Original subtitles

EDELLISESSÄ JAKSOSSA

Jäänmurtaja parkissa, Kokkokallio.

-Mikä tahansa jäänmurtaja kyntäisi siellä.

(Tanner:) J/M Aura, Merivartiosto. Pyydetään lupaa nousta alukseen.

Joku on pöllinyt ilmatyynyaluksen!

(Huutoa.)

Sisälle, nyt!

-Meidän pitäis painua helvettin. -Sä et pääse minnekään huutamalla.

-Sä olit oikeessa. Talvipäivänseisaus.

-Mitä siitä?

-Ei mitään.

Se on vain tämä pimeys.

-Joonas!

Joonas!

Joonas!

Hei, me tarvitaan apua täällä!

-Joidenkin täytyy kuolla, että toiset voi elää.

-Me ei voida jättää sitä. -Tanner. Mitään ei voi tehdä.

(Hengittää syvään.)

Tanner?

Hei. Sun pitää nyt levätä.

Tuu, mennään. -Ei kun odota. Tossa on joku.

-Sä näit vain unta. -Siinä oli joku.

Mennään lepäämään. Tuu nyt.

Käy siihen makoilemaan.

Huomenta.

Tanner? -Mitä?

-Mulla olis... -Missä mun ase on?

Missä mun ase on? -Hei, hei.

Miten sä voit? -Hyvin. Mä tarviin...

Vou.

Tanner?

Onko kaikki kunnossa?

-Missä se on?

-Kuka?

Meidän konepäällikkö, vai? -Ei kun mun työpari, Joonas.

Mä näin sen. Se seisoi tossa.

Se on kuollut.

Ei... -Mä oon tosi pahoillani.

(Sopertaa.)

Ei oo totta. -Sanna, mä...

-Koska musta tuli "Sanna" sulle? Tää ei mee näin!

Missä mun ase on?

-Tää ei oo sun vika. -Miksi olisi?

-Sä teit kaikkesi ja enemmän. Tää on kaikki Eemilin syytä.

Missä se on?

-Ei mitään havaintoa...

-Eli laivalla. -Ei kukaan tiedä.

-Vitun hyödytön sakki. Se etsitään. Missä kapteeni...

-Ootko sä ihan varma nyt? -Siirry.

Sähkö tulee 3. apukoneesta. Kaikki moottorit pimeenä.

-Koitetaan saada genut virralle.

Tervetuloa elävien joukkoon... -Mikä tilanne?

-Arvioidaan rungon, sähköjen ja pääkoneen mahdollisia vaurioita.

Jaana, genut. Martti, ylikuormitushälytykset.

-Konepäällikön kanssa. Se, joka on kadoksissa täällä.

Muodostetaan partio. Pari per kerros. Kolutaan kaikkialta.

-Vakautetaan laiva ensin.

Eemil on luovutettava toiselle yksikölle!

-Milloin se on saapumassa? -Hetkenä minä hyvänsä.

-Laiva ensin.

-Te olette Merivartioston toimivallan alaisena.

-Ja sinä vieras laivallani.

Totta kai.

Miten mä voin auttaa?

-Radio, pääkone.

-Sä et voi lähettää ihmisiä... -Mun mukaan.

(Kolahdus.)

Eemil työskentelee siis täällä. -Tuntee tän paikan kuin Raamattunsa.

Viettää suurimman osan ajasta täällä, yksin.

-Kauan te ootte ollut merellä tänä talvena?

-Puoltoista kuukautta. -Ja Eemil on sekoillut koko ajan?

-Ei se ollut ilmiselvää. Viikon, pari, maksimissaan kuukauden.

-Ja kapteeni piti sen silti laivalla?

-Se käyttäytyi eri tavalla, mutta ei me ajateltu...

-Mutta kapteeni vähät välitti, että yksi oli toimintakyvytön?

-Voitko jumalauta hellittää? Antola tekisi mitä vaan miehistön hyväksi.

Mä oon sille mun elämän velkaa.

Sä et oo aina ollut kansihenkilökuntaa.

Förstit ei tee näitä juttuja. -Mä aloitin motarina.

Konepuolella, yhdessä rahtilaivassa. 7 vuotta pimeessä metallilaatikossa.

Kansipuoli vetää kahdeksan tuntia aurinkoa ja avomerta katsellen.

Täällä tuijotetaan rautaa ja toisten perseitä.

Ja koitapa olla nainen täällä.

Saa olla helvetin kova, että jaksaa. -Jaksoitko sä?

Sen toisen paatin konemestari oli yksi...

...vitun mulkku. Mä olin sen alapuolella.

Se teetti mulla kaikki hanttihommat. Pilssit, paskatankit...

Se oikein nautti, kun se sai käyttää mua.

-Koska naiset ei kuulu laivalle.

-Sitten mä tulin tänne Auralle tekemään yhden tuurausvuoron.

Antola kannusti mua hakemaan kouluun.

Kun mä sain perämiehen kirjat, se otti mut tänne.

Se on kuin joku iso lintu, joka ottaa kaikki siipiensä suojaan.

Kuulostaa tyhmältä... -Saan kiinni.

-Antolalle paras tapa auttaa Eemiliä oli pitää se täällä, silmien alla.

(Loksahduksia, piippausta.)

Jaana sai genut käyntiin.

Ylikuormitus.

(Kolinaa.)

Laukaisi katkaisijan?

Miltä siellä näyttää?

(Hyminää.)

(Kolahdus.)

(Supinaa.)

Voi jumalauta!

Joku on tuhonnut tän.

-Mikä toi on?

-Sähkökeskus. Yhdistyy pääkoneeseen.

-Voiko se olla Eemil?

(Loksahdus, askelia.)

(Narinaa.)

Hei, pärjäätkö yksin?

(Martti:) Eikö pitäisi tehdä jotain hyödyllistä?

Painutaan helvettiin. (Toni:) Just.

Tai mitä jos sä vaan teet sen, mitä sua viisaammat sanoo?

-On sun vika, että Eemil flippasi.

Nyt täällä on sikoja... -Älä syytä mua!

Mihin sulla on niin kiire? Liekki perseen alla koko viikon.

-Ei kuulu sulle, vitun kusipää.

-Mikä sulla oikein on? Mä en jaksa joka vitun päivä...

-Kädet irti!

Saatanan siat.

-Tervetuloa J/M Auralle.

-Mitä se tarkoitti? -Mitä?

-Että sun takia Eemil sekosi.

-Kato tota jätkää. Se on yhtä sekaisin kun kaikki.

-Eemil ajoi laivan karille ja tuhosi sähkökeskuksen. Miksi?

Minne se piiloutuisi? -Tohonko pitäisi keskittyä?

Se tappoi mulle tärkeän ihmisen! Meidän on pakko löytää se.

Tanner, me käytiin se hytti jo läpi.

(Muurikka:) Mitä vittua? Joku on käynyt täällä.

Raamattu on hävinnyt.

Voisiko olla Eemil?

Se tai joku muu.

(Supinaa.)

(Hengittää syvään.)

(Kapanen:) " Meri antoi kuolleensa."

"Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa."

"Tuonela"...

Se puosukin mumisi jotain Tuonelasta.

Tässä ei ole kyse vain Eemilistä.

-Vaan? -Puosukin puhui Kuolemasta ja...

-Peter? -Mm.

Peter ja Eemil oli parhaita frendejä. Aina yhdessä.

-Eemil sitoi sen... -Eemil on perusookoo tyyppi.

-"Perusookoo"? -Niin.

-Se löi tajun kankaalle, aiheutti viranomaiskuoleman...

-Jos mä tietäisin jotain, mä kertoisin.

Se oli "Jeesus, lapset ja vaimo" -type of guy.

Halusi auttaa muita. Mä diggasin. Se jeesasi muakin.

Näitkö sä, että vintti oli pimenemässä?

-Eikö meillä kaikilla vähän?

Moro, Peter.

Onko kaikki hyvin?

Moi. Mä haluan selvittää, mitä täällä on tapahtunut.

Miten sä päädyit kannelle köysiin?

-Hei. Tanner tietää, että sä ja Eemil olitte läheisiä.

Sä voit puhua sille rauhassa.

Eemil oli siellä.

-Missä?

-Hitsaamassa ovea. -Miksi?

Sä näit sen. Mitä sitten?

-Mä juoksen.

Missä Eemil on?

Hei... Se jätti sut ulos jäätymään kuoliaaksi.

Ei sun tarvitse suojella sitä.

-Ei se ole tehnyt mitään väärää.

Okei.

Okei.

Muistatko sä sen mun työparin?

Se, joka huolehti susta, kun me löydettiin sut.

Sen nimi oli Joonas.

Sillä oli kaksi pikkuveljeä -

ja aina sellainen...

...isovelimeininki, kun mentiin keikoille.

Se rauhoitti tilanteen vain olemalla siinä.

Meidän piti viettää tapaninpäivä yhdessä. Halusin...

...että se tapaisi mun pojan.

Mutta sun ystävä Eemil veti sen jäihin.

Joonas kuoli viime yönä.

Eemil yrittää suojella meitä.

"Meri antoi kuolleensa, jotka siinä olivat."

"Kuolema ja Tuonela antoivat..."

-Peter, onko sulla Eemilin Raamattu?

-Eemil näki pimeyden, ja pimeys näki sen.

Viime kesä...

Mitä viime kesänä tapahtui?

Hei. Mitä viime kesänä tapahtui?

(Antola:) Tanner, komentosillalle. Radio toiminnassa.

(Tanner:) Tähän palataan vielä.

Merivartiosto, J/M Aura. Kuuleeko Merivartiosto?

-Kuuletteko jotain?

-Kaikki alukset ja asemat. Täällä kapteeni Antola, J/M Aura.

Kanava 16, kuuleeko kukaan?

(Kohinaa, rätinää.)

(Piippausta.)

(Hymäilyä.)

...Aura karilla, Kokkokallio lounas. Kuuluuko?

-Voidaanko saada yhteys Westmaniin? -Pitäisi olla maissa jo.

Westman, Westman. J/M Aura. Kuuluuko?

-Me ollaan odotettu yli 24 tuntia. Miksei se toinen pelastuspartio...

-Myrsky!

-Ja ne tietää meidän sijainnin? -Totta kai.

-Pysytään hätäkanavalla. Saatetaan saada yhteys ohittavaan alukseen.

Kahden tunnin vuorot. Ota ensimmäinen.

-Mun pitää löytää...

Totta kai.

Tanner J/M Auran kyydissä kutsuu Pohjoista asemaa. Kuuluuko?

Me ollaan menetetty yksi meidän omista.

Vastatkaa, mä pyydän.

(Kohinaa.)

Nyt on niin tujut sumpit, ettei varmana nukuta koko yönä.

Kiitos.

-Mä voin jatkaa.

(Venyttää y-kirjainta.) Hyvää iltaa, Pohjanlahti. Täällä J/M Aura.

Onko siellä muita yksinäisiä sieluja risteilemässä aavalla merellä?

(Kohinaa.)

Kaikki on ihan solmussa.

Kyllä me selvitään.

Pitää pitää sokerit korkealla.

Me syötiin aina näitä luokkaretkillä.

(Myhähtää.) Elämäni parasta aikaa.

Suomenlinna, ysiluokan päättärit.

Pussasin tyttöä. Se oksensi mun päälle kossua.

Ei muuten, mutta niin käy naisten kanssa edelleen.

-Dokasin ja oksensin rippileirillä. Syytin aamulla kissaa.

-Oho! (Naurahtaa.) Tanner yllättää.

Ootko sä ollut kauan täällä töissä?

-Kaksi talvea. Viisi vuotta muilla laivoilla.

-Ootko sä viihtynyt?

Toiset hetket on parempia kuin toiset.

Saa hyvää kokemusta ennen kuin vaihdan hommia.

-Minne?

(Hymähtää.)

Merivartiostoon.

(Naurahtaa.) -Oikeesti? Vau.

Sä haluat siis mun viereen, isojen tyttöjen pöytään.

-Joo. -Okei. Tervetuloa.

-No, entäs sä? -No...

Meri on ollut koko elämä.

12 vuotta merivartijana, kulkee suvussa. Mun isä on kala...

(Rykäisee.)

Mustakin piti tulla... (Rykäisee.)

Ilmeni, että tasainen valtion liksa auttaa lapsen kasvattamisessa.

-Entä sun mies? -Eksä.

Se halusi asua kaupungissa.

Entäs sä?

Onko sulla vaimoa, tyttöystävää?

(Myhähtää kieltävästi.)

Mä pidän silmät auki.

Mitä Eemilille tapahtui viime kesänä?

Ei mitään hajua. -Kyllä sä jotain tiedät.

-Tiedän vain, että se oli sukellusonnettomuudessa.

Eemil käy hylkysukeltamassa kesäisin.

Se tutkii vanhojen kauppalaivojen ja sellaisten hylkyjä.

Kai sitten yhdellä reissulla sille sattui jotain.

Mä kuulin, että Eemil melkein hukkui.

-Ja Peter oli siellä?

-Niin kai.

(Westman:) Kuuluuko? Tarvitsen apua.

-Mitä hel...

-Jäätä kaikkialla. Tää ei liiku. -Westman...

-Eikö se päässyt maihin? -Perkeleen sumu, kun ei näe.

-Westman! Mikä on sun sijainti?

-Ei tää paatti liiku täältä...

-Missä helvetissä sä oot?

-Vittu, mä jäädyn tänne.

Mä en tunne mun jalkoja.

Auttakaa mua.

(Yhteys katkeaa.)

Päällikkö komentosillalle. Me saatiin yhteys Westmaniin.

Pysähdy!

(Kilahtelua.)

Eemil!

(Tömähdys.)

(Kolahdus.)

Nouse hitaasti ylös ja käänny.

Laske kirves!

Pysähdy ja laske kirves!

Joidenkin täytyy kuolla, että toiset voi elää...

Joidenkin täytyy kuolla...

...että toiset voi elää.

Joidenkin täytyy kuolla, että toiset voi elää.

Ei se voi mennä niin...

(Huutaa.)

Se ei saa mennä niin...

(Askelien kolinaa.)

Kaikki hyvin?

Siltä on taju pois.

(Hengittää raskaasti.)

(Kohinaa.)

Westman, Laura. Kuuleeko Westman?

(Kohinaa.)

Missä sä oot? Me tullaan hakemaan sut.

Se pysyy tossa.

Miksi sä teit sen?

Vaaransit miehistön ja tapoit merivartijan. Miksi?

-Ensin sä vain kuulet sen. Se tunkee kynnet syvälle päähän.

Sitten sä näet sen.

Se on kaikkialla.

Se on käytävissä, oviaukoissa.

Mutta se ei ole muisto, Sanna. Se ei ole muisto.

Miksi sä työnsit Joonaksen veteen?

-En työntänyt. Sä tiedät sen.

-Miksi sä työnsit Joonaksen veteen?

-Sä tiedät sen. -Miksi sä työnsit Joonaksen veteen?

Irti!

-"...elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolevat..."

-Helvetti, Eemil, hiljaa!

-"Heillä ei ole enää palkkaa saatavana..."

Sanna! Sä et voi paeta sitä!

(Nyyhkyttää.)

(Tanner:) Miksi sä työnsit Joonaksen veteen?

Miksi sä työnsit Joonaksen veteen?

Me löydettiin Eemil.

(Antola:) Hyvä. Tiimi on lähdössä Westmanin luo.

-Mä lähden mukaan. Tunnen aluksen. Siinä kuului olevan joku vika.

-Te saitte sijainnin? -Hei.

Missä Eemil? -Siellä nipussa.

-Sitä pitää vahtia. -Laura.

(Muurikka:) Mikä suunta? (Antola:) Länteen.

-Siis kohti avomerta, ei mannerta?

Martti. Lääkintähytti, hypotermiavalmius.

-Lähden mukaan. Westman on frendi. -Kaksi riittää.

Poistu.

Sit mentiin.

Muistakaa olla varovaisia. Juoksette, jos on pakko.

Ettekä katso taaksepäin. Nyt on pisin yö. Toni.

Okei?

(Rätinää, vaimeaa puhetta.)

Mitä helvettiä? -Tuli fiilis happihyppelylle.

-Tietääkö Antola... -Joo. Tännekö?

(Peter:) Eemil tarvii mua. Mä oon ainoa, joka ymmärtää sitä.

Mun täytyy löytää se. Mun täytyy löytää se, ymmärrätkö...

Olkaapa varovaisia.

Tietääkö Tanner viime kesästä?

-Ei. En usko.

-Hae Eemil ylös. Katso, ettei kumpikaan puhu.

(Martti:) Paljonko vielä?

-Valoraketti nousi 40 minuutin kävelymatkan päässä.

Mitä me ollaan oltu täällä, 45?

No eipä näy alusta.

-Näissä oloissa on kova virhemarginaali.

-Ja herra navigaattorimestari on satavarma suunnasta?

Martti, tiedätkö mitään kesän sukellusonnettomuudesta?

-Siitäkö, mistä Eemil meni paskaksi? -Just siitä. Mitä kävi?

En tiedä. Joku kai kusi sukelluslaitteet.

-Keitä siellä oli?

-En ole vasikka. -Olitko sä siellä?

En helvetissä. En lähde vapailla pohjoiseen.

-Kävikö se täällä?

Siis... Eemil hukkui täällä jossain viime kesänä.

About tuolla, Kokkokalliosta länteen.

Senkö takia se ajoi Auran tänne karille?

-En mä tiedä.

(Muurikka:) Mitä kompassi näyttää?

(Martti:) Mitä?

(Supinaa.)

(Kolahdus.)

Mä tein väärin. Mä tiedän sen.

Mä tiedän sen. Kuuletko sä sen? Kuuletko?

Me ei voida... (Kolahdus.)

Mitä?

-Me ei voida sille enää mitään. Ei mitään.

Ne ei tiedä, minne ne on menossa.

Ehkä sähkömagneettinen häiriö. Näin pohjoisessa...

-On oltu kauempanakin, eikä näin ole ikinä käynyt.

-Sä oot hidastamassa tätä touhua. -No kerro sä, mitä vittua tapahtuu!

-En minä tiedä! -No sitten turpa kiinni!

En jaksa kuunnella, kun sä vänkäät ja vänkäät...

(Hymäilyä.)

(Tanner huutaa.)

(Martti:) Mitä helvettiä?

Mitä täällä tapahtuu?

(Muurikka:) Sumu ei voi nousta näin nopeesti.

(Natinaa.)

Hei...

Tekstit: Timo Suuronen LinQ Media Group