Original subtitles

Italia. Ainutlaatuinen näkymä ilmasta käsin

paljastaa muinaisen maailman sydämen.

Jännityksen ja ihmeiden maan,

jossa ikivanhat perinteet

kohtaavat modernin ajan ihmeet.

Tällaista maisemaa ei muualta maailmasta löydy.

Tässä sarjassa tutustumme Eurooppaan ilmasta käsin.

Näemme mantereen nähtävyydet aivan uudesta kulmasta.

Ilmakuvissa yhden vuoden ajalta

näkyy vuodenaikojen vaihtelu maisemassa.

Paljastamme kulttuurin, historian ja insinööritaidon,

joilla Euroopan mahtavat kansakunnat rakennettiin.

EUROOPPA YLHÄÄLTÄ PÄIN

ITALIA

Italia,

1 000 kilometriä pitkä niemimaa, joka kurottautuu Välimerelle.

Väkiluku on yli 60 miljoonaa...

...mutta vuoden aikana vierailijat tuplaavat sen.

Kesällä turistit parveilevat etelän rannoilla.

Talvella taas pohjoisen hiihtokeskuksissa.

Mutta kun lumi sulaa...

...kevät tuo turistien ruuhkan

Italian historiallisiin kaupunkeihin.

Firenze ja sen maailmankuulu Duomo.

Milanon ikoninen keskiaikainen katedraali

ja Pisan kalteva torni.

Vierailluin kaupunki on silti maan pääkaupunki, Rooma.

Yli 400 vuoden ajan tämä kaupunki hallitsi maailmaa

Rooman keisarikunnan pääkaupunkina.

Säilyneet rakennukset houkuttelevat huimaavan määrän turisteja.

Joka vuosi yli 9 miljoonaa ihmistä saapuu

ihastelemaan Colosseumia, Forum Romanumia

ja Pantheonia.

Turistitulva voi olla ongelma kaupungin asukkaille.

800 heistä asuu Vatikaanivaltiossa,

maailman pienimmässä valtiossa.

Tämä on roomalaiskatolisen kirkon päämaja ja paavin koti.

Thierry Roch kuuluu paavin eliittiturvajoukkoihin,

sveitsiläiskaartiin.

Olen kuulunut sveitsiläiskaartiin yli kaksi vuotta.

Palvelemme kirkkoa ja paavia.

Thierry on myös kestävyysjuoksija Vatikaanin urheilujoukkueessa.

Seuralla on kunnianhimoa. Tavoitteena on jonain päivänä

edustaa Vatikaanivaltiota olympialaisissa.

Vatikaani on keskellä Rooman kuhisevaa turistialuetta.

Turistien täyttämät kadut vaikeuttavat Thierryn harjoittelua.

Siksi Thierry ja kaksi joukkuetoveria

aloittavatkin lenkkinsä jo aamuviideltä.

Viiden kilometrin lenkki vie hänet ulos Vatikaanin porteista

ja suoraan yhdelle Rooman upeimmista barokkiaukioista...

...ohi maailmankuulun temppelin...

...ja Rooman vanhimpien säilyneiden rakennelmien

aina kaikkein kuuluisimmalle nähtävyydelle asti, Colosseumille.

Reitti on täpötäynnä historiaa.

Thierry tovereineen ylittää ensin Tiberin,

joen, jota pitkin tuotiin keisarikunnan vehnää, oliiviöljyä ja viiniä Roomaan.

Ylhäältä nähtynä pääkaupungin kuulut sillat

ovat lähes tunnistamattomia ilman liikennettä ja turisteja.

Kun Thierry saapuu Piazza Navonalle,

hän on urheiluhistorian jalanjäljillä.

Lähes 1 000 vuotta sitten täällä oli 15 000 hengen urheiluareena.

Ilmasta käsin aukion stadionmainen muoto näkyy vieläkin.

Rooman ensimmäisellä pysyvällä areenalla

yleisurheiltiin ja järjestettiin hevosajoja.

Lähestytään seuraavaa maamerkkiä,

joka on yleensä turistien ympäröimä roomalaisajan rakennus.

Se on 2 000 vuotta vanha Pantheon.

Ilmasta voimme ihastella näkyä, jota ei maan tasalta voi nähdä.

Muinaisen kirkon valtava kupoli on kuin ilmetty silmämuna.

Roomalaiset rakensivat sen betonista,

joka näyttää yhä melkein uudelta vielä vuosituhansien jälkeenkin.

Huipun aukko keventää katon kuormaa.

Tämä rakennekikka auttoi luomaan kupolin, joka oli maailman suurin

yli tuhannen vuoden ajan.

Urheilijat saapuvat Forum Romanumille

juuri auringon noustessa taivaanrannasta.

Forum oli julkinen aukio,

jota ympäröivät keisarikunnan upeimmat rakennelmat.

Maaperä oli kuitenkin suota

ennen monimutkaista kanavajärjestelmää,

joka valutti vedet Tiberiin.

Ällistyttävästi muinainen järjestelmä toimii yhä.

Auringon noustua aikaa ole enää paljoa.

Pian turistit tekisivät juoksusta mahdotonta, mutta maalikin lähestyy.

Colosseum.

Tämä valtava stadion on yli 1 900 vuoden ikäinen.

Maanalaisine kerroksineen se veti aikanaan 50 000 hengen yleisöjä.

Gladiaattorit taistelivat kuolemaan asti keskenään

tai 36 luukusta vapautettuja villieläimiä vastaan.

Suosikkimonumenttini on kai Colosseum,

koska se on kuin nykyiset jalkapallostadionit.

Thierry ehtii maaliin juuri ajoissa.

Hän on taas askeleen lähempänä unelmaansa:

olympiamitalia.

Rooma on Italian suosituin turistikohde.

Sen kannoilla on yksi maailman erikoisimmista kaupungeista.

Pilvien päältä katsottuna

Adrianmeren pohjoisrannikkoa kirjoo

kymmenien matalien pikkusaarten joukko.

Suurin saarista paljastaa jotain poikkeuksellista.

Taloja, vesiväyliä ja satoja veneitä.

Tämä on Venetsia, kaupunki veden yllä.

Ylhäältä voimme ihastella vesiväylien labyrinttia.

Ylellisellä Pyhän Markuksen torilla

kohoavat valtava kellotorni ja kultakoristeinen basilika.

Autoja tai teitä ei ole. Kaikki kulkevat veneillä.

Niin myös 20 miljoonaa vuosittaista turistia.

Venetsian ylellisiä ihmeitä ei pääsisi näkemään,

ellei yksi ihmisryhmä olisi valmis likaamaan käsiään.

Insinööri Lorenzo Bottazzo vastaa liikenteen soljumisesta.

Tehtävän mittasuhteet paljastuvat ilmasta käsin.

150 kanaalia tarvitsee jatkuvaa huoltoa.

Työ Venetsiassa on kiehtovaa.

Ympäröivä historia ja taide motivoivat tekemään hyvää työtä.

Lorenzon arkkivihollinen on liete.

Sitä huuhtoutuu laguunilta Venetsian kapeisiin kanaaleihin.

Ajan myötä lietteen kertyminen

estäisi veneiden kulkemisen vesiväylillä.

Kanaaleita on ruopattava,

jotta turvaisimme palokunnan, ambulanssin ja poliisin liikkumisen.

Liete voisi tukkia historialliset kanaalit.

Lorenzon tiimin ase on tämä kelluva megaluokan kone.

Ainutlaatuisessa aluksessa on nelimetrinen nosturi

hydraulisella kauhalla. Lietettä voidaan nostaa päivässä 95 tonnia.

Tänään Lorenzo ruoppaa Santa Marian kanaalia.

Kun veneiden aamuruuhka hellittää,

tiimi sulkee kanaalin saadakseen työrauhan.

On kuitenkin oltava nopea.

Tärkeän vesiväylän katkaiseminen voisi aiheuttaa liikennekaaoksen.

Lorenzolla on aikaa vain seitsemän tuntia.

Kanaalin on oltava taas auki kello viiden ruuhkan aikana.

Liete on madaltanut kanaalin vain 1,5 metrin syvyiseksi.

Ruoppaajan kauha nostaa lietettä kerralla vain 12 kiloa.

Lorenzolla tiimeineen on siis edessään iso urakka.

Sää kuitenkin suosii työtä.

Sää on kaunis, ja työ etenee suunnitellusti.

Työpäivä on päättymässä.

Viimeinen kauhallinen lietettä nostetaan alukseen.

Santa Marian kanaali voidaan taas avata liikenteelle.

Lorenzon työ ei kuitenkaan valmistu koskaan.

Hankkeeseen kuuluu 21 kanaalia.

Ruoppaaminen vie 410 päivää.

Kaikki historiallisen keskustan kanaalit ruopataan 10 vuoden välein.

Lorenzon tiimin ansiosta Venetsia säilyy

eloisana vierailukohteena vuodesta toiseen.

Italiassa vilkkaat ja tiheästi asutut kaupungit

ovat pohjoisen ilmiö.

Maaseutumainen etelä on puolestaan harvaan asuttua.

Täällä hiljaiset kylät takertuvat jyrkänteisiin.

Tyhjät rauniot katsovat merelle.

Mutta kun kevät kääntyy kesäksi, tapahtuu muodonmuutos.

Lämpö ajaa ihmiset etelän rannikoille,

mutta kesä tuo tänne muutakin kuin ihmisiä.

Meren kalat saapuvat kutemaan etelän matalikoille.

Niitä jahdataan hyvin oudon näköisillä veneillä.

Korkealta pilvien päältä

Manner-Italia ja Sisilia näyttävät olevan yhtä,

mutta lähempää paljastuu kapea salmi niiden välissä.

Se on vain kolme kilometriä leveä.

Olemme Messinansalmella.

Francesco Billé on kalastanut näillä vesillä lähes 30 vuotta.

Hänen veneensä pitkälle eteen työntyvä kokka

muistuttaa oudosti Francescon tavoittelemaa saalista: miekkakalaa.

Miekkakalan valtti on sen maku.

Maukasta kalaa on myös hieno pyytää.

Uusi kalastuskausi alkaa tänään.

Francesco lähtee merelle erikoisella aluksellaan.

Sitä kutsutaan felukkaksi.

Miekkakaloja tähystetään 25 metriä korkeasta mastosta.

Korkealta on mahdollisimman laaja näkymä salmelle.

Francescon työ on harppunoida miekkakaloja veneen kokasta.

Näin Francesco pääsee lähelle saalista,

eivätkä kalat säiky moottorin ääntä.

On turvauduttava kekseliääseen teknologiaan,

etteivät veneet kaatuisi kiivaassa jahdissa.

Maston ja kokkasillan väliin on vedetty yli 900 metriä vaijeria.

Vaijerit tukevat alusta merenkäynnissä.

Vesirajan alle on kiinnitetty kymmeniä 30 kilon painoja,

jotka estävät venettä kaatumasta tiukoissa käännöksissä.

Korkean maston huipulla on kolme tähystäjää.

He etsivät väsymättä miekkakalan erottuvaa hahmoa.

Se on vaikeaa. Miekkakala sulautuu veteen.

Äkkiä suoraan edessä näkyy miekkakala.

Francesco hiipii kokkasillalle ja valmistautuu iskuun.

Pää ja pyrstö liikkuvat koko ajan.

On vain sekunti ja yksi yritys. Virheeseen ei ole varaa.

Jos myöhästyy, kala on jo poissa.

Hän nostaa harppuunansa ja heittää kohti varjoa vedessä.

Täysosuma.

Näittekö? Osuin!

Tule alas, Tino.

Miekkakala on nyt pitkän köyden päässä.

Yllättäen Francesco syöttää kalalle lisää köyttä.

Näin pelottava miekkakala väsyttää itsensä.

Se on turvallisempi nostaa veneeseen.

Francescon on helppo vetää uupunut kala veneelle.

Hän kiskoo miehistönsä avulla kalan kannelle.

Iso kala lopetetaan nopeasti.

Oikeaan poskeen raapaistaan kaksoisristi

perinteisenä kunnianosoituksena vastustajalle.

Onnistunut pyynti merkitsee paluuta rantaan.

Välimeri on kärsinyt liikakalastuksesta,

mutta perinteistä harppuunapyyntiä

pidetään kestävimpänä tapana kalastaa täällä.

Täällä on kalastettu miekkakalaa yli 2 000 vuotta.

Tämäkin elämäntapa sitoo modernia Italiaa ainutlaatuiseen historiaan.

Etelän hedelmällinen maaperä tuottaa runsaita satoja.

Sivistys on kukoistanut täällä vuosituhansien ajan.

Muinaiset kreikkalaiset asettuivat tänne 2 700 vuotta sitten,

kauan ennen Rooman keisarikunnan nousua.

Silti täällä on eletty aina hirviöiden varjossa.

Ja niin on vieläkin.

Valtavat, kartiomaiset vuoret nousevat Etelä-Italian ylle.

Tämä on tulivuorten seutua.

Vuonna 79 jaa. tulivuori Vesuvius purkautui

ja tuhosi Pompejin roomalaiskaupungin.

Voisiko vastaava tragedia toistua?

Italiassa on 13 tulivuorta,

joista kolme on edelleen aktiivisia.

Manner-Euroopan maista

vain Italia saa pelätä näitä hirviöitä.

Sisilian yllä nouseva Etna on tulivuorista aktiivisin.

Etna on niin korkea, että sen huipulla on lunta.

Se voi muuttua hetkessä tulta syökseväksi hirviöksi.

Joulukuussa 2018 Etna purkautui rajusti

ja syöksi laavaa ilmaan päivien ajan.

Tulivuori on uhka sadoille tuhansille ihmisille ympärillään.

Kukaan ei kuollut. Kiitos kuuluu tiedemiehille kuten Marco Neri.

Hänen työnsä on valvoa tulivuorta.

Poikkeavuuksien havaitseminen ajoissa

antaa arvokasta aikaa evakuoinneille.

Marco kiipeää purkauspaikalle

mittaamaan tulivuoren lämpötilaa ja tutkimaan ilman kaasuja.

Nämä tiedot auttavat ennustamaan uutta purkausta.

On velvollisuutemme valvoa vuorta,

jotta voimme varoittaa vaarallisista purkauksista.

Etnan purkausvyöhykkeellä elää yli miljoona ihmistä.

Marco tietää, että seuraava purkaus on vain ajan kysymys.

Etna on maailman aktiivisimpia tulivuoria.

Joskus voi tuntea maan vavahtelua,

kun vuoren sisällä tapahtuu pieniä räjähdyksiä.

Ylhäältä näemme syvät halkeamat,

jotka vuoden 2018 purkaus repi Etnan kupeeseen.

Marco mittaa tänään lämpötiloja tällä syrjäisellä alueella

vuoren kaakkoisrinteellä.

Vain kuukausia sitten koko tämä alue oli sulaa laavaa.

Marco etsii lämpimiä kohtia infrapunakameralla.

Jos lämpötila on noussut viime käynnistä yli 20 astetta,

se voi olla lähestyvän purkauksen ensimmäisiä merkkejä.

Jokainen lämpökuva analysoidaan tietokoneella,

jotta pinnan lämpötilat tiedetään tarkkaan.

Nyt lämpötilat ovat turvarajojen sisällä,

mutta Marcon pitää varmistaa, ettei Etnasta ole tänään uhkaa.

Hän tekee tärkeän toisen mittauksen.

Jos paine tulivuoren pinnan alla kasvaa,

ensimmäisenä ulos purkautuu laavan sijaan radonkaasua.

Marco seuraa ilman radonpitoisuuksia

ennustaakseen milloin tulivuori alkaa valmistatutumaan purkaukseen.

Tärkein tehtävämme on valvoa Etnaa,

koska se on suurin uhkamme.

Päivän mittaukset kertovat Marcolle, että tänään Etna lepää.

Sisiliassa voidaan nukkua huoletta. Toistaiseksi.

Kun Italian kesä hiljalleen kääntyy syksyksi,

maasto hehkuu punaista ja ruskeaa.

Yksi seutu Italiassa on kuitenkin aina vihreä.

Adrianmereen työntyvä Apulian alue

on Italian saappaan auringon paahtama korko.

Lähes 20 prosenttia Apuliasta

on oudon vihreän sängen peitossa.

Mikä tämä salaperäinen kuvio oikein on?

Lähempää paljastuu,

että kyse on Apulian ikivihreistä oliivilehdoista.

Lähes puolet Italian oliiviöljystä tuotetaan tällä seudulla.

Italialaisen keittiön tärkeimmän raaka-aineen

tuotanto riippuu syksyisen sadonkorjuun onnistumisesta.

On marraskuu. Pientilallinen Giovanni Principe

on huomannut oliiviensa kypsyneen poimintavalmiiksi.

Kun oliivi on puoliksi tumma ja puoliksi vihreä,

lopputuote on hyvä. Saamme hyvän sadon.

Liian tumma ja kypsä oliivi ei ole enää hyvä.

Tämä on juuri oikea väri.

Giovanni omistaa pienen osuuden isosta lehdosta.

Syksyllä hän aloittaa sadonkorjuun naapureidensa kanssa.

Oliivit kypsyvät nopeasti. Pian niistä tulee tummia ja kitkeriä

eikä hyvää öljyä enää saada.

Giovannin ja muiden on oltava nopeita.

Jos tänään poimitaan vähemmän kuin 50 puuta,

tiukka aikataulu romuttuu.

Apulian oliivisato korjataan joka syksy lähes 400 00 hehtaarilta.

Prosessia nopeutetaan ravistamalla oliivit puista.

Poimurin piikit värisevät

paineilman voimalla ja irrottavat oliivit oksista.

Lehtien lomassa värisevät piikit eivät vahingoita oliiveja tai puuta.

Työ etenee hyvin, mutta paras öljy saadaan vain

puristamalla oliivit ennen auringonlaskua.

Giovanni taistelee aikaa vastaan.

On jo melkein ilta, mutta Giovanni on täyttänyt

päivän tärkeän tavoitteen. Puu numero 50 on poimittu.

Sadat tuhannet oliivit peittävät nyt maata mattona.

Giovannin on vietävä oliivit kiireesti läheiselle tilalle.

Vastuu siirtyy hänen naapurilleen Antonella Bisceglialle.

Hän omistaa oliivipuristimen, jolla öljy otetaan talteen.

Sadonkorjuun aikaan

öljy pitää puristaa 24 tunnin kuluessa.

Se on aikaraja laadukkaimman oliiviöljyn saamiselle.

Tänään on korjattu yli tonni oliiveja.

Oliivit alkavat hapantua, ellei niitä puristeta poimintapäivänä.

Antonellalla on siksi kiire puristaa hyvää öljyä,

jota kutsutaan vihreäksi kullaksi.

Oikein hyvää.

Giovannille makea tuoksu on merkki tehtävän onnistumisesta.

Kauden ensimmäiset 200 litraa on saatu.

Öljyn arvo on tuhansia euroja.

Apulian oliivinviljelijät pelaavat kovilla panoksilla,

mutta palkkiokin on hyvä.

Syksy on huipennus Etelä-Italian viljelijöiden vuoden työlle,

mutta pohjoisessa syksy tuo rankkoja sateita,

jotka ovat uhka vuosituhantiselle elämäntavalle.

Pohjois-Italia on täynnä korkeita vuorijonoja.

Toscanassa geologia ja teollisuus ovat muuttaneet kallioista maisemaa.

Ilmasta Carraraa ympäröivät kukkulat näyttävät lumivalkeilta.

Tämä ei kuitenkaan ole lunta.

Nämä ovat marmorilouhoksia.

Carraran louhokset ovat olleet käytössä roomalaisajasta saakka.

Fantiscritti on seudun suurimpia louhoksia.

Sukupolvien ajan täältä on louhittu valkoista kiveä

kaikkeen luksuskylpyhuoneista hienoihin patsaisiin.

Tänään louhoksen päälliköllä, Alessandro Figaialla, on iso tilaus.

Nyt aamulla louhittava marmori

lähtee isoon projektiin USA:ssa.

Carraran marmorin ostaja ostaa perinnettä ja taitoja.

Hän ostaa jotain ikuisesti kestävää.

Mutta Alessandrolla on ongelma.

Syksyn kaatosateet ovat heikentäneet kallioperää.

Louhoksen seinämään on voinut syntyä pieniä halkeamia.

Se voi merkitä tappavaa riskiä louhoksen työntekijöille.

Alessandron on kutsuttava paikalle erikoisryhmä

poistamaan vaarallisia irtokiviä.

Nämä miehet, tecchiaiolit, partioivat murenevalla seinämällä.

Tecchiaiolit ovat enkeleitämme.

He suojelevat meitä ja pitävät louhoksen turvallisena.

Tecchiaiolit roikkuvat jyrkänteellä pitkien köysien varassa.

He tekevät työnsä yksin ja hoitavat hommansa.

Sinne ei tarvita isoa joukkoa. Kahden tai kolmen ihmisen ryhmä.

He käyvät usein ja hoitavat kaiken.

Ilmasta näemme tecchiaiolien työn aivan uudella tavalla.

He etsivät jyrkänteeltä halkeamia,

laskeutuvat muutaman metrin ja toistavat heilahduksensa.

Kun halkeama löytyy, kiveä sen vierellä isketään

isolla taltalla nimeltä poletto.

Jos kuuluu ontto ääni, se voi merkitä irtonaista kiveä.

Alessandron on täytettävä iso tilauksensa.

Hänen on silti odotettava tecchiaiolien lupaa aloittaa työt.

Tecchiaiolit hivuttautuvat alaspäin louhoksella

ja löytävät vaarallisen kuuloisen kiven.

Kivi istuu kuitenkin tukevasti. He voivat jatkaa matkaansa.

Tecchiaiolit ovat käyneet jyrkänteen läpi ja nousevat sen huipulle.

Vaarallisia kiviä ei löytynyt.

Tarkastus on kestänyt neljä tuntia,

mutta se aika kannatti uhrata.

Työläiset voivat nyt palata työhönsä

ja alkaa louhia marmoria seinämästä.

Kivet leikataan vientiä varten 30 tonnin lohkareiksi.

Alessandron liiketoiminta pääsee jatkumaan.

Iso tilaus saadaan täytettyä,

ja kiitos siitä kuuluu tecchiaiolien uskomattomalle työlle.

Louhoksilla pitää olla hiukan hullu.

Siitä tulee riippuvaiseksi.

Kun aloittaa täällä, mikään muu työ

ei enää tunnu kiinnostavalta.

Italialaisten luksuksen kaipuu on pitänyt marmorilouhoksen

toiminnassa tuhansia vuosia.

Tälläkin elämäntavalla

on juurensa Italian historiassa vuosisatojen takana.

Carraran valtaisat vuoret ovat valkeita ihmisen takia,

mutta pohjoisen vielä isommat vuorijonot

vaihtavat väriä vuodenajan mukaan.

Italian pohjoisrajaa kehystävät valtavat vuorijonot.

Euroopan korkein vuoristo, Alpit, on yli 1 000 kilometriä pitkä

ja kohoaa liki 5 000 metrin korkeuteen.

Idempänä on toinen, pienempi vuorijono.

Täällä kohoavat Dolomiittien rosoiset huiput 3 000 metriin.

Vihreät, jyrkät rinteet ovat kuin Alppien vastakohta.

Syksyn edetessä lämpötila Dolomiiteilla putoaa rajusti.

Vihreä muuttuu valkoiseksi,

kun lumi peittää vuoret ja talvi saapuu.

Jääkiipeilyn maailmanmestari, Angelika Rainer,

on kotoisin Dolomiiteilta.

Hän kiertää maailmaa ja kiipeilee ammatikseen,

mutta jääkiipeilyn suhteen

Dolomiiteilla on erityinen sija hänen sydämessään.

Halusin tälle vuodelle projektin täältä kotoa

Dolomiiteilta, koska täällä on niin kaunista. Oma koti kullan kallis.

Dolomiiteilla on talvisin siellä täällä jäätyneitä vesiputouksia.

Angelikan projekti on käyttää talven kylmimmät viikot

mahdollisimman monen valloittamiseen.

Tänään hän saakin kohdata oikean hirviön.

Vesiputouksen nimi on Luyanta.

Se on satametrinen seinämä sileää jäätä.

Moni taitava kiipeilijä käyttäisi nousuun kolme tuntia.

Triplamaailmanmestari Angelikalle

yli kahden tunnin aika olisi pettymys.

Angelika on selvästikin ottanut pelottavan haasteen.

Toisin kuin kivi, jää muuttuu jatkuvasti.

Se voi muuttua tunneissa pehmeäksi ja hauraaksi,

mikä voisi johtaa katastrofiin.

Raju lämpötilan muutos ei ole jäälle hyväksi.

Jos kova pakkanen lauhtuu äkisti, jäästä tulee hyvin haurasta.

Angelikan on jatkuvasti tarkkailtava jään lujuutta.

Koko vesiputous voi romahtaa.

Jos putoaa alas asti, henki voi mennä.

Pudotus on pitkä, jos Angelika on erehtynyt jään suhteen.

Uuvuttavan nousun jälkeen

Angelika on huipulla reilusti alle kahdessa tunnissa.

Useimmille kiipeilijöille se olisi oma ennätys,

mutta Angelikalle aika on yhdentekevä.

Hei, kaverit!

Nousu on vain askel kohti hänen tavoitettaan

valloittaa mahtavat Dolomiitit yksi vesiputous kerrallaan.

Huipulla tulee saavutuksen tunne.

Olin tarpeeksi hyvä pääsemään huipulle.

En niinkään valloita vuorta.

Yritän voittaa itseni onnistumalla nousussa.

Talvella Alppien luksushiihtokeskukset

täyttyvät varakkaista turisteista.

Kaikki eivät kuitenkaan tule laskemaan mäkeä.

Joka vuosi tietty pieni alue Italian alppimaisemassa

pyhitetään hurjapäisille kuskeille.

Teollisen Pohjois-Italian Modenassa

toimii monta maailmankuulua superautojen valmistajaa.

Tämä on superautojen henkinen koti.

Neljä isoa valmistajaa tuottaa niitä täällä yli 15 000 joka vuosi.

Vähän yli 300 kilometriä Modenasta pohjoiseen, Livignossa,

on kilparata, joka vie monet näistä autoista äärirajoilleen.

Livignosta löytyy hyvin erikoinen moottorirata,

joka on kokonaan jäätä.

Mittatilaustyönä jäädytetty kilometrin pituinen mutkainen rata

on lähes 2 000 metrin korkeudessa.

Esimerkiksi Milos Pavlovich rakastaa tätä huippuliukasta rataa,

joka laittaa mutkissa ajamisen taidot todelliseen testiin.

Tämä on erityinen jäärata. Se on hyvin kompakti,

ja korkeuserojakin on. Pitää olla taitava

selvitäkseen tiukoista mutkista.

Maanomistajat tekevät radan joka vuosi

laskemalla pellolle vettä, joka sitten jäätyy.

Livignon maasto-olosuhteet ovat otolliset jäärata-ajolle,

koska vuoret varjostavat kaupunkia

suuren osan päivästä. Kaupunki onkin Italian kylmimpiä.

Autonvalmistajat vuokraavat rataa

tarjotakseen arvoasiakkailleen huimia elämyksiä.

Tänään on Lamborghinin vuoro.

Jäällä liukuvat superautot luovat talvisen spektaakkelin,

jollaista ei missään muualla näe.

Parhaiten näytelmän näkee ilmasta.

Paikan päällä huomaa kyllä, kuinka erityistä tämä on.

Tällaista ei voi arkielämässä kokea.

Superautojen pitäminen aisoissa jäällä vaatii tarkkuutta.

Liian kova jarrutus lukitsee pyörät, ja auto luisuu ulos radalta.

Toisaalta liian kova sisääntulo mutkaan vie sekin auton luisuun.

Jäällä on käytettävä kaasua hellästi.

Ohjaus, kaasu ja jarru on saatava tasapainoon.

Kun sen tekee oikein, auto on koko ajan luisussa.

Jääradan tiukkojen mutkien läpäisy

on voitto sekä insinööritaidolle että ajotaidolle.

Kun päivä alkaa olla lopuillaan,

insinöörien teosten esittely saa loppunsa.

Milos tietää, ettei jäällä ajaminen ole pelkkää adrenaliinihuuman hakua.

Nämä taidot tekevät Italian vuoristoteistä turvallisempia.

Täällä oppii paremmaksi ja turvallisemmaksi kuljettajaksi.

Italia on menneisyydestään ylpeä maa.

Perinteet ja elämäntavat ovat säilyneet vuosisatoja,

mutta myös uusia innovaatioita syntyy.

Täällä muinainen ja moderni yhdistyvät

nykypäivän upeaksi eurooppalaiseksi valtioksi.

Tekstitys: Timo Hirvola