Original subtitles

EDELLISESSÄ JAKSOSSA

Kaikki on Eemilin syytä.

-Eemil pitää luovuttaa toiselle yksikölle!

-Ja milloin se saapuu?

-Antola tekisi mitä vain miehistölle. Oon sille elämän velkaa.

-Eemil näki pimeyden, ja pimeys näki sen.

(Muurikka:) Westman, sijanti? -Ei tää paatti liiku mihinkään.

Eemil!

Joidenkin täytyy kuolla...

-...toiset voi elää.

Tiimi lähtee Westmanin luo. -Lähden mukaan.

-Sähkömagneettinen häiriö. Ollaan pohjoisessa...

-On oltu kauempana. Näin ei ole ikinä käynyt.

(Antola:) Tietääkö Tanner kesästä?

(Martti:) Mitä tapahtuu?

Westman?

Westman.

(Hengittää tiheästi.)

(Tuuli ujeltaa.)

(Peter:) Pakko auttaa Eemiliä. Anna mun mennä.

-Se ei oo samaa verta. -On.

-Sä et oo sille velkaa. -Mä kuulen sen.

Sä et usko. -Ei. Peter, et kuuntele sitä.

Et päästä sitä ittees. -Se on kaikkialla.

-Mä ymmärrän, mutta älä päästä sitä.

-Se on meri, ja jää ja tää laiva.

-Me ollaan lähellä kotia, missä sä oot syntynyt.

Kaikki johtuu Kokkokalliosta.

-Mä en voi pysäyttää sitä... -Peter, kato mua.

Ole kiltti ja katso. Toi ei auta sua yhtään. Sä selviät.

Sä selviät tästä. Olet selvinnyt niin paljon muustakin.

Ajattele vain hyviä asioita.

Ajattele puita veden rajalla, ajattele pehmeää tuulta.

Muista, mistä me on selvitty.

(Peter hengittelee syvään.)

Me kestetään kyllä. -Kaikki kuoli, äiti.

-Peter, kiltti... -Me vain lähdettiin.

-Se saari mustasi kaikkien mielet, ajoi ihmiset satuttamaan toisiaan -

ja itseään, niin kuin isäsi.

-Me oltais voitu estää se! (Huutaa.)

Rauhoitu. Muistatko, miten mä pienenä sua rauhoitin?

Miten istuttiin takan edessä, haaveiltiin elämästä jossain muualla?

Me ollaan täällä nyt. Peter, kaikki on ihan hyvin.

-Eemil tarvii mun apua... -(Hyssyttelee.) Stop. Rauhoitu.

Älä mieti Eemiliä. Mä pidän hänestä huolen.

-Et sä voi enää estää. -Tiedän.

Mä autan sitä.

(Hengittää tiheästi.)

Mennään tonne ylös. Saat ruokaa ja voit levätä hetken.

-Mä oon pahoillani. Kaikesta. -Parempi jos pidät suun kiinni.

-Anteeksi. -Vähän liian myöhäistä.

-Mä tarkoitan sitä.

En halua kuolla ennen kuin olen pyytänyt anteeksi.

Mitä sä pyydät multa anteeksi?

-Etten nähnyt sua ihmisenä.

Vasta kun uskalsin päästää valoa sisään, -

ymmärsin, mitä olin tehnyt.

Miksi sitten seurasit mua Auralle? -Halusin palvella sua.

Halusin palvella kaikkia muita.

Sä olet paras försti, jonka olen koskaan tavannut.

Kiitos.

-Yleensä pyydetään anteeksi, jotta tulee parempi olo itselle.

-Mä en tarvitse synninpäästöä. Mua rangaistaan mun synneistä.

Niin se pitää olla, ja hyvä niin.

(Kolahdus.)

-Hyvä, kun tulit. Voitko auttaa mua vähän?

-Totta kai.

(Muurikka:) Olen pahoillani. Olitte kuin broidit toisillenne.

-Mä en vain vittu tajua. Tehän just kuulitte sen radiossa.

Se oli hengissä ja puhui teille. Ei kukaan jäädy parissa tunnissa.

-Okei, eiköhän me ruveta... -Hei.

Ihan pikkaisen kunnioitusta.

Totta kai.

Meren lepoon.

(Martti laulaa.) Vesi oli tyyni, kun rannasta läksin

(Pidättelee itkua.)

Ja selälle nousi tuuli

(Martti ja Toni:) Ja selälle nousi tuuli

Vesi oli tyyni, kun rannasta läksin

Hei hei, kun rannasta läksin

(Hyräilyä.)

Kato nyt. Miljoona vuotta vanha, täynnä solmuja.

-Ai jaa. Tottahan toki voidaan ostaa uusi, kun vanhaan tulee solmu.

Olisiko se susta hyvä idea?

-Mutta kun solmuja tulee joka kerta. -Niinpä.

Milloin pitäisi ostaa uusi verkko?

Montako solmua ennen kuin luovutetaan vanhan suhteen?

-En mä aio luovuttaa.

Voitko antaa pari minuuttia kahden kesken?

-Mitä? -"Virrat pauhaavat, Herra."

"Virrat pauhaavat..." -Jumalauta!

Et vie mun poikaa pimeään! -"Virrat pauhaavat..."

Peter on jo... -Mä voin vielä estää sen.

-Jaana!

-Et voi antaa ton viedä mun poikaa pimeään!

-Peter on turvassa. Mennään katsomaan.

-Eemil on vienyt ihan liian monta, ihan liian monta.

(Moottorin käynnistysääniä.)

(Piippaa.)

(Kohinaa.)

Pohjoinen asema, IA 2 kutsuu.

(Kohina jatkuu.)

Pohjoinen asema, IA 2 kutsuu.

(Kapanen:) Sulla oli siitä tapaninpäivästä ajatusta.

(Tanner:) Kahdestaan mun pojan kanssa. Entä sä?

-Tanssitaanko teillä tapanina kuusen ympärillä porukalla, vai?

-Joo, totta kai. Kaikilla samanväriset pyjamat.

Halataan ja lauletaan koko päivä pelkkää "Valkeaa joulua".

-Ei kuulosta yhtään pahalta.

Musta olisi kiva kuulla sun laulavan.

- Mm. Mä en kyllä pysy nuotissa.

Isä oli meidän perheen laulaja.

Sillä oli tapana laulaa yhdessä mun pojan kanssa.

Se oli aika suloista.

-Uskon.

(Niiskuttaa, rykii.)

(Muurikka:) Skulaako?

-Tankki tyhjä.

-Kerro mulle. -Ei tässä mitään.

Joonas osti joka kuukausi uuden. Kauhean hajuisia.

Sä oot menettänyt jonkun aikaisemminkin.

Joo, mun isä katosi viime kesänä.

Ei hitto.

Tiedätkö sä...

Ekoina aamuina, -

pieni hetki just heräämisen jälkeen...

Sellainen...

...hiton lyhyt riekale unen ja valveen rajalla.

Kun ei vielä muista.

Siinä hetkessä -

ajattelee, että elämä on ihan okei, -

että kaikki on niin kuin ennallaan.

Sori.

-Ei... (Martti:) Mikä kestää?

-Diesel loppu, takana varakanisteri. -Niin?

(Tiheää hengitystä.)

Peter? -Peter...

Peter...

(Peter voihkii.)

Mä olen tässä.

Miten te ette kuule sitä? -Mitä sä kuulet?

-Se on täällä.

-Yönpuoleinen?

(Hengitys tärisee.)

Älä kuuntele sitä.

Peter, katso... -Se on Eemilin luona.

-Älä mene sinne. Ei. Eemil on jo pimeässä.

-Jaana, nämä ei nyt auta.

-Sulle voi käydä kuin isällesi. -Älä yritä olla äiti!

Sä et ole koskaan ollut sitä.

-Mitä sä sanot... -Sä et ole koskaan ollut paikalla.

Olinhan.

Olin aina paikalla. -Mun piti yksin löytää isä.

Menisitkö Jaana vähäksi aikaa ulos?

Jaana.

(Peter haukkoo henkeään.)

Ei se väärässä ole. -Kuka?

-Martti.

Westman muka jäätyi kesken hätäraketin?

-Kai myrskyn takia. -Jäätymiseen menisi tunteja.

-Mitä sitten kävi?

En mä tiedä.

Talvipäivänseisaus. -Et kai säkin...

-Mitä jos Jaana on oikeassa?

Camoon, Tanner. Kato tätä sumua, tätä paikkaa.

Missä me ollaan?

Mikään ei ole kuin pitäisi. Kaikki on...

Vinossa. -"Vinossa"?

Pisin yö nostaa verhon elävien ja kuolleiden maailmojen ympäriltä.

-Kaikki johtuu siitä, että Eemil lähes kuoli, kun laitteet sössittiin.

Se sekosi ja ajoi karille, ja siksi me ollaan tässä. Olenko väärässä?

-Ei se nyt tarkoita...

(Vaikerointia.)

(Hongisto:) Sä olit lapsi.

Se ei ollut sun syy.

Ei... Mun olisi pitänyt pystyä nostamaan se ylös.

Mä olin yksin siellä.

Mä en jaksanut nostaa.

Isä roikkui siinä. Olisi pitänyt pystyä nostamaan.

(Vaikeroi.) (Hongisto hyssyttelee.)

En jaksanut.

En jaksanut. -Mä autan sua.

-Se on kuin mustaa tervaa mun pään sisällä...

Jos me noustaan...

Jos me noustaan...

-Me noustaan yhdessä.

-Me noustaan yhdessä.

-Jos me upotaan...

...me upotaan yhdessä.

(Supinaa.)

Peter.

Peter.

Pysykää siinä.

Täytä tankki.

-Me halutaan kaikki päästä... -Pysy siellä!

-Martti... -Nyt!

-Martti, älä viitsi... -Laske ase!

-Nyt oikeesti...

-Pysy siellä, saatana! -Okei, okei.

-Okei. Anna avaimet.

-Laske ase. -Anna ne avaimet!

Pakko päästä pois... -Okei, okei, okei.

Heitän avaimet heti, kun aseet on alhaalla, okei?

Laske ase.

Laske ase.

Välität miehistöstä. Laurasta, Jaanasta, Peteristä, kapteenista.

-Vitut välitän. -Me ei voida jättää niitä tänne.

-Ketkä "me"?

Sä jäät tänne.

Mä lähden nyt mantereelle.

Ootko mukana vai et?

No totta helvetissä.

En ole jäämässä sekunniksikaan.

Pääsetkö sä Auralle kävellen?

-Pääsen. -Hyvä. Sit mennään.

-Heitä tänne avaimet.

(Muurikka:) Pliis, Martti, laita se ase pois!

Rauhoitu. Laita ase pois...

Laske ase ja siirry! Siirry!

(Tuskaista huutoa.)

(Martti:) Mä en tarkoittanut...

Mä en tarkoittanut...

-Mitä vittua, Martti? Sä ammuit mua! -Anteeksi.

(Raskasta hengitystä.)

(Ähkimistä.)

Eemil.

Ota toi pois.

-Mä vien teidät kaikki sinne. Teidät kaikki.

Sä olet vahva.

Älä kuuntele sitä. -Se on väärin.

Se on väärin.

Eemil, tule takaisin.

Kuuntele mua.

-Jonkun täytyy kuolla, että toiset voi elää.

Olet täällä. -Täytyy uskaltaa kuolla.

-Eemil... -...että voi elää.

-Kuuntele mua. Tule takaisin sieltä.

Sä olet tässä.

(Tiheää hengitystä.)

Sä olet tässä.

(Ähinää.)

(Ähinä hiljenee.)

PISIN YÖ

(Radio alkaa rätistä.)

(Tanner:) ...IA 2.

Kuuleeko J/M Aura?

Tanner, IA 2. Lähestytään Auraa.

Jäätyi -

kuoliaaksi?

-Olen pahoillani.

-Jos olisi löydetty aikaisemmin... -Me tehtiin kaikkemme.

-Mitä sulle on sattunut?

-Joku metallikulma. Otin vähän osumaa.

-Eli nyt voidaan lähteä.

-Etsin joka paikasta. Eemil ja Peter on hävinnyt.

Etkö sä vahtinut? -Vahdin, mutta sitten Jaana tuli...

Te löysitte Westmanin?

Hei...

Mä olen pahoillani. Tiedän, miltä tuntuu.

(Supinaa.)

Joidenkin täytyy kuolla, että toiset voi elää.

Joidenkin täytyy kuolla, että toiset voi elää.

(Narinaa.)

Mitä?

Tarkista keula, etsin hytit.

(Tuhahtaa kivusta.)

Olen tosi pahoillani.

Ei tän pitänyt mennä näin.

Olitko sä vittu oikeasti jättämässä muut tänne?

-Piti jäädä pois pari päivää sitten. -No ei kai?

Jäbä on ollut koko viikon ihan out. Mikä helvetti sua oikein vaivaa?

Mun isosisko.

Se sai muutama viikko sitten aivoinfarktin.

Tosi pahan sellaisen.

Faija soitti viime viikolla. Sen piti olla jo toipumassa.

Sisko ei tule näkemään joulua.

Olisin halunnut olla siellä sen kanssa.

Olen tosi pahoillani.

Sä pääset sinne. Mä lupaan.

Enkä mä kerro kytille, mitä sä puuhasit viime kesänä.

Parempi niin.

(Rapisee.)

(Kolahdus.)

(Eemil:) Sanna! Sä et voi paeta sitä!

Ensin sä vain kuulet sen...

Sitten sä näet sen.

Se ei ole muisto.

(Kolahdus.)

Se on kaikkialla. Käytävissä, oviaukoissa...

Ai! (Huokaisee.)

-Ne on kadonnut. -Missä sä viimeksi...

(Tömähdys.)

(Narinaa.)

Se on täällä.

Se on pimeys. Se vie meidät... -Mikä vie?

-Eemil kuuli sen päässään.

Mikä sun teoria on? Mä kuuntelen.

Eemil kohtasi Yönpuoleisen.

Viime kesänä.

-Mikä on Yönpuoleinen? -Kalastaja.

Haudattu mereen 500 vuotta sitten.

-Ja Eemil kohtasi sen, kun se melkein hukkui?

-Ei "melkein".

Eemil hukkui.

Kuoli.

Kaikki Tuonelan ovella käyneet kutsuu kuolleita takaisin.

Talvipäivänseisauksen aikana.

Minne tämä johtaa? -Konehuoneeseen.

Samalla lailla kävi saarella... -Shh.

(Kilinää.)

(Rapisee.)

(Kolahdus.)

Peter...

Ei, ei, ei... -Mähän sanoin. Saan sen takaisin.

Ole kiltti ja tule heti pois. Pois.

-Eemil. -Kaikki on hyvin...

Mä yritin, hippunen.

Mä yritin.

Sido sen kädet.

-Ei siitä ole enää vaaraa. -Sido sen kädet!

Älä taistele sitä vastaan, hippunen. -Turpa kiinni.

-Hippunen, älä taistele. Sitä enemmän sattuu.

-Turpa kiinni!

Ja sitten liikkeelle.

Hippunen.

Me kaikki kohtaamme syntimme... -Mennään ilmatyynyalukselle.

(Eemil lausuu psalmia.)

-Mistä löysitte ne? -Konehuoneesta.

Onko muut jo ulkona? -Ei. Mä tulin etsimään.

Ne on messissä. -Okei.

Eemil, nyt turpa kiinni.

Onko dieseliä?

-Jaana, pari kannua talvidieseliä. Varastossa pitäisi olla.

-Sä tiedät, minne me ollaan menossa.

Tiedäthän, mihin, mikä meitä ulkona odottaa?

-No niin, Eemil. Mennään.

Viedään sut kotiin.

Mä tiedän sen. Mä kuulen sen.

-Hei, ota tämä. Se on Joonaksen.

Käytät vain jos se on hankala.

Mä haen muut.

(Eemil:) "He riemuitsivat, kun myrsky laantui..."

Sun täytyy olla valmis. Sun täytyy ymmärtää.

Jos astun ulos, en mene kotiin.

-Nyt sä liikut.

-Laura. -Mitä?

-Mitä jos mä? -Pidä tätä.

Raahaan tämän ulos.

Riittävästi kampetta siltä varalta, että ilmatyynyalus sakkaa.

Hei. -Täh?

-Miten sä voit? -I'm ready to go, go, go.

Olen bookannut maratonin huomiseksi.

(Hyräilyä.)

Hippunen.

(Kari hyräilee.)

Täytyy varoa, ettei hauki nappaa varpaasta.

Mehän tässä ollaan kaloja narraamassa, ei toisin päin.

Älä huoli, kulta.

Lierukainen ei tajua tuon taivaallista, vaikka sen halkaisisi.

No niin, otatko sä? Noin.

Mistä sä tiedät? -Isä tietää kaiken.

Joidenkin täytyy kuolla, että toiset voi elää.

(Hongisto:) Apua! Tulkaa auttamaan!

Jää repeää. Nyt äkkiä!

Apua!

Väistä! -Eemil!

-Se upposi vaan tuonne... -Eemil!

-Onko Eemil siellä? -Upposi tuonne.

-Pimeys, älä yllä tänne...

Häivy yö ympäriltä. Pimeys, älä yllä tänne.

-Tuntuuko mitään?

(Eemil:) Mä yritin, hippunen.

Se ei ole muisto.

Se ei ole muisto.

Älä taistele sitä vastaan.

Älä taistele sitä vastaan.

Tekstit: Timo Suuronen LinQ Media Group