Original subtitles

ISÄ MATTEON TUTKIMUKSIA

Hiljaisuuden hinta

Kertokaa maailmalle, että viinissä on tulevaisuus!

Onpa täällä sotkettu. Älä koske siihen.

Päivää, rouva Rizzato! ― Päivää.

Täällä voi satuttaa itsensä. ― Siivoaminen kestää.

Tulkaa tekemään rikosilmoitus. ― Mikä?

Miten niin mikä? Ettekö aio tehdä rikosilmoitusta?

Mitä hyötyä olisi tehdä rikosilmoitus tuntemattomista?

Tuntemattomista? Te taidatte tietää, kuka tämän teki.

Kunpa tietäisinkin, mutta minulla ei ole siitä hajuakaan.

Ehkä se oli vain joku huligaani.

Morsian tulee! Katsokaa!

Jo kolme päivää ilman puhelinta. Puhukaa korjaajille!

Hyvä on, mutta nyt on kiire. ― Kiirehditään, kiirehditään.

Pitää mennä soittamaan urkuja.

Hei, Nerino. Tulitko sinäkin häihin? ― En.

Sanoit, että voin tulla puheillesi, jos tarvitsen jotakin.

Aivan. Kerro messun jälkeen. ― Olemme kodittomia.

Isä Matteo, mitä ihmettä? Kirkko on täynnä. ― Tulen kohta.

Selvä!

Nerino, miten niin kodittomia? ― Saimme häädön.

Lennämme pihalle, joten olen etsinyt meille kotia.

Minä pärjäisin missä vain, mutta entä isoäiti?

Mihin laitan hänet?

Älä ole huolissasi, kaikki järjestyy kyllä.

Eivätkö he halua tehdä ilmoitusta? ― Epäilevät huliganismia.

He pelkäävät, mutta ketä? ― He käyttäytyvät oudosti.

Tulkaa, ylivääpeli. Mennään, Lauro.

Päivää. ― Päivää. Eikö olekin kaunis?

Hyvin kaunis.

Se olisi vielä arvokkaampi ilman tuota lisättyä viittaa.

Tiedän, miten sen saisi palautettua entiseen loistoonsa.

Hauska tavata. Olen Santini, läheisen pankin apulaisjohtaja.

Olette asiantuntija. ― Pidän kovasti maalauksista.

Olen asunut täällä kahdeksan kuukautta enkä olisi arvannut, ―

että tällaisessa kirkossa olisi noin upea maalaus.

Se pitäisi restauroida ja viedä turvalliseen paikkaan.

Ehkäpä museoon. Voin jutella yli―intendentin kanssa.

Olen pahoillani, mutta tämä kirkko on Madonnan koti.

Kuten haluatte.

Älkää!

Neljä! ― Scopa!

Miten ihmeessä? ― Kuka siellä tähän aikaan on?

Haloo? ― Tarvitsen apua. Autattehan?

Kuka siellä on? ― Joku nainen pyytää apua.

Mennään sitten katsomaan.

Kas niin. Mitä on tapahtunut? ― Olkapäähäni sattuu.

Soita ambulanssi, Natalina. ― Puhelinhan ei toimi.

Käy soittamassa Fiorenzalla. ― Kaikki ovat vielä häissä.

Älä ole huolissasi, minä vien sinut. ― Kiitos.

Miten ihmeessä?

Katsokaa!

Minä olen sitä mieltä, mutta kysytään erikoislääkäriltä.

Sen pitäisi onnistua.

Tärkeintä on jatkaa hoitoa. Anteeksi. ― Näkemiin.

Mikään ei onneksi murtunut. Kiitos vielä kaikesta.

Gino, Isä Matteo toi minut tänne, kun olin kaatunut.

Miten niin kaatunut? Ettekö ilmoita pahoinpitelyä?

Mitä pahoinpitelyä? Hän kaatui kotona portaissa.

Ei pitäisi käyttää näin korkeita korkoja.

Kiitos vielä kerran. ― Näkemiin, Isä Matteo.

Näkemiin.

Hän nukahti. ― Onneksi hän pystyy nukkumaan.

Voisimme yrittää jotakin muuta. ― Mitä muuta?

Katso nyt, mitä he ovat tehneet. Tämä ei voi jatkua!

Rauhoitu. Lapsi nukkuu, ja naapurit voivat kuulla.

Mitä väliä sillä on? En jaksa tätä enää.

Etkö ymmärrä? En jaksa enää!

Luciano, mitä tuolla tapahtuu?

Mies lyö vaimoaan.

Mitä sinä tekisit, jos vaimosi olisi tuollainen?

Hän käyttäytyy oudosti. ― Niin.

Tiedättekö miksi? ― Meillä on siitä aavistus.

Ei ollut ensimmäinen kerta.

Kun menin heidän kauppaansa, kaikki oli aivan hajalla...

Kuulemiin.

Kenen kanssa puhuitte? ― Saimme vihjeen.

Rouva Rizzato on pahoinpidelty.

Kuulosti siltä, että te kerroitte jollekulle jotakin.

Miten niin?

Piispan palatsista soitettiin ja pyydettiin käymään.

Kiitos, Natalina.

Vikaari sanoi, että en ole tarpeeksi vanha.

Pitäisikö minun huolestua? ― Ei missään nimessä.

Tule vain, Matteo. Tunnethan vikaari Della Vallen?

Päivää. ― Käy istumaan. Mennään suoraan asiaan.

Pyysin, ettet puuttuisi asioihin, jotka eivät kuulu sinulle, ―

mutta olen silti saanut valituksia.

Sanoin sinulle jo, että pitää toimia tahdikkaasti.

Juuri tahdikkuus on kaikkein tärkeintä.

Siitä puheen ollen, voisin ilmoittaa hyvälle ystävällemme, ―

että hänen kotiapulaisensa ei ole tarpeeksi vanha.

Ei ole soveliasta asua niin nuoren naisen kanssa.

Natalinako? Asuihan hän Isä Luiginkin kanssa.

Isä Luigi, levätköön rauhassa, oli kunnioitettavassa iässä.

Olenko minä alttiimpi kiusauksille?

Kertokaapa te. Mitä ajattelette, kun näette kauniin naisen?

Kiitän Herraa ihanasta olennosta.

Entä jos nainen on ruma? ― Kiitän Herraa siitä, että olen pappi.

Voimme luottaa häneen. ― Ihmiset alkavat juoruta.

Kuten Timoteus sanoi: "Ei pidä antaa aihetta solvaamiseen."

"Ken parjausta levittää, on tyhmä." ― Sananlaskujen kirja.

Käytetään hetki omaa päätämme.

Mitä sanot? ― "Harkitsevaiset ovat kaltaisiamme."

"He ovat joukossamme, ja joskus me olemme he."

Luukasko? ― Frankie Hi―Energy, laulaja.

Luoja! ― Se on se tyttö.

Se on hän. Ajatella!

Näkemiin, Isä Matteo. ― Näkemiin. Hei, pikkuinen.

Hei, Lenka. Miten olkapääsi voi? ― Ihan hyvin, kiitos.

Olkapääni on harmeistani pienin.

Moottorit ovat usein kaltaisiamme. Nekin menevät helposti rikki.

Me voimme sentään pyytää apua.

Moottorit voivat vain pitää ääntä, mutta me voimme puhua.

Kun puhumme, kevennämme sydäntämme.

Eikö niin? ― En voi puhua, Isä.

Vilkaisen virranjakajaa.

Näittekö heidät kirkossa? Ja nyt vielä aukiolla.

Ei mitään häpyä! ― Mikä häpeä!

Näittekö heidät? ― Päivänselvä asia.

Eihän se ole mahdollista. ― On se mahdollista.

En voi enää vain katsoa sivusta. Teen asialle jotakin.

Tiedoksi vain, että soitan piispalle. ― Miksi?

Se oli valokuvavitriinissä.

Vikaari toi sen minulle.

Sinusta puhutaan kummallisia asioita.

Minulle on soitettukin. ― Anna minun selittää...

Mitä? Et kai luule, että uskon juoruja?

En toki. Ne eivät ole ongelma.

Olet hiippakuntani pappi.

Minä ja kirkko emme pidä siitä, että kaikki puhuvat sinusta.

Se nainen...

Hänellä on ongelmia, eikö niin? ― Niin.

En tiedä tarkemmin, mutta tilanne on vakava.

En voi kieltää sinua välittämästä.

Miten sinä aina sotkeudutkin monimutkaisiin tapauksiin?

Vain kun ne liittyvät seurakuntalaisiini. ― Hyvä!

Hyvä vastaus.

Oikein jaloa!

Ajattele tätä silti minun kannaltani.

Juorut leviävät, ja minulle soitetaan. Mitä sanon heille?

"Olkaa rauhassa, Isä Matteo on ystäväni."

"Kaikki on pelkää huhua. Kiitos ja kuulemiin." Niinkö?

Tuokin olisi jo jotakin.

Juoruilla voi olla vakavia seurauksia.

Nouse seisomaan.

Miksi? ― Nouse nyt vain. Mene seisomaan tuonne.

Tähänkö? ― Näetkös?

Näytät siltä, miltä näytät.

Jos olisit edes kalju tai hieman liian vatsakas.

Kaikkien kaupunkilaisten silmissä ―

asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät.

Hei, pikkuinen. Annathan tämän äidille? ― Hyvä on.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Tehän ette voi kertoa tästä kellekään? ― Pitää paikkansa.

Olen epätoivoinen. ― Miksi itket?

On minun syyni, että perheeni on pulassa.

En voinut muutakaan.

Gino ei olisi tehnyt niin.

Mitä pelkäät? Voit puhua vapaasti. ― Seinilläkin on korvat.

Koronkiskurit ovat minun ja mieheni kimpussa.

Se sinua siis vaivaa. ― Lainasimme heiltä 50 miljoonaa liiraa.

Emme pysty maksamaan korkoja kauppamme tuotoilla.

Velka kasvaa kasvamistaan. Se on jo miltei 100 miljoonaa.

Koronkiskonta on vakava rikos. Ilmiantakaa heidät.

Se ei ole niin yksinkertaista. Meillä on näet 5―vuotias poika.

Hänen sydämessään on vakava rakennevika.

Olemme veloissa, koska hänet piti leikata Sveitsissä.

Miten hän voi nyt? ― Luojan kiitos hyvin.

Rahamme eivät riitä korkoihin.

He lähestyivät tänään poikaamme ja antoivat hänelle kirjeen.

Siinä sanotaan, että jos emme maksa tällä viikolla, ―

he satuttavat lastamme.

Ette selviä tästä yksin. Pyytäkää apua karabinieereilta.

Pyydän apua teiltä.

Lenka, lupaan, etten jätä sinua yksin, ―

mutta sinun täytyy kertoa karabinieereille.

Noudatan neuvojanne.

Lähetän pojan sisarelleni Prahaan. Siellä hän on ainakin turvassa.

Mitä tähän kirjeeseen tulee... Jätän sen teille.

Kiitos kaikesta ja näkemiin. ― Hei hei.

Teillä on aikaa maanantaihin asti.

Jos ette maksa, saatte kuulla uutisia pojastanne.

Päivää, Isä. ― Päivää.

Anteeksi, että häiritsen. Ehkä olette kiireinen. ― En ole.

Mikä on ongelmana? ― Ongelmana olette te.

Ymmärrän. ― En tarkoita kaupungilla kiertäviä juoruja.

Mielessäni on eräs toinen asia. ― Mikä?

Rizzatot. Heillä on vakavampiakin ongelmia kuin aviorikos.

Jos puhuisitte... ― Tiedätte, etten voi.

Auttaisitte Rizzatoja ja oikeuslaitosta, ―

ja pääsisitte eroon ilkeistä juoruista.

Enkö olekin oikeassa? ― Olette.

Luulemme, että Rizzatot salaavat jotakin vakavaa.

Heiltä kiskotaan korkoja.

Ette voi puhua, koska teillä on vaitiolovelvollisuus.

Tilanne on todella paha, Isä.

Kiskureilta lainataan rahaa, ja he repivät mahdottomia korkoja.

He uhkailevat lainanottajia, jotka eivät uskalla puhua meille.

Meillä ei ole tarpeeksi työvoimaa.

Lainanottajia on Italiassa yli miljoona.

Suurin ongelmamme on se, ettei ole sopimuksia.

Koronkiskurit eivät laita mitään paperille.

Näettekö tuon tuolla? Hän on Bebbe Intorti.

Hän on koronkiskuri, ―

mutta vain pikkutekijä, joka kerää rahat.

Me haluamme napata varsinaisen vonkaleen, ―

kunnon petokalan.

Niin?

Mitä he sanoivat? ― Arvaat varmaan.

He tietävät, että poika ei ole täällä.

Meidän pitää maksaa 30 miljoonaa ylihuomiseen mennessä ―

tai he satuttavat meitä toden teolla.

Minua pelottaa. Pelkään mieheni puolesta.

Pelko voittaa monesti, ―

ja teemme sen, minkä tiedämme olevan oikein.

Minun pitäisi tehdä heistä rikosilmoitus, ―

mutta olisi vaikea osoittaa, keitä he ovat.

Siinä olisi vain sana sanaa vastaan.

Minun on hankittava ne rahat ja pian.

Hyvä on. Autan sinua. ― Kiitos, Isä.

Päivää. ― Päivää.

PANKKI

Saanko kysyä, mihin tarvitsette 30 miljoonaa?

Sanokaamme, että kiireelliseen hyväntekeväisyyteen.

Täytyy tunnustaa, että hämmennätte minua, Isä.

Luulin, että kaltaisianne on vain saduissa.

Jos tuo oli kohteliaisuus, kiitos siitä.

Sadut auttavat meitä ymmärtämään.

Niin.

Tässä on ongelmana se, ―

ettei teillä ole tarpeeksi lainavakuuksia.

Olkaa huoleti. Maksan takaisin, kunniasanalla.

Seurakunnassa on hankkeita, jotka tuottavat vielä hyvin.

Olen pahoillani, mutta en voi tulla vastaan.

En voi myöntää niin suurta lainaa.

Minullakin on esimiehiä, vaikka ei samanlaisia kuin teillä.

Kiitos kuitenkin. Näkemiin.

Isä... ― Niin?

Kertokaa.

Se taulunne...

Tarjoukseni on yhä voimassa.

Mietin asiaa. ― Älkää miettikö kauan.

Sana on kiertänyt taulustanne. Joku voi varastaa sen.

Vartioin sitä tarkoin.

Päivää, Gino. ― Ai te. Päivää, Isä.

Harmi. Ehkä tämän voi korjata. ― Kyllä, hieman vain silikonia.

Kaikki järjestyy. ― Kaikkea ei ole yhtä helppo korjata.

Mitä tarkoitatte? ― Joskus on parempi puhua.

Puhua mistä? ― Teidän ja vaimonne ongelmista.

Kuulkaa, teistä ja vaimostani puhutaan kaupungilla liikaa.

Se on pahin ongelmamme. ― Ei ole, ja tiedätte sen.

Gino, mikset tee kiskureista rikosilmoitusta?

Vaimoni ei pitäisi paljastaa kaikkea edes ripissä.

He uhkaavat lastamme. Meitä on kohdeltu kaltoin.

Jos he löytävät poikamme, se on meidän loppumme.

Kuulkaa... ― Kuulkaa itse.

Minun ei tarvitse kuunnella saarnojanne.

Selviän tästä yksin omalla tavallani. Onko selvä?

Älkää rohkaisko vaimoani tai en päästä häntä kirkkoonne.

Päivää. Haluaisimme hieman katsella. ― Olkaa hyvä.

Sanon suoraan: palatkaa kirkkoonne töittenne pariin.

Teen eniten töitä kirkon ulkopuolella. Nähdään.

Sano terveisiä vaimollesi.

Pysykää erossa vaimostani!

Isä Matteo!

Katsokaa, keitä täällä on.

Minne olette matkalla? ― Emme tiedä, minne mennä.

Pyysin laittamaan teidät kaupungin asuntolistalle.

Olen varmaan armeijassa, ennen kuin saamme asunnon.

Asuisimme mielellämme täällä. ― Täällä ei ole tilaa.

Kyllä meillä oikeastaan olisi tilaa. ― Paljon tilaa.

No niin on, mutta emme voi ottaa heitä tänne.

Jos piispa saisi tietää... ― Hän kyllä ymmärtäisi.

Eräästä toisesta en olisi niin varma.

Miksi te minua katsotte?

Hei, Gino. Tulimme muistuttamaan, että on maanantai.

Minulla ei ole rahojanne.

Mitä tapahtui? ― Rizzatoa puukotettiin.

Vaimo puukotti häntä. ― Rouva Lenkako?

Miksi? ― He riitelivät siitä papista.

Eikö mies sitten puukottaisi vaimoaan? ― Niin!

Mies hakkasi vaimoaan, ja vaimo löi puukolla.

Nyt sieltä tullaan.

Tehkää tilaa.

Gino! Olkaa varovaisia.

Uskotteko, että hän puukotti miestään?

Niin hän sanoo.

Hän sanoo puukottaneensa miestä, koska mies pahoinpiteli häntä.

Mies on kuulemma mustasukkainen teidän takianne.

Lenka on kauhuissaan ja valehtelee siksi.

Tiedämme sen, mutta jos he eivät tee ilmoitusta, emme voi auttaa.

Kapteeni kuulustelee rouvaa, joka toivottavasti puhuu.

Ehkä rouva kertoo totuuden. ― Halusin auttaa heitä.

Päivää, Isä. ― Päivää.

Ei mitään uutta. Aioinkin pyytää teidät tänne.

Rouva kertoi meille teistä. Tiedän, että tämä on kiusallista.

Lenka siis tunnusti. ― Hän allekirjoitti lausunnon.

Hän on tosin itse uhri.

Ylivääpeli, rouva Rizzato on pidätetty.

Te voitte tietenkin lähteä. ― Kiitos.

Ylivääpeli. ― Näkemiin.

Olisin kysynyt serkustani. ― Aivan.

Kirje on jo postissa. ― Kiitos.

Isä Matteo!

Antakaa anteeksi. En tiennyt, mitä sanoa.

En voinut muutakaan. ― Tietenkin annan anteeksi.

Muista silti, että aina voi tehdä toisin. Hei sitten.

Mikä soppa! Vaimo kuulemma puukotti miestään sinun takiasi.

Tästä uutisoidaan Roomassa asti.

En voi enää auttaa sinua.

Sano suoraan. Minä kuuntelen.

Kardinaali soitti minulle.

Selitin hänelle tilanteen.

Sanoin hänelle... Ei mitään.

Sain määräyksen.

Olen pahoillani, Matteo, mutta minun täytyy noudattaa sitä.

Minun täytyy siis lähteä seurakunnasta.

Valitettavasti.

Kauanko minulla on aikaa?

Sinulla on yksi päivä aikaa lähteä täältä.

Rooman―juna lähtee kello 11. Nouse siihen ylihuomenna.

Kiitos kaikesta, mitä olet tehnyt vuokseni.

En tule juna―asemalle hyvästelemään sinua.

Mene nyt.

Mene!

Mene.

Isä Matteo, mitä tapahtui?

Ei mitään. Olin ajatuksissani. ― Satutitte kätenne. Tässä.

Kiitos. ― Tulkaa hetkeksi kahvilaan.

Sattuuko teihin? ― Nilkkani on hieman...

Pärjäättekö?

Mennään tuohon pöytään. ― Kiitos.

Odottakaa. Hakisitteko apteekista lääkettä Isä Matteolle?

Apteekkini on tällä hetkellä kiinni.

Avatkaa se. ― Ei tarvitse.

Miltä tuntuu? ― Nilkka vain nyrjähti.

Voiko pappi ottaa ryypyn? ― Toki. Ei kaikkea ole kielletty.

Hyvä. Kaksi konjakkia, kiitos. ― Siitä vain pappia juottamaan!

Mitähän vielä? ― Älkää hermostuko, kapteeni.

En olisi uskonut teistä. Huolenpitonne loukkaa minua.

Se loukkaa meitä kaikkia!

Kuuletteko, mitä hän sanoo? ― En.

Entä te? ― En minäkään.

Hei, Gino. ― Päivää, Isä.

Siinä kävi, miten kävi.

Tiedän, mitä te ajattelette, mutta kertokaa karabinieereille.

En ole sanonut sinulle tätä, ―

mutta olet minusta rohkea.

Kun poikasi sairastui ja tarvitsit rahaa leikkaukseen, ―

eikä kukaan auttanut, et silti luovuttanut.

Menit pyytämään pankista lainaa, mutta sitä ei myönnetty sinulle.

Luulen, että teille kerrottiin pankissa, ―

miten saisitte helposti rahaa.

Luulen myös, että apulaisjohtaja Santini ―

hoiti yhteydenpitonne koronkiskureihin.

Totta.

Etsitkö tätä?

Kerro pomollesi, että jos hän haluaa tämän taulun, ―

luovutan sen hänelle itse.

Poistu nyt.

Päivää, Isä. Ratkaisitteko ongelmanne? ― En vielä.

Mikä tuo on? ― Ratkaisu teidän ongelmaanne.

Aivan.

Minä en osaa arvioida, minkä arvoinen tämä taulu on, ―

mutta tiedän, että se on teille arvokas.

Aivan varmasti, kuten kaikille taiteen ystäville.

Jos teidän pitäisi arvioida taulun arvo rahassa, ―

mitä sanoisitte?

En osaa sanoa yhtäkkisesti.

Ehkä 100 miljoonaa? ― Se kuulostaa sopivalta.

Kun lisätään vielä restaurointi alkuperäiseen muotoon...

Ei hän mitään paljasta. ― Miksei?

Koskas sitten? ― Illallisesta vetoa. Viette syömään sen...

Minkä? ― Naisystävänne.

Kuunnellaan. ― Tehdään niin.

Kertokaa, mitä haluatte.

Te rakastatte taidetta, ―

ja olette tottunut siirtämään rahoja pankin ulkopuolellakin.

Olemme sopineet summasta, joten tehdään kaupat.

En tee hämäriä kauppoja.

En pidä ehdottamastanne kaupasta.

Ymmärrän teitä hyvin, mutta te ette ymmärrä minua.

En tullut puhumaan omista kaupoistani.

Tarjoan teille tätä taulua ―

Rizzatojen velan vastineeksi.

Olen todella yllättynyt teistä.

Voisin antaa teidän kuvitella, että olisin...

Miten sen nyt sanoisi... Iso tekijä.

Mutta? ― Hienoa, että ymmärsitte.

Se ei muuta mitään.

En oikein tiedä, mistä puhutte.

Tämä pankki tai minä emme ole antaneet lainaa...

Keitä ne henkilöt olivatkaan? ― Lenka ja Gino Rizzato.

Isä Matteo, Isä Matteo.

Maailmassa on pahuutta.

Olen pahoillani, mutta velasta ei voida vapauttaa.

En liity laumaanne, vaan pysyn tällaisena kuin olen.

Tekin pysytte omana itsenänne. Oikeudenmukaisuus on myytti.

En sano tätä ironisesti, mutta kunnioitan teitä.

Mitä minä sanoin? Ei hän puhu. ― Saatiinko kaikki nauhalle?

Pidetään nauha mukavana muistona.

Milloin Gino Rizzato pääsee sairaalasta? ― Tänä iltana.

Haluan hänet ja vaimon kasarmille aamuseitsemäksi.

Hyvä on. Miksei jo kuudeksi? ― Ei nyt sentään liioitella.

Loukkaannuitteko siitä illallisjutusta?

Naisystävästä. ― Älkää viitsikö!

Menin tällä kertaa liian pitkälle.

Olisin antanut taulun pois paljastaakseni kiskurit.

Se oli hieno ansa, ―

mutta pitäisi muistaa, ettei tarkoitus aina pyhitä keinoja.

Eikö niin?

Teen tänään polentaa isoäitini reseptillä.

Sopiiko? ― Mitä?

Sanoin tekeväni polentaa. Käykö? Jos ei käy, älkää sitten suuttuko.

Miksi olette tänään noin ajatuksissanne?

Ei minua mikään vaivaa.

Silitän pukunne illallisen jälkeen.

Miksi otatte niin paljon vaatteita? Milloin palaatte?

En tiedä vielä.

Haluatteko kuulla pojanpoikani kirjoittaman tarinan?

Haluatteko kuulla sen? ― Se on minun.

Se on kaunis. Luetaan se ääneen. ― Älä.

Luenko sen? Hyvä on.

Aihe: Perheeni.

Se menee näin: "Perheeni."

"Aikaisempi perheeni on miltei kadonnut."

"Äitini on kuollut, ja isäni on poissa, ―

mutta en voi kertoa miksi."

"Minulla ei ole veljiä eikä siskoja."

"Minulla on isoäiti, joka on hieman höpsö, ―

mutta ihan kiva, ja rakastan häntä."

"Nyt minulla on uusi perhe, ―

koska muutin isoäitini kanssa Isä Matteon luo."

"Hän on tosi nasta pappi ―

ja tavallaan isäni."

"Sitten on kotiapulainen Natalina."

"Hän huutaa aina, mutta on pohjimmiltaan kiltti."

"Usein paikalla on Pippokin. Hän on suntio."

"Hän on hieman hölmö, mutta hyvä ihminen."

"Pidän heistä kaikista, mutta eniten pidän Isä Matteosta."

"Ja vaikka isä palaa, ―

pidän silti Isä Matteota aina toisena isänäni."

"Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu."

Eikö ollutkin kaunis?

Olette kuulustelleet meitä jo kaksi tuntia kuin rikollisia.

Olen vielä toipilaskin.

Niin, toipilas, koska vaimonne puukotti teitä.

Herra Rizzato, miksi te valehtelette?

Koska pelkäämme. ― Lenka, ole kiltti.

En kerro mitään, mutta he tietävät jo.

Rouva, suokaa anteeksi, mutta pidättekö meitä tyhminä?

Emme voi tehdä mitään, jos ette auta meitä.

Ilmiantakaa Giuseppe Intorti. Teitä uhataan ja pahoinpidellään.

Pitääkö jonkun kuolla?

Kuka sanoo, etten palaa? Luottakaa Sallimukseen.

Kai olen opettanut edes sen. ― Olette opettanut paljon.

Tätä en kyllä hyväksy. ― Arvaa, mitä minä aion tehdä?

Karkaan luoksesi Roomaan. ― Entä isoäitisi?

Niin. Minä ja Nerino karkaamme luoksesi. ― Minäkin tulen mukaan.

Katsokaa, mitä saitte aikaan.

Isä Matteo yritti tosissaan.

Koska ette puhu, ihmiset uskovat juoruja, ―

ja nyt auttajanne joutuu jättämään seurakuntansa.

Vaikenemalla teette vahinkoa itsellenne, hänelle ja pojallenne.

Miten voitte sallia tämän?

Minun tulee teitä ikävä.

Onko pankki ryöstetty? ― He etsivät jotakuta.

Sehän on pankin apulaisjohtaja Santini!

Johan jäi kiikkiin! ― Väistykää!

Kovistelivat keramiikkakauppiasta. ― Ja liha― ja autokauppiasta.

Tehkää tietä. Katsokaapa näitä, ylivääpeli.

Päivää. Nyt tiedätte totuuden.

Oli niin kiva sanoa sitä ja tätä Isä Matteosta.

Ja vain Isä Matteo auttoi heitä. Mikset sinä ole koulussa?

Siksi pappi oli Lenkan kanssa. ― Vain hän auttoi heitä.

Haluaisin vain tietää, kuka on puhunut kirkonmiehestä pahaa!

Niin? Kyllä. Kyllä.

Teidän ylhäisyytenne, teitä kaivataan puhelimessa.

En ole paikalla. ― Kerron siis kapteenille, että...

Soittaako kapteeni? Minä puhun hänelle.

Haloo? Kapteeni Anceschi. Niin.

Kertokaa vain. Niin.

Niinkö?

Isä Matteo!

Piispa lähetti minut tänne.

Rizzatot ilmiantoivat kiskurit, ja kiskurit on pidätetty.

Kaikki selvisi, ja voitte palata pappilaan.

Oletteko tyytyväinen? ― Minä olen.

Entä te, vikaari?

Minäkö? Tottahan toki.

Sen huomaa.

Suomennos: Mirka Maukonen Broadcast Text