Original subtitles

Mennään asiaan.

Jos autat pelastamaan rakkaimpani, nimeäsi juhlitaan laulussa sata vuotta.

Sen lupaa Galavant, viiden kuningaskunnan suosikkisoturi -

ja Ritari-lehden vuoden miekkamies. Kolminkertainen.

Olet jo antanut ansioluettelosi.

Miten tämä hyödyttää meitä?

Kenties minulla on jotain tarjottavaa.

- Valencian kruununjalokivi. - Mistä sait tuon?

- Nappasin sen, kun pakenimme. - Mehän lähdimme tyhjin käsin.

Nielaisin sen.

- Se on valtava. - Tiedän.

Voitelin sen pekonirasvalla, että sain sen alas.

- Hullua. - Ulos saanti se vasta hullua oli.

Muistatko kun huusin laivalla tuntikausia?

- Nyt osaan samastua äitini valituksiin. - Riittää!

Kiinni veti.

Pese se vielä kerran, niin asia selvä.

Erinomaista. On hienoa neuvotella kunnian miesten kanssa.

Teillä on kymmenkertainen ylivoima. Voisitte tappaa meidät ja pitää aarteen.

Te olette suurenmoinen mies.

- Lähdetään, Roberta. - Ota hevoset, Hauva!

Hauva?

Minua ei ole kutsuttu Hauvaksi sitten... Hetkinen.

Oletko sinä Roberta Steingas?

- Olen. - Herra Jumala!

- Bobby Steingas! Mikset sanonut? - En uskonut, että muistaisit. Alas!

Ettenkö muistaisi? Mehän kasvoimme yhdessä, hupsu.

Galavant, et ikinä usko!

Matkatoverimme on Bobby Steingas.

Hänet palkattiin leikkimään kanssani pienenä.

Jutellaanko myöhemmin?

Hän oli 7- ja minä 13-vuotias, mutta se toimi hienosti.

Jutellaan myöhemmin.

Rikhard, keskity.

Hyvä, että salakuljetit timantin...

- Takapuolessa. Aluksi suussa. - Mitä?

Virheet saavat loppua. Tällä jalokivellä saamme sotajoukot.

Tämä on Isabellan elämä ja pelastus.

Hän taatusti kärsii Hortensiassa.

Ei noin, Jester. Liu'uta, taakse, liu'uta.

Opettele askeleet. Muuten häätanssini näyttää typerältä.

Anteeksi. Olen koomikko, en tanssija.

- Välipalaa! - Jee!

Viiden minuutin tauko.

Arvon neiti, toivottavasti en vaikuta asiattomalta,

mutta te olette kovasti muuttunut viime aikoina.

Taidan olla onnellinen. Olenhan menossa naimisiin.

Mutta pupillinne pyörivät ja tiaranne hehkuu...

Hän sanoi olevansa onnellinen.

Hyvä. Aloitetaan alusta.

Älä heitä niitä pois!

Gwyndolin-muru, sinun ei tartte tehdä tuota enää.

Me voimme törsätä rutosti. Enää ei tartte elää rippeillä.

Voimme haaskata yhtä paljon kuin isäntäväki.

- Se ei tunnu hyvältä. - Se tuntuu huikealta!

Uusi päheä huone Ja kaksi kokonaista penkkiä

Eikä jyrsijöitä melkein missään

On kalliita parfyymejä Kaikille lemuille

Niin hulppeaa kuin voi olla

Näillä terävillä kengillä Kelpaa askeltaa mudassa

Hienoilla silkkiliinoilla Kuivata veriset yskökset

Paras uskoa, beibi

Tästä elämä ei paremmaksi muutu

Onhan tämä melko mukavaa.

Tässä huoneessa Viihtyy hienot luteet

Uusissa juuttilakanoissa

On mittatilausputki Joka heittää ulosteet

Tuonne hienolle kadulle

Ja jos jokin takapuolissa Meitä vaivaa

Parturi sujauttaa iilimatoja suuria

Otetaan ilo irti

Tästä elämä ei paremmaksi muutu

Kuulumme nyt ylempään pohjaluokkaan

Ikävästi mutta tyylillä

- Lasi puoliksi täynnä - Lasikin me omistetaan

- Kylvemme kerran viikossa - Ainakin peseydymme

Kun jalansijamme sen kuin kasvaa

Samalla kasvamme muutenkin

Heisimatoni on jalan verran pidempi

Minulla lienee useampikin

Vaikka henki haisee ja hampaat mätänevät

Yhdessä elämämme etenevät

Me teimme sen

Saimme päävoiton

Miksi luopuisimme tästä

Elämä ei paremmaksi muutu

Ota. Tiedän, etten kestä sitä.

Kultaa vai timantteja? Valitsen kullan.

- Ne ovat kauniit, kuningatar. - Enhän näytä köyhältä?

Ne ovat kultaa.

Vieläkö mietit korvakoruja? Päättäisit jo.

Vaikka sinut on kutsuttu vanhojen kääkkien sunnuntaijuhliin,

et saa viedä miespalvelijaani päiväkausiksi.

Enkö olekaan henkilökohtainen avustaja?

Eivätkä Von Falconburghit ole kääkkiä.

He ovat seitsemän valtakunnan suosituimmat kuningattaret.

Muistan, kun näin heidät ensi kerran. He matkasivat kyläni läpi.

Se oli ihmeellistä.

He olisivat voineet ostaa kaiken vain yhdellä korvakorullaan.

Yllättäen he suuntasivat huomionsa minuun.

Haluatko ajelulle, tyttö?

Hups! Nouse kyytiin.

Olet hirveän köyhä!

- Vaikuttavat inhottavilta. - Niin he olivatkin.

Silloin ymmärsin, että haluan olla kuten he.

Kutsu todistaa, että olen saavuttanut tavoitteeni.

Galavant, pahoittelut munauksestani.

Yritin vain auttaa. Vastedes teen kaiken oikein.

- Istut kartan päällä. - Anteeksi. Siis vastedes.

Anteeksi. Tästä hetkestä lähtien.

- Anteeksi. - Älä suotta pahoittele.

Olen ajatellut hoitavani sankarin työt tästä eteenpäin yksin.

Mitä? Miksi?

Koska miltei tapatit meidät palkkasotureilla.

Ja palkkasotureilla sitä ennen. Olet monesti vaarantanut henkemme.

Auttamisesi on ainoa asia elämässäni. Mitä muuta tekisin?

Voisit vaikka viettää enemmän aikaa Robertan kanssa.

Välillänne on selvästi jotain.

Oletko tosissasi?

Sanoin sen vain päästäkseni kiusallisesta tilanteesta.

Mutta se olisi hyvä tapa saada sinut niskastani.

Tuo on kuvottavinta, mitä olen kuullut. Mehän leikimme yhdessä pienenä.

Hän on kuin sisko minulle. Ei vaimoksi otettava sisko.

Ihmistä on vaikea nähdä uudessa valossa.

Ellei joku pakota teitä yhteen.

Asiasta toiseen. Mitä jos menisimme syömään yhdessä?

Kynttiläillalliselle.

- Siis mihin tahansa. - Mihin tahansa.

Teidän lounaanne.

Hetki vain. Opettelen kirjoittamaan uutta nimeäni.

- Eikö se ole sama kuin nykyinenkin? - On.

Arvon neiti, en tahtoisi vaivata teitä pahaisen palvelusväen ajatuksilla.

Mutta olen huomannut, että viikkoja jatkuneiden pakoyritysten jälkeen -

te vaikutatte asettuneen.

Gwynnellä on vaikeuksia tottua ajatukseen. Miten voisin auttaa häntä?

Muistuta hänelle, kuinka erityinen hän on.

Osta hänelle jotain kallista.

Naiset pitävät siitä, kun heitä kohdellaan kuin prinsessaa.

Oletteko nukkunut tuo päässä? Sallikaa minun suoristaa sitä.

Minun!

Tuhannet pahoittelut. Haen teille kurkkupastillin.

Saanko esitellä Valenciasta asti saapuneen kunniavieraamme:

kuningatar Madalena!

Suuret kiitokset.

Ihastuttavaa saada kutsu sunnuntaipäivällisille -

näin kunnianarvoisaan seuraan.

Mitä tänään nautitaan? Villisikaa vai kerettiläistä?

Olet ymmärtänyt väärin, Madalena.

- Kohde olet sinä. - Mitä?

Tervetuloa, lordit, ladyt ja luostariveljet.

Kiitos kun saamme käyttää klubianne.

Tänään aiheena on kuningatar Madalena.

Joka on miltei epäreilun helppo pilkan kohde.

Tiedämme, että hän tappoi ja mestasi kaikki entiset heilansa.

Hän siis ei saa miestä pidettyä edes tyrmän uhalla.

Tänään kyse ei ole ainoastaan siitä, kuinka hirveä letukka Madalena on.

Hänellä on kuninkaalliset tavat. Oli selvää, että hän saisi linnan.

Voisi sentään joskus siivota sen.

Vakavoidutaan hetkeksi.

Madalena, olet pärjännyt valtavan hienosti.

Olet varattomasta taustasta, ja me olemme ylpeät sinusta.

Sinusta on tullut kuningatar, jolla on kaikkea.

Paitsi rakkautta, kunnioitusta, ystäviä...

Eikä kunnon korvakoruja.

Se oli valtavan hauskaa meille.

Olet mahtavan helppo pilkanteon kohde. Se oli upeaa.

Meidän on tehtävä sama uudestaan.

Niinpä tietysti.

Gwynne?

- Gwyndolin? - Täällä.

Mitä sinä siellä teet? Sinulla on nykyään sänky.

En aio nukkua paikassa,

missä synnytään ja kuollaan, joskus vieläpä yhtä aikaa.

- Synkkää. - En osaa elää hienon väen lailla.

Se ei sovi minulle. En ole enää hermostunut.

Olen ollut terveenä viikkokausia.

- Sehän on hyvä. - Ehkä joillekin, kuten sinulle.

Tunne siitä, että ajaudumme erilleen, on lannistanut minut niin,

että jaksan tuskin nousta laatikosta.

Minun lienee paras lähteä.

Odota. Pakkaan tavaramme.

- Valmista. - Ei käy.

Pura ne. Et voi lähteä. Rakastat olla täällä.

Etkö ymmärrä, Gwyndolin?

On mukavaa, kun ei näe nälkää eivätkä luut taivu.

Hampaatkaan eivät heilu.

Saattaisin olla linnan kuningas,

mutta ilman sinua olisin murheisin mies maailmassa.

Vincenzo.

Lähdemme linnasta yhdessä.

Kun olemme istuutuneet, tulkaa noutamaan minut.

Näyttää romanttiselta.

Roberta, näytät hemaisevalta!

Pahoittelut mekosta.

Sen alla pitämäni pusero on yhtäkkiä kadonnut.

- Sama juttu! - Keijujen tekosia. Istutaanko?

Sinä tuonne.

Sinä häntä vastapäätä.

- Kiireellinen varis, sir. - Kiitos.

Yllättävää.

Minun on vastattava. Jatkakaa te. Tässä.

Kiitos.

- Kiitos. - Hän on vähän kummallinen.

Tämä on pähkähullua. Jos minulle olisi sanottu viikko sitten,

että istuisin yhdessä Bobbyn kanssa, olisin pitänyt toista tärähtäneenä.

Saan yhä nyrkin suuhuni. Näytänkö?

Pitääkö minun tehdä kaikki itse, Rikhard?

Luutut.

Violat.

Ärsyttävät pikku krummhornit.

Katso edessäsi istuvaa ihmistä

Tunne yhteyden suloinen kipinä

Jollet möhli tätä hetkeä

Ehket kuole ypöyksin

Älä ripustaudu

Äläkä puhu eksästäsi

Älä mene kertomaan

Herpeksestäsi

Älä mainitse

Ettet ole koskaan harrastanut seksiä

Sillä hän jo tietää sen

Neidin puolustus alkaa rakoilla

Hymyile ja vastaa tunteeseen

Jollet onnistu pilaamaan kaikkea

Ehket kuole ypöyksin

Merkillistä, mutta kun katselen sinua...

Niinpä.

- Aivan kuin... - Olet liekeissä.

- En ehkä sanoisi niin... - Olet tulessa.

Hyvä Luoja!

Älä ala huutaa

Muuten pilaat tunnelman

Ehket kuole ypöyksin

Ehket kuole ypöyksin

Mitä nyt?

Pakkasin varusteesi niin kuin apulaisen kuuluu.

Tiedän, mitä yritit eilen.

Se taisi olla ilmiselvää, koska lauloin sen ääneen.

Olin oikeassa.

- Galavant yritti järjestää meidät yhteen. - Hauskaa.

- Karmivaa. - Ällöttävää.

- Hirveää! - Selvä...

Tulipa sekin selväksi. Olemme vain ystävyksiä.

Niinpä.

- Mitä seuraavaksi? - Suuntaamme metsään.

Etelässä on kuulemma jättejä.

Ehkä he hyökkäävät kanssamme Hortensiaan.

- Olemme alkupisteessä. - Jep.

- Mikään ei ole muuttunut. - Ei mikään.

Ei yhtikäs mikään.

KAARLE SUURI

Sinun vuorosi.

Olenko kuningas Arthur?

Olet.

Tätäkö te taliaivot harrastatte, kun olen poissa?

- Vedätte kännit. - Rauhoitu, rouva.

Minä olen selvänä, ja hän on juonut yhden.

Mitä sinulle on tapahtunut?

Ei mitään. Hienot juhlat, tanssin koko yön.

Ymmärtäisit, jos kävisit kivoissa paikoissa.

Mitä minulle tapahtuu?

Mikä on tää tunne? Onko tää tunne?

Voisko minullakin olla tunne?

Sellaista en ole ikinä kokenut

Miks' siis tuntisin nyt?

Jos tää on tunne Oikea tunne

Miks' se tekee niin kipeää?

Voiko olla, että ensitunne on kurja

Kuinka saattaisin tietää

Kuuluuko sisimpään sattua?

Kuuluuko rinnassa puristaa?

Kuuluko hikoiluttaa ja ravisuttaa?

Miten sellainen saattais' olla oikein?

Jos tää on tunne Jokin hölmö tunne

Miksei se mene pois?

- Miks' näiden tunteiden täytyi tulla - Galavant?

- Repimään rautaista syömmeäin? - Isabella?

Mitä jos ne ovat tulleet jäädäkseen?

Kuinka olla tuntematta Niin kuin tunnen nyt

- Mikä tämä on? - Lahja.

Hankin sinulle korvakorut, jollaiset kuningattarillakin oli.

Unohdin irrottaa korvat.

Pidän niistä tällaisina.

Kiitos.

Mikä on tää tunne? Onko tää tunne?

Gabby, ei!