Original subtitles

Leslie Kean on amerikkalainen ufotutkija.

Hän on kirjoittanut yön tapahtumista.

Poliisien pellolla todistama näky oli vasta alkua.

He seurasivat esinettä hetken, ja se siirtyi järven yläpuolelle.

Se pysyi järven yllä jonkin aikaa.

Alus suuntasi punaisia valoja monta kertaa vettä kohti.

Ne olivat kuin kuminauhan varassa - ne vedettiin aina takaisin sisään.

Poliisit ovat täysin ymmällään, mutta lisää on tulossa.

Poliisit seurasivat tätä kummallista tapahtumaa.

Sitten toinen alus ilmaantui.

Niitä oli siis ainakin kaksi.

Toinen alus lentää järven ylle, mutta lähtee pian pohjoiseen

ja jättää ensimmäisen aluksen jatkamaan toimiaan.

Sekin lähtee pois 40 minuuttia myöhemmin, tosin luoteeseen.

Poliisit jäivät pähkäilemään, mitä he juuri näkivät.

Tapaus on aina herättänyt keskustelua.

Tri David Clarke on mukana Britannian kansallisarkiston ufoprojektissa.

He sanoivat sen olleen suuri kolmion muotoinen esine,

mutta heidän lausuntonsa mukaan he näkivät monia kirkkaita valoja.

Ihmiset löytävät luonnostaan kuvioita sekasorrosta.

Jos taivaalla näkyy esimerkiksi kolme valoa

eikä mitään muuta, mielikuvitus voi luulla

kolmen valon olevan kolmion muotoisen esineen kulmissa.

29.10.1989 on pilvetön yö,

joten tähdet ja planeetat ovat näkyvillä.

Voisivatko taivaan valot olla astronomisia objekteja?

Tähtitieteilijänä minun on vaikea selittää tätä havaintoa.

Taivaalla muodostelmassa liikkuvat valot eivät sovi

mihinkään sellaiseen, mitä minä olen havainnut.

Selitystä on etsittävä jostakin muualta, esimerkiksi ilmailualalta.

Taivaan valoista on olemassa useampia teorioita.

Kohteiden on mietitty myös usein olevan

osa salaista kehittynyttä teknologiaa,

jota toinen maa on voinut kokeilla.

Amerikkalainen häivelentokone F-117 Nighthawk oli vuoteen 1988 asti

suuri salaisuus.

Se on lisäksi lähes kolmiomainen.

Nick Pope on tutkinut ufohavaintoja Britannian puolustusministeriössä.

Jotkut uskovat, että kyseessä saattoi oli häivelentokone.

Belgian, Britannian ja Amerikan ilmavoimat tutkivat asiaa tarkasti.

Häivelentokoneita ei ollut käytössä minkään tietojen mukaan

sillä alueella tänä ajankohtana.

Se ei ole ainoa epäkohta häivelentokoneteoriassa.

Nämä ilma-alukset eivät leiju, eivätkä ne ole lainkaan hiljaisia.

Ilmailuturvallisuuden asiantuntija Chris Yates uskoo, että selitys

voi olla paljon yksinkertaisempi.

Jos kyseessä on leijuva esine, se on luultavasti helikopteri.

Silminnäkijöiden mukaan niistä ei kuulunut ääntä.

Se ei ole välttämättä epätavallista riippuen kohteen sijainnista, -

senhetkisistä tuuliolosuhteista, kuten tuulen suunnasta -

ja voimasta.

Ääni on saattanut kulkeutua täysin toiseen suuntaan.

Jos poliisit erehtyivät helikopterista,

he eivät ainakaan olleet ainoita. Samana yönä

monet muutkin ilmoittivat taivaan oudoista tapahtumista.

Esimerkiksi rajalla passeja tarkistava poliisi.

Ambulanssikuski näki sen kahdesti

matkalla Eynatteniin ja takaisin.

Lisäksi työnjohtaja näki sen lentävän äänettömästi itseään kohti.

Se lensi rakennuksen katon yli

ja sitten kaupungin yli.

Se ylitti jopa kaupungintalon, jossa muutkin näkivät sen.

Yön aikana

kolmetoista poliisia näki nämä kaksi esinettä kahdeksassa eri paikassa

niiden lentäessä belgialaisalueen yli.

Lisäksi mahdollisesti yli tuhat siviiliä näki ne.

Ilmiö ei pääty yön aikana.

Seuraavan kuukauden aikana tehdään 233 ilmoitusta

kummallisista valoista ja salaperäisistä lentävistä kohteista.

Nämä havainnot voivat tosin johtua myös joukkopsykoosista.

Useat ufohavaintojen aallot saavat näin alkunsa,

ja sanalla kuvataan panikoitunutta ajanjaksoa.

Tämä edellyttää luotettavan silminnäkijän tekemää havaintoa.

Kun asia leviää mediaan, siitä saadaan otsikoita ja tv-uutisia.

Ihmiset tulevat siitä tietoisiksi.

Öisin ulkona liikkuvat ihmiset alkavat katsoa enemmän taivaalle,

sillä he lukivat poliisin nähneen jotakin taivaalla.

He näkevät jotakin epätavallista, jota he eivät tavallisesti huomioisi.

Belgian hallitus suhtautuu asiaan kuitenkin vakavasti.

Asevoimat näkevät asian todellisena ongelmana.

Tapahtumat olivat keskeisiä Belgian kansalliselle turvallisuudelle.

Sitä myöten siitä tuli myös Naton asia.

Vaikka se ei tapahtunut Britanniassa, maan puolustusministeriö

oli tapauksista hyvin tietoinen. Olimme huolissamme.

Belgia on Naton jäsen.

Ilma-aluksen päästessä murtautumaan kehittyneesti suojattuun ilmatilaan

se on tietenkin turvahaitta ja kansallisen turvallisuuden ongelma.

Belgian ilmavoimien on puututtava asiaan.

Heidän päällimmäisenä tehtävänään on keskeyttää tämä epävarma tilanne.

He kehittivät järjestelmän, jossa kohteen näkyessä tutkassa

ja siitä ilmoitettaessa poliisille

he lähettivät F-16-hävittäjiä tutkimaan sitä tarkemmin.

F-16-hävittäjät ovat valmiustilassa

odottamassa seuraavaa vahvistettua ufohavaintoa.

Belgia. Talvella 1989-1990.

Kahden poliisin nähtyä salaperäisiä kolmiomaisia esineitä

ympäri maata ilmoitetaan lukuisista ufohavainnoista.

Belgian ilmavoimat valmistautuu

lähettämään kaksi F-16-hävittäjää selvittämään tilannetta.

Ne lähetetään kuitenkin vain poliisin vahvistamia

ja tutkan havaitsemia havaintoja varten.

Sillä aikaa kansalaiset ihmettelevät,

ovatko ufot ulkoavaruudesta

vai jotakin maallisempaa, kuten helikopteri.

Patrick Ferryn toimi tutkijana SOBEPS:ssa,

joka on ufohavaintoja seuraava siviilihenkilöiden muodostama ryhmä.

Joulukuussa 1989

tehtiin 233 ilmoitusta havainnoista.

Vuoden 1990 ensimmäisellä puoliskolla

havaintoja tehtiin 315.

Se on paljon.

Yhden teorian mukaan Belgian aalto on pelkkää joukkohysteriaa.

Ihmiset lukevat poliisien tapauksesta ja luulevat itsekin näkevänsä ufoja.

Tämä teoria voi myös selittää monet ilmoitukset kolmiomaisista esineistä.

Kaikki poliisille tehdyt ilmoitukset ovat kolmiomaisista esineistä.

On mietittävä, mistä ajatus suuriin kolmiomaisiin esineisiin sai alkunsa.

Kun olin 13-vuotias, menin katsomaan Star Warsin vuonna 1977.

Kaikki elokuvan nähneet muistavat, miten suuri alus työntyy kuvaan.

Se on suuri kolmion muotoinen esine.

Kun ihmiset näkevät ufoja, ne kuvaillaan kolmiomaisiksi.

Belgian ilmavoimat kuitenkin ottaa asian vakavasti,

eivätkä sadat silminnäkijät tiedä edelleenkään mitä he näkivät.

Yksi heistä on Albert Rowies.

Vaimoni sanoi sen olevan ufo, mutta vakuutin sen olevan lentokone.

Mieleni muuttui viisi minuuttia myöhemmin.

25. joulukuuta 1989 klo 00.30

Albert Rowies palaa perheineen myöhään ystäviensä luota.

He ovat lähellä tätä liittymää, kun he huomaavat jotakin.

Näin kaksi valoa ja sanoin vaimolleni

"Nicole, tuolla on jotain kummallista."

Kun lähestyimme sitä, näimme oudon moottorin,

joka koostui neljästä kolmiosta.

Se oli valtava.

Jalkapallokentän kokoinen.

Tein siitä pienoismallin 10 vuotta myöhemmin.

Se oli paikoillaan ja lipui hiljalleen tähän suuntaan.

Rowies otti mallinsa avulla kuvia selittääkseen näkemänsä.

Tältä se näytti aluksi.

Kun lähestyimme sitä...

...se näkyi paremmin.

Tässä se on sivulta.

Ylitimme sillan...

...ja se oli kadonnut.

Se kiinnosti minua, ja pyysin vaimoani pysähtymään.

Hän kutsui minua hulluksi, eikä tahtonut pysähtyä moottoritiellä.

Rowies on siitä lähtien ihmetellyt, mitä hän näki.

Se ei ollut lentokone, koska se oli paikoillaan. Se ei liikkunut ilmassa.

Helikopterit liikkuvat ilmassa vähän,

eivätkä ne ole suorakulmion muotoisia.

Se on mahdotonta. Niistä lähtee liikaa ääntä.

Kuulimme ainoastaan auton moottorin äänen.

En usko sen olleen kotoisin tältä planeetalta.

Havaintoja tehdään vielä keväällä 1990.

Sitten Petit-Rechainin kylässä tapahtui jotakin.

Joku on saanut otettua valokuvan.

Tieteelliset asiantuntijat

tutkivat ja analysoivat valokuvan läpikotaisesti.

Optisten, fyysisten ja digitaalisten analyysien tehneet asiantuntijat

tulivat kaikki samaan johtopäätökseen.

"Emme tiedä mikä se on, muttemme osaa osoittaa sitä tekaistuksi."

Se näyttää aidolta valokuvalta,

muttemme tiedä mitä se esittää.

Belgian ilmavoimat odottaa saavansa siihen vastauksen.

F-16-hävittäjät odottavat havaintoa,

joka on sekä poliisin että tutkan vahvistama.

Sitten koitti maaliskuun 30. ja 31. päivän välinen yö.

Se sai alkunsa,

kun poliisi kertoi tutkan valvojille nähneensä outoja valoja taivaalla.

Myös tutka-asemalla on havaittu tuntematon kohde.

Hävittäjät lähetetään matkaan.

Hävittäjät lähestyvät kohdetta ohjauskeskuksen avulla.

Ufo näkyy hetken koneen tutkassa,

mutta pääsee jotenkin karkaamaan.

Jokin liikkui 800-1 000 km/t

ja nousi seitsemässä sekunnissa 900 metristä 4 000 metriin.

Tuntematon kohde kääntyilee niin nopeasti ja äkillisesti,

että sen voima vastaa 22-kertaista maan painovoimaa.

Monet ihmiset eivät kestäisi sitä pitkään.

Lentäjät lensivät ufoa kohti, ja se näkyi heidän tutkassaan.

Sitten se katoaa tutkasta ja ilmestyy muualle taivaalla.

Tätä jatkui pidemmän aikaa.

Seurattuaan tutkassa näkyvää kohdetta lähes 25 minuuttia

F-16-hävittäjät myöntävät tappionsa ja palaavat tukikohtaan.

He eivät päässeet tarpeeksi lähelle nähdäkseen sen,

ja tutkan havainto jää epäselväksi.

Toisen hävittäjän laitteisto meni epäkuntoon,

joten he saivat siitä vain yhden tallenteen.

Sen takia ilmavoimat ei laskenut sitä todisteeksi.

He eivät voineet olla varmoja ilman vahvistusta toisaalta.

Taisteluhävittäjien tutkajärjestelmän pettämättömyydestä on

paljon puhetta.

Esimerkiksi ilmakehän eri kerrosten lämpötilainversiot

voivat usein lähettää vääriä lukemia sillä hetkellä käytettävään

vastaanottavaan antenniin.

Haastattelin sen koneen lentäjää, joka keräsi tiedot.

Hän on täysin vakuuttunut, että kohde oli siellä.

He eivät nähneet niitä omin silmin. He eivät olleet tarpeeksi lähellä.

Ufosta ei ole visuaalista havaintoa.

Belgialaiset pitivät lehdistötilaisuuden

ja sanoivat kaiken tapahtuneen niin kuin oli sanottukin,

mutta he eivät pystyneet selittämään sitä.

Ilmoitusten määrä vähenee vuoden 1990 edetessä,

ja mahdollisuudet vahvistettuihin havaintoihin pienenevät.

Hävittäjät eivät onnistuneet, mutta olemassa on vielä valokuva.

Leikkasin kaksi kulmaa irti ja suihkutin sitä.

Tämä valokuva on ollut yli kahden vuosikymmenen ajan paras todiste

Belgian aallosta.

Sitten aloimme tehdä kynällä reikiä lamppuja varten.

Väritin sen punaisella tussilla.

Heinäkuussa 2011

harrastelijakuvaaja Patrick Marechal tunnustaa jotakin elintärkeää.

Teimme siitä kolmiomaisen Belgian aallon takia.

Ihmiset olivat nähneet kolmioita, joten teimme kolmion.

Hän teki pienoismallin styroksista, ripusti sen puutarhaansa

ja otti siitä kuvan.

Marachel oli tällöin vasta 18-vuotias,

ja vaikka kuva otettiin pilana, se meni täydestä asiantuntijoille.

"Kamera ei koskaan valehtele" on täyttä puppua.

Tässä tapauksessa hän teki sen huvin vuoksi, ja yleensä

kun ihmiset ottavat tällaisia pilakuvia, he eivät tajua

kuinka pitkälle heidän tarinansa saattaa mennä.

Kun kuva paljastettiin huijaukseksi, jotkut alkoivat epäillä

kaikkien Belgian aallon aikana tehtyjä havaintoja.

Meillä on monia yksityiskohtia, jotka eivät liity mitenkään

helikoptereihin, Venukseen, tekaistuihin kuviin tai muuhun.

Tämä on silti ongelma.

Pelkästään yksi huijaus kaikkien asiakirjojen joukossa

ei riitä hylkäämään koko juttua ja leimaamaan

Belgian aaltoa erehdykseksi.

Nämä tapahtumat hämmästyttävät minua. En osaa selittää niitä.

Se on aito mysteeri.

Belgian aallon aikana havaintoja tehtiin yhteensä yli 2 000,

joista 650 havaintoa tutkittiin aktiivisesti

ja yli 500 jäi vailla selitystä.

Se on valtava määrä selittämättömiä tapauksia.

Nämä 500 havaintoa ovat edelleen selvittämättä

ja pysyvät Euroopan avonaisina ufotapauksina.

Neljä lentäjää näkee Ruotsin taivaalla jotakin selittämätöntä.

Näimme lennon aikana jotakin todella kummallista.

Se oli lentävä esine.

Heidän raporttinsa päätyy asevoimien salaiseen kansioon.

Mietin, että esine oli todella mielenkiintoinen.

Mysteeri on säilynyt lähes 30 vuotta mittavista tutkinnoista huolimatta.

Se on nimenomaan ufo: tunnistamaton lentävä kohde.

Söderhamn, Ruotsi. 18. elokuuta 1985.

Cessna 172 lentää etelään päin.

Neljä ystävää palaa kotiin Suomen lentonäytöksestä.

He kaikki ovat koulutettuja harrastelijalentäjiä.

He lentävät voimalinjojen myötäisesti.

Yhtäkkiä Jan-Erik Henriksson näkee jotakin outoa.

Jokin vilkkuu kaukaisuudessa. Ensin hän luulee sitä valoksi tai lampuksi.

Sitten huomasin, ettei se ollut lamppu. Se liikkui meitä kohti.

Se heijasti auringonvaloa. Siksi luulimme sitä lampuksi.

Oli tämä salaperäinen esine mikä tahansa, se tulee heitä kohti.

Huolestuimme ensin siitä, että se oli samalla korkeudella kanssamme.

Silloin siihen olisi helppo osua. Se oli kuitenkin alempana,

ja me kaikki katsoimme sitä. "Mikä hitto se on?"

He eivät ole koskaan nähneet mitään vastaavaa.

Se lähestyy nopeasti ja lentää heidän altaan.

Lentäjä kääntyi jyrkästi 180 astetta,

ja seurasimme lentävää kohdetta.

He olivat niin lähellä sitä, että he pystyivät näkemään yksityiskohtia.

Clas Svahn on ruotsalainen tapausta tutkinut journalisti.

He näkivät selkeästi, että se oli jotakin tuntematonta.

Se ei ollut toinen lentokone tai lintu, vaan jotakin oudompaa.

Heidän seuratessaan kohdetta se hyppii oudosti puolelta toiselle.

Henrikssen huomaa, etteivät liikkeet ole satunnaisia.

Tulimme paikkaan, jossa voimalinjat lähtivät toiseen suuntaan.

Myös tämä kohde lensi voimalinjan mukaisesti.

Siksi ajattelimme, että se voisi tuntea, nähdä...

...ja tietää.

Tuntematon kohde lentää Cessnaa nopeammin, joten se katoaa näkyvistä.

Lentäjät ovat ymmällään. He soittavat yleiseen lennonjohtoon

ja toivovat saavansa selityksen.

Alueella ei pitäisi olla muuta lentoliikennettä.

-Vastaus on negatiivinen. -He eivät tienneet.

Mysteeri mutkistuu, ja loppulennon ajan Gävleen

he miettivät miten toimia.

He pelkäävät, ettei heitä uskota jos he kertovat ufohavainnostaan.

Saapuessamme Gävleen

päätimme olla kertomatta siitä ruotsalaislehdille.

Kirjoitimme sen sijaan turvallisuuspoliisille.

Raportti on tässä. Se on vuodelta 1985.

Siinä kerrotaan kaikki.

Henriksson lähettää raportin Ruotsin puolustusvoimain tutkimuslaitokseen

osastolle, joka tutkii tunnistamattomia lentäviä kohteita.

Se löytyy heidän arkistoistaan vielä lähes 30 vuotta myöhemmin.

Vuonna 1985 mies nimeltä Jan-Erik Henriksson

raportoi Ruotsin puolustusvoimain tutkimuslaitokseen

havaittuaan lentävän kohteen.

Virasto alkaa tutkia tapausta.

Tällaisissa tapauksissa he hankkivat ensimmäisenä päivän tutkaraportit.

Koska ufoa ei nähty tutkassa,

heidän todisteensa eivät riitä tutkimuksen jatkamiseen.

Ruotsin puolustusvoimain tutkimuslaitos ei tutkinut sitä.

Henrikssonille ilmoitus oli ainoa selvittämätön asia.

Hänelle vastattiin, etteivät he voisi antaa tietoja lentävästä kohteesta.

Mutta asiaa ei ole käsitelty loppuun.

Henriksson törmää myöhemmin tuntemaansa henkilöön asevoimissa.

Upseeri neuvoi häntä soittamaan tiedustelupalveluun,

joten hän soitti ilmavoimien tiedustelupalveluun.

Tällöin osastoa johti Jerk Fehling.

Jerk Fehling oli yli 30 vuoden ajan teknisen tiedustelupalvelun johtaja

Ruotsin ilmavoimissa.

Henriksson sai viimein yhteyden johonkuhun,

joka saattaisi osata kertoa hänelle, mitä hän näki sinä päivänä.

Mietin, että kyseessä oli mielenkiintoinen objekti.

Varsinkin, kun tämä ei ollut ainoa Jerk Fehlingin saama uforaportti.

Saimme raportteja samana kesänä muutamaa kuukautta aiemmin

kesäkuussa kauempana pohjoisessa.

Ne eivät olleet yhtä hyviä raportteja kuin tämä, sillä

tästä ilmoitti neljä koulutettua lentäjää.

Yksi teoria on, että ufo oli koelaukaistu ruotsalainen ohjus,

mutta teknisen tiedustelupalvelun johtaja Jerk Fehling tietäisi siitä.

Alueella ei sinä aikana ollut ruotsalaisperäistä toimintaa.

Olimme yhteydessä ohjusosastollemme, eikä heillä ollut mitään meneillään.

Tämä oli minun mielestäni

liian kehittynyttä Ruotsille. Meillä ei ollut siihen tarvittavia varoja.

Jos ufo olisi mitä tahansa tunnettua tyyppiä, tai jopa ulkomainen,

Jerk Fehling tunnistaisi sen.

Kaikki tieto ulkomaisista ohjuksista

ja kaikki uutiset päätyivät toimistooni jossakin muodossa.

Jos se ei ollut tunnettu ohjustyyppi, mitä lentäjät näkivät?

Se on nimenomaan ufo: tunnistamaton lentävä kohde.

Toisen teorian mukaan se on uudenlainen ohjus Neuvostoliitosta.

Kylmä sota on yhä käynnissä 1980-luvun puolivälissä.

Jännitys oli korkealla Neuvostoliiton ja lännen välillä.

En usko sen olleen eksynyt neuvostoliittolainen ohjus.

Tällöisillä Venäjän rajoilla,

etenkin Baltian kanssa,

käytettiin erittäin kehittyneitä valvontalaitteita.

Jos tällainen harhalento tapahtuisi,

siitä seuraisi diplomaattinen kriisi.

Jonkun olisi huomattava, kun se laskeutuu.

Sellaiset ohjukset eivät lennä loputtomiin.

Niissä on rajattu määrä polttoainetta.

Miksi joku lentäisi Ruotsin yli näin matalalla

ja päivänvalossa? Miksi paljastaa uutta asevoimien laitteistoa

ja antaa niiden tippua

tai tulla kuvatuksi? Se ei olisi järkevää.

Se on hyvä kysymys, enkä keksi siihen helppoa vastausta.

Vieras valta ei toimisi niin.

Sitä epäillään neuvostoliittolaiseksi ohjukseksi,

kunnes muutamaa vuotta myöhemmin rautaesirippu alkaa hajoilla

ja sotilasvoimien salat alkavat käydä ilmi.

Jerk Fehling toivoi saavansa lisätietoa heidän

pitkään salatuista peiteoperaatioistaan.

Mutta hänen selatessaan kansioita hän ei löytänyt selitystä

neljän lentäjän näyille.

Mietimme edelleen, mikä se olisi voinut olla.

Tapaus on edelleen ratkaisematta.

Henriksson ja muut eivät ehkä koskaan saa tietää,

mitä tänä vuoden 1985 elokuun päivänä tapahtui.

Ufon ilmestyessä Ranskan ylle

sen ainoa silminnäkijä hämmästyy sen saapuessa maankamaralle.

Tässä havainnossa ei näkynyt vain valoja taivaalla,

vaan vakavaan väitteeseen kuului myös se, että ufo laskeutui.

Sen lähdettyä maasta löytyy fyysisiä merkkejä,

jotka tekevät tapauksesta yhden Ranskan historian suurimmista.

Esine on varmasti olemassa.

Emme vain tiedä mitään siitä tai sen alkuperästä.

Sen silminnäkijä on hämillään,

mutta laboratoriotutkimusten tulokset paljastavat jotain odottamatonta.

Trans-en-Provence, Ranska. 8. tammikuuta 1981.

55-vuotias Renato Nicolai tekee töitä tontillaan.

Paikalla ei ole ketään muuta.

Yhtäkkiä jokin kiinnittää hänen huomionsa.

Hän näkee jonkin kimaltavan auringossa puiden yläpuolella.

Sen lähestyessä se osoittautuu salaperäiseksi metalliesineeksi.

Sitten se laskeutuu hitaasti.

Nicolai ei ole nähnyt mitään vastaavaa.

Noin 30-40 sekunnin jälkeen esine kohoaa maasta

ja katoaa taivaalle.

Sen lähdettyä Nicolai tutkii varoen sen laskeutumispaikkaa.

Hän näkee yllätyksekseen pyöreitä jälkiä maassa.

Kokemus jättää hänet hämilleen. Hän ei tiedä mitä tehdä.

Puhuttuaan vaimolleen hän ilmoittaa siitä seuraavana päivänä poliisille.

Ranskassa ufotutkimuksiin suhtaudutaan todella vakavasti.

Joitakin maita se ei kiinnosta, toiset maat tutkivat niitä.

Ranskassa siitä vastaa Ranskan avaruusjärjestö,

ja heidän ufo-osastonsa GEPAN tutkii niitä avaruusilmiöinä.

Alueen tutkittuaan poliisi soittaa GEPAN:lle.

Jean-Jacques Velascosta tuli myöhemmin organisaation johtaja,

mutta tällöin hän tutki Trans-en-Provencen tapausta.

Saimme viestin, että joku näki esineen laskeutuvan puutarhaansa,

ja siitä on jälkiä maassa.

Se oli meistä mielenkiintoista, ja halusimme tutkia sitä paikan päällä.

Tällä tavalla tutkijat pystyivät haastattelemaan silminnäkijöitä

ja lisäksi tekemään tieteellisen analyysin

alueesta, johon ufon nähtiin laskeutuvan.

Poliisi kuvasi alueen. He ovat epäileväisiä maan jäljistä,

mutta ufotutkijat haluavat tutkia alueen itse.

Näimme heti maassa olevan jäljen,

joten pystyimme mittaamaan sen fyysiset jäljet.

Saimme myös tilaisuuden kerätä näytteitä,

jotta voisimme analysoida kasvuston.

He ottivat näytteitä maasta sekä kasveista,

ja ne analysoitiin tieteellisesti.

Laboratoriot alkavat arvioida maahan jäänyttä jälkeä

sekä niiden vaikutusta maaperään ja kasvustoon.

Kokeiden ollessa käynnissä

Renato Nicolai on kertonut tarinaansa.

En kuvailisi sitä lentäväksi lautaseksi.

Näin jotakin, joka laskeutui ja lähti taas lentoon.

Hän piirtää näkemänsä.

Se oli kuin kaksi lautasta toisiaan vasten.

Nicolain näky oli outo ja vieras.

Voisiko se olla armeijan salaista kalustoa, kuten miehittämätön alus?

Näitä aluksia on montaa muotoa ja kokoa.

Jotkin voivat olla todella pieniä.

Ne voivat lähteä ja laskeutua pystysuoraan.

Kyseessä voi olla koealus, joka laskeutui hänen pihallensa

sinä päivänä

ja sai hänet kauhusta kankeaksi.

Monissa ufotapauksissa taivaalla näkyy jotain tunnistamatonta,

mutta ihmiset näkevät ne toiveikkaina tai kulttuurin vaikutuksen alaisina

ja uskovat niiden olevan muukalaisia maapallon ulkopuolelta.

Kun joku on täysin varma siitä, että hän on nähnyt avaruusaluksen,

hänen mielensä muuttaminen voi olla todella vaikeaa.

Yhden silminnäkijän lausunnon voi aina kyseenalaistaa.

Hänen luotettavuudestaan on aina epäselvyyttä.

Jean-Jacques Velasco hämmästyy saadessaan tulokset laboratoriolta.

Nicolain tontille laskeutui jotakin mielikuvituksen tuotetta raskaampaa.

Laboratorion geologiset kokeet osoittivat

esineen laskeutumispainon olleen noin 600-800 kiloa.

Se selvisi sen jättämästä jäljestä.

Jos esine painoi 600-800 kiloa, yksi mahdollisuus voidaan unohtaa.

Esineen läpimitan perusteella on minusta kummallista,

että se painaisi niin paljon.

Ensimmäiset miehittämättömät alukset eivät olleet niin painavia.

Se olisi voinut olla jotakin suurempaakin, kuten helikopteri.

Laboratoriokokeet eivät paljasta pelkästään esineen painoa.

Maanäytteiden hiukkasten analysointi osoitti,

että maanpinta kuumeni

noin 500-600 asteeseen.

Se on mahdollista, jos kyseessä on jotain suihkumoottorilla varustettua.

Suihkumoottorit tuottavat korkeaa kuumuutta.

Helikopterit käyttävät niitä, mutta ne puhaltavat vaakasuoraan.

Suihkumoottoreista lähtevä kuumuus ohjautuu pyrstöroottoria kohti,

joten se kumoaa helikopteriteorian.

Viimeisin laboratorion koetulos on kuitenkin kaikista oudoin.

Kaikkein tärkein asia oli ennen kaikkea

sen vaikutus kasvustoon.

Jälkien alta tulleissa näytteissä oli merkkejä ennenaikaisesta kasvusta.

Laboratorio yritti selvittää,

mikä olisi voinut vaikuttaa kasvien aminohappoihin.

Vain yksi asia voisi selittää sen,

ja se on sähkömagneettiset kentät - etenkin mikroaallot.

Voimme tulla siihen lopputulokseen, että kyseessä on aito esine,

muttemme tiedä mitään siitä tai sen alkuperästä.

Tätä ei ole osannut selvittää kukaan, ei edes Ranskan viranomaiset.

Koska kyseessä on laskeutuminen, eikä taivaalla näkyvä valo tai muoto,

tämä ufotapaus on todella merkittävä.

Trans-en-Provencen oudosta tapahtumasta on yli 30 vuotta.

Sen fyysiset todisteet on tutkittu ja arvioitu uudelleen moneen otteeseen.

Lopullista selitystä ei ole kuitenkaan koskaan keksitty.

Emme saaneet vastauksia kysymyksiin, joita kaikki kysyivät.

Mitä nämä esineet ovat, ja mistä ne tulevat?

Renato Nicolain kokemus ovat vielä tänä päivänäkin

yksi Euroopan ratkaisemattomista ufotapauksista.