?

Ei se rauta itsestään synny. Sitä on taottava, kun se on kuuma.

Mitä teet? Tao. Tao!

Hei, hei, hei! Älä!

Älä sitä littaan hakkaa!

Hyvä mies. Ei sitä tappaa tarvitse.

Miten sinä poika tämän teit? -Minä olen sen itse takonut.

Vai olet takonut miekan?

Mistä olet hopeaa saanut? Aarteenko löysit?

Miekka on minun ja hopeat sinun. Maksan takaisin.

Mutta miten?

Miekan teit minun pajassani, minun välineilläni ja minun orjanani.

Eikö miekka kuulu silloin minulle?

Et sinä minua petä. -En petä.

Olen hyvän kohtelun saanut, ja miekan taoin muiden töiden jälkeen.

En ole ahne.

Se on rauta raatajan mukaan, ja saat miekkasi takaisin.

Sinun täytyy takomalla korvata pajan käyttö, -

minun oppini ja aineen arvo.

Teet päivällä talossa orjan työt ja nukut aitassa.

Palaat huomenna pajalle ja jatkamme opettelua.

Voit mennä.

Oletko karhumetsällä päässyt käymään?

Isän kanssa kävin kerran, mutta ei ollut sydäntä niitä tappaa.

Minulla on. Menen huomenna ja kokeilen miekkaasi.

Palaan parin päivän päästä.

Voinko jatkaa töitä pajalla?

Jatka vain. Voit nukkuakin siellä taas.

Olet kelpo mies, Kullervo.

Oho!

Mitä nyt?

Ota minut mukaasi.

Vie minut pois täältä.

Olen orja...

...ihan niin kuin sinäkin.

Maksan sinulle, jos viet minut pois täältä.

Palaan vielä.

Kahleet...

Ilmarinen palaa aamulla.

Vakuutan hänet myymään sinut venäläisille.

Vai autatko minua?

Sitten miekka pysyy täällä, palkkiona.

Surkean puukkosi saat kyllä pitää.

Kosto tulee, hiiden huora!

Se on Karhumuorin mökki.

Jatketaan matkaa. Se harhauttaa meitä ja kostaa.

Katson nopeasti sisältä.

Karhunkaataja...

Auta.

Pelasta.

Kenen tekemä on tuo miekka?

Itse tein sen orjan kanssa.

Tunnistan tuon vaakunan.

Mummohan on oikea tietäjä.

Onko orja iso ja vaalea, pahansisuinen kuin nälkäinen susi?

Hyvä mies se on. Jatkan matkaa.

Tuon vaakunan olen nähnyt poltettuna miehen rintaan.

Sellaisen, joka tappoi veljensä Kalervon.

Jonka poika on elänyt suuressa vääryydessä.

Tiedätkö orjan nimen? -Tiedän.

Kullervo.

Kauan aikaa sitten minä olin parantaja ja tietäjä Kalervolan kylässä.

Petturuus oli tehnyt minusta hyvin pahan ja ilkeän, hyvin ilkeän.

Minut ajettiin pois.

Siellä käytiin silloin hyvin katkera ja verinen veljesriita.

Untamo tappoi Kalervon.

Oman veljensä.

Poltti talot.

Otti pojan, Kullervon.

Piti omanaan, mutta myi orjaksi.

Olen unissani nähnyt joitain näkyjä tästä.

Luulin vain niitä uniksi tulevaisuudesta.

Untamo... Untamo ei ole isäni.

Se on kaikki valetta.

Kyselin vielä kylillä. Tarina on tosi.

Riita kahden veljen välillä maan omistuksesta. Totta se on.

Tarina on tosi, mutta elämäni on valetta.

En tunne isääni Kalervoa.

Kertoiko se nainen, mitä isälle tapahtui?

Tappoiko Untamo...

...minun perheeni?

Käyn metsässä karaisemassa itseni.

Palaan ja taon sinulle niin monta miekkaa, että ostan vapauteni.

Sitten lähden etsimään totuutta, kestäköön vaikka vuosia.

Jätetään miekka tänne.

Anna minulle miekkani! -En anna!

Se on minun!

Haluan miekkani.

Minä haluan miekkani.

Ja sinä piruparka tiesit tästä etkä kertonut!

En tiennyt!

Sinä ostit minut Wäinöltä, ja väität, ettei kertonut.

Että et tiedä, kuka tappoi isäni, äitini.

En!

Valehtelet, perkele!

Sydämessäni ei ole sitä suurta tunnetta, mitä tarvitaan tämän asian ymmärtämiseen.

Ei sitä viisautta.

Minun sydämessäni on tuskaa!

Wäinö ei kertonut. Jos olisin tiennyt, miksi olisin kertonut nyt?

Aloit pitää minusta.

Mitä olet tehnyt, orja? Ulos täältä!

Mitä olet tehnyt veitselleni? Katso nyt.

Se on rikki.

Ei sillä voi enää mitään tehdä!

Ulos!

Kuka tappoi minun perheeni?

Olitteko te siinä mukana?

Miksi sinä teit sen?

Miksi?

Minun on tiedettävä.

Untamo se oli!

Untamo tappoi veljensä Kalervon.

Sinun isäsi.

Untamo tappoi sinun äitisi.

Koko kylä oli siinä mukana.

Pelkureita koko suku.

Päästä seppä. Ei me täällä Pohjolassa tästä mitään tiedetty.

Häivy täältä, orja!

Jos kerrotte kenellekään, että tiedän isäni tappajan, niin tulen takaisin.

Tapan teidät.

Mitä nyt?

Näin pahoja näkyjä.

Wäinöllä on asiaa päällikölle. -Nytkö?

Koskee Kullervoa.

Karannut on, mutta eivät tiedä, mihin on mennyt.

Entä Ilmarinen? -Hengissä, muttei tiedä mitään.

Eikä vaimo. Sanovat vain, että karkasi.

Se tulee tänne kostamaan.

Ei se yksin lähde koko kylää haastamaan.

Tsaari on antanut luvan sadan pakanan kaappaamiselle. Venäläiset sen nappaavat.

Kullervolla on äitinsä koru, kristitty riipus.

Ei ne kristittyjä kaappaa. -Kristitty?

Tuonelan soturi se on. Etsimme pojan ja tapamme.

Se tappoi meiltä kolme hyvää maanviljelijää. -Poikaan ei enää kosketa.

Viette Ilmariselle rahat, ja ostamme Kullervon vapauden.

Sen jälkeen pärjätköön omillaan.

Jos kuulen, että poikaan on koskettu, niin syntyy kylässä verilöyly.

Ja siinä ei naisia tai lapsia säästetä.

Hyvä on. Tehdään kaupat.

Annan teille molemmille komeat tilukset rinteestä, ja vesialuetta, -

jos annatte pojan elää.

Tuliko kaupat? -Kaupat tuli.

Kunhan poika ei palaa tänne kirouksineen.

Otatte Sampon mukaan. Se pitää huolen, ettei Kullervoon kosketa.

Tässä meinasi jo perse jäätyä!

Olet nyt tsaarin omaisuutta. Meillä on luvat.

Herran Jumalamme nimessä.

Minä kitken kaiken pahan tästä maailmasta.

Jumalan tuli polttakoon kaikki pakanat ja poppamiehet poroksi.

Onko ketään, joka ostaisi sinut kotiin?

Ei.

-Onko tämä mies kristitty? -Emme nähneet tuota.

Emme vangitse kristittyjä.

Oletko Jumalan uskoja?

Me vapautamme sinut, jos olet.

En ole. Ryöstösaalis se on.

Isäni kanssa tapoimme sen omistajan, jotta saimme äidilleni kauniin korun.

Samanlainen viitta oli ukolla kuin sinullakin.

Tuletteko sisälle? -Ei, jatkamme matkaa.

Muutama kysymys olisi, jos sopii?

Kysyä voi, mutta vastauksia on vähän.

Kullervo vain katosi, ei tiedetä miksi tai mihin.

Jos löydätte, niin rahaa siitä pitäisi saada.

Untamo ostaa Kullervon takaisin.

Oletamme, että se käy.

Se poika on pahalla tuulella. Että tiedätte valmistautua.

Jumalan nimessä kitken pahuuden tästä miehestä!

Tule vain, perkele!

Risti minua johdata...

Siinäkö kaikki?

Hänet pitää tappaa.

Siinäkö kaikki?

Jätämme miehen tänne ja annamme Jumalalle vastuun pakanasta.

Tapa se! -En tapa!

Jumala päättäköön tämän pojan kohtalosta, minä olen siitä nyt pahan kitkenyt pois.

Olkoon Jumala armollinen, vaikka sitten minun puolestani.

En voinut tappaa miestä, joka kantoi yllään Kristuksen kuvaa.

Se elää.

Pakana on aivan kylmä. Kuollut.

Ei. Avasi äsken silmät.

Elää se.

Varmaan orja. -Jätetään tänne.

Ihminen se orjakin on.

Emme jätä Jumalan tekeleitä tänne susille ruoaksi.

Viemme kirkon maille turvaan.

Yritä juoda.

Älä anna kuolla.

Levätään hetki tässä.

Tästä sotkustako pitäisi rakentaa mies?

Tunnetko, miten sydän sykkii?

Tänne on joku viety. Selvät ahkion jäljet.

Siinä on verta. Taitaa olla huonossa kunnossa.

Kullervo on löytynyt. Näitä jälkiä on helppo seurata.

Verta valuu, ja raskas on lasti.

Älä pelkää.

Juo.

Salviaa, voikukkaa ja rantasappea.

Maistuuko?

-Minne menet? -Kuselle.

Muista ottaa kyrpä mukaan!

Pienen pieni kyrpä.

Minun osaltani jahti loppuu tähän.

Palaan Untamolaan. -Sinä tulet.

Minä en lähtenyt tälle matkalle tullakseni tapetuksi.

Minulla on vaimo, ja lapsi tuloillaan.

Noilla venäläisillä on erikoisia välineitä.

Ja niin paljon miehiä, että emme mitenkään voi pärjätä.

-Seis! Mene vaan. -Wäinö?

Mene ja kerro, että löysimme jäljet ja että menemme varmistamaan tilanteen.

Jätättekö henkiin, jos löydätte? -Mene.

Vaimosi odottaa. Palaamme pian.

Montako kuunvaloa on mennyt? -Viisi.

Pelastitte.

Päästävä pian matkaan.

Kiukku sinussa on ainakin taas terveenä.

Surua se on, joka nyt vihan siivillä lentelee.

Puhuit isästäsi kuumeisena. -Ei minulla ole isää.

Mennään ulos peseytymään.

Missä miekkani on?

Pappi kerää miekat pois. Tämä on pyhää aluetta.

Missä se on?

Missä olit orjana?

Sepän töitä Ilmariselle.

Hyvä mies oli.

Laittoi sinut kuitenkin vimmattuun kuntoon.

Karkasin, ja...

...venäläiset orjakauppiaat saivat matkalla kiinni.

Orja olen minäkin, täällä kirkolla.

Palvelijana. Kohtelevat hyvin.

Jää hetkeksi tänne.

Autan sinut kyllä jaloillesi. -Kostomatkalle menen kohta.

Ei niitä venäläisiä enää löydy.

Kuulitko?

Älä puhu, kun et tiedä, mistä on kysymys.

Jos olette saman kylän miehiä, niin voitte mennä poikaa tapaamaan.

Nuo pirut etsivät minua. Tappavat jos löytävät.

-Mitä kohti? -Tuonne joen suuntaan.

Jatketaan joelle.

Pappi antoi väärät ohjeet. Perkele!

Untamolan suuntaan se poika on menossa.

Mennään.

Älä pelkää. Autan sinut matkaan. Lupaan.

Isolla joella on vene, jolla pääset alas kohti Karjalan suurta järveä.

Ne eivät etsi näin läheltä. Kerään tässä voimia hetken.

Et sinä ole sammunut tähti, joka putosi taivaalta.

Eikä pääsi ole kivestä.

Vaan se on lahosta puusta.

Kerro, mitä tekisit, jos katala mielesi sinut vapauttaisi, ja vapaudessa eläisit?

Joskus halusin tavallisen elämän.

Perheen kenties, lapsia ja...enemmän.

Kullervo, voit päästää vihastasi irti.

Autan sinua, sillä vääryyttä olen itsekin kokenut.

Usko minua.

Että kun kostosta vapaudut, niin mielesi juoksee villinä kuin ori.

Saat rauhan.

Tästä virtaa alas yhden kuun verran, niin löydämme veneen.

Tyrskyt laantuvat aivan tässä lähellä.

Mihin olet muuten matkalla? Jos tulisinkin turvaksesi?

Minun täytyy palata kotiin ja saada varmuus... -Niin, mutta minne?

Untamolaan, alas isolle järvelle.

Onko se Kalervolan lähellä? -On.

Mistä tiesit?

En, minä vain... Olen kuullut puhuttavan noista paikoista suuren järven äärellä.

Oliko Untamo siis isäsi?

Ei.

Kalervo oli isäni.

Lepää vielä hetki.

Käyn suolähteellä täyttämässä loput vesipullot. Palaan pian.

Älä ole kauaa.

Päivät ovat taas lyhyitä.

Aino!

Aino!

Aino!

Minä olin varma, että kuolet.

Älä huolehdi, isä.

Minä olen vahvaa sukua, eikö niin?

Mene ja lepää vielä hetki.

Sitten minulla on keskusteltavaa.

Tärkeä asia.

Wäinö on palannut. -Minne he menivät?

Viljavarastolle hakemaan syötävää.

Mitä tapahtui?

Mistä Kullervon haavat ovat tulleet?

Olet kai sinäkin huomannut, että kesää ei tullut tänä vuonna.

Jyvän alkiot ovat kadonneet tähkistä.

Kullervo on... -Ole hiljaa.

Taasko te poikaa syytätte?

Kullervo on täynnä arpia. Sanoin, ettei poikaan kosketa.

Kuulimme kylillä, että venäläiset orjakauppiaat olivat viipaloineet.

-En usko. -Kysyisit pojalta itseltään.

Missä sinä olet? Kuulen, että elät kylässä, muttet kyläläisten kanssa.

Katsot, muttet näe. Kuuntelet, muttet tiedä, mistä puhutaan.

Ihmiset eivät pian enää tunne sinua.

Sinun pitää palata takaisin ihmisten pariin.

Kalervo oli henkipatto, ja todellinen rosvo.

Kohtalo löi hänet ja hänen sukunsa hengiltä, et sinä.

Marjatta oli kertonut totuuden Kullervolle.

Perkeleen akka, minkä teit? -Minäkö tämän nyt tein?

Et olisi kertonut. -En minä sitä kertonut.

Oli kuullut koko totuuden Ilmariselta.

Meillä on uusi perhe. Anna Kullervolle mahdollisuus elää vapaudessa.

Ei se pysty koko kylälle kostamaan.

Minne se poika meni?

On kaivamassa Kalervon aseita esiin. Kerroin, minne hautasitte ne.

Se tietää nyt kaiken.

Ei se poika ole tyhmä. Eikö tämä salailu nyt riitä?

Mitä nyt?

Kullervo valmistelee kostoa koko kylälle. Tunnen sen.

Kullervo!

Meidän pitää puhua. Kyläläiset tietävät, että kostat.

Ja nyt olet jo sotavarustuksissa.

Puhutaan, poika.

En halua pahaa.

Aiotko tappaa oman poikasi?

Toin rahaa.

Osta tilukset Sampon läheltä kirkolta ja rakenna oma pirtti.

Mutta sinun on luvattava minulle, ettet kosta kyläläisille.

Lupaan.

Vannon isäni miekka kädessä, etten kosta heille.

Minä olen odottanut tätä hetkeä.

Nyt kun se on tässä, niin en tohdi edes sinua katsoa.

Sano se.

Minä kuolen, jos haluat minun kuolevan.

Sano.

Ja kun kuolen sinun tahdostasi, se ei muuta mitään...

...sillä sinä olet aina minun poikani.

Kenen poika?

Minun.

Kenen poika?

Olet isäsi poika, minun veljeni Kalervon.

Mutta minä kasvatin ja rakastin sinua kuin omaani.

Tee palvelus ja lähetä minut äitini luo.

Isä! Kohtaa poikasi!

Älä tapa.

Minun lapseni tarvitsee isää, niin kuin sinäkin tarvitsit.

Jonain päivänä hänestä tulee Karjalan kuningas.

Nosta miekkasi!

Nosta miekkasi!

Untamo...

...minä pyydän.

Ota minulle...

...minun miekkani Tuonelaan mukaan.

Se miekka minun mieleni mietti -

ja maistoi tämän ylpeän pojan verta.

Työkalut...

Laita matkaan myös sepän työkalut.

Haluan näyttää...

...isälle ja äidille, miten hyvä seppä minusta tuli.

Kullervo...

Ota puukkoni.

Muista minua matkoillasi, älä pahalla, poikani.

Me emme ole menettäneet häntä.

Hänet on annettu takaisin.

Pimeys on hävinnyt, ja hänen henkensä liitää taivaalla sotkan lailla.

Sotkan selässä.

Siellä hän syntyy onnellisena uudelleen.

Tekstitys: Frej Grönholm Svensk Medietext