Original subtitles

Sitä Luken tiimi tavoitteli, Kultaista taljaa.

Sinun pitää saada minut pois täältä.

-Miten tulit? -Merihirviö.

Kaikki on osa hänen ansaansa.

-Kuka hän on? -Polyfemos.

Mekko pitää minut turvassa. Vakuutin Polyfemokselle,

että tuottaa huonoa onnea nähdä morsian ennen hääpäivää.

Pian tulemme Hirviöiden merelle ja kohtaamme kolme koettelemusta.

Valinnan koettelemuksen, seireenien laulun

ja lopulta Polyfemoksen, kykloopin, joka vartioi päämääräämme.

Sankarit kukistavat hirviöt, eivät juokse pakoon.

-Pieniä valintoja. -Ei tuo pieneltä tuntunut.

PERCY JACKSON JA OLYMPOSLAISET

Huhuu?

Älä mene sinne.

-En ole ehtinyt tutkia paikkoja. -Sinä olet…

Missä me olemme?

Sano sinä se.

Heräsin varttia ennen sinua.

En tiedä, olemmeko merellä isolla laivalla, vai missä.

Hienoa, että olette heränneet ja virkistyneitä.

Tarvitsette lisää aikaa.

Pahoittelen.

Olen Hylla, portieerinne.

Odotan ulkopuolella.

Saatte pian kurkkuvettä.

Hetkinen! Missä Tyson on?

Ja Clarisse? Ja loput miehistöstä?

Ai. Vai niin.

Olen pahoillani, mutta

kalastajat löysivät teidät kellumasta lautalla.

Vain te selvisitte.

Ottakaa ihan rauhassa.

Lupasin äidille huolehtia Tysonista.

Hän voi olla vielä elossa.

Hän selvisi pommista. Hän on tulenkestävä.

Hän on Poseidonin poika. Hän voi olla elossa.

-Kuten Clarissekin. -Me hävisimme.

Menetimme kaiken.

Pysy siinä. Menen tutkimaan paikkoja.

Annabeth!

Tervetuloa KK:n saarilomakeskukseen ja kylpylään.

Saari? Mikä paikka tämä on?

Turvapaikka. Ainut sellainen Hirviöiden merellä.

Tarjoamme sankareille lepoa, mahdollisuuden rentoutua.

Onko teillä allergioita tai yliherkkyyksiä,

joista meidän pitäisi tietää?

-Stavros! -Olen valmis.

Pahoittelen tuota.

Stavros on innokas palaamaan etsintäretkelleen.

Mille retkelle?

Kaikki vieraat ovat etsintäretkellä.

Suokaa anteeksi. Noin ei käy kovin usein.

Mitä hän tarkoitti?

Seireeneitä.

KK, uudet tulokkaamme.

Poseidonin poika ja Athenen tytär.

Tiedän, että kärsitte kovia menetyksiä.

Otan osaa.

En halua olla…

-Kärsimätön. -Selvä.

Se ei kyllä ole kohtalokkain vikasi.

Aistin jotain syvempää.

Nyt on vaikea nähdä surusi ohi.

Kun olette levänneet, osaamme paremmin sanoa,

mikä teissä on vialla.

Kiitos?

Siellä Stavros menee.

Hän ei ole valmis.

Ajattele positiivisesti.

Mitä tuolla on? En näe niitä.

Voitte katsoa, mutta se ei ole kaunista katseltavaa.

Seireenien laulu on tappava testi, jonka harvat sankarit läpäisevät.

Teen parhaani auttaakseni heitä pakenemaan saarelta,

mutta kaikki eivät ole kärsivällisiä.

Ei. Ei!

Melkein.

Varoitin häntä.

Miltä ne kuulostavat?

Laulu on jokaiselle sankarille erilainen.

Seireenit kurkistavat syvälle sieluun.

He näkevät kohtalokkaan vian ja käyttävät sitä hyväkseen.

Vangitsevat kohteen omaan illuusioonsa.

Olette täällä turvassa ja saatte jäädä niin pitkäksi aikaa kuin haluatte.

Mikä Stavrosin vika oli?

Rohkeus. Hänestä koulutukseni oli pelkureita varten.

Mutta sisäänpäin katsominen vaatii rohkeutta,

todellisen itsen kohtaaminen.

Siten pääsemme seireenien ohi.

Tai voi käyttää vahaa, kuten Odysseus.

Aivan.

Odysseuksen miehistö laittoi korviinsa vahaa.

Huokaus. Olette kai Homeros-faneja.

Se mies on tapattanut enemmän puolijumalia…

Vaha ei ollut tavallista mehiläisvahaa.

Se oli Aristaioksen pesästä.

Aivan, sen kaverin.

Aristaios on mehiläisten hoidon jumala.

Liiallinen turvautuminen itsetuntemukseen.

Selvä.

En tarkoita tuomita. Se on Athenen lapsille normaalia.

Mutta pidä sitä silmällä.

Seireenit käyttävät suurinta heikkouttasi sinua vastaan.

Mutta jos tunnistatte, kohtaatte ja pidätte kohtalokkaan vikanne aisoissa,

purjehditte seireenien ohi näiden sankarien lailla.

Nämä kuusi pääsivät ohi.

Kauanko koulutus kestää?

Se riippuu täysin teistä.

On pakko olla toinenkin keino.

Mehän rantauduimme saaren toiselle puolelle.

Ehkä voisimme lähteä sieltä.

Hirviöiden meri ei toimi niin.

Seireeneitä ei voi kiertää,

mutta teen parhaani, että pääsette niistä ohi.

Mutta varoitan teitä.

Oikopolkuja ei ole.

Eikä.

Ei, älä!

Syömään!

En ole syönyt puolijumalaa pitkään aikaan.

Vai puolijumalaa?

Tarvii muskottipähkinää.

Minä menee hakemaan.

Hei, kuka sinä olet?

Päästä minut…

alas täältä.

Clarisse, mitä sinä täällä teet? Miten tulit tänne? Onko Percy täällä?

Grover, aiotko auttaa?

-Mitä sinä teet? -Miltä näyttää?

Pelastan itseni.

Kiva mekko.

Mitä leirissä tapahtuu?

Missä Percy on? Onko hän saarella?

Onko Annabethkin täällä? Mitä sinä teet?

Valmistan aseen ja järjestän väijytyksen.

Älä viitsi, Clarisse.

Et tunne Polyfemosta. Et voi voittaa sitä.

Percy on kuollut.

Ja niin on Annabethkin.

Olen pahoillani.

Mutta kukaan ei tule auttamaan meitä, enkä antaudu ilman taistelua.

Ei.

Ei, olet väärässä.

Percy ja Annabeth ovat vielä elossa.

He eivät ole tällä saarella, mutta pystyn aistimaan heidät.

Minulla on empatialinkki Percyyn.

Siistiä! Miten se auttaa meitä nyt?

No, kun asiat menevät pieleen,

toivo voi olla tehokas työkalu.

Olen ollut jo päiviä jumissa täällä, mutta olen silti suunnitellut pakoa.

Tarvitsin vain jonkun muunkin ja…

Ja paljon lisää köyttä, jota minulla ei hetki sitten ollut.

Minulla oli vain toivoa.

Mitä sinä oikein jauhat?

Toinen tie täältä pois.

Kenenkään leirissä ei tarvitse tietää.

En edes tiedä, mistä puhut.

Hei, kaverit. Älkää välittäkö elikoista.

Ne ovat täällä antamassa henkistä tukea.

Oletteko pidelleet chinchillaa?

Ei kiitos, meillä on vähän kiire.

Ystävämme tarvitsee apuamme.

Emme voi hoputtaa prosessia,

mutta kokeillaan.

Kiva temppu.

Tuo oli taikaa. Oikeaa taikaa.

Ja nämä eläimet?

Taisin tajuta, kuka oikeasti olet.

Siis Kirke? En minä piileskele.

Se noita Kirke?

Velhotar.

Velhottarista voimakkain. Teki Odysseuksen miehistä sikoja.

Unohtuukohan se ikinä? Olin silloin eri ihminen.

Olen käsitellyt vihaani ja päässyt pitkälle.

En ole hirviö.

En ole jumalakaan tai puolijumala.

Minut on karkotettu tänne. Yritän auttaa ihmisiä.

Muitakin sankareita pitää auttaa, joten…

Harva tykkää katsoa todellista peilikuvaansa.

Mutta jos emme tunnista kohtalokkainta vikaamme,

todellinen työ ei voi alkaa.

Mikä omasi on?

Empatia.

En voi olla auttamatta ihmisiä, vaikka he satuttaisivat minua.

On minua ennenkin arvioitu. Hoidetaan tämä alta pois.

Percy. Pelastitko leirin?

Täällä me nukumme hyvin.

Olemme parhaita kavereita ja veljiä.

Percy, älä lähde.

Minun on pakko. Olet täällä turvassa.

Lupaan sen.

Hän ei ole uhka. Hän on kanssani!

Percy!

Pääsemme kaikki täältä pois.

Percy, ei!

Percy, nouse ylös.

Ei hätää. Olen kunnossa.

Koska sinä ja Annabeth olitte pulassa.

Oikea sankari puolustaa muita.

Percy!

Kohtalokkain vikasi on harvinainen ja vaarallinen.

Laitat ystäväsi kaiken muun edelle.

Miten se on huono asia?

Saatat joutua tekemään pahaa pelastaaksesi ystäväsi.

Saatat uhrata etsintäretken ystäväsi vuoksi.

Tai sielusi.

Saatat jopa uhrata…

koko maailman.

Tuo on itse asiassa kasvun merkki.

-Percy, odota! -Olit oikeassa.

Teidän pitäisi pelätä minua. Kirke on oikeassa.

-Eikä! -On hän.

Nyt minä näen sen.

Tyson on kuollut ja Grover menetetty.

Jos minun pitäisi valita sinun ja Olympoksen välillä…

Annabeth…

Polttaisin sen maan tasalle.

Aivan kuten Luke sanoi Thaleiasta.

Jos puhut Suuresta ennustuksesta, siihen on kolme vuotta.

Meidän pitää päästä seireenien ohi Groverin luo.

Et kuuntele. Mitä jos joudun valitsemaan Groverin ja leirin välillä?

Tai Groverin ja sinun välillä?

Vikani on kohtalokas muillekin.

Älä nyt. Ei hätää.

Ehkä olen enemmän ihminen kuin puolijumala.

Siitä sinä olit huolissasi.

Puhuit aluksella inhimillisistä valinnoista.

Sellainen minä olen.

Muuta en olekaan.

En ole ollut maailmassasi tarpeeksi pitkään muuttaakseni sen.

Tämä ei ole minun etsintäretkeni.

Olen sille vaaraksi.

Yadira käskee kiirehtimään. Hän ei jaksa kannatella sinua pitkään.

-Yadira? -Tuo puu.

Se on tulista kuubalaista lajiketta.

Se on hyvin herkkä. Kiipeä!

Olet vielä oudompi kuin muistin.

Clarisse! Clarisse?

No niin.

Oho! Joko palasit?

Hetkinen nyt!

Missä varasteleva puolijumala?

Voi, Poly. Se oli kamalaa.

Se leikkasi itsensä alas ja pakeni yläkautta.

Sinä ei kyklooppi.

Sinä petkutit minua!

Ei! Poly, en tekisi niin.

Granaattiomenamehua?

Ei kiitos.

Tuskin minun kannattaa olla nesteiden lähellä.

Älä lannistu. Prosessia ei voi hoputtaa.

Hei, Zadie?

Miten he pääsivät läpi?

Niin sitä pitää.

En kysy omasta puolestani.

Ystäväni pitää päästä seireenien ohi.

Saunassa huhuttiin, että etsintäretkenne vie teidät

Polyfemoksen saarelle.

Itse etsin Afroditen kyynel -nimistä helmeä,

jonka pitäisi olla syvällä Hirviöiden meressä.

Oletko sinä puolijumala?

Kaikki me täällä olemme puolijumalia etsintäretkillä.

Kauanko olet ollut täällä? Jos sopii kysyä.

En halua vatvoa sitä.

Se voi saada luopumaan toivosta.

Olin jo antamassa periksi, kun Mei-Lin tässä

purjehti suoraan seireenien ohi.

Viisikymmentä vuotta. Saan siitä yhä kylmät väreet.

Ja sitten kun aloin taas lannistua,

Krisopoulos näytti meille, miten homma hoidetaan.

Eli aina kun olet luopumassa toivosta…

sankari pääsee seireenien ohi.

No, ihmeitä tapahtuu.

Vai mitä?

Niin.

Tule sisään.

Anteeksi, kun häivyin aiemmin.

Älä pyydä anteeksi.

Todellisen itsen, oman kivun ja menneisyyden kohtaaminen

voi pelottaa enemmän kuin hirviöt.

Tiedän sen kokemuksesta.

Tiedän.

Äiti kertoi minulle tarinasi.

Sen, miten autat matkustavia.

Ja sen, miten he jättävät sinut taakseen.

He kohtelevat sinua ohitettavana esteenä.

Koska kohtalokas vikasi on ihmisten auttaminen,

se tekee varmasti kipeää.

Olet lempeä sielu.

Muistan, millaista oli, kun ei ollut ystäviä.

Ymmärrän, miksi haluat pitää ihmiset täällä.

En tiedä, mitä äitisi sinulle sanoi,

mutta vain minut on kirottu jäämään tälle saarelle.

Kaikki muut voivat lähteä koska haluavat.

Mutta useimmat eivät lähde.

He vain harjoittelevat, vaikkeivät koskaan pääse ohi.

Kuusi mestaria sanoisi toisin.

Koska autoit heitä huijaamaan.

En voi todistaa sitä,

mutta arvelen, että säilytit vähän vahaa

auttaaksesi pari sankaria seireenien ohi.

Se antaa muille juuri sopivasti toivoa, jotta he jatkavat ohjelmassasi.

Niin pitkään kuin on tarpeen.

Minä autan sankareita.

Muuta en teekään.

Uskon sinun uskovan tuon.

Silloin kun tulin tänne,

yksinäisyys tuntui musertavalta.

Sitten laiva haaksirikkoutui tänne.

Yhtäkkiä minulla oli yhteisö.

Ruokin heidät ja huolehdin heistä.

Annoin heille…

aivan kaiken.

Heti saatuaan haluamansa he lähtivät pois katsomatta taakseen.

Sitten niin kävi uudelleen toisen laivan kanssa.

Ja sitten seuraavan.

Ja seuraavan.

Sankareille on rakas vain niin pitkään kuin on heille tarpeellinen.

En kerro salaisuuttasi kellekään.

Jos autan sinut seireenien ohi?

Jos autat Annabethiä.

Hyvä on.

Hyväksyn tarjouksesi salaisuuteni pitämisestä.

Tämä on minulle taantumista. En ole siitä ylpeä.

Mutta jos muut näkevät Annabethin ohittavan seireenit

ottamatta edes yhtä oppituntia,

koko lauma saattaa seurata häntä ja kohdata loppunsa.

Minun pitää auttaa sankareita.

Tervetuloa, poikaseni.

Minä olen Edward.

Tee olosi mukavaksi…

loppuelämäksesi.

Grover?

Clarisse, täällä.

Grover? Missä kyklooppi on?

Etsimässä sinua.

Romukasassa vasemmalla puolellasi pitäisi olla avain.

Meillä ei ole paljoa aikaa.

Miksi edes yritämme?

Tänne hän sanoi tämän päättyvän, joten…

Kaikki on ohi.

Kuka? Annabethkö?

Mitä? Ei, vaan Oraakkeli.

Mitä hän sanoi? Siitä voisi olla apua.

Hän sanoi, että lentäisin viimeiselle leposijalleni,

kiviseen hautaan.

Ansaitsen sellaisen lopun.

Minä lupasin…

Lupasin, etten antaisi kenenkään kaatua taistelukentällä, jos voin estää sen.

Anna anteeksi, isä. Minä epäonnistuin.

Älä puhu tuolla tavalla.

Isäsi on armollinen. Hän välittää sinusta.

Aresko?

Armollinen?

Haluan kiittää teitä molempia.

Ei!

Ei, ei!

Ennustuksesta voi olla hyötyä, jos liittolaisenne saapuvat.

Olette molemmat hyviä syöttejä.

Koska minä tiesin?

Alusta alkaen esitin tyhmää petoparkaa.

Ehkä se on puolisokea, mutta…

Polyfemos pystyy haistamaan.

Polyfemoksen kuulo pelaa.

Polyfemos osaa kuunnella,

kun petollinen satyyri jakaa unia ystävänsä Percyn kanssa.

Ja puhuu unissaan.

Ai, hei. Hienoa, että palasit.

Olen lähdössä. Etsin vain Percyä.

Hän tuli kuulemma tänne.

Olet vapaa lähtemään, kun haluat,

mutta et edes tiedä kohtalokkainta vikaasi,

-ja mahdollisuutesi… -Ylpeys.

Kohtalokkain vikani on ylpeys.

Niin leiritodistuksessani luki.

Ja tiedätkö mitä? Olin siitä ylpeä.

Athenen tytär. Olisi pitänyt tietää.

Kilpailee aina äitinsä huomiosta, vaikka esittää muuta.

Pettyisikö äitisi enemmän kuolemaasi vai epäonnistumiseesi?

En tule kuolemaan, koska en aio epäonnistua.

Zadie lainaa minulle veneensä.

Hän lupasi sitoa minut ja Percyn mastoon.

Siten Odysseus pääsi seireenien ohi tukkimatta korviaan.

Selvä. Minä vain… En halua turhaan arvostella,

mutta kuka ohjaa venettä?

Katso.

Köysi-taljajärjestelmä on sidottu ohjaustankoon.

Tikarini kiinnitetään tähän vinssiin, joka pyörii ajastimen avulla.

Kun pääsemme seireenien ohi, terä vapauttaa meidät.

Fiksua.

Toivottavasti riittävän fiksua.

Annabeth?

Mikä on vialla?

Minä…

Pelkään kai sinun olevan oikeassa.

Ettei se toimikaan.

Pettymyksen aiheuttaminen äidille pelottaa kuolemaa enemmän.

Lapsoseni…

ymmärrän sinua täysin.

Minun äitini keksi taikuuden.

Niin. Olen nähnyt Athenen vain pari kertaa elämässäni.

Luulin, ettei se haitannut minua.

Kunnes tapasin Percyn.

Hänen äitinsä oli aina hänen tukenaan.

Joskus mietin, millaista se olisi.

Joskus se tekee minut vihaiseksi.

Vielä vihaisemmaksi minut tekee ajatus siitä,

että joku yrittäisi viedä Percyn äidiltään.

Odota!

Mitä hittoa?

Minun selkäni.

Auttakaapa minua!

Lähtekää perään!

No niin, pojat! Napatkaa noita.

Pois tieltä!

Oletko kunnossa?

Olen.

Hetkinen. Näin, missä hän pitää sitä.

Se on vahaa. Tulet tarvitsemaan sitä.

Ota osuutesi, Percy. Ole hyvä vain.

Eddie?

Kutsu minua Mustaparraksi.

Tässä, laitetaan vaha, ennen kuin olemme liian lähellä.

Voi ei.

Mitä?

Sitä riittää hädin tuskin yhdelle.

Ei!

Ota sinä vaha, niin minä otan maston.

Kiirehdi!

Nyt se on riittävän kireällä.

No niin…

Mitä me nyt teemme?

Irrota minut!

Seireenit ovat lähellä.

Annabeth!

Ei.

Älä tee tätä. Irrota köydet. Anna minun auttaa.

Pystyn tähän kyllä.

Älä… Älä usko mitään, mitä näet tai kuulet.

Irrota köydet, ole kiltti. Auta minua.

Kuuntele minua, Annabeth!

Irrota köydet, ole kiltti. Annabeth!

Voi jukra, tiessä on töyssyjä

Koska ystäväni mun…

Lopeta, Grover.

Älkää nyt viitsikö.

-Täällä ei ole muita kuin me. Jutellaan. -Sitä kokeiltiin jo.

Tämä on eri asia. Olemme neutraalilla maaperällä.

Annabeth, ei!

Jutellaan. Kaikki ovat täällä turvassa.

Välillämme on tapahtunut liikaa, jottemme edes yrittäisi.

Annabeth!

Annabeth?

Viisaudellesi olisi käyttöä.

Haluatko kuulla viisaita sanoja?

Äiti.

En ole nähnyt kenenkään asettavan seireeneille ansaa.

En ennen tätä päivää.

En tiennyt, että katselit minua.

Olen tehnyt niin aina.

Annabeth!

Selvitimme niin monta koettelemusta, että luulin…

Luulin meidän voittavan seireenit, lopettavan sodan,

tuovan kaikki yhteen, ja sitten äiti…

Se on ylpeyttä. Ylimielisyyttä.

Se on inhimillistä. Halusit äitisi huomaavan sinut.

Hänen pitäisi.

Mitä näit, kun kuulit seireenien laulun?

Vain sinut.

Jos et olisi ollut kivillä, kuka tietää, mitä olisin nähnyt.

Uskon, että sinä…

suojelit minua.

Sinä taisit pelastaa minut.

Jos olisit jäänyt leiriin, olisin seireenien ruokaa.

Sinä ainakin pelastit minut.

Ehkä meitä molempia tarvittiin ohi pääsemiseen.

Ainut versio kohtalosta, joka ei ole ankea.

Se on totta.

Mitä?

Kolmekymmentä. Kolmekymmentäyksi. Seitsemänkymmentäviisi. Kaksitoista.

Perillä ollaan.

PERCY JACKSON JA OLYMPOSLAISET

Et tunne Polyfemosta. Et voi voittaa sitä.

Voi ei.

Käännös: Sofia Olsson