Original subtitles

Alankomaat.

Tutustumme ilmasta käsin

yhteen Euroopan pienimmistä ja tiheimmin asutuista maista.

Näytämme, miten maan asukkaat ovat taistelleet olosuhteita vastaan

luodakseen tilaa ja ruokaa kasvavalle kansakunnalleen

ja lujittaakseen tämän pienen maan aseman maailmankartalla.

Tässä sarjassa kierrämme Eurooppaa ilmasta käsin.

Näemme sen aivan uudesta kuvakulmasta.

Ilmasta kuvattuna näemme,

miten maisemat muuttuvat vuodenaikojen mukana.

Tutustumme kulttuuriin, historiaan ja insinööritaitoon,

joiden luomalle perustalle Euroopan mahtavat maat on rakennettu.

EUROOPPA YLHÄÄLTÄ PÄIN Alankomaat

Alankomaat sijaitsee Luoteis-Euroopassa.

Sen rajanaapureita ovat Belgia etelässä ja Saksa idässä.

Maassa on yli 17 miljoonaa asukasta

ahtautuneena lähes kymmenen kertaa Saksaa pienempään tilaan.

Suuri osa alankomaalaisista

asuu tiiviisti rakennetuissa kaupungeissa maan länsirannikolla.

Rotterdam on yksi maailman vilkkaimmista satamista.

Haagissa sijaitsee kansainvälinen tuomioistuin.

Amsterdam on maan pääkaupunki. Täällä vanhat, korkeat talot

seisovat kaupungin läpi risteilevien kanavien varrella.

Mutta heti tämän täyteen ahdetun metropolin ulkopuolella

maisema on silmiinpistävän erilainen.

Amsterdamista koilliseen, veden ympäröimänä

sijaitsee valtava maa-alue nimeltä Noordoostpolder.

Täällä historialliset rakennukset ja mutkittelevat kanavat

vaihtuvat viljavien peltojen tilkkutäkkiin.

Noordoostpolderin pelloilla tapahtuu värien räjähdys...

...kun kevät saapuu Alankomaihin.

KEVÄT

Tulppaaneja kasvattavat Rob ja Liesbeth Balk

ovat odottaneet tätä hetkeä koko vuoden.

Maaliskuussa Noordoostpolder on yhä ruskeanvihreässä talviasussaan.

Mutta kevään tullen tapahtuu uskomaton muodonmuutos.

Sen todellisen laajuuden voi nähdä vain ilmasta.

Mutaiset pellot puhkeavat täyteen värikkäitä kukkia.

Punaisia, vaaleanpunaisia ja jopa oransseja.

Joka huhtikuu tämä osa Alankomaista peittyy kukkivien tulppaanien alle.

Kun ajaa näiden peltojen läpi, ei voi olla hymyilemättä.

Se kestää vain muutaman viikon vuodesta. Silloin on kaunista.

Mutta juuri kun tulppaaninkukat ovat kauneimmillaan,

tapahtuu jotain hämmästyttävää.

Viljelijät lähtevät pelloille

silpomaan kukkiaan.

Niitämme tulppaanit isolla koneella.

Koko pellollinen tulppaaneita menettää kukkansa.

Vain vihreät varret ja lehdet jäävät jäljelle.

Ilmasta näkyy, miten rivi toisensa jälkeen silvotaan.

Tämä voi näyttää järjettömältä tuholta,

mutta prosessi on tärkeä osa tulppaaninkasvatusta.

Kukkien katkominen nimittäin vahvistaa niiden sipuleita.

Ja Rob ja Liesbeth ovat sipulinviljelijöitä.

Tulppaanin sipulit säilyvät pari kuukautta ennen istutusta.

Niitä voidaan siis myydä joka puolelle maailmaa,

ja se on viljelijälle tuottoisampaa.

Paras tapa saada terveitä sipuleita

on leikata kukka juuri ennen kuin se on täysin auennut.

Näin kaikki energia menee sipuliin.

Me yritämme saada sipuleista mahdollisimman suuria.

Kukkasipulinviljelijät, kuten Rob ja Liesbeth,

tuhoavat tämän värikkään nähtävyyden muutamassa päivässä.

Turistien kannalta se on harmi,

mutta me pidämme vihreästä.

Muutaman kuukauden kuluttua isot ja terveet kukkasipulit

ovat valmiita nostettaviksi.

Alankomaiden tasamailla on hyvä viljellä tulppaaneita,

mutta siellä harjoitetaan myös hyvin erilaista viljelyä.

Jättimäiset, valkoiset koneet nousevat maasta kuin pavunvarret.

Euroopan maantiede pakottaa lounaistuulet

puhaltamaan Alankomaiden yli.

Länsirannikolla ne saapuvat pieneen Rouveenin kaupunkiin.

Ilmakuva paljastaa alueesta jotain erikoista.

Maisema on täysin tasaista.

Koska rannikon tuulet pääsevät vapaasti puhaltamaan tänne,

tämä on Patrick Van De Kraatsille täydellinen paikka

valjastaa tuulen voima.

Patrick rakentaa tuuliturbiineita.

Tänään hänen tiiminsä viimeistelee yhtä valtavista tuulikoneista,

jotka tuottavat sähköä tähän osaan maata.

Olen iloinen, kun en joudu istumaan toimistossa koko päivää.

Pidän tällaisesta työstä enemmän.

Tänään Patrickin tehtävä on kiinnittää roottori maston päähän.

Sen tehdäkseen hänen on kiivettävä 85 metrin korkeuteen.

Pitää kiivetä maston huipulle asti.

Tätä työtä ei voi tehdä, jos pelkää korkeita paikkoja.

Kun Patrick on ylhäällä, hän ohjaa roottorin paikoilleen.

Jättimäinen nosturi nostaa 44 tonnin painoisen roottorin

85 metrin korkeuteen.

Koska korkeuksissa tuulee kovaa,

roottori on vaikea nostaa paikoilleen niin, ettei se ala pyöriä.

Sen lapoihin kiinnitetään kaksi pitkää kaapelia,

joiden avulla tiimi ohjaa sen maasta käsin paikoilleen.

Jos yksi potkurin 40-metrisistä lavoista osuu mastoon,

kahden miljoonan euron turbiini voi vaurioitua.

Ja tiimi ohjaa sitä sokkona.

Patrickin tehtävä on olla heidän silminään.

Siinä on suuri vastuu. Tämä on tiimityötä.

Kommunikoimme radiopuhelimien avulla.

Tätä on mahdoton nähdä maasta käsin.

Valtava nosturi hivuttaa roottoria eteenpäin,

ja Patrick ohjaa sen paikoilleen.

Suurin haaste on se, että tuuli saattaa pyörittää roottoria.

Täytyy pysyä rauhallisena ja kommunikoida tiimin kanssa.

Tunnin työskentelyn jälkeen

roottori on kiinnitetty 66 tapilla mastoon.

Hienoa.

Tiimi onnistui tehtävässään.

Patrick varmistaa kiinnityksen ja irrottaa nosturin.

Työ onnistui hyvin.

Yksi turbiini tuottaa sähköä 2 000 talouteen.

Tasainen, alava maasto

tekee Alankomaista otollisen paikan tuulivoimalle.

Mutta koska reilu neljäsosa maasta sijaitsee merenpinnan alapuolella,

tulvan riski on aina olemassa.

Nykyaikaiset patoratkaisut pitävät maan kuivana,

mutta Alankomaissa on taisteltu vettä vastaan vuosisatojen ajan.

Alankomaiden maaseudulla kaupungin tungosta pakenevat ihmiset

pyöräilevät pitkin tuulimyllyjen ja patojen täplittämää länsirannikkoa.

Kesä on vihdoin saapunut.

KESÄ

Nämä tuulimyllyt ovat alankomaalaisen ylpeyden symboli.

Niiden ansiosta tämä maisema on ylipäätään olemassa.

Viimeisen vuosituhannen aikana

Alankomaissa on kuivatettu paljon merta viljelysmaaksi.

Rotterdamin kaakkoispuolella, Lek- ja Noord-jokien risteymäkohdassa,

sijaitsee Kinderdijk.

Tästä vihreästä maa-alueesta

käynnistyi maan hämmästyttävä muodonmuutos.

Kinderdijk on peltojen ja kanavien verkosto.

Kanavien reunoilla seisoo 19 300-vuotiasta tuulimyllyä.

Niiden puiset siivet kohoavat lähes 30 metrin korkeuteen.

Useimmissa maissa tuulimyllyjä käytetään viljan jauhamiseen,

mutta täällä ne pumppaavat vettä.

Ad Wisse vartioi näitä Alankomaiden kansallisaarteita.

Tämä paikka on Unescon maailmanperintökohde.

Minun on tarkastettava tuulimyllyt läpikotaisin

ja huolehdittava, että ne pysyvät kunnossa.

Ilmasta katsottuna näkyy,

miten tuulimyllyt toimivat ympäröivän veden kanssa.

Tuuli pyörittää 15-metrisiä siipiä,

joiden synnyttämä voima pitää valtavan pumpun käynnissä.

Tämä kuljettaa vettä tuulimyllyn alle kaivetussa kanavassa

vasemmalta oikealle, eli viljelysmailta kanavaan,

mistä se virtaa mereen.

Tuulimyllyt seisovat pitkässä rivissä

ja kuivaavat yhdessä vetisiä niittyjä

hedelmälliseksi viljelysmaaksi.

Alue sijaitsee merenpinnan alapuolella.

Täällä asuvat ihmiset haluavat pitää jalkansa kuivina,

joten tuulimyllyjen pitää pumpata vesi pois.

Nämä puiset insinööritaidonnäytteet

auttoivat tätä pientä kansakuntaa kasvamaan lähes 20 % suuremmaksi.

Ja Ad aikoo pitää huolen,

että ne säilyvät myös tulevien sukupolvien ihailtaviksi.

Olen huolehtinut näistä tuulimyllyistä jo 18 vuotta.

Olen hyvin ylpeä työstäni.

20 kilometriä Kinderdijkistä luoteeseen sijaitsee Rotterdam,

maan toiseksi suurin kaupunki.

Kesäisin turistit täyttävät täällä vanhaa satamaa reunustavat kahvilat,

mutta maailmalla kaupunki tunnetaan kansainvälisestä satamastaan.

Rotterdamin satama-alue on valtaisa:

42 kilometriä vanhasta satamasta Pohjanmerelle.

Se on Euroopan suurin satama.

Kaksi vuosikymmentä sitten päätettiin,

että tämä jättimäinen konttisatama ei ollut tarpeeksi suuri.

Ja jos Alankomaissa loppuu rakennusmaa,

sitä rakennetaan lisää.

Tämä on Maasvlakte 2, Rotterdamin sataman uusin osa.

Maasvlakte 2 on 2 000 hehtaarin kokoinen alue,

joka luotiin valtaamalla alaa Pohjanmerestä.

Rakennusinsinööri Dirk Hamer oli vastuussa sen rakentamisesta.

Olemme hyvin ylpeitä aikaansaannoksestamme.

Se oli maamme kaikkien aikojen suurimpia rakennusprojekteja.

Maasvlakte 2:n rakentamista varten Dirk tiimeineen

kaivoi meren pohjasta 214 miljoonaa kuutiometriä hiekkaa

ja siirsi ne olemassa olevan sataman viereen uudeksi maapohjaksi.

Rakennusurakka valmistui vuonna 2013.

Maasvlakte 2 kasvatti satamaa 20 prosentilla

ja kolminkertaisti siellä käsiteltävien konttien määrän.

Vesi on niin syvää, että maailman suurimmat alukset

pääsevät satamaan tyhjentämään lastinsa.

Tänne tulee todella vaikuttavan kokoisia aluksia.

450 metrin pituisia konttialuksia,

joiden kyytiin mahtuu 18 000 konttia.

Kun tällainen hirmu on ankkuroitunut satamaan,

joukko robottinostureita alkaa purkaa kontteja sen kyydistä.

Ihmisiä ei juurikaan näy.

Nämä konttiterminaalit

ovat melkein kokonaan tietokoneohjattuja.

Automaatio on uskomatonta. Tehokkuus on kaikki kaikessa.

Noin 80 prosenttia nostureiden liikkeistä on automatisoitu,

ja nekin, joita ihminen käyttää, ovat kauko-ohjattavia.

Kun robottinosturit ovat purkaneet kontit,

itseohjautuvat ajoneuvot kuljettavat ne ympäri terminaalia.

Ilmasta näemme, miten valtavassa mittakaavassa kaikki tapahtuu.

Kontit nostetaan rekkojen kyytiin

ja kuljetetaan ympäri mannerta.

Tämä ainutlaatuinen supersatama on tehnyt Alankomaista

Euroopan tuontiliikenteen keskipisteen.

Alankomaalaiset ovat hyvin ylpeitä Rotterdamin satamasta.

Rotterdamiin saapuu vuosittain yli 300 miljoonaa tonnia tavaraa,

mutta kauppaliikenne kulkee myös toiseen suuntaan.

Pieni Alankomaat on maailman suurimpia maastaviejiä,

kiitos huipputeknisen teollisuuden,

jonka näkee kunnolla vain ilmasta.

Vuosi on puolivälissä, ja päivät lyhenevät.

Viilenevä sää muuttaa vihreät pellot mullaksi

ja pudottaa lehdet puista.

Alankomaiden kesä kääntyy syksyksi.

SYKSY

Maanviljelijät valmistelevat peltojaan syksyn kylmyyttä varten.

Mutta kaksi kekseliästä salaatinviljelijää

on onnistunut kehittämään ikuisen kevään.

Alankomaiden länsiosassa, Rotterdamin ja Haagin rajaamana,

on alue, joka ilmasta näyttää tuhansien peilien peittämältä.

Mutta lähemmin katsottuna

ne ovatkin valtavia lasikattoisia kasvihuoneita,

joista hohtaa violettia valoa.

Tämä on salaattifarmi.

Sitä pyörittävät kaksosveljet Mark ja Roy Delissen.

Tämän kokoisilta viljelmiltä

voisi odottaa saavansa 1,5 miljoonaa ruukkua salaattia vuodessa.

Se kuulostaa paljolta, mutta taloudellisesti se ei riitä.

Veljesten oli käytettävä luovuutta

päästäkseen etulyöntiasemaan.

Maailma muuttuu. On keksittävä uusia tapoja viljellä.

Alankomaalaiset ovat maataloustekniikan edelläkävijöitä.

Nerokkaiden keksintöjensä avulla

he maksimoivat pienen maansa viljelyvoiman.

Viherpeukalo pitää yhä olla,

mutta nykyisin tämä on pitkälti koneistettua.

Upeasta ilmakuvastamme

paljastuu veljesten menestyksen salaisuus.

Royn ja Markin keksintö ei ole itse kasvihuone

vaan valot sen sisällä.

Syksyllä auringonvaloa saadaan vähemmän kuin keväällä ja kesällä,

joten kasvit eivät kasva yhtä hyvin.

Mietimme, miten voisimme luoda tänne ikuisen kevään.

Sillä tavalla syntyi idea LED-valoista.

Violetit LED-valot ovat viileämpiä

ja käyttävät paljon vähemmän energiaa kuin tavalliset valot,

mutta ne antavat kasveille kaiken tarvittavan kasvua varten.

Myös taimet, joita on kasattu moneen kerrokseen tilan säästämiseksi,

kylpevät pehmeänvioletissa hehkussa.

Naapurit kyselevät, onko meillä disko täällä kasvihuoneessa.

Tämä on ihan uutta heille.

Automatisointi tekee tuotannosta mahdollisimman tehokasta.

Koneet istuttavat siemeniä paljon nopeammin kuin ihminen.

Robotit hoitavat nostelun

ja kuljettavat salaattiruukut vauhdilla valtavan kasvihuoneen läpi.

Mutta yksi osa prosessista tehdään yhä perinteisellä tavalla.

Työntekijät tarkastavat ja pakkaavat jokaisen ruukun käsin.

Innovatiivisen teknologian ansiosta

veljekset tuottavat hämmästyttävät 10 miljoonaa ruukkua salaattia vuodessa.

Heidän reseptiään matkitaan kasvihuoneissa ympäri maata.

Voisi luulla, että pienellä Alankomailla

olisi vaikeuksia ruokkia kansaansa.

Mutta päin vastoin tämän edistyksellisen maan viljelijät

ruokkivat itsensä lisäksi koko maailmaa.

On marraskuu.

Matalalta paistava aurinko värjää maan itäosan seepian sävyihin.

Tämä on hyvä aika vuodesta

tutustua Alankomaiden erikoisimpiin historiallisiin nähtävyyksiin.

Siellä täällä rauhallisten maisemien keskellä

ilmakameramme havaitsevat toistuvan kuvion.

Kyliä, jotka on rakennettu tähden muotoon.

Mitä ne oikein ovat?

Hyvän vihjeen saamme Alankomaiden itäosassa,

lähellä maan historiallisesti sotaisinta osaa:

Saksan rajaa.

Tämä on täydellisenä säilynyt Bourtangen kylä.

Historioitsija Femke Knoop tutkii tätä ainutlaatuista paikkaa.

Vaikka Bourtange ei näytä linnoitukselta,

historioitsijat uskovat, että sen muodolla on sotilaallinen tarkoitus.

Vierailijoiden mielestä Bourtange on söpö pieni kylä,

mutta itse asiassa se rakennettiin sodankäyntiä varten.

Jos Bourtange on linnoitus, missä sen muurit ovat?

Historioitsijat uskovat, että syy muurien puuttumiseen

selittyy sen rakennusajankohdalla: 1500-luvulla.

Silloin Alankomaat taisteli itsenäisyydestä Espanjaa vastaan.

Siihen aikaan sodankäynnissä tapahtui vallankumous,

kun alettiin käyttää ruutia.

Kun ruuti tuli mukaan kuvaan, kivimuurit alkoivat romahtaa.

Niitä oli paljon helpompaa vahingoittaa tykeillä.

Sodankäynnin muutoksen myötä

alankomaalaisten oli muutettava linnoitustensa muotoa.

He vaihtoivat korkeat kivimuurit maavalleihin,

jotka kestivät tykkitulen paremmin.

Vallit tehtiin maa-aineksesta, ja ne kasvoivat ruohoa.

Toisin kuin keskiaikaiset tiilimuurit,

tykkituli ei tuhoaisi niitä yhtä helposti.

Jos vallit tehtiin torjumaan tykkitulta,

miksi Bourtange rakennettiin tähden muotoon?

Ylhäältä päin Bourtangen tarkoitus näkyy selvästi.

Tähti rakennettiin tappoaikeissa.

Sen nerokas viisisakarainen muoto

oli puolustautumisen kannalta täydellinen.

Jokainen sakara varusteltiin tykeillä.

Sillä tavoin puolustusjoukot pystyivät tulittamaan joka suuntaan.

Muodon ansiosta yksikään nurkka ei jäänyt suojaamatta

ja vihollista pystyttiin tulittamaan joka puolelta.

Bourtange rakennettiin,

kun itsenäisyystaistelu Espanjaa vastaan oli kiihkeimmillään.

Sen tarkoitus oli katkaista tärkeä reitti Saksaan.

Sen uniikki muoto toimi.

Bourtangea ei koskaan vallattu,

ja Alankomaat sai itsenäisyytensä.

Bourtange on ainoa linnoituksemme, jota ei ole koskaan vallattu.

Kun vallien päällä kävelee, ymmärtää, miksi se oli niin vaikeaa.

Sodan jälkeen Bourtangesta tuli kylä,

mutta lumoava, symmetrinen muoto muistuttaa sen historiasta.

Se innostaa ihmisiä tutustumaan paikan menneisyyteen tarkemmin.

Valjastaen maan ja veden palvelukseensa

alankomaalaiset voittivat vaikeudet ja saivat itsenäisyytensä.

Tänä päivänä he ratkovat veden avulla uutta ongelmaa:

rakennusmaan puutetta.

Maan itäosa on pääosin maaseutua,

kun taas länsiosa on tiheään rakennettu kaupunkien verkosto.

Suurin niistä on maan vilkas pääkaupunki, Amsterdam.

Sen mutkikkaita, kivettyjä katuja reunustavat korkeat ja kapeat talot,

ja kun asukkaita on yli 800 000,

tila on kortilla.

Mutta ilmasta katsottuna Amsterdamissa on kyllä tilaa,

kun vain katsoo tarpeeksi tarkkaan.

Kaupunki on täynnä kanavia, jotka risteilevät sen halki.

Ja 45 kilometrin päässä Nieuwegeininissa

arkkitehdit ovat keksineet nerokkaan idean

Amsterdamin asuntopulan ratkaisemiseksi.

Veden äärellä

uusi erä innovatiivisia ekotaloja alkaa olla muuttovalmiita.

Mutta kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.

Näiden rakennusten perustuksia ei tehdä maahan.

Nämä ovat kelluvia taloja

valmiina hinattavaksi Amsterdamiin uudelle asuntoalueelle veden päällä.

Sascha Glasl on yksi projektin arkkitehdeistä.

20 maan innovatiivisinta arkkitehtitoimistoa

on luonut yllättävän vision tulevaisuuden asumisesta.

He haluavat täyttää yhden kaupungin kanavista

kelluvilla taloilla.

Olemme 10 vuotta kehittäneet

ympäristöä säästävää kelluvaa asuntoaluetta.

Tämä talo on erityisen tärkeä.

Sascha on rakentanut sen itselleen ja perheelleen.

Viimeisen vuoden ajan hän ei ole juurikaan ehtinyt ajatella muuta.

Kun istun sisällä tyttäreni ja vaimoni kanssa,

ja veden heijastukset näkyvät seinillä... Se on kuin unta.

Talon rakentaminen ja vesitiivistäminen kesti kahdeksan kuukautta.

Nyt Saschan 200 tonnin betonikoti on valmis.

Mutta ennen kuin se voidaan hinata Amsterdamin sydämeen,

rakennustiimin on pudotettava se kanavaan.

Talo on nostettava. Pidän peukkuja, etteivät he pudota sitä.

Talo on ensin ujutettava kahden valtavan nosturin välistä.

Yksikin virheliike voi tehdä siihen halkeaman,

joka tuhoaisi vesitiiviin rakenteen.

Nosturien on työskenneltävä tarkalleen samaan tahtiin,

jotta rakennus pysyy tasapainossa kääntyessään 90 astetta aukon läpi.

Kaikki pidättävät hengitystään, kun taloa hivutetaan kohti kanavaa.

Pitkällisen taiteilun jälkeen

talo on valmis seuraavaan vielä jännittävämpään vaiheeseen.

Nyt se lasketaan veteen. Rukoilen, ettei se uppoa.

Talo on kolmikerroksinen,

ja siinä on 20 senttiä paksu vedenpitävä betonipohja.

Betonipohja toimii kuin laivan runko.

Sen ansiosta talo kelluu vedessä.

Mutta jos betoniin tulee vaurio, talo voi upota.

Totuuden hetki.

Talo koskettaa vettä ensimmäistä kertaa.

Hitaasti se löytää tasapainonsa.

Se kelluu juuri niin kuin pitääkin.

Suuri helpotus rakennustiimille ja tietysti Saschalle.

Veteen lasku oli sanoin kuvaamattoman jännittävä hetki.

Ylhäältä päin näky on hämmästyttävä.

Täysikokoinen talo kulkee kanavaa pitkin.

Vihdoin, viiden tunnin kuluttua, Saschan talo saapuu Amsterdamiin

vedessä kelluvien naapureidensa seuraan.

Jälleen kerran tämä pieni maa

on ratkaissut ongelmansa innovatiivisella insinööritaidolla.

Sascha toivoo, että nämä kelluvat kodit

voivat näyttää tietä myös muulle maailmalle.

Tämä on Alankomaissa hyvin yleinen asumismuoto.

Uskon, että tätä mallia voi käyttää kaikkialla maailmassa.

Syksyn päättyessä lämpötilat laskevat

ja maa peittyy talviseen lumivaippaan.

TALVI

Tämä on se hetki, kun kaksi kaupunkia maan länsiosassa

järjestää huikean spektaakkelin talven kunniaksi.

Alankomaiden länsirannikolla, Haagin liepeillä...

...ilmakuvassa näkyy kaksi kapeaa hiekkarantaa.

Scheveningen ja Duindorp.

Duindorpissa Daniel Verbaan on työn touhussa.

Hänen tehtävänsä on yksinkertainen: rakentaa maailman suurin kokko.

Joka vuosi näillä kahdella rannalla asuvat ihmiset

järjestävät tämän erikoisen kilpailun.

Näin on tehty jo vuosikymmenen ajan.

Rakennamme kaksi maailman suurinta kokkoa.

Onhan se lapsellista,

mutta se on perinne. Ja hauskaa.

Kilpailijoilla on vain viisi päivää aikaa rakentaa kokkonsa.

Ne sytytetään keskiyöllä uudenvuodenaattona.

Ilmasta näkee, miten mittavasta operaatiosta on kyse.

Vapaaehtoisten armeija kasaa kuormalavoja.

Kädet tekevät tätä liikettä.

Ei se rakettitiedettä ole. Se on kuin tiiliä muuraisi.

Puolen kilometrin päässä Scheveningenissä

kilpakumppani Michael Van Der Plas tähtää myös voittoon.

Se on veressämme.

Ensimmäinen muistoni tästä on vuodelta 1997.

Olin täällä pikkupoikana vanhempieni kanssa ja heittelin tikkuja tuleen.

Paikalliset jengit aloittivat perinteen 50-luvulla.

He polttivat joulukuusia kaduilla.

Ajan mittaan kokot kasvoivat aina vain suuremmiksi.

Viimeisen vuosikymmenen aikana tästä on tullut valtava operaatio.

Kaupungit tekevät kaikkensa päihittääkseen toisensa.

Tähän tarvitaan 100 - 250 rekkaa

ja 100 000 - 130 000 lavaa.

Kokon kokoaminen on yhtä sirkusta.

Se on mahtavaa.

Ylhäältä päin korkeat kasat näyttävät huterilta.

Ja aikaa on vielä kaksi päivää.

Kilpailu on tasainen, mutta vain toinen tiimi voi voittaa.

Kello 16 joulukuun 31. päivänä

järjestäjät julistavat rakentamisen päättyneeksi.

Kumpi puutorni on korkeampi?

Lopputulos on selvillä. Duindorp vei voiton.

On aika juhlia.

Heidän kokkonsa oli 47,80 metriä ja meidän oli 48,66.

Voitimme 86 sentillä. Huikeaa!

He eivät kyllä ilahdu.

Vielä yksi asia on tekemättä.

Kun vuosi vaihtuu, kokot leimahtavat liekkeihin.

Kokko palaa valtavana tulimerenä.

Se on kaunis näky.

Ja todella kuuma.

On pakko seistä 200 metrin päässä. Se on oikea tulihirviö.

Tämä on kokontekijöille ylpeä hetki.

Mutta nämä juhlat saattavat jäädä viimeisiksi.

Lain mukaan kokko saa olla vain 35 metrin korkuinen,

mutta molemmat tiimit rikkoivat sääntöä voitonhimossaan.

Scheveningenissä kipinät lensivät kaupunkiin asti

vahingoittaen autoja ja taloja. Kukaan ei loukkaantunut,

mutta tapauksesta uutisoitiin maailmanlaajuisesti.

Se saattoi merkitä tämän spektaakkelin loppua.

Seuraavana aamuna valkenee uuden vuoden ensimmäinen päivä.

Mutta juhlat eivät ole vielä ohi.

Tällä rannikolla järjestetään toinenkin perinteinen tapahtuma:

yksi maailman suurimmista uudenvuodenpäivän uinneista.

Jo yli 50 vuoden ajan tuhannet rohkeat uimarit

ovat kokoontuneet hiekalle uudenvuodenpäivän aamuna.

Keskipäivällä he juoksevat yhtenä massana jäätävään mereen.

Pieni uintikerho aloitti perinteen 60-luvulla.

Nyt se on kasvanut valtavaksi tapahtumaksi.

Ihmiset saapuvat joka puolelta Eurooppaa

puhdistamaan sielunsa jääkylmässä vedessä.

Heidän joukossaan on Nanda Van Paassen lapsineen.

Tulin uudenvuodenuinnille.

Lapseni haastoivat minut osallistumaan.

Viime vuonna he olivat täällä isänsä kanssa,

ja nyt he halusivat lähteä minun kanssani. Hauskaa.

Tunnelma rannalla on sekoitus innostusta ja pelkoa.

Jääkylmä vesi odottaa.

Tapahtumaan on myyty 10 000 lippua,

vaikka ilman lämpötila on vain kuusi astetta.

Kylmyydestä huolimatta

ihmiset odottavat uima-asuissaan oranssit pipot päässä.

Ja kun kello lyö 12...

...he lähtevät.

Ylhäältä katsottuna se on kuin oranssi hyökyaalto.

Tuhannet sitkeät sielut huuhtovat pois vanhan vuoden

ja saavat virkistävän alun uudelle.

Ja vaikka useimmat nousevat vedestä hytisten,

kokemus näyttää olevan kärsimyksen arvoinen.

Tämä on paras ja huonoin tapa aloittaa uusi vuosi. Mahtavaa.

Jännitti vähän, mutta pitää vain hyppiä ja yrittää pysyä lämpimänä.

Adrenaliini virtaa ja valtaa koko kropan.

Se on tehtävä ennen kuin kuolee. Muuten jää tärkeä asia kokematta.

Alankomaat on pieni maa,

mutta ongelmat ovat tehneet kansakunnasta vahvemman.

Kekseliäisyyden ja yhteishengen avulla

maa on taistellut itsensä itsenäiseksi

ja lunastanut paikkansa maailmankartalla

yhtenä Euroopan suurista maista.

Suomennos: Elina Mäkitalo