Afrikaans
Akan
Albanian
Amharic
Arabic
Armenian
Azerbaijani
Basque
Belarusian
Bemba
Bengali
Bihari
Bosnian
Breton
Bulgarian
Cambodian
Catalan
Cebuano
Cherokee
Chichewa
Chinese (Simplified)
Chinese (Traditional)
Corsican
Croatian
Czech
Danish
Dutch
English
Esperanto
Estonian
Ewe
Faroese
Filipino
Finnish
French
Frisian
Ga
Galician
Georgian
German
Guarani
Gujarati
Haitian Creole
Hausa
Hawaiian
Hebrew
Hindi
Hmong
Hungarian
Icelandic
Igbo
Indonesian
Interlingua
Irish
Italian
Japanese
Javanese
Kannada
Kazakh
Kinyarwanda
Kirundi
Kongo
Korean
Krio (Sierra Leone)
Kurdish
Kurdish (Soranî)
Kyrgyz
Laothian
Latin
Latvian
Lingala
Lithuanian
Lozi
Luganda
Luo
Luxembourgish
Macedonian
Malagasy
Malay
Malayalam
Maltese
Maori
Marathi
Mauritian Creole
Moldavian
Mongolian
Myanmar (Burmese)
Montenegrin
Nepali
Nigerian Pidgin
Northern Sotho
Norwegian
Norwegian (Nynorsk)
Occitan
Oriya
Oromo
Pashto
Persian
Polish
Portuguese (Brazil)
Portuguese (Portugal)
Punjabi
Quechua
Romanian
Romansh
Runyakitara
Russian
Samoan
Scots Gaelic
Serbian
Serbo-Croatian
Sesotho
Setswana
Seychellois Creole
Shona
Sindhi
Sinhalese
Slovak
Slovenian
Somali
Spanish
Spanish (Latin American)
Sundanese
Swahili
Swedish
Tajik
Tatar
Telugu
Thai
Tigrinya
Tonga
Tshiluba
Tumbuka
Turkish
Turkmen
Twi
Uighur
Ukrainian
Urdu
Uzbek
Vietnamese
Welsh
Wolof
Xhosa
Yiddish
Yoruba
Zulu
Italia. Ainutlaatuinen näkymä ilmasta käsin
paljastaa muinaisen maailman sydämen.
Jännityksen ja ihmeiden maan,
jossa ikivanhat perinteet
kohtaavat modernin ajan ihmeet.
Tällaista maisemaa ei muualta maailmasta löydy.
Tässä sarjassa tutustumme Eurooppaan ilmasta käsin.
Näemme mantereen nähtävyydet aivan uudesta kulmasta.
Ilmakuvissa yhden vuoden ajalta
näkyy vuodenaikojen vaihtelu maisemassa.
Paljastamme kulttuurin, historian ja insinööritaidon,
joilla Euroopan mahtavat kansakunnat rakennettiin.
EUROOPPA YLHÄÄLTÄ PÄIN
ITALIA
Italia,
1 000 kilometriä pitkä niemimaa, joka kurottautuu Välimerelle.
Väkiluku on yli 60 miljoonaa...
...mutta vuoden aikana vierailijat tuplaavat sen.
Kesällä turistit parveilevat etelän rannoilla.
Talvella taas pohjoisen hiihtokeskuksissa.
Mutta kun lumi sulaa...
...kevät tuo turistien ruuhkan
Italian historiallisiin kaupunkeihin.
Firenze ja sen maailmankuulu Duomo.
Milanon ikoninen keskiaikainen katedraali
ja Pisan kalteva torni.
Vierailluin kaupunki on silti maan pääkaupunki, Rooma.
Yli 400 vuoden ajan tämä kaupunki hallitsi maailmaa
Rooman keisarikunnan pääkaupunkina.
Säilyneet rakennukset houkuttelevat huimaavan määrän turisteja.
Joka vuosi yli 9 miljoonaa ihmistä saapuu
ihastelemaan Colosseumia, Forum Romanumia
ja Pantheonia.
Turistitulva voi olla ongelma kaupungin asukkaille.
800 heistä asuu Vatikaanivaltiossa,
maailman pienimmässä valtiossa.
Tämä on roomalaiskatolisen kirkon päämaja ja paavin koti.
Thierry Roch kuuluu paavin eliittiturvajoukkoihin,
sveitsiläiskaartiin.
Olen kuulunut sveitsiläiskaartiin yli kaksi vuotta.
Palvelemme kirkkoa ja paavia.
Thierry on myös kestävyysjuoksija Vatikaanin urheilujoukkueessa.
Seuralla on kunnianhimoa. Tavoitteena on jonain päivänä
edustaa Vatikaanivaltiota olympialaisissa.
Vatikaani on keskellä Rooman kuhisevaa turistialuetta.
Turistien täyttämät kadut vaikeuttavat Thierryn harjoittelua.
Siksi Thierry ja kaksi joukkuetoveria
aloittavatkin lenkkinsä jo aamuviideltä.
Viiden kilometrin lenkki vie hänet ulos Vatikaanin porteista
ja suoraan yhdelle Rooman upeimmista barokkiaukioista...
...ohi maailmankuulun temppelin...
...ja Rooman vanhimpien säilyneiden rakennelmien
aina kaikkein kuuluisimmalle nähtävyydelle asti, Colosseumille.
Reitti on täpötäynnä historiaa.
Thierry tovereineen ylittää ensin Tiberin,
joen, jota pitkin tuotiin keisarikunnan vehnää, oliiviöljyä ja viiniä Roomaan.
Ylhäältä nähtynä pääkaupungin kuulut sillat
ovat lähes tunnistamattomia ilman liikennettä ja turisteja.
Kun Thierry saapuu Piazza Navonalle,
hän on urheiluhistorian jalanjäljillä.
Lähes 1 000 vuotta sitten täällä oli 15 000 hengen urheiluareena.
Ilmasta käsin aukion stadionmainen muoto näkyy vieläkin.
Rooman ensimmäisellä pysyvällä areenalla
yleisurheiltiin ja järjestettiin hevosajoja.
Lähestytään seuraavaa maamerkkiä,
joka on yleensä turistien ympäröimä roomalaisajan rakennus.
Se on 2 000 vuotta vanha Pantheon.
Ilmasta voimme ihastella näkyä, jota ei maan tasalta voi nähdä.
Muinaisen kirkon valtava kupoli on kuin ilmetty silmämuna.
Roomalaiset rakensivat sen betonista,
joka näyttää yhä melkein uudelta vielä vuosituhansien jälkeenkin.
Huipun aukko keventää katon kuormaa.
Tämä rakennekikka auttoi luomaan kupolin, joka oli maailman suurin
yli tuhannen vuoden ajan.
Urheilijat saapuvat Forum Romanumille
juuri auringon noustessa taivaanrannasta.
Forum oli julkinen aukio,
jota ympäröivät keisarikunnan upeimmat rakennelmat.
Maaperä oli kuitenkin suota
ennen monimutkaista kanavajärjestelmää,
joka valutti vedet Tiberiin.
Ällistyttävästi muinainen järjestelmä toimii yhä.
Auringon noustua aikaa ole enää paljoa.
Pian turistit tekisivät juoksusta mahdotonta, mutta maalikin lähestyy.
Colosseum.
Tämä valtava stadion on yli 1 900 vuoden ikäinen.
Maanalaisine kerroksineen se veti aikanaan 50 000 hengen yleisöjä.
Gladiaattorit taistelivat kuolemaan asti keskenään
tai 36 luukusta vapautettuja villieläimiä vastaan.
Suosikkimonumenttini on kai Colosseum,
koska se on kuin nykyiset jalkapallostadionit.
Thierry ehtii maaliin juuri ajoissa.
Hän on taas askeleen lähempänä unelmaansa:
olympiamitalia.
Rooma on Italian suosituin turistikohde.
Sen kannoilla on yksi maailman erikoisimmista kaupungeista.
Pilvien päältä katsottuna
Adrianmeren pohjoisrannikkoa kirjoo
kymmenien matalien pikkusaarten joukko.
Suurin saarista paljastaa jotain poikkeuksellista.
Taloja, vesiväyliä ja satoja veneitä.
Tämä on Venetsia, kaupunki veden yllä.
Ylhäältä voimme ihastella vesiväylien labyrinttia.
Ylellisellä Pyhän Markuksen torilla
kohoavat valtava kellotorni ja kultakoristeinen basilika.
Autoja tai teitä ei ole. Kaikki kulkevat veneillä.
Niin myös 20 miljoonaa vuosittaista turistia.
Venetsian ylellisiä ihmeitä ei pääsisi näkemään,
ellei yksi ihmisryhmä olisi valmis likaamaan käsiään.
Insinööri Lorenzo Bottazzo vastaa liikenteen soljumisesta.
Tehtävän mittasuhteet paljastuvat ilmasta käsin.
150 kanaalia tarvitsee jatkuvaa huoltoa.
Työ Venetsiassa on kiehtovaa.
Ympäröivä historia ja taide motivoivat tekemään hyvää työtä.
Lorenzon arkkivihollinen on liete.
Sitä huuhtoutuu laguunilta Venetsian kapeisiin kanaaleihin.
Ajan myötä lietteen kertyminen
estäisi veneiden kulkemisen vesiväylillä.
Kanaaleita on ruopattava,
jotta turvaisimme palokunnan, ambulanssin ja poliisin liikkumisen.
Liete voisi tukkia historialliset kanaalit.
Lorenzon tiimin ase on tämä kelluva megaluokan kone.
Ainutlaatuisessa aluksessa on nelimetrinen nosturi
hydraulisella kauhalla. Lietettä voidaan nostaa päivässä 95 tonnia.
Tänään Lorenzo ruoppaa Santa Marian kanaalia.
Kun veneiden aamuruuhka hellittää,
tiimi sulkee kanaalin saadakseen työrauhan.
On kuitenkin oltava nopea.
Tärkeän vesiväylän katkaiseminen voisi aiheuttaa liikennekaaoksen.
Lorenzolla on aikaa vain seitsemän tuntia.
Kanaalin on oltava taas auki kello viiden ruuhkan aikana.
Liete on madaltanut kanaalin vain 1,5 metrin syvyiseksi.
Ruoppaajan kauha nostaa lietettä kerralla vain 12 kiloa.
Lorenzolla tiimeineen on siis edessään iso urakka.
Sää kuitenkin suosii työtä.
Sää on kaunis, ja työ etenee suunnitellusti.
Työpäivä on päättymässä.
Viimeinen kauhallinen lietettä nostetaan alukseen.
Santa Marian kanaali voidaan taas avata liikenteelle.
Lorenzon työ ei kuitenkaan valmistu koskaan.
Hankkeeseen kuuluu 21 kanaalia.
Ruoppaaminen vie 410 päivää.
Kaikki historiallisen keskustan kanaalit ruopataan 10 vuoden välein.
Lorenzon tiimin ansiosta Venetsia säilyy
eloisana vierailukohteena vuodesta toiseen.
Italiassa vilkkaat ja tiheästi asutut kaupungit
ovat pohjoisen ilmiö.
Maaseutumainen etelä on puolestaan harvaan asuttua.
Täällä hiljaiset kylät takertuvat jyrkänteisiin.
Tyhjät rauniot katsovat merelle.
Mutta kun kevät kääntyy kesäksi, tapahtuu muodonmuutos.
Lämpö ajaa ihmiset etelän rannikoille,
mutta kesä tuo tänne muutakin kuin ihmisiä.
Meren kalat saapuvat kutemaan etelän matalikoille.
Niitä jahdataan hyvin oudon näköisillä veneillä.
Korkealta pilvien päältä
Manner-Italia ja Sisilia näyttävät olevan yhtä,
mutta lähempää paljastuu kapea salmi niiden välissä.
Se on vain kolme kilometriä leveä.
Olemme Messinansalmella.
Francesco Billé on kalastanut näillä vesillä lähes 30 vuotta.
Hänen veneensä pitkälle eteen työntyvä kokka
muistuttaa oudosti Francescon tavoittelemaa saalista: miekkakalaa.
Miekkakalan valtti on sen maku.
Maukasta kalaa on myös hieno pyytää.
Uusi kalastuskausi alkaa tänään.
Francesco lähtee merelle erikoisella aluksellaan.
Sitä kutsutaan felukkaksi.
Miekkakaloja tähystetään 25 metriä korkeasta mastosta.
Korkealta on mahdollisimman laaja näkymä salmelle.
Francescon työ on harppunoida miekkakaloja veneen kokasta.
Näin Francesco pääsee lähelle saalista,
eivätkä kalat säiky moottorin ääntä.
On turvauduttava kekseliääseen teknologiaan,
etteivät veneet kaatuisi kiivaassa jahdissa.
Maston ja kokkasillan väliin on vedetty yli 900 metriä vaijeria.
Vaijerit tukevat alusta merenkäynnissä.
Vesirajan alle on kiinnitetty kymmeniä 30 kilon painoja,
jotka estävät venettä kaatumasta tiukoissa käännöksissä.
Korkean maston huipulla on kolme tähystäjää.
He etsivät väsymättä miekkakalan erottuvaa hahmoa.
Se on vaikeaa. Miekkakala sulautuu veteen.
Äkkiä suoraan edessä näkyy miekkakala.
Francesco hiipii kokkasillalle ja valmistautuu iskuun.
Pää ja pyrstö liikkuvat koko ajan.
On vain sekunti ja yksi yritys. Virheeseen ei ole varaa.
Jos myöhästyy, kala on jo poissa.
Hän nostaa harppuunansa ja heittää kohti varjoa vedessä.
Täysosuma.
Näittekö? Osuin!
Tule alas, Tino.
Miekkakala on nyt pitkän köyden päässä.
Yllättäen Francesco syöttää kalalle lisää köyttä.
Näin pelottava miekkakala väsyttää itsensä.
Se on turvallisempi nostaa veneeseen.
Francescon on helppo vetää uupunut kala veneelle.
Hän kiskoo miehistönsä avulla kalan kannelle.
Iso kala lopetetaan nopeasti.
Oikeaan poskeen raapaistaan kaksoisristi
perinteisenä kunnianosoituksena vastustajalle.
Onnistunut pyynti merkitsee paluuta rantaan.
Välimeri on kärsinyt liikakalastuksesta,
mutta perinteistä harppuunapyyntiä
pidetään kestävimpänä tapana kalastaa täällä.
Täällä on kalastettu miekkakalaa yli 2 000 vuotta.
Tämäkin elämäntapa sitoo modernia Italiaa ainutlaatuiseen historiaan.
Etelän hedelmällinen maaperä tuottaa runsaita satoja.
Sivistys on kukoistanut täällä vuosituhansien ajan.
Muinaiset kreikkalaiset asettuivat tänne 2 700 vuotta sitten,
kauan ennen Rooman keisarikunnan nousua.
Silti täällä on eletty aina hirviöiden varjossa.
Ja niin on vieläkin.
Valtavat, kartiomaiset vuoret nousevat Etelä-Italian ylle.
Tämä on tulivuorten seutua.
Vuonna 79 jaa. tulivuori Vesuvius purkautui
ja tuhosi Pompejin roomalaiskaupungin.
Voisiko vastaava tragedia toistua?
Italiassa on 13 tulivuorta,
joista kolme on edelleen aktiivisia.
Manner-Euroopan maista
vain Italia saa pelätä näitä hirviöitä.
Sisilian yllä nouseva Etna on tulivuorista aktiivisin.
Etna on niin korkea, että sen huipulla on lunta.
Se voi muuttua hetkessä tulta syökseväksi hirviöksi.
Joulukuussa 2018 Etna purkautui rajusti
ja syöksi laavaa ilmaan päivien ajan.
Tulivuori on uhka sadoille tuhansille ihmisille ympärillään.
Kukaan ei kuollut. Kiitos kuuluu tiedemiehille kuten Marco Neri.
Hänen työnsä on valvoa tulivuorta.
Poikkeavuuksien havaitseminen ajoissa
antaa arvokasta aikaa evakuoinneille.
Marco kiipeää purkauspaikalle
mittaamaan tulivuoren lämpötilaa ja tutkimaan ilman kaasuja.
Nämä tiedot auttavat ennustamaan uutta purkausta.
On velvollisuutemme valvoa vuorta,
jotta voimme varoittaa vaarallisista purkauksista.
Etnan purkausvyöhykkeellä elää yli miljoona ihmistä.
Marco tietää, että seuraava purkaus on vain ajan kysymys.
Etna on maailman aktiivisimpia tulivuoria.
Joskus voi tuntea maan vavahtelua,
kun vuoren sisällä tapahtuu pieniä räjähdyksiä.
Ylhäältä näemme syvät halkeamat,
jotka vuoden 2018 purkaus repi Etnan kupeeseen.
Marco mittaa tänään lämpötiloja tällä syrjäisellä alueella
vuoren kaakkoisrinteellä.
Vain kuukausia sitten koko tämä alue oli sulaa laavaa.
Marco etsii lämpimiä kohtia infrapunakameralla.
Jos lämpötila on noussut viime käynnistä yli 20 astetta,
se voi olla lähestyvän purkauksen ensimmäisiä merkkejä.
Jokainen lämpökuva analysoidaan tietokoneella,
jotta pinnan lämpötilat tiedetään tarkkaan.
Nyt lämpötilat ovat turvarajojen sisällä,
mutta Marcon pitää varmistaa, ettei Etnasta ole tänään uhkaa.
Hän tekee tärkeän toisen mittauksen.
Jos paine tulivuoren pinnan alla kasvaa,
ensimmäisenä ulos purkautuu laavan sijaan radonkaasua.
Marco seuraa ilman radonpitoisuuksia
ennustaakseen milloin tulivuori alkaa valmistatutumaan purkaukseen.
Tärkein tehtävämme on valvoa Etnaa,
koska se on suurin uhkamme.
Päivän mittaukset kertovat Marcolle, että tänään Etna lepää.
Sisiliassa voidaan nukkua huoletta. Toistaiseksi.
Kun Italian kesä hiljalleen kääntyy syksyksi,
maasto hehkuu punaista ja ruskeaa.
Yksi seutu Italiassa on kuitenkin aina vihreä.
Adrianmereen työntyvä Apulian alue
on Italian saappaan auringon paahtama korko.
Lähes 20 prosenttia Apuliasta
on oudon vihreän sängen peitossa.
Mikä tämä salaperäinen kuvio oikein on?
Lähempää paljastuu,
että kyse on Apulian ikivihreistä oliivilehdoista.
Lähes puolet Italian oliiviöljystä tuotetaan tällä seudulla.
Italialaisen keittiön tärkeimmän raaka-aineen
tuotanto riippuu syksyisen sadonkorjuun onnistumisesta.
On marraskuu. Pientilallinen Giovanni Principe
on huomannut oliiviensa kypsyneen poimintavalmiiksi.
Kun oliivi on puoliksi tumma ja puoliksi vihreä,
lopputuote on hyvä. Saamme hyvän sadon.
Liian tumma ja kypsä oliivi ei ole enää hyvä.
Tämä on juuri oikea väri.
Giovanni omistaa pienen osuuden isosta lehdosta.
Syksyllä hän aloittaa sadonkorjuun naapureidensa kanssa.
Oliivit kypsyvät nopeasti. Pian niistä tulee tummia ja kitkeriä
eikä hyvää öljyä enää saada.
Giovannin ja muiden on oltava nopeita.
Jos tänään poimitaan vähemmän kuin 50 puuta,
tiukka aikataulu romuttuu.
Apulian oliivisato korjataan joka syksy lähes 400 00 hehtaarilta.
Prosessia nopeutetaan ravistamalla oliivit puista.
Poimurin piikit värisevät
paineilman voimalla ja irrottavat oliivit oksista.
Lehtien lomassa värisevät piikit eivät vahingoita oliiveja tai puuta.
Työ etenee hyvin, mutta paras öljy saadaan vain
puristamalla oliivit ennen auringonlaskua.
Giovanni taistelee aikaa vastaan.
On jo melkein ilta, mutta Giovanni on täyttänyt
päivän tärkeän tavoitteen. Puu numero 50 on poimittu.
Sadat tuhannet oliivit peittävät nyt maata mattona.
Giovannin on vietävä oliivit kiireesti läheiselle tilalle.
Vastuu siirtyy hänen naapurilleen Antonella Bisceglialle.
Hän omistaa oliivipuristimen, jolla öljy otetaan talteen.
Sadonkorjuun aikaan
öljy pitää puristaa 24 tunnin kuluessa.
Se on aikaraja laadukkaimman oliiviöljyn saamiselle.
Tänään on korjattu yli tonni oliiveja.
Oliivit alkavat hapantua, ellei niitä puristeta poimintapäivänä.
Antonellalla on siksi kiire puristaa hyvää öljyä,
jota kutsutaan vihreäksi kullaksi.
Oikein hyvää.
Giovannille makea tuoksu on merkki tehtävän onnistumisesta.
Kauden ensimmäiset 200 litraa on saatu.
Öljyn arvo on tuhansia euroja.
Apulian oliivinviljelijät pelaavat kovilla panoksilla,
mutta palkkiokin on hyvä.
Syksy on huipennus Etelä-Italian viljelijöiden vuoden työlle,
mutta pohjoisessa syksy tuo rankkoja sateita,
jotka ovat uhka vuosituhantiselle elämäntavalle.
Pohjois-Italia on täynnä korkeita vuorijonoja.
Toscanassa geologia ja teollisuus ovat muuttaneet kallioista maisemaa.
Ilmasta Carraraa ympäröivät kukkulat näyttävät lumivalkeilta.
Tämä ei kuitenkaan ole lunta.
Nämä ovat marmorilouhoksia.
Carraran louhokset ovat olleet käytössä roomalaisajasta saakka.
Fantiscritti on seudun suurimpia louhoksia.
Sukupolvien ajan täältä on louhittu valkoista kiveä
kaikkeen luksuskylpyhuoneista hienoihin patsaisiin.
Tänään louhoksen päälliköllä, Alessandro Figaialla, on iso tilaus.
Nyt aamulla louhittava marmori
lähtee isoon projektiin USA:ssa.
Carraran marmorin ostaja ostaa perinnettä ja taitoja.
Hän ostaa jotain ikuisesti kestävää.
Mutta Alessandrolla on ongelma.
Syksyn kaatosateet ovat heikentäneet kallioperää.
Louhoksen seinämään on voinut syntyä pieniä halkeamia.
Se voi merkitä tappavaa riskiä louhoksen työntekijöille.
Alessandron on kutsuttava paikalle erikoisryhmä
poistamaan vaarallisia irtokiviä.
Nämä miehet, tecchiaiolit, partioivat murenevalla seinämällä.
Tecchiaiolit ovat enkeleitämme.
He suojelevat meitä ja pitävät louhoksen turvallisena.
Tecchiaiolit roikkuvat jyrkänteellä pitkien köysien varassa.
He tekevät työnsä yksin ja hoitavat hommansa.
Sinne ei tarvita isoa joukkoa. Kahden tai kolmen ihmisen ryhmä.
He käyvät usein ja hoitavat kaiken.
Ilmasta näemme tecchiaiolien työn aivan uudella tavalla.
He etsivät jyrkänteeltä halkeamia,
laskeutuvat muutaman metrin ja toistavat heilahduksensa.
Kun halkeama löytyy, kiveä sen vierellä isketään
isolla taltalla nimeltä poletto.
Jos kuuluu ontto ääni, se voi merkitä irtonaista kiveä.
Alessandron on täytettävä iso tilauksensa.
Hänen on silti odotettava tecchiaiolien lupaa aloittaa työt.
Tecchiaiolit hivuttautuvat alaspäin louhoksella
ja löytävät vaarallisen kuuloisen kiven.
Kivi istuu kuitenkin tukevasti. He voivat jatkaa matkaansa.
Tecchiaiolit ovat käyneet jyrkänteen läpi ja nousevat sen huipulle.
Vaarallisia kiviä ei löytynyt.
Tarkastus on kestänyt neljä tuntia,
mutta se aika kannatti uhrata.
Työläiset voivat nyt palata työhönsä
ja alkaa louhia marmoria seinämästä.
Kivet leikataan vientiä varten 30 tonnin lohkareiksi.
Alessandron liiketoiminta pääsee jatkumaan.
Iso tilaus saadaan täytettyä,
ja kiitos siitä kuuluu tecchiaiolien uskomattomalle työlle.
Louhoksilla pitää olla hiukan hullu.
Siitä tulee riippuvaiseksi.
Kun aloittaa täällä, mikään muu työ
ei enää tunnu kiinnostavalta.
Italialaisten luksuksen kaipuu on pitänyt marmorilouhoksen
toiminnassa tuhansia vuosia.
Tälläkin elämäntavalla
on juurensa Italian historiassa vuosisatojen takana.
Carraran valtaisat vuoret ovat valkeita ihmisen takia,
mutta pohjoisen vielä isommat vuorijonot
vaihtavat väriä vuodenajan mukaan.
Italian pohjoisrajaa kehystävät valtavat vuorijonot.
Euroopan korkein vuoristo, Alpit, on yli 1 000 kilometriä pitkä
ja kohoaa liki 5 000 metrin korkeuteen.
Idempänä on toinen, pienempi vuorijono.
Täällä kohoavat Dolomiittien rosoiset huiput 3 000 metriin.
Vihreät, jyrkät rinteet ovat kuin Alppien vastakohta.
Syksyn edetessä lämpötila Dolomiiteilla putoaa rajusti.
Vihreä muuttuu valkoiseksi,
kun lumi peittää vuoret ja talvi saapuu.
Jääkiipeilyn maailmanmestari, Angelika Rainer,
on kotoisin Dolomiiteilta.
Hän kiertää maailmaa ja kiipeilee ammatikseen,
mutta jääkiipeilyn suhteen
Dolomiiteilla on erityinen sija hänen sydämessään.
Halusin tälle vuodelle projektin täältä kotoa
Dolomiiteilta, koska täällä on niin kaunista. Oma koti kullan kallis.
Dolomiiteilla on talvisin siellä täällä jäätyneitä vesiputouksia.
Angelikan projekti on käyttää talven kylmimmät viikot
mahdollisimman monen valloittamiseen.
Tänään hän saakin kohdata oikean hirviön.
Vesiputouksen nimi on Luyanta.
Se on satametrinen seinämä sileää jäätä.
Moni taitava kiipeilijä käyttäisi nousuun kolme tuntia.
Triplamaailmanmestari Angelikalle
yli kahden tunnin aika olisi pettymys.
Angelika on selvästikin ottanut pelottavan haasteen.
Toisin kuin kivi, jää muuttuu jatkuvasti.
Se voi muuttua tunneissa pehmeäksi ja hauraaksi,
mikä voisi johtaa katastrofiin.
Raju lämpötilan muutos ei ole jäälle hyväksi.
Jos kova pakkanen lauhtuu äkisti, jäästä tulee hyvin haurasta.
Angelikan on jatkuvasti tarkkailtava jään lujuutta.
Koko vesiputous voi romahtaa.
Jos putoaa alas asti, henki voi mennä.
Pudotus on pitkä, jos Angelika on erehtynyt jään suhteen.
Uuvuttavan nousun jälkeen
Angelika on huipulla reilusti alle kahdessa tunnissa.
Useimmille kiipeilijöille se olisi oma ennätys,
mutta Angelikalle aika on yhdentekevä.
Hei, kaverit!
Nousu on vain askel kohti hänen tavoitettaan
valloittaa mahtavat Dolomiitit yksi vesiputous kerrallaan.
Huipulla tulee saavutuksen tunne.
Olin tarpeeksi hyvä pääsemään huipulle.
En niinkään valloita vuorta.
Yritän voittaa itseni onnistumalla nousussa.
Talvella Alppien luksushiihtokeskukset
täyttyvät varakkaista turisteista.
Kaikki eivät kuitenkaan tule laskemaan mäkeä.
Joka vuosi tietty pieni alue Italian alppimaisemassa
pyhitetään hurjapäisille kuskeille.
Teollisen Pohjois-Italian Modenassa
toimii monta maailmankuulua superautojen valmistajaa.
Tämä on superautojen henkinen koti.
Neljä isoa valmistajaa tuottaa niitä täällä yli 15 000 joka vuosi.
Vähän yli 300 kilometriä Modenasta pohjoiseen, Livignossa,
on kilparata, joka vie monet näistä autoista äärirajoilleen.
Livignosta löytyy hyvin erikoinen moottorirata,
joka on kokonaan jäätä.
Mittatilaustyönä jäädytetty kilometrin pituinen mutkainen rata
on lähes 2 000 metrin korkeudessa.
Esimerkiksi Milos Pavlovich rakastaa tätä huippuliukasta rataa,
joka laittaa mutkissa ajamisen taidot todelliseen testiin.
Tämä on erityinen jäärata. Se on hyvin kompakti,
ja korkeuserojakin on. Pitää olla taitava
selvitäkseen tiukoista mutkista.
Maanomistajat tekevät radan joka vuosi
laskemalla pellolle vettä, joka sitten jäätyy.
Livignon maasto-olosuhteet ovat otolliset jäärata-ajolle,
koska vuoret varjostavat kaupunkia
suuren osan päivästä. Kaupunki onkin Italian kylmimpiä.
Autonvalmistajat vuokraavat rataa
tarjotakseen arvoasiakkailleen huimia elämyksiä.
Tänään on Lamborghinin vuoro.
Jäällä liukuvat superautot luovat talvisen spektaakkelin,
jollaista ei missään muualla näe.
Parhaiten näytelmän näkee ilmasta.
Paikan päällä huomaa kyllä, kuinka erityistä tämä on.
Tällaista ei voi arkielämässä kokea.
Superautojen pitäminen aisoissa jäällä vaatii tarkkuutta.
Liian kova jarrutus lukitsee pyörät, ja auto luisuu ulos radalta.
Toisaalta liian kova sisääntulo mutkaan vie sekin auton luisuun.
Jäällä on käytettävä kaasua hellästi.
Ohjaus, kaasu ja jarru on saatava tasapainoon.
Kun sen tekee oikein, auto on koko ajan luisussa.
Jääradan tiukkojen mutkien läpäisy
on voitto sekä insinööritaidolle että ajotaidolle.
Kun päivä alkaa olla lopuillaan,
insinöörien teosten esittely saa loppunsa.
Milos tietää, ettei jäällä ajaminen ole pelkkää adrenaliinihuuman hakua.
Nämä taidot tekevät Italian vuoristoteistä turvallisempia.
Täällä oppii paremmaksi ja turvallisemmaksi kuljettajaksi.
Italia on menneisyydestään ylpeä maa.
Perinteet ja elämäntavat ovat säilyneet vuosisatoja,
mutta myös uusia innovaatioita syntyy.
Täällä muinainen ja moderni yhdistyvät
nykypäivän upeaksi eurooppalaiseksi valtioksi.
Tekstitys: Timo Hirvola
Can't find what you're looking for?
Get subtitles in any language from opensubtitles.com, and translate them here.