Original subtitles

Dan Balan toimisto, Ollie puhelimessa.

Dan tässä. Olenko varmasti oikeassa paikassa?

-En tiedä, missä olet? -Sheila's Cafe...

-Jep, sitten olet. -Selvä.

-Toivota onnea. -Voi luoja, todellakin.

Marssii luokseni, naamani on tulipunainen.

Hän sanoo: "No, kumpi olet?"

-David. -Dan.

-No, kiva paikka. -Niin.

Kävin täällä, kun valmistauduin rooliin The Knowledgessä.

Aivan. Upea elokuva.

-Käynyt usein siitä lähtien. -Selvä.

Niin, ymmärrän syyn. Oli kiva viimein löytää sinut.

Et vastaa puhelimeesi.

-Joo, no... -Koska...

-Ei. Anteeksi. -Hyvä on, no...

Jenny Salmon on ottanut yhteyttä.

-Jenny Salmon? -Niin.

-Mistä asiasta? -Bondista tietysti.

-Vai niin. -James Bondista?

-Tiedän hänet. -Hän haluaa tavata sinut.

-Hän haluaa tavata sinut huomenna. -Selvä.

Kuvittelenko vain, vai alireagoitko sinä tähän uutiseen?

-Dan... -Hei, joku haluaa Bermondseyyn.

-Kiinnostaako? -Tulen heti.

-Hienoa. -Anteeksi. En voi tehdä tätä.

Mutta David...

Sanoiko hän Bermondsey?

-David, odota. -Anteeksi, Dan.

En voi tehdä tätä juuri nyt.

-Hyppää kyytiin. -Tämä on totta.

He ovat tosissaan. Tämä voi olla iso juttu.

-Selvä. Ajat siis taksia. -Joo.

Tarkoittaako se, että haluat puhua siitä?

-Se on mutkikasta. -Selvä.

En ole enää näyttelijä, Dan. Minä lopetin.

Pärjäile, joohan?

MANAGERITOIMISTO

-Huomenta. -Niin, hei.

Kukaan ei kai tiedä, mistä tässä on kyse?

-Ei tietenkään. -Ei.

-Hienoa. -Mikä hitto

-on tunnelmakokous? -Luoja tietää.

Ennen kuin Dan tulee,

hän ei tiedä tästä, mutta kerroin kaikille,

että juhlat ovat töiden jälkeen.

Levitän tietoa kaikille.

Siis mistä?

Kerron heti kun tiedän.

Selvä. Mikä hitto on tunnelmakokous?

-Kukaan ei tiedä. -Ei tietenkään.

Hienoa.

-Hei, hei. -Hei.

-Mukavaa maanantaita. -Aivan. No niin.

No niin... Hetkinen. Tietääkö kukaan, missä Julia on?

-Julia? -Niin.

-Eikö hän ole täällä? -Ei ole.

Juliahan on aina täällä.

-Tiedän. Jonathan? -Ei. En tiedä, valitan.

No niin, Misha, haluatko tehdä muistiinpanot?

-Sopii. -Hienoa.

Haluamme nimittäin muistaa tämän päivän.

-Niinkö? -Ehdottomasti.

Dan, haluatko aloittaa?

Totta kai. Virallista vahvistusta ei vielä ole, mutta... Juttu on näin.

-Saimme Bondin. -Mitä?

-No... -Todella hienoa.

En sanoisi tarkalleen, että saimme Bondin.

-Te olette niin brittejä. -Luojan kiitos joku on.

-Hoidamme homman. -Kuka se sitten on?

-Niin. -No, taas...

-Se on David. -David?

-David Harewood. -Oho.

-Hitto. -No, totta kai.

He haluavat uuden suunnan.

-Tietysti. -Jenny Salmon tulee tänne

-tapaamaan häntä huomenna. -Dan, mahtavaa.

-Joo. -Onneksi olkoon.

-Niin. Kiitos. -Niin ihanaa.

-Todellakin. -Kyllä.

Hemmetti, Dan, kerro naamallesikin.

Hieno hetki Nightingale Hartin tarinassa.

Ja sain juuri uutisia.

Jopas. Kylläpä nyt tapahtuu.

Jeremy ja koko UWT ovat innoissaan tästä.

-Todellakin. -Saimme juuri sähköpostia,

ja hän haluaa tulla tänne itse.

-Mitä? -Kuka? Jeremykö?

-Juuri niin. -Hitto.

Hän lentää tänne huomenna.

Lentää Losista vain kokousta varten?

-Niinpä. -Siis oikeasti.

-Uskomatonta, vai mitä? -On.

Ensinnäkin hiilijalanjälki.

Hän ja Jenny ovat tunteneet kauan, mikä on siisti juttu meille.

-Joo, no... -Tämä on niin jännittävää.

-Niin. -Niin.

Numero ei ole käytettävissä, lopeta puhelu...

Ei voi olla totta.

-No hei. -Hei.

-Miten voit? -Kyllä.

-Taitaa olla kiirettä. -Kyllä.

Se välittyy viesteistä.

Kyllä, pahoittelen. On ollut tosi kiire.

Niin. Eli mitä, oletko...

En kuvaa tänään. Olin tulossa kokoukseen.

-Ahaa. -Muuten,

melkein soitin sinulle viikonloppuna.

-En usko, että tämä toimii. -Ahaa.

-Minulle siis. -Niin.

-Tulen tapaamaan Stellaa. -Selvä.

Soitin hänelle, ja hän sanoi, että puhumme ensin.

-Selvä. -Se ei tarkoita...

-Ei. Se sopii. -Dan...

Minulla on kiireitä. Paljon.

Oikeastaan minun pitää mennä.

-Mutta... -Terveisiä Stellalle ja...

-Voisimmeko vain... -Kyllä. Okei, hyvä.

Kahdeksan päivää -leffan esittely siirrettiin aamuun.

-Huomiseen? -Niin.

-Ilman selityksiä. -Niin.

-Pitää siirtää Tilda. -Niin.

Ehkä torstaiksi, jos hänelle sopii.

-Tai no, tiedäthän... -Selvä, minä kysyn.

Haluaisitko sinä tulla mukaani?

-Minä? -Niin.

-Vau. -Niin, sinähän

oikeastaan kirjoitit koko esittelytekstin.

Luulin, että Margaux tulee kanssasi.

Niin. Ei hän tule.

-Kello kolme siis. -Totta kai. Kaikki on täällä.

Mene ajoissa, astu sisään ja esiinny loistavasti.

Kyllä. No, ei liioitella.

Tulisin mukaan, mutta minulla on tärkeä meno huomenna.

-Aivan. -Et kai sinä minua tarvitse?

-Se siis sopii. -Olet tapaamassa...

Kirsten, et ole tainnut tavata Simonia. Pitää esitellä teidät.

-Hei. -Hei.

-Hauska tavata. -Samoin. Hei.

Simon on vanhimpia ja lahjakkaimpia asiakkaitamme.

Vanha varsinkin. Se riittänee.

Kirsten on tullut Amerikasta asti.

Hienoa. Toivon, että viihdyt täällä.

Kiitos.

Aivan, mutta jos hän tulee kahvilaan uudelleen,

voitko soittaa minulle?

Selvä, hyvä. Kiitos.

Ei. Ei saa vieläkään kiinni.

-No just. -Hei.

-Hei. -Miten menee?

-Menee, menee... -Mitä on tekeillä?

-Mitä on tapahtunut? -Davidia ei saa kiinni.

-Ei saa kiinni? -Niinpä.

Miten niin "ei saa kiinni"?

Se alkoi siitä taksikuskielokuvasta.

-The Knowledgesta? -Niin.

Nyt hän on mielestään taksikuski.

Se valmistui viikkoja sitten.

David menee syvälle, se tiedetään,

mutta tällä kertaa vähän liian syvälle.

Teidän pitää saada hänet takaisin, ja äkkiä.

-Joo, tiedän. -Sen teemme.

Mitä hittoa te vielä siinä olette?

-Hei. -Hei. Hra Hope?

-Niin. Hei. -Hyvä. Omistaja on paikalla.

-Pitäisikö meidän... -Joo, hienoa.

-Hei, rva Nightingale. -Aivan. Ei...

-Charlotte, ole kiltti. -Kristus.

-Ei hätää. Olen hänen miehensä. -Pian entinen aviomies.

-Selvä. -Se on työn alla.

Selvä. Hyvä on.

Tämä on siis sisäänkäynti.

-Kuten näette, etelään päin... -Voisitko antaa meille hetken?

Totta kai, ja minulle sopii.

Charlotte, viisi minuuttia. Siinä kaikki mitä pyydän.

No niin, tässä puhutaan 25 vuodesta.

Sanoit viisi minuuttia?

-Sanoin. -Sekin on kyllin pitkä.

Selvä.

Rakastan sinua.

Tiedän, ettet usko sitä,

tiedän, ettet halua kuulla, mutta silti...

Tiedän, mikä olen.

Me molemmat tiedämme, ja voin olla parempi.

Minä haluan ansaita sinut. Haluan olla se henkilö.

Mutta olen kyllästynyt siihen, etten ole hän.

Jos antaisit mahdollisuuden näyttää,

koska ilman sitä, ilman sinua...

...en tiedä, kuka olen.

Olet oikeassa. Tiedän, mikä olet enkä usko sinua.

Enkä tiedä, uskotko itsekään.

Hei. Ajattelin vain oleilla tässä.

Jos haluat olla parempi, Jonathan,

niin ole. Ei minulle vaan itsellesi ja kaikille, jotka rakastavat sinua yhä.

Minun taas pitää jatkaa omaa elämääni.

-Tiedätkö, joskus... -Ei, ole kiltti, älä.

Hyvä on.

-Hei. -Dan. Miten helvetissä löysit minut?

Sano sitä intuitioksi.

Annoin Sheilalle kahvilassa 50 puntaa tiedosta, missä olet.

-Vai niin. -Saanko tarjota juotavaa?

-Sopii. -Vodkamartini, ravistettu, ei sekoitettu?

-Otan tuopin bitteriä. -Kaksi bitteriä, kiitos.

Selvä.

-Onko kiireinen päivä? -On.

Ei hassumpi. Pari lentokenttäkyytiä.

Hienoa.

Oikeastaan. Anteeksi... En pysty tähän.

-Mihin? -Minun pitää ymmärtää.

Olen ollut agenttisi 10 vuotta.

-Kaksitoista. -Hitto. Tosiaan, tarvitsen selityksen.

Siinä kaikki.

Hän oli iloinen kaveri. Hänellä ei ollut paljoa.

Vanha talo Canvey Islandissa.

Vaimo Jean, upea nainen.

Ja taksinsa. Muuta hän ei tarvinnut.

Michael.

En tiennyt tästä, kun tapasin hänet ensi kerran.

Astuin taksiin, ja aloimme jutella.

Hän oli ihan tavallinen.

Minulla oli vähän rankkaa

-kaiken kanssa. -Aivan.

Muistan ajatelleeni, että mitä hittoa minä teen.

Haluan olla sinä. Haluan elää sinun elämääsi.

No, olet ollut hän.

-Mitä hittoa minä teen? -Mitä?

-Se on vain hiton elokuva. -Se on loistava teos.

-Todella koskettava. Olen nähnyt sen. -Joka tapauksessa...

Hän antoi lainata autoaan. Vähän epävirallista ajoa.

-Tehdä vähän tutkimusta. -Niin.

-Hän otti minut omaan elämäänsä. -Niin.

-Enkä pystynyt lopettamaan. -Kristus.

-Onko se edes laillista? -Ei kai. En tiedä.

-Kuule, huomisen suhteen... -Dan...

Sehän on vain kokous.

Ei sitoutuminen. Sinä oikeastaan testaat heitä,

jos et ole varma. Minusta sinulla ei ole mitään menetettävää.

Ja jos tulet, en ehkä saa potkuja,

ja se olisi upea 40-vuotislahja.

-Onko sinulla syntymäpäivä? -On. No...

-Miksi helvetissä et sanonut? -No...

-Hei, hei! -Ei. David, David...

-Hei! On hänen syntymäpäivänsä! -Ei, älä kerro...

Paljon onnea vaan

RAMBERTIN BALETTI- JA NYKYTANSSIKOULU

Kiitos. -Ensi viikkoon. Heippa.

-Hei. -Hei.

-Kiitos. -Heippa, muru.

Teen aina näin.

Pelkään, että pilaan kaiken.

-Oletko kertonut hänelle tunteistasi? -Kai hän tietää.

-Kai? -Toivon, että hän tietää.

Michael sanoi aina niin.

Se ei ole monimutkaista. Tiedät aina, miltä sinusta tuntuu.

-Niinkö? -Mieti, olet 40-vuotias.

-No, minä... -Olet 40.

Aivan.

Paljonko sinulla on aikaa tuhlattavana?

-No... -Lupaa minulle.

Lupaa, että kerrot hänelle

-tunteistasi. -Hyvä on.

En ollut varma, olisitko täällä.

Ei tuntunut oikealta tulla kotiisi.

-En syytä sinua, jos hän lähetti sinut... -Ei.

Se on aivan tyypillistä hänelle ja täysin sopimatonta...

Ei hän lähettänyt minua. Hän ei tiedä.

-No, joka tapauksessa. -En tiedä, miksi tulin.

Yritin saada hänet ja Luken puhumaan toisilleen,

mutta se meni pieleen.

Toisten elämää ei voi korjata.

-Tiedän. -Joskus ehkä vielä ymmärrät sen.

Ymmärrän kyllä sen. Olen nuori mutta en tyhmä.

-Et toki. -Kaikki sanovat, ettei se ole syytäni.

-Mutta en tiedä enää. -Misha...

Olen tuhonnut perheen, jota minulla ei koskaan ollut,

eikä se ole oikein.

Anna mulle pehmeytesi

Lohduta tässä hulluudessa

Älä lisää sitä.

Nainen, etkö tiedä Synnyin kanssas uudestaan

Noin.

-Hei, kaikki. -Hei.

Hei, Kirsten. Toin riisiteetä toimistoosi.

Tämä on siis se päivä.

-Juuri niin. -Todellakin.

Kevin, soitatko Danille?

Hyvä on.

Haluaisin jutella Davidista, mutta hän ei vastaa.

-Hei. -Missä olet tällä hetkellä?

-Olen täällä. -Missä?

-Kaikki on hyvin. -Kirsten on yrittänyt

-saada sinut kiinni. -Selvä.

Hän haluaa puhua Davidista.

Ei hätää. Hän on täällä.

-Löysitkö hänet? -Hän jäi luokseni eilen.

-Voi luoja. -Menimme pubiin. Kaikki on hyvin.

Se on tosi hienoa,

koska Kirsten meni hullun näköiseksi tänä aamuna.

Jos hän kuulee jotain ikävää, hän voi seota täysin.

Kukaan ei halua sitä.

Haloo, Dan?

PITI VÄHÄN AJATELLA ANTEEKSI, DAVID

Hei? Dan, oletko siellä? Daniel?

Ensiksi pitää kai kiittää tulostasi.

Kiitos, että saimme katsoa tätä.

-Tietenkin. -Pidimme dokumentista

-suuresti. -Hyvä.

Haluaisin kysyä sinulta yhtä asiaa.

-Selvä. -Se ei...

En ole varma, onko se osuvaa tällä hetkellä.

-Niin -Sinulla on uskomaton tarina.

Tikittävä kello, alituinen vaaran tunne, uskomattomia hahmoja,

-ja se kaikki on totta. -Niin.

-Mutta Margaux'n kanssa... -Aivan.

Juhlistamme hänenlaisiaan,

jotka päättävät asettua äärimmäisiin tilanteisiin

-aina ja yhä uudelleen. -Niin.

Mutta toinen puoli minusta miettii, miksi.

-Miksi? -Niin.

Inhoan termiä syntytarina, joten suo anteeksi,

mutta haluan todella tietää, mikä hänen taustassaan,

-tunne-elämässään... -Tunne-elämässään?

Niin. Mikä saa hänen kaltaisensa päättämään...

-No, se ei ole päätös. -Aivan.

Ei kukaan päätä hengittää.

-Niin. -Jos on käynyt jossain näistä paikoista

ja nähnyt elämän ja kuoleman,

toivon ja sen turhuuden,

ei palaa takaisin samana ihmisenä.

Ei ole aikaa murehtia turhia asioita.

Asioita, joita me muut mietimme koko ajan.

Elämäänsä tarvitsee ihmisiä,

jotka ymmärtävät ja hyväksyvät toisen sellaisena kuin tämä on

ja rakastavat joka tapauksessa.

Aivan. Kyllä.

Voi herranjumala. Voi luoja.

-Ollie... -Luoja.

Päässä on jo tarpeeksi hälyä.

Nyt meidän pitää ajatella.

-Anteeksi, meidän? -No, mitä on tapahtunut?

Hän kadotti James Bondin, siinä kaikki.

-Mitä? -Sai hänet kiinni, mutta hän pakeni.

En ole kadottanut häntä. En vain tiedä, missä hän on.

-Loistavaa. -Emme löydä häntä enää.

Hänet on koulutettu välttelemään.

-Ollie, ole hiljaa. -Hyvä on.

Hitto. En tiedä. Olen ihan sumussa.

Hän jauhoi hahmostaan The Knowledgessa.

Tyypistä, johon se perustui Canvey Islandissa.

Siitä tuli päähänpinttymä.

Oli laulua ja etikkamuna.

-Siis Canvey Island? -Niin, miten niin?

Hän asuu siellä siinä elokuvassa.

Niinkö? Aivan. Muuta en muista.

Onko meillä kopiota käsiksestä?

-Päivää. -Aivan.

-Voinko auttaa? -Etsin Juliaa.

-Mitä? -Anteeksi. Asuuko Julia täällä?

Ei hätää, äiti. Minä hoidan.

Käske hänen mennä pois. Emme halua sitä, mikä se onkaan.

-Hei. -Mitä sinä täällä teet?

No, ensinnäkin mietin, pitäisitkö ehkä tästä.

Ne näyttävät hyviltä tänään. Kiinnostavaa. Aina ne eivät näytä.

Tässä se on. Hän mainitsee sen. St. Anne's road.

-Selvä. St. Anne's Road, Canvey Island. -Missä Dan on?

-Dan? -Niin.

-Hän lähti juuri ulos, Stella. -Niin.

Joku muu saa sitten huolehtia siitä.

-Ai Mathiaksesta? -Niin. Muutaman tunnin.

-Palaan myöhemmin. -Haluaisin, mutta on kiireitä.

Samoin. Olen tosi pahoillani, Stella.

-Selvä. -En ota sitä.

-Mitä kiireitä? -Voin ottaa sen, jos haluat, Stella.

-Sinä? -Kyllä vain.

-Mutta et voi sietää koiria. -Niin, mutta se on Mathias, eikö niin?

-Mathiasta ei ajattele koirana. -Tietenkin se on koira.

Mistä tiedän, että huolehdit siitä?

En tiedä. Ehkä se voi huolehtia minusta.

Olisi ihanaa,

jos tulisit takaisin. Jos haluat.

Myöhemmin on Danin synttärit, jos haluat osallistua.

En aio esittää, ettei sitä tapahtunut.

Ei tietenkään.

Silloin tapahtui jotain todellista. Sinäkin tunsit sen.

-No niin, mutta... -Tunsit sinä.

Tunnen sinut paremmin kuin kukaan muu.

Joo, tiedän, mutta juttu on...

En tiedä, miten sanoisin tämän.

Jos ajattelet tapahtunutta, olen pahoillani, ei.

Se melkein tapahtunut

voisi olla vakavaa.

-Se on vakavaa. -Ei vaan todella vakavaa.

Koska vaikka me...

Tarkoitan, että jos joku saisi tietää...

-Olet peloissasi. -En.

-Kyllä olet. -Ei, en ole.

Pelkäät, että kerron ja joudut vankilaan.

-No, ei. Mitä? -En aio tehdä niin.

-Tässä ei ole kyse vallasta. -Ei, tiedän.

-Se on tärkeämpää. -Niin.

Jos tulen takaisin, se ei johdu jostain hiton vaniljapiirakasta.

Aivan.

Olen A13:lla. Ohitan juuri Basildonin.

Hyvä juttu.

En uskonut lausuvani noita sanoja.

Olet kohta tulossa South Benfleetin rampille.

Aivan. Tämä käy yhä jännittävämmäksi.

Toimiiko tämä todella?

-Rehellisesti... -Luota minuun.

Tämä tapahtuu nyt.

Anteeksi, Ollie. Luulen, että luottamuskohta meni ohi.

-Hei. -Hei.

-Simon... -Niin, Simon. Miten voit?

Loistavasti. Entä itse?

Hienosti. Olet aikaisessa.

-Niin olen. Anteeksi. -Ei se mitään,

mutta on tunti aikaa, jos haluat mennä...

Ei. Hyvin ystävällistä,

-mutta odotan, jos sopii. -Totta kai.

Tuolla on teetä ja kahvia, jos haluat laittaa jotain.

-Ei, kiitos. -Hyvä on.

Oli todella mukava tavata,

-jos saan sanoa. -Samoin, Simon.

Käännyn nyt St. Anne's Roadille.

-Se on hyvä. -Se on varmasti oikein,

-jos takana on golfkenttä. -Kyllä.

Mutta emme tiedä, mikä talo se on.

-Ei. -Aivan.

Odota. Minä kerron.

-Ovi on valkoinen. -Valkoinen ovi.

Niin. Bungalow, valkoinen ovi hiukan raollaan.

-Hyvä. -Valkoinen ovi.

Pelkäsin, että olisi hämärät ohjeet.

Okei, tässä mennään, näen sen. 76, St. Anne's Road.

-Aivan -Tämä on niin bondia.

Odota, ehkä 51 tai 83.

-Hyvä. -Tai 19 tai...

-Loistavaa. -Se on bungalow, eikö?

-Kaikki ovat. -Hyvä.

Koputat vain kaikille oville.

-Hyvä. -Nyt me teemme tämän.

Moi. Mitä te täällä teette?

Näyttää hauskalta.

...mutten uskonut päätyväni tehtävään, jossa pitää pelastaa James Bond.

-Dan? -Onko huoneessa joku?

Ei kai se ole Kirsten?

Mitä hän tarkoitti, tehtävänä pelastaa James Bond?

Jospa menisimme vähän ulos täältä?

Stella Hart?

No, miten voitte? Miten on mennyt sen biopsian jälkeen?

Hyvin, luulisin. En tiedä, missä kunnossa olen.

Ajattelin, että kuulen sen teiltä.

Aivan, kyllä. Ensimmäiseksi haluan sanoa,

että teitte ehdottomasti oikein,

-kun menitte lääkäriin. -Niin.

Tiedän, ettei se ole helppoa...

Antaa olla. Menkää nyt vain asiaan.

Aivan.

No niin.

No niin. Mennään takaisin.

Tule, Mathias.

-Jeremy. -Hei, Kirsten.

Tulin juuri, olen lentokentällä.

Ajattelin ilmoittautua.

-Hyvä. -Hienoa olla

samalla aikavyöhykkeellä kanssasi. Siitä on aikaa.

-Kyllä. -Kuule, jos sinulla on hetki,

niin haluan jutella iltapäiväisestä.

-Totta kai. -Haluaisin mielelläni jutella

Davidin kanssa ennen kokousta.

-Mathias? -Kirsten?

-Michael. -Rachel!

-Ihana nähdä sinua. -Niin, The Crown. Hyvin jännittävää.

Jessica odottaa tapaamistasi.

Hienoa. No, minä myös.

-Stella. -Miten se meni?

Kyllä. Siis erinomaista, kyllä.

Simon, näyttelijäksi olet surkea valehtelija.

Stella, anteeksi. En pysty tähän.

Älä ole typerä. Tietysti pystyt.

Tiesin, että tässä käy näin.

Samoin. Miksi luulet minun tulleen taksilla tänne?

Luoja, anna anteeksi. Miten se meni?

Olen kunnossa.

Mitä sanoin sinulle?

Elä elämää, joka sinulla on.

Kirsten?

Mitä? Herran tähden, hitaammin, nainen. Puheissasi ei ole mitään järkeä.

Erinomaista.

Hei, sano, että olet Jean.

-Kyllä olen. -Luojan kiitos.

-Onko kaikki hyvin? -On, on.

-Miten voin auttaa? -Tulin tapaamaan Michaelia.

-Michaelia? -Niin, tai Davidia.

Voi kulta pieni.

MICHAEL HENDRICKSIN MUISTOLLE

1963 - 2022 JOKA RAKASTI TÄTÄ PAIKKAA

-Hei. -Intuitio vai Sheila?

Jean.

Aivan.

-Olisitpa kertonut minulle. -Kun hän kuoli...

En vain ollut valmistautunut siihen.

Kuin olisin menettänyt isäni uudestaan.

Minulla on yhä hänen taksinsa.

Ajattelin vain...

Saatan jatkaa sen ajamista.

Vietin juuri puoli tuntia Jeanin kanssa.

Hän laittoi minulle teetä, vaikka en halunnut.

Ja sanoi, ettei koskaan nähnyt Michaelia onnellisempana kuin työssä sinun kanssasi.

Hän opetti David Harewoodin taksikuskiksi.

Hän ei voinut uskoa sitä, koska...

sinä olet David Harewood, pidit siitä tai et.

-Stella. -Missä se on?

Jos saisin takaisin elämäni viimeisen tunnin...

Mutta et saa. Älä ole tyhmä. Missä se on?

Anteeksi. Olen hyödytön. Olen tyhmä.

Nyt on vähän myöhäistä tuolle.

Me tajusimme sen kauan sitten. Anteeksi.

-Anteeksi. -Hei.

Juku. Tässä on Robert. Hän on sankari. Ilman häntä...

Anna olla. Se on minun koirani. Miten se voi?

-Se voi hyvin. Se selviää. -Voi luoja.

Pelkäsimme, että sen lonkka on murtunut,

mutta se on sitkeä pikku kaveri, eikö?

-Tietenkin on. -On vähän mustelmia,

mutta periaatteessa se on kunnossa.

Paljon kiitoksia.

Tule tänne.

-Tule tänne. -Stella.

Ei hätää.

-Et tajuakaan. -Ei hätää.

-Kauanko on aikaa? -Kello kolme, joten vähän alle tunti.

-Mitä arvelet? -Jatka taistelua, Dan.

-Jätin autoni... -Paskat autostasi.

Selvä, David.

Mitä tahansa päätätkin, tiedäthän, että tuen sinua?

En halua sinun tuntevan, että olen pakottanut sinut tähän.

Itse asiassa olet oikeassa.

Ehkä pitäisi vain antaa olla.

-Oikeasti? -Hyppää nyt taksiin.

Aivan, kyllä.

Hieno päivä minulle. Kuulen tästä paikasta joka päivä,

mutta tämä on ensimmäinen kertani tässä jalossa rakennuksessa.

Toivottavasti tämä on hyvä päivä meille kaikille.

Todellakin. Niin jännittävää.

-Hei, kaverit. -Voi että.

-Tervetuloa Nightingale Hartiin. -Siinä hän on.

Hei.

Jenny, oletkohan tavannut Kirsteniä...

-Hei, Kirsten. -Jenny. Todella hauska tavata.

Kirsten ja minä tunsimme jo Losissa.

-Aivan. -Nyt hän on lähettiläämme Lontoossa.

En oikeastaan.

-Oikeasti, en voi sanoakaan... -Jenny, hei. Jonathan Nightingale.

-Hei. -Ja Jeremy.

-Hei, Jonathan. -Mahtavaa tavata.

Tervetuloa Nightingale Hartiin.

-No niin. -Hienoa.

-Olemme vähän aikaisessa. -Niin.

Minulla on seuraava tapaaminen klo 16.45.

-Hyvä. -Totta kai. Tiedämme sen.

Mennäänkö kokoustilaan, Kevin?

Mennään.

David ei ole vielä täällä.

-Hän on... -Me odotamme

Danilta tietoa saapumisajasta.

-Aivan. -Hyvä.

Menkää te, tulen jäljestä.

No, mitä tapahtuu?

-Niin. -Missä David on?

-Mistä aloitan? -Älä suotta alusta.

Kerro. Jennyllä on toinen tapaaminen klo 16.45.

-16.45? -Niin.

Dan on tulossa tänne Davidin kanssa taksilla.

-Hyvä. Kuinka kaukana he ovat? -Ollie?

Dagenhamissa tällä hetkellä.

-Dagenhamissa? -Niin.

Selvä.

Pian nyt.

En tykkää. Jumissa roska-auton takana.

-Tehdäänkö uukkari? -Joka suunta on tukossa.

Nyt on 23 minuuttia, kunnes menetämme Jennyn.

-Kyllä, kiitos, Kevin. -Aivan.

No niin. Nyt mennään.

Tämä on naurettavaa.

Ja, kuten tiedätte,

olemme käynnistämässä filmituotantoa

upeasta Kahdeksan päivää -teoksesta,

jonka kirjoitti Margaux Morta... torana. Ja olemme juuri kiinnittäneet

Clémence Poésyn. Todella mahtavaa.

Minun pitää poistua kymmenen minuutin päästä.

Menen tarkistamaan, milloin David on tulossa.

Ilman muuta, tehdään niin.

Tehdäänkö niin? Pitäisi kyllä. Tehdään se heti.

Aivan, koska eihän edes James Bond voi pitää Jenny Salmonia odottamassa.

Voi että. Se on niin totta.

-Missä olette nyt? -Olemme edenneet noin kymmenen metriä.

Hienoa.

-Miten menee? -Ei hyvin.

Okei, koska tämä räjähtää kohta käsiin.

Teimme parhaamme, mutta täytyy kai kertoa heille...

-Niin. Aivan. -Mitä? Punaiset.

-Joo. -Mutta punainen valo.

-Tiedän, mutta olkoon. -Ei, ei.

-Ei hätää. -Ei, me kuolemme!

-Älä huoli. -Dan, mitä tapahtuu?

-Kahdeksan minuuttia. -Ole hiljaa, Kevin.

Mitä ikinä tapahtuukaan, olemme tehneet kaiken...

-Tuosta noin. -Ei mahdu. Ei se ole tie!

-Anteeksi. -Hitto.

-Kauanko on aikaa? -Seitsemän minuuttia,

mutta olemme puutarhassa.

Älä tapa ketään.

Wilson Square johtaa Great Mulberry Streetille.

-Juuri niin. -Et voi tehdä näin.

-Älä huoli. -Hei!

-Aiot siis... -Anteeksi, saanko hoitaa tämän?

-Saat. -Käännyt vasemmalle

-tultuasi aukiolle. -Kuitti.

Tämä pitää laittaa esittelyprofiiliisi.

-Sitten tiukka oikea. -Emme onnistu.

-Luoja, ojaan meni. -Mitä?

Anteeksi, ei kirjaimellisesti.

Jenny, pahoittelen tätä kovasti.

-Minä myös. -Lensin tänne itsekin.

Haluamme toteuttaa tämän emmekä me ole tällaisia.

-Voi hitto. -Ei.

-Selvä. -Voi luoja. Hän lähtee.

Totean vain, että he eivät ole enää kaukana.

-Niin. -Loistava uutinen, Jonathan.

Isä sanoi aina,

että ei kaukana on sama kuin kyllin lähellä.

Anteeksi. En ymmärrä.

-Aivan. -Saavuin varhain,

odotin tunnin, ja nyt on toinen kokous.

-Jos voisitte soittaa minulle taksin. -Totta kai. Ehdottomasti.

-Olemme 500 metrin päässä. -Okei, ei, ei.

Hän ei ole Nightingale Hartissa. Hänet haetaan Morton Squarelta.

-Morton Squarelta? -Niin.

Selvä, ymmärrän.

-Voi luoja. Siinä hän on. -Hitto, hitto!

Ei, ei!

-Anteeksi. -Olen todella pahoillani.

-Tämä on hätätilanne. -Voi luoja, niin tosiaan on.

-Jenny, hei. -Dan.

Tämä on vapaa, jos haluat taksin.

-Mitä on tekeillä? -Kestää hetken selittää.

Minun pitää olla Chelseassa 20 minuutin päästä.

Hyppää kyytiin. Menenkin Chelsean ohi.

David Harewood.

-Palveluksessa. -Mitä te täällä teette?

-Hoidan kyydin. -En tiedä, uskoako tätä.

Tämä oli jonkinlainen juoni koko ajan, vai mitä?

Joskus pitää nähdä ylimääräistä vaivaa, Jenny.

Stella, kultaseni. Ei kovin paha.

Hain juuri itselleni maitoa.

Niin, se on jotain.

Aivan.

Stella, en tiedä, mitä sanoa.

Ei ole mitään sanottavaa.

Olen iloinen puolestasi, jatketaan, eikö niin?

Juuri niin, Stella-kulta. Jatketaan.

Paljon onnea, Dan

Paljon onnea vaan

Hyvää syntymäpäivää, Dan.

-No, kippis. -Ihan joka päivä

ei saa juhlia nelikymppisiä James Bondin agenttina.

-Odota... -Jennyllä taisi olla hauskaa

-taksissa. -Kyllä.

Hän rakasti sitä. Ei taida käydä paljon ulkona.

No, kippis joka tapauksessa.

-Kippis! -Kippis.

En aio pitää puhetta.

-Voi luoja, puhe. -Lyhyesti vain.

Haluan vain kiittää Nightingale Hart -tiimiä tänään

ja oikeastaan joka päivä.

En tiedä, kenen kanssa olisin mieluummin jumissa.

-Jumissa ololle. -Jumissa ololle!

Jumissa ololle.

-Hei. -Hei.

Moi. Saanko kysyä jotain?

-Joo. -Minulle tuli aiemmin outo puhelu.

-Joku Working Titlesta. -Niin.

Liittyykö se sinuun?

-Aioin kertoa sinulle. -Hän luki käsikirjoituksen.

-Niin. -Ja...

Tapasin Corrinen muissa merkeissä...

Sanoit, että olen agentti.

En tiennyt, mitä muuta sanoa.

Jos joku edustaa Lukea,

sen pitäisi olla sinä.

Miten voin olla agentti?

En tiedä mitään agentin työstä.

Otetaan selvää, eikö niin?

He ovat ihan sekopäitä, vai mitä?

-Todellakin. -Mutta en tiedä,

jotenkin he silti tekevät sen.

-Niin. -Maan tapaan.

Niin.

Tätä pitää ehkä juhlia.

Hotellissani on aika hyvä ravintola.

En tiedä, johtuuko se aikaerosta, samppanjasta vai yläilmoista,

mutta oli mikä oli, on tosi kiva nähdä sinut taas.

Misha kertoi Amazonin puhelusta.

-Niin. -Aika hyvä uutinen, vai mitä?

Niin on.

Mitä sinä nyt teet?

En tiedä.

Mennäänkö drinkille tai syömään?

On syntymäpäiväni, eikä ole muutakaan tekemistä.

-Aivan. Onnea matkaan. Mene. -Kiitos.

Mietin tässä,

että se pöytä, jonka varasit Le Boucheesta,

-kun Ye-Jun oli tulossa käymään... -Niin.

-Oliko se... -Joo, peruin sen.

Selvä. Hyvä.

Luojan kiitos. Kiitos silti, kun muistutit.

Niin, totta kai.

En odottanut näkeväni sinua täällä.

Ollie soitti. Hän sanoi, että minun pitäisi kuulemma tulla.

-Niinkö? -Kun näin sinut eilen

ja olin tulossa tapaamaan Stellaa, mietin, että jos et olisi agenttini,

-se voisi olla helpompaa. -Aivan. Ymmärrän.

-Siis mikä voisi olla helpompaa? -Dan, mitä me teemme?

-Hei. -Hei, Stella.

He pitävät Mathiaksen yön yli.

-Voi luoja! -Se on kunnossa.

Haen sen aamulla. Ajattelin, että haluaisit tietää.

-Olet siis lähdössä, vai mitä? -Kyllä. Luulen niin, kyllä.

Hyvänen aika. Ei ole vielä pimeää.

-Tiedän. -On yhä valoisaa.

-Aikamoinen päivä. -Kyllä.

BFI:ssä esitetään yhdeksältä Casablanca.

-Casablanca? -Olen jäsen.

Yleensä esitykseen voi vain mennä.

En ole koskaan nähnyt Casablancaa.

Miten niin? Naurettavaa.

Haluaisin tulla, mutta en pysty.

-Et, vai? -Minun on mentävä illalliselle.

-Niin. Jeremy, niinkö? -Pahoittelen.

Ei se mitään. Ihan miten haluat.

Sinun sijassasi tietäisin, mitä tekisin.

Naurettavaa, ettei ole nähnyt Casablancaa.

No, nähdään huomenna.

-Stella? -Niin?

-Mihin aikaan sanoit, että se alkaa? -Yhdeksältä.

-Voisimme juoda drinkin baarissa ensin. -En ole ikinä käynyt BFI:ssäkään.

-Et ole elänyt. -Niin. Ehkä en ole.

Saanko sanoa, että teit ehdottomasti

oikean päätöksen.

Toivottavasti. Olen innoissani.

Sinulle tuleekin mahtava ilta. Tämä on erittäin...

-Hei. -Hei.

Halusin nähdä sinut ennen kuin lähdet.

-Niin. -Halusin sanoa, että meillä oli

todella hieno tapaaminen Amazonin kanssa,

-ja he saattavat olla kiinnostuneita. -Selvä. Sehän on mukavaa.

Kaikki on hyvin. En tullut estääkseni sinua,

mutta haluan palauttaa sinulle nämä.

Selvä. En aio pistää vastaan. Sinun pitää mennä.

Mene viideksi kuukaudeksi. Kaikki on hyvin,

ja olen täällä, kun palaat.

-Selvä. -Minun olisi pitänyt tietää,

olenhan lukenut kirjasi.

Lupaathan huolehtia itsestäsi?

Niin aion.

Kun palaat, niin avaimeni ovat sinulla...

Selvä.

-Onnea matkaan. -Kiitos. Samoin.

-Älä mokaa sitä. -En mokaa.

-No niin. Nähdään. -Nähdään.

Kyllä.

-Hei. -Kävin hotellissa.

Et ollut palannut. Olen kyllästynyt puhelimiin.

Aivan.

Kiinteistövälittäjä soitti aamulla.

Niin.

Sanoin, että ilmoitamme aamulla.

Tarjouksen tehneiden pitää saada tietää.

-No, Charlotte, minä... -Ei, minä puhun nyt.

Aivan, anteeksi.

Asiat eivät ole enää koskaan ennallaan.

En tiedä, mitä tapahtuu. Mietin yhä,

että jos olisi etäinenkään mahdollisuus maailmasta,

jossa olisit elämässäni muodossa tai toisessa,

nyt on aika kertoa, jos minun pitää tietää vielä jotain.

Aivan.

Jos on, niin eiköhän tämä ole tässä.

En käy enää tällaista läpi.

Ei.

Perustuu ranskalaiseen sarjaan Call My Agent

Tekstitys: Mirja Muurinen

Luova tarkastaja Pirkka Valkama