Original subtitles

KIITÄMME USA:N MERIVARTIOSTOA -

NEUVOISTA JA YHTEISTYÖSTÄ.

Hei, kaveri.

Etkö sinä olekin Dan Roman?

Olen.

Kuulin vihellyksesi ja sanoin itselleni -

että noin viheltää vain yksi mies.

Tunnistaisin tuon ruman naamasi vaikka missä.

Mutta sinä tuskin muistat minua.

Muistan toki. Ben Sneed.

Luulin sinun lypsävän lehmiä jossain...

Tarkoitin siis, että luulin sinun lopettaneen lentämisen.

Luulin, että pysyisit kaukana näistä.

Ne ovat vain metallia. Eivät mene varsinaisesti minnekään.

Minulla ei taida olla paljon tahdonvoimaa, Ben.

- Mitä sinä teet? - Johdan miehistöä Kaukoidässä.

Hyvä työ.

Täytyy mennä, Dan.

- Halusin vain tulla tervehtimään. - Toki. Onnea matkaan.

- Tunteeko teistä kumpikaan häntä? - Näyttää vanhalta perämieheksi.

- Meillä näyttää menevän aika huonosti. - Hän ei ole aina ollut perämies.

Kutsuimme häntä "Viheltäjä-Daniksi."

Yksi hienoimpia miehiä mitä olla voi.

Ja onnettomimpia. Hän oli Kolumbiassa yhtaikaa kanssani.

Eräänä yönä hän nousi ilmaan täydessä lastissa -

ja yksi Etelä-Amerikan myrskyistä -

osui samaan aikaan.

Hän ei enää ehtinyt pysähtyä, eikä päässyt -

kentän päässä olevan kukkulan yli.

Muistan sen. Sehän oli heti sodan jälkeen?

Niin. Dan yritti nostaa konetta, mutta kone halkesi kahtia -

ja syttyi tuleen 10 sekunnin päästä.

Dan lensi ohjaamon ikkunasta -

ja sai vain pari naarmua ja tuon ontuvan jalan.

Hän jäi eloon syyttämään itseään, kaikki muut kuolivat.

Kuulostaa kuin hänellä olisi ollut onnea.

Ei se ollut aivan niinkään.

Tunsin kaksi matkustajista. Olivat matkalla lomalle rannikolle.

Vaalea nainen nimeltä Mary ja pieni poika nimeltä Tony.

Kaikki pitivät heistä -

niin Dan Romankin.

Mary oli hänen vaimonsa ja Tony hänen ainoa lapsensa.

Niin.

Dan on ainoa tuntemani, jolla oli sisua olla tekemättä itsemurhaa.

Cocktaileja

Lento 21 Los Angelesista saapuu portille 1.

Neiti Betty Emsley, olkaa hyvä ja ilmoittautukaa neuvonnassa.

Hienoa, herra Flaherty. Ilmoittautukaa maahantuloviranomaisille, olkaa hyvä.

Pääsette koneeseen noin puolen tunnin päästä.

Tässä on neiti Spalding, lentoemäntänne.

- Menen baariin. - Kutsumme teitä sitten, herra Flaherty.

Tietää ongelmia.

- Herra ja rouva Joseph? - Kylläpä niinkin.

Waikikin lapset. Sopisimme vaikka koristeeksi paraatiin.

- Ikänne, herra Joseph? - Tänäänkö?

Ei, olen 38, tosi on.

- Syntymäpaikka? - Passaic, New Jersey.

Puutarhaosavaltio. Mottona vapaus ja vauraus.

Rajoittuu etelässä New Yorkiin, ja pohjoisessa...

- Ja rouva Joseph? - Kertoisinko hänelle? Olen 33-vuotias -

ja synnyin Ogdenissa, Utahissa.

Kiitos paljon.

Aloha.

- Hei, katso. Muistatko? - Muistan.

Nimeni on Sally McKee. Olen 30-vuotias.

Syntymäpaikka Riverside, Kalifornia.

- Oletteko yhä USA:n kansalainen? - Olen, tietenkin.

Kiitos. Olkaa hyvä ja ilmoittautukaa maahantuloviranomaisille.

Lennostanne ilmoitetaan.

Hän saattaa olla teennäinen -

mutta hänessä on jotain. Mitähän se on?

Harjoitusta. Paljon harjoitusta.

- Oletteko... - Kyllä, olen Gustave Pardee.

Pidin paljon New Yorkin show'stanne.

Hyvä. Hienoa.

Tässä ovat lippumme.

Olen 47-vuotias ja syntynyt New Yorkissa.

Rouva Pardee?

Olen 30 ja syntymäpaikkani on Owosso Michiganissa.

- Miltä sää näyttää? - Hienolta, herra Pardee.

Matkasta tulee varmasti miellyttävä.

Mies näyttää väsyneeltä kivelle ajautuneelta mursulta.

Nainen näyttää pärjänneen hyvin hoikaksi punapääksi Owossosta.

- Ken Childs, 53. Synt. Philadelphiassa. - Niin, herra Childs.

En tiedä, missä matkatavarani ovat. Royalin piti lähettää ne.

Tarkistamme asian.

Saanko esitellä lentoemäntänne, neiti Spaldingin.

Hei. Oletteko uusi täällä?

Olen ollut yhtiössä neljä kuukautta.

Hyvä. En tiedä, mistä he löytävät jotkut niistä tytöistä -

mutta parannusta näyttää tapahtuvan.

Yksi harvoista, joka on tehnyt rahaa lentoliikenteellä.

Hän on osakkeenomistajiamme. Kohtele häntä sen mukaisesti.

Jos sallitte.

- Dorothy Chen? - Kyllä.

- Syntynyt Antungissa Mantsuriassa? - Niin, mutta olen korealainen.

Saanko nähdä passinne.

Olkaa hyvä ja viekää se maahantuloviranomaisille, tuolla.

On ilo että matkustatte mukanamme, neiti Chen.

Kiitos, sir.

- Nuo kasvot. - Kuin kuu ja pajupuu.

West Airlinesin lento 7 San Franciscosta -

saapuu portille 11.

Anteeksi että olen myöhässä, kippari. Olin ostamassa lahjaa vaimolle.

Susie on varmaan mielissään, kun näkee tämän.

Niin.

Kävin jo sääasemalla. Tuulet eivät ole kovin pahat.

Kokeillaan vaihteeksi 3000 m.

Teen lentosuunnitelman vartissa, kippari.

Toivon että Susie pitää tästä tarjottimesta.

Riittäähän 11500 litraa polttoainetta, kapteeni?

Kuulostaa hyvältä, katsotaan mitä Leonard sanoo.

Lentoaika näyttää olevan 12 tuntia 16 minuuttia -

jos nämä tuulet pitävät paikkansa.

No niin, 11500 litraa lähtiessä.

West Airlinesin lento 7 San Franciscosta -

saapuu portille 11.

Miten vanha luulisit Dan Romanin olevan?

Hän lensi jo ennen syntymääni. Katso vaikka itse.

Kuljetti lentopostia avointen ohjaamojen aikoina.

Taisi oppia lentämään I maailmansodassa.

Pitkän matkan lentoja, kilpailuja, vanhan ajan lentonäytöksiä.

10-15 vuotta Transworldilla.

Toisessa maailmansodassa lensi pommikonetta Ploiestin valtauksessa.

Kävi saksalaisten kimppuun B-17 -koneilla -

ja päätyi B-29 -lentueeseen Okinawalla.

Lyön vetoa, että hänellä on yli 20000 lentotuntia.

- Onhan se aika noloa. - Mikä?

Se, että hänellä on niin paljon lentotunteja.

Hulluja olivat, kun palkkasivat hänenlaisensa vanhan ravihevosen.

Mikseivät antaneet hänen jäädä eläkkeelle?

- Kaikki valmiina, Lennie? - Allekirjoitus vain.

- Kaikki valmiina, Lennie? - Allekirjoitus vain.

Huomio, olkaa hyvä.

Rouva Helen Bell, olkaa hyvä ja ilmoittautukaa lipputoimistossa.

Allekirjoitus minullekin.

21 henkeä koneessa, loput lastia.

Yhteensä 33100 kg.

Sanoin Wrightin veljeksille ja sanon teillekin -

että se vehje ei koskaan nouse ilmaan.

Neiti Spalding pitää kyllä hyvää huolta pojastanne, herra Fields.

Hän ei ole ensimmäinen yksin valtameren ylittänyt poika.

Se on hänelle aikamoinen seikkailu.

Hän on ikävä kyllä jo kokenut matkaaja.

Pojan äiti tulee vastaan San Franciscossa.

Hän on kaunis ruskeaverikkö.

Jos odotatte portin 4 luona, voitte saattaa Tobeyn koneeseen.

Kiitos.

Tule, Tobey, mennään.

Lento 14 Los Angelesista saapuu portille 11.

Mitä katsot?

Huomio.

Tapahtuukohan sitä koskaan minulle?

Anteeksi että vaivaan, mutta mistä voin lähettää sähkeen?

Vastapäätä matkamuistomyymälää.

Ehdimmekö varmasti yhteyslennollemme New Yorkiin?

Teille jää vielä runsaasti aikaakin, herra Rice.

Meille jää vielä aikaakin.

Tuo nainen peri isoisältään älyn ja paljon rahaa.

Hän osti miehelleen hiljattain mainostoimiston -

koska mies halusi uuden lelun.

Mistä sinä tuon tiedät?

Olin ennen yöportieerina hotellissa Nevadassa.

Lento 7 San Franciscoon on aloittanut lastaamisen.

- Herra Locota? - Niin, se minä olen.

Olen kalastaja.

Sukuni on ollut kalastajia parisen sataa vuotta -

ehkä enemmänkin.

Kaloja ei ole täällä niin paljon -

kuin Kalifornian rannikolla.

Palaan siis takaisin San Franciscoon.

Kiitos, herra Locota.

Lentonne kuulutetaan parin minuutin kuluttua.

Ettekö halua laittaa laukkua koneen ruumaan?

Mutta tässä ovat syötäväni matkalle.

Tehän loukkaatte minua, herra Locota.

Ettekö aio syödä tarjoilemaani lounasta -

tai pihviä, jota on illalliseksi?

Rouva, en tiedä näistä asioista.

En ole ennen lentänyt. En halua aiheuttaa kenellekään vaikeuksia.

Tarjoilen teille ilomielin, herra Locota.

Kiitos.

Hetkinen vain. Tässä.

Kiitos. Suokaa anteeksi.

Tuosta pikku miehestä et tiennyt kaikkea.

Tiedostossa ei ollut hänestä paljon mitään.

Hän ei kuulu tärkeiden ihmisten joukkoon.

Kuuluu minulle. Pidän hänestä.

PORTTI 4

Voi sentään. Ihanaa päästä tuohon koneeseen.

Etkö pitänyt Honolulusta?

Pidinhän minä, mutta tämä paikka on kuin -

Coney Island kookospähkinöillä.

Minun puolestani kaikki Havaijin saaret voi...

Tobey, välittäisitkö äidillesi viestin minulta?

Sano, että välillämme ei pitäisi olla valtamerta.

Sano, että toivon hänen tulevan mukanasi seuraavan kerran.

- Muistatko tuon kaiken? - Muistan, isä.

Osuin häneen, isä, osuin häneen.

- Onko kaikki hyvin, Dan? - On.

11500 litraa koneessa.

Numero nelosessa on pieni öljyvuoto. Ei mitään vakavaa.

Miltä lentoaika vaikuttaa?

Lennien mukaan noin 12 tuntia 15 minuuttia.

Tarkalleen 12 tuntia 16 minuuttia.

Lento 7 San Franciscoon lastaa juuri.

San Francisco. Minun on päästävä San Franciscoon.

Olen pahoillani, mutta lähdemme pian ettekä ole listallamme.

Kenneth Childs on lennollanne, eikö olekin?

Onhan hän. Herra Childs...

Sitten minunkin täytyy päästä mukaan. Minä vaadin.

Hyvä on. Onneksi meillä on tänään tilaa -

- jos olette Amerikan kansalainen. - Olen, olen toki.

Nimeni on Humphrey Agnew. Olen Agnew Aidin perustaja.

Täällä Honolulussa. Olette ehkä kuulleet?

Kyllä. Onko teillä matkustajakorttia, herra Agnew?

Maksan kaiken käteisellä.

Jos käytte ilmoittautumassa maahantuloviranomaisille -

niin teemme sillä aikaa lippunne valmiiksi.

Hän on todellinen puoskari.

Tienannut omaisuuden myymällä Agnewin terveystuotteita.

Mikä vaivaa?

Astma, niveltulehdus, horkka, sappikivet, maksa?

Agnewilta löytyy kaikkiin parantava pilleri.

- Nähdään, Alsop. Pidä hauskaa. - Samoin, Spalding.

Saisinko takkinne, rouva Pardee?

- Onko kaikki hyvin, herra Locota? - On.

- Lennämmekö kovin korkealla? - 2000 - 3000 metrin korkeudessa -

olosuhteista riippuen.

Ettekö haluaisi istua ikkunan vieressä, herra Briscoe?

Tiedättekö mitä? Tämän edemmäs ei vanha ruumiini pääse.

Katselen mieluummin teitä kuin näkymää ikkunasta.

Turvavyönne ei ole kiinni, voi teitä.

Käteni ei enää taivu kuten pitäisi.

- Reikiä luissa, niin ne sanovat. - En näe mitään reikiä.

Tiedättekö mitä? En minäkään.

Voisinko viedä kukkaköynnöksenne viileään?

Säilyvät paremmin.

Tuohan on todella fiksu idea.

Täytyy säilyttää ne niin kauan kuin voimme.

Huomenna seuraa paluu arkeen.

Työt odottavat.

Se on "kiitos" Havaijin kielellä.

Sanonpas teille yhden asian. Jos tulee ongelmia -

joista lentäjä ei selviä -

tulkaa vain Ed Josephin luo.

Menen mielelläni sinne auttamaan, jos minua tarvitaan.

- Ymmärsittekö? - Ymmärsin kyllä.

No niin, nuori mies, aika kiinnittää turvavyösi.

Tehdään olosi mukavaksi.

Pian ollaankin ilmassa.

- Voinko istua tässä nousun aikana? - Mielihyvin.

Olen iloinen, että haluatte istua vieressäni -

koska olen katsellut kävelyänne käytävällä -

ja haluan sanoa teille yhden asian.

Sen, että olette ensimmäinen oikea amerikkalaistyttö -

jota olen puhutellut henkilökohtaisesti.

Olette kovin kaunis.

Tunnen itseni kovin rumaksi -

jos kaikki Amerikan tytöt -

ovat noin kauniita ja ystävällisiä.

Ei teidän tarvitse olla huolissanne.

Lähtö.

- Siiven laipat. - Viisitoista astetta.

- Ilma-polttoainemikseri. - Lähtöasentoon.

V1- ja V2-nopeudet?

112, 116, tuon pitäisi riittää.

- Tarkistitko radiot, Dan? - Jep.

420 valmiina lähtöön.

No niin, Lennie, viedäänpäs se tarjottimesi.

Kun ehdit, olisin iloinen jos tulisit puhumaan yhdelle matkustajista.

Hyvä on.

Hän on herra Pardee, iso rypistyneen näköinen mies -

istuu puolivälissä oikealla.

Alsop sanoi hänen olevan tekemisissä teatterin kanssa.

Haluaa kai sinut näyttämölle.

Kutsu, jos tarvitset puolustamaan kunniaasi.

Ja hyppäisin ojasta allikkoon?

Hän on todella peloissaan.

Joka kerran kun kone kallistuu, hän kalpenee.

Tarraa istuimeensa kuin se olisi sähkötuoli.

Hyvä on.

Sinunhan piti lopettaa tupakointi.

Lopetinkin. En ole polttanut 3 tuntiin 20 minuuttiin.

Hampaasi kellastuvat.

Tule katsomaan kun kasvat isoksi, poika.

Mitä ihmettä sinä vollotat?

Olenko minä jotenkin aiheuttanut tuon?

- Nell, lopeta. - Minähän yritän.

Mutta en voi.

Se on nyt ohi.

Mikä on ohi?

Kuherruskuukautemme.

Eikö se merkitse sinulle mitään?

Tietenkin, muttei se ole ohi vielä 12 tuntiin.

Eikä se minun puolestani ole koskaan ohi.

Voi Milo.

Minua pelottaa.

Minua vain pelottaa.

Mikä? Meillä on koko maailma edessämme.

Mutta olemme niin nuoria.

Ja kuten sanoit -

meillä on koko maailma edessämme.

- Ja tiedätkö mitä? - Mitä?

Meidän on kohdattava se.

Luulin, että luotit minuun.

Niin luotankin.

Mutta muut ihmiset -

eivät tunne sinua niin kuin minä.

Mitä jos tulisin raskaaksi eikä sinulla olisi töitä?

- Ei sinun pitäisi... - Mutta jos tulisin?

Hyvä on.

Olet raskaana eikä minulla ole töitä -

talossa ei ole ruokaa, ulkona sataa lunta -

ja poliisi kolkuttaa ovelle...

En tarkoittanut sitä noin.

- Oletko sinä? - Mitä?

Oletko sinä...

Tiedäthän.

- Minäkö? - Sinä.

Voi, Milo, en.

Mistä sait sellaista päähäsi?

En tiedä.

OHJUSKOEYKSIKKÖ

TIMBU-SAAREN LAITOS

RAJOITETTU ALUE

ASIATTOMILTA PÄÄSY KIELLETTY

Professori Flaherty, tervetuloa.

Tarkoittaako tämä, että olette viimein -

päättänyt jättää taiteen ja palata tieteen pariin?

Jos niin on, olemme iloisia.

Olemme kaivanneet kipeästi apuanne ja neuvojanne.

Hyvinhän teillä menee.

Keksitte kyllä tavan räjäyttää maailma täysin omin avuin.

Siihen ei mene enää kauan. Onnitteluni.

Professori, ymmärrämme kyllä, että teillä on ollut paljon paineita.

Suremme, että teidänlaisenne mies -

ei enää halua tehdä yhteistyötä kanssamme.

Tehdä yhteistyötä?

Minulla oli professuuri mukavassa pikku yliopistossa -

vaikken tienannutkaan paljon -

ja vaikkeivät opiskelijat ymmärtäneet puheitani.

Pelasin hyvin golfia -

ja nukuin öisin.

Olin onnellinen, koska uskoin olevan Jumalan asia -

pyörittää maailmankaikkeutta.

Hän saa tähden palamaan miljardeja vuosia.

Tuolla menolla te saatte sen poltetuksi loppuun minuutissa.

Onko kukaan teistä vaivautunut vilkaisemaan tuolla olevaa laguunia?

Se on kaunis ja sininen -

ja sen ympärillä elävät ihmiset ruskeita ja ystävällisiä -

ja he osasivat nauraa ja laulaa.

Mutta nyt kaikki laguunin kalat ovat kuolleet.

Ihmiset pelkäävät.

He eivät enää laula.

Olette keksineet tavan räjäyttää ikkuna -

100 km päässä iskupaikasta.

Mutta mitä jos siinä ikkunassa -

seisoo äiti vauva sylissään?

Professori -

ehdotan, että menisitte telttaanne lepäämään.

Järjestän teille paluukuljetuksen USA:han niin pian kuin mahdollista.

Tehkää niin.

Haluan löytää paimenen kukkuloilla tai sumuisen vuoren -

ja maalata kuvan siitä -

ennen kuin on liian myöhäistä.

Sallikaa minun kysyä vielä yksi kysymys.

Eikö teitä joskus vähän pelota?

Olen lentänyt edestakaisin melkein 200 kertaa -

ja tunnen oloni turvallisemmaksi kuin ajaessani autoa.

Minulla on vaimo ja kaksi lasta, kolmas tulossa.

En tekisi tätä, jollei se olisi turvallista.

Kiertelette, kapteeni, ette vastannut kysymykseeni.

Sanokaahan nyt -

ihan rehellisesti, mikä teitä pelotti?

Ne olivat teknisiä ongelmia. Ette taida ymmärtää, herra Pardee.

Ymmärrän täysin.

Teitä jostain syystä pelotti -

että kuolisitte ennen aikojanne.

Juuri se minua nyt vaivaa.

Olen varma, etten pysty uimaan täältä lähimpään rantaan.

Ei teidän tarvitse uida, herra Pardee.

Mutta entä jos yksi moottoreista lakkaa toimimasta?

Palaisimme Honoluluun. Kone pystyy kyllä lentämään kolmella moottorilla.

Jos polttoaine ei enää riittäisi paluuseen -

jatkaisimme San Franciscoon.

Mutta jos kaksi moottoria kieltäytyisi toimimasta?

Jokainen moottori toimii muista riippumatta.

Todennäköisyys, että kaksi hajoaisi samalla lennolla, on yksi miljoonista.

Vaikka niin tapahtuisikin, voisimme yhä lentää -

vaikkakin matalammalla ja hitaammin.

Tuo rauhoittaa mieltäni. Miksi sitten saa niin usein lukea onnettomuuksista?

Lehdet liioittelevat aina lento-onnettomuuksien merkitystä.

Merkitys olisi suuri, jos olisin itse sellaisessa.

Niin ei käy, herra Pardee.

Rentoutukaa vain ja nauttikaa lennosta.

Kapteeni, haluaisin puhua kanssanne hetken.

Hetki minulta vain liikeneekin, sitten on palattava töihin.

Tämä voi nolostuttaa teitä.

Olin ennen töissä Pan Americanin asiakaspalvelussa.

No, hienoa että päätitte lentää meidän lennollamme.

Tässä koneessahan on kaksi uloskäyntiä? Toinen edessä -

josta te ja muu miehistö poistutte?

Kyllä.

Voisinko poistua sitä kautta, miehistön mukana?

Tämä on minulle todella tärkeää.

Asia ei ole niin kuin luulette. Minua ollaan vastassa San Franciscossa -

mutta se ei ole poliisi tai kukaan muu, josta koituisi teille vaikeuksia.

Se ei käy.

Suosituimmuuskilpailun voittaja Sally McKee

Hämääkö tuo teitä?

Ei. Tuossa olette te.

Niin, minä kahdeksan vuotta sitten.

Eräs mies Amerikassa näki kuvan.

Hän kirjoitti minulle.

Olin yksinäinen, joten vastasin hänelle.

Seurasi monia kirjeitä -

kauniita kirjeitä.

Viime kuussa suostuin hänen kosintaansa.

En pystynyt kertomaan hänelle, että kuva oli 8 vuotta vanha.

En halua kyllästyttää teitä ongelmillani -

mutta se unelma piti minut järjissäni pitkän aikaa.

Tiedän, että -

olen pulassa.

Olen paljon vanhempi kuin hän luulee.

Mutta -

jos voisin vain nähdä hänet -

ja sitten lähteä kohtaamatta häntä.

Yrittäkää ymmärtää, kapteeni.

Se, mitä pyydätte, ei ole oikein minun alaani.

Harkitsen asiaa ja ilmoitan sitten.

- Haluatteko lehden? - Ei kiitos.

- Miten AT&T:n osakkeet? - Nousseet pisteellä.

Toivon ettette pane pahaksenne, että katselin teitä.

Muistutatte paljon kerran tuntemaani miestä.

Nimeni on Ken Childs, enkä pane ollenkaan pahakseni.

Olemme 14 minuuttia aikataulusta jäljessä.

Mitä sitten?

Ero saadaan varmaan kiinni. Tuuli tuntuu kääntyvän.

Hyvä.

Hienoa, että matkassa on Dan Romanin kaltainen mies.

Kerrankin en tunne itseäni isoisäksi.

Sanoin juuri vaimolleni tässä yhtenä päivänä -

että näin hyvin ei ole koskaan mennyt.

Helppo työ, ei stressiä -

ja Susien kaltainen vaimo.

Sillä on suuri merkitys, millainen vaimo miehellä on.

Eikö sinustakin, kippari?

Ajatellaanpas nyt vaikka Susie'a.

Monien mielestä on aika hullua -

että minä tiskaan ja laitan ruokaa -

mutta he unohtavat, että Susie on minua paljon nuorempi.

Ja yksi ylimääräinen martini silloin tällöin...

Sallikaa minun kysyä vielä yksi kysymys.

Eikö teitä joskus vähän pelota?

...se on sisua. Hän kutsui minua kerran...

Eikö?

Eikö juuri nyt, ilman mitään syytä...

Odotas kun näet, mitä hän tekee ostamallani tarjottimella.

...3 miljoonan kilometrin jälkeen...

...sen hänen ostamansa tarjoilupöydän...

...sinua pelota?

...pitämään seuraa kun olen poissa.

Hän näyttää sitä kaikille jotka käyvät -

pitämässä hänelle seuraa kun olen poissa.

Mutta siinä se vain on.

Kuin paino mahanpohjassa.

Melkein käsin kosketeltavissa.

Hän ajeli sillä suurimman osan aikaa -

niin ettei olo kävisi yksinäiseksi.

Taisi ajaa vähän liian kovaa...

Se on iskenyt minuun kuten niin moniin ilman mitään syytä...

Ja sitä paitsi...

...lukuun ottamatta niiden miljoonien kilometrien aiheuttamaa rasitusta.

...nehän näyttävät menevän lujempaa kuin oikeasti menevät.

Kuten se baarimikko kertoi viime joulukuussa -

kun Susie pysäytettiin juopumuksen vuoksi...

Niistä 3 miljoonasta kilometristä saa diplomin -

kodin seinälle ripustettavaksi.

Mutta se diplomi ei korvaa sitä rasitusta.

...mutta se on väärä sana. Hänessä on sisua.

Dan tietää sen.

Konkarit sanovat sen olevan ohimenevää -

kuin kasvukivut.

Kuten se viesti, jonka hän oli jättänyt viime matkallani.

Ja nyt se on iskenyt ilman mitään syytä -

ja sitä vastaan on taisteltava -

aivan yksin.

"Tervetuloa kotiin, paksukainen.

"Alkoi nukuttaa enkä jaksanut odottaa, joten ota taksi.

"Älä pidä meteliä keittiössä kun tulet kotiin -

"äläkä herätä minua aamulla. Rakkaudella Susie."

Mikä huumorintaju.

Joskus vielä keksitään navigaattorintuoli -

joka sopii ihmisen istuttavaksi.

Pyydä Hobieta synkronisoimaan potkurit vähän paremmin.

En tiedä onko se numero 1 vai 3 -

mutta yksi niistä on epätahdissa. Se käy hermoilleni.

Hyvä on.

Kippari ihmetteli, mikä on vikana.

Eikö potkureita saa tahdistettua?

Ne ovat tahdissa.

Kipparin mukaan eivät.

Yksi ja kaksi käyvät loistavasti.

- Samoin 3 ja 4. - Olkoon sitten niin.

Poikien mukaan potkureissa ei ole mitään vikaa.

Niinkö?

No, jossain on vikaa.

Oletteko kunnossa, herra Briscoe?

Kunnossako?

Olen täysin kunnossa, tyttöseni.

Voinko tuoda teille jotakin?

Maistuisiko ehkä teekupponen?

- Mikä tuo oli? - Kello on 17.00.

- Se siis soittaa tunnit? - Kuulittehan sen.

Hassua, mutta se sattuu olemaan viimeinen omaisuuteni -

jota en ole jo luvannut jollekulle.

Soittaisipa se uudestaan.

Miten ihastuttava tapa seurata ajan kulkua.

Jos minulla olisi tuollainen kello, en malttaisi odottaa seuraavaa -

tuntia, ja sitä seuraavaa.

Niin minustakin ennen tuntui.

Mutta nyt en enää haluaisi tuntien kuluvan.

Ei, saatte tämän kellon. Haluan antaa sen teille.

- En voisi ottaa sitä. - Olkaa niin kiltti.

Kello on viimeinen asia, mitä minä tarvitsen.

Haluaisin sen soittavan sellaisia tunteja -

joita vain nuorella naisella voi olla -

jännittäviä tunteja.

Teette minut onnelliseksi, jos otatte sen.

No, jos sanotte noin.

En voi kiittää teitä tarpeeksi.

En ole koskaan tavannut kaltaistanne -

ja muistan teidät loppuelämäni.

Muistakaa mieluummin, että se on vain esine -

eikä sellaisena kovin tärkeä.

Muistan kyllä, aina.

Kuunnellaan yhdessä sen soittoa, sillä sitähän täytyy säätää.

- San Franciscossa kello on 19. - Toki, unohdin.

Onko kello on todellakin 19?

Ainakin tässä koneessa.

Sitten en halua teetä enkä kahvia.

- Entä lasi vettä? - Vesi on kylpemistä varten -

mutta jos laitatte siihen viskiä, olo tuntuu puhtaammalta.

Saamanne pitää.

- On jo korkea aika juoda cocktail. - Heti.

Entä te, ystäväni? Joisitteko drinkin kanssani?

Kyllä, paljon kiitoksia.

Se kuulostaa hyvältä.

Olemme saaneet kiinni 4 minuuttia.

Tuuli näyttää viimein kääntyvän.

Hyvä.

Voimme tehdä ihmeen ja ehtiä San Franciscoon ajoissa.

- Otatko karamellin, kippari? - Ei kiitos.

Kerro, kun ohitamme kohdan, jonka jälkeen paluu ei ole enää mahdollinen.

Totta kai.

Lydia, jos olet murjottanut tarpeeksi -

voisimme yrittää puhua asioista järkevästi.

Meillä ei ole mitään puhuttavaa.

Myydä nyt mainostoimisto New Yorkissa ja ostaa -

- rämä kaivos Kanadassa... - Ei se ole rämä.

...vain tunteakseen itsensä tärkeäksi, isoksi kihoksi.

Ja minun rahoillani.

Halusin vain herätä aamuisin tuntien, että päivän työt -

ovat täysin omaa ansiotani.

Eivät johdu siitä, että vaimoni sattui perimään firman.

Kolmessa vuodessa maksan sinulle joka pennin takaisin.

Kolme vuotta erämaassa, niin minusta tulee maalaisjuntti -

jolla on hame nilkkoihin asti kun pitäisi olla polviin -

tai päinvastoin.

Viimeisen kerran, Lydia, pyydän sinua tulemaan mukaan.

Hyvä, että pyydät tuota järjetöntä asiaa viimeisen kerran -

niin ettei minun tarvitse enää kieltäytyä.

Hankin eron niin pian kuin mahdollista.

Olet järjiltäsi.

Mitä minä tekisin, kun sinä poukkoilet -

saappaissa ja metsurinpaidassa?

Juon cocktaileja oravien kanssa? Pelaan bridgeä eskimoiden kanssa?

Mene sinä vain metsääsi. Leiki Daniel Boonea -

herää pulujen lauluun tai mitä lintuja siellä nyt onkaan.

Hanki rakkoja käsiisi -

ja likaa kynsien alle.

Tee tuli keppejä hankaamalla, syö säilyketölkeistä.

Kylve lauantaisin ja mene eskimopippaloihin.

Opeta niille vaikka sambaa.

Tee mitä huvittaa, jos se saa sinut tuntemaan itsesi mieheksi.

Mutta älä pyydä minua jakamaan hullutuksiasi.

Siinä on jo tarpeeksi, että joudun maksamaan ne.

- Onko tuo viimeinen sanasi? - Ei.

Olen aina ajatellut, että aivosi mahtuisivat kahvikuppiin.

Hei, kaveri, ongelmia taitaa riittää?

- Vakuutan, että... - Tiedän mitä aiotte sanoa -

että kaikki on hienosti.

Niin vaikeuksissa olevat miehet aina sanovat.

Hullujenhuoneet ovat täynnä ihmisiä, jotka pitävät asiat sisällään -

joko siksi että eivät uskalla kertoa totuutta -

uskoen nolaavansa itsensä -

tai uskovat, ettei kukaan muu tajua heidän tilannettaan.

Ymmärrättehän?

Ymmärrättehän?

No, Hyvät naapurit eivät usko, että asia on niin.

- Ja keitä ovat... - Se on kerho, johon kuulun.

Vähän kuin AA-kerho.

Sen tilaisuudet ovat mahtavia.

Puhujankorokkeella on iso pyyhe -

johon on kirjailtu "päästä porut".

Ja jokaisella jäsenellä on oma itkupyyhkeensä.

Kun tulee joku paha tapaus, pari jäsentä -

pitelee pyyhettä, niin että kaveri voi keskittyä itkemään -

eikä hänen tarvitse huolehtia mistään muusta.

Ne ovat mukavia ryhmätapaamisia -

ja jos jollakulla ei ole sillä hetkellä erityisiä murheita -

hän tuntee jäävänsä vähän ulkopuolelle.

Ja jollei hän päädy nauramaan itselleen -

ainakin hänestä tuntuu paremmalta.

Kaikista tuntuu, sillä -

yhdeksässä tapauksessa kymmenestä -

he tuntevat, että heillä menee paremmin kuin sillä toisella.

Mitä te laulatte kokoustenne päätteeksi?

Pakkaa huolesi matkalaukkuun?

Mistä arvasitte?

Kun tulee kaveri, jolla on ongelmia -

kuten ettei pysty maksamaan veroja -

tai että vaimo hajotti auton -

tai uuden talon perustassa on halkeamia -

soitetaan uruilla surullista musiikkia.

Se on hauskaa.

Niin, siltä kuulostaakin.

Kukaan ei tietenkään koskaan -

kerro todella isoja ongelmia.

Kuten vaikka että -

vaimo on kuolemaisillaan -

tai että firma on menossa nurin.

He tunnustavat vain pieniä ongelmia -

kuten että kenet saisivat leikkaamaan nurmikon -

tai että oppivatko koskaan pelaamaan hyvin golfia.

Kaikki on niin suhteellista.

Kun oppii nauramaan pikku ongelmille -

kun niitä tulee -

niin silloin kestää paremmin -

kun tulee isoja, vakavia ongelmia. Ymmärrättekö?

Alan ymmärtää, herra...

Ed Joseph. Myyn huonekaluja.

Palatakseni teidän tapaukseenne, ehkä teistä tuntuisi paremmalta -

jos minä itkisin vähän.

Sitten ymmärtäisitte, mistä Hyvissä naapureissa on kyse.

Kuvitelkaa, että teillä on pyyhe.

Oletteko valmis?

Me säästimme vaimon kanssa yli neljä vuotta -

päästäksemme Havaijin matkalle.

Palmuja, aurinkoa, hiekkaa -

asioita, joita ei kotona ole.

Unelmoimme lähtöpäivästä.

LAITURI 13

Vaimo sai suostuteltua erään naisen hoitamaan lapsiamme -

kymmenellä taalalla päivä -

mikä on enemmän kuin tienasin viitenä ensimmäisenä avioliittovuotena.

Purimme tavaramme hytissä ja olimme innoissamme -

mutta laiva ei lähtenytkään. Jokin lakko tai jotain.

No, meitä onnisti. Saimme viimeiset liput lentokoneeseen -

ja vaikkemme voineet ottaa kaikkia matkatavaroita -

olimme pian unelmiemme maassa.

Pienessä, budjettiimme sopivassa hotellissa -

oli käynyt sekaannus varauksen suhteen.

Toinen Joseph-niminen pariskunta Milwaukeesta.

Ajattelimme, että ehkä heilläkin oli ollut unelma -

emmekä alkaneet riidellä asiasta.

Päädyimme hotelliin, joka ylitti budjettimme.

Matkaa täytyi siis lyhentää.

Paistettuja broilerinsuikaleita -

mantelilastujen ja parsankärkien kera

No, illan tullen -

vaimo pukeutuu ainoaan iltapukuun, jonka sai tuotua mukaan -

ja minä smokkiin, jota en ole käyttänyt 10 vuoteen.

Äiti!

Olimme valmiina illanviettoon.

Vaimolla oli jalassaan uudet kengät -

joissa oli korkeammat korot kuin mihin hän oli tottunut, ja...

Selkäni.

Lääkärin mukaan hän oli nyrjäyttänyt risti-suoliluunivelensä -

mikä tarkoittaa, että tanssiminen matkalla jää sikseen.

No, kaikki menee ohi.

Parissa päivässä vaimo toipuu ja pystyy lähtemään rannalle.

Sataa kaatamalla kolme päivää.

Ei ole muuta tekemistä kuin kirjoittaa postikortteja kotiin -

siitä, kuinka hauskaa meillä on.

Jäljellä on kolme päivää, kun tapaamme Wilsonit.

Yksi matkailun iloistahan on ihmiset, joita tapaa.

Wilsoneilla oli oma käsityksensä hauskanpidosta.

Mies piti vaimoani saaliinaan, ja naisen mielestä olin Clark Gable.

Vaimo ei nivelensä takia voi juosta kovin kovaa -

ja minua jahdataan myös.

Ei tiedä, mitä elämä on -

ellei ole ollut sen naisen jahdattavana palmun ympäri.

Lopun unelmamatkaamme syömme muualla kuin hotellissa -

ettemme törmäisi niihin ihmisiin.

Viimeisenä päivänä aurinko alkaa paistaa.

Kuka nyt voisi palata unelmamatkalta ilman rusketusta?

Olemme epätoivoisia, ja makaamme koko päivän auringossa.

Vaimolla on kolmannen asteen palovammoja olkapäillä -

ja minulla selässä.

Minun täytyy lainata rahaa pankista -

ensi kuun ruokalaskuun, jos edes pääsemme kotiin.

Jos yhä olette sitä mieltä, että teillä on ongelmia...

Joisitteko drinkin kanssani?

Saatte pyyhkeenne takaisin.

Pidä tauko, Dan. Minä ohjaan.

Hyvä, pienet nokoset kelpaisivat.

Hassua, miten sitä voi nukkua, vaikka neljä isoa moottoria pitää meteliä -

ja herätä, kun niiden meteli lakkaa.

Kuvittele nyt, että hiljaisuus herättäisi sinut kotona.

Ei kenenkään pitäisi joutua sietämään tällaista.

San Franciscon tulli, 2930.

Ei väliä, vaikka rakensitkin tuon radion itse.

Se on lainvastainen.

Heitä se yli laidan tai minä heitän.

Mutta tykkään kuunnella lentokoneita. Rakensin sitä kauan aikaa.

Jos kosket siihen, tapan sinut. Voin tehdä sen joka tapauksessa.

Että tässä lotjassa tapahtuisi jotain.

Alat tulla hulluksi. Tarvitset puoli vuotta maissa.

Sinun laivatoverinasi olo tekisi kenet tahansa hulluksi.

Ala painua.

Älä sano, etten varoittanut.

Radiolupasi menee hetkessä -

jos lähetät tuolla romulla mitään.

Ala painua.

Haloo, Honolulu. Tässä 420 raportoi sijaintinsa.

No, herätkää, Honolulu. Vastatkaa.

420, tässä San Francisco.

Honolulu ei kuule teitä huonojen olosuhteiden vuoksi.

Raportoikaa vain.

Selvä, San Francisco. Selvä, Honolulu.

Sijaintimme kello 17.57:

34/40 pohjoista leveyttä -

140 astetta läntistä pituutta, korkeus 3000 m.

Polttoainetta jäljellä 5700 litraa.

Ikkunasta näkyy välillä tähtiä.

Amerikka on joka puolella ympärilläni.

Tiedätkö, mikä on hassua?

Honolulussa minut tarkastivat -

Amerikan tulli ja maahantuloviranomaiset.

Mutta ei yhtään sotilasta vartioimassa.

Etsin joka puolelta sotilaita aseineen ja...

Haluaisitteko nyt syödä illallisenne?

Kyllä. Olenpa minä tyhmä.

Kirjoitan kirjettä englanniksi veljelleni -

enkä muista erästä sanaa.

Mikä se onkaan, mikä sotilailla on kiväärin päässä -

miekan tapainen?

- Pistin? - Niin.

Olinpas minä tyhmä. Kiitos.

Minua hävettää.

Jos osaa lukea ja kirjoittaa usealla kielellä -

ei ole mitään syytä hävetä.

Minä tomppeli osaan tuskin kirjoittaa omallanikaan.

"Tomppeli"?

Slangi-ilmaus typerille amerikkalaisille kuten minä.

Tomppeli.

Ihastuttavaa. Minun täytyy kertoa siitä veljelleni.

Kertokaa hänelle, että tapasitte todella typerän pupun.

Jos hän tuntee amerikkalaisia tyttöjä, hän ymmärtää.

Haen illallisenne.

Tomppeli.

Tuolla takana on jotain vialla. Tarjotin...

- Tiedän. - Koko tarjotin pomppasi.

- Poltin itseni. - Se on varmasti ykkösmoottori.

Se toimii täydellisesti. Ne kaikki toimivat.

Ehkä peräosassa on vikaa. Kuulostaa kuin se olisi pahempaa siellä.

Dan, ota taskulamppu ja käy vilkaisemassa.

- Ilmoita minulle heti kun voit. - Kyllä.

Leonard, ilmoita minulle -

sijaintimme tästä lähin 10 minuutin välein.

Spalding, palaa matkustajien luo.

Jos niin käy uudestaan, he alkavat ihmetellä.

Hobie, ilmoita San Franciscoon, että meillä on -

epätavallista tärinää. Pyydä olemaan varuillaan.

Haluatko julistaa hätätilanteen?

En, en vielä.

- Onko kaikki kunnossa? - Kone on vielä yhtenä kappaleena.

Olin juuri alkamassa tarjoilla matkustajille. Jatkanko?

Siitä vain.

Joskus näille ilmiöille ei löydy mitään selitystä.

Odottakaa hetkinen.

Kertokaa, mikä tässä koneessa on vikana.

- Onko siinä jotain vikaa? - Älkää nyt.

Vähän aikaa sitten heilahti niin, että drinkkini läikkyi yli.

Tilatkaa uusi. Ei meillä pihistellä.

Ettekö halua kertoa?

Kertoisin, jos olisi jotain kerrottavaa.

Lyön vetoa, että saavumme myöhässä San Franciscoon.

Voi olla.

- Löytyikö mitään? - Ei.

- Mikä se olisi voinut olla? - Ei hajuakaan. Missä olemme?

Kerron parin minuutin päästä.

Perässä ei ollut mitään vikaa.

Ykkösmoottorin lämpötila on noussut viisi astetta tunnin sisällä.

San Francisco haluaa tietää ongelmamme luonteen.

Sano, että kertoisimme jos tietäisimme.

Ei, älä sano sitä. Sano...

Sano, ettemme tiedä, ja pyydä pysymään kuulolla.

Uutisia, pojat. Ohitimme juuri kohdan, jonka jälkeen emme voi palata.

- Onko teiltä jotain hukassa, hra Agnew? - Sytyttimestäni on kaasu lopussa.

Ehkä hän luulee tätä laivaksi -

ja yrittää kasvattaa ruokahaluaan illallista varten.

Näin kerran hullun miehen käyttäytyvän noin. Se ei ole mukavaa.

Hän kerjää vaikeuksia.

Olette Kenneth Childs, vai mitä? Eikö se ole nimenne?

On kyllä, kuinka niin? Emme kai ole tavanneet.

Emme, koska kukaan ei ole halunnut meidän tapaavan.

Miten voin auttaa?

Nimeni on Humphrey Agnew.

Sanooko se teille mitään?

- Agnew. Olette Marthan aviomies. - Niin olen.

En kuullut teidän sanovan, että on hauska tavata.

- Tietenkin... - Ei tietenkään ole!

Kuulkaas, olin juuri juomassa lasillista tämän ladyn kanssa.

Teitä näyttää vaivaavan jokin.

Voimme ehkä puhua myöhemmin. Suokaa...

Ei, älkää luulkokaan, että pääsette minusta sormia napsauttamalla.

En tiedä mikä teitä vaivaa, enkä suoraan sanottuna välitäkään.

Menkää takaisin paikallanne istumaan.

- Älä nyt. - Tuo mies on kiusankappale.

Niin epäilemättä olenkin.

Olin varmaan vielä suurempi kiusankappale -

kun te ja vaimoni välttelitte minua Honolulussa -

- jotta saisitte olla kahden. - Olette päästänne vialla.

Vein vaimonne lounaalle kaksi kertaa, koska hän on mukava tyttö.

Ja kauan sitten hän teki minulle töitä.

Hän ei ole tehnyt muuta kuin puristanut kättäni.

Älkää loukatko häntä ja olko hölmö. Menkää nyt.

Tiesin, että teillä olisi jokin selitys valmiina.

Mutta en ole niin hölmö kuin te ja vaimoni luulette.

Annan teidän miettiä, mitä aion tehdä.

Miettiä ja ihmetellä, kuten minä olen tehnyt.

Olen kuullut teistä vuosia, ja olen lopen kyllästynyt nimeenne.

Olette aikamoinen naistenmies, vai mitä?

Se varmaan kiinnostaa teitäkin.

- Nyt tämä riittää. - Mikä teitä oikein vaivaa?

- Hei, mitä nyt? - Rauhoittukaa, lopettakaa tuo.

Hän on seonnut. Hänellä on ase!

Siipi on tulessa!

- Kaada sen päälle sammutusnestettä. - Hobie, pullo, äkkiä!

- Ota radiolla yhteys San Franciscoon. - 420 kutsuu San Franciscoa.

Potkuri! Koko potkuri on mennyttä.

Niin, ja moottorikin saattaa mennä.

- Se on irti kehyksistään. - Käytä toinen pullo, Dan.

- Kone alkaa syöksyä kohti merta. - 420 kutsuu San Franciscoa.

Luojan kiitos.

Palo taisi sammua.

En saa yhteyttä San Franciscoon.

- Koeta kakkostaajuutta. - Yritin jo molempia.

Kokeile hätätaajuutta. Lähetä hätäkutsu.

- Putoammeko mereen? - Emme.

Kone lentää huonosti moottorin roikkuessa -

mutta pysymme kai ilmassa.

- Lentoaika rannikolle? - Noin 6 tuntia.

Mutta se on normaalinopeudella. En ole laskenut sitä tällaisen varalle.

Laske sitten!

...hätäkutsu, 420.

Hätäkutsu, 420, kuuleeko kukaan?

Sain yhteyden johonkin. Laivaan.

Cristobal Trader kutsuu 420:ta. Kuuluu oikein selvästi.

Lensitte ylitseni noin 20 minuuttia sitten.

Haluatteko, että välitän kaikki viestinne? Loppu.

OK. Ilmoittakaa San Franciscoon, että menetimme ykköspotkurin.

Täällä oli tulipalo, mutta nyt sammunut.

Korkeutemme on nyt 1500, mutta vajoamme.

Pyytäkää heitä tyhjentämään ilmatila altamme. Loppu.

Teen sen. Pysykää kuulolla.

Cristobal Trader kutsuu San Franciscoa.

420 PYYTÄÄ NEUVOA SAN FRANCISCO

MENETTÄNYT POTKURIN

TULIPALO, NYT SAMMUNUT KORKEUS 1500, VAJOAMASSA

PYYTÄVÄT TYHJENTÄMÄÄN ILMATILAN

Oaklandin lennonjohto kutsuu meripelastuskeskusta.

Heti.

Pelastuskone valmiiksi.

San Francisco kysyy, aiotteko tehdä pakkolaskun veteen. Loppu.

Emme ainakaan vielä.

Mutta mikä on meren tila, varmuuden vuoksi? Loppu.

Isoja aaltoja luoteesta. Laiva keikkuu noin 30 astetta.

Rankka aallokko. Pitäkää se kone ilmassa jos vain voitte.

Täällä on märkää ja myrskyistä. Loppu.

Kiitos, Cristobal Trader. Yritämme parhaamme.

Hienoa.

Jonain päivänä minä järkiinnyn ja palaan nappeihin.

- Mikä on? - Itään menevä kone menetti potkurin.

Palo, nyt sammunut. Näyttää olevan matkalla mereen.

- Miten kaukana se on? - Noin 1600 km päässä.

Voi hyvä tavaton!

Tämä voi olla viimeinen show'ni, eikä naurun naurua.

Ei olisi pitänyt kirkua, mutta pelästyin niin.

Omakin sydämeni on vasta tasoittumassa.

Ongelmiako? Odottakaas kun kerron tästä Hyville naapureille.

Olin melkein unessa, kun pamahti.

Tästä voi tulla mielenkiintoista.

Aika mielenkiintoista oli ennen tätäkin.

Kaksi apinaa yritti tappaa toisensa.

Olkaa nyt kiltti ja menkää takaisin istumaan.

Kaikki kyllä varmasti järjestyy.

Ohjaamosta tullaan pian kertomaan, mikä on tilanne.

Pidän tämän, kunnes päästään San Franciscoon.

Näiden kanssa voi joutua vaikeuksiin.

Tuon kaikille kahvia.

Tiesitkö, etteivät avaruuspyssyt tapa?

En.

Ne vain jäykistävät.

Huvittavinta tässä on se -

että ensimmäistä kertaa elämässäni olen syytön.

Kerroin hänelle vain totuuden.

Tämä tulee veronmaksajille kalliiksi.

Mitä heidän sitten pitäisi tehdä? Uida?

Ei, Alameda, tässä merivartioston pelastuskeskus.

- Uusi sijainti, kippari! - Kerro!

Rannikolle 5 tuntia 47 minuuttia, jos pidämme tämän nopeuden.

- Entä polttoaine? - Riittää, juuri ja juuri.

Tarvitsemme 4300 litraa, ja taulukkoni mukaan meillä on 4900 litraa.

- Aika tiukalle menee. - Voit heittää taulukkosi pois.

- Ei meillä ole 4900 litraa. - Miten niin?

Ykköstankissa oli potkurin mennessä 750 litraa.

Kun potkuri putosi, se kai -

repi reikiä siipeen. Tankki rikkoutui.

Emme selviä tällä tavoin. Lasken uudestaan, mutta ehkä -

- tuulet muuttuvat... - Pakkolasku veteen tästä tulee.

Kyse on vain siitä, missä ja milloin.

Aikaa on. Ei ole syytä paniikkiin.

Odotellaan ja katsotaan, miltä tuuli näyttää.

- Päästään lähemmäs rannikkoa. - Vesi on siellä kylmempää.

Voi olla, mutta minusta pitäisi silti odottaa niin pitkään kuin mahdollista.

Hyvä on.

Meille jää enemmän aikaa valmistautua.

Haluan sinun olevan täällä, kun alamme laskeutua.

Heittäkää koneesta kaikki mahdollinen.

Noin 500 kiloa merkitsisi selvää eroa nopeudessa.

Kerronko heille, että joudumme tekemään pakkolaskun veteen?

Päätä itse.

Ei varmaan tarvitse sanoakaan, että meillä on vähän ongelmia.

Jos selitän, mitä on tapahtunut -

teistä tuntuu ehkä paremmalta.

En vähättele asiaa -

mutta en myöskään suurentele.

Menetimme ykköspotkurin.

Sellaista tapahtuu vain kerran -

miljardissa lentotunnissa.

Sammutimme palon hiilidioksidilla -

joten siitä ei ole enää vaaraa.

Mutta nopeutemme on hidastunut suuresti -

koska ykkösmoottori on irti kehyksestään -

ja se hidastaa menoa -

vähän kuin jos uittaisi jalkojaan soutuveneestä.

En ihmettele, jos teitä pelottaa hiukan. Niin minuakin.

Olen lentänyt vuodesta 1917 -

enkä pidä tällaisesta yhtään enempää kuin tekään.

Mutta näette kuitenkin, että kaikesta siitä -

lentämisestä huolimatta olen yhä hengissä.

Nyt tulee se vaikein osuus.

- Kestättekö kuulla sen? - Kertokaa vain kaikki.

Me kaikki haluamme tietää.

Meitä onnisti siinä, että -

se potkuri olisi voinut tehdä paljon enemmän tuhoa.

Mutta siivessä on kuitenkin useampi reikä polttoainetankin kohdalla.

Se tarkoittaa sitä, ettemme pääse aivan Kalifornian rannikolle asti.

Emmekö voi palata Honoluluun?

Olimme jo ohittaneet kohdan, jonka jälkeen ei voi palata.

Meidän on luultavasti tehtävä pakkolasku mereen.

Kuolemme kaikki.

On mahdollista, ettette joudu olemaan vedessä kuin pari minuuttia.

Pelastuslentokone on jo matkalla tänne.

Pakkolaskun tapahtuessa niitä on varmaan jo useampia.

Jotkut niistä voivat laskeutua veteen.

Myös meripelastusaluksia on matkalla.

Lentokoneet ovat ennenkin tehneet pakkolaskuja veteen -

eikä kukaan ole loukkaantunut, mitä nyt vähän kastunut.

Loukkaantumiset johtuvat paniikista.

Älkää siis hätäilkö.

Neiti Spalding ja kolmospilottimme herra Wheeler ovat täällä kanssanne.

Toimikaa heidän käskyjensä mukaan.

Lentokoneita on joskus kellunut niin kauan -

että niistä on tullut maanvaiva ja ne on pitänyt ampua upoksiin.

Lentokoneita on myös joskus uponnut kuin kivi.

TOPAC AIRLINESIN OMAISUUTTA

Tämä on pumpattava pelastuslautta.

Se on tosi kätevä.

Siinä on kaikkea muuta paitsi t-luupihvejä.

Mahdutte kaikki siihen mukavasti.

Kolmospilottimme herra Wheeler on täällä vastuussa.

Hän sanoo, milloin on riisuttava kengät.

Emme halua reikiä pelastuslauttaan.

Neiti Spalding näyttää, missä hätäruokavarat ovat -

kun teille tulee nälkä.

Miten ehtisi tulla nälkä, jos olemme lautalla vain pari minuuttia?

Ettekö nyt vähän huijaa meitä?

Ehkä vähän, mutta en halua tämän lentoyhtiön -

palvelua ja ruokaa haukuttavan.

Kaviaariakin varmasti löytyy.

Kaviaarin puuttuminen olisi todella ikävä juttu.

Puhun hätäkokin kanssa.

Nyt ei ole mikään vitsien aika.

Erehdytte. Mitä enemmän vitsejä, sen parempi.

Lautalle päästyänne voitte jopa kokeilla laulamista.

Olin ennen keskitasoinen basso.

Laulan nuotin vierestä, mutta lujaa.

Tämä on todella tärkeää.

Laskeutuessamme seuraa kaksi kovaa tärähdystä.

Jos tiedätte niistä etukäteen, ne eivät pelästytä.

Ensimmäistä tuskin huomaa, se on kuin normaali laskeutuminen.

Mutta toinen on aika raju, joten valmistautukaa siihen.

Pian sen jälkeen valot sammuvat -

mutta sekä neiti Spaldingilla että herra Wheelerillä on taskulamppu.

Irrottakaa siis turvavyöt ja odottakaa hänen kutsuaan.

Ja pysykää rauhallisina.

Onko mitään, jota ette ymmärtäneet?

Voimmeko lähettää radioviestin perheillemme?

Heidän piti tulla lentokentälle vastaan. He ovat huolissaan.

Olen pahoillani, mutta radio on täydessä käytössä -

kun raportoi sijaintimme ja pitää yhteyttä pelastuskoneeseen.

Salkussani on tärkeitä papereita, monen vuoden työ.

Voinko ottaa ne mukaan?

Ei, ellette pysty sullomaan niitä taskuihinne.

Ei mitään matkatavaroita.

Tarkemmin ajatellen -

meren pohja onkin niille paras paikka.

Yksi juttu vielä. En halua herättää turhia toiveita -

mutta on yksi mahdollisuus tuhannesta, että selviämme rannikolle asti.

Se on mahdollista vain, mikäli tuulessa tapahtuu suuri muutos.

Ennusteen mukaan niin ei käy.

Mutta voi silti käydä. Voimme auttaa asiaa -

keventämällä konetta. Niin käytämme vähemmän polttoainetta.

Jos kenenkään herroista on koskaan tehnyt mieli heittää tavaroita ikkunasta -

nyt teillä on elämänne tilaisuus.

Entä me tytöt sitten? Minusta on ihana heitellä tavaroita.

Hyvä, menkää takaosaan auttamaan neiti Spaldingia.

Minun on paras pysyä vaimon luona. Hän on niin huolissaan lapsistamme.

Antakaa minun auttaa.

Haastan lentoyhtiön oikeuteen, en saisi rasittaa itseäni.

- Lääkärin mukaan sydämeni... - Sydämenne käy minun sydämelleni.

Jos te herrat tulette mukaani, pääsemme tavaroista eroon -

ja te loput, muodostakaa ketju ovelle.

Uusi Mainbocher-leninkini on tässä.

Vakuutusyhtiö ei kyllä pidä tästä.

Mikä hyvä syy uusia puvusto.

Olisi hyvä, jos hän nukkuisi koko tämän ajan -

tietämättä tapahtumista mitään.

Tarvitsen kookkaan miehen.

Kiinnostaisiko teitä?

- Kyllä vain. - Tarttukaa vyötärööni.

Alkakaa heitellä tavaroita, mutta olkaa varovaisia.

Pysykää takanani, tuolla ulkona on yksinäistä.

Se siitä.

Nyt täytyy vain odottaa.

Anteeksi.

Lapseni tykkäävät kuunnella, kun soitan tätä.

- Etkö palaa paikallemme? - Pysyn tässä.

En kestä tuota itkupilliä.

Hobie, anna 2250 kierrosta.

Tutki laipat. Vahdi lämpötilaa.

Anna lisätehoa!

Katso polttoainemittaria, sitä kuluu roppakaupalla.

Ei voi mitään. Tämä turbulenssi hidastaa, emmekä pääse pois siitä.

Ota kahvia.

- On ihan tarpeeksi kuuma. - Sitten se viilentää.

Tietenkin olette huolissanne, rouva Joseph.

Mutta olen varma, että selviämme tästä.

Huomenna voimme jo muistella tätä mielenkiintoisena kokemuksena.

Kuinka vanhoja lapsenne muuten ovat?

Jennifer on kuusi ja Edward neljä.

Jennifer on ihastuttava nimi, rouva Joseph.

Jennifer on aina tuonut mieleeni skottilaiset nummet -

kanervan, suuren rauhan -

ja pikku kylät kukkuloiden vierellä.

Sellaiset tunnelmat.

Onko Jenniferinne yhtään sellainen?

En ole varma mitä tarkoitatte, mutta hän on aina ollut hiljainen lapsi.

Juuri niin.

Tiesin, että Jenniferinne olisi sellainen.

Ja Edward varmaan kasvaa sitä vauhtia, että kenkiä saa ostaa koko ajan?

Kolmen viikon välein.

Jospa yrittäisitte nyt levätä?

Myöhemmin haluaisin kuulla lisää lapsistanne.

Luulin, että vihaat lapsista puhumistakin.

Niin vihaankin.

Mutta tuo naisparka on suunniltaan. Uskon, että autoin häntä.

10 vuoden ajan olet sanonut, että rakkaus on vain sana sanakirjassa -

ja lapset hirviöitä.

Etkä koskaan tekisi mitään auttaaksesi muita.

Mitä tämä nyt on, Gustave?

En ole koskaan nähnyt sinua tuollaisena.

Olet unohtanut itsesi kokonaisen tunnin ajaksi.

Olet ollut suurenmoinen.

Liioittelu on typerää.

Sanoit tuolle naiselle meidän varmasti selviävän tästä.

- Uskotko todella niin? - En.

Huolimatta sen lentäjän puheista uskon meidän olevan pahassa pulassa.

- Eikä sinua silti pelota? - Kyllä ja ei.

En ole varma, mitä tunnen.

Jos nyt näyttäisin pelkoni avoimesti, muutkin voisivat alkaa pelätä.

Olin aika teatraalinen heti palon jälkeen -

ja nyt täytyy kai jatkaa samaa rataa.

Haluaisin vain tietää -

mitä maailman suurimmalle vauvalle tapahtui?

Lapselliselle miehelle, joka ei uskaltanut nukkua pimeässä.

Purskahdit itkuun, jos paitojasi oli tärkätty liikaa -

tai crepe suzettesi ei ollut tarpeeksi kypsä.

En ymmärrä sinua, Gustave, en kai koskaan tulekaan ymmärtämään.

Ehkä ei olekaan tärkeää ymmärtää sinua -

kuten muut naiset, joita ympärilläsi aina on.

Yritin sanoa itselleni tehneeni sopimuksen keisarin kanssa.

Toit minut markkinoille, Gustave, maksoit minusta -

kuten näytelmästä, jonka uskot menestyvän.

Kymmenen vuoden ajan olen elänyt sen ajatuksen kanssa ja inhonnut sitä.

Nyt se ei enää vaivaa minua.

Gustave, haluan kertoa sinulle jotain.

Jollemme selviä tästä, sitä suuremmalla syyllä haluan sinun tietävän.

En ole sanonut sitä ennen -

etkä varmaan halua minun sanovan sitä toista kertaa.

Mitä sinun pikku mielessäsi liikkuu?

Rakastan sinua, Gustave.

Olen kai aina rakastanut.

Ja nauhat sidotaan näin.

Nämä pelastusliivit eivät ole nyt täynnä.

Kun tästä narusta vetää -

niin kapseleista vapautuu hiilidioksidia -

ja liivit täyttyvät saman tien.

Siinä kaikki.

- Onko minulle soittoja? - Valitse noista.

Boyd, PR-osasto.

Ei, Tommy, emme ole menettäneet lentokonetta.

Olen tässä toimintakeskuksessa ja kone on yhä ilmassa.

Kyllä, on ollut pieniä vaikeuksia. Ei, en tiedä matkustajien nimiä.

Hyvä on.

Missä Garfield on? Tämä typerä lehti haluaa johtajan lausunnon.

Hän on tulossa, on täällä hetkenä minä hyvänsä.

Boyd, PR-osasto.

Kuulkaa, tämä lentoyhtiö on lentänyt 50 miljoonaa matkustajakilometriä -

vahingoittamatta yhtään matkustajaa.

Totta kai haluamme tehdä yhteistyötä.

Saatte kaikki tiedot, antakaa minun vain saada asiat järjestykseen.

Kuulemiin.

Herra Garfield, liikenisikö hetki?

Hetki kyllä. Mikä on ongelma?

Lehdet ovat jo niskassani. Mitä sanon niille?

Käske painumaan suolle.

- Tiedätte, etten voi. - Niin tiedän.

- Miten kauan voit viivyttää heitä? - En tiedä, ehkä tunnin.

Inttivät aamupainoksista.

Tunti saattaa riittää. Meillä on isoja ongelmia.

Näyttääkö se niin pahalta?

Ei ainakaan hyvältä.

Onko teillä kahdella kaikki hyvin?

En ole voinut paremmin viiteen vuoteen.

Valitsin juuri neiti Chenin tytöksi, jonka kanssa olisin mieluiten pelastuslautalla.

Hän tosin haluaisi varmaan nuoremman miehen.

Suvussani on vanha sanonta.

Yritän kääntää sen teille.

"Miehen nuoruus ei kuole -

"ellei hän itse murhaa sitä."

Siihen en ole syyllistynyt.

Haluan vain näyttää teille, miten pelastusliivi toimii.

Niskani ei kestä painoa -

ja luuni pysyvät koossa vain mielikuvitukseni avulla.

Hautaaminen mereen säästää perillisteni rahaa.

- Älkää nyt puhuko tuolla lailla. - Miksi teette noin?

Teidän on mukavampi noin.

Te vaikutatte minusta enemmän avokaulustyypiltä.

Karskilta.

- Ulkoilmaihmiseltä, niinkö? - Niin.

Olkaahan kunnolla.

Tulen takaisin varmistamaan, että olette kiltti neiti Chenille.

Se on vaikea tehtävä ulkoilmamiehelle ilman hevosta -

mutta yritän parhaani.

Pukisitteko pelastusliivit yllenne?

Tutkimukset epäilemättä todistavat, että tämä kone oli valmis romuttamoon.

Ja että olemme epäpätevän miehistön käsissä.

En halua aiheuttaa vaikeuksia, mutta mitä jos tukkisitte suunne?

Vihaatte minua, eikö vain?

Te kaikki vihaatte minua, koska yritin tehdä oikein.

Tehkää kuten neiti sanoo.

Älkää koskeko minuun.

Olette hankala, herra Agnew. Yritän vain auttaa.

Minulla on täysi oikeus...

Teillä ei ole mitään oikeuksia vähään aikaan.

Tehkää kuten hän sanoo, tai mikään pelastusliivi ei estä hukkumistanne -

koska pitelen päätänne veden alla kunnes hukutte.

Jos laskeudumme, kerron siitä hyvissä ajoin.

Laittakaa kätenne ristiin kasvojen eteen näin.

Tukekaa käsiänne edessä olevaan istuimeen.

Taivuttakaa päänne käsivarsien väliin -

ja pitäkää se siellä, kunnes olemme kokonaan pysähtyneet.

Muistakaa riisua kengät.

Miesten täytyy löysätä kaulusta ja solmiota.

Miksi?

Koska ohjeiden mukaan -

se vähentää niskan murtumisvaaraa.

Onko 420:sta kuulunut mitään?

Ei mitään.

Jos heidän on tehtävä pakkolasku tänä iltana -

tuollaisessa merenkäynnissä -

heillä ei ole paljonkaan mahdollisuuksia.

San Francisco kutsuu Cristobal Traderia.

Saimme yhteyden lentokoneeseen. Kiitos avustanne. Loppu.

Hyvä. Muchas gracias.

Cristobal Trader kuittaa.

Voisinko ottaa ohjat vähäksi aikaa? Säästä itseäsi myöhemmäksi.

- Sinua tarvitaan. - Hyvä on.

Tankit ovat melkein tyhjät, kippari.

Jäljellä on ehkä 75 - 100 litraa. Mutta hyvässä tuulessa selviämme perille.

Olemme kuroneet kiinni neljä minuuttia viimeisen tunnin aikana.

Jos saamme kurottua 11 minuuttia, olemme turvassa.

Hei, avustuslentokone kutsuu.

Arviomme mukaan olemme noin 233 km teistä itään.

Olemme siellä noin 20 minuutissa.

Tarkista pelastuskoneen sijainti.

Otamme yhteyttä tästä lähin kolmen minuutin välein.

Kun mittarinne alkaa lepattaa, ilmoittakaa heti.

Se tarkoittaa, että olemme aivan lähellä.

Meidän pitäisi näkyä laitteissanne. Miten on?

Selviämme.

Viisi astetta pohjoiseen kurssiltamme. Hienoa tietää, että olette siellä.

Ymmärrämme. Pääsettekö yhtään korkeammalle?

Se helpottaisi työtämme.

Emme. Voisimme nousta, mutta emme halua kuluttaa polttoainetta.

Joka litra vie meidät lähemmäs rannikkoa.

Hyvä on. Löydämme teidät kyllä.

- Vieläkö sinua pelottaa? - Ei, kultaseni.

En tarkoita lentokonetta, vaan meitä, tulevaisuutta.

Ei minua pelota enää mikään.

En kuule, mitä sanot.

Miten voisin pelätä, kun pitelet minua näin?

- Rakastan sinua. - Kultaseni.

Ei.

Muista, missä olemme.

Ajattelin, miten kamalaa olisi -

jos tämä olisi viimeinen kerta, kun pitäisin sinua sylissäni näin.

- Meillä on vuosia, koko elämämme. - Jos tämä kone selviää perille.

Ole varovainen, kultaseni.

Howard.

Luulin, ettet puhu minulle enää.

Olisitko pahoillasi, jos hukkuisin?

- Älä ole naurettava. - Minun on saatava tietää.

Olisin enemmän kuin pahoillani.

Voisit lähteä pohjoisiin metsiisi.

Olen tässä ajatellut, että se kaivosyritys -

saattaa osoittautua painajaiseksi.

Mutta se on sinun unelmasi, Howard.

Se oli.

Voisin yhä vaihtaa ne takaisin. Se kai miellyttäisi sinua.

Mutta menettäisin vain sinut.

Pari tuntia sitten halusit minusta eroon.

Joskus olen todella typerä ja itsekäs nainen.

Sinun pitää pitää se kaivos.

Se on osa sinua.

Ja voisit ottaa minut mukaan huvin vuoksi.

Taidan kuulla harhoja.

Sinulla olisi siellä kurjaa.

Epäilemättä.

Mutta haluan sinut.

Miehen, jonka älysin naida.

Jos tukehdun pannukakkuun, yritän pukea alkuasukkaille iltapukuja -

tai juoda cocktaileja vetokoirien kanssa, sinun on vain oltava kärsivällinen.

Tai ei sinun tarvitse, mutta toivon että olisit.

Hii-op! Noinhan vetokoiralle sanotaan, vai mitä?

Haluan alkaa harjoitella.

Tämä saa ne kääntymään vasemmalle, jos huutaa tarpeeksi lujaa.

Oikein hyvä.

- Voitko välittää tuon Sullivanille? - Voin yrittää.

- Onko kaikki muu hoidossa? - Kyllä on.

- Onko säässä tapahtunut parannusta? - Ei valitettavasti.

- Näkyykö tutkassa mitään? - Ei kohdetta.

Navigaattori, mikä on sijaintimme koneeseen nähden?

Sain juuri lukeman. Teidän pitäisi -

olla kohdalla, jos heidän navigaattorinsa on oikeassa.

- Tutka? - Ei kohdetta.

- Joku on nyt väärässä. - Meidän pitäisi olla juuri yläpuolella.

Voimme kadottaa heidät.

Ei kohdetta.

Heidän navigaattorinsa erehtyi. Teidän piti olla kohdalla 7 minuuttia sitten.

Tutka?

Kohde, kippari. Vahva merkki. Neljä astetta vasempaan, 13 km.

Näyttää olevan 150 m alapuolellanne.

Teit virheen, vai mitä, paksukainen?

Mitä niille 11 minuutille tapahtui, joiden varaan laskit?

Mitä niille tapahtui, paksukainen?

Ette saaneet niitä kiinni, luulit vain niin.

- Lennie, mikä kestää? - Hetki vain, kippari. Lasken yhä.

Aika kuluu, paksukainen. Älä vapise.

Etsi ne minuutit, niin voit palata luokseni.

Minuutit.

Kellä ne minuutit ovat?

Omalla Susiellasi, täällä näin.

No, Lennie, mikä siinä kestää?

Merivartioston mukaan olet laskenut sijainnin väärin.

Tulen ihan kohta, kippari.

Kippari?

Huonoja uutisia.

Merivartiosto oli oikeassa. Tein typerän virheen.

Emme ole niin lähellä rannikkoa kuin luulin.

Laskin solmuissa kilometrien sijaan.

Olin kai peloissani.

Entä ne 11 minuuttia?

Ne voivat ratkaista, joudutko veteen vaiko omaan sänkyysi.

Niitä ei ole.

Ei koskaan ollutkaan.

Olen pahoillani.

Toivottavasti tuo kelluu.

Olen niin innoissani tulostasi, Sally.

Huomenna lähden näiltä vuorilta ja metsistä, joista tulee sinunkin kotisi -

ja lähden kaupunkiin ensimmäistä kertaa yli vuoteen.

Haluan ehtiä sinne pari päivää ennen tuloasi -

koska tämä mökki kaipaa paria asiaa -

ollakseen viihtyisä naiselle.

Pelkään yhä, ettet viihdy täällä -

ellet ole hulluna vuoripuron ääneen -

tai rakasta katsella, miten aurinko kääntyy hitaasti vuorenhuipun ympäri.

Hei, Henry.

Eräs naapuri tuli juuri tervehtimään.

Kuusipeuran vasa, jota kutsun Henryksi.

Se tuntuu kysyvän:"Missä Sally on? Missä vaimosi on?"

Pidä siis kiirettä!

Jotta tunnistat minut lentokentällä -

minulla on kirkkaanvihreä solmio.

P.S. Ajattelin vain, miten minua onnisti.

Satuin saamaan käsiini vanhan repeytyneen lehden -

ja siellä kuvasi osui suoraan silmiini.

Ja vähän ajan päästä se ihastuttava tyttö -

saapuu jakamaan elämäni.

Uskomatonta.

Mikä?

Onko se usko vaiko tapa, joka saa naisen -

meikkaamaan ennen pelastuslauttaan menoa?

Ettekö nyt mene asioiden edelle?

Olette siis fatalisti tämän suhteen?

En ole varma tiedänkö edes, mikä fatalisti on.

En ole varma tiedänkö edes, mikä fatalisti on.

Miten voitte sitten istua niin rauhallisena -

kun vielä äsken olitte peloissanne?

Istuin tähän viereenne, koska uskoin voivani auttaa teitä.

Mutta minua ei tarvitakaan.

Jos tulitte auttamaan minua -

se johtui osaksi siitä, että tarvitsitte itse apua -

ja kovasti.

Älkää olko huolissanne minusta.

En enää pelkää menettäväni jotain -

jota minulla ei koskaan ollut mahdollisuuttakaan saada.

Olisiko kyse miehestä? Vai onko kysymys liian henkilökohtainen?

On.

Mutta ei sillä enää ole väliä.

Olen pettänyt itseäni liian kauan.

Enää en pakene.

Miltä te piilottelette?

Itseltäni.

Hän on kiltti, rehellinen, hieno mies.

Hänellä on oikeus tietää, millainen minä olen.

Aion kertoa hänelle -

etten ole sellainen ihminen kuin hän luulee.

En ole hieno -

kiltti enkä rehellinen.

On helppoa kertoa tämä teille, koska olette vieras -

enkä näe teitä enää koskaan.

Mutta hänelle kertominen...

Se tulee olemaan yksi elämäni vaikeimpia asioita -

koska sydämessäni -

tulen aina näkemään hänet -

silloinkin kun hän kääntää selkänsä ja kävelee pois.

Katsokaa kasvojani.

Ettekö tekin kävelisi pois?

Olen paljon ikävuosiani vanhempi.

Katsokaa tarkkaan kasvojani, kuten hänkin tulee katsomaan.

Näette, miten vanha olen.

Olen loppuun kulunut.

Minustapa tulisi hieno morsian.

Loppuun kulunut morsian.

Mutta en pelkää enää.

Nyt kun tiedän, mitä tapahtuu, olen melkein onnellinen.

En siis meikannut äsken.

Katselin itseäni peilistä.

Vastaako se kysymykseenne, herra?

Minä erehdyin.

Ette ole fatalisti, vaan hyvin rohkea nainen.

Ehkä osa siitä tarttuu minuun, jos istun tässä.

Ehkä onnistun heittämään joitakin asioita omasta elämästäni.

- Saako olla savuke? - Ei kiitos, en käytä.

- Onko teidän pakko tehdä tuota? - On.

Saisinko omaisuuteni nyt takaisin?

- Miksi? - Se olisi minulle tärkeää.

Se poistaisi tunteen, että minua vahditaan koko ajan.

Olen nyt aivan rauhallinen, voitte luottaa minuun.

Istukaa vain.

Teillä on paljon ajateltavaa, eikä ehkä kovin paljon aikaa.

Pyhä Maria, Jumalan äiti, rukoile meidän syntisten puolesta -

nyt ja kuolemamme hetkellä. Aamen.

Isä meidän, joka olet taivaissa -

pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi...

Sparks, vastaa.

Olemme saavuttaneet kohteen.

No niin, Dan, minä otan ohjat.

Mene takaisin tytön kanssa valmistelemaan matkustajat.

Aikaa on.

Sytytä turvavyön merkkivalo 10 minuuttia ennen laskeutumista.

Onnea.

- Onko tuulen suhteen uutisia? - Ei.

Polttoaine on siis aika vähissä?

- Olisipa vain 11 minuuttia lisää. - 11 minuuttia? Eikö enempää tarvita?

- Oletko varma? - Nyt tiedän tarkalleen, missä olemme.

11 minuuttia lisää, ja pääsisimme perille.

Miten tuulen pitäisi muuttua, että se onnistuisi?

20 solmua lisää seuraavan tunnin aikana.

- Se on paljon. - Niin.

Sitä ei voi tapahtua, joten en pyydäkään.

Mutta jos tuuli pyörisi vähän enemmän perän ympärillä -

se voisi olla mahdollista.

Kai ne poimivat meidät merestä, ennen kuin kastumme kokonaan.

Susie kyllä huolestuu.

Sanoo varmaan kovan sanan, vaatii minua lopettamaan lentämisen.

Lopettaisitko?

En.

- Kaikki on tässä. Toivottavasti toimii. - Toimii kyllä.

Eikö olisi parempi, jos ei tarvitsisi luottaa siihen?

- Mitä tarkoitat? - Jos emme tekisikään pakkolaskua.

Meidän on pakko.

Lennien mukaan tarvitaan vain 11 minuuttia lisää, ja selviämme.

Sullivan on kapteeni, ja hän sanoo että pakkolasku tehdään.

Olisiko sinusta väärin, jos yrittäisin puhua häntä ympäri?

Jospa kokeilisimme onneamme?

Onnea?

Tuo on vanhentunut ajattelutapa.

Haluatko, että polttoaine loppuu San Franciscon yllä?

Haluatko törmätä siltaan tai kerrostaloon?

Sullivan on lentänyt tätä reittiä monta kertaa. Hän osaa asiansa.

Olen nähnyt miesten toimivan noin ennenkin.

Joskus, syystä tai toisesta -

ei osaa ajatella selkeästi.

Olen lentänyt kauan, Hobie.

Mutta nyt et olekaan kapteeni.

Ehkä siksi, ehkä niin sanottu onnesi -

petti kerran Etelä-Amerikassa.

Tässä työssä ei onnella ole sijaa.

Paras palata töihin.

Paras palata töihin.

Ehkä.

Tässä, Lennie. Väri ei ehkä sovi sinulle -

- mutta se kelvannee. - Kiitos.

Oletko täysin varma niistä 11 minuutista?

Täysin.

Lennie sanoo, että jos saamme kiinni 11 minuuttia, selviämme perille.

Hän voi olla oikeassa.

Merenkäynti on kovaa. Jos lasku epäonnistuu, se on loppumme.

Voisimme ehkä vähentää vauhtia ja siten säästää vähän polttoainetta.

Saanko yrittää?

Ei se toimi. Kone sakkaa.

Ei tuo onnistu. Toinenkin moottori räjähtää.

Mitä väliä? Ne kaikki räjähtävät, jos teemme pakkolaskun.

Laita nuo ohjaimet takaisin paikoilleen.

- Laita ne takaisin. - Ei käy, kippari.

Tämä on käsky!

Lennä vain, pystyt kyllä. Lennä ja anna minun rukoilla.

Meiltä loppuu polttoaine San Franciscon yllä!

Yritetään tätä vähän aikaa. Mikä into sinulla on päästä uimaan?

- Kone alkaa täristä. - Tärisköön!

Vajotkoon vaikka vähän, säästämme näin polttoainetta.

Lennä nyt vain!

Soititko Sullivanin vaimolle?

Kyllä. Hän on matkalla lentokentälle.

- Kerroitko hänelle tilanteen? - En.

Sanoin vain, että hänen miehensä on tulossa ja että halusit nähdä hänet.

Sitten hän tietää, että jotain on sattunut.

Ehkä. Mutta hän kuulosti tyyneltä.

Entä muut?

Wheeler asuu toisen lentäjän, Dupreen kanssa. Siellä ei vastattu.

Samoin Wilbyn osalta.

Soitin hänen kotiinsa, ja sitten tietämääni baariin.

Hänen vaimonsa oli ollut siellä, mutta lähtenyt noin tunti sitten -

juovuksissa.

- Entä lentoemäntä? - Hänen äitinsä on sairaana -

ja isä liikematkalla.

Kunpa voisin kertoa kaikille yhtaikaa.

He voisivat ehkä auttaa toisiaan.

Dan Romanin kohdalla ei ole mainittu ketään omaisia.

- Tunnetko ketään hänelle läheistä? - Tunnen.

Mutta häneen ei saa varmaankaan yhteyttä. Dan asuu yksin.

- Onko kaikki kunnossa? - Hienosti on, juniori.

Tämäpä on upea asu.

Olo on kuin baseball-pelaajalla.

Aika resuinen käärinliina, minun mielestäni.

Kultaseni.

Koin ensimmäisen maailmansodan ja Lontoon pommitukset.

Pelkäsin, mutten näin.

Haluan näyttää jotain nättiä. Haluatko nähdä?

Alan menettää taitoni.

Ei mitään reaktiota edes kaltaiseltasi mieheltä, jolla on naismakua.

Jatka puhumista, ole kiltti. Jatka.

Minua pelottaa.

Vai puhumista. Et tiedä, mitä pyydät.

Kerronpa hyvän vitsin itsestäni.

Olen aina pelännyt vanhenemista -

mutta näyttää siltä, ettei minun tarvitse enää olla siitä huolissani.

Minulle ei ole enää vihellelty vuosiin.

Ajatus ruusujen kasvattamisesta -

koko loppuikäni alkoi todella pelottaa minua.

Minun kaltaisilleni naisille pitäisi olla turvakoti.

Meidän olisi pitänyt järjestäytyä.

Jokin talo, jossa ei ole peilejä.

Jossain kaukana, missä ei tarvitse nähdä yhtään nuorta tyttöä.

Naimattomille äideille on turvakoteja -

mutta kukaan ei muista naisia -

jotka eivät koskaan saaneet virallistettua asioita.

Minä voisin perustaa sellaisen.

Nimeksi sopisi "May Holstin turvakoti vanheneville vosuille".

Kuulostaa aika hyvältä, vai mitä?

He ovat nyt niin valmiita kuin mahdollista.

Voitko ottaa vastuullesi vielä yhden asian?

Voin yrittää.

Hyvä.

Haluan sinun tekevän minulle palveluksen.

Kun sanon, istu tuonne selkä tuota istuinta vasten -

ja pysy siellä, mitä tapahtuukin.

Älä yritä leikkiä sankaria, sillä niinä viime hetkinä -

et voi mitenkään auttaa ketään.

Kasvosi kirkastavat minkä tahansa maiseman -

ja haluan niiden säilyvän sellaisina.

Joten se palvelus on tämä tyyny.

Pitele sitä tiukasti kasvojesi edessä, itsesi ja minun vuoksi.

Tällaisessa merenkäynnissä ei Jumala eikä Sullivan -

pysty laskeutumaan töyssyittä.

Voisimme yhtä hyvin törmätä vuoreen. Dan tietää sen, minä tiedän sen -

ja samoin Sullivan.

Wilby, tarkista lopullinen sijainti. Laskeudun pian.

- Hetki vielä. - Tee kuten sanoin.

- Mutta näyttää... - Tee kuten sanoin.

Odota vielä pari minuuttia.

Olen jo odottanut liian kauan. Nyt mentiin.

Ei mennä. Kokoa itsesi, senkin pelkuri!

420 menettää korkeutta.

Merivartiosto kutsuu 420:ta.

Tutkan mukaan laskeudutte. Aiotteko tehdä pakkolaskun nyt?

Lentokorkeutenne on alle minimin, jolla rannikkoa voi lähestyä.

Aika kuluu hukkaan. Nouskaa ylemmäs tai tehkää pakkolasku.

Olemme lähellä ja seuraamme teitä alas. Ilmoittakaa heti.

420 kutsuu merivartiostoa.

Emme ole ehtineet vastata. Pysykää kuulolla.

Suunnitelmiimme on tullut ehkä muutos.

Polttoainetta jäljellä 30 minuutin verran. Ristisyöttöongelmia.

Heitä säännöt menemään.

Korkein este on 600 metrissä -

joten 700 metriä on turvallinen korkeus.

Leonard, tarkkaile sähkökorkeusmittaria ja ilmoita lukemat.

Nokka alaspäin kone lentää nopeammin.

Tehokkaampi polttoaineen käyttö.

Lue lähestymisohjekirjaa.

Lennonjohto tyhjentää alueen.

Ohjaa etsijät kantomatka-asemalle.

Alkaen tästä hetkestä.

Dan?

Niin?

Kiitos.

Kiitos, että taoit vähän järkeä päähäni.

- Jonain päivänä voin selittää. - Ei sinun tarvitse.

Emme tee pakkolaskua, vaan lennämme San Franciscoon vaikeimman kautta.

Onko tuulessa mitään muutoksia?

Saimme jo kiinni 3 niistä 11 minuutista.

Tuo se San Franciscon lähestymiskartta.

Vihelläpä jotain, Dan.

Haluan kuunnella musiikkia töitä tehdessäni.

- Voinko tuoda teille jotain, hra Briscoe? - Kyllä, kinkkuvoileivän.

En voi. Kaikki heitettiin koneesta. Pukekaapa pelastusliivi.

Hieno palvelu.

Heitätte ruoan haille, ettei tarvitsisi tarjoilla sitä meille.

Minulla on teille ehdotus.

Neiti Chen antaa minun varmasti tarjota hänelle pihvin -

San Franciscossa, jos tekin tulette mukaan.

Jos hyväksytte ehdotuksen, puen pelastusliivin.

Sovittu, herra Briscoe.

- Pidä tauko, Dan. - Hyvä on.

Farallon-saaret tulevat minä hetkenä hyvänsä.

- Älä laske korkeutta. - En, pidän tämän korkeuden.

Ilmoita korkeutemme radiolla.

Lennämme suoraan San Franciscon luoteisalueelle.

Alue on tyhjennetty ja olemme käytännössä jo maassa.

Pidän tavasta, jolla sanoit tuon.

45 km jäljellä. Pääsivät ensimmäiselle pesälle.

Mutta jos heiltä loppuu polttoaine ennen lentokenttää -

en tiedä mihin he voivat laskeutua -

muualle kuin keskelle pääkatua.

Sulje se.

No?

Menen kentälle. Olen lennonjohtotornissa jos tarvitaan.

KIINNITTÄKÄÄ TURVAVYÖT

No niin, kymmenen minuuttia aikaa.

Tehdään lopputarkastus.

Täyttäkää pelastusliivinne.

- Laskeudummeko me? - Kyllä, mutta ei hätää.

Älkää kiirehtikö ovelle. Odottakaa, kunnes huudan.

- Onko merivartioston kone yhä lähellä? - Aivan lähellä, ja pysyykin.

Sammuttakaa savukkeenne, olkaa hyvä.

Täyttäkää pelastusliivinne, herra Childs. Samoin te, neiti Holst.

- Aikamoiset rintaliivit. - Ei enää tupakointia. Onnea.

Minun on pakko ottaa salkkuni.

Olen pahoillani, ei käy. Täyttäkää liivinne.

En voi.

Minua pelottaa.

En taida pystyä liikkumaan.

Älkää olko huolissanne. Onnea.

- Oletteko valmiit? - Meillä on yhä nälkä.

Pihviateriamme siirtyy. Täyttäkää pelastusliivinne, olkaa hyvä.

Teidän olisi kai paras ottaa tämä.

Oli ihana ajatella sitä omanani, vaikka vain parin tunnin ajan.

Pötyä, te pidätte sen yhtä kuivana kuin minäkin.

Jos se yhä toimii huomisiltana klo 19 -

ottakaa taksi Ernie's-ravintolaan Montgomery streetillä.

Ellei toimi, tulkaa joka tapauksessa.

Kiitos.

Me pullistimme ne jo, näettekös?

Hienoa. Älkää kiirehtikö ovelle.

Haluatteko?

En, mutta kiitos kuitenkin.

Jos minulle tapahtuu jotain, ottakaa yhteyttä vaimooni Honolulussa.

- Kertokaa, että rakastin häntä. Erehdyin. - Kertokaa vain itse.

Teillä ei ole hätää. Minä en huolehdi, ja lähden koneesta viimeisenä.

- Onko teidän pakko? - Siitähän minulle maksetaan.

- Onko turvavyö tiukalla? - Luulisin.

Tämä on tosipaikka, vai mitä?

Valitettavasti. Täyttäkää pelastusliivinne, olkaa hyvä.

No, jopa minäkin saatan kellua.

Täyttäkää pelastusliivinne, olkaa hyvä.

En halua kuolla.

Ed, älä anna minun kuolla! Lapseni!

Antakaa hänelle kaksi tällaista kun voitte. Ne rauhoittavat häntä.

Valmistaudu kaikkeen. Sullivan aikoo yrittää San Franciscoon.

- Voiko hän? - En tiedä miten.

Teoriassa meiltä loppuu polttoaine juuri nyt.

Olemme vaikeuksissa.

165 metriä, kippari. Rannikon kukkulat tulevat pian.

- Varo! - Noin 120 metriä.

Hetki.

100 metriä.

75.

Maa lähestyy vauhdilla!

60. Ei hyvältä näytä.

55.

Merivartiosto kutsuu 420:ta.

Kaksoiskukkula vasemmalla puolella noin minuutin päästä.

Muistakaa radiotornit. Pysykää kurssilla.

Älkää enää vähentäkö korkeutta.

Kiitos, yritämme olla vähentämättä.

45 metriä, kippari!

90 metriä. Ohitimme varmaan jo kukkulat.

120 metriä.

150. Selviämme!

420, tässä San Franciscon lennonjohto. Erikoissää.

Kattokorkeus 90 metriä. Näkyvyys 1,6 km. Tuuli länsiluoteesta.

20 - 25. Loppu.

Hyvä on. Tulemme mittarilähestymisjärjestelmällä.

Sytyttäkää kiitotien valot täysille.

- Olemme juuri tutka-antennin yllä. - Niin.

- Saimme luvan laskeutua. - Tästä tulee nopea lasku.

Valmistaudu, tarkista siivekkeet ja vaihde.

Ulkomerkki, Dan.

Ulkomerkki näkyy. Mutta olemme roimasti liukusäteen alapuolella -

joten varo.

Täällä jossain on 210-metrinen radiotorni.

Pakko olla takanamme, olemme jo lähestymisalueella.

Sano kun kaikki on selvää.

Sammuta se, Dan! Ei ole aikaa leikkiä.

Kaksi muuta täydellä voimalla.

- Näkyykö mitään? - Ei vielä.

- Näkyykö? - Ei vielä.

- Tämä on vaikea paikka. - Pärjäät hyvin.

Kun ohitamme sisämerkin, ohjaan koneen alas.

Niin.

Lähestymisvalot suoraan edessä, noin 1,5 km päässä.

Vaihde.

Kolme vihreää valoa ja paine.

Pysymme ilmassa enää 30 sekuntia.

- Täydet laipat. - Täydet laipat.

Levolle lasken luojani.

Oletteko loukkaantunut? Loukkaantuiko kukaan?

MATKUSTAJATERMINAALI MATKATAVARAT

Siinä tulee kaksi lisää.

Tuo on hra Pardee, kuuluisa tuottaja.

Häneltä saamme tietoja.

- Tehän olette Gustave Pardee? - Olin. En ole enää varma.

Olkaa hyvä ja jättäkää meidät rauhaan.

Kertokaa lennostanne parilla sanalla.

En voisi kuvailla sitä miljoonallakaan.

- Milloin on seuraava tuotantonne? - Kestää vähän tavallista kauemmin.

- Ensi vuonna, toivon. - Ensi vuonna?

Olkaa hyvä ja antakaa meidän mennä.

Sally!

Kuka te olette?

Vain pieni lausunto, neiti.

- Kertokaa, kuka olette. - Mikä on nimenne?

- Tuolla on poika! - Pieni poika.

Hänellä riittää varmaan kerrottavaa lapsenlapsille.

- Isä haluaa, että tulet katsomaan häntä. - Tulen kyllä.

Katso tätä avaruusjuttuani.

- Kuka tuo on? - Antakaa lausunto.

Missä on lähin puhelin? Täytyy soittaa vaimolleni Honoluluun.

- Tuolla. - Kiitos.

Ei kysymyksiä, olkaa hyvä.

Mitä tapahtui?

Tuolla tulee nainen.

Pysykää siinä. Kiitos.

Hän on varmaan showbisneksessä.

Niin onkin.

Hän on the Folliesin tähti!

Kertokaa tarinanne.

Vain yksi.

Isä!

Hetkinen.

Kuulkaas, olen vain kalastaja ja haluan nähdä lapseni.

110 litraa, herra Garfield. Sen verran tankeissa oli jäljellä.

Liian vähän mitattavaksi.

Sano tälle miehelle, että meidän on varattava lento -

heti huomisaamuksi.

Muuten jäämme Elviran juhlista. Ne ovat sinulle tärkeät.

Mitä juhlilla on vetokoirien kanssa tekemistä?

Älä nyt viitsi, kultaseni.

Kannattaa pelata varman päälle, kunnes tiedämme miten asiat sujuvat.

Hyvä on, Lydia.

Hei, Pete.

Tavataan ulkona edessä. Pihvi-illallinen odottaa.

Tulen sinne kymmenen minuutin kuluttua.

- Hei. - Hei, herra Garfield.

- Vaimonne taitaa odottaa. - Niin.

Hän ei saa seistä liian kauan, on raskaana.

Kun olette levännyt, soittakaa minulle. Puhutaan.

Toki.

Hyvää yötä.

Hyvää yötä.

Hyvää yötä, herra Garfield.

- Matkamuistoko? - Vaimolle.

Sade ei kai haittaa, mutta paras viedä se kotiin.

Susie odottaa. Hyvää yötä.

No, täytyy mennä. On jo myöhä.

Teillä oli 110 litraa jäljellä.

Niin.

Hyvää yötä. Näemme pian.

Toki.

Näkemiin.

Näkemiin, vanha pelikaani.

www.O P E N S U B T I T L E S.org