Original subtitles

Minut kutsuttiin ensimmäisenä tutkijana lännestä

Tšernobylin katastrofin tieteelliseen tutkimusryhmään.

Kyseessä oli pieni tutkijaryhmä, joka teki rikosteknistä analyysia

tuhoutuneesta nelosreaktorista.

Neuvostoliitto oli romahtamassa.

Minut vietiin voimalaan hieman salaa

työläisten vaatteisiin puettuna.

Huomaamatta.

Luulin, että minut otettiin vain mukaan.

Mutta ei, minun piti uurastaa, kunnes en enää pystynyt.

Lähes joka päivä.

Tieteilijöille nauretaan joskus.

Naurajat eivät ymmärrä totuuden etsimisen kauneutta.

He halusivat tietää totuuden.

Viranomaisten mukaan rikos tapahtui täällä.

Täällä insinöörit tekivät kokeen, joka johti räjähdykseen.

Tuhoutunut reaktori on yhä kuuma syvällä niin kutsutussa sarkofagissa,

valtavassa betonihaudassa,

jossa radioaktiivinen aines pysyy vuosisatojen ajan.

HEINÄKUU 1987

14 KUUKAUTTA ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN

REAKTORI 4, TŠERNOBYLIN YDINVOIMALA

Sarkofagi rakennettiin

osin improvisoimalla ja osin raa'alla voimalla.

Neuvostoinsinööri kehui sarkofagia neuvostotekniikan riemuvoitoksi.

Mutta reaktorin raunioiden sisällä

noin 190 tonnia uraanipolttoainetta oli yhä kateissa.

Tutkijat olivat huolissaan kriittisestä massasta,

joka voisi käynnistää ydinreaktion uudelleen.

He huomasivat neutroni-ilmaisimissaan neutronipiikin.

Se sai heidät uskomaan, että kriittinen massa oli muodostunut

ja ydinreaktio oli tapahtunut.

He olivat ymmällään ja huolissaan.

Polttoaine oli löydettävä.

Tutkijat Kurtšatov-instituutista,

Neuvostoliiton johtavasta ydinenergian tutkimus- ja kehityslaitoksesta,

käynnistivät Tšernobylissä tutkimusoperaation

polttoaineen löytämiseksi.

Se oli melko sekalainen tutkijaryhmä.

He olivat lempeäsanaisia ihmisiä, jotka etsivät totuutta.

TUTKIMUSOPERAATION VIDEOKUVAAJA

Tehtäväni oli kuvata. He kertoivat, mitä kuvata, ja minä kuvasin.

Sergei. Kuvaa vettä valon avulla.

Annoimme kuvamateriaalin tutkijoille,

jotka sitten kävivät sen läpi.

He saivat säteilyä.

Kaiken päällä oli eri määriä säteilysaastetta.

Ei siellä kannattanut pysyä.

Periaatteeni oli, että kun kamera temppuili...

Kun säteily vaikutti kameraan, tiesin, että siellä on vaarallista.

Pomoni tapasi sanoa: "Neuvostoliiton säteily on maailman parasta."

"Se kasvattaa rintakarvoja ja lisää viriiliyttä."

Hän on nyt kuollut.

Osa polttoaineesta oli lentänyt ulos reaktorin ytimestä räjähdyksessä,

mutta oletuksena oli, että loput jäivät nelosreaktorin sisälle.

Esimies sanoi: "Huomenna tulet kanssamme reaktoriin."

"Asennamme kiskot, joilla laskemme videokameran reaktorikuiluun."

Betoniin oli kaivettu tunneli, josta pääsisimme läpi.

Vettä tihkui sisään reaktorin halkeamista.

Vesi oli tietenkin radioaktiivista.

Saapassuojani repesi ja täyttyi vedellä, mutta jatkoin matkaa.

Myöhemmin, kun tarkistin jalkani dosimetrillä,

säteilytaso oli yli asteikon.

Jalka oli radioaktiivinen noin kaksi viikkoa,

kunnes ihokerrokset irtosivat.

Kukaan ei ollut käynyt reaktoritilassa.

He olisivat altistuneet korkeille säteilymäärille.

Jalkojeni alla oli kuulemma 200 röntgeniä.

Se on paljon. Noin kolmessa tunnissa saisi tappavan annoksen.

Työnsimme kameran reaktorikuiluun.

Sitten sen eteneminen pysähtyi. Se jäi jumiin.

Juoksin sinne ja kiipesin reaktoriin.

Korjasin kameran.

Huomasimme jotain kiinnostavaa.

Silloin he huomasivat: Mikä ydin? Ydintä ollut.

Mitään siitä ei ollut jäljellä.

Välitön kysymys oli: minne hittoon polttoaine meni?

Polttoaineen löytämiseksi he kiinnittivät kameroita lelutankkeihin.

Vain ne kestivät säteilyä.

Kehittyneemmät robotit hajosivat.

Heillä oli aerosolien ja ilmavirtojen tunnistuskeinoja.

Kokonaiskuva alkoi hahmottua.

Itse ydin, polttoaine ja grafiitti,

tavallaan tihkuivat reaktoritilan pohjan läpi.

Polttoaine suli sen läpi

ja levisi reaktorin alla olevan tilan pohjalle.

Siellä oli reikiä, jotka johtivat höyrynjakoputkiin.

Se virtasi ulos höyrynjakoputkista,

ja kaksi kerrosta alemmas putkia pitkin veteen.

Noin 75 prosenttia polttoaineesta päätyi reaktorirakennuksen alaosiin.

He epäilivät, että se voisi aiheuttaa kriittisen massan

ja käynnistää reaktiot uudelleen.

Siitä vapautuisi paljon energiaa ja se aiheuttaisi vahinkoja.

Onneksi niin ei ikinä käynyt.

Myöhemmin selvisi, että kun polttoaine pääsi läpi ja levisi,

se sammui itsestään ja jähmettyi. Se on yhä aloillaan nykyäänkin.

Jos aikoo työskennellä sellaisessa ympäristössä,

kuten me tutkimusoperaatiossamme,

on oltava todella omistautunut.

Omistautunut totuuden löytämiselle.

Neuvostoliitossa ei perustettu totuudesta.

7. HEINÄKUUTA 1987

14 KUUKAUTTA ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN

TŠERNOBYLIN KAUPUNKI

Vuosi onnettomuuden jälkeen oli selvää,

että viranomaiset aikoivat syyttää tapahtuneesta

lähes täysin operaattoreita.

Tilapäisessä oikeussalissa Tšernobylin keskellä

kuutta miestä syytettiin turvallisuusrikkomuksista

historian pahimmassa ydinonnettomuudessa.

Syytetyt voivat saada jopa 12 vuoden vankeustuomion.

Oikeussali oli täynnä voimalan työntekijöitä ja uhrien perheitä.

Vastaajia syytetään luvattomien kokeiden sallimisesta voimalassa,

peruskäytäntöjen sivuuttamisesta ja turvajärjestelmien ohittamisesta.

Tuomari teki selväksi, että kaiken tuli mukailla virallista selitystä.

Se oli yksi Neuvostoliiton viimeisistä näytösoikeudenkäynneistä.

30. HEINÄKUUTA 1987

15 KUUKAUTTA ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN

Yksi luku päättyi tänään historian pahimmassa ydinonnettomuudessa.

Kuusi ydinvoimalan työntekijää, jotka uhmasivat turvamääräyksiä,

joutui rikosoikeudelliseen vastuuseen 36 ihmisen kuolemasta.

He tarvitsivat syntipukin: operaattorit.

Kaikki kuusi todettiin syyllisiksi rikolliseen huolimattomuuteen.

Viktor Bryukhanov, voimalan ex-johtaja,

sai kymmenen vuotta työleirillä turvasääntöjen rikkomisesta

sekä samanaikaisen viiden vuoden tuomion vallan väärinkäytöstä.

He syyttivät operaattoreita. Minäkin toimin aikanaan operaattorina.

YDININSINÖÖRI

Työskentelin voimalassa lähes 13 vuotta ennen onnettomuutta.

Oikeudenkäynti on suljettu eikä tarkempia raportointeja ole tehty.

Emme tiedä, mikäli tai miten syytetyt puolustivat itseään.

Aloituspäivänä yksi syytetty ehdotti osasyyksi reaktorin suunnitteluvikaa.

Muuta puolustuksesta ei ole kerrottu julkisesti.

Minut kutsuttiin todistajaksi.

En vieläkään tiedä, olinko siellä puolustuksen vai syyttäjän pyynnöstä.

He kysyivät jotain teknistä. En oikein muista.

Ja siinä kaikki. Lähdin oikeussalista ja ajoin pois.

Minusta tuntui, ettei onnettomuus johtunut vain toimintavirheestä.

Operaattorit tekivät virheitä.

Mutta oli selvää, että viranomaiset salasivat jotain.

Tšernobylistä lähtönsä jälkeen Steinberg osallistui

riippumattomaan tutkintaan Tšernobylin tapahtumista.

Ystäviäni oli kuollut.

Ajankulumisella ei ollut väliä. Asia piti tutkia.

Tavoite oli selvä:

totuuden selvittäminen ja oikeuden palauttaminen.

Tietoja reaktorin toiminnasta onnettomuuden aikana tallennettiin.

Mutta onnettomuuden jälkeen

kaikki voimalan asiakirjat ja tiedot takavarikoitiin

ja vietiin Moskovaan salaisiksi luokiteltuina.

TOUKOKUU 1988

KAKSI VUOTTA ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN

MOSKOVA, NEUVOSTOLIITTO

Kaksi tai kolme asiakirjoista oli meille perustavanlaatuisia.

Tarvitsimme oskillogrammitiedot,

jotka näyttäisivät tarkasti, milloin reaktori pääsi hallinnasta,

ja milloin käyttäjät yrittivät pysäyttää tai sammuttaa sen.

Mutta pääsuunnittelija ja tieteellinen johtaja,

jotka suunnittelivat reaktorin, eivät antaneet meille asiakirjojaan.

KGB salasi todelliset syyt Tšernobylin onnettomuuteen.

Poikkeaminen virallisesta linjasta eli operaattoreiden syyllisyydestä

oli kiellettyä.

NEUVOSTOLIITON KORKEIN OIKEUS, MOSKOVA

Asianajajat kertoivat, että tarvitsemamme asiakirjat

löytyivät myös korkeimmalta oikeudelta,

joka oli johtanut tutkintaa ja oikeudenkäyntiä.

Otin yhteyttä korkeimman oikeuden varapuheenjohtajaan.

Hän antoi meille luvan nähdä asiakirjat.

Löysimme sieltä tarvitsemamme tiedot.

Etenimme askel askeleelta. Työ vei puolitoista vuotta.

Todisteet olivat oskillogrammitiedoissa.

Jotain erikoista oli selvästi tapahtunut.

Tietojen aikamerkintöjä oli siirretty kuudella sekunnilla.

Näin he pystyivät sanomaan, että operaattorit olivat syyllisiä.

-Oliko tietoja siis väärennetty? -Kyllä.

Steinbergin ja muiden tutkijoiden löydöt

paljastivat vihdoin katastrofin todelliset syyt.

Teimme sen. Löysimme taustatiedot, ja kaikki loksahti paikoilleen.

Tiedot osoittivat, että reaktori pääsi hallinnasta

vasta kun operaattorit yrittivät sammuttaa sen.

Uusi tieto siirsi päävastuun operaattoreiden toimista

suunnitteluvirheisiin itse reaktorissa.

Tšernobylissä käytettiin RBMK-tyypin reaktoreita,

jotka olivat täysin neuvostotekniikkaa.

Lännessä ei tehty vastaavanlaisia.

RBMK-reaktorit ovat hyvin suuria fyysiseltä kooltaan.

Ytimen halkaisija oli 14 metriä ja korkeus 7 metriä.

Se oli hyvin suuri verrattuna lännen reaktoreihin,

joiden halkaisija on ehkä kolme - neljä metriä.

RBMK-reaktoreissa oli lähes 1 700 polttoainekanavaa,

jotka sisälsivät lämpöä tuottavaa uraanipolttoainetta.

Ne kiehuttavat vettä, jolloin syntyy höyryä ja sähköä.

Ydin oli melkein kuin kaksi reaktoria: yksi ylhäällä, toinen alhaalla.

Reaktorin eri puolet eivät voineet viestiä keskenään,

joten operaattoreiden piti valvoa niitä tarkasti.

Muuttujien määrä, joka RBMK-reaktorin operaattorin piti hallita,

oli noin 16 000.

Kuvittele pitäväsi moista tietomäärää päässäsi. Se oli ongelma.

Reaktoria voitiin hallita vain säätösauvoilla.

Säätösauvojen lisääminen vähensi reaktorin tehoa.

Säätösauvojen poistaminen lisäsi reaktorin tehoa.

Operaattorit käyttivät säätösauvoja

säätääkseen käynnissä olevan ketjureaktion tasoa.

Ne toimivat aivan kuten jarru ja kaasu autossa.

Normaalitoiminnan aikana ytimessä pitäisi olla 26 - 30 säätösauvaa.

Säätösauvoja käytetään myös RBMK-reaktorin sammuttamiseen.

RBMK:n pikasulkukytkin eli neuvostotermein AZ-5

oli tarkoitettu reaktorin hätäsammutukseen.

AZ-5-toiminto työnsi lähes kaikki säätösauvat

ytimeen yhtä aikaa.

Tämän tarkoitus oli sammuttaa reaktori turvallisesti.

IGNALINAN YDINVOIMALA, LIETTUAN SOSIALISTINEN NEUVOSTOTASAVALTA

Vuonna 1983 tehdyissä kokeissa

Ignalinan RBMK-voimalan ydininsinöörit havaitsivat,

että AZ-5-järjestelmän toiminnassa oli häiritsevä poikkeama.

Jos reaktorin ytimessä oli hyvin vähän säätösauvoja,

kun pikasulkujärjestelmä aktivoitiin,

se saattoi aiheuttaa hallitsemattoman reaktion,

joka johtaisi ytimen sulamiseen ja räjähdykseen.

KONEENRAKENNUSMINISTERIÖ, MOSKOVA

RBMK-reaktoreiden suunnittelijat sekä vastaavan ministeriön johto

tiesivät näistä vioista kauan ennen onnettomuutta.

He olivat aloittaneet pikasulku- järjestelmän muokkaustyöt.

Vaikka Tšernobylin nelosreaktori oli muutosta tarvitsevien listalla,

he päättivät jättää muutokset

vasta seuraavan huoltokatkon yhteydessä tehtäviksi.

Tieto tästä viasta ei välittynyt yksittäisille operaattoreille.

26. HUHTIKUUTA 1986

KELLO 0.00

83 MINUUTTIA ENNEN ONNETTOMUUTTA

Operaattorit olivat yrittämässä koetta

reaktorin pitämisestä käynnissä virtakatkon aikana.

Yövuorolaiset tulivat.

Heille kerrottiin, että he suorittaisivat kokeen.

He eivät olleet odottaneet sitä eivätkä tunteneet kokeen protokollaa.

Operaattoreilla oli vaikeuksia nostaa reaktorin tehoa koetta varten.

He olivat nostaneet 203 säätösauvaa 211:stä

nelosreaktorin ytimestä.

Tämä teki reaktorista mahdollisimman epävakaan

ja hyvin herkän muutoksille.

Kun koe viimein alkoi, reaktori oli kuin ladattu ase.

Koeprotokollan mukaan

kokeen lopuksi operaattoreiden tuli painaa AZ-5-kytkintä.

Tämä vapauttaisi säätösauvat ja sammuttaisi reaktorin.

He painoivat AZ-5-kytkintä kello 1.23.

Muutaman sekunnin ajan oli hiljaista.

OPERAATTORI

Sitten kuului jyrinää. Kuin ukkosta.

Katosta putoili pölyä.

KELLO 01.23.49, RÄJÄHDYKSEN TARKKA HETKI

Suunnitteluvirhe säätösauvoissa aiheutti räjähdyksen.

Säätösauvat on tehty boorista, joka vähentää reaktorin reaktiivisuutta.

Toisin kuin useimmissa reaktoreissa, sauvojen alaosa oli grafiittia,

joka yleensä lisää reaktiivisuutta.

Jos sauvat oli vedetty täysin pois, grafiitti imeytyi ytimeen.

Normaaleissa olosuhteissa grafiitti ei aiheuttanut ongelmia.

Mutta tässä tapauksessa ydin oli jo niin epävakaassa tilassa,

että pienikin virranvaihtelu saattoi aiheuttaa hallitsemattoman reaktion.

AZ-5-painike, jota operaattorit painoivat,

työnsi kaikki säätösauvat sisään kerralla.

Ongelmana oli, että grafiitti lisäsi tehoa reaktorin pohjalla.

Virta katkesi ylhäältä, mutta alhaalla oli virtapiikki.

Sen vaikutus oli katastrofaalinen.

10 000-kertainen virtapiikki 0,5 sekunnissa.

Lämpötila nousi tuolla hetkellä jopa 40 000 asteeseen.

Se aiheutti reaktorin räjähdyksen.

Rakennus tuhoutui.

Se oli kuin painaisi auton jarruja,

mutta se kiihtyisi hidastumisen sijaan.

Neuvostoversion mukaan, kun onnettomuus alkoi,

operaattorit hätääntyivät ja yrittivät sammuttaa reaktorin AZ-5-kytkimellä.

Kyseessä oli selkeä ja tahallinen vääristely.

Kaikki oli ollut hyvin. Lukemat olivat olleet vakaita,

kunnes sammutusnappia painettiin.

Kukaan ei voinut enää kiistää sitä. Todistimme sen täysin selvästi.

Sammutusyritys johti räjähdykseen.

On hyvä tietää totuus.

Mutta syyllisiä ei ole rangaistu mitenkään.

Muut syyttömät joutuivat vankilaan.

Reaktorin suunnittelijoiden pitäisi vastata tähän.

Miksi se räjähti?

Nelosreaktorin operaattorit onnettomuusyönä

eivät tienneet pikasulun käytön mahdollisista seurauksista.

Neuvostoliitto uskoi järjestelmänsä olevan niin ylivertainen,

ettei virheitä voisi tapahtua. Heidän teknologiansa oli moitteetonta.

Reaktorin suunnittelivat ihmiset,

jotka olivat Neuvostoliiton tieteiden huipulla.

Jos piti todeta joko nämä ihmiset syylliseksi tähän katastrofiin

tai syyttää alempiarvoisia operaattoreita Ukrainassa,

jälkimmäiset saivat syyt niskoilleen.

Suunnitteluvirhe mahdollisti katastrofin.

Kun sopivat olosuhteet osuivat yhteen, lopputulos oli lähes väistämätön.

Neuvostojärjestelmässä asioiden kieltäminen, salailu

ja peittely olivat heidän tyypillinen toimintatapansa.

Tšernobyl kertoo melkeinpä enemmän Neuvostoliiton epäkohdista

kuin reaktorin turvallisuudesta.

Kun tieto siitä, mitä oli oikeasti tapahtunut, levisi

ja ihmiset kuulivat reaktorin suunnitteluvirheistä,

Neuvostoliiton kansalaisille selvisi viimein,

ettei Neuvostoliitto johtanut maailmaa huipputeknologian saralla.

Tšernobylin onnettomuuden epäonnistumiset

heikensivät yhtä viimeisistä neuvostoylpeyden lähteistä.

1989, UKRAINAN ITSENÄISYYSMIELENOSOITUS

Tšernobyl on suuri tragedia kansallemme, mutta se ei ole suurin!

Niin kauan kuin meillä ei ole omaa valtiota,

Tšernobyl on aina olemassa, nyt ja jatkossa.

26. JOULUKUUTA 1991

5 VUOTTA JA 8 KUUKAUTTA ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN

BBC:N UUTISET

Iltaa. 11 neuvostotasavaltaa muodosti uuden itsenäisten valtioiden yhteisön.

Neuvostoliitto jäi historiaan.

Neuvostoliitto näki itsensä suurimperiumina.

Yhdessä päivässä se kaikki romahti.

Yhdentoista allekirjoituksen ja aplodien myötä

Neuvostoliitto lakkasi olemasta.

Se oli kaaosta. Ihmiset menettivät työnsä eikä ruokaa ollut.

Se oli hyvin nöyryyttävää miljoonille venäläisille.

Kohtasimme ensi kertaa ydinenergian mahtavan voiman,

kun se oli karannut hallinnasta.

Gorbatšovin mukaan Tšernobylin onnettomuus

oli lopulta syy Neuvostoliiton romahtamiseen.

Koska valtava määrä ihmisiä, etenkin Ukrainassa,

alkoi tajuta, että kommunistinen puolue suojeli itseään, ei kansaa.

2011, 25 VUOTTA ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN

TŠERNOBYLIN YDINVOIMALA

Neuvostoliiton ensimmäinen yritys peittää tuhoutunut reaktori

oli hätäisesti suunniteltu rakennus, joka tehtiin kesällä 1986.

Se vuoti, eikä ollut niin vahva kuin se olisi voinut olla.

Se on käyttöaika on ohi. Se murenee.

Turbiinihallin katosta romahti jo osa lumen takia.

Täällä näkyy isoja rakenteellisia vaurioita.

Romahdus voisi häiritä radioaktiivisia hiukkasia

ja vapauttaa niitä ulos.

Tämän vuoksi Ukraina ja länsimaiset rahoittajat yhdessä

loivat koko rakennuksen peittävän suuren uuden suojakuoren.

Uuden suojakuoren rakentaminen alkoi vuonna 2010.

Se oli suuri kansainvälinen ponnistus.

Noin 40 maata ja järjestöä

osallistui suojan rahoittamiseen ja suunnitteluun.

Projekti oli kallis, lähes kaksi miljardia dollaria.

Tämä on yksi insinööritaidon historian kunnianhimoisimmista projekteista.

Suoja on kaksi kertaa 747-lentokoneen pituinen

ja suurin koskaan rakennettu liikutettava maarakennelma.

Uusi suojakuori rakennettiin liikutettavaksi.

Se rakennettiin reaktorin viereen

ja siirrettiin raiteita pitkin sen ylle.

Näiden pulttien päälle laitoimme teflonalustat.

Kun näitä laittaa useita, saa reitin, jonka päällä liukuminen onnistuu.

Uuden suojakuoren rakentaminen oli pitkä ja työläs prosessi.

Se vei kuusi vuotta, vuoteen 2016 asti.

Tämä on iso askel turvallisuuden kannalta.

Ukraina ja Eurooppa ovat nyt paljon turvallisempia.

Ukraina, toisin kuin Neuvostoliitto,

haluaa olla osa kansainvälistä yhteisöä, ei eristäytynyt valtio.

24. HELMIKUUTA 2022, 36 VUOTTA ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN

Seisoin katolla tekemässä suoraa lähetystä CNN:lle.

Ukrainalaiset, jotka vastustavat...

Kuulin juuri ison pamauksen takaani.

Ei olisi pitänyt kuvata täällä.

Oli järkyttävää, että Venäjä päätti lähettää joukkonsa

Kiovaan, Ukrainaan.

Kuulimme konfliktin ensimmäiset räjähdykset.

Venäjän joukot ovat ottaneet haltuunsa Tšernobylin voimalan Ukrainassa,

missä tapahtui maailman pahin ydinonnettomuus.

Sen henkilökuntaa pidetään panttivankeina.

Ydinreaktorin ympärillä voidaan käydä vaarallinen sotilaallinen yhteenotto.

Se voi nostattaa ilmaan radioaktiivista ainesta

ja aiheuttaa uudelleen valtavan katastrofin.

Venäläissotilaat rynnistivät suojavyöhykkeen läpi.

He kaivoivat juoksuhautoja sen metsään, mikä on poikkeuksellista.

On järkyttävää, miten paljon säteilysaastetta sotilaat saivat.

Se tulee vaikuttamaan heidän terveyteensä.

Täysin samoin tavoin kuin vuoden 1986 Tšernobylin tuhon jälkeen.

Neuvostoliiton Kreml ei välittänyt lainkaan likvidaattoreista

ja Tšernobylin palomiehistä.

Samalla tavalla Venäjän Kreml

ei tuntunut välittävän sotilaiden hyvinvoinnista.

Ukrainalaiset saivat vallattua Tšernobylin suojavyöhykkeen takaisin.

Venäläisten piti taistella joka neliö- sentistä, jonka he aikoivat viedä.

14. HELMIKUUTA 2025

39 VUOTTA ONNETTOMUUDEN JÄLKEEN

Videolla näkyy venäläinen lennokki,

jonka räjähtävä taistelukärki osuu suojaan,

joka on Tšernobylin ydinvoimalan nelosreaktorin päällä.

Syttynyt tulipalo saatiin myöhemmin hallintaan.

Oletteko tosissanne? Heititte ohjuksen Tšernobyliin?

Mikä sai teidät tekemään niin?

Isku uutta suojakuorta kohti

alleviivaa Ukrainan sodassa läsnä olevaa ydinuhkaa.

Se voisi aiheuttaa uuden Tšernobylin, uuden ydinonnettomuuden.

Se olisi katastrofaalista.

Tšernobyl on yhä historian pahin ydinonnettomuus.

Noin 200 000 ihmistä siirrettiin kodeistaan katastrofin seurauksena.

Voimalaitosta ympäröivä alue pysyy luultavasti asumiskelvottomana

ainakin 20 000 vuotta.

Kun lähdimme Tšernobylistä, olin lapsi,

mutta jouduin tilanteeseen, josta edes kaikki aikuiset eivät selviä.

Tuntuu, että tilanne toistaa itseään,

että meidän on taas pakko lähteä kodeistamme.

Kun venäläiset hyökkäsivät vuonna 2022,

me lähdimme Ukrainasta Luxemburgiin. Nyt olemme täällä.

Toivoin lapsilleni parempaa, mutta niin ei käynyt.

Opetan aina lapsiani sopeutumaan

ja olemaan sitkeitä.

Ukrainalaiset ovat osoittautuneet sitkeiksi.

Mitä oppeja Tšernobyl voi antaa nykyistä sotaa ajatellen?

PRYPJATIN PÄÄARKKITEHTI

Jokainen näistä kauheista teoista

opettaa ihmisiä siitä, mitä vääryyksistä seuraa.

Molemmat ovat valtava surunaihe, valtava katastrofi

ja valtava vahinko jokaiselle kansakunnalle.

OPERAATTORI

Onnettomuus vaikutti meihin kaikkiin psykologisesti.

Elämämme jakaantuivat aikaan sitä ennen ja jälkeen.

Uskoimme hallitukseemme ja tieteeseemme,

siihen, että kaikki järjestyisi.

Mutta me emme ymmärtäneet vaaroja.

Tšernobylin jäljet 40 vuotta myöhemmin ei ole vain ihmisten mielissä.

Arvet ovat myös fyysisiä.

Radioaktiivisten myrkkyjen vuoksi kilpirauhassyöpä lisääntyi valtavasti.

Jos menee Ukrainaan tänään,

voi nähdä ihmisiä, jotka olivat paikalla katastrofin aikaan 1986.

Heillä on arpia kaulalla kilpirauhasleikkausten jäljiltä.

Osa kilpirauhasesta on poistettu syövän vuoksi.

Muistan kuulleeni usein, miten joku on kuollut:

ystävä, naapuri tai kollega. Nuoria ihmisiä.

Se johtui säteilystä, mutta lääkärit eivät maininneet sitä.

Se oli kuin hiljaista sotaa.

Mitä voisimme oppia Tšernobylin tarinasta?

Vaikea kysymys.

Mitä sanoisin?

Yhteiskunnat on pidettävä avoimina.

Se voi tarjota vastapainoa

ylpeydelle, jota monimutkaiset teknologiset saavutukset aiheuttavat.

Jos haluaisin lapsenlapsieni oppivan jotain: on kerrottava totuus.

Vaikka tilanne on kuinka paha, se vain pahenee,

jos valehtelee ja välttelee totuutta.

Minusta Tšernobylin tarina on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Koska onnettomuuden syyt olivat hallituksessa ja yhteiskunnassa,

jotka olivat menettäneet kosketuksen totuuteen.

31 operaattoria ja tehtaan työntekijää kuoli

katastrofin välittömissä jälkimainingeissa.

Arviolta 600 000 työntekijää oli mukana puhdistustehtävissä.

Tuhannet ovat kuolleet, mutta todellista lukua ei voida tietää.

Yksi asia, jonka me kaikki opimme, on se,

että kun hallinto palvelee itseään eikä ihmisiä,

silloin valta haihtuu.

Totuus sitoo meidät moraalisesti yhteen.

Käännös: Tiia Ruuskanen