Original subtitles

Puola. Näemme nyt ainutlaatuisten ilmakuvien kautta maan,

joka käy läpi epätavallista muodonmuutosta.

Paljastamme muinaisia maisemia,

keskiaikaisia jättiläisrakennelmia,

insinööritaidon ihmeitä

ja ennätyksiä rikkovia rakenteita.

Puola ei ole enää menneisyytensä orja,

vaan maa on kasvamassa yhdeksi Euroopan supervalloista.

Tässä sarjassa kierretään Eurooppaa ilmasta käsin

ja nähdään paikkoja aivan uudesta näkökulmasta.

Paikat on kuvattu ilmasta käsin yhden vuoden aikana.

Maisemien muuttuessa vuodenaikojen vaihtelun tahtiin

tutustumme kulttuuriin, historiaan ja insinööritaitoon,

jonka avulla nyky-Eurooppa on rakennettu.

EUROOPPA YLHÄÄLTÄ PÄIN PUOLA

Puola sijaitsee Euroopan risteyskohdassa.

Toisella puolella ovat Saksa ja länsi,

toisella Venäjä ja itä.

Sen seurauksena Puola on mantereen sulatusuuni

ja monimuotoisuuden kehto.

Maan itäosassa Varsova on täynnä kommunismin ajan kerrostaloja

ja stalinistisia pilvenpiirtäjiä.

Itä-Puolaa taas leimaavat satumaiset linnat ja palatsit.

Etelässä puolestaan on aivan oma kulttuurinsa

murteineen ja perinteineen.

Pohjoisessa sijaitseva Gdansk on hyvin hollantilaisvaikutteinen

historiallisten yhteyksiensä takia.

Kesäkuussa puolalaiset suuntaavat pohjoiseen tutkimaan vanhoja satamia

tai nauttimaan Itämeren kultahiekkaisista rannoista.

On tullut kesä.

KESÄ

Nykyisin Pohjois-Puola saattaa vaikuttaa postikorttimaisemalta,

mutta jos tietää, mistä etsiä, maan verisen historian arpia

voi löytyä yllättävistäkin paikoista.

45 kilometriä Gdanskista kaakkoon,

Nogat-joen rannalla,

on valtava punakattoisten rakennusten kompleksi,

jonka ympärillä on paksut muurit.

Lähempi tarkastelu paljastaa valtavan linnoituksen,

joka on levittäytynyt yli 18 hehtaarin alueelle.

Tämä on Malborkin linna, joka on Euroopan suurin keskiaikainen linna.

Malborkin rakensi 1200-luvulla saksalainen ritarikunta,

joka oli tullut ristiretkelle Puolaan.

Maasta käsin linnaa on hankala nähdä seitsemänmetristen muurien takaa.

Ilmakuva kuitenkin paljastaa sen uskomattoman laajuuden.

Se on läpäisemätön megalinnoitus, vuorimainen rakennelma,

johon on käytetty yli 30 miljoonaa tiiliskiveä.

Tämä jättiläismäinen linna on Puolan ylpeys.

Bernard Jesionowski suojelee sitä tuleville sukupolville.

Huolehdin linnan tiilistä.

Varmistan, ettei mitään sorru.

Malborkin linna on tärkeä symboli.

Ensivilkaisulla linna näyttää säästyneen

vahingoittumattomana kovistakin ajoista.

Mutta nämä ainutlaatuiset ilmakuvat tarjoavat tarkemmat näkymät.

Seinissä on itse asiassa sekaisin vanhoja ja uusia tiiliä.

Se on merkki siitä, että linna oli joskus täysin raunioina.

Keskiaikaiset ritarit eivät pystyneet sellaiseen hävitykseen,

ja ilmakuva paljastaakin konetuliaseen jälkiä tiilissä.

Nämä vauriot ovat peräisin toisesta maailmansodasta.

Mutta kyse ei ole Saksan hyökkäyksestä vuonna 1939.

Itse asiassa linna selvisi sodasta lähes vahingoittumattomana.

Taistelu alkoi 26. tammikuuta 1945

ja päättyi 10. maaliskuuta.

Ne viikot olivat ratkaisevia linnan kannalta.

Neuvostoarmeija pyyhki Puolan läpi vapauttaakseen maan.

Malborkista tuli verinen taistelukenttä

puna-armeijan painostaessa Saksaa vetäytymään Puolasta.

Vahingot olivat valtavat.

Linnan itäpuolella hyökättiin raskain ammuksin.

Jotkin linnan osat tuhoutuivat jopa 80-prosenttisesti.

Jotkin osat tuhoutuivat täysin.

Linnaa korjattiin vuosikymmenten ajan

historiallisten tietojen pohjalta.

Korjattavien osien joukossa oli myös 39-metrinen kellotorni...

...ja 8-metrinen madonnapatsas.

Nykyisin linna näyttää melko samalta kuin 600 vuotta sitten.

Se on Puolan ylpeys, joka nousi taas raunioista.

Malbork on vain yksi monista Pohjois-Puolan nähtävyyksistä.

Noin tunnin matkan päässä aurinko hellii Gdanskin satamakaupunkia.

Natsit hyökkäsivät juuri Gdanskin kautta Puolaan vuonna 1939

toisen maailmansodan ensimmäisessä taistelussa.

Gdanskin kuuluisalla telakalla

työntekijät panivat alulle ammattiliiton vuonna 1980.

Lakkoiluna alkanut toiminta

muuttui sosiaaliseksi liikkeeksi, joka lopulta syrjäytti kommunismin.

Tätä historiaa muistellaan nykyisin valtavassa museossa,

jonka muotoilu muistuttaa suuren laivan runkoa.

Puolan telakoilla on edelleen töissä tuhansia taitavia työläisiä,

ja laivoja myydään eri puolille maailmaa.

Tänään on erityinen päivä.

Työntekijät valmistautuvat laskemaan vesille 75-metrisen troolarin.

Alus lasketaan veteen sivuttain.

Se on vain yksi monista rakenteilla olevista aluksista täällä.

Kun alus on vedessä, siihen lisätään navigointivalot ja kansinosturi.

Keskelle pannaan ohjaushytti sekä miehistön majoitustilat.

Aluksen perään pannaan lisänosturit kalastusverkkoja varten.

Kello on 10, ja on aika siirtää alus veteen.

Ylhäältä päin katsottuna näky on hämmästyttävä.

Noin 1 500 tonnia painava runko tekee veteen valtavan aallon.

Tämä on jälleen yksi voitto Gdanskin historialliselle telakalle.

Puola on megarakentamisen luvattu maa.

Ilmakuvat paljastavat useita upeita luomuksia.

Katowicen kaupungissa Etelä-Puolassa

valtava pyöreä areena näyttää lähinnä jättiläismäiseltä ufolta.

Länsi-Puolassa taas on maailman korkein Jeesus-patsas.

Patsas on peräti 33 metriä korkea

eli 3 metriä korkeampi kuin Rio de Janeiron Kristus-patsas.

Ja Puolan pääkaupungissa

tekeillä on jälleen yksi uusi jättiläismäinen rakennelma.

Tämä rakennus lyö valmistuessaan kaikki aiemmat ennätykset.

Veiksel-joki halkoo Puolaa kuin veitsi voita.

Sen rannalla sijaitsee myös Varsova, joka on kuin maan sykkivä sydän.

Kun pääkaupunkia tarkastellaan lintuperspektiivistä,

sen voi huomata muuttuneen pilvenpiirtäjien valtakunnaksi.

Kaupungin keskustassa on noin 18 000 neliömetrin rakennustyömaa.

Liki 1 200 työläistä kokoaa kolmea valtavaa rakennusta.

Kaksi niistä on jo lähes valmiita, mutta yksi on vielä kesken.

Paljonkin kesken.

Tämä Varso-torni. Siitä tulee melkoinen hirviö.

Valmiina Varso on 310 metriä korkea

ja siinä on 53 kerrosta.

46. ja 47. kerroksessa on ravintoloita,

ja rakennuksen huipulla on näköalapaikka.

Siitä tulee yksi Euroopan korkeimmista rakennuksista.

Valtavaa luomistyötä valvoo Marcin Chruslinski.

Toivomme, että siitä tulee Varsovan uusi ikoni.

Rakennus ei ole vain korkea, vaan siinä on myös hienoa arkkitehtuuria.

Siitä tulee kaupungin sydän. Se sijaitsee keskeisellä paikalla.

Tämä ei ole aivan tavallinen rakennustyömaa.

Valtava torni sijaitsee Varsovan keskusaseman vieressä

vilkkaasti liikennöityjen teiden ympäröimänä.

Näin keskeinen sijainti asettaa melkoisia haasteita.

Projekti on monimutkainen, sillä tilaa on hyvin vähän.

Suunnittelijat olivat ison haasteen edessä.

Tämä yksi kapea katu on ainoa reitti rakennustyömaalle.

Rakennusmateriaaleille on tilaa vain hyvin rajoitetusti.

Niiden toimituksia hallitaan 24/7.

Nopeus on avainasemassa häiriöiden minimoimisessa.

Toisin kuin useimmilla rakennustyömailla

iso osa työstä tehdään muualla kuin itse rakennuksessa

tai sitä ympäröivällä pienellä tontilla.

Valmistamme elementtejä mahdollisimman paljon muualla.

Se nopeuttaa prosessia täällä.

Ilmasta käsin näemme yhden ryhmän liittävän teräskehikoita toisiinsa.

Nämä terästuet lisäävät rakennuksen ytimen vahvuutta.

Nosturit nostavat valmiit tuet rakennuksen huipulle.

Näin torni pääsee kurkottamaan ylöspäin huikealla vauhdilla.

Yhden kerroksen pinta-ala on noin 1 500 neliömetriä.

Pystymme rakentamaan yhden kerroksen seitsemässä päivässä.

Pääkaupungissa on rakenteilla yli 10 pilvenpiirtäjää.

Puolan talous on kovassa kasvussa,

ja Varsovassa näyttää olevan enemmän nostureita kuin rakennuksia.

Varso on merkki uuden aikakauden alusta.

Siitä tulee 79 metriä korkeampi kuin nykyinen korkein rakennus.

Kulttuurin ja tieteen palatsi oli lahja Neuvostoliitolta.

Tähän liittyy tiettyä symboliikkaa, sillä tämä on ensimmäinen kerta,

kun pääsemme nousemaan kommunismin symbolin yläpuolelle.

Marcinin ryhmällä on vielä 240 metriä rakennettavaa,

ennen kuin Varso on valmis.

Kun se on valmis, se muuttaa Varsovan horisonttia pysyvästi.

Se on 2000-lukuun sopiva Puolan uusi ikoni.

Puolan kesän lähestyessä loppuaan

vihreät metsät alkavat muuttua ruskeiksi.

Maanviljelijät korjaavat satoja ennen sään kylmenemistä.

Syksy on saapunut.

SYKSY

Puolalaisille syksy on pohdiskelun aikaa.

Marraskuun 1. päivänä Varsovan keskusta on erikoisen hiljainen.

Se on kuin aavekaupunki.

Asukkaat ovat lähteneet pyhiinvaellusmatkalle.

Minnekö he menevät? Hautausmaille.

Tänään on pyhäinpäivä.

Tänään elävät muistelevat kuolleita.

Marraskuun 1. päivä on puolalaisille kristityille pyhäinpäivä.

Silloin elävät muistelevat kuolleita.

Miljoonat suuntaavat hautausmaille

varmistamaan, etteivät vierailijat kokisi jääneensä unholaan.

Väkijoukossa on myös Klaudia Karlowicz perheineen.

He käyvät Klaudian isoisän ja isoisoäidin haudalla.

Pyhäinpäivänä vieraillaan edesmenneiden läheisten haudoilla.

He eivät ole enää keskuudessamme.

Puhdistamme hautakivet, viemme kukkia ja juttelemme edesmenneille.

Kun ilta pimenee, vainajien muistelu on vielä näyttävämpää.

Miljoonat ihmiset sytyttävät kynttilöitä.

Kynttilät pannaan haudoille.

Niiden lepattavien valojen sanotaan opastavan sieluja pimeässä.

Sytytetty kynttilä kertoo siitä, ettei hautaa ole hylätty.

Hautausmaalla on silloin upean näköistä ja todella lämmin.

Tämän hienon perinteen mittakaava näkyy kunnolla vain ilmasta käsin.

Pimeät hautausmaat ovat muuttuneet valomeriksi.

Se on liikuttava kokemus ja mielettömän hieno näky.

Lounais-Puolassa eletään marraskuun loppua.

Syksyn kirkkaat värit ovat jo haalistuneet,

ja niiden tilalla on tummanvihreää ja harmaata.

Tämä on Ala-Sleesiaa. Alue on hyvin mielenkiintoinen.

Ilmasta käsin katsottuna tiheiden metsien välissä

näkyy lukemattomia palatsimaisia rakennuksia.

Itse asiassa neljäsosa maan palatseista ja linnoista

sijaitsee vain 6 % koko maasta käsittävällä alueella.

Miksi ne ovat täällä? Ja miksi niitä on näin paljon?

1800- ja 1900-luvun taitteessa

nykyistä Puolaa ei ollut vielä olemassakaan.

Iso osa Keski-Euroopasta oli Preussin hallinnassa.

Valtava kuningaskunta oli nykyisen Saksan edeltäjä.

Ala-Sleesia oli preussilaisten aristokraattien leikkikenttä.

Tänne rakennettiin lukemattomia palatseja.

Ikävä kyllä moni niistä hylättiin ja ne pääsivät rappeutumaan pahasti.

Niiden hiipuva upeus kuitenkin vie meidät ajassa taaksepäin

maan hyvin kiehtovaan historiaan ennen kommunismin aikakautta.

Valokuvaaja Tomasz Cichy on yksi harvoista onnekkaista,

joilla on lupa mennä ränsistyneen Bozkowin palatsien alueelle.

Lämmin syksyinen valo

sopii täydellisesti kauniiden raunioiden kuvaamiseen.

Kävin Bozkowissa ensimmäisen kerran noin 10 vuotta sitten.

Olin kuin pikkupoika huvipuistossa.

Olin kuin Liisa Ihmemaassa.

Se todella inspiroi minua valokuvaajana.

Päärakennus on peräisin 1700-luvun lopulta.

Sen rakensi Von Magnusin suku,

joka oli alueen suurin maanomistaja.

Palatsin julkisivu rakennettiin vaikuttavan näköiseksi,

mutta todellisia taikoja tehtiin vasta sisäpuolella.

Pääsemme nyt katsomaan Bozkowin palatsia ilmasta käsin.

Palatsi on noin 180 huoneen labyrintti,

jonka pinta-ala on yli 4 000 neliömetriä.

Kun Tomasz tutkii palatsia, vastassa on vuosikymmenten pölykerros.

Paikka on todella majesteettinen.

Sen historia tuntuu ilmassa.

Palatsin keskipiste oli valtava koristeellinen juhlasali.

Lukemattomat aristokraatit, kuninkaat

ja jopa USA:n tuleva presidentti John Quincy Adams kävivät täällä.

Kun sulkee silmät hetkeksi,

voi melkein kuulla kauniin musiikin täyttävän koko tilan

ja kuvitella ihmiset tanssimaan hienoissa asuissa

ja pitämään hauskaa.

Mutta kun toinen maailmansota alkoi, juhlat olivat ohi.

Aluetta hallinneet paikalliset aristokraatit joutuivat lähtemään.

Täällä ei ollut turvallista,

koska he pelkäsivät sekä Venäjän joukkoja että paikallisia.

Tai niin ainakin uskon.

Palatsi on päässyt ränsistymään pahasti,

ja iso osa upeista koristeista on varastettu.

Mutta Tomasz näkee kauneutta myös rappeutumisessa.

Hänen ottamansa kuvat ovat kuin kaikuja unohdetulta aikakaudelta.

Se on taianomaista.

Yritän saada herätettyä palatsin henkiin

ja säästää sen myös tuleville sukupolville.

Marraskuun vaihtuessa joulukuuksi

Puolan uneliaat pikkukylät peittyvät paksuun lumivaippaan.

Aiemmin vihreät kukkulat muuttuvat leikkikentiksi

talven saapuessa Puolaan.

TALVI

Lämpötilan laskiessa reippaasti

Veiksel-jokeen muodostuu pannukakkujäätä.

Myös pohjoisen kultahiekkaiset rannat ovat nyt valkoisia.

Puolan talvet ovat kauniita, mutta kylmyys voi olla raakaa.

Purevat itätuulet voivat pudottaa lämpötilan alle -20 asteen.

Kaikkein kovanahkaisempienkin on etsiydyttävä suojaan.

Anteeksiantamaton kylmyys tietää ongelmia myös villieläimille.

Aivan Puolan itäosissa, lähellä Valko-Venäjän rajaa,

on valtava tummanvihreä läntti,

joka ulottuu yli 14 000 neliökilometrin alueelle.

Tämä on Bialowiezan metsä.

Bialowiezassa aika on pysähtynyt.

Se on yksi viimeisistä ikimetsistä,

jotka aikoinaan peittivät koko Eurooppaa.

Tiheiden puustoalueiden välissä liikkuu arkoja otuksia,

jotka usein pakoilevat ihmisiä.

Pystymme kuitenkin jäljittämään niitä ilmasta käsin.

Nämä ovat visenttejä, mantereen suurimpia maanisäkkäitä.

Visentti voi painaa jopa tonnin ja olla kaksi metriä korkea.

Visentistä on tullut eräänlainen Puolan symboli,

mutta laji on vaikeuksissa.

Kukaan ei tunne tätä ikivanhaa metsää ja sen asukkaita

paremmin kuin metsänvartija Boguslaw Dawidziuk.

Vartuin täällä, joten olin yhteydessä metsään jo lapsena.

Kaupunki on minulle aivan outo paikka.

Boguslaw on huolissaan, koska kylmän sään takia

visenteille ei ole tarpeeksi ravintoa.

Ne eivät syö mitä tahansa. Ne pitävät metsän antimista.

Ne pitävät tammenterhoista ja joskus kaarnastakin.

Laji katosi jo kertaalleen lähes kokonaan.

Ihminen metsästi visentin sukupuuton partaalle 1900-luvun alussa.

Onneksi 54 yksilöä kuitenkin säilyi vankeudessa.

Luonnonsuojelijat alkoivat palauttaa eläimiä metsiin 1950-luvulla.

Nykyisin täällä vaeltelee kaikkiaan noin tuhat visenttiä.

Nämä täällä olevat ovat lähtöisin vain muutamasta yksilöstä.

Nyt ne pärjäävät, mutta ne tarvitsevat apua.

Boguslaw on visenttien suojelusenkeli.

Hän lastaa autonsa täyteen ruokaa visenteille.

Hän kantaa autoon viljasäkkejä toistensa perään.

Yksi valtava otus syö jopa 32 kiloa ravintoa päivässä.

Paikallinen viljelijä vie metsään myös heinää.

Normaalisti nämä ujot otukset pysyvät kaukana ihmisistä,

mutta Boguslaw tietää, mistä niitä löytää.

Annamme niille lisäruokaa.

Levitämme talvella pelloille viljaa, juureksia ja rypsiä.

Yhtäkkiä peltoaukean reunaan ilmestyy visenttilauma,

mutta eläimet ovat liian ujoja lähestyäkseen ruokaa.

Tulevatko ne syömään?

Boguslaw ei voi muuta kuin vetäytyä kauemmaksi odottamaan.

Kuusi tuntia myöhemmin, keskellä yötä,

metsään asennettu kamera tallentaa sydäntä lämmittävän näyn.

Visentit ovat tulleet syömään.

Visentit ovat läheltä nähtynä erittäin vaikuttavia.

Katselen niitä usein mielissäni.

Toivottavasti visenttipopulaatio alkaa ennen pitkää kukoistaa,

ja Bialowiezan majesteettiset otukset vaeltavat täällä kauan.

Niiden on kiittäminen Boguslawia.

Puolan talvi tuo mukanaan purevia tuulia ja paksun lumipeitteen.

Joillekin se kuitenkin tarkoittaa hauskanpitoa.

Aivan maan eteläosassa lähellä Slovakian rajaa

sijaitsee Puolan korkein vuoristo.

Tatravuoret.

Näissä huikeissa maisemissa on yli 300 vuorenhuippua.

Sekä lukemattomia pittoreskeja kyliä.

Tämä on myös erään huikean spektaakkelin kotipaikka.

Poronin kylässä on kokoonnuttu talvista kilpailua varten.

Kyse on hiihtoratsastuksesta.

Konsepti on hyvin yksinkertainen.

Joukkueen toinen jäsen ratsastaa, ja toinen tulee perässä suksilla.

Jessica Michalczewska ja Stanislaw Rzadkosz

ovat matkalla kisoihin.

Stanislaw on lajin mestari, mutta Jessica vasta opettelee sitä.

Pidin hevosista jo lapsena, mutten koskaan uskonut ratsastavani.

Sitten tapasin Stanislawin.

Hän opetti minulle oikeanlaisen istunnan hevosen selässä.

Stanislaw tarvitsi uuden joukkuetoverin,

joten hän alkoi opettaa Jessicaa.

Siinä tytössä on jotain hyvin perinteistä.

Hän on itsepäinen ja terävä.

Tämän päivän kilpailussa tarjolla on kaikkia lajeja.

Yksilökisassa hevosella ei ole ratsastajaa.

Kilpaa ajetaan myös reellä.

Ja lapsetkin pääsevät mukaan.

Kaikkein eniten voittoa janoavat kahden hengen joukkueet.

Kyseessä on nopeuskilpailu.

Jokainen joukkue kiertää radan mahdollisimman nopeasti.

Se ei ole helppoa, ja loukkaantumisia sattuu.

Hevonen voi kaatua, tai hiihtäjä voi törmätä hevoseen.

Jessica ja Stanislaw starttaavat seuraavaksi.

Heidän Cezar-hevosensa on hermostunut

ja pukittelee lähtöviivalla kuin rodeohevonen.

Hevonen on saatava rauhoittumaan.

Omatkin hermot on saatava hallintaan.

Lopulta joukkue pääsee matkaan.

Cezar kiihdyttää vauhtinsa nopeasti 40 kilometriin tunnissa.

Jessican on pidettävä hevonen koko ajan hallinnassa.

Hän pärjää hienosti.

Hän ei pelkää, kun hevonen pukittelee tai laukkaa kovaa.

Kierros on ohi vain 28 sekunnissa.

Joukkueen aika on hyvä. Sillä irtoaa toinen sija.

Harjoittelu ei mennyt hukkaan.

Cezaria on vaikea hallita, ja Jessica pärjäsi hienosti.

Stanislaw ja Jessica kilpailevat mahdollisimman monessa tapahtumassa.

Kun tapahtuma on ohi, he palaavat kotiin pokaalien kanssa.

Voitimme kaiken mahdollisen. Meillä on todella hyvät hevoset.

Annoimme kaikkemme, samoin hevoset.

Tammikuussa kylmä sää pitää useimmat puolalaiset sisätiloissa.

Kylmästä huolimatta pieni mutta ahkera ryhmä

kokoaa valtavaa puurakennelmaa,

jonka he toivovat nostavan tämän alueen maailmankartalle.

Noin 40 kilometriä Krakovasta länteen

sijaitsee ehkäpä Puolan värikkäin seutu.

Ilmasta käsin näkyy kiemurtelevia polkuja ja värikkäitä telttoja.

Tämä on Energylandia, Puolan suurin huvipuisto.

Energylandia avattiin vuonna 2014.

Sen 70 vetonaulaa levittäytyvät yli 30 hehtaarin alueelle.

Talvella puisto on aavemaisen hiljainen

yhtä nurkkaa lukuun ottamatta.

Työntekijät rakentavat uutta jättiläisvuoristorataa,

joka päätynee jokaisen huvipuistointoilijan käyntilistalle.

Amerikkalainen Damien Selph auttaa muuttamaan nämä puutavarakasat

ennätyksiä rikkovaksi huvipuistolaitteeksi.

Tänne tullaan tämän takia eri puolilta maailmaa.

Laitteesta tulee hybridivuoristorata,

joka on tehty sekä puusta että metallista.

Valmiina se on 1 300 metriä pitkä

ja 61 metriä korkea,

joten se on Euroopan korkein hybridivuoristorata.

Puukehikot rakennetaan maassa, ja sitten hyödynnämme nosturia.

Ne nostetaan pystyyn ja kiinnitetään perustuksiin.

Viikkojen kuluessa rakennelma kasvaa kasvamistaan.

Lintuperspektiivi osoittaa, millainen jättiläinen siitä tulee.

Työntekijät saavat oman adrenaliiniryöppynsä

kiivetessään 60 metriin kokoamaan valtavaa rakennelmaa.

Kun he alkavat asentaa kiskoja, heidän on pakko kiivetä sinne.

Alppiryhmä viimeistelee vuoristoradan rakenteet.

Kiipeilijät kiristävät kaikki pultit

ja ohjaavat kiskojen komponentit oikeille paikoilleen.

Kaverit tekevät hommaa täydellä sydämellä.

Työ on hyvin fyysistä ja vaativaa.

Laitetta ei avata vielä vuoteen, mutta sitten kun se avataan,

siitä tulee jo ennestään valtavan huvipuiston helmi

ja suuri ylpeydenaihe Damienin työryhmälle.

Miljoonat kävijät haluavat kokeilla sitä. Se saa hymyn huulille.

Päivien pidentyessä jäätyneet joet alkavat taas virrata

ja lumi sulaa vuorilta.

Kevät saapuu Puolaan.

KEVÄT

Kevätaurinko hellii Puolan kauneinta kaupunkia,

Krakovaa.

Entinen pääkaupunki on säilyttänyt keskiaikaisen ytimensä.

Krakova ei ole enää maan poliittinen keskus,

mutta se on edelleen Puolan kulttuurin kehto.

Muutaman päivän päästä Veiksel-joki

toimii henkeäsalpaavan upean spektaakkelin näyttämönä.

Täällä järjestetään yksi Puolan suurimmista ilotulituksista.

Bunkkerista Krakovan laitamilla

löytyy mies, jolla on erittäin tärkeä rooli festivaalin aikana.

Hän kantaa varovasti räjähteitä sisältävää laatikkoa.

Tässä on Aleksander Wadon.

Hän pitää huolen siitä, että tämän vuoden näytös on tähän asti paras.

Olen erittäin innoissani festivaalista.

Mielestäni se on yksi Euroopan kauneimmista näytöksistä.

Aleksander on valinnut näytökseen aivan uusia tehosteita,

mutta toistaiseksi hän on nähnyt ne vain videolla.

Hän tuo ryhmänsä testaamaan niitä kaupungin laitamille.

Etsimme uusia värejä ja muotoja,

jotka täytyy sitten testata.

Ilotulitusten täytyy olla äänekkäitä ja värikkäitä.

Ilotulitteet tanssivat yötaivaalla.

Ylhäältä päin katsottuna näky on harvinaisen upea.

Mutta ihastuuko yleisö?

Suuri päivä on koittanut.

Festivaali on vuosittainen lohikäärmeparaati.

Lohikäärmeellä on erityinen rooli Krakovan historiassa.

Legendan mukaan paikallinen suutari tappoi pahan lohikäärmeen.

Kiitollinen kuningas Krakus lupasi tyttärensä suutarin vaimoksi,

ja onnellinen pari perusti Krakovan kaupungin.

Ilotulitteet ovat paikoillaan,

ja tuhannet ihmiset tungeksivat joen rannalla odottaen näytöksen alkua.

Se jännittää aina,

sillä koskaan ei voi olla täysin varma siitä, miten se onnistuu.

Vastuu on tietenkin valtava.

Kellon lyödessä 22 näytöksen on aika alkaa.

Lentävät lohikäärmeet taistelevat joella.

Aleksanderin ilotulitukset räiskyvät komeasti niiden yllä.

Ilmakuvamme tarjoaa ainutlaatuisen perspektiivin.

Räiskyvä maisema juhlistaa upean kaupungin syntymää.

Aleksanderin kova työ tuntuu kannattaneen.

Se ei ole vain työtä, vaan se on intohimoni.

Krakova on aivan erityinen paikka. Maailman paras.

Täältä voi löytää ihan mitä vain haluaa.

Jopa jotain niinkin kummallista kuin lohikäärmefestivaalin.

Nyky-Puola on tulevaisuuteen katsova maa.

Puolalaiset ovat saaneet osansa konflikteista,

mutta kovalla työllä ja sitkeydellä

on saatu aikaan itsevarma ja energinen kansakunta,

tuleva eurooppalainen suurvalta.

Tekstitys: Saara Närhi