Original subtitles

EDELLISESSÄ JAKSOSSA

Jäänmurtaja parkissa.

-Eikö pitäisi lähteä? -Et pääse huutamalla.

-Kuka sä luulet olevasi?

-Se tapahtuu. Talvipäivänseisaus.

-Mitä siitä?

-Ei mitään.

Se on tämä pimeys.

(Tanner:) Se on siellä jossain.

-Sanna. Siitä on jo kuusi kuukautta.

-Olet menettänyt aikaisemminkin. -Isä katosi viime kesänä.

-Eemil näki pimeyden, ja pimeys näki sen.

Viime kesänä.

Eemil!

Joidenkin täytyy kuolla, että toiset voi elää.

-Eemil hukkui.

Kuoli.

Nyt kaikki Tuonelan ovella käyneet kutsuu kuolleita takaisin -

talvipäivänseisauksena.

-Mä vien teidät kaikki sinne. Kaikki.

-Onko kaikki muuttanut mantereelle?

-Ne kuoli, jos eivät ehtineet lähteä aiemmin pois.

Sitä se Yönpuoleinen tekee.

-Ettekö te näe?

Vedä!

-Mä olen ihan yhtä pihalla kuin muutkin.

-Mulla on delannut kolme kaveria.

(Jaana:) Säkin näet niitä, kun sä kävit siellä.

-Kun mä hukuin?

-Ette te voi olla tosissanne, että kuolleet herää henkiin.

Ei me haluttu mitään pahaa.

Sinne ilmestyi tyyppi veneellä.

Toni vain painoi kaasua ja sanoi:

"Ei todistajia."

-Te tapoitte -

mun isän.

(Kari:) Pientä sotkua. -Pientä sotkua.

Pientä.

-Kuuluu asiaan. -Ja sä kutsut itseäsi kalastajaksi?

-Mulla on siihen systeemi. -Että mä selvitän nämä.

-Ja hyvin se toimii.

Olisiko lännen puolelta nousemassa tuuli?

Olisi etelässä rauhallisemmat vedet.

-Ja palataan tyhjin käsin kuten muutkin.

Milloin sä olet alkanut pientä aallokkoa pelkäämään?

Ajattelin muuten laittaa tuon paatin myyntiin.

Eihän tästä vanhasta räyskästä mitään saa, mutta pääsisitte alkuun.

-Mistähän alusta on kyse?

-Olisi aika sun ja pojan muuttaa kaupunkiin. Pääsisitte elämän alkuun.

-Kykenen päättämään meille parhaasta. -Eikös Hugo ole halunnut lähemmäs?

-Ai että muuttaisin satojen kilometrien päähän, -

jättäisin sut tässä tilanteessa?

-Siellä on Hugolle hyviä kouluja, ja sulle...

No, siellä on elämää.

Täällä on kalanhajuisia villapaitoja, vanhoja äijiä...

-Isä. Isä.

-Siirretään sulle. Myy, kun aika jättää.

-Mikään tai kukaan ei ole jättämässä yhtään mitään.

-Ne löysi uusia pesäkkeitä.

Maksasta.

Kyllä ne mun kalareissut taisi olla tässä.

(Ähkii.)

(Jaana:) "Pohjan tuuli tuu'itteli, -

vilu ilma viihytteli."

"Pahoilla pajupoluilla, -

soilla räikymättömillä."

"Siitä kasvoi karkeaksi, -

yleni ylen jaloksi."

"Se oli poika pahantapainen, -

tuli turmion alainen, -

pantihinpa Pakkaseksi."

Eemil...

-Hippunen.

(Haukkoo henkeä.)

(Peter:) Eemil!

Eemil!

Eemil!

(Kari:) Seis! Pysähtykää!

(Moottorin revitystä.)

Hei, me osutaan tohon veneeseen!

Pysäytä!

Hei, me osutaan!

Meidän on pakko päästä täältä pois!

Olen niin pahoillani.

(Huutoa.)

Eemil.

Onko ne tuolla?

Sä olet ainoa, joka voi auttaa meitä.

Sanna... -Tiedän kaiken viime kesästä.

-Kaiken. Lähdetään takaisin. -Ei ennen kuin jäällä on turvallista.

-Me ollaan turvassa. Lähdetään.

(Askelten töminää, hengästymistä.)

(Tanner:) Jaksaa vielä. Ei enää pitkä matka.

Laura, vie Toni messiin. Jaana, etsi antibiootti.

-Mitä sä aiot tehdä? -Etsiä teidän kapteenin.

(Kolahdus.)

(Hongisto:) Koita jaksaa.

Katsotaan sun haavaa.

(Ähkäisee.)

Okei.

-Miltä näyttää?

(Pätkivää kohinaa.)

(Rätinää.)

Kuuleeko joku?

(Kari:) ...paatin myyntiin.

Pääsette sillä alkuun. -Mistähän alusta on kyse?

Isä...

Ne löysi uusia pesäkkeitä.

Maksasta.

Mun kalareissut taisi olla tässä.

Se hoitohan toimi.

-Eipäs enää.

-Sitten etsitään uusia hoitoja. Tehdään lisää tutkimuksia, mennään...

Mennään Helsinkiin. Mä ajan sut...

-Huomenna on aamukalat... -Isä, sä et voi luovuttaa.

Se lääkäri sanoi...

...että leikkauskin on yksi vaihtoehto!

Etkä käynyt kaikkia hoitokertoja. -Ei se tuuli meitä estä.

-Hei, isä, katso mua!

(Rätisee.)

Isä, katso mua!

Katso mua. Sä et saa luovuttaa, sä et saa luovuttaa, sä et saa...

(Katkeaa, rätinä jatkuu.)

(Henkäisee.)

Kuka täällä on?

(Tömähdys.)

Antola?

Kuka siellä on?

Kuka täällä on?

Kuka siinä on?

Peter...

Äiti.

-Voi poika, mä rakastan sua.

-Anteeksi. -Älä pyydä anteeksi.

Rakastan sua niin kovasti.

Antola! -Hei.

Tules auttamaan. Pari pientä säätöä, kahden naisen homma.

-Meidän pitää mennä. -Tulit yksin.

Ette siis päässeet maihin, vai?

-Ei. Meidän täytyy... (Loksahduksia.)

Mitä sä... -Menin ja korjasin.

Päägeneraattori syöttää virtaa ilman piikkejä.

Se ehtii helvetti jäätyä ennen kuin luovutan laivani suhteen.

-Täytyy mennä. -Lasken kolmeen.

Kolmosella käännät katkaisijasta... Ei, vasemmalla.

Yksi, kaksi, kolme!

Koneet käy. -Hurraa.

Saadaanko me tämä liikkeelle? -Tämä on askel sitä kohti.

Jos saadaan päämoottori toimimaan, voidaan ehkä peruuttaa pois.

-Nyt sun täytyy tulla.

-Minne?

(Hongisto:) Antola...

(Antola:) Missä Martti ja Peter? (Tanner:) Nyt.

6. elokuuta viime kesänä.

Konepäällikkösi Eemil Kauranen -

ja puosusi Peter Pohjaranta lähti laittomalle sukellusretkelle -

Kokkokallion vesiin.

Sukellukseen osallistui kolmaskin henkilö.

Sun perämies Toni Muurikka hankki kartat.

Konemestari Jaana Pohjaranta tiesi tarinan, -

jonka mukaan hylkyyn oli haudattu kultaa.

Mutta he eivät olleet siellä.

Sinä olit.

Ei voi olla totta...

-Valvoit Eemiliä ja Peteriä varmistaaksesi, ettei ne puhu.

Siksi et lähtenyt meidän kanssa maihin. Et kestänyt syyllisyyttä.

Tiesit, että ennen pitkään totuus tulee esiin.

Totta se on.

Minä olin siellä.

Kapteeni Helena Antola, -

pidätän teidät epäiltynä hautarauhan rikkomisesta -

ja taposta.

-Taposta?

-Kalastaja, joka keskeytti laittoman sukelluksen, -

jonka veneen yli te ajoitte, jonka te jätitte yksin kuolemaan.

Se oli mun isä.

Mä... olen pahoillani. Mä...

Olen... todella pahoillani.

-Tähän loppuu sun ura. 37 vuotta merillä.

Ainoa naiskapteeni, yksi kautta yksi. (Laura:) Ei, ei...

Tämä ei ole oikein. (Antola:) Laura.

-Antola ei ollut siellä.

-Älä puhu.

-Koska mä olin.

Mä ajoin sitä venettä.

Mä tiedän.

(Kari:) Seis! Pysähtykää!

-Me osutaan!

"Meidän on pakko päästä pois."

-Meidän on pakko päästä pois!

Piti vain kuulla se sulta itseltäsi.

-Laura, siis... Mitä ihmettä?

Mitä? -Mä en ole koskaan valehdellut sulle.

Sä tiedät kaiken.

Se tietää ihan kaiken. Se käski mun salata sen.

-Et maininnut mitään kuolemasta.

-Se oli vahinko. -Ei ollut.

Peter yritti pysäyttää sut. Nyt ne molemmat on kuolleet.

Käy lattialle ja laita kädet selän taakse.

-Odota.

Laura, älä kuuntele pimeää.

Älä kuuntele pimeää.

-Jaana, älä!

Jaana, älä!

-Ase pois! -Et voi mennä.

-Minne mä menisin? Me ollaan jumissa täällä!

Pudota se ase! -En!

(Antola:) Mä pidän.

Isä, katso mua.

Isä, katso mua!

Katso mua. Sä et saa luovuttaa.

Sä et saa luovuttaa!

Katso mua!

Katso mua!

Pysy nyt vittu siinä!

Vie mut sinne!

Ai tässä?

Odotitko sä jotain ruksia jäässä?

(Kari:) Seis! Pysähtykää!

Mene polvillesi.

Isä teki kuolemaa. Sillä oli vain muutama viikko.

Mä en ikinä saanut sanoa sille "hyvästi".

Se on sun syytä.

(Jaana:) Sanna...

Kuuntele.

Sä voit päättää tämän.

Just niin mä aion tehdäkin.

Mitä?

(Jaana:) Sä olet hyvä ihminen.

Äitisi olisi ylpeä.

-Älä puhu mulle mun äidistä.

Sä kuulet ääniä.

(Jaana:) Sanna...

Sä sekoat.

(Jaana:) Sanna...

Sussa virtaa Yönpuoleisen veri äitisi kautta.

Mitä?

-Yönpuoleisella oli lapsi.

Te olette samaa sukua.

Tunnetko sä sen?

Se on täällä.

(Hyräilyä.)

Sä pidät meitä kaikkia täällä.

Sä voit yksin päättää sen.

Sanna, sä olet avain.

(Huutoa.)

"Avaa hälle Tuonen portti, -

jouduta reen menoa."

"Pimeys, älä yllä tänne, -

häivy yö ympäriltä."

-Pimeys, älä yllä tänne, -

häivy yö ympäriltä.

Pimeys, älä yllä tänne, -

häivy yö ympäriltä!

Minä päätän tämän!

Minä päästän irti!

Sä et voi luovuttaa, sä et saa.

Isä, katso mua.

Katso mua.

Sano mulle, ettet sä luovuta.

Hei... Isä.

Isä, katso mua.

Isä, katso mua!

Isä, katso mua...

Katso mua!

Pärjää sitten yksinäsi.

Anna anteeksi.

Olen etsinyt sua kaikkialta.

Joka aamu, Hugo ja minä. Joka aamu.

Ja tässä sä nyt olet.

Sun pitää nyt mennä.

(Jää rätisee.)

Älä liiku.

Laura, älä liiku!

Ota mun kädestä kiinni!

Ota kädestä kiinni!

Mä en voi tulla lähemmäksi, sun täytyy kurottaa!

Anna käsi. Ota kiinni!

Hei, katso mua!

(Peter:) Jos me upotaan...

...me upotaan yhdessä.

Ei...

(Radio alkaa kohista.)

Pohjoinen asema, kuuleeko kakkonen?

-Kakkonen kuulee.

-Miltä poukamassa näyttää?

-Ei havaintoa. Tyhjää on.

-Pohjoinen, Tanner. Kuuleeko pohjoinen?

(Kohinaa.)

Pohjoinen todellakin kuulee. Tanner, missä te olette?

Sen kun tietäisi.

Aikamoinen reissu.

Sanopa muuta.

-Muuta.

Haluatko sä vielä merivartijaksi?

-Jep. Luulen, että jäät on mun elämän osalta murrettu.

No...

Kai me sitten nähdään jollain keikalla parin vuoden päästä.

-Ehkä. Tai...

Voit aina soittaa.

Muurikka-Toni.

Voinko siis vihdoinkin kutsua sua Sannaksi?

(Hugo:) Äiti.

Moi.

-Olit poissa vaikka kuinka monta päivää. Kukaan ei tiennyt susta.

-Mä olen tässä nyt. En ole lähdössä mihinkään.

Ei hätää.

-Sä olet mulle joulun velkaa. -Niin olen.

-Olisin vain halunnut olla sun kanssa.

Ja papan.

Hugo, pappa on poissa.

-Mutta sä et.

-En niin.

(Hugo:) Heippa, pappa.

Oletko valmis kaupunkielämään?

Joo.

-Lähdetään.

Tekstit: Timo Suuronen LinQ Media Group