Original subtitles

TOKIO, PÄIVIÄ VUODEN 2011 MAANJÄRISTYKSEN JA TSUNAMIN JÄLKEEN

Kello on kolme aamulla. Etkö tulisi sänkyyn?

Kuulitko? Kello on kolme aamulla. Mitä teet?

Tule nukkumaan.

Kuulemamme mukaan, Mika, aiempi naapuri kuuli ääniä maan alta.

Jos tieto vahvistetaan, se antaa toivoa, että allamme on vielä eloonjääneitä.

Kyoko...

Lyöntien ääniä on kuultu -

vanhan naapurin toimesta, joka palasi noutamaan jotain tuhoutuneesta kodistaan.

Talon vieressä oli pieni tehdas,

ja tehtaan alla oli käytävä, jossa saattaa olla vielä eloonjääneitä.

Mutta kauanko he voivat selvitä? Takaisin sinulle, Moriko.

Uusimmat maanjäristysuutiset! Lukekaa kaikki asiasta!

Tokyo Times!

Kuolonuhrien määrä on noussut 10 000:een!

Eikö mitään? -Ei sanaakaan sitten maanjäristyksen.

Hänkö katsoo vain tv:tä? -Uutisia järistyksestä.

Hän -

ei ole nukkunut sängyssämme viiteen päivään.

En ole nähnyt hänen käyvän edes vessassa. -Oikeastiko?

On kuin minua ei olisikaan. -Tauko on ohi. Pitää mennä takaisin.

Etsin tavaroitani raunioista.

Yhtäkkiä kuulin ääntä,

lyönnin ääntä alhaalta päin. Sitten joku huusi apua.

Oletteko varma, että ääni kuului alapuolelta?

Siellä ei ollut ketään muuta. Olin ainoa, joka palasi.

Olin aivan yksin.

Kyseessä on suuri määrä rahaa, herra Katagiri.

Teen parhaani, mutta...

Parhaanne ei riitä, kun kyseessä on Big Bear Tradingin kaltainen asiakas.

Tokyo Security Trust Bank ei voi odottaa 700 miljoonan jenin lainan kanssa,

herra Katagiri.

Kylläpäs häntä tänään ruoskitaan. -Niin...

Vanha Katagiri-rukka.

He eivät välitä asianajajamme kirjeistä.

Olen yrittänyt kaikkeni, sir. Mutta nyt...

Herra Yamamoto on soittanut minulle tästä lainasta ja painostaa minua.

On velvollisuutenne tuottaa tuloksia ensi viikkoon mennessä. Ymmärrätkö?

Kyllä! Anteeksi, totta kai.

Tänään ei kannata lähteä aikaisin. Ne juorut, joita olen kuullut...

Kiitos, mutta minun on ehdittävä junaan.

Minne olet menossa? -Sukuloimaan siskon perheeni luo.

Tuleeko Kyoko mukaasi?

Ja yksi lisää sinulle...

Anteeksi.

Mukavaa viikonloppua. -Niin. Samoin.

Lainaosasto, herra Katagiri puhelimessa. -Hei, minä täällä!

Satsuki? -Miten voit tänään?

Mitä haluat? -Voitko lainata vähän rahaa?

Mitä, taasko?

Soitan sinulle takaisin.

Laskut pitäisi maksaa, ja rahat ovat vähissä.

Miten miehesi työnhaku etenee?

Lähettikö hän hakemuksen? -Hän tekee parhaansa.

Ehkä hänen parhaansa ei tällä kertaa riitä.

Ei se mitään, jollet halua lähettää rahaa.

Voin palata töihin Pink Ponyyn.

En sanonut, etten halua. Rahaa ei vain ole rajattomasti.

Miten veljenpoikani voivat? -Eivät niin hyvin.

Heitä hävettää mennä kouluun aina samoissa vaatteissa.

Muut lapset pilkkaavat heitä.

"En palaa koskaan takaisin.

Ongelma on siinä, ettet koskaan anna minulle mitään. Tai oikeammin,

sisälläsi ei ole mitään, mitä voisit minulle antaa.

Olet hyvä ja kiltti,

mutta kanssasi eläminen on kuin ilman kanssa elämistä.

Se ei ole sinun vikasi. Löydät varmasti uuden rakastavan naisen.

Mutta älä soita minulle, ole kiltti.

Järjestän jonkun hakemaan vanhan laukkuni ja jotain muuta pientä ensi viikolla.

Loput voit heittää pois.

Pidäthän huolta Watanabesta, joka taitaa piilotella.

En löytänyt häntä."

Watanabe!

Voitte kutsua minua Sammakoksi!

Käykää sisään!

Älkää pelätkö. Olkaa hyvä, herra Katagiri!

Pitäkää kiirettä. Sulkekaa ovi -

ja ottakaa kengät pois.

Pahoittelen, että rynnistin sisään ollessanne poissa.

Tiesin, että näkemiseni olisi shokki.

Kotona odottava suuri sammakko olisi yllätys kenelle tahansa.

Minulla ei kuitenkaan ollut valinnanvaraa.

Joten...

Miten olisi kuppi teetä?

Aavistin teidän saapuvan kotiin pian, joten keitin vähän vettä.

Alatteko rauhoittua?

Minun olisi toki pitänyt varata aika, herra Katagiri.

Mutta olen täällä kiireisillä asioilla.

Pahoittelen.

Kiireisillä asioillako?

Niin, totta kai! Miksi muuten rymistelisin näin toisen kotiin?

Sellainen röyhkeys ei kuulu tyyliini.

Liittyykö asia minuun? -Kyllä ja ei.

Haittaako, jos poltan? -Ei lain!

Polttakaa ja juokaa niin paljon kuin haluatte.

En itse polta, mutta omapahan on elämänne.

Ette ole mikään jengiläinen, ettehän?

Millainen jengi palkkaisi sammakon hoitamaan likaiset työnsä?

Heille naurettaisiin!

Jos tulitte neuvottelemaan lainasta, hukkaatte aikaanne.

Vain esimiehilläni on valtaa siihen. -Olkaa kiltti, herra Katagiri.

En ole tullut tänne sellaisten pikkuasioiden vuoksi.

Olen tietoinen asemastanne Tokyo Security Trust Bankilla.

Ei, tämä ei liity lainkaan lainojen takaisinmaksuun.

Tiedustelisin sitten, mitä oikein teette täällä.

Olen täällä pelastaakseni Tokion -

hävitykseltä!

Ymmärrän, että pidätte minua hulluna tai tätä kaikkea vain unena.

Mutta en ole hullu, ettekä te uneksi.

Tämä on todellista totta.

Rehellisesti sanottuna, herra Sammakko... -Voitte kutsua minua Sammakoksi.

Rehellisesti sanottuna, Sammakko...

En oikein kykene ymmärtämään tilannetta.

Haittaako, jos kysyn vähän kysymyksiä?

Ei lainkaan. Yhteisymmärrys on tärkeää.

Kysykää pois.

Oletteko siis oikea sammakko?

Kyllä vain! Kuten näette, olen oikea sammakko.

Kurnuttaisinko teille?

Kiitos, riittää jo!

Olette epäilyksettä todellinen sammakko.

Se, joka väittää, etten ole oikea sammakko, on saastainen valehtelija!

Sellainen henkilö pitäisi murskata!

Sanoitte tulleenne pelastamaan Tokion hävitykseltä.

Kyllä vain. -Millaiselta hävitykseltä?

Maanjäristykseltä.

Erittäin, erittäin suurelta maanjäristykseltä.

Sen on määrä iskeä Tokioon kello 9.33, maaliskuun 23. päivänä.

Viikon kuluttua. Viime viikkoistakin suurempi maanjäristys.

Kuolleitten määrä ylittäisi luultavasti 300 000 henkeä.

Suurimmaksi osaksi infrastruktuurin onnettomuuksien vuoksi.

Romahtavien moottoriteiden, murskaantuvien metrojen -

ja räjähtävien rekkojen vuoksi.

Rakennukset muuttuvat raunioksi...

Ihmiset murskaantuvat kuoliaaksi, ja kaikkialla palaa.

Helvetti maan päällä,

ja sen keskus tulee olemaan konttorinne lähellä Shinjukussa.

Shinjukun toimistonko?

Se iskee suoraan Tokyo Security Trust Bankin alle Shinjukussa.

Ja tekö aiotte estää tämän järistyksen? -Kyllä!

Me kaksi tulemme taistelemaan maan alla Matoa vastaan!

Kuka on Mato?

Mato elää maan alla. Hän on jättiläismato.

Kun hän suuttuu, hän aiheuttaa järistyksiä. Nyt hän on hyvin vihainen.

Mikä häntä suututtaa?

En tiedä. Kukaan ei tiedä, mitä Madon synkässä mielessä liikkuu.

Hän on yleensä unessa. Siitä hän pitää.

Vuosien pituisista nokosista.

Vuosisatojenkin, siellä maan lämmössä ja pimeydessä.

Hän imee itseensä kohtaamansa tärinät,

ja korvaa ne raivolla.

Nyt hän on imenyt niin paljon erilaista vihaa sisäänsä -

niin monien vuosien aikana...

Hänen ruumiinsa ja sydämensä ovat paisuneet jättiläismäisiksi.

Sen lisäksi viimeisin maanjäristys herätti hänet syvästä unestaan.

Hän oivalsi syvässä raivossaan,

että nyt oli hänen vuoronsa aiheuttaa massiivinen maanjäristys.

Ja hän aiheuttaisi sen täällä Tokiossa.

Eli meidän kahden täytyy mennä maan alle yhdessä -

taistelemaan Matoa vastaan pysäyttääksemme järistyksen.

Juuri niin!

En vieläkään tajua. Miksi valitsitte minut auttamaan?

Olen aina kunnioittanut teitä, herra Katagiri.

Kaikki nämä vuodet olette hyväksynyt tympeimmät työtehtävät -

ja toteuttanut ne kauniisti.

Ilman ylennystä tai kollegoidesi arvostusta,

ja silti ette ole koskaan valittanut.

Toivoisin voivani hakata heidät muusiksi puolestanne!

Mutta Sammakko, löytänette jonkun minua vahvemman -

taistelemaan Matoa vastaan pimeydessä. Kuten vaikka -

karatemestarin tai sissisotilaan.

Totuuden nimissä, herra Katagiri, minä hoidan taistelemisen,

mutta en selviä siitä yksin.

Tarvitsen teitä rinnallani sanomassa:

"Rohkeutta! Hienosti menee, Sammakko!

Tiedän, että voitte voittaa!"

En ehkä palaa elävänä, mutta en voi paeta tätä.

Kuten Nietzsche sanoi: "Suurinta viisautta on olla ilman pelkoa."

Mitä tarvitsen teiltä, herra Katagiri,

on tukeanne täydestä sydämestänne.

Tosiystävän tukea.

Ymmärrän, että voi olla vaikeaa uskoa näitä kummia juttuja.

Siksi aion todistaa teille, että olen todellinen.

Kertohaahan, herra Katagiri. Eikö teillä olekin ollut ongelmia -

Big Bear Tradingin lainan kanssa?

Eikö vain? -Se on totta.

Ne henkilöt ovat sekaantuneet mafiaan.

He aikovat saattaa yrityksen konkurssiin.

He ovat teille velkaa 700 miljoonaa jeniä!

Enkö olekin oikeassa? -Olette kyllä.

Älkää huoliko. Minä hoidan asian.

Vanha Sammakko on ratkaissut ongelmanne maanantaiaamuun mennessä.

Rentoutukaa ja nukkukaa hyvin.

Mitä kello on? -10.20.

Onko kellosi ajassa?

Luulen niin. -Oliko se kallis?

Ei, se oli aika halpa.

Se oli aika halpa, mutta se on melko tarkka.

Kallis hinta ei tee kellosta tarkkaa.

Minulla oli kallis kello, mutta se näytti aina väärin.

Hukkasin sen vuosi sen jälkeen, kun sain sen, enkä saa uutta enää.

On varmaan ärsyttävää olla ilman. -Mitä?

Eikö ole ärsyttävää olla ilman kelloa?

Ei erityisen. Enhän asu missään vuorilla.

Jos haluan tietää, mitä kello on, kysyn vain joltakulta.

Eikö sinulla ole puhelinta? -Ei. He eivät halua minun pelailevan.

Ymmärrän.

Olemmehan oikeassa bussissa?

Kyllä. Tietääkseni reitillä kulkee yhä vain tämä yksi bussi.

Oliko tämä sinunkin koulubussisi? -Kyllä vain.

Mutta se oli erilainen.

Pelkään sen sattuvan tällä kertaa. -Hoidonko?

Onko se sattunut ennen? -Ei oikeastaan.

Ei se täysin kivutonta ole. Joskus se sattuu hieman.

Mutta ei mitään karmaisevaa.

Se tuntuu erilaiselta uuden lääkärin kanssa.

Uusi hoitotapa voi muuttaa kaiken. En antaisi vielä periksi.

En anna periksi, mutta... -Mutta taidat olla kyllästynyt siihen?

Rehellisesti sanottuna olen peloissani.

Kuvittelen kipua niin paljon, että se on oikeaa kipua kamalampaa.

Ymmärrätkö? -Kyllä...

Kun näen jonkun tuskissaan, voin kuvitella sen kivun.

Kuvitelma on kuitenkin hyvin erilaista kuin koettu kipu.

Se on hyvin subjektiivista.

Mikä on kivuliainta, mitä sinulle on sattunut?

Minulleko?

Tarkoitatko fyysistä kipua?

Oletko koskaan kokenut sietämätöntä kipua?

Minä... -En palaa enää koskaan.

Minä...

Minä en muista.

Oletko ollut täällä ennenkin? -Paristi, kyllä.

Olitko sairas? -Minä en ollut.

Kyoko.

Kävin katsomassa Kyokoa. -Mikä häntä vaivasi?

Kyse taisi olla hänen kylkiluustaan.

Ehkä sijoiltaan mennyt kylkiluu.

Tämä tapahtui ennen kuin olimme naimisissa tai edes seurustelimme.

Miksi sitten vierailit? -Pidin hänestä jo paljon.

Paljon...

Mutta silloin hän oli parhaan ystäväni tyttöystävä.

Sinäkö rakastit häntä, kun hän rakasti parasta ystävääsi?

Niin voisi sanoa.

Tapaatko ystävääsi yhä? -Hiroshiako? En, hän kuoli.

Hänkö kuoli? -Niin.

Mitä tapahtui? -Typerä moottoripyöräonnettomuus.

Lääkärin mukaan hän kuoli välittömästi.

Mitä sitten tapahtui? Rakastuiko tyttö sinuun?

Luulen niin. Tavallaan.

Pitää mennä. Olen seuraava. -Nähdään kohta.

Hyvin se menee.

Et voinut edes ottaa sitä pois. -Höpsistä.

Hän sanoi joutuneensa tekemään sen itse. -Älä naurata minua.

Mihin sattuu? -Tähän.

Haluatko, että hieron sitä? -Lopeta.

Mikä on sokea paju?

Siinä on tuollainen puu...

En ole kuullutkaan. -Keksinkin sen päästäni.

Pienet kärpäset kantavat siitepölyä -

sokeasta pajusta naisen korvaan.

Se saa hänet nukahtamaan.

Mitä kärpäset sisällä sitten tekevät?

Syövät hänen lihaansa, tietysti.

Nuori mies kiipeää mäkeä ylös pelastaakseen naisen,

jonka sokean pajun siitepöly oli vaivuttanut uneen.

Tämä kertomuksesi nuori mies...

Enkö se olekin minä?

Korviin käytettiin uutta laitetta. Muuten se oli sama juttu.

He ottavat röntgenkuvia ja tarkistavat aivoaaltoni.

Kun mitään ei löydy, he syyttävät minua huijaamisesta.

Mitä tapahtuu, kun lakkaat kuulemasta?

On kuin hukkaisin radiotaajuuden.

Se tulee ja menee ja katoaa sitten kokonaan.

Sitten se yhtäkkiä taas palaa. -Häiritseekö se sinua?

Ei oikeastaan. Mutta kuulo-ongelma on vain osa sitä.

Osa mitä? -Oletko nähnyt elokuvan Apashilinnake?

Varmaan, kauan sitten. -Se on hieno John Fordin elokuva.

Elokuvan alussa uusi eversti tapaa sotilaita.

Siellä Monument Valleyn kiven luona.

John Waynen näyttelemä kapteeni tulee tapaamaan häntä.

Eversti ei tiedä paljoa villistä lännestä tai intiaaneista.

He hyökkäilevät usein.

Saapuessaan linnakkeelle eversti sanoo John Waynelle:

"Näin muutamia intiaaneja matkalla. Paranee varoa."

Mutta John Wayne vastaa siistillä äänellään:

"Älä huoli. Jos näit intiaaneja, he eivät olleet siellä oikeasti."

Jotain sellaista. Ymmärrätkö, mitä hän tarkoittaa?

Ehkä, että...

...se, minkä kaikki voivat nähdä, ei ehkä olekaan tärkeää.

Aina kun joku säälittelee korviani,

muistan sen dialogin.

Jos onnistui näkemään intiaaneja, ne eivät olleetkaan siellä.

Viitsisitkö katsoa korviini?

Korviisiko? Miksi haluat minun katsovan korviasi?

Jos vaikka näet jotain ulkopuolelta käsin.

Selvä sitten.

Näkyikö mitään ihmeellistä? -Ei, ei ihmeitä.

Mutta aistitko mitään outoa? -En, ei outouksia.

Kauanko olet täällä? -Lähden huomenna takaisin.

Joko silloin? Jäisitkö pitemmäksi aikaa?

Minulla on yhä työni.

Minun on palattava etsimään kattiani. -Ai karvalakkiasi?

Kattiani!

Hän on kadonnut. Varmaan puutarhaan, mutta minun on löydettävä hänet.

Eikö naisesi voi huolehtia kissasta?

Tarkoitatko Kyokoa?

Onko hän tosiaan tuijottanut televisiota taukoamatta?

Se on totta. Miksi kysyt?

Olen vain utelias.

Mitä? -Eikö tämä ole bussimme?

Joo...

Oletko kunnossa?

Joo, kaikki on hyvin.

Voinko auttaa jotenkin? -Herra Katagiri!

Nimeni on Shiraoka. Olen Big Bear Tradingin asianajaja.

Ymmärrän.

Sain puhelun asiakkaaltani koskien heidän lainaansa.

Hän pyysi kertomaan, että hän kantaa vastuun -

koko summan palauttamisesta eräpäivään mennessä.

Tässä muistiossa on allekirjoitukset asiaan liittyen.

Hänen ainoa pyyntönsä on, ettette lähettäisi enää Sammakkoa sinne.

Sammakkoako? -Niin!

Hän pyytää teitä kieltämään Sammakkoa tulemasta enää hänen kotiinsa.

En tiedä, mitä hän tällä tarkoittaa, mutta -

tämä lienee teille selvää, herra Katagiri.

Eikö vain? -Kyllä vain, sir.

Välitättehän ystävällisesti viestini Sammakolle?

Sen teen. Asiakkaanne ei näe Sammakkoa enää.

Kiitoksia paljon.

Välitän viestinne asiakkaalleni, joka järjestelee heti maksuasian.

Kiitoksia paljon tästä.

Ai vapaaviikko? Ymmärrän, mitä käyt läpi, Komura. Sopii.

Mutta kerrohan, kauanko olet työskennellyt täällä?

Seitsemän vuotta, sir. -Seitsemän vuotta, niin.

Mikä oli työnkuvasi alussa?

Olin lainaosastolla, sir.

Kuten nytkin, eikö? -Kyllä.

Käyttäisit tämän tilaisuuden uuteen alkuun, Komura.

Olet hyvä, miellyttävä työntekijä. Fiksukin.

Olet opiskellut kirjallisuuttakin.

Ja soitat jopa pianoa.

Rehellisesti sanottuna sinulla ei ole tulevaisuutta firmassamme.

Puolet osastosta ulkoistetaan vuoden sisällä.

Voin tarjota sinulle aikaa etsiä jotain itsellesi sopivaa.

Mutta tämä työ sopii minulle hyvin.

Enkö vain voisi saada viikon vapaata?

Tässä on minun ehdotukseni.

Pidä vapaasi, mutta mieti asiaa. Jooko?

Uusi alku vai umpikuja.

Mitä aiot tehdä? -Mitä minun pitäisi tehdä?

Tee jotain erityistä. -Erityistäkö?

Ethän aio vain istua kotona surkuttelemassa?

Minun on löydettävä Watanabe.

Watanabe?

Kissani. -Aivan.

Kissasi.

Mikset lähtisi pienelle matkalle?

Ai matkalle?

Ehkä voisinkin, mutta minne menisin?

Oletko käynyt Hokkaidossa? -En koskaan.

Haluaisitko käydä siellä? -Kuinka niin?

Minulla olisi pieni paketti Kushiroon. Mietin, veisitkö sen puolestani.

Tekisit minulle palveluksen, ja voisin maksaa paluumatkasi.

Voisin jopa maksaa hotellin Kushirossa.

Pieni pakettiko? -Tämän kokoinen.

Liittyykö se töihin? -Ei. Henkilökohtainen juttu.

En vain haluaisi laittaa sitä postiin.

Minun pitäisi hoitaa asia itse, mutta en ehdi.

Onko se jotain tärkeää?

Ei mitään särkyvää tai vaarallista. Pääset läpi turvatarkastuksesta.

En aio saattaa sinua ongelmiin. Voit kuljettaa sen matkatavaroissasi.

Eli kenelle veisin paketin?

Pikkusiskolleni. Hän asuu siellä.

...kun taas tavalliset aallot ovat 30-40 metrisiä.

Tsunameja voi syntyä, kun merenpohja yllättäen...

Big Bearin asia taisi ratketa, eikö vain?

Onko kaikki kunnossa, Katagiri?

Älkää huoliko, vain te voitte nähdä minut.

Kertokaahan, herra Sammakko. -Sammakko vain.

Kerrohan, Sammakko, mitä teit heille? -En ihmeitä.

Hieman psykologista terroria.

Kuten Joseph Conrad kirjoitti:

"Todellista kauhua ihminen tuntee mielikuvitustaan kohtaan."

Mutta kerrohan Big Bearista. Hoituiko asia?

Siltä vaikuttaa. -Luotatteko nyt siis minuun?

Liityttekö taisteluuni Matoa vastaan?

Rehellisesti sanottuna -

en ole ihan hulluna ajatukseen, mutta se ei taida minua siitä vapauttaa?

Ei. Kyse on kunniasta ja vastuusta!

Meidän on mentävä maan alle ja kohdattava Mato.

Jos kuolemme matkan varrella, kukaan ei meitä sure.

Vaikka voittaisimmekin Madon, ei meitä silti ylistetä.

Kukaan ei tule tietämään taistosta syvällä heidän jalkojensa alla.

Vain me tulemme tietämään, herra Katagiri. Vain me kaksi.

Taistelumme tulee olemaan yksinäinen.

Olen vain tavallinen mies, herra Sammakko. -Kutsu vain Sammakoksi.

Täysin tavallinen mies. Vähempikin.

Alan kaljuuntua ja kehittää möhömahaa. Täytin 44 ja olen lättäjalkainen.

Lääkärini mukaan minulla on diabetesriski.

On kulunut ainakin kolme kuukautta siitä, kun viimeksi makasin naisen kanssa.

Ja maksoin hänelle.

Kukaan ei pidä minusta. Ei töissä, ei vapaalla.

En tiedä, miten ihmisille puhutaan. Vieraat ovat hankalia.

En ole koskaan ystävystynyt.

En ole urheilullinen. Olen sävelkuuro ja lyhytkin.

Minulla on fimoosi...

Minulla on lähinäköä ja hajataittoa.

Elän kamalaa elämää!

En tee muuta kuin syön, nukun ja paskon.

En tiedä, miksi edes yhä elän.

Miten joku kaltaiseni voisi pelastaa Tokion?

Koska, herra Katagiri,

en voisi luottaa kehenkään teitä enempää -

tässä taistelussa. -Selvä.

Mitä haluat minun tekevän?

Haluan, että tapaamme 22. päivän keskiyöllä pankin pannuhuoneessa.

Väitä jääväsi ylitöihin.

Pannuhuoneesta vien meidät 45-metristen tikkaiden avulla -

Madon asuinpaikkaan.

Entä jos panikoin viime hetkellä ja karkaan?

Mitä sitten tekisitte, herra Sammakko? -Sammakko!

Mitä tekisit sitten, Sammakko? -Taistelisin yksin.

Mutta voittomahdollisuuteni olisivat kuin Anna Kareninalla veturia vastaan.

Oletteko lukenut Anna Kareninan? -En...

Uskon, ettette hylkää minua taistelukentälle. Näen sen teistä.

Kyse on...teräspalleista!

Valitettavasti en omista sellaisia.

Oletko varma? -En usko.

Jos hänellä olisi rakastaja, hän ei vain katselisi kauhuja telkkarista.

Eikö niin? -Niin...

Ja entä seksi? -Mitä siitä?

Panitteko edelleen?

Joskus vaimokin kaipaa panoa.

Kaikki oli hyvin. Hän ei halunnut lapsia heti, taloustilanne oli mikä oli...

Mutta kaikki oli hyvin. -Eli panit häntä yhä, niinkö?

En alussa. -Ymmärrän. Olin myös naimisissa.

Rehellisesti sanottuna...

Viime aikoina emme oikeastaan...

En tiedä, pitikö hän siitä koskaan. -Ehkä hän ei pitänytkään sinusta.

Kunhan pilailen. Missä hän on nyt?

Jutteletteko? -Emme. Hän ei vastaa puhelimeensa.

Oletko soittanut vanhemmille? -Haluatteko lisää?

Toki. -Minun pitää alkaa lähtemään.

Huomenna on työpäivä. -Aivan.

Melkein unohdin...

Tässä se on. Tässä on myös lippusi ja kaikki tiedot.

Siskoni hakee sinut kentältä ja vie sinut hotellille.

Miten tunnistan hänet? -Älä huoli. Lentokenttä on pieni.

Kuullaan. Hyvää matkaa. -Kiitos.

Hyvää iltaa, Komura täällä. Onko Kyoko siellä?

Voisitko kertoa, missä hän on?

Eli tiedät sen, muttet halua kertoa minulle.

Minun on puhuttava hänelle.

"Unohda se"?

Kerro vain, missä hän on. Haluan tietää, miten hän voi.

En ole humalassa. Minun on vain puhuttava hänelle.

Missä hän on?

"...kanssasi eläminen on kuin ilman kanssa eläisi."

Muutin Tokioon Hiroshin kuoltua pysyäkseni liikkeessä.

Kimura seurasi mukanani. Tiesin hänen olevan rakastunut minuun.

Annoin hänen huolehtia minusta. Hän oli komea ja hellä.

Me kolme olimme kuin sisaruksia. Rakastimme toisiamme, mutta eri tavoin.

En jaksanut opiskella, joten hankin täältä osa-aikatyön.

Työskentelitkö täällä? -Se ei ollut silloin hotelli.

Mikä se oli? -Muistatko 20-vuotispäiväsi?

En lainkaan. Siitä on aikaa. Muistatko sinä?

Muistan kaiken kuin se olisi tapahtunut eilen.

Ja sekö tapahtui täällä? Siksikö halusit tavata täällä?

Halusin vierailla sen tärkeän muiston äärellä.

Uskotko siis sen liittyvän nykytilanteeseesi?

Kaikki, mitä sinä päivänä tapahtui, oli kuin harhaa.

En tiedä, tapahtuiko se oikeasti, mutta luulen, että asioilla on yhteys.

Millainen yhteys? -Tämä oli italialainen ravintola.

Työskentelin osa-aikaisena tarjoilijana. Omistaja asui kuudennessa kerroksessa.

Joka ilta kello kahdeksan hänelle tarjoiltiin kanaa ja viiniä.

Veitkö siis hänelle ruoat? -Esimieheni teki sen.

Kukaan muu ei tiennyt, miltä omistaja näytti.

20-vuotispäivänäni satoi kaatamalla.

Ravintola oli lähes tyhjä.

Iltaa. Kiitos, kun selvisitte läpi sateen.

Saisimmeko tavallisen pöytämme? -Totta kai, herra Matsui...

Voisitko ystävällisesti viedä Matsuit pöytäänsä, Kyoko?

Päivän erikoinen on tortelliineja anjoviskastikkeessa.

Mikä hätänä? -Minun pitää vain istua hetki.

Oletko varma? Näytät pahalta. -Vatsani sattuu.

Palaa asiakkaiden luo, selviän kyllä.

Sinun pitäisi mennä sairaalaan. -Tunnen oloni heikoksi.

Vie hänen illallisensa huoneeseen 604 kello 20.00.

Soita kelloa, sano ruoan olevan siinä ja lähde.

Huone 604, niinkö? -Kello 20, huone 604.

Ilta oli rauhallinen. Paljoakaan ei tapahtunut.

Suurin osa varauksista oli peruttu sateen vuoksi.

Hieman ennen kello kahdeksaa noudin hänen ruokansa keittiöstä.

Ilta oli ollut tylsä, ja ajatus hänen näkemisestään tuntui jännittävältä.

Kana-annos mukaan!

604, 604...

604.

Illallisenne, sir. -Illallinenko?

Kyllä, sir. Päällikkö on sairastunut. Toin illallisenne hänen puolestaan, sir.

Ymmärrän. Hän siis sairastui.

Hänen vatsansa alkoi sattumaan, ja hänen piti mennä sairaalaan.

Hän luulee sen olevan umpilisäketulehdus.

Se ei ole lainkaan hyvä se.

Tuonko ruokanne sisään, sir?

Kyllä, kiitoksia. Siitä vain.

Asettaisitteko ystävällisesti tiskit käytävään, sir? Haen ne tunnin päästä.

Totta kai.

Jätän ne käytävään, vaunuun, tunnin päästä. Kuten tahdotte.

Tarvitsetteko jotain muuta, sir?

En keksi mitään. -Sitten palaan töihini.

Hetki vain. -Sir?

Olisiko teillä viisi minuuttia? Haluaisin puhua kanssanne.

Luulen sen sopivan, jos kyse on viidestä minuutista.

Muuten, kuinka vanha olette? -Juuri 20.

Juuri 20 vai?

Tarkoitatteko, että se tapahtui jo, vai että se tulee tapahtumaan?

Se tapahtui juuri, tänään on syntymäpäiväni.

Ymmärrän!

Tänään on syntymäpäivänne. -Kyllä, sir.

Hienoa. Hyvää syntymäpäivää.

Kiitos paljon. -Onpa hienoa.

Kippistellään siis! -Kiitos, sir, mutta minun on jo mentävä.

Teidän ei tarvitse huolehtia siitä.

Jos minä annan luvan, kukaan ei voi torua teitä.

Joka tapauksessa...

Vain siemaus tämän hienon tapahtuman kunniaksi.

Vain siemaus, sitten.

Hyvää syntymäpäivää!

Olkoon elämänne rikas ja hedelmällinen, ja pysyköön pimeys poissa tieltänne.

Koette 20-vuotispäivänne vain kerran, nuori neiti.

Niin. -Ja täällä te seisotte, päivänänne...

Toitte ruokani kuin hyvä haltia. -Minun käskettiin tehdä niin.

Siltikin. Onko vain sattumaa, että toitte ruokani syntymäpäivänänne?

Ettekö usko tämän olevan kohtaloa?

Siksi haluaisin antaa teille lahjan!

Erityinen lahja erityisenä päivänä. -Älkää, sir. Ei teidän tarvitse.

Minua pyydettiin vain tuomaan ruokanne. -Sanoin lahja, mutta se ei ole esine.

Sillä ei ole rahallista arvoa.

Haluaisin toteuttaa toiveenne, kaunis nuori haltia.

Voin täyttää minkä vain toiveen, mikäli teillä toive on.

Toiveko? -Jotain, mitä haluatte.

Tai haluaisitte tapahtuvan.

Jos teillä on yksi toive, voin sen täyttää.

Mutta miettikää tarkkaan, koska voin toteuttaa vain yhden.

Vain yhden, eikä sitä voi perua.

Toiveeniko siis toteutuu?

Onko teillä toivetta vai ei?

Se tapahtui juuri näin. -Toivoitko jotakin?

En oikeasti ottanut häntä tosissani.

Mutta se oli 20-vuotispäiväni.

Olin vain tarjoillut tortelliineja anjoviskastikkeessa.

Ajattelin, ettei uskomisellani ollut väliä.

Ymmärrätkö? -Kyllä vain.

Esitin siis toiveen.

Onko se toiveenne? -Kyllä, se on toiveeni.

Hieman kummallinen ikäisellenne tytölle.

Odotin jotain vähemmän järkevää.

Jos se ei ole hyvä, voin toivoa jotain muuta.

Siinä ei ole mitään vikaa.

Yllätyin vain.

Ettekö toivoisi olevanne kauniimpi tai fiksumpi?

Tai rikas? Tuntuuko oikealta olla toivomatta sellaisia asioita?

Sellaisia asioita, joita tavallinen tyttö toivoisi.

Totta kai haluaisin olla niitä kaikkia.

Mutta en osaa kuvitella, mitä tapahtuisi, jos jokin niistä toteutuisi.

Saattaisin päätyä rikkaaksi ja sairaaksi. Tai kauniiksi ja yksinäiseksi.

Tai fiksuksi ja surulliseksi. -Ymmärrän.

Kelpaako toiveeni? -Se riippuu teistä.

Noin. Toiveenne on toteutettu.

Nytkö jo? -Kyllä. Siitä ei ollut vaivaa.

Toiveenne on täytetty, nuori neiti. Hyvää syntymäpäivää.

Voitte palata töihin nyt. Älkääkä huoliko, laitan vaunun käytävään.

Oletko kunnossa? Näytät hämmentyneeltä. -Kaikki on hyvin.

No, millainen hän oli? -En tiedä. En oikein nähnyt kunnolla.

Esimiehellä olikin vain vatsaongelmia.

Seuraavana päivänä jatkoimme molemmat töitämme.

En koskaan enää nähnyt omistajaa, enkä palannut ravintolaan lopetettuani.

En edes yhtä kertaa. -Mikset?

En oikein tiedä. Ennakkoaavistus ehkä.

Lopetin työt uudenvuoden jälkeen ja palasin opiskelemaan.

Muutin yhteen Komuran kanssa hänen äitinsä antamaan taloon.

Menimme naimisiin. -Saanko kysyä yhtä asiaa?

Haluat tietää toiveeni. -Mutta et halua kertoa sitä.

Niin ei kuulu tehdä. -En aio painostaa sinua.

Haluaisin kyllä tietää, toteutuiko se, ja kaduitko sitä koskaan.

Mikäli toivoit myöhemmin toivoneesi jotain aivan muuta.

Kyllä ja ei...

Minulla oli hellä aviomies, ja mietimme lasten hankkimista.

Meillä oli hieno talo. Pelasin tennistä ystävieni kanssa.

Ei kuulosta pahalta. -Yritin sanoa niin itsellenikin.

Mikä toinen kysymyksesi oli?

Kaduitko koskaan toivoneesi juuri sitä asiaa?

Riippumatta siitä, mitä toivoo, ja kuinka kauas sitä päätyy,

sitä voi aina olla vain oma itsensä.

Se on totta.

Mitä sinä olisit toivonut?

20-vuotispäivänänikö? -Niin.

En keksi mitään. -Etkö mitään?

En yhtään mitään. -Se johtuu siitä, että toivoit jo.

Mutta teidän kannattaa harkita tarkkaan,

koska voin toteuttaa vain yhden toiveen.

"...kanssasi eläminen on kuin ilman kanssa eläisi."

Hei. -Hei! Olen Keiko.

Veljeni on kertonut avuliaisuudestasi.

Tässä on ystäväni Shimao. -Mukava tavata.

Hei. -Mennäänkö kahville?

Kuulostaa hyvältä.

Veljeni kertoi vaimosi kuolleen. -Ei, ei hän kuollut.

Hän sanoi sinun menettäneen vaimosi.

Kyllä, mutta hän vain jätti minut. Hän elää ja voi hyvin.

Anteeksi, ymmärsin väärin. -Ei se mitään.

Hän on joka tapauksessa poissa.

Annan nyt tämän tärkeän paketin sinulle.

Tässä. -Kiitos paljon.

Haittaako, jos poistun hetkeksi? -Siitä vain.

Oletko ollut Hokkaidossa ennen? -En.

Tämä on aika kaukana.

Hassua kyllä, matka ei tuntunut pitkältä.

Koska lensit! Koneet ovat niin nopeita, ettei mieli pysy ruumiin mukana.

Saatat olla oikeassa. -Halusitko matkustaa näin kauas?

Luulen niin. -Vaimosiko takia?

Vaikka kuinka kauas menisi, itseltään ei pääse pakoon.

Se seuraa kuin varjo.

Juuri niin.

Oletko nälkäinen? -En tiedä. Ehkä vähän.

Mennään syömään jotain lämmintä. Se rentouttaa.

Täällä päin Hokkaidoa sataa harvoin lunta, mutta kylmä täällä on.

Joskus tuntuu kuin korvat tippuisivat.

Juopuneet jäätyvät ulkona usein kuoliaaksi.

Onko täällä karhuja? -Hän kysyy karhuista!

Shimaolla on hyvä karhutarina. Eikö vain?

Haluatko tehdä jotain tiettyä täällä Hokkaidossa?

Veljeni mukaan olet täällä muutaman päivän.

En ihmeitä. -Entä kuuma lähde?

Haluaisitko köllötellä lämpimässä ammeessa?

Tiedän hyvän paikan maalla. -Kuulostaa hyvältä.

Pitäisit siitä varmasti. Se on hieno, eikä karhujakaan ole.

Voinko kysyä vaimostasi?

Anna mennä. -Milloin hän lähti?

Viisi päivää maanjäristyksen jälkeen. -Uskotko asioiden liittyvän toisiinsa?

En usko.

Mietin, onko asioiden välillä yhteys. -Niin, vaikkei sitä ymmärtäisi.

Aivan. Sellaista tapahtuu jatkuvasti. -Mitä niin?

Kuten eräälle tutulleni kävi.

Tarkoitatko Saekia? -Kyllä!

Saeki on 44-vuotias hiusmuotoilija.

Eräänä iltana hänen vaimonsa näki ufon.

Hän ajoi kaupungin laidalla yksin yöllä,

kun hän näki valtavan ufon laskeutuvan.

Kuten Close Encountersissa.

Viikkoa myöhemmin hän katosi. Heillä ei ollut ollut ongelmia kotona.

Hän vain kaikkosi. -Ufonko takia vai?

En tiedä. Hän vain lähti viestiä jättämättä.

Heillä oli kaksi pientä lastakin.

Minun vaimoni jätti viestin. Lapsiakaan ei ole.

Tilanteesi on hieman parempi. -Niin, lapset muuttavat tilannetta.

Shimaon isä lähti, kun hän oli seitsemän. Karkasi vaimonsa pikkusiskon kanssa.

Ehkei Saekin vaimo karannut.

Ehkä alienit kaappasivat hänet.

Täällä ollaan! -Vau.

Tunnen omistajat, joten sain heiltä suurimman huoneen.

Se on rakkaushotelli. Häiritseekö se? -Ei lainkaan.

Tämä tuntui aseman viereistä huoneistohotellia mukavammalta.

Joo, se on hieno.

Otahan kylpy. Pistin veden valumaan ammeeseen.

Hyvä idea, kiitos.

Jäämme juomaan oluen, jos sopii?

Totta kai.

Keiko lähti kotiin. Hän käski pahoitella. Hän palaa huomisaamuna.

Voinko jäädä juomaan olueni loppuun? -Toki.

Oletko varma, ettet olisi mieluummin yksin?

Ei haittaa yhtään. -Haluatko yhden?

Vaikka.

...näin helikopterit ja veneet, mutta ne eivät nähneet minua.

Olin ollut vedessä kaksi päivää, kun minut löydettiin.

En tiedä, missä he ovat. Kukaan ei kerro mitään. Miksi minä saan elää?

Jutellaan. Nyt kun tässä ollaan. -Toki.

Mistä puhuisimme?

Sanoitte autossa jotain karhusta.

Olisi joku hyvä tarina.

Aivan, karhutarina.

Haluatko kertoa sen minulle? -Miksei.

Se on vähän siivoton. Eihän haittaa?

Se tapahtui minulle, joten se on vähän noloa.

Kuulen sen mieluusti, mutta vain, jos se sopii sinulle.

Siihen aikaan, kun aloitin korkeakoulussa,

tapailin vuotta vanhempaa korkeakouluopiskelijaa.

Hän oli ensimmäinen mies, jonka kanssa harrastin seksiä.

Kerran olimme patikoimassa vuorilla pohjoisessa.

Oli syksy, joten mäet olivat täynnä karhuja.

Siihen aikaan vuodesta ne keräävät talvivarastoa ja ovat siksi vaarallisia.

Ne olivat hyökänneet vaeltajan kimppuun vain kolme päivää aiemmin.

Mutta ne ovat oikeastaan kasvissyöjiä.

Jos soittaa kelloa kulkiessaan, karhut välttelevät.

Ymmärrätkö? -Joo.

Teimme siis niin.

Soitimme kelloa kävellessämme. Saavuimme paikkaan, jossa olimme yksin.

Äkkiä hän sanoi haluavansa...

...harrastaa seksiä.

Pidin ajatuksesta, mutta pelkäsin karhuja.

Jos karhu tappaisikin kesken seksin!

En haluaisi kuolla niin. Entä sinä? -En tosiaan.

Soitimme kelloa alusta loppuun.

Kumpi soitti kelloa?

Vuorottelimme aina kun toisen käsi väsyi.

Ajattelen sitä välillä seksin aikana vieläkin, ja aina naurattaa.

Mahtavaa!

Voit sittenkin nauraa. -Tietenkin voin.

Milloin viimeksi harrastit seksiä vaimosi kanssa?

En oikein tiedä.

Muutama kuukausi sitten ehkä. -Eikä mitään sen jälkeen?

Ei mitään.

Eikö kenenkään kanssa?

Tiedätkö, mitä luulen?

Sinun pitää rentoutua ja oppia nauttimaan elämästä enemmän.

Kuka tietää. Ehkä huomenna tapahtuu maanjäristys.

Alienit saattavat kaapata sinut.

Karhu voi syödä sinut. Koskaan ei voi tietää.

Totta.

Ajattelit varmasti vaimoasi.

Näitä sattuu.

Älä anna sen häiritä. -Miten?

Miehet antavat näiden asioiden häiritä.

Sanoitko vaimosi jättäneen viestin?

Joo. -Mitä siinä luki?

Että kanssani eläminen oli kuin ilman kanssa eläisi.

Ai ilmanko?

Mitä se tarkoittaa? -Että olen tyhjä, luulen.

Onko se totta?

Ehkä. En oikein tiedä.

Mitä sisälläni voisi olla? -Niin, hyvä kysymys.

Mitä se voisi olla?

Äitini rakasti lohennahan makua.

Hän toivoi, että olisi olemassa lohi, joka olisi pelkkää nahkaa.

Joissain tapauksissa lienee hyväkin olla sisältä tyhjä.

Eikö vain?

Sanonpahan tämän.

En tiedä, onko sisälläsi jotain, mutta minusta olet mahtava.

Maailma on varmasti täynnä naisia, jotka ymmärtäisivät sinua.

Rakastuisivat sinuun. -Hän kirjoitti myös noin.

Viestissäänkö? Oikeastiko?

Nyt kun ajattelen asiaa...

Mitä siinä tuomassani rasiassa oli? -Häiritseekö se sinua?

Ei ensin, mutta nyt vähän.

Mistä lähtien? -Tästä hetkestä.

Ihan yhtäkkiäkö? -Ihan yhtäkkiä.

Kerron sinulle, miksi.

Paketin sisällä oli se jokin, joka sisälläsi oli.

Tyhjä sielusi.

Et tiennyt sitä, kun annoit sen omin käsin Keikolle.

Nyt et saa sitä koskaan takaisin.

Rauhoitu. Vitsailin vain.

Kunhan höpisin, anteeksi.

Se oli huono vitsi. En tarkoittanut loukata.

Tuntuuko nyt, että olet matkannut kauas? -Kyllä.

Hyvin kauas.

Mutta oikeasti matkasi vasta alkoi.

Minä tulen kuolemaan...

"Todellista kauhua ihminen tuntee mielikuvitustaan kohtaan."

Anteeksi? -Hienoa, olette herännyt.

Mitä kello on? -Vartin yli yhdeksän.

Aamullako? -Ei, nyt on ilta.

21.15?

Maaliskuun 23. päivänäkö?

Tasan 21.15, maaliskuun 23. päivänä.

Oliko Tokiossa aamulla suuri maanjäristys?

Tokiossako? -Niin, Tokiossa.

Ei minun tietääkseni.

Miten haavani voi? -Mikä haava?

Ampumahaavani. -Sinuako ammuttiin?

Pankin takaoven kohdalla. Joku ampui minua hartiaan.

Teitä ei ole ammuttu, herra Katagiri.

Eikö? Oletteko varma?

Yhtä varma kuin maanjäristyksestä.

Mutta mitä sitten teen sairaalassa?

Teidät löydettiin tajuttomana kadulta Shinjukun Kabukichosta.

Teillä ei ollut ulkoisia haavoja, olitte vain tajuton.

Emme vieläkään tiedä syytä. Lääkäri tulee pian, puhutaan sitten.

Sanotte siis, että olen makoillut täällä eilisillasta lähtien.

Niinkö? -Kyllä.

Teidän on täytynyt nähdä painajaisia. Kuulin teidän huutavan:

"Sammakko! Sammakko!" Niin kävi monta kertaa.

Onko teillä ystävä nimeltä Sammakko?

Sammakko, Sammakko!

Minun piti tavata sinut pannuhuoneessa kuten sovimme,

mutta jouduin onnettomuuteen, ja minut tuotiin tänne.

Tiedän, ei hätää. Olitte suuri apu taistelussani.

Niinkö? -Kyllä! Kiitän teitä voitostamme.

En ymmärrä...

Olin tajuton. En muista mitään. -Samapa tuo.

Tämä koko taistelu käytiin mielikuvituksessa.

Se oli taistelukenttämme.

Siellä koemme voittomme ja tappiomme.

Meidät kaikki lopulta päihitetään.

Mutta kuten Ernest Hemingway sanoi:

"Elämämme lopullinen arvo -

päätetään sen mukaan, miten häviämme, ei sen, miten voitamme."

Te ja minä, herra Katagiri, estimme Tokion hävityksen.

Pelastimme 300 000 henkeä kuololta!

Miten voitit Madon, ja mitä minä tein?

Teimme parhaamme, käytimme koko rohkeutemme!

Pimeys oli vihollisemme liittolainen.

Toitte valonheittimen ja täytitte kolon valolla!

Hän yritti pelotella teitä pimeyden aaveillaan!

Hän ympäröi minut ja peitti minut kauhealla limallaan.

Revin hänet kappaleiksi, mutta hän kieltäytyi kuolemasta.

Saatoin vain estää häntä...

Haittaako, jos lepään vähän, herra Katagiri? Olen uupunut.

Lepää rauhassa, hyvä Sammakko.

Tiedätkö, voitimme vihdoin Madon. Mutta rehellisesti sanottuna...

Mitä?

Näkemäsi asiat eivät välttämättä ole totta.

Viholliseni asuvat minussa.

Sisälläni on ei-minä.

Kaikki alkaa muuttua sekavaksi.

Veturi on tulossa.

Olet väsynyt, Sammakko. Nuku, niin kaikki selviää.

Alan hiljalleen palata takaisin mutaan...

Mutta silti... -Nuku, Sammakko.

Ostan täältä päästyäni Anna Kareninan.

Sitten käymme pitkän kirjallisuuskeskustelun.

Sammakko?

Sammakko!

Ei, ei!

Herra Katagiri?

Taasko painajainen? Voi rukka.

Noin.

Mistä uneksitte?

Se, mitä näkee, ei välttämättä ole totta.

Se on hyvin totta. Etenkin unien suhteen.

Sammakko... -Tapahtuiko Sammakolle jotain?

Hän pelasti Tokion maanjäristykseltä. Aivan itsekseen.

Onpa hienoa! Tokio ei kaipaa lisää kauheuksia.

Taisitte pitää Sammakosta paljon, herra Katagiri.

Enemmän kuin kenestäkään. Veturi...

Paljastamme vain hänen etunimensä: Toshiro.

Toshiro on yksi maanalaisista käytävistä löytyneistä eloonjääneistä.

Kerrohan, Toshiro. Miten pysyit hengissä?

Se on ihme. Oli pimeää, ilmassa oli savua. Luulin kuolevani.

Kosteus jalkojeni alla oli jonnekin vuotavaa jätevettä.

En voinut kääntyä, mutta onnistuin keräämään käsiini vähän vettä.

Ja se piti teidät hengissä, niinkö?

Tajusin hitaasti, missä olin.

Olin maanalaisessa käytävässä. Maanjäristys...

Luulin vain kuolevani yksin ja huomaamatta.

Täysin merkityksetön kuolema.

Makasin siellä tuskissani, ja elämä vilisi silmissäni.

Miksen ollut hyödyntänyt sitä enemmän?

Vasta kun kaikki oli lopussa, näin kaiken selvästi.

Olin vain sieluton aave.

Silloin kuulin heikkoja askelia.

Aloin huutaa täydellä voimalla.

Ymmärsin yhtäkkiä elämän tarkoituksen.

Haloo? -Oletko jo päättänyt?

Hei, äiti. Töistäkö? En vielä.

Olen ehkä löytänyt sinulle jotain. -Mitä niin?

Ystäväni Mitsuko tuntee jonkun, joka julkaisee tyttöjen tarinalehtiä.

He etsivät jotakuta valitsemaan ja työstämään lukijoiden runoja,

ja joka pystyisi kirjoittamaan runon etusivulle joka kuukausi.

Hyvää rahaa helposta työstä! -Ai helposta työstä?

En tiedä mitään runoudesta.

Mutta kirjoitit kouluaikoina niin kauniita runoja, kultaseni.

Voisit kirjoittaa niitä vaikka silmät kiinni.

En osaa kirjoittaa runoja, olivat silmäni miten vain.

En aio kirjoittaa runoja tytöille. Onhan minulla yhä työni.

Yritän vain auttaa. Oletko löytänyt Watanaben?

En...

Unohdin koko kissan. -Kultaseni.

Hän nyt kadonneena siellä.

Niin... -Watanabe-parka.

Voinko soittaa myöhemmin? -Haluan vain sinun onneasi.

Kiitos, äiti. -Älä unohda kissaa, ja...

Watanabe?

Kis kis kis...

Watanabe?

Watanabe?

Watanabe?

Aika lämmintä. -On kyllä.

Voisitko heittää tupakan? -Toki.

Asutko täällä päin? -Tuolla noin, joo.

Etsin kissaani. -Millaista kissaa?

Iso kissa. Ruskeita raitoja, hännäpää vähän vino.

Minkä niminen? -Noburo Watanabe.

Siis kissan nimi. -Se on kissani nimi.

Vaikuttavaa.

Se on oikeastaan lankoni nimi. Kissa muistutti meitä hänestä.

Miten kissa muistuttaa sinua langostasi?

En tiedä. Kävelytavaltaan.

Tyhjältä tuijotukseltaan.

Ruskearaitainen ja vinohäntäinen, vai? -Ja musta panta.

Ehkä näin sen. En tiedä hännästä, mutta ruskea se oli.

Sillä taisi olla kaulapanta. -Milloin näit sen?

Pari päivää sitten. Pitää istua, mutta odottaisitko kanssani?

Kissat kulkevat aina pihamme läpi.

Ja joku soittaa poliisin jos hengailet noin täällä.

Ei olisi ensimmäinen kerta.

No, minä... -Tule tänne.

Voimme istua auringossa ja odottaa kissaasi.

Näköni on täydellinen.

Okei, miksei.

Putosin moottoripyörän selästä.

Onpa iso piha. Aika paljon hoidettavaa.

Varmaan. -Leikkasin nuorena ruohoa.

Oletko aina yksin? -Joo, aina.

Paitsi kun taloudenhoitaja käy. Päivisin olen yksin.

Etkö käy koulua? -Etkö käy töissä?

Ei ole töitä, minne mennä. -Menetitkö työsi?

Osastoni ulkoistetaan, ja minut halutaan erottaa, mutta...

Nyt vietän vain lomaviikkoa. -Siistiä.

Pidätkö työstäsi? -Se sopii minulle.

Halusitko aina tehdä juuri sitä?

Työtänikö? Samapa tuo, oikeastaan.

Ei minulla ollut unelma-ammattia.

Oletko naimisissa? -Lain silmissä olen.

Onko vaimosi töissä?

Hän jätti minut.

Olemme eroamassa. Siksi olen vapaalla nyt.

Vanhempani erosivat kolme vuotta sitten. Äitini oli uskoton.

Tulin kotiin aikaisin ja yllätin heidät.

Halusin salata sen isältäni, mutta hän sai myös tietää.

Onko vaimosi uskoton? -Ei tietääkseni.

Kuuletko tuon oudon linnun?

Joo, se on kelauslintu. -Sekö sen nimi on?

Siksi minun -

vaimoni kutsui sitä.

Hän sanoi sen kelaavan kokoon maailmamme asiat.

Tuolta kissat kulkevat.

Ne tulevat verkon ali.

Loikkivat ruohon yli tyhjään taloon.

Aina samaa reittiä.

Onko siellä paljon kissoja? -Joo. Kaikenlaisia kissoja.

Joiltakin lähtee karvaa.

Joillakin on vain yksi silmä jäljellä.

Yhdellä sukulaisellani on kuusi sormea käsissään.

Hän osaa piilotella niitä katseilta.

Hän on tosi nätti kyllä.

Jätin puhelimeni sisälle. Isäni soittelee näihin aikoihin.

Otan limsan. Haluatko oluen? -Ei, kiitos. Selviän näin.

Herra Katagiri...

Herra Suzuki haluaa tavata heti. -Hetikö?

Heti.

Halusitteko puhua kanssani? -Istukaa, herra Katagiri.

Olette varmaan kuullut huhuja osaston ulkoistamisesta.

En kuuntele juoruja, sir. -Teidän pitäisi.

Ne pitävät paikkansa.

Ulkoistamme puolet osastosta puolen vuoden sisään.

Herra Yamamoto on pyytänyt minua aloittamaan prosessin tänään.

Ymmärrän.

Puolet työntekijöistämme joutuvat siis lähtemään.

Joko varhaiseläkkeelle tai irtisanoutumispaketilla.

Päätös vaikuttaa suoraan lainaosastoon.

Niinkö? -Kyllä, herra Katagiri.

Yksi ensimmäisistä varhaiseläkkeelle pääsevistä ihmisistä on -

esimiehenne, herra Mitsuda.

Puhuimme myös tapauksestanne herra Yamamoton kanssa.

Minunko tapauksestani? -Kyllä, herra Katagiri.

Ja suoraan sanoakseni...

Selvä, yhdistä vain. Oletko ehtinyt miettiä asiaa?

Kyllä, herra Suzuki. Jos tarjous on yhä voimassa,

hyödyntäisin sen mieluusti. -Hienoa.

Hoidan paperityöt. Voit tulla, kun se sinulle sopii.

Selvä. Tulen huomenna. Kiitos, herra Suzuki.

Miltä työnvaihdos kuulostaisi, herra Katagiri?

En oikein ymmärrä, sir.

Herra Yamamoto on ilmaissut tyytyväisyytensä -

taidokkaaseen tapaanne hoitaa Big Bearin tapaus.

Se oli lähes maagista.

Saitte heidät maksamaan koko lainan korkoineen takaisin.

Sen ja kaiken hienon työnne johdosta -

haluan kiittää teitä.

Haluaisin ylentää teidät.

Tästä päivästä eteenpäin, toisen osion päälliköksi -

lainaosastollamme.

Oletko nähnyt kissoja?

Irtisanouduin juuri.

Siistiä. Eli...

Jos rakastuisit kuusisormiseen tyttöön, mitä tekisit?

En tiedä. Myisin ehkä sirkukseen.

Oikeastiko? -Kunhan vitsailen.

Tuskin se minua häiritsisi.

Entä jos hänellä olisi neljä rintaa?

En tiedä.

Kuinka vanha olet? -Täytin juuri 16.

Voisit naida kuusisormisen tytön.

Mutta et nelirintaista? -En sanonut niin...

En vain tiedä. -Mikset?

En tiedä...

Vaikea kuvitella sellaista. -Voitko kuvitella kuusi sormea?

Voin kyllä. -Mikset sitten neljää rintaa?

Kysynkö liikaa kysymyksiä? -Sanovatko ihmiset niin?

Joskus.

Voit nukkua, jos haluat. Herätän sinut, jos näen kissasi.

Voinko kertoa yhden asian? Ei tarvitse vastata.

Toki.

Olen vain ajatellut sitä viime aikoina.

Haluaisin voida katsoa kuolleen ruumiin sisälle.

Avata sen skalpellilla ja löytää tämän ihmisyyden ytimen.

Olen varma, että sisällä on jotain sellaista.

Jotain vetelää ja tummaa,

joka kätkeytyy sinne.

Älä huoli. Kerron, jos Noburo Watanabe ilmestyy.

Olen varma, että hän vaeltelee täällä.

Hän ilmestyy hetkenä minä hyvänsä.

Hän on tulossa.

Tiedän hänen olevan tulossa.

Ruohikon läpi.

Verkkoaidan ali.

Pysähtyen nuuhkimaan kukkasia.

Hän on melkein täällä.

Hän lähestyy...

Ja lähestyy...

Noburo Watanabe.

Minne menit?

Siinä.

Ja allekirjoitus tähän, kiitos.

Siinä kaikki, mukavaa päivää. -Kiitos.

Watanabe!

Tekstitys: Aliisa Kiertokari