Original subtitles

Ne tarttuivat lujasti lanteisiin ja vetivät hänet alas.

Siinä vaiheessa hän haistoi erittäin voimakkaan hajun,

ikään kuin palaneen hajun.

Sitten hän menetti tajuntansa.

20 minuuttia myöhemmin tajuihinsa tullut

Taylor huomasi esineen kadonneen. Hän hoiperteli takaisin kotiinsa.

Hänen vaimonsa näki heti, että jotain oli tapahtunut.

Lopulta Taylor suostui kertomaan, että avaruusolennot hyökkäsivät.

Vaimo ehdotti, että hänen pitäisi mennä sairaalaan.

Taylorin tytär oli työvuorossa, kun hänen isänsä tuotiin sairaalaan.

Sain päivystysosastolta puhelun, että isä oli tuotu sinne.

Äitini uskoi isän saaneen pahan iskun päähänsä,

koska hän puhui avaruusaluksesta.

Taylorin jaloissa oli haavoja ja hän vaikutti sekavalta.

Näytti siltä kuin joku olisi käyttänyt jotain pyörivää kiekkoa,

joka tunkeutui hänen housujensa läpi.

Sellainen ei ole tavallista.

Myös hänen leukansa alla oli suurehko jälki.

Poliisi aloitti rikostutkinnan Taylorin vammojen takia.

Iso-Britannian ufoarkiston tutkija Dave Clark

on nähnyt Bob Taylorin poliisille antaman lausunnon.

Tässä on otteita poliisille annetusta lausunnosta.

Poliisi pyysi tämän lausunnon Taylorilta

heti tapauksen jälkeen.

On aina hyvä tutkia ihmisten tuoreeltaan antamia lausuntoja.

Hän kuvaili esineen yhdeksän metriä korkeaksi.

Se oli väriltään harmaa.

Kupolin yläosa tuntui muuttuvan harmaasta läpinäkyväksi.

Sitten Taylorin revenneet housut lähetettiin tutkittaviksi.

Rikostutkijat ottivat näytteitä ja valokuvia.

Se oli täysimittainen rikostutkinta.

Poliisi löysi metsästä lisää todistusaineistoa.

Poliisit löysivät paikalta outoja jälkiä maasta.

Ikään kuin telaketjuilla varustettu laite olisi liikkunut edestakaisin.

Poliisi loi virallisen piirroksen näkemistään jäljistä maassa.

Jälkien perusteella esine painoi monta tonnia.

Mutta mikään ei näyttänyt kuljettaneen sitä pois paikalta.

Jäljille ei löytynyt mitään järkevää selitystä.

He eivät löytäneet mitään selitystä, mikä oli aiheuttanut jäljet.

Osa jäljissä olleesta ruohosta oli katkennut.

Ruohojen yläosa oli katkennut,

ja katkenneet osat lojuivat maassa olevien painaumien luona.

On hyvin harvinaista, että löydetään fyysisiä todisteita.

Mutta vuonna 2012, 33 vuotta tapauksen jälkeen

Bob Taylorin vävy paljastaa jotain ällistyttävää.

David Hammond uskoo, että piirsi ufot väärin,

sillä ufoilla on kuvassa jalat.

Puhuin sen tapauksen jälkeen Bobille

ja tein joitakin piirroksia hänen kuvaustensa perusteella.

Kävimme asian läpi aika monta kertaa.

Yritin saada häneltä lisää yksityiskohtia.

Tämä on valokuva Bobista pian sen tapauksen jälkeen.

Hän pitelee alkuperäistä tekemääni piirrosta.

Sen pohjalta luotiin tarkempi piirros.

Se on tämä. Tämä vastaa hänen kuvaustaan tarkasti.

Ehdotin Bobille, että ilmassa ollut esine

ja maassa olleet jäljet olivat yhteydessä toisiinsa.

Hän oli samaa mieltä.

Mutta tajusin myöhemmin johdatelleeni häntä.

Hän ei itse ollut sanonut niin. Tunsin syyllisyyttä siitä.

Jos ufon jalat ovat piirtäjän luoma lisä,

voiko jäljille olla jokin järkevämpi selitys?

Jäljet saattoivat olla maassa ennen tapausta.

Ehkä jokin neliveto oli tehnyt ne jäljet.

Bob Taylorin outo kokemus ei ehkä liity jälkiin.

Jäljet eivät todista avaruusaluksen olleen siellä.

Ne vain tekevät tapauksesta arvoituksellisemman.

Oliko Bob Taylor todella nähnyt jotain?

Vai oliko hän saanut sairauskohtauksen tai nähnyt näkyjä?

Vuotta ennen tapausta Bob Taylor oli kärsinyt päänsärystä,

jota lääkäri oli hoitanut. Sen syytä ei saatu selville.

On mahdotonta selvittää nyt Taylorin päänsäryn syytä.

Poliisi harkitsi yhtä mahdollista selitystä.

Poliisit arvelivat Taylorin syöneen metsässä marjoja

nimeltään Atropa belladonna.

Ne ovat hyvin vaarallisia. Niitä syönyt voi kuolla.

Jos niitä hieroo käteensä, saattaa kokea hallusinaatioita.

Taylorin tyttärellä on hyvä syy uskoa,

että myrkylliset marjat eivät aiheuttaneet sitä näköhavaintoa.

Hän oli metsänhoitaja, joten hän osasi varoa myrkyllisiä kasveja.

Poliisilla oli muutakin kuin Taylorin kertomus.

He saivat analysoitavaksi konkreettisen todistuskappaleen,

revenneet housut.

Robert Taylorilla oli silloin jalassaan nämä housut.

Kuten näette, vasemmalla puolella on suuri repeämä.

Housut ovat vahvaa materiaalia. Nämä ovat poliisikangasta.

Vasemmalla puolella on toinenkin repeämä.

Rikostutkintaraportin mukaan nämä eivät syntyneet

terävien kivien, keppien tai piikkilangan takia.

Kukaan ei voinut selittää, miten ne repeämät syntyivät.

Uskon, että nämä repeämät teki jonkin laite,

joka kiinnittyi Taylorin housuihin ja veti häntä voimakkaasti ylös.

Taylor ei saanut selville, mitä hänelle oli tapahtunut.

Paikallisten asukkaiden oli vaikea hyväksyä salaperäistä tapausta.

Isällä oli jonkin aikaa vaikeuksia Livingstonessa,

sillä jotkut nimittelivät häntä ja nauroivat hänelle.

Hän katui sitä, että oli kertonut asiasta mitään.

Haukkumisesta huolimatta Taylorin uskottavuutta ei epäilty.

Poliisin tutkijat pitivät häntä luotettavana todistajana.

Hän vaikuttaa täysin normaalilta ja järkevältä mieheltä,

jolla ei ollut mitään syytä keksiä niin huikeaa tarinaa.

Mitä hän olisi hyötynyt siitä?

Hän kertoi tapauksesta aina samalla lailla.

Hän ei koskaan antanut ymmärtää, että olisi keksinyt jutun.

Hän uskoi täysin nähneensä sen kaiken.

Tämä on todella hämmentävä tapaus.

Sitä ei voida selittää vieläkään.

Bob Taylorin tapaus on hyvä esimerkki aidosta

selittämättömän ilmiön näkemisestä.

ERITTÄIN SALAINEN

LUOTTAMUKSELLINEN

Euroopan ufokansioissa on selittämättömiä tapauksia.

Jotkut ilmiöt on nähty niin usein, että tiedeyhteisö väittelee niistä,

ja niitä tutkitaan vuosikymmeniä.

Hessdalenin laakso Norjassa.

1980-luvun alussa siellä havaittiin satoja ufoja.

Kahden vuoden aikana esineitä lensi yli 20 kertaa viikossa.

Sanomalehdet pitivät paikallisia asukkaita hulluina.

Silminnäkijät ovat varmoja siitä, mitä näkivät.

Näin kirkkaan valon, joka alkoi liikkua.

Se liikkui nopeammin ja katosi.

En tiedä, mikä se oli.

Eräs tutkija aloitti elinikäisen hankkeen

selvittääkseen Hessdalenin ufojen arvoituksen.

Kun näin sen, reaktioni oli...

Mietin, mikä se saattoi olla.

Erling Strand on norjalainen tekniikan asiantuntija.

Vuonna 1982 hän kuuli oudoista tapahtumista Hessdalenissa,

13 kilometrin pituisessa laaksossa, jossa on vain 200 asukasta.

Luin ilmiöstä sanomalehdistä.

Ystäväni ehdottivat, että menisimme katsomaan sitä itse.

Kyläläiset kertoivat laakson yli lentävistä esineistä.

Jon Arvid Aspas näki ufon ensimmäisen kerran vuonna 1982.

Nousin sängystä ja menin ikkunan luo.

Näin kirkkaan, liikkuvan esineen.

Se liikkui talojen yli hitaasti kohti pohjoista

ja loisti erittäin kirkkaasti.

Laaksossa oli nähty ufoja 1800-luvulta asti,

mutta niitä näkyi hälyttävän usein 1980-luvun alussa.

Siinä tapauksessa on kiinnostavaa ja tärkeää,

että ufohavaintoja tehtiin jatkuvasti.

Havaintoja on tehty paljon hyvin pitkällä aikavälillä.

Sieltä on kymmeniä, ellei satoja näköhavaintoja.

Tapauksista huolimatta lehdistö ei uskonut kyläläisten tarinoita.

Kyläläiset reagoivat siihen eri tavoin.

Jotkut olivat peloissaan.

Kyläläisten kannalta kaikkein turhauttavinta oli,

että heistä puhuttiin pahaa.

Toimittajat kirjoittivat heistä huvittavia juttuja.

Yksi kansallinen lehti teki jopa pilan kyläläisille

lähettämällä heille epätavallisen lahjan.

Mutta professori Strand halusi tutkia asiaa.

Syyskuussa 1982 hän meni laaksoon nuorten tutkijoiden kanssa.

Muistan ensimmäisen kerran hyvin.

Emme odottaneet näkevämme mitään.

Olimme tietenkin lukeneet siitä lehdestä.

Äkkiä ryhmä näki huikean näyn.

Se tuli näkyviin.

Valtava, kirkas valo maiseman yllä.

Se oli noin 10-15 metriä maanpinnan yläpuolella.

Arvioimme sen läpimitaksi kolme metriä.

Strandin kollega valokuvasi ufon saadakseen todisteita.

Se liikkui ympäriinsä jonkin matkan päässä, pysähtyi,

ja jatkoi lentoaan lähes kaksi tuntia.

Kun näin sen, reaktioni oli...

Mietin, mikä se saattoi olla.

Ryhmä seurasi, kun esine leijui laakson poikki.

Lopulta se katosi.

Tämä on ensimmäinen siitä valosta otettu kuva.

Se leijui kukkuloiden yläpuolella.

Valokuvaan tallentunut havainto aloitti elinikäisen tutkimuksen.

Hessdalen-projekti alkoi kesällä 1983.

Valmistelimme kenttätutkimusprojektin.

Keräsimme tutkimuslaitteita.

Saimme laitteita yliopistoilta ja armeijalta.

Sinne vietiin paljon laitteita.

Jotta tiedealan kollegat ottaisivat tutkimuksen vakavasti,

professori Strand päätti olla käyttämättä ufo-sanaa.

Kun käyttää sanaa "ufo", kaikki ovat heti epäluuloisia,

etenkin tutkijat. Siksi päätimme käyttää toista nimeä.

Nimesimme sen "Hessdalenin ilmiöksi".

Siitä oli paljon apua tieteellisessä yhteisössä.

Pientä tutka-antennia käyttänyt ryhmä ällistyi tuloksista.

Hessdalenissa tehtiin valtava määrä havaintoja.

Havaintoja saattoi olla jopa 20 viikossa.

Tutkan mukaan valo liikkui 30 000 kilometrin tuntivauhdilla.

Pystyimme seuraamaan jotain, mikä ei ollut valo,

sitä ei näkynyt lainkaan. Siellä laaksossa

oli jotain silloinkin, kun emme nähneet sitä.

Vaikka ihmissilmä ei havainnut ilmiöitä,

tutka havaitsi ne. Ne liikkuivat uskomattoman nopeasti.

Mitä ne olivat?

Yksi esitetyistä teorioista oli se, että oli kyse pallosalamista.

Tiede ei ymmärrä kunnolla pallosalamien luonnetta.

Monet luotettavat silminnäkijät ovat kuvailleet niitä.

Se voi liikkua hyvin nopeasti, jopa satoja metrejä sekunnissa.

Ilmakehäfyysikko Grant Allen on tutkinut Hessdalenin valokuvia.

Hessdalenissa otetuissa valokuvissa yötaivas näkyy selvästi.

Ilmiö ei vaikuta olevan pallosalama.

Silminnäkijöiden mukaan pallosalama kestää pari sekuntia.

Ne eivät kestä pitkään, vaan häviävät aika nopeasti.

Strandin työryhmää hämmästytti se, että valojen muoto vaihteli.

Selvisi, että valoja oli monia erilaisia.

HUIPPUSALAISTA

Projektissa löydettiin kolmenlaisia ilmiöitä.

Valkoisia tai sinisiä välähdyksiä, muodottomia keltaisia valoja,

ja pienempiä ilmiöitä, jotka lensivät muodostelmassa.

Mitä enemmän tutkimme, sitä salaperäisempi ilmiö oli.

Kun tutkimus alkoi päästä vauhtiin, tapahtui katastrofi.

Vuonna 1985 tehtiin vain yksi havainto. Olimme hyvin pettyneitä.

Myöskään kyläläiset eivät tehneet enää ilmoituksia havainnoista.

Arvelimme vilkkaan kauden päättyneen.

Vuosi projektin alkamisen jälkeen valot hävisivät salaperäisesti.

Ilmiötä ei voitu selittää, sillä projekti lopetettiin.

Mutta kahdeksan vuotta myöhemmin tapahtuneet asiat

toivat Hessdalenin ufot takaisin Erlingin elämään.

Ihmiset tulivat kertomaan, että se jatkui yhä.

Norja vuonna 1993.

Hessdalenin ufohavaintoja tutkiva projekti

oli ollut pysähdyksissä kahdeksan vuotta.

Lehtien ivaan kyllästyneet ihmiset eivät enää kertoneet havainnoista.

Mutta tilanne muuttui pian.

Ihmiset tulivat kertomaan, että se jatkui yhä.

He eivät vain enää kertoneet siitä,

koska lehdissä oli ollut ilkeitä kirjoituksia.

Ajattelin, että Hessdalen-projektia kannattaisi taas jatkaa.

Jan Moen on asunut laaksossa 56 vuotta.

Salaperäinen ilmiö on hänelle tuttu.

Jotkut ovat nähneet valon maassa.

Jotkut ovat nähneet, kun se liikkuu auton sisällä.

Jotkut ovat nähneet sen taivaalla. Se liikkuu hitaasti tai nopeasti.

Ihmiset eivät tiedä, mikä se on.

Projekti tuotti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Melkein 10 vuotta myöhemmin Strand hyödynsi uusia tiedesuhteita

kootakseen asiantuntijaryhmän.

Kun projekti jatkui, ulkomaiset tutkijat kiinnostuivat siitä.

Teimme hyvää yhteistyötä

italialaisten ja ranskalaisten tutkijoiden kanssa.

Ryhmän avainhenkilö oli sähköinsinööri Bjorn Gitle Hauge.

Olen erikoistunut sähkömagneettiseen säteilyyn

tutkassa ja optiseen spektroanalyysiin.

Heillä ei ollut silloin paljon dataa.

Rahoituksen saanut työryhmä perusti laaksoon tutkimusaseman.

Valoja tarkkailtiin koko ajan pienestä teräskontista käsin.

Tutkimusasemaa alettiin kutsua nimellä "sininen laatikko".

Sinisessä laatikossa oli kameroita,

jotka oli ohjelmoitu reagoimaan erilaisiin valoilmiöihin.

Vuonna 1999 sinisen laatikon kamerat tallensivat jotain huikeaa.

Ne kuvasivat tämän ällistyttävän näyn.

Työryhmä halusi saada muutakin kuin videokuvaa valoilmiöstä.

He halusivat selvittää, mikä se oli.

He alkoivat etsiä johtolankoja ilmakehästä.

Halusimme selvittää, oliko ilmakehässä jokin uusi häiriö,

jota ei vielä tunnettu.

Italialaisen radioastronomian instituutin avulla

työryhmä asensi korkeataajuuksisen tutkan siniseen laatikkoon.

Italialainen laite pystyi havaitsemaan ionisoidun materian.

Tutkimus keskittyi yhteen tiettyyn teoriaan,

että ilmiöt olivat ilmakehässä olevia plasmakertymiä.

Plasma on tuttua. Sitä on neonvaloissa.

Plasmapalloissa on salaperäisiä, loistavia valoja lasipallon sisällä.

Se on varautunutta kaasua.

Kaasu on sähköisesti varautunutta ja se loistaa.

Plasma on ionisoitua kaasua, eli siinä on varautuneita hiukkasia.

Sen ansiosta se reagoi herkästi sähkömagneettisiin kenttiin.

Tunnetuin esimerkki tästä ovat revontulet.

Ryhmällä ei ollut todisteita, että laaksossa oli ionisoitunutta kaasua.

Vuonna 2007 tehdyn retken aikana tehtiin jännittävä läpimurto.

Sää oli hyvä.

Noin kello 21.30 kuului äkkiä...

ALKUPERÄISTÄ AINEISTOA 2007

Tämä video kuvattiin tutkijoiden ihmetellessä ilmiötä.

Suuri valo purkautui, kun kuvasin sitä.

Se liikkui edestakaisin.

Kaikki huusivat.

Silloin saimme sen valokuvan.

Sitten se hävisi uudelleen. Tuli aivan hiljaista.

Mutta tutka havaitsi yhä jotain.

Tutka sai kaikusignaalin jostakin.

Siellä oli jotain.

Työryhmä loi valokuvasta heti optisen spektrin.

Optinen kuva hajottaa valkoisen valon spektrin eri väreiksi.

Jokaisen värin määrä antoi ryhmälle uutta tietoa valolähteestä.

Kumma kyllä siinä oli kaikkia värejä kuin auringossa.

Saamassamme spektrissä näkyvä jatkumo

viittasi siihen, että se oli kuin tähti.

Tietojen perusteella näytti siltä, ettei ilmiöllä ollut massaa.

Se oli vain tähden kaltainen valo, joka lensi laakson yli.

Tässä valokuvassa näkyy

jyrkkä kulma liikkeen aikana.

Jos ilmiöllä olisi massaa, se tuskin

pystyisi kääntymään nopeasti niin jyrkässä kulmassa.

Työryhmä ei tiennyt vieläkään, mikä ilmiö oli

tai mistä se saattoi tulla.

Jotkut arvelevat, että se edustaa uudenlaista fysiikan mekanismia.

Joidenkin mielestä se on uudenlainen maailmamme osa.

Jos minulta kysytään, voiko ne havainnot selittää jotenkin,

en tiedä mitään tieteellistä selitystä sille ilmiölle.

Hessdalenin ilmiö on yhä havaittavissa.

Niin kauan kuin se havaitaan, Strand jatkaa sen tutkimista

ratkaistakseen arvoituksen.

Toivottavasti selvitämme, mistä se johtuu.

Kukaan ei ole vielä keksinyt ratkaisua.

Se voi olla jonkinlainen luonnonilmiö.

Se voi olla peräisin universumista.

Löydämme jotain uutta.

Tutkimusprojekti on saavuttanut yhden tärkeän tavoitteen.

1980-luvun alussa meitä pidettiin hulluina

mediassa ja lehdissä,

mutta tutkijat havaitsivat laitteidensa avulla,

että täällä ilmenee jotain.

He ovat eläneet sen ilmiön kanssa kauan,

joten heillä ei ole syytä pelätä sitä enää.

17. kesäkuuta 1977. Tancosin ilmatukikohta Portugalissa.

Portugalin ilmavoimien lentäjä Jose Francisco Rodriguez

lähtee rutiinilennolle kello 11.15 Dornier 27 -lentokoneellaan.

Rodriguez ei tiedä, että seuraavan tunnin aikana

hän kokee yhden Euroopan merkittävimmistä ufo-kohtaamisista

ja on onnekas selvitessään siitä hengissä.

Castelo de Boden tapaus on tärkeä,

sillä se on hyvä esimerkki

ufojen ja lentokoneen laitteiden välisestä vuorovaikutuksesta.

Rodriguez on eläkkeellä eikä enää puhu järkyttävästä tapauksesta.

Mutta Portugalin ilmavoimat tutkivat hänen tapauksensa tarkoin.

Ufotutkija Francisco Correa on saanut armeijan kansiot.

Tämä on Dornier 27, jollaisella Rodriguez lensi.

Hän lensi sinä päivänä yksin.

Dornier 27 on saksalainen yksimoottorinen kevyt lentokone,

joka on suosittu hyvän ohjattavuutensa takia.

Vasta 23-vuotias Rodriguez oli jo kokenut lentäjä.

Kersantti Rodriguez oli lentänyt jo yli 800 tuntia.

Hän lensi Castelo de Boden padon yllä 135 km:n päässä Lissabonista.

Alle tunti nousun jälkeen hän havaitsi tumman esineen.

Hän kysyi tukikohdalta, lensikö muita lentokoneita lähellä.

Lennonjohdon tutkissa ei näkynyt mitään. Hän kääntyi vasemmalle.

Rodriguez kääntyi nähdäkseen esineen paremmin.

Kun hän oli kaartamassa, hän huusi.

Lennonjohto kuuli huudon.

Hän kohtasi 600 metrin korkeudessa jotain aivan selittämätöntä.

Kello 11:n kohdalla oli suuri, pyöreä, tumma esine,

joka oli noin 12-15 metrin levyinen.

Se oli paikallaan kuutisen sekuntia, sitten se häipyi nopeasti.

Kun ufo hävisi, Dornier alkoi täristä voimakkaasti.

Äkkiä magneettinen kompassi meni sekaisin.

Lentokone alkoi syöksyä maata kohti 600 metrin korkeudesta.

Lentokoneen moottori toimi, mutta hän ei hallinnut konetta.

Hän yritti hädissään saada sen taas hallintaan.

Rodriguez kamppaili saadakseen koneen hallintaan.

Hän avasi kaasuvivun saadakseen koneen tasapainoon.

Hän sai Dornierin hallintaansa aivan padon yläpuolella.

Francisco Correa on saapunut Castelo de Boden padon luo,

jossa kaksi silminnäkijää näki dramaattisen syöksyn.

Täällä oli kaksi lammaspaimenta, jotka näkivät lentokoneen syöksyn.

He näkivät sen putoavan tuon kukkulan alapuolelle.

Sitten he kuulivat pamauksen,

kun lentäjä sammutti moottorin ja käynnisti sen uudelleen.

Sitten he näkivät, kun lentokone kohosi ylemmäs.

Laskeutumisen jälkeen lentäjä tutkittiin tarkoin.

Hän oli järkyttynyt, mutta kunnossa fyysisesti.

Hän ilmoitti heti esimiehilleen nähneensä ufon.

Lentäjät eivät useinkaan halua puhua ufo-havainnoistaan.

He pelkäävät, että heille nauretaan ja että siitä on haittaa uralle.

Portugalin ilmavoimat tutki tapauksen perusteellisesti.

35 vuotta ufo-havainnon jälkeen

historioitsija Joachim Fernandez on saanut armeijan kansiot käyttöönsä.

Tämä on Rodriguezin raportti Castelo de Boden tapauksesta.

Ilmavoimien lähettämä kirje, kuten tästä näkyy.

Näette tässä yhteenvedon välikohtauksesta.

Lentäjän tekemä ilmoitus ufo-havainnosta.

Rodriguez kuvaili esineen 15 metrin levyiseksi,

kolme metriä leveämmäksi kuin Dornier.

Tässä on myös piirros, jossa esine tulee esiin pilvistä

ja tulee seitsemän metrin päähän lentokoneesta.

Se oli aika pelottava kokemus.

Miksi korkealla lentänyt suuri esine ei näkynyt tutkassa?

Chris Morshead oli tutkainsinööri Iso-Britannian laivastossa 30 vuotta.

Hän luottaa teknologiaan täysin.

Tutka havaitsee esineen paremmin kuin lentäjä.

Korkealla on hyvin epätavallista,

että lentäjän eteen ilmestynyt esine

ei näy tutkassa.

Ufon olisi pitänyt näkyä 600 metrin korkeudessa.

On mahdollista, että lentäjä ei nähnyt kiinteää esinettä.

Ilmakehässä ilmenee usein erilaisia näköharhoja.

Se riippuu lentäjästä, valaistuksesta ja säästä.

On aika helppoa erehtyä.

1950-luvulta alkaen monet lentäjien havaitsemat ufot

on usein selitetty oudoiksi ilmakehän ilmiöiksi.

Voi syntyä kangastus, kun lämpötila muuttuu.

Se voi saada näkemään jotain omituista.

Kangastus syntyy, kun ilmankehän eri kerrokset kohtaavat.

Niiden lämpötila, ja siis ilman tiheys, on erilainen.

Kun laittaa lusikan vesilasiin, lusikka näyttää taipuvan.

Sama tapahtuu valolle, kun se kulkee ilmakehän kerrosten läpi.

Horisontissa olevat esineet näyttävät vääristyvän,

ne voivat näyttää olevan lähempänä tai kauempana.

Kangastus ei selitä kaikkein omituisinta seikkaa.

Miksi luotettava Dornier alkoi syöksyä äkkiä alas,

vaikka moottori toimi yhä?

Professori Raul Berenquel selittää lentämiseen liittyvää dynamiikkaa.

Siiven yläpuolella on alipaine

ja sen alapuolella on ylipaine.

Ilma liikkuu nopeammin siiven yläpinnalla kuin sen alapinnalla.

Siiven alla hitaammin liikkuvassa ilmassa on ylipaine,

jonka ansiosta lentokone nousee.

Jos tämä ilmiö

liikkuu hyvin suurella nopeudella poispäin lentokoneesta,

silloin lentokone menettää nosteen.

Sen jälkeen lentokone syöksyy alaspäin.

Ohi lentänyt suihkukone saattoi aiheuttaa Dornierin alassyöksyn,

mutta se ei selitä magneettisen kompassin sekoamista.

Jotta kompassi menisi sekaisin sillä etäisyydellä,

tämän esineen luoman magneettisen kentän olisi ulotuttava

lentokoneen joka puolelle.

Tavallisella lentokoneella ei ole sellaista magneettikenttää.

Esineen alkuperä pysyy arvoituksena.

Se oli tuntematon lentävä esine.

Se on siis ufo.

Eräs sinä päivänä tapahtunut asia tuo mukanaan yllättävän käänteen.

Kun Rodriguezin lentokone alkoi syöksyä maahan,

padon työntekijät selvittelivät omaa hätätilannetta.

Samaan aikaan, kun Rodriguez alkoi syöksyä alas,

tämä vesisähkövoimala koki valtavan oudon pudotuksen tehoissa.

Sähköt saatiin jälleen toimimaan padolla.

Mutta on epäselvää, liittyvätkö nämä oudot tapaukset toisiinsa.

Tapaus on yhä arvoituksellisempi, eikä se ehkä selviä koskaan.

Tilanne ufojen suhteen on kiinnostava.

Olen insinööri ja epäilen niiden olemassaoloa.

Uskon yleensä, että on olemassa jokin järkevä selitys.

Joskus on kuitenkin tilanteita, joita ei voida selittää.

Emme tiedä, oliko kyse ulkoavaruudesta tulleesta aluksesta.

En itse oikein usko niin.

Kyseessä oli varmaankin vain selvittämätön luonnonilmiö.