Original subtitles

Kuinkas sä osasit näin pimmeessä tullakaan?

-On sentään tie jääny mieleen.

Jos mä riisun nää rytkyni.

Syötiin jo poikien kanssa, mutta mä laitan sulle.

-Paniks ne sen tuomion pois? -Se on ehdonalainen.

Ja kansalaisluottamus on pois.

Vaikken mä heitiltä luottamusta 00 saanu. Ei ne kykene sitä viemään.

Kiitos ny. Vanhat onkin jo niin kuluneita.

Onks tää vankilan leipää? -On.

Tästä saa jonkun ympärille.

En mä muuten päässy olis, mutta Stählberg anto armahduksen.

Se on yksityinen armahdus.

Tulitkos sä mielelläs kottiin?

-Tietysti, kuinka niin?

-Aattelin vaan...

Ku sä oot niin hiljanen.

-Enhän mä sen kummempi. Oot kuvitellu jotain vanhaa...

Tästä sun vierestäs mä lähdin.

Vaikkei musta ny paljon iloo oo, juur pystyssä pysyn.

Ny se mennee ilmottautuun!

Kuule, kylällä kerrottiin, -

että Akseli olisi kuoleman- sellissä saanut herätyksen.

Vol voi, kunpa olisikin niin.

Olisi kerrankin rangaistus kantanut hedelmää.

-Pah, sitä minä en kyllä usko.

Torpparikenraali senkun ajelee. Ei minkäänlaista häpeemistä edes.

Mitähän tästä tulee? Stählbergilla näyttää olevan tarkoituksena -

saada aikaan uusi kapina.

Roisto toisensa jälkeen armahdetaan. -Siinä on salaista punahenkee.

Vapautettujen on käytävä ilmoittautumassa viranomaisille -

kerran kuukaudessa.

Ja jos teille tulee asiaa pitäjän ulkopuolelle, -

teidän on haettava siihen lupa minulta.

Mihinkään poliittiseen toimintaan ette saa ryhtyä, -

siitä seuraa ehdonalaisen vapauden menettäminen.

Kävit ohranalle passias näyttämässä? -Niin.

-Mitäs aattelet, kun monet torpparit on hiljaa ny, kun maansa saavat?

- Ei mun parane paljo aatella.

Mä joudun hyvin äkkiä takasin Tammisaareen.

-On tää saatanallista peliä!

Ja toi sun lankomiehes, toi Kivivuoren iso noske pettää väkee!

Kas Koskela, hyvää päivää.

-Niin, mä oon tässä vähän asialla.

-Jaaha, jaaha, peremmälle, peremmälle.

Istumaan, istumaan.

Tulin maksaan sitä vuokraa. -Sen nyt ei olisi ollut kiirettä.

Istumaan.

Niin, sehän nyt jääkin kohta sitten, -

kun Koskelasta tulee itsenäinen maanviljelijä.

-Niin, sitä mä oonkin aatellu, että jos sais vähän lisää maata.

Sen suon lopun.

-Jaaha...

Val niin.

Niin, asia ei oikeastaan kuulu minulle.

Se koskee lähinnä seurakunnan hallintoa.

Niin, ja tietysti myös lunastuslautakuntaa.

Miten on...?

Olen kuullut, että teille tulee nyt vaimonne kotitalokin.

Otto Kivivuorihan alkaa olla jo iäkäs mies.

-Jaa-a. Ei semmosissa puheissa mitään perää oo!

Ja onhan siellä Janne, jos isä vanhenee.

-Kunnanvaltuuston jäsen tuskin rupeaa maata viljelemään.

Ja Janne Kivivuorihan menestyy rakennustöissään hyvin. -En tiedä.

Aattelin vaan tehdä sen lopun maaksi, kun se sillon isältä jäi.

-Niin, mahdollisestihan Koskela saa sen.

Mutta kuten sanottu, minähän olen asian ulkopuolella.

Janne Kivivuori kuuluu lunastus- lautakuntaan, niin ehkä hän...

Kiitos kiitos, kyllähän tämän vuokranmaksun nyt ehtii.

Eihän tällä kiirettä ole... (Ulko-ovi käy.)

No? -Ei hän miksikään ole muuttunut, se sama vanha aatami.

Hän pyysi lisämaata. Ei, hän vaati lisämaata! -Lupasitko?

-Enhän minä sitä yksin voi päättää, ja tuskin se menisi läpi.

Kiitos, kultaseni.

Ei tullu lisämaita.

-Kyllä ilmankin toimeen tullaan. -Ei muka taaskaan hänen asiansa.

Rupes vielä Kivivuortakin veteleen siihen! -No niin...

Se siinä ny sitten nähdään.

Enkö mä tarpeeks monta kertaa sanonu, -

että olis oltu vähemmällä hotisemalla sen asian kanssa?

-Kuka tässä siitä hotissu on?

-Niin, sitä vaan yks yhtä ja toinen toista kyllä...

-Kyllä ihminen lopultakin on aika perkele!

-Mitäs kapinoittit? Ei olisi pitänyt ruveta pyssysille.

-Mä olen kapinani kapinoinnu ja selkääni saanu.

-Se lisämaa-anomus on seurakunnan asia.

Lautakunta ei voi pakkolunastaa sen maita. -Ja seurakunta ei sitä myy.

Sieltä annetaan vaan se, mitä laki vaatii.

-Mikä piru tätä kansaa valvaa?

30 vuotta sitten torpparivapautus olis ollu paikallaan.

Mutta nyt pitäis luoda teollisuutta eikä uusia mökkiläisiä.

-Pitäiskös kaikki jättää entiselleen? -Enhän minä niin sanonu.

Pitää rakentaa tehtaita, jotka voivat niellä rääsykansan kaupunkeihin.

-Tarttee sitä kai sentään syödäki! -Tarttee, tarttee niin.

Joo...

Jaaha, mennäänpäs ny siihen perinnönjakoon.

Mun puolestani saat torpan.

Mä vetäydyn eroon koko roskasta, kunhan huolehditte vanhuksista.

-Kyllä mä korvaankin.

On sentään kaikille kolmelle pojalle jonkinlainen elinpaikka tiedossa.

-Ette kai te nuoret ihmiset nussimista vallan lopeta?

Kyllä sulla mukuloita vielä olla vaikka koko tusina.

-Näin meillä vaan eletään.

Hautaa kohti ollaan matkalla ja sen jumalattomammaks käydään. -Joo.

Meillä ollaan oltu haudassa jo pitemmän aikaa, -

välillä noustaan vaan vähän reunalle kiukuttelleen.

-Kai tästä pitää lähtee jo. Olis käytävä Leppäsellä kattomassa, -

kuinka sitä poikaa pidetään. -Joo, pillupoliisi mennee vaan!

Panivat sen lasten valvojaks, -

ku se on nuoruudestaan saakka niihin asioihin niin harjaantunu.

Se sano ittensä vallan irti.

Mä kyllä lupasin korvata, mutta ei se ottanu kuleviin korviinsa.

-Kyllä mää sen arvasin etukätteen.

-Mitenkä vaan sen lisämaan kanssa on? -Onkos se tarpeen?

-Saatais lisätä karjaa.

Ja riihtä täytyy lisätä, kun puimakone ostetaan. -Koskas ne tehdään?

-Heti, ku vaan irti saadaan.

Ens talvena mä kykenen jo mettään vähän rahaa hankkiin.

-Sä rehkit Lliikaa.

Älä ny! -Koskas sitten, jos ei nyt? (Elina nauraa.)

Katto ny sitten vähän mitä puhut.

EI sitä parane ruveta liian mahtavaa näyttään.

-Mä otan ihan asiallisesti, olkoon vaikka sitten antamatta!

-Ei piru vieköön, ei sille tällaista.

Kun olisi edes tavallinen punikki, mutta kun on ihan kapinapäällikkö.

-Mettä on siitä parhaasta päästä, sano. Ei siitä paljon parata.

-Tuo puoli on sitten pappilan hallussa?

-Joo, se onkin kyllä aikamoinen.

Minä luulin aluetta pienemmäksi. -Sitä on kolmisen hehtaaria.

Tuo pappilan puolikin on aikoinaan kuulunu torppaan.

Isä sen sillon raivas.

Että tulis tää niinku tilalle, mä maksasin kyllä.

-Se on sopimuksen ulkopuolella. Ei laki sellaista koske.

-Antakaa miehelle maata, ku hän kerran tonkia tahtoo.

Seurakunnan hallussa se pysyy tuottamattomana iän kaiken.

-Yhteisen maan myyminen ei ole niin yksinkertainen asia.

-Vähän kokouksia ja paljon paperia, eihän siinä muuta oo. -Harkitaan.

Kattotaan ny ensin mettä loppuun.

Sisällä olis mukavampaa. -Tässä vähän... oikasin tosta.

Isä sano, että toi painaa toistasataa kiloo.

-Miten se tollai huohottaa? -Se on henkästyny.

Eikö sitä pitäis torpan takaakin vielä kattoa? -Käyt sinä vaikka hänessä.

-En minä yksin mitään päätöksiä tee! -Pane siitä sitten vaikka kattomati!

-Enhän minä nyt näkemättä päätöksiä tee!

Jos ei katota, ni raja pannaan siihen, mihin asti katottiin.

Rakennukset on pappilan? -Vanha Koskela on ne itse rakentanut.

Mutta puu on kyllä pappilan. -Niin, aineen hinta, sano!

-Mitä arvoa sillä kymmeniä vuosia sitten kaadetulla puulla on?

Ja kuka senaikaisen markankaan tietää? Ei sille hintaa voi panna.

-Niin, se lisämaa vaan. -Se ei ole näin päätettävissä.

Katsotaan, mitä asiassa voidaan tehdä.

Jaa-a, on aika lähtee. Eivät ne asiat istumalla selviä.

Sillä on veressä liikaa sokeria.

Olis imeny vähemmän työläisiä, olis pysyny kohdallaan. -Ja se on tyhmä.

Tommonen patu, joka ei 00 20 vuoteen edes varpaitaan nähny.

Yllö on sentään järkimies. -Mitäs luulet siltä saavas? Kuulan ottaas.

-Kyllähän sekin mieleltään on koko perkele. Mut on se asioista selvillä.

Sitä en ymmärrä, mitä se vitkuttaa sen maan lunastuksen kanssa.

-Mä sain pamppua, ja linnaan panivat.

Syyttivät kommunisti- akiteerauksesta.

Hakivat meiltä punakantisia kirjoja.

Sanoin, että mitäs jos hommaan teille punakantisen Raamatun, -

viettekö senkin! Kaks kuukautta jumalauta vedettiin pitkin selkää!

-Jumalan tähden, lyökö ne?

-Välillä hyppi ohrana niskan päällä saappaillaan.

"Tunnustatkos, oletkos saanu Venäjältä ruplia?"

Mä sanoin, että en ole muuta saanu, ku Suomen lahtareilta selkääni!

-Saatana, vieläkö tässä sittenkin täytyis ruveta? -Ruveta? Mihinkä?

-Vaikka mihinkä, saatana!

Eiks tästä pitäis mettään lähteä?

-Välillä oli silmät mustana. Mutta mä sanoin ittelleni yhtä mittaa, -

että tappakoot perkele, mutta toveria en petä.

Annas ku minä autan. -Ethän sä kuitenkaan joka puulla olla voi!

Mitä helvettiä sä oikein hamuilet? Etkö sä kuullu, mitä mä sanoin?

Saatana!

Se on pakko ku köyhän kuolema, ku mä sen sanon.

-Hullu mies, tappaa Ittensä tommosen takia.

Käännetään toisin päin.

Markkinat oli, pillit ne soi, Kananpaska-lita terveiset toi

Nuoria oomme, laulamme ain niin paljon ku voimme

Morjesta vaan! Arvatkaas mitä? -No, mitä ny?

-Sinä sait sen lisämaan. Kauppahinta on 9 000 markkaa.

Meidän Janne sano, että se on ilman muuta hyväksyttävä.

-Mikäs ihme ny? Kyllä niille varmaan on tullu joku vahinko.

-Yllö oli puhunu sun asias läpitte. Mellola oli pannu pirusti vastaan.

Yllö oli sille ärähtäny ja sanonu, että ei nyt täällä ennää lupauksia rikota, -

kun et sillon mittään puhunu, kun se tarkastus oli.

-Pysy nyt pois siitä, tervaat vielä ittes!

-Anna ny vähän tervata, ei sitten yskäkään tartu.

Tän kylän ämmille pitäs panna tervatuppo suuhun

Noitua sitte oraviks ja ampua pirut puuhun

Jussi, kuvaan nyt! -Ei kuvaan! En minä kerkii!

-Johan nyt on perkule! -Herrat, tulkaa nyt paikallenne!

Missä vaari on? -Paimeneen se tahtoo, ei se tuu kuvaan.

On tämä nyt sitten vaikeeta, -

ku pitäis yhtä aikaa paimenessa olla ja valokuvassaki. Kaiken maailman...

-Ja nyt hiljaa!

Hiljaa...

Noin, kiitoksia, kiitoksia.

-Anna toi, missä on oikein leimakin. Ja sikuria. -Sikuria?

Katos Akseli, perkele, terve.

Meistäkin tulee sitten talollisia, täähän on yhtä juhlaa vaan.

Otas tosta, Vikki tarjoaa. -Anna olla ny, en mä. -Ota juhlan päälle, nääs.

Mä otan itte sitte. -Ittenäiseksi toi Preetikin koetti.

Mutta Kivivuori sano, että ei koske laki muonamiestä. -Jaa-a.

-Käytiin pojan kanssa vähän reissussa.

Kympin pytty ja pian tulee lisää.

Eihän tänne paljon parane, mutta kirkonkylään ja asemakylään.

Ja semmottelle, jota ei parane tässä sanoo...

Äh, äh...

Ei.x.

Olkoon siellä sitte.

Mitä te vaari ny, kuinka te sillä lailla?

-Olkoot vaan, ei mua kyllä yhdet housut vielä tässä pitele.

En mä tarvitte sun apuas. Olkoon alhaalla vaan, ei ne mua pitele...

-Hyvä Jumala, tulkaa auttaan!

-Mikä ny on?

Isä!

Pois...

Pois tästä sängystä!

-Makaa siinä ny vaan. Mä oon tässä.

Jos Elina menis rovastin puhheille.

-Akseli...

Oo sä mun kanssani. Käske naiset pois.

Käske pois!

Älä jätä mua...

Äite... -Mää oon Elina.

-Olet jaksannu...

Ku en mä kiitoksen sanaa...

-Hiljaa ny. -Hae mun rahani.

Mä annan, saat ittelles 20 markkaa.

Pojille saat tehdä mun vaatteistani...

Ne on Valleenin poikien hyvää kangasta.

Isä, isä!

Vai niin, otan osaa.

Mutta ehkä näin oli sittenkin parempi.

Ellen! -Niin? -Ajatella, vanha Koskela on kuollut. -Niinkö?

Otan osaa. Pyydän, esittäkää osanottoni myös Almalle.

Minä tulen myöhemmin käymään. -Pitäis ne hautajaiset sopia.

-Minä hoidan ne, teidän ei tarvitse poiketa haudankaivajan puheilla.

Me tulemme mukaan. Minä haluan itse siunata. -Entä häät?

-Aivan oikein, häät!

Minä aivan unohdin, voi, voi.

Nyt on niin, että minun poikani vihitään ensi sunnuntaina.

Mutta ehkä ne voidaan siirtää?

-Kuinka se nyt olisi mahdollista? -Niin, eihän niitä voida siirtää.

Kun vieraatkin on jo kutsuttu.

Mutta jos me yritämme siunata hänet ennen kirkonmenoja?

Me tulemme molemmat sitten haudalle.

-Ol Herra, jos mä matkamies maan -

lopulla matkaa nähdä sun saan

Oi, jos mä kerran -

näkisin Herran -

kunniassaan

-Johannes Vilhelm Koskelan muistoa kunnioittaen -

Ellen ja Lauri Salpakari.

"Perkas, hoiti ahkerasti maataan, mutta Jumalalta kasvun toivoi."

Meitillä vaan tommosia...

Jotakin on... Kun ei muutakaan...

Meidän piti kutsua teidät poikamme häihin, -

mutta kun nyt sattui näin niin kuin sattui...

-Meidän täytyy lähteä. OLi niin Ikävä tällainen yhteensattuma, -

muttei sille nyt voi mitään.

-Sun haltuus, rakas Isäni, -

mä aina annan itseni

Mun sieluni ja ruumiini -

sä Herra, ota suojaasi

Kyllä toi Alma on erinomainen ihminen.

Se on aina niin punasena ja terveenä. -Niin aina.

Vaikka sillä on kans kaikenlaista ollu. -Mutta se on niin tasanen luonne.

-Olihan se kovin kivulloinen koko ikänsä. Kovin kivulloinen.

Ei ottanu viinaa.

Olis joskus vaikka lääkkeeksi, ni olis eläny vieläkin.

-Kyllä se mies kanssa eläis. Sillai sitten vietiin, niin.

(Häämarssin lopputahteja.)

Eläköön! Eläköön! Eläköön!

Osku, Osku, alas!

Alas!

Osku, alas! Osku, alas!

-Mitäs nyt niitä enää muistelee?

-Niin kai se on.

Kun ne vaan vois unohtaa.

Nimeni on Pentti Rautajärvi ja tapani tulette tuntemaan.

En ole mikään lempeä opettaja.

Vaadin ennen kaikkea reippautta ja järjestystä.

Aloitamme koulutyön virrellä ja rukouksella. Virsikirjat esiin.

Virsi 459, toinen säkeistö. Nouskaa.

Valmiina.

Oi Herra, siunaa Suomen kansa...

Vasen, kaks, kolme, vasen, kaks kolme!

Riistonvallan aikana Suomen kansa on veltostunut.

Saksan kansa on voimakasta. Laulua!

Kytösavun aukeilla mailla on kansa, mi aina on vaalinut vapauttansa

Vannoivat näin pojat urheat siellä: -

orjuus pois, vaikka menköön henki, niin kuin mennyt on Isienki...

-Vasen, kaks, kolme!

Istu ja nouse uudestaan niin kuin sotaväessä!

Istu! Nouse!

Istu! Istu! Nouse!

Val niin. Juokse kolme kertaa koulun ympäri. Kuusi kertaa!

Mitä sinä teet? Puukko tänne!

Nuole sitä niin kauan, kunnes se lähtee! Nuole! Nuole!

No, tuleekos siitä mitään?

Martti Kitunen. Istu.

Hän oli suomalaisen erämies- perinteen suuria edustajia. (Ovi.)

-Sääkös se olet opettaja? -Minä olen.

-Pitäiskin panna sut nuolemaan seinää. -Ulos, te häiritsette! Ulos!

-Mun poikaani et kajoo, nyt etkä vasta! -Tulkaahan katsomaan!

Katsokaa, tiedättekö mikä tuo on?

-Kyllä kai mä ny vitun tähän ikään on tunteen oppinu.

-Varmasti, kun poika tuossa iässä sen myöskin tuntee.

Olette kieltänyt poikaanne olemasta uskontotunneilla. -Kiellän, niin.

Opeta vaan pojalle siveysoppia, uskonnolla ei sitä pimitetä.

-Huligaanihengen minä hänestä kitken! Ja voi isäkin saada opetuksen

Valtu Leppänen, mene taululle. -Enkä mene! -Mitä sinä sanoit?

-Sä saatanan hyvin tiedät, ettei musta kirjoitusmiestä tu!

Jumalauta! Koske, ni tosta pesee!

Tule heti takaisin!

-Haista sinä saatanan lahtari paska!

-Sinä lähdet kasvatuslaitokseen! Mene kotiisi.

-Kyllä sinun poika kouluun on pantava.

-Tommosten puolellako sääkin oot?

Sä ruppeet tommosten saatanan lahtarien puolelle! -Älä ny huuda.

Puhutaan asiasta. -Mää puhun asiat suoriks!

Ootkos itte hankkinu omille huorimukuloilles kunnalta apua?

Helvetin kelvake, et muuta tehny ku juoksit pitkin piikamurjuja!

-Se on semmosta niitten lasten kans.

Mä oon sentään niin paljo ton pojan takia kärsiny.

-Älä ny.

Otetaan rauhallisesti.

Kyllä minä annan vähän sille opettajallekin oikein isän kädestä.

-Kyllä mää sun vanhan saatanan tiedän. -Mä oon sun puolellas.

-Ku olisitki. Mutta ku sä oot ollu aina niin ilkeeki.

-Se on vaan katkeruutta ja mustasukkasuutta, -

ku muut aina vei sut.

Kyllä mä monta kertaa aattelin, että kun kerran sun kanssas pääsis.

Jos ny olis aikaa? -Valetta tulee.

-Pannaan vähän kättä kaulalle ja sovitaan, että poika menee kouluun.

Ny se tulee! Ääni kuuluu jo!

Lähtekääs pojan kanssa kirkolle, annetaan naapureille ilmasta kyytiä!

-Paljonko maksoit? -Neljäkymppiä ja risat.

-Amerikan rahamiehet olis hiljasia poikia, -

jos ne tuntis Kiviojan Laten. Ei Foortti mitään, sanon minä.

-Kuuskymmentä hummaa pyörii nokalla, kuuskymmentä!

Letti on samoissa hinnoissa.

Hopan ois saanu vähän alle, mutta Natsu on sentään oikee auto.

-Taitaa olla venäläinen. Tossa lukee International ja akselit on punaset.

-Lähtekääs ny lavalle siitä.

Mee sinä, Otto, koppiin pojan kanssa, ku olet arvokkaampi.

Näet sitten paremmin, jos on kirkonkylässä vähän tärkeitä! -Niin.

-Mene sinä Akseli vaikka tonne noin ja sinä Elias tohon oikeelle ja...

Minä menen tohon lasin taakse, minä kiipeen tästä sitte...

Otas tosta kiinni, ni minä tulen sen lasin taakse.

Minä oon sitte tässä lasin takana!

Saatana, sanon minä!

Pentinkulmalta lähtee sakki, joka ei kuvia kumarra!

-Mennään mennään, metsään mennään!

Akseli, rupee oleen pian paskanen vana taivaalla!

Hattu, perkele, lensi!

-Älä nyt hyvää hattuas jätä!

-Älä koputa, anna mennä vaan!

Hattu lentäköön! Hatun täytyy lentää!

Elias, ei tullu sulle spriitä mukaan? Nääs olis laulettu!

Ja paskat hatusta.

Oho, oho.

Pitää vaan kaunista suvea, vaikka voi se vielä sataakin.

Kesäpäiviä Kangasalla... Menen tässä pikkuhiljaa kortteeria kohti.

-Katsokaa nyt, keskellä kirkasta päivää, -

kun muut ovat ahkerassa työssä.

-On menoa, ei parane Istuskella suven armaan helmoissa.

Täytyy vähän kattella, minkälainen hymy sopii, jos sattuu likkoja vastaan

Yhtä hyvä oikeus mulla on mennä Suomen maantietä ku muillakin.

Mennään, Ellas, kotio päin.

Likka istu rannalla rapakiven päällä, -

katteli elämäänsä maailmassa täällä

Pikkupojat tappelee ja isot pojat juo

Moottorit ne Viron maalta pirtua tuo...

Onnee vaan yksille ja kesää kaikille. Sillä lailla.

-Kyllä se on ikävää, että tuollainen oleskelee kylän nuorison näkyvillä.

Mutta kuka häntä pystyy siitä estämään?

-On kasvatettava uusi sukupolvi vanhan ja mädäntyneen tilalle.

-Niin juuri. Vanhemmat on ehkä jo menetetty, nuoret voidaan pelastaa.

-Miksi nuo punikit ylipäätänsä vapautettiin?

Tuokaan ei ole vain trokari, vaan jopa kommunisti.

-Kuvitellaan, että armahdus saisi heidät muuttamaan mielensä.

Herra Plootuvuoren typeryyksiä. -Niin.

Sosiaalidemokraatit esiintyvät laillisen naamarin takana.

Eräänä aamuna me heräämme vielä bolsevikki-yhteiskunnassa!

-Ei kai nyt sentään. -Miksei? Olemme aina olleet sodassa Venäjän kanssa.

-Varoja tuhlataan kaikkeen muuhun mutta ei maanpuolustukseen.

Sotilaskasvatus on aloitettava kansakoulussa.

Mutta tuo Kivivuori syyttää minua opetusohjelman vääristämisestä.

-Mikä on perin pohjin mätä, se ei parane palkkailemalla.

Mitä kaikkea onkaan menetytty roskaväen vallan vuoksi?

-Myrkytetään kansan mieltä.

On kauheaa esimerkiksi junassa kuunnella asevelvollisten puheita: -

"Kun pääsen siviiliin, olen kolme päivää juovuksissa!"

Eikä se ole mikään ihmekään, -

kun itse eduskunnassa halvennetaan ja häväistään armeijaa.

-Äiti on oikeassa.

Siellä on porvarlenemmistö, mutta vasemmisto määrää päätökset.

-No niin, kuka se siellä herää?

Kuka pieni ukin pieni kullanmuru se siellä heräilee?

On ottanu pienet unoset.

-Lähden ratsastamaan, saa vähän ruumiinliikuntaa.

-Kuinkas monta lasta opettajalla jo on? -Yksi ainoastaan.

Mutta me olemme päättäneet, -

että niitä tulee niin monta kuin lääkäri katsoo vaimoni kestävän.

-Se on oikein se. Suuri lapsiparvi on elämän onnen perusta.

-Me olemme käsittäneet sen isän- maalliseksi velvollisuudeksemme.

Kansan elävää voimaa täytyy lisätä. -Niin, totta kai.

Tässä on meidän kansan voiman lisä.

Onko tarkoitus, että taitan niskani? Oletteko te ollut armeijassa?

-En mää, herra kapteeni. Mutta syksyllä kyllä meen. -Sen näkee.

Toivottavasti joudutte ratsuväkeen, että opitte satuloimaan.

Taidan seuraavalla kerralla sivellä satulaa paskalla, helvetin kusipää.

Piiloon pojat, naisia tulloo!

Näyttää se vähän kylmältä.

Kylmää!

Hä hää! Kaikki nähtiin! -Senkin nulikat!

-Tisu, tisu, tisu, tisu!

-Älkää kirkuko! Ei siitä kauaa 00, ku teillä oli suussakin semmonen!

-Karvat näky kans! -Mä en rupee tommosia räkänokkia kaihtaan!

Risulla vetelen pitkin kinttuja!

-Perkele! Jos lyöt, ni tän pistän tavaraas pystyyn!

-Sut mää kyllä sinne pistän, ja pää edellä!

-Lauri, eiks ookin teidän Leo käyny tolla Ainolla? Mitä se sulle teki?

Hal tuli hittuu...

Morjens, nyrkillä tapettavat! -Morjens, morjens!

-Te ette, pojaat, itte tiedä, kuinka onnellisia te olette.

Teillä menee aina parempaa kohti, mutta Elkku menee alamäkee.

Tohon ikään nähden...

Elkku vanhenee, ja vanhana ei jaksa ryypätä eikä käydä naisillakaan.

Mitä tekee semmosella elämällä? Ei mitään.

Te kattelette ihmeissänne.

Te ette tiedä, että Elkku on vähän filosofi kans.

Jahka saan sen Mustan Raamatun, ni Elkku tietää vielä enemmän.

Kuulkaa, te pentinkulmalaiset! Maahiset!

Te luulette olevanne Elkkua parempia, -

ku teillä on torpat ja talot ja kasvatatte niitä pelakuitanne!

Mutta on tuleva aika, jolloin meidän Herramme sanoo: -

"Mitä teit sinä sielunpaimen siellä ajassa?"

"Sotapappina sinä olit ja ahdistit pieniä ihmisiä pienistä iloistaan!"

"Ja entäs sinä kansakoulunopettaja, mitäs sinä teit?"

"Annoitko sinä lapsille hengen valoo? Ja paskat!"

"Kivääri selässä sä hyppäsit ku puolijauhonen!"

Ja teille muille tullaan sanoon yhtä ja toista!

Mutta sitten Herra ojentaa kätensä ja sanoo: -

"Katsokaas Kankaanpään Eliasta."

"Onko hän kylvänyt, niittänyt ja koonnut aittoihin? Ei!"

"Hän on kuin taivaan lintu."

"Elias, mene sinä tonne. Ja te muut, menkää tonne."

"Siellä onkin vähän lämmintä, juu." Perkeleet!

-Lakeus puhuu. Pohjanmaa nousee.

-Faskistit nousee. -Marxilaisuus ajetaan minne se kuuluukin, Aasiaan.

-Jaa jaa. Pannaankos Suomen työttömätkin Aasiaan?

Ensin tapetaan ihmiset nälkään -

ja sitten pannaan moukarilla kirjapainot pieniks.

-Kommunistilehtien kirjapainot hävitetään kaikki.

Ellei hallitus niitä sulje, niin kansa tietää, mitä se tekee.

-Niin, kansa sen kyllä tekee. -Tos on, ja sekin on melkein varastettu.

Neuvostoliiton työläiset on Krimillä lepokodissa, -

mutta täällä työväki kerjää maantiellä Lleipää.

-Vartooko Siukola tänne puna-armeijaa leipää tuomaan?

-En mää puna-armeijaa tarvitte, opettaja se sitä yhtä mittaa vetelee.

Mutta se armeija marssii autoilla. On vähän tiedettä, nääs.

Ovat keksineet muutakin kuin samovaarin.

-Voi käydä niin, että tuollainen puhe lopetetaan. -Kyllä varmaan, niin.

Sinne vaan montun syrjälle, siellä sitä on ennestäänki.

-Tuolla metsän silmeksessä

Annatkos sen mun Totuuden Torveni.

-Ole hyvä. -Tattista, tattista.

-Se lehti puolustaa kommunisteja. -EI, vaan laillista mennoo.

Ei ihmiseltä saa paitaa päältä repiä, vaikka se olisi punanenki.

Eikä painokoneita moukarilla särkeä. Eikä uhkailla laillista hallitusta.

-Onkos se Kivivuorikin Neuvosto-Venäjän asialla?

Kolhoosiinko mieli tekee? -Eikös se opettaja ole Venäjälle ollu menossa?

Minä kerran kuulin, että sitä pitäis niinku Uraliin saakka.

-Miksi teidän poikannekin puolustaa kommunisteja?

-Ei poika kommunisteja puolusta, vaan laillista mennoo.

Lapualaiset ne rikkoo lakia ja uhkailevat laillista esivaltaa.

-He toteuttavat lain henkeä vaikka ehkä ovat rikkoneet sen kirjainta.

Marxilaisuus tästä maasta hävitetään!

Vuonna -18 se jäi puolitiehen, mutta nyt ei käy niin! Saatte olla varma!

-Hei, opettaja. Eikös teillä ollu kauppatavaroitakin?

Ei tavaroita sentään pidä unohtaa, äite voi olla vihanen kotona.

Siukola lähtee sitten mukanamme.

-Jaa. Mihinkäs sitte? -Teillä on kommunistilehtiä kotonanne.

-Mikäs kotitarkastaja opettaja on?

-Nimismies on pyytänyt suojeluskunnalta virka-apua.

-Silloin täytyis nimismiehen tai poliisin olla mukana.

-He tulevat kyllä. -Niin.

Ei täältä väkisin viedä ketään. -Vastustatteko viranomaisia?

-Mikä viranomainen se opettaja on? Tiedetään, mihin te miestä haette.

Ketään ei viedä hakattavaks niin kauan, ku mä seison kahdella jalalla!

-Kommunistiagiteeraus tässä kylässä lopetetaan!

Minä tunnen teidän tekonne! Ne on tehty pimeässä ja salaa!

Muistakaa vuotta -18... -Saatana, hävitkää tai rupee lapio heiluun!

Antaa soittaa! -Me menemme, mutta asia ei jää tähän.

Kyllä sun on oltava varovainen. -Millä saatanalla mä varon?

En kai mä maailmasta pois voi mennä?

(Auton ääni.)

Nyt ne tullee. Jääkää te tänne, mä meen lasista mäjelle.

Saatana! -Parasta olla hiljaa! -Lapualaiset! -Päästäkää Irti!

Päästäkää, herrajumala! -Isää, isää!

-Mee hakeen apua. -Irti, irti!

-Älkää viekö! -Päästäkää nyt, perkele!

-Isä!

Isä, isä, isä!

Älkää nyt jumalauta, saatanat! -Et jumalauta pullikoi siinä!

Seis! Nostakaa kaksi sormea ylös ja vannokaa jäljessäni vala!

-En mä mitään valoja tee! -Te vannotte Lapuan valan!

Luovutte kommunismista, ette enää koskaan äänestä ettekä agiteeraa!

Ettekä ota osaa minkäänlaiseen poliittiseen toimintaan!

-Mä en sellasia valoja tee, en mä oo mitään agiteerannu!

Apua! Apua! -Vannotteko?

-Saatanan lapualaiset! -Joko tulee?

Vannotteko, vannotteko?

Se on Kosolan käsky! Vannokaa!

Kas, kun eivät paskantanu sentään.

-Tehdään ny ilmotus tavan vuoksi, vaikka se onkin yhdentekevää.

Tutkimukset tahtovat olla semmosta verkonpaikkaajan hommaa, -

että hakee, hakee eikä soisi löytävänsä.

-Yks Isänmaallisen väen työn ja vaivan kaunis hedelmä. -Joo.

Taas Suomen karhu elämöi, nosti kämmentä ja Löi.

Kiväärit tuelle!

Näytetään ja paikataan!

Marxilainen ulos! -Ulos! -Sosialistit ulos! Maanpetturit ulos!

-Sosiaalidemokraatit vastustavat -

suojeluskunnan määrärahojen lisäämistä. -Sosialistit ulos! -Ulos!

-Kunnalla ei ole varoja maanpuolustukseen -

työttömyyden ja köyhäinhoitorasituksen vuoksi.

-Maanpetturit pois valtuustosta! -Pois ryssän kätyrit!

-Ulos sosialistit! -Ulos se kettu! -Pillupoliisi kansan käsiin!

-Koska marxilaiset eivät tunnusta maanpuolustusvelvollisuuttaan, -

on heidän erottava kaikista luottamustehtävistä.

Ja sosialistit ulos valtuustosta. -Ulos sosialistit! -Mutta mä en lähde.

Saatte olla varmoja, että Suomessa ei pystytetä diktatuuria -

ennen ku viimeinen kukko kiekuu viimeisen mökin raunioilla.

-Valtuustot ja eduskunta tullaan vapauttamaan maanpettureista.

-Ei opettaja saa palkkaansa siitä, että huhtoo täällä rähinöimässä -

ja häirittemässä laillisten kunnan- elimien toimintaa. Ulos täältä!

-Ehdotan, että kokous keskeytetään, koska sosialistit häiritsevät sitä.

-Kokous keskeytetään toistaiseksi!

-Eläköön Kosola! -Sosialistit ulos!

Eroatteko? -Kokous on keskeytetty, ei voida tehdä mitään päätöksiä.

-Se on jo tehty. Kivivuori ei tämän jälkeen astu näiden kynnysten yli!

Seis! Seis!

(Viheltelee.)

Pistä siihen vaan.

Karvari pani, varvari pani, Nyymannin Oskari pani

Kaikki ne pani vaan minun armastani

Karvari pani, varvari pani, Nyymannin Oskari pani...

Kas, maakunnan miehiä. -Lähdetääs menemään.

Olet lähteny vähän autoileen.

Nyt marxilainen laulaa "Kuullos pyhä vala"!

-Kuullos pyhä vala, kallis Suomen maa

Sinuun koskea ei väkivalta saa

Sua suojelemme, verin varjelemme

Ollos huoleton, poikas valveil on

-Hyvinhän se meni. -Mulla oli yhdeksikkö laulussa.

No niin, lähdetääs käveleen.

Kai sä ymmärrät, mitä varten me ollaan tultu? -En minä ymmärrä.

Jollei teillä vaan oo täällä kanisteria?

-Tästä sä et selviä viisastelulla. Saat vannoa Lapuan valan.

Lupaat luopua kaikesta poliittisesta toiminnasta. -Ei se niin vaan käy.

-Kyllä se käy. Lue toi ja kirjota alle.

-Kyllä mä omasta puolestani olen valmis luopuun, -

mutta ei mun toimista voi niin yhtä äkkiä lähtee.

Ja kai laillisuuskin jotain merkittee. -Punikilla ei oo laillisia oikeuksia.

-Me emme tee tätä mielellämme, mutta meillä ei ole muuta keinoa.

Me vapautamme maan punaisista tavalla tai toisella.

-Olen taistellut kommunismia vastaan aina. -Meitä et puhu ympäri.

Kirjoitat tai et. -Puhutaas ny vielä.

Voin puhua sen suojeluskuntarahan puolesta. -Joko tahi...

Kirjotatko?

Kirjotatko! -Lapuan vala! -Kirjotatko!

Kirjotatko! -Ai! -Jumalauta, kirjotatko!

-En tän jälkeen millään, vaikka höystöksi panisitte.

Kansanvaltaa te ette tästä maasta kaada, -

vaikka muiluttaisitte ja hakkaisitte kaksin verroin!

Heittäkää se tonne kusiaispesään.

Voi voi sentään, kaikkea sitä pitää olla.

-Näitteks te ehtoolla, kun tästä meni auto ohi? -Näin!

Ja otan valalleni vaikka koska. Ja meirän äitee näki kanssa. -Joo.

Kyllä mää näin ihan kaiken.

-Ja se tuntee Töyryt oikeen hyvin. -Totta maar mä ny Töyryt tunnen.

-Muistelkaa ny vielä sen auton näköä ja pitäkää kellonaika mielessä.

-Auto ajoi hiljaa meidän mutkassa, -

ja minä kattelin navetanvintin sillanpielessä.

Eikä ole 10 metriä pitempää matkaa. Töyry istu etupenkissä.

-Olikohan se edessä?

-Oli vaan. (Ihmisjoukko metelöi ulkona.)

-Entä ketä istui takaistuimella? -Miehiä siellä oli, joo.

Enkä minä sinne niin kattonu.

Eikä ne niin näkynykään, ku ne nojas taapäin.

-Ette siis voi todistaa, että Kivivuori oli juuri tässä autossa?

-Kyllä se niin sano, että oli.

-Vannoitte äsken valan. Harkitkaa tarkoin, mitä se merkitsee.

Oletteko siis nähnyt muurari Janne Kivivuoren mainitussa autossa?

-Enhän minä sitä sano. Enkä minä taakse niin nähny.

Mutta miehiä siellä kuitenkin oli.

-Tunnetteko Arvo Töyryn hyvin? -Enhän minä...

-No, tunnethan sinä hänet.

-Olenhan minä kirkolla nähny monta kertaa.

-Oletteko varma, että autossa oli juuri hän? -Kyllä se siltä näytti.

-Minä tahdon tietää vain varmoja tosiasioita.

Joko te olette nähnyt Arvo Töyryn taikka ette ole! -Siltä se näytti...

En minä sen paremmin tiedä...

-Ei muuta.

Herra oikeuden puheenjohtaja.

Todistajien epävarmuus johtuu osaksi pelosta, osaksi epätietoisuudesta.

Syynä on se oikeuskäsitysten hämmennys, -

joka korkeimmilla auktoriteetti- tahoilla on saatu aikaan -

ymmärtämällä näiden rikosten "isänmaallisia" motiiveita.

-Herra oikeuden puheenjohtaja!

-Minä varoitan kantajaa, on pysyttävä asiassa.

-Puolustuksen mukaan syyte koskee -

yleistä luottamusta nauttivaa henkilöä.

Ei yleinen luottamus mitään merkitse, -

kun yleistä luottamusta nauttiva yleisesikunnan päällikkö antaa -

kunnioitetun valtakunnan päämiehen kyyditysmääräyksen.

-Vielä kerran, pysykää asiassa!

-Puolustus on pantu hatarasti kokoon.

Se yrittää saada syntymään teorian, jonka mukaan minut olisi kyyditty -

jossakin muussa autossa, jota kukaan ei ole nähnyt.

Mutta Töyryn auton on nähnyt kaksi todistajaa. (Meteli ulkoa kovenee.)

Arvo Töyry väittää, että hän oli autossa yksin.

Todistajat ovat kuitenkin nähneet auton täynnä väkeä.

(Meteli kovenee.)

Hiljaisuutta!

-Me vaadimme oikeudenkäynnin keskeyttämistä!

-Isänmaan parhaita poikia ei syytetä marxilaisten ilmiantojen perusteella!

-Ellei täällä olla hiljaa, minä tyhjennän eteisen!

-Kuka tyhjentää? -Missä on se mies?

-Tyhjennetään koko sali! -Oikeudenkäyntiä ei saa häiritä!

-Isänmaallisten miesten vihaa on vaikea hillitä! -Koeta hillitä sinäkin.

-Istuuko täällä punaryssät oikeutta?

-Koska on isänmaallisuudesta ennen rankastu? -Ryssänvallan aikana!

-Minä en voi sallia, että oikeuden istunto keskeytetään.

Uskon, että syytetyt vapautetaan, -

mutta se on oikeuden tehtävä, se ei saa tapahtua väkivalloin.

-Miehet, me odotamme oikeuden päätöstä.

Heil' Hitler, meil' Kosola!

Eläköön, eläköön, eläköön!

-Oikeuden jäsenten rinnassa sykkii sentään isänmaallinen sydän!

-Katajainen kansa syö petäjäistä leipää. -Ja hyvä ku sitäkin sais.

-Ottakaa vastaan nämä kukat -

Isänmaallisen kansan kiitollisuuden ja kunnian osoituksena.

Ei jumalauta, täytyykö tässä vielä piileskeleen ruveta?

-En voi vastata järjestyksestä, jos te nyt menette ihmisten näkyviin.

-Eikö nyt olis syytä kutsua suojeluskunta -

turvaamaan rauhaa ja laillista yhteis- kuntajärjestystä? -Menkää nopeasti!

-Ottakaamme lakki päästä ja laula- kaamme "Oi kallis Suomenmaa".

Oi, kallis Suomenmaa, -

sun koskiesi kuohuja, honkiesi huminaa -

suo mun kuunnella, kunnes hetki lähtöni lyö

EI toista armaampaa -

voi maailmassa löytää kuin tämä köyhä kotimaa, -

jonka kauniiks on kasvatellut taattojemme työ

Pojat, jono kuntoon ja kohti soppatykkiä!

Toivottavasti srapnellivelli maistuu.

-Onhan se mukavaa saada lämmintä keittoa sisäänsä näin pakkasella.

-Maanpuolustusjärjestö tahtoo auttaa -

pula-ajan vuoksi vaikeuksiin joutuneita.

"Pane leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla.”

Tämän hengen turvin on...

...Suomen kansa aina selvinnyt vaikeuksista.

Ja naisemme ovat olleet valmiita auttamaan.

Toimeikkaille naisillemme saamme olla kiitollisia tästä ruuasta.

-Jumalauta, ku meni oikein kylmät väreet pitkin pintaa, -

ku näki lahtarin noin läheltä. -Se onkin täällä oikein päälahtari.

Ei kattonu silmiin. Muisti kai sen, ku mua hakkas.

Ei oo ämmä tiineenä?

Se tekee tolle ämmälleen mukuloita niinku kani.

Kato sotaväkeä, Suur-Suomea varten.

-Kyllä mäkin ton kanssa Suur-Suomea tekisin. Höh höh höö.

Se voi olla kova peli. Pienet Ihmiset on kiukkusia siinä hommassa.

-Onkohan tässä kylässä yhtään vapaamielisiä naisia, -

jotka jätkäpoikaakin ymmärtäs? -En mää tiedä. -Jaa, et tiedä? -En.

Älä nyt perkele tolla tavalla lähde, että sopat menee maahan!

-Eihän näillä ny paljon mitään, mutta tupakkirahoiks...

-Tupakkirahoiks? Mutta et kai sä vaan...

-Mä oon sitä mieltä, että polttakoon, ku kerran itte tienaa.

Aikamieshän se jo on.

Perkeleen hyvä, kun tulit mun kortteeriin.

-Jumalauta, se on totta! -Seittemän kertaa yössä kukaan mies ei jaksa!

-Purista tota! Se on Lassen koura. Olet jämee poika!

-Katos, mä olin ottanu vähän spriitä ja syönny hyvin ja kunto oli...

Se oli se Loimaan Fanni, kyllä se sen tiedät. -Joo.

-No niin, se... saatana... -Kyllä mäkin Fannin muistan.

Älti armas lastaan tuutii -

hellin laulelmin

Lasta josta kerran maksoi -

uhrin kallihin

-On, on, on, on lauluja laulettu. Ja on nääs lauluja tehtykin.

-Pidä ny saatana turpas kiinni, ku mä laulan! -Meinaan, että...

-Antoi lemmen puhtahimman petturille hän

-Hei pojat, onhan, onhan... -Älä ny saatana möykkää!

-Kangasalan Jenny nääs. Tuli kerran tehtyä ohimennen, se menee näin...

Mulla syntymäpaikka on Pohjanmaa -

vaikka kuljenkin maailmalla

-Äiti armas... -Mulla morsian oli ja on kihlattuna

Jasen koti ompi Kangasalla

-Äiti armas lastaan tuutil! -Ja morsiamen sukulaiset halveksivat...

(Kumpikin laulaa omaa lauluaan.)

Jumalauta, Lasse laulaa ny! -Älä, saatana!

-Laula, Lasse, "Äiti armas tuutii lastaan"!

Laula.

Uinu, armas, viel on pitkä aamunkoittohon

Nouse silloin silmin kirkkain -

metsän soittohon

NWouse silloin, miesnä nouse -

Innoin toimimaan

Helkkoja ja kärsineitä riennä puoltamaan

(Aloittaa laulun "Vapaa Venäjä".)

Älä helvetissä soita, voivat lahtarit kulkea ohitse! -Soita!

Täällä saa soittaa Lassen luvalla.

Suurta, kaunista on tää työ vapaan Venäjän -

Ja orjajoukko mi uutta luopi, lal lal lal lai lai lai lal laa

Soipi ääni vapauden kultahelmissä helkähdellen

Ja tenhovalta pois kahleet kaataa ja tyrmät laiskain tyrannein

Nyt Lasse ottaa huusholliskalta kuivat.

-(Nauraa.) Mee pois! Kyllä sä oot aika sankari!

Älä ny perkele, kakskymppiä on rahaa kanssa!

-En mä oo ikinä sillai, se on kamalaa. Mä en kehtaa...

-Mä rahastan. Mee komeroon, mä otan rahan porstuassa.

Ei ilman kahtakymppiä, Kankaanpää ei suostu.

Hei, ota tosta. Se on plantattua.

Missä sä äsken olit? -Huusissa. -Et ollu! -Olin niin.

-Älä helvetissä puhele mitään, mitä tiedät. -En.

-Kato, ollaan sorron lapsia. Ankaraa on elon taisto.

Jos sua huvittaa, saat pohjat ilman. -Ei käy.

-Minne sää meet? -Kotio.

-Mä lähden sen perrään. Saan nuoren saattajan.

Jumalavit poika, sä oot juovuksissa. Ook sää ennen ollu? -En.

-Annas mää pirän, ettes kaaru.

Jumalavit, susta on tullu komee poika.

Olsin mää vaan vähän nuorempi!

Sun tarttee ruveta plikoilla käymään.

Mihin sää meet ny? -Kotio. -Äläs mee tommosessa kunnossa.

Mennääs tonne meidän saunaan, se on lämmin. Ettäs vähän selviit...

Ollaan täällä niin kauan kunnes selviit.

Et sunkaan sä ny vaan nukahra?

Et sunkaan sä ny vaan tätä vanhaa ämmää rupee tässä...? -Mitä?

-Eikös sun tuu kuuma? Otetaan tää pois, kuule.

Kuumahan sulle...

Kyllä sä kuule oot aika poika...

-Se on kuule tosta, ku Koskelan ämmän poika tarttuu kii.

-Niin lempee... Aijai, kyllä se on...

(Mekkalointia.)

Pitäkää ny kii siitä!

Sen tarttee nousta pari kierrosta vielä. -Työnnä ny vaan, saatana!

Pidä kiinni ny! -Johan mä saatana sanoin, ettei se kestä! Se rutisee!

-Kuule mitä sanoo poika, jumalauta.

Menette Kivivuoreen heinään?

On siinä hommaa, kun hoidatte kahden talon työt, saatana.

-Kun mä ja meidän pojat pari päivää heilutaan, ni sillähän se on selvä.

-Nii, ja meidän tyttö kans vähän siinä sitten...

-Jos mentäs...

-Nii, nousee maailma pyörille, hävii hevonen!

Saatana.

Minä ja meidän pojat, perkele.

Nostavat taas ylös sitä uutta suotansakin.

-Yrittäjä se maailman pystyssä pitää. Pidäs, Aulis, kiinni siitä!

Isä, menkää te pois alta!

-Kaikki ne on samanlaisia.

Kilometrin päähän kuuluu meteli, kun Vikki, Lauri ja poika on yhdesssä.

-Ne ostavat henkilöauton heti juhannuksen jälkeen. -Ahaa.

Henkilöauton pojalle rassattavaksi. Siitä se vasta oikein huijari tulee.

Ei oo vanha Vikki mitään sen rinnalla. -Aulis rupee ajaan kyytejä.

-Mitä kyytejä täällä ny on?

Likkoja se rupee ajaan, on kuulemma oikein husaari siinä hommassa.

(Yskii.)

Ei mun enää itteni tartte rehkiä. Mä vaan näytän, että tosta noin pojaat...

-Joo, kun kattelee tota sun kommeeta jälkikasvuas, -

ni täytyy sannoo, että halvalla sä multa Elinan sait.

Vai oliko sun mielestäs viinapullo liikaa? (Yskii ankarasti.)

Joko se rykiminen taas alkaa?

Mennään pirttiin, siellä on lääkettä.

-Pätkii... -Mennääs ny.

(Otto hengittää vaikeasti.)

Ei, mä istun.

Tässä on tätä mökin velkaa yli puolet vielä maksamatta.

Kyllä tässä maksamista piisaa. -Älkää semmosista huolehtiko.

-Ku mulla meni niin tarmo siinä, ettei tullu oikein koitettua.

-Oletteks te käynyt lääkärissä? -Eeei, mitä mä nyt sinne.

-Ei millään lopeta tota kärheemistä. Tossa on yskäntippoja.

-Saatana, kun ottaa...

Pakolaisten siirtäminen Ranskan armeijan uuteen keskitysleiriin...

Kuulkaas tätä!

Lemmen liekki leimahtaa kerran vain!

Onnen kauniin saavuttaa...

-Mitä se tuommonen kiusaaminen on? -Kuinka te nyt noin, isot miehet!

-Olkaas vähän hiljempaa siinä.

-Kaikki pakolaiset on sijoitettu parakkeihin.

Ranskalaiset viranomaiset Ilmoittavat, että...

-Kyllä ne vielä sodan aikaansaavat.

Ihan kamalaa on ollu sen jälkeen, ku ratio hommattiin.

-Pitäis äidin ottaa ohjakset käsiinsä.

-Kyllä äidit maailman asiat kuntoon panee, jos niitä kuunnellaan.

-Kaikki ne on samanlaisia. Antaisivat vaan tän Suomen olla rauhassa.

-Kyllä me muilta rauha saadaan, kun vaan noi ryssät pysyis karsinassansa.

Ja jos tulevatki, ni kova kovaa vastaan pannaan.

-Pannaan, kunhan ne nyt ensin tulee tänne. -Tulkaa ny ulos kahveelle.

-Kaarina!

-Pakkoko sitä on etukäteen vannoa?

Se on samanlaista ku joku karjuis portailtaan ohikulkijoille, -

että mä oon itsenäinen, tuus koittaan kuin sun käy.

-Ryssiä ivataan, mutta mä oon nähny niitä.

Ne on ihan samanlaisia ihmisiä kun kaikki muutkin.

-Uhotaan, että Vienanlahdesta Laatokkaan mä vedän miekalla rajan.

Miekkailemista riittää, jos tosi tulee eteen. -Niinku toi Rautajärvikin.

Sen kanssa voi puhua ihan järkevästi vaikka heinäseipään teosta.

Mutta kun tulee politiikka peliin, se on aina "Suomi, Pohjola, Preussi".

Ja "Japani, Aasia, Preussi”". Ja mitä kullonkin.

Olis menny Espanjaan tappeleen, ni ois päässy siitäkin mielihalusta.

-Mä en rupee kommunistien vallan alla elään, mä tappelen.

-Mitä tekemistä tässä kommunisteilla on?

-Olin mäkin nuorempana kiihkee, vaikken ikinä sitä kaikkein jyrkintä.

-Erinomasen suoran puun ootte löytänyki.

Kelpaa siinä ny heilua, ku vaan tuulta piisaa.

(Koputusta.)

Kukas siellä on? -Täällä on polliisi.

Iltaa.

Onks pojat kotona? -Ne makaa pirtissä. Käykää sisään.

Pojat, teittiä kysellään!

Täällä olis palvelukseenastumismääräykset.

Vilho Koskela.

Eero Koskela.

Ja Voitto Koskela.

-Vai niin. Mitäs nyt sit on tapahtunu? -En mää tiedä.

Kai tämä niistä neuvotteluista johtuu. -Siellä oli sitten tullu riita.

-Jos mä lähren sitten. Täytyy käydä vielä monessa talossa. Näkemiin.

-Kai meidänkin on ruvettava lähteen. -Ei sinne ennen aamua lähdetä.

Ei sinne kukaan muukaan tuu. Ulossopivat vaatteet sitte...

EI siinä toisessa puukossa oo ees tuppeekaan. -Ostat kirkolta.

-Jumalan tähden, mitä nyt tullee?

-Eihän siitä ny vielä tarvitte tulla yhtään mittään.

-Nyt hävisivät riihen takaa...

Riihen takaa meiltä aina hävitään.

Riihen takaa hävitään, kun lähdetään kapinaan taikka sottaan.

Ei sitä surra kannata etukätteen.

Maailmassa poraamista riittää asialleki.

Aarla oopperasta Hevosmiehet kusella.

Mää en ota maksuu sotapojilta.

Mut jos jottain tullee, ni painatte sitten karkeimman jälkeen.

-Heitäks parilla kympillä, ku mä oon pee-aa sattumalta. -No, saat.

Siinä on pari Leipää. Sen edestä sitten tappelet.

Tervetuloa vastaan. -Päivää, päivää. -Päivää.

-Oli hauskaa, että Kivivuorikin saattoi tulla.

Eikö kansanedustajillakin ole nyt raskas paine?

-No, ei se meitä tavallisia miehiä nyt niin kovin paina, -

me kun painamme vaan enimmäkseen nappia.

Mutta mennään ny sisään.

Niin, me olemme pyytäneet teitä saapumaan tänne -

neuvotellaksemme yhteisistä toimenpiteistä -

suuremman yksimielisyyden saavuttamiseksi pitäjässämme.

-Olen saanut tehtäväkseni -

suojeluskuntaväen ja isänmaallisen kansan puolesta ilmoittaa, -

että olemme valmiit unohtamaan menneet -

ja ojentamaan työväestölle rehellisen suomalaisen kouran.

-Siinä tapauksessa täytyy lakata pitämästä -

työväestön kouraa epäisänmaallisena ja epärehellisenä. -Niin...

Olen mäkin sitä mieltä, ettei vanhojen kaiveleminen auta.

Olemme sopineet avustustyöstä köyhimpien reserviläisten perheille.

On siis jo olemassa teon tynkääkin asian hyväksi.

-Se on tärkeä yhteistyön muoto.

Nyt on autettava ennen kaikkea puutteenalaisia.

Minä olen suunnitellut vaatekeruun.

Lastenlapsillani on paljon vaate- tavaraa, joka joutaa oikein hyvin.

Mutta nyt on tietenkin tärkeintä yhteinen henki.

Sitä varten me olemme täällä.

-Ensisijalla on armeijan varustaminen.

Miehille on tuskin asetta käteen saati vaatetta ylle.

Tekisi tosiaan mieli mennä riisumaan vaatteet muutamilta herroilta.

Niiltä, jotka ovat vastustaneet puolustusmäärärahoja.

-Työväestö ei ole vastuussa määrä- rahoista, vaan ne, joilla rahaa on.

Työväestö tietenkin noudattaa eduskunnan päätöksiä, -

toivoen kuitenkin sovintoratkaisua.

-Ne saksalaiset nyt työn tekivät, kun tekivät sellaisen sopimuksen.

Mutta ehkä Jumala jotenkin auttaa.

-Mutta uskooko Kivivuori tosiaan neuvotteluihin?

Se ei käy ilman myönnytyksiä, ja tuumaakaan ei anneta tappelematta!

-Kyllä minä nyt sentään tuuman antaisin... Tilanne on kyllä paha.

Mutta minä olen hyväuskoinen kuitenkin, polun pää on aina löytynyt

-Mutta ilman uskoa ja luottamusta me emme selviä.

-Minun politiikkani on selvä. Se on määritelty sotilasvalassa.

On tullut sen lunastuksen hetket, ja se lunastetaan!

-No, ei epätoivovarmuuksia sentään.

Huomenna kirkastuvaa, vaikka kuinka olis pilvessä.

Melko sekavaa nykyään, val mitä luulet?

Valitan, toveri, pimennysmääräykset.

Herranen aika, mitä sulla on jalassas?

Sullahan näkyy takapuoles!

-Kaikilla on. Kartanon naisilla on saapashousujakin.

-Kaikilla on, ni. Sotiakin täytyy, ku kaikki sottii.

Hulluksi ne on tullu kaikki sen jälkeen, ku isä kuoli.

Onkos poijaat kirjottanu? -On ne.

-Jumala niitäkin varjelkoon.

Kun ei vaan olis juoppoo seuraa.

Älä sää vaan ota koskaan juoppoo miestä.

Mun ei tarvinnu koskaan viinan takia kärsiä... eikä muutonkaan.

Mulla oli niin ihana mies.

Kaikki mua kadehti... -Mummo nukkuu nyt.

Veltkös sä maidon porstuaan? -Veinhän mää.

Otat sitten aamulla kerman pois.

Mummo.

Mummo!

- Iyötiin heti takaisin rajan taakse...

-Mummo, mummo... -Mitäs nyt? -Mummo kuoli. -Eihän?

Kaikki yhdellä kertaa... Etkös sä oo uutisia kuunnellu?

-Ne on tullu rajan yli kuuden aikaan aamulla.

-Jumala armahti.

Otti pois vanhan ihmisen.

-Niin, tämmösestä maailmasta.

(Räjähdys.) Pojat, lakit päästä ja "Oi kallis Suomenmaa"!

Oi, kallis Suomenmaa, sun koskiesi kuohua...

(Tykkitulta.)

Maahan!

Harventakaa etäisyyksiä!

Etäisyydet!

Hiljaa, saatana...

Maahan! -Saatanan kusipäät mylvii tämmösessä paikassa!

Ota se pahvinen leipälaatikko, niin on mukavampi nojata.

-Onks ryssä lähellä? -Kyllä se siellä suon takana jotakin pukertaa.

Morjens. Heitäks tupakilla, mulla on omat loppu?

Veljes on tossa naapuritukikohdassa.

-Miksei Leppänen pysy vartiopaikalla?

-Lähdin vippaan tupakin. -Heti takaisin!

Leppänen!

Leppänen...

Hakekaa lääkintämiehet.

-Valtu...

-Tällaisella hetkellä meidän täytyy ajatella ylösnousemusta. -Valtu...

-Elämän herra on voittanut kuoleman, -

ja Hänen kauttaan meilläkin on iankaikkinen elämä.

-Kortinkin lähetti. Oli kirjottanu...

"Äite hyvä...”

”Älte hyvä. Heltän kortilla aikani kuluks.”"

"Mä järjestin täältä Ittelleni hyvät vetimet."

"Mutta jos sulla sattuu oleen, -

ni heitä parilla kympillä, että mä saan tupakkia. Valtu.”

-Se oli niin rohkeeki.

Kolome polliisia tarvittiin, ennen ku saivat sen putkaan.

"Äite hyvä...”

Tappovat poikani!

Sun kätes, Herra, voimakkaan

Suo olla turva Suomenmaan

Niin sodassa kuin rauhassa...

-Niin monet kauniit toiveet -

lepäävät nyt tässä arkussa.

Elämänsä kukoistukseen ehtinyt nuori mies on poissa.

Mutta se, mikä on yksityisesti menetetty, -

sen me olemme yhteisesti saaneet -

koko kansan tulevaisuuden hyväksi.

Sinä, äiti, ja sinä, isoisä, ette ole surussanne yksin.

Olette yhdessä meidän kanssamme.

Ja sinä, Valdemar Leppänen,-

joka nyt olet saapunut kotiin ensimmäisenä uhrina, -

sinut me siunaamme siniristilippuun verhottuna -

kannettavaksi sen maan poveen, jonka puolesta sinä kaaduit.

Maasta olet sinä tullut.

Maaksi pitää sinun jälleen tuleman.

Jeesus Kristus Vapahtajamme on sinut viimeisenä päivänä herättävä.

-"Nuku rauhassa Valtu kulta, jo maiset vaivat loppui sulta.”

"Äiti". -Ja Preeti. -Niin.

-"Reservin sotamies Valdemar Leppäsen -

muistoa kunnioittaen, kotikuntalaiset."

Laskemme tämän seppeleen viimeisenä tervehdyksenä -

tälle pitäjän ensimmäiselle sankarivainajalle.

Eläköön hänen muistonsa -

niin kauan kuin on olemassa Suomi ja suomalaisia.

...onnellisna nukahtaa, -

kun hän henkensä halvan sulle antanut on

Ei muuta kunniaa -

kuin kuulla kummultansa sun kuusiesi kuiskinaa

Kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon

(Laukauksia.)

-Siellä oli pitäjän kaikkein mahtavimmat herrat.

-Että toinen kenkäki vaan jalassa.

-Panenko mä sen jalkaan, vai mä otanko toisenkin pois?

-Ota pols se toinenkin.

-Itte rovasti sano, että Valdemar Leppänen, olet tullu kotio.

Ja ny kaikki niinku sureevat, ja kaikki on niinku yhteistä.

Kun nyt voi tuo vähävoimasempikin -

tän isänmaan etteen näin sodan aikana...

Kun ei sitä rauhan aikana niin oo tilaisuuttakaan, -

on toi työnteko aina päällimmäisenä.

Ja se on rauhan aikana niinku paremman väen asia toi isänmaa.

Mutta näin sodassa passaa sitten vähän huonommankin koittaa.

-Nyt on Leppäsen mentävä jo maata. -Jaa.

Laulua oli monenlaista.

Ja ammuttiinkin niin, että.

Vaikka kyllä siinä laulussa sanottiin, -

että ei siinä mittään erinomaisempaa kunniaakaan tarvita.

Mitä häntä siinä vähän kuuset humisee...

-En mä tiedä. Työläinen, mitä tässä...

Sotii kuka sotii ja hyökkää kuka hyökkää.

Kunhan sais vaan rauhassa rakentaa tätä maata.

Se on ollu mun mielipiteeni, sillonkin kun oltiin Uraliin menossa.

-Niin, kyllä se ois niille vaarallista, jos olis voimaa.

Tosta Vuoksen ylitte mä painaisin niitten kyljen kasaan.

Jos ei ne ranskalaiset ja englantilaiset pian tule, ni...

Saamari, mun pitäis itteni olla siellä ny.

-Siellä kaks kovaa koettelee, meidän poika ja Jumala.

-Niiltä on vissiin pommit lopussa.

Turkuun on kuulemma pudotettu kivillä täytettyjä maitotonkkia.

-Veljeni kirjotti, että ryssä pommitti epätoivoisesti yhtä autiota kalliota.

-On kai se tuhon partaalla muutoinkin. Meinaan, satun tietään.

Poika kirjotti, se ny vähän tietää näistä asioista.

Se on kenraalilla autonkuljettajana.

Jokos ollaan perillä? -Ei vielä.

En mää tierä, mitä tähän jäätiin. -Kusitauko!

Pojat, minulla on huonoja uutisia. Emme pääse lepoon tänä iltana.

Koko pataljoona kääntyy tästä takaisin.

Meillä on pitkä matka edessä, koettakaa kestää.

-Voi perkeleen perkele... -Saatana.

Eteenpäin!

Älä jää tähän... -Osuiko sinuun? Lääkintämiehet!

-Morjens, Koskela. Mua väsyttää...

(Konekivääri ampuu.)

Ptruu!

Odotin teitä, kun on nyt kovin raskas ilmoitus.

-Kuka? -Eero. Sain kuulla sen jo eilen.

Mutta en uskaltanut... On niin sääli emäntää.

Parempi, että hän kuulee sen teiltä.

Niin, sen vuoro.

Ajattelinkin, että ei se ohi mee, ku niitä on kolme.

-Minun pitäisi sanoa jotakin...

Mutta mitäpä sanottavaa minulla on?

-Kun on menny, niin on menny.

-Raskasta se on minullakin. On niin paljon ilmotettavaa.

-Kyllähän mä kestän, mutta mitä tullee kotona?

No, mikäs nyt on?

Jumalan tähden, eihän pojat...?

-Eero.

Koskela. -Täällä ne on.

-Mutta kuinkas...? Eikös yksi?

-Täällä on kaks Koskelaa Pentinkulmalta. Voitto ja Eero.

Toinen tuli tänään ja toinen eilen.

Anna kamferia.

Kattotaanko poikia, kattotaanko?

(Haitari soi.)

Puhu ny vähän jotain. -Mitä?

-EI sillä väliä, kunhan puhut. Sulla on kaunis ääni.

J.a päättyvi päivä ja yö yllättää

Tykit tuokioks on vaienneet...

Olisko mitään mahdollisuuksia päästä siivelle?

-En mä tiedä oikein. -Ois mukava, ku rupeisit pian tietään.

-Pappilan tienhaaraan saakka, mut ei kotio. -Se nykäs kii!

-Kauan katsoin sinua syvälle silmiin

Kauan, kauan katsoin ja ajattelin

Kenties kerran vihille käydä saamme

Ainiaaksi tulet rinnallein

Puutteen, murheen, yhteisen riemun jaamme, -

kunnes pois häivymme unholaan...

Aulis, tuus ryypylle! -Ei käy ny, pojat. -Jätä likka siihen.

Pienet kukkivat kummut nuo kalmistojen -

on kaikki mi jäljellä on

Siellä lepäävät sankarit Suomussalmen, -

Summan, Raatteen ja Kollaanjoen

Kun vapaaksi maaksi he Suomemmie loi -

oi muistoissa kumpujen yö

EI muistot nuo talviset unhoittua voi, -

eikä poikaimme sankarityöt

Nyt sun täytyy lähtee. -Ai, ku sulla on hivelevä ääni.

Ja niin pehmee tukka.

Mä pidän tämmösestä oljen värisestä.

-Sä oot ihan hassu. Mene nyt kotia.

-Kuules, tules huomenillalla ajeleen.

-En mä tiedä oikein. -Kuudelta pappilan tienhaarassa.

-Kyllä se olis viisainta jättää ajelemiset sellasen pojan kanssa.

No, mee ny sitten.

Mutta sen mä sanon, että se on semmonen sälli koko poika, -

että sitä sietää kyllä vähän varoo.

-Mites se olis se yks pitkä ja intohimoinen suutelo? -Lakkaa nyt!

-Muuten mä ajan synkässä epätoivoissani nää kurvit suoriks.

-Hiljennä, sä ajat ojaan! -Ojaan...

Antaa raudan hieroa, ei raudalla järkee ole. -Mä pelkään. Lakkaa!

-Pusu, val pistetäänks me pykälä lisää mittariin? -Saat!

No ni. Ote hartioista näin, ja pää pikkuisen taaksepäin.

Ja silmät puoliks kiinni. Silloin se suoritus on teknillisesti puhdas.

Mikäs toi tommonen oli?

Tuommosiahan antaa herrasväet hyvästiks toisilleen.

Ei kuule, se käy tällä tavalla näin...

Mä olen kuule peto tähän, mä vedän selkäytimen kuiviin.

Pysy siellä vaan, perkele!

No, anna vähän. Anna vähän. No!

Kato, huomenna täytyy lähtee, -

ja Hitlerikin on sanonu, ettei univormulta saa kieltää mitään.

Älä nyt viitti hei, Kaarina. Kaarina, no! Hyvänen... no, Kaarina!

Hei, Kaarina, tuu takaisin! Mihkä sä meet! Odotas ny!

Kaarina! Tule takaisin ny! Kaarina, hei. Tule ny.

Kato, toinen joutuu huomenna lähteen. -Senkös takia vaan?

-Älä ny viitti. Mun täytyy saada nyt, hei! Kaarina, tule nyt. -En!

-Saatana, kyllä sitä autossa istutaan ja ajellaan, -

mutta ku toinen tarvittis jotain, ni ei muuta ku suksi helvettiin!

Saatana, sä oot oikein Koskelan sukua, nuuka ku piru.

Mutta pidä tavaras, saakeli! -Sä olet ruokoton!

-Kiviojan sälli ei haikaile sanoa muutamia totuuksia. Morjens!

EI taida kannattaa pyytää anteeksi sitä eilisiltaa ja omaa touhuani, -

mikä oli aika bolsevistista meininkiä.

Mutta jos tulen kotio jalat edellä, -

niin ajattele sillon, että vilmeinen lohtu oli yhden autoajelun muisto.

"Pois viekää valtakunta, pois kruunun hohde kultainen. "

"Se kaik on pahaa unta, kun sua mä armas aattelen. Moi.”

-Mitäs sä oisit tehny, jos ei ne olis päästänykään mua tuleen?

-Mä olisin tullu hakeen. -Älä puhu leikkiä. Isä on vihanen.

-No, mennään vaikka huomenna kihloihin!

Kuule, mä oon tainnu mennä pahasti naruun. -Mihinkä naruun?

-Etkö sä ymmärrä, että mä kosin sua?

Tuntuu niin kummalliselta. Sinussa on kaikki niin pehmeetä.

Niinku nää vaatteetkin.

Kai se johtuu siitä, ku on näitä armeijan rohtimia pidelly.

Sä oot ku linnunpesä. -Sä oot ihan hullu.

-Siitä tulee pelkkää onnettomuutta, mä tunnen sen suvun.

Se on ihan hulttio koko poika. Olis parempi itkettää sua nyt, -

ku päästää sut sinne poraamaan lopuks ikää.

-Miksi sitä aina moititaan? Se on tehny työtä, se on sodassa...

-Tässähän on kysymys sulhasmiehestä eikä sotamiehestä!

-Miksi te sitä vihaatte? -Oletkos sä ihan varma, että sun pittää päästä?

-Olen. -Enhän mä sitä vihaa.

Enkä mä rupee väkisin ketään piteleen.

Itte sä siitä kerran vastaat, niin että kai sulla on oikeus taakkas valitakin.

Olkoon menneeksi.

(Tykkitulta.)

Hei, mies!

Ylös!

Kumpikas meistä sen korvikkeen keittää?

-Jos eversti keittäs tänä aamuna, -

ni mää koitan sitten huomenna vuorostani.

-Mikäs saatanan tyyppi te oikein olette?

-Kai niillä esikunnan herroilla korviketta on?

-Jos on, niin tuokaa. Jos ei ole, niin keittäkää.

Oliskos jottain kastettavia kans?

-Saatana, pitääkö teille kaikki hakea käteen? Siinä on matkalaukussa.

Mikäs teidän nimi on? -Rautala.

-Mistäspäin te ootte kotoisin?

-Vitusta, herra eversti. Niin kun kaikki muutkin.

-Missäs se vittu on ollu, josta te ootte tullu?

-Lieköpähän jossakin. Eivät ole sanoneet.

-Olettepas te kummallinen tyyppi.

Onks Rautalalla morsianta?

-Ei mulla oo ollu ku juopuneita huoria.

Me kierrämme sen!

Menemme heittimien asemien kautta komentopaikalle!

-Ei sinne nyt kannata lähtee...

-Jos pelottaa, niin menkää takaisin. Val lähdettekö, jos saatte satasen?

-Antakaa ensin. Kuolette vielä ja minä jään ilman.

Sattui...

Miten se jalka on? -Kyllä tää selvä on.

-Nostakaa minut istumaan.

Veistäkää se irti ja laittakaa siihen puristusside.

-Leikkaa ne sen JSP:lläkin. -Antakaa puukko!

Aaaa!

Ettepäs leikannu...

Olenko yhä JSP:llä? (Tykkitulta.) -Kyllä.

-Minua ei siis kannata siirtää?

Minä siis kuolen. -No, no, no...

Haavat ovat kyllä melkoiset, mutta teillä on hyvä fysiikka.

Tästänne huolimatta. -Minä olen sen itse luonut!

Mutta kyllä te kuitenkin petkutatte.

Minä olen mennyttä.

Mutta pakanan sielu on vaskea...

Papin poika ja pakana.

Rautala on suurin pakana.

Onko lentopommitus? -Rintama siirtyy kaiken aikaa.

-Suomi on mennyt... ja minä sen mukana.

Se on oikein meille molemmille... raajarikoille.

Meillä on komeat hautajaiset.

(Tulitus loppuu. Hiljaisuus.)

(Lintujen liverrystä.)

Tulikohan se rauha nyt tosiaankin?

-Ny sais ne neljännen kiväärin poikien ruumiit sieltä esteeltä.

-Eiköhän lääkintämiehet liene yöllä hakeneet ne. -Silmällähän sen näkee

-EI pärjätty, pojat. -Meiltä kun Loppu ruuti...

(Räjähdys.) Miina! -Koskela!

Saatana, jumalauta!

No, vieläkös opettaja on sinne Uraliin menossa?

Vieläkös sitä heilutellaan keppiä "Kuullos pyhä valan” tahdissa?

-Kuullos pyhä vala on pidetty ja pidetään edelleenkin.

Kun on katsellut 5 vuotta kuolemaa silmiin, ei pelkää yhtä Siukolaa.

-Voi jumalauta! Mitä hyötyä siitä on, että lahtarikaartit lopetettiin, -

ku tommoset saa olla vapaalla jalalla?

No, anna jotain perkeleen korviketta sinäkin sieltä.

-Aurinko kultaa nurmen nukkaa, peltojen multaa, puuta ja kukkaa...

Sillä lailla, perkeles. Tittelis teijaa, perhoset Leijaa.

Kaunis on kesä...

Terve.

-Terve. Jumalauta, mä kuolen tänä päivänä. -No...

-Olet tullu kattoon lapsuuden leikkikunnaita? -Jotain semmosta.

Olis tarkoitus käydä Koskelassa Kaarinan häissä.

Mites se Akseli oikein jakselee? -Sen on kyllä askel lyhentyny.

Kyllä se niitten poikien jälkeen menee. -Niin, niin...

No, onhan siellä Juhani.

-Etkös sää oo joku vuorineuvoski? -Minä olen kunnallisneuvos.

Ja sinä sitä vaan kuljet kaupalla edelleen?

-Mä olen varronnu sitä kauppaneuvoksen arvonimee.

Ostas muuten Itävaltalainen tupakansytytin.

Saat halvalla, tutun kauppaa alennusta.

-Minä en tarvitse tupakansytytintä. -Saisit halvalla, Elkku ei oo kiskuri.

Täytyy säilyttää suhteet asiakkaisiin. -Niin, niin.

No, terve taas. -Terve. -Ja hyviä afäärejä vaan.

Toivotaan, että kauppa käy. Hei. -Terve.

Kukas se oikein oli? -Muuan mies.

Olis saanu halvalla...

(”Akselin ja Elinan häävalssi".)

Minä olen niin yksin nykyään.

-Jaa...

(Auto tööttää.)

Kukas... kukas siellä nyt?

Pihhaan ajo...

(Tango soi sisällä.)

Jäkälät joraa!

Ai, se on Kivivuoren Janne, kunnallisneuvos Kivivuori.

Kyllä Alma muistaa. -Janne?

Oton poika? -Olen, niin. Päivää, päivää.

-Jaa... Se...

-Mummo istuu nyt. -Sekö, joka sen Silanderin tyttären nai?

-Sama mies.

Lähetti terveisiä mummulle, se tytär nimittäin.

-Kukas tää nuori herra on? -Se on mun poikani poika.

-Jaa...

Sekö, joka tuomari on?

Meillä meni sodassa kolme poikaa.

Nuorempi pittää nyt talloo.

Ne oli Akselin poikia...

Vanhempi oli oikein herra. Sotaluutnantti oikein.

Hyvin kävi pojalle, mutta ei käyny huonosti sullekaan.

Sehän on pystyvä poika kaikin puolin.

Siltäkin puolen, meinaan. Tulee minuun, jumalauta...

-Antaas... Isä, olkaas ny.

-Vähän niinku häälahjaa...

Vaikka mitäs meitin tämmösten, mutta jos jotakin käyttöö.

-Siellä on lahjapöytä toisella puolella.

-Kyllä minä voin toimittaa, jos emännällä kiirettä pittää.

Minä tapasin mummon tuolla kammarissa.

Kuinka sen kanssa? -Hyvinhän se. Ymmärrys on vaan vähän menny.

-On niille siinä vähän alkua, niin... -Jaa-a. Siinä on kipot ja kupit.

-Tulkaa ny kammariin kahville. -Kiitos.

Oikein valokuvatko siinä on? -Siinä on meidän pojat.

-On ristiäkin vallan mahrottomasti.

Ruppee teitilläkin olleen sitä tunnustusta.

Ole hyvä. -Kiitos.

Sinä sait sen lopun suon? -Sain, niin.

Laitumenakos ne Kivivuoren maat on? -Enimmäkseen.

(Taustalla: "Täällä Pohjantähden alla".)

Tekstit: Eeva Vuortama ja Kari Vetri Yle