Original subtitles

EDELLISESSÄ JAKSOSSA

Sä ja Peter veitte Eemilin ilmatyynyalukselle.

-Kuin joku olisi vetänyt sen alas.

Mantereelle on noin 30 kilsaa... -Ei.

-Voidaan mennä jalan... -Ei todellakaan!

Ai vittu...

Hyvää joulua. -Samoin.

(Hongisto:) Toni, CO2 laukesi!

Mä soitan apua!

(Antola:) Evakuoidaan jään yli.

Onko Jaana Kokkokalliosta? -Näin olen käsittänyt.

-Onko kaikki muuttanut mantereelle?

-Ne kuoli, jos eivät ehtineet lähteä aiemmin pois.

Sitä se Yönpuoleinen tekee.

Ettekö näe?

(Kiljuu.)

Vedä!

(Martti:) Auttakaa!

-Me ei päästä ikinä pois täältä.

(Tömähdys.)

Pois jäältä!

(Tanner:) Juoskaa, jään yli!

Pois jäältä!

(Raskasta huohotusta.)

Miten me ollaan vielä täällä?

Täytyy lähteä liikkeelle.

Ei voida jäädä. -Odottakaa nyt

-Me jäädytään. Lähdetään. -Mitä helvettiä tapahtui?

Minne Martti katosi?

Tanner, mitä sä näit?

Täytyy pysyä liikkeessä. Tulkaa.

-Mihin helvettiin me mennään? Meidän on päästävä Auralle.

-Mä en mene tuonne takaisin.

-Ei jäälle... Ei jäälle enää. Me ei voida mennä takaisin jäälle.

-Jaana, tunnet saaren parhaiten. Minne me voitaisiin mennä?

Ei täällä ole mitään. -Jatketaan.

-Ei. Joku ei nyt täsmää.

-Musta mikään ei täsmää. -Ei. Me käveltiin kohti mannerta.

Miten me päädyttiin tänne? -Näit kompassit.

-Kyllä, mutta mikään ei voi heittää tähtiä vituralleen.

Me käveltiin suoraan kohti mannerta.

Jos tiedät jotain, olisi hyvä...

-En mä tiedä mitään.

En yhtään mitään. Tule nyt.

(Jaana:) Me lähdettiin täältä yli 20 vuotta sitten.

Tämä on ollut siitä asti tyhjillään. (Hongisto:) Mä laitan tulen.

Kaivatko ruoat esiin?

Miksi katsot noin? Olen yhtä pihalla kuin muut.

-Onko näin? -On.

-Onko? -Mitä? On.

-Mulla on delannut kolme kaveria. Kolme.

Lupasin Martille, että hoitaisin sen ajoissa sairaalaan.

Mä näin Eemilin.

Siis onko se elossa?

Mä en tiedä. Mä en oikeasti tiedä, Toni.

Älä viitti. Sä flippaat kanssa. Sekin näki juttuja, kuuli juttuja...

Koita pitää itsesi kasassa.

(Jaana:) Meillä oli kuusi kanaa. Löysin ne yhtenä aamuna jäätyneenä.

Elokuussa.

Kaivovedet alkoi jäätyä syyskuussa.

Lokakuussa satoi ensilumi. Koko meri jäätyi umpeen.

Kalastajat ei päässeet enää vesille.

Yhtenä aamuna menetettiin vene. Jää oli murskannut laituria vasten.

Alkoi kiertää huhu, että se oli Yönpuoleisen tekosia, -

että se oli kostamassa saarelaisille.

Pyöreitä avantoja ilmestyi saaren ympärille.

Näin, kun yksi naapuri vedettiin sellaiseen, jään alle.

Silloin myös oli talvipäivänseisaus.

Seuraavana vuonna lautturi katosi merille.

Ei ollut ikinä eksynyt ennen sitä päivää.

Löydettiin jäätyneenä, luita ja ytimiä myöden.

Uskoin, että Yönpuoleinen oli yksinäinen, -

niin yksinäinen, että alkoi vetää ihmisiä mereen.

Vuosi vuodelta se kävi vain pahemmaksi.

Peterin isä alkoi kävellä saarta ympäri jäällä, -

kauemmas ja kauemmas joka päivä.

Mä sanoin sille, että meidän on pakko lähteä, -

etsiä uusi koti mantereelta.

Ennen kuin ennätettiin muuttamaan, -

Peterin isä viritti köyden kamariin -

ja hirtti itsensä.

Minne matka? -Kuselle ajattelin lähteä.

-Ulos ei ole asiaa. -Tohon ämpäriinkö...

Siellä ei ole turvallista. Ei ennen auringonnousua.

-Onko tuolla turvallista, tai tuolla? -Toni...

(Muurikka:)... mitä sä tiedät? Sano! -Kuuntele! Toni, et mene sinne!

Ei siellä ole ketään.

(Kapanen:) Se on täällä.

Mä näin sen.

Kuka?

-Kenelle sä puhut?

-Etkö sä näe sitä?

-Ketä?

Tanner.

(Martti:) Se on täällä.

(Kapanen:) Mene sisälle.

Mä en jätä sua.

Sanna, mene sisälle.

Sisään!

-Sisälle.

Mitä siellä on?

(Narahdus.)

(Vaikeroi.)

Ne on täällä.

Jotain oven eteen!

(Jaana:) Pimeys, älä yllä tänne... (Tanner:) Pitäkää ovea!

(Jaana:) Häivy yö ympäriltä...

Jumalauta! Mitä sä teet?

Älä taistele sitä vastaan.

(Jaana, ääni väristen:) Aurinko nousee.

(Muurikka:) Jep.

Mulla on edelleen kusihätä.

YÖNPUOLEINEN

Anteeksi.

-Mistä?

Että epäilin sua.

Mitä sä näit tuolla eilen?

Pliis.

Kerro mulle.

-Eemilin.

Oliko se yksin?

-Ei.

Martti?

Kun sen piti päästä sen systerin luo.

Mä uskon, että ne näkee vielä toisensa.

Kiitos.

Ne oli täällä viime yönä, eikö niin?

Meidän luota lähteneet.

-Näitkö säkin ne? -Ei. Mä tunnen ne.

Mä tunnen ne täällä.

Eemil kävi siellä portilla.

Viime kesänä, kun se hukkui.

Siksi säkin näet niitä, kun säkin kävit siellä.

Kun mä hukuin?

Kun kuolleet jättää tämän maailman, -

ne siirtyy Tuonelan porstuaan odottamaan.

Ne odottaa, että ovi aukeaa ja ne pääsee toispuoleiseen.

Talvipäivänseisauksena -

valosta tulee lapsi ja pimeydestä äiti.

Ovi näiden kahden maailman välillä on silloin raollaan.

Meidän täytyy vain odottaa.

Me ei olla turvassa jäällä -

niin kauan kuin kuolleet on tuolla.

-Paskapuhetta. Ette te oikeasti voi olla tosissanne.

Että kuolleet herää henkiin. -Onko parempaa selitystä?

On.

Toi.

Mitä? -Kaikki alkoi, kun ilmestyit.

Miten niin? Kaikki näki eilisen.

-Kyllä mä sen myrskyn näin. Sen takia ammuit melkein aivot pihalle.

-Anteeksi, että ammuin ohi.

Miksei se toinen pelastustiimi tullut paikalle?

Annoitko oikeat koordinaatit? -Totta kai.

(Ovi pamahtaa.)

Mikä helvetti sua vaivaa?

Mä en ole sun vihollinen.

-Martti ja Westman on sulle pelkkiä nimiä.

Jotain tyyppejä, jotka sä just tapasit.

Ne oli sun päivän pelastuskeissi, vai mitä?

Mutta mulle ne oli perhe.

Ainoat läheiset, jota mulla on koskaan ollut. Ymmärrätkö?

Mä olen pahoillani.

Petin niiden luottamuksen, ja nyt ne on kuollut.

Lähdin ja jätin Antolan yksin. -Ei. Annat kaikkesi loppuun saakka.

Näitkö sä oikeasti jotain?

Koska Eemilkin alkoi nähdä asioita.

-Pelkäätkö, että mäkin sekoan ja alan katkoa jengiä kirveellä?

Susta olisi siihen.

Länsi on tuolla, eikö?

-Jep.

-Eli Eemil hukkui näillä main.

-Varmaan.

Ihan kuin olisin käynyt täällä lapsena.

Se poukama näyttää tutulta, ja tämä ranta...

Lännen puolelta on nousemassa tuuli.

Eteläpoukamassa olisi rauhallisemmat vedet.

(Kari:) Milloin sä olet alkanut pientä aallokkoa pelkäämään?

Silakkaa.

Tuolta poukamasta nousee silakkaa.

Olitteko yksin näillä vesillä viime kesänä?

-Mistä sä puhut? -Vastaa! Oliko muita veneitä?

-Olen kertonut... -Et ole.

Kaikki johtaa viime kesään. Jotain pahaa kävi.

-Hei! -Ei, ei nyt.

Kerro tarkkaan, mitä tapahtui.

Ala puhua.

Ei me haluttu mitään pahaa kenellekään.

Kenestä sä puhut?

Katso mua. Älä katso sitä.

Mitä tapahtui?

Oli luvattu myrskyä. Sanoin, ettei mennä, mutta... Ei se kuunnellut.

Päästiin sinne hylylle, ja...

Eemil meni veteen, ja...

Laitteet oli kunnossa. Olin itse tarkistanut.

-Ja?

Eemil oli pinnan alla, ja...

Yhtäkkiä sellainen...

...musta pilvi vettä pulpahti pintaan.

Eemil nousi pintaan, tajuttomana.

Sain nostettua sen veneeseen.

Sain sen elvytettyä.

Sitten sellainen tyyppi ilmestyi veneellä.

-Mikä tyyppi? -Tyyppi, joka oli nähnyt meidät.

Se tiesi, että se on pyhä paikka, että meidän pitäisi lähteä.

-Jatka.

Kerro Tonista.

Oliko Toni siellä? -Joo. Me yritettiin päästä pois.

Se tyyppi ohjasi meidän eteen.

Toni vain painoi kaasua ja sanoi:

"Ei todistajia."

Me törmättiin siihen.

Me upotettiin sen vene.

Koska tää oli?

-6. elokuuta.

Ei...

Te ette tiedä, mitä te olette tehnyt.

Te tapoitte -

mun isän.

Odota!

Odota! -Painu helvettiin.

Isä... Katso mua.

Hippunen.

(Nyyhkyttää.)

Mikset hälyttänyt apua?

(Jaana:) Mun poika...

Voi, mun poika, mun lapsi pieni...

(Muurikka:) Mistä se sai aseen? (Tanner:) Se on Joonaksen.

Ei...

(Ääni väristen.) "Avaa hälle Tuonen portit, -

jouduta reen menoa."

"Taivu tieltä, lumimarja, -

väisty hukka polulta."

"Älä yllä pimeys tänne, -

häivy yö ympäriltä."

"Ota vastaan hellin käsin -

lapsi emosi sylistä."

(Hyräilee.)

Jos me upotaan...

...me upotaan yhdessä.

Jos me upotaan, me upotaan yhdessä.

(Muurikka:) Ihan käsittämätöntä.

-Sä olit siellä.

-Missä? -Laittomalla sukelluksella.

Et voi saada rikosrekisterimerkintää, koska haluat merivartiostoon, -

joten tapoit paikalle osuneen silminnäkijän.

-Mä en nyt ihan oikein tajua...

-Mikäs tämä on?

Näyttää merikortilta.

Se on viime kesältä.

Siinä on nimikirjaimet.

"T.M."

Toni Muurikka.

(Muurikka:) Okei.

Joo.

Jeesasin niitä karttojen kanssa.

-Ja tapoit sivullisen.

-Mitä vittua? En! Peter pyysi alueen karttoja.

Epävirallisia, mutta vain etsin ja printtasin ne.

Minkä helvetin sivullisen? -Kalastajan.

Olen etsinyt sitä kuukausia, joka ikinen aamu.

En tiennyt, että se on tullut tänne, -

näin alas etelään.

Sun isä?

Kuka sulle on tän kertonut? -Peter.

Mä en liity sun isän kuolemaan. -Älä valehtele!

-No en! Ehkä Peter valehteli. -Peter ei olisi valehdellut.

-Jos ne on tappanut, niin valehtelisi.

-Niin kuin säkin.

Tanner.

Katso mua.

Annoin niille vain ne kartat.

Seurasitko sä Peteriä sinne vajaan?

-Nyt jotain rotia, Laura!

-Peter puhui, ja korjasit tilanteen. -Etsi sitä syyllistä siitä jäästä!

(Tanner:) Te pysytte täällä.

Kerrothan, jos sä näet sen?

Peter ei uskonut yhtään näihin juttuihin.

Ei eläviin, kuolleisiin, ei toispuoleiseen.

Ei ennen viime kesää.

Mä ajattelin, ettei se haittaisi, että se alkaa uskoa.

Vihdoin olisi joku, joka yhdistäisi, että se näkee maailmansa kuin äiti.

Enhän mä tajunnut...

Jos sä uskot niin kuin mä, -

niin silloin uskoo, että kohtaa poismenneet toisella puolella.

Uskotko, että Peter teki...

...ratkaisunsa, koska se halusi nähdä isänsä?

-Ja Eemilin. Eemil oli sille kuin isoveli.

Vaikka kuolleiden ovi olisi raolla, ei niiden tänne pitäisi jäädä.

En saa tästä kiinni.

Miten tämä lopetetaan?

-Toivoisin, että tietäisin, mutta tämä ei mene kuin tarinoissa.

Pidä sä huoli, että suljet korvat Yönpuoleiselta.

Mitä se tahtoo?

-Onko lumimyrskyllä syytä raivota? Pureeko pakkanen kostoksi? Ei.

Ei kuolleet kaunaa kanna.

En ymmärrä, mikä niitä täällä pitää, Eemiliä ja muita.

Käykö mulle kuin Eemilille?

Ette te ole samanlaisia.

Eemil tappeli sitä vastaan, yritti pysäyttää jotain, mitä ei voi.

-Ja mäkö en tappele vastaan? -Ei.

Sä olet syvemmällä.

Mistä sä sanoit, että sä olet kotoisin?

-Kuovisaaresta, pohjoisesta.

-Molemmat vanhemmat? -Isä.

En tiedä, mistä äiti oli kotoisin. Otti ja lähti, kun olin pieni.

-Ja sen nimi oli? -Aava Tanner, omaa sukua Kopra.

Aava?

-Niin.

-Oletko sä Aavan tyttö? Levoton Aava!

Sun äitisi oli tältä saarelta. Se oli pari vuotta mua vanhempi.

Lähti jo teininä. Ei meitä montaa enää silloin ollut.

Minkälainen se oli? -Levoton. Sitä ei pidellyt mikään.

Se heräsi eloon kevään auringosta, tanssi, nauroi, lauloi.

Syksyn pimetessä se vaikeni, hiljeni ja lopulta lähti.

Et pidä yhteyttä? -Ei ole musta kiinni.

Sussa virtaa sama valo äitisi kanssa.

Sen takia mistä tulet ja kuka olet.

-Älä viitti.

Olet ainut, joka voi selvittää tämän.

-Miten?

-Joltain, joka oli täällä, kun kaikki alkoi.

Viime kesänä.

(Hyräilee.)

"Pohjan tuuli tuu'itteli, -

vilu ilma viihytteli."

"Pahoilla pajupuroilla..."

Tekstit: Timo Suuronen LinQ Media Group