Original subtitles

THE WITCHER - NOITURI

Perkele.

Miksi olet hereillä? -Aikaa on tuhlaantunut liikaa.

Jos aiomme estää Cirin avioliiton, tämä joki pitää ylittää.

Lepoa me tarvitsemme. Hädin tuskin pääsimme pakoon hengissä.

Valvatin pää jalastasi puhumattakaan.

Ylityspaikka on tuolla. Tarkastan sen.

Kiitos sille, joka paikkasi minut.

Regis olisi tehnyt sen paremmin. -Tuo kurkkukin olisi.

Sano noin vielä, niin paistan pallisi.

Valvatti, meidän on lähdettävä.

Matka ei ole helppo. -En hidasta meitä.

Varovasti.

Hänen pitää levätä. -Älä sekaannu. Tämä ei koske sinua.

Meillä on enemmän yhteistä kuin luulet.

Minäkin aistin Cirin… -Älä sano hänen nimeään.

Näen pahaenteisen tuntuisia unia.

Näin Cirillan tanssimassa kuoleman kanssa.

Näin suun täynnä hehkuvia matoja.

Ota tämä ja tapa minut, jos kadut sitä, että säästit henkeni,

kuten Cirillakin säästi kerran. Voit myös kuunnella.

Huonoja uutisia!

Ylityspaikka tulvii.

Joko odotamme reitin avautumista tai peräännymme niiden armeijoiden sekaan.

Valvatin pitää sitä paitsi levätä. Tarvitsemme pian kaikki voimamme.

Etchel Trogulten.

Eläköön Redania!

Erik O'Carney. -Hirttäkää heidät!

Roikkumaan!

Nazarian. -Ei, älkää!

Pyydän, älkää. -Hirttäkää petturi!

Vannon, että puhun. Voin antaa nimiä. Älkää.

Myöhäistä. -Minulla on tietoa velhoista.

Komentaja Vascoigne.

Eva, mikä odottamaton ilo.

Jatkakaa!

Hirttäkää! -Potkaiskaa hänet alas!

Hirttäkää! -Puristetaan hänestä mehut ulos.

Ei armoa!

Sitten se tulimulkku,

Rience kaiketi, jahtasi yhtä noituria nimeltä Geralt.

Geralt ja yksi vanha pieru,

Juris… Codrow… Feno… Jotain sinnepäin, pitivät kokouksia Dorianissa.

Tiedän vain, että Rience tappoi heidät karmealla tavalla.

Rience säästi heidän kissansa, jos sillä on väliä.

Ei ole, mutta jatka.

Rience palkkasi minut nappaamaan erään tytön.

Se oli vaikeaa, koska druidi ja ihmissusi suojelivat häntä, mutta onnistuin silti.

He ovat vainaita nyt.

Tiedän tästä jotain. -Herrani.

Kerro lisää siitä tytöstä. -Vaaleat hiukset, vihreät silmät.

Muistatko hänen nimensä? -En. Hän oli aivan sekaisin.

Hän ei juuri puhunut. Onko täällä kuuma?

Kuulostaa Cirillalta, mutta hän oli silloin Thaneddissa.

Mitä hänelle tapahtui? -Luovutimme hänet velholle.

Se velho oli pelottava. Nimeä en muista.

Hänen nimensä oli Vil… Vilge… Vilgefartz!

Vilgefortzko? -Niin!

Mitä helvettiä?

Vilgefortzin erotusloitsu. Hänen nimensä laukaisi sen.

Mitähän se tarkoittaa? -Hän yrittää peittää jälkensä.

Vilgefortz antoi Emhyrille huijarin.

Kuulemma Emhyrin…

...prinsessa on huijari. -Mitä?

Oletko varma?

Kiitos.

Voiko häneen luottaa? -Toistaiseksi.

Olen enemmän huolissani redanialaiskomentajan puheista.

Jos hän jatkaa petipuheitaan, pian kaikki tietävät totuuden.

Hoitelen hänet. -Hyvä.

Tee niin.

Ei kai keisarin syrjäyttämissuunnitelmasi -

satu riippumaan tämän tiedon salaamisesta, eihän?

Keittoon tarvitaan muutakin kuin vettä.

Poimimme ainekset metsästä. -Haen suolan.

Muistaako kukaan vanhoja sukureseptejään?

Mummini käytti parhaita Mahakamin vihanneksia.

Mahakaminko? Joopa joo.

Siltä Brouver-paskiaiselta jäi muille vain tähteitä lumivuohipaistista.

Hän teki paljon klaanin hyväksi.

Minne menet? -Etsin toisen ylityspaikan.

Edes sinun itsepäisyytesi ei muuta luontoa.

Eikö niin, Valvatti?

Aivan.

Pysytään paikoillamme tunti tai kaksi.

Saamme molemmat aikaa parantua.

Zoltan, kuka se Brouver on?

Mahakamin oltermanni. Tervemenoa hänelle. En palaa koskaan.

Mikset? -Koska tuo paskiainen ei voi.

Et tiedä, mitä tapahtui. -Unohditko, että olin paikalla.

Mitä luuletkin tietäväsi, se on paskaa!

Ystävät, hei!

Tarinat herättävät ruokahalun, ja tämän varmasti Geraltkin haluaa kuulla.

Sinä olit paikalla, me emme.

Kerro, mitä tapahtui.

Mahakamissa teimme kaiken klaanin hyväksi, ja Zoltanin takomo oli kruununjalokivi.

Toimitin Zoltanin aseet Brouverille,

joka lähetti ne kääpiöiden etulinjaan.

Tuo vanha pieru varaili isoa ase-erää ihmisille.

Aioin tulla pistämään sinut siitä tilille, kun näin sen.

Brouver sanoi, että tuhosit takomosi, jottei se paljastuisi.

Aseistit kuulemma myös ihmisiä.

Toimit vain omaksi eduksesi, kun klaanimme kuoli pelloilla!

Paskapuhetta!

Et tiedä, mitä sinä päivänä tapahtui!

Kerro sitten.

Uhrasin koko elämäni klaanimme puolesta,

kunnes sain tietää, että Brouver vei varusteitani ihmisille,

jotka tappoivat kääpiöitä.

En aikonut pettää omiani,

joten kieltäydyin antamasta niitä.

Et varmaan tiennyt, että Brouver kävi luonani.

Syyllisyys paistoi hänen kasvoiltaan, kun hän syytti sinua,

minua ja kaikkia muita paitsi itseään.

Hän yritti polttaa minut ja salaisuutensa siinä samassa.

Takomo räjähti. Olin loukussa. Kesti tunteja päästä pois sieltä,

ja sinä aikana Brouver levitti valetta, että minä petin Mahakamin!

Hän valehteli meille molemmille, ja uskot ennemmin häntä kuin minua.

Menetin kaiken!

Kotini, takomoni -

ja ystäväni.

Olisinpa tiennyt.

Kurja juttu,

ystäväni.

Vitun ystävyys.

Paras ostokseni. -Lintu tuskin on samaa mieltä.

Näpit irti!

Ei!

Se on vapaa kuten me muutkin.

Vitun perhe.

Tuota en odottanut.

Katsokaa, mitä löysin keittoomme.

Mitä helvettiä tämä on? -Sille ei ole ihmiskielen sanaa.

Se on mukulakasvi, jota löytyy jokaisen tien varrelta.

Ehkei sitä pitäisi sitten syödä. -Opin laittamaan sitä Brokilonissa.

Alkaa olla myöhä. Tarkistetaan ylityspaikka.

Milva. Et ole puhunut Brokilonista etkä siitä, miten päädyit sinne.

Haluatko kertoa? -En.

Isäpuoleni varmisti, että opin, mitä pelko on.

Vastineeksi minä varmistin, että hän oppi, mitä kärsimys on.

Raivo valtasi minut.

Se oli sen arvoista.

Tein mitä vain selvitäkseni omillani.

Pian tajusin, että voin auttaa myös muita kaltaisiani.

Dryadit tarjosivat minulle turvapaikan sen jälkeen.

Löysin kodin heidän keskuudestaan.

Autoin saattamalla scoia'taeleja metsässä, jotteivät he törmäisi ihmisiin.

Milva.

Välillä tuntui kuin olisin ollut kuolema johdattamassa sieluja tuonpuoleiseen.

He elivät tarkoituksella nykyhetkessä piittaamatta ympäröivästä pimeydestä.

Pidin heihin etäisyyttä, jotten kiintyisi liikaa.

Viimeiseen tehtävään saakka,

jolloin vihdoin ymmärsin, mistä heidän kiihkossaan oli kyse.

Yhteydestä.

He etsivät iloa unohtaakseen olosuhteensa.

Viimeinen tehtäväsi, vai?

Heidät väijytettiin seuraavana päivänä.

He kaikki kuolivat.

Brokilonissa löysin uuden tehtävän.

Se oli noituri, joka piti parantaa.

En tiennyt.

Nyt tiedät.

Mitä jos alkaisimme nukkumaan? -Mikä loistava idea.

Minä taas voisin… -Varovasti.

Ei tässä mitään.

Hei! Ei, se on yksityinen muistioni.

Jos kirjoitit minusta mitään, puukotan sinua perseeseen.

Sinun on turha uneksia, että päätyisit kirjan kansien väliin.

Etkö haluakin kertoa, mitä kirjoitat?

Varmasti haluaa.

Kerro! -Kerro nyt, trubaduuri.

Alan ikääntyä -

ja olen alkanut tajuta,

etten elä ikuisesti.

Tarinani kuitenkin voivat elää.

Jos suinkin siedät sen

Mä tarinani kertoilen

Opinahjoni on Oxenfurt Mä siitä paljon ylpeilen

Meinaatko laulaa koko tarinan?

Meinaan.

Pääni alkoi särystä parantua

Anarietta antoi sydämeni rauhoittua

Muistan aikamme Oxenfurtissa toisin.

Olin kävelyllä Joita usein tuli talsittua

Seuraa minua!

On hassuu, miten maailma

Ei aina tunnu todelta Nyt kerron pikku totuuden

Mun mieli aika synkkä on Silti taivaalla näen auringon

Tiedän, että tämä ei ole juttusi, mutta ole nyt vähän mukana.

Kuulin, että sun mieli on maissa

Haluaisitko saada kunnon naista?

Kiitti hei, mut' jätän väliin Ellei noiturimme haluu kokee sen

Nainen hyvä on, mä sanon vain

En.

Mistä löydän jotain mun sieluni täyttävää?

Keksinkö harrastuksen, tavoitteen Tai jotain muuta mietittävää

Hyvät naiset ja herrat, Valdo Marx.

Olipa kerran mies Ebbingistä…

Voisiko vastaukseni olla miehessä tässä? -Kenessä?

Mies kärsi paljon yökastelusta

Tyynyyn painoi hän päänsä Ja nukahti sänkyynsä

Aamulla sänky lainehti kusesta

Runkkari.

Hän ei ehkä ole voinut fanijoukkoa haalia

Mutten voi kieltää potentiaalia

On tehtäväni suuri, mä myönnän sen

Mut' ensin etsin asun täydellisen

Löytyy kaikkea koristeista ja hienouksista

Poika kaipaa vain vähän kohennusta

Näytä, mitä löysimme päälle sun…

Valmis olen isoon debyyttiini mun

Loukkasinko sua mä näin?

Kyllä, ystäväin

Emme käytä samettia

Polta tämä.

Sitä paitsi trubaduurius on paljon muutakin kuin muotia.

Näytän esiintymisestä jotain uutta Tarinan luonti vaatii nokkeluutta

Toisille riittää vaatetus tai kampaus

Tai vain vanha kunnon valssaus

Rakasta ystävää lainatakseni

"Ei."

Kerrohan, mun nälkäni äityy Kuinka sun laulut trendissä näin säilyy?

Tänne työni säilön kaikkein parhaat

Esitysteni aihiot ja unelmat

Mä asuista voin aina luopua

Ilman näitä elämästäin tulis' kirottua

Jos mun trubaduuri epäröidä alkaa

Tarkoin sydämesi saa valkkaa

Valintaas mä ymmärrän ja kunnioitan

Pariin lauluun mun

Voisin ottaa äänen sun

Kuten tarinaasi pakkasesta Talven henkäyksestä huurteisesta

Kerrot menetyksistäsi Tuotat legendoja kynästäsi

Sä oot kuin minä nuorempana

Lupaan, sä saavutat sen tuonnempana

Hitto, aloin välittää. Mitä tapahtui seuraavaksi?

Se kusipää vei Valvatin laulukirjan.

Menkää!

Häipykää! -Liikettä!

Milloin tämä tunne loppuu?

Painu vittuun!

Vai ovatko nämä trendin oireita?

Uudet sulosoinnut tuolta soivat

Hänen kätensä muhun tarttuu voivat

Yhteisymmärryksessä, tietty.

Hyvät naiset ja herrat, Valdo Marx!

Sun kotias' nyt ympäröi huurre valkoinen -Pettävätkö silmäni?

Jääpuikkoja ja jääkappaleita -Vai onko tämä totta?

Kaipuu silmissäsi ehkä suree menetystä -Pahin teko viimeinen

Muttei mikään tuskaasi sun poista -Tämä todella on

Kieroutunutta! -Voi, sinua

Hän vei minulta kaiken. -Valdo!

Kaiken!

Valdo!

Mennään.

Val voi pitää laulut

Jotka vei

Hän rauhaa tältä teoltaan saa ei

Mut' tää elämäni mun Se, mitä silmilläni todistettiin

Kaikki kirjattiin käsikirjoituksiin

Tämä todistus mun on tarkoitettu jakaa

Nämä sanat Nämä tarinat

Niiden viesti kantaa kuolemani takaa

Bravo.

Hoidellaan se kusipää Val. -Niin.

Tämä on vain yksi luku siitä, mikä on jonain päivänä -

50 vuotta runoutta.

Paljon kiitoksia.

Puhuimme tästä.

Tarkastan vain runoilijan kunnon.

Rentoudu.

Runoilija, veresi tuoksuu hyvältä.

Muotoilen asian toisin. En haista tulehdusta.

Haluaisin laittaa muutaman tikin, jos se käy.

Ole urhea, Valvatti. -Olenkin. Annanhan sinun koskea minua.

En voinut olla huomaamatta,

että illallisestanne puuttuu mausteet.

Annan ehdotuksen.

Minusta basilika, maustepippuri, laakerinlehti ja salvia sopisivat siihen.

Voitte ottaa ainekset laukustani.

Voi helvetti! Mikä teitä vaivaa?

Jos lisäisimme valkosipulia, karkottaisiko se sinut?

Vanhoja nuotiosatuja.

Totta. Vampyyriuskomukset ovat pääosin myyttejä.

Kuulin tarinasi. Minulla on ehdotus, jos kiinnostaa.

Kaikki ovat kriitikkoja. Kerro.

"Puoli vuosisataa" on vähän runollisempi kuin "50 vuotta".

Ei ihan huono ehdotus. -Jos olet valmis, voit lähteä.

Tiedämme molemmat, ettei hän ole.

Hyvä on.

Vauhtia sitten.

Jestas. -Se vain näyttää pahalta.

Tuo ei ole totta.

Mietin tässä,

että kun katsot minua, näetkö ystävän vai vihollisen.

En ole päättänyt.

Miten iso palkkio minusta tarvitaan, jotta tiedät?

Tosi iso. Et ole ihan tavallinen vampyyri.

Tuskin kellään on niin paljoa.

Tavallinen noituri olisi tappanut minut heti.

Samoin minä.

Olen utelias.

Noiturimme on muutoksen tilassa.

Hänen loputtomat puheensa riskeistä ja vaaroista -

ja kamppailu epäilyksen kanssa ovat tulikasteen osatekijöitä,

jos sallitte sen ilmaisun.

Varovasti nyt, Regis.

En halua loukata.

Sinä vain koet tunteita, joita olet aiemmin väheksynyt.

Sinusta on tulossa jotain uutta.

Voin samaistua, koska kuten sanoit,

en ole tavallinen vampyyri.

Lähden nyt.

Hei!

Annoimme hänen hoitaa meitä, syödä kanssamme -

ja jopa taistella rinnallamme.

Eikö kukaan kysy hänen tarinaansa? -Pelkään, mikä se voi olla.

Minua ei tarvitse pelätä. En koske vereen.

En enää.

Minun lienee parasta kertoa, miksi.

Nimeni on Emiel Regis Rohellec Terzieff-Godefroy.

Olen nyt 428-vuotias ihmiskalenterin mukaan.

Lomittumisen jälkeen kaltaiseni joutuivat selviytymään omillaan.

Vampyyriyhteiskunnassa nuorillamme on vapaus valita.

Kuolemattomina moni päättää ottaa mitä haluaa.

Jos ei toimi samoin, on vaarassa päätyä hylkiöksi.

Yritin aina välttää ihmisverta,

mutta sitä euforiaa, jonka tuore veri antaa, ei voi kuvailla.

Yhtäkkiä millään muulla ei ole väliä, kunhan on hemoglobiinia ja täysikuu.

Veri lievittää elämisen tuskaa ja poistaa estot.

Se vie monia asioita mukaan lukien sivistyneen käytöksen.

Ei kestänyt kauaa, kun aloin kokea hälyttäviä oireita,

mutta jätin ne huomiotta.

Olin menettänyt hallinnan,

kunnes kohtalo tarjosi minulle selvyyden hetken.

Eräänä iltana lähdin hakemaan verta. Olin silloin jatkuvasti päihtyneenä,

joten minulle sattui pieni onnettomuus.

Seuraavaksi kuulin uskomattoman suloisen äänen.

Se oli Betháne.

Välillämme kipinöi heti.

Tuli, jonka se sytytti, oli tuhoisa.

Elimme fantasiassa.

Olin jättänyt ystäväni. En juonut enää verta.

Hän oli viherpeukalo.

Hän rakasti yrttejä.

Hän opetti minulle kaikki lempireseptinsä, joista monia käytän yhä.

Sitten eräänä päivänä hän ei palannutkaan torilta.

Vaivuin kauheaan epätoivoon, mutta kauhu oli vasta alkamassa.

Sokaistuin raivosta, kun sain tietää,

että oma väkeni järjesti Bethánen katoamisen.

Se oli rangaistus suhteesta,

jota he kutsuivat ruoalla leikkimiseksi.

Minun olisi kohdattava väkeni,

mutta saavuin liian myöhään. Silloin menetin hallintani.

En muista paljoa siitä, mitä silloin tapahtui,

mutta yksi asia jäi mieleeni.

Bethánen viimeiset hetket.

Se, miten hänen kasvonsa olivat täynnä inhoa ja kauhua sitä kohtaan,

minkä olin aina tiennyt asuvan syvällä sielussani.

Verenhimossani en tajunnut, että olin paljastanut itseni kyläläisille.

He polttivat kaikki säästämäni vampyyrit.

Minut taas seivästettiin,

mestattiin ja haudattiin.

Kumoan muuten vielä yhden vampyyrimyytin.

Vampyyrin todelliseen tappamiseen vaaditaan paljon enemmän.

Valitettavasti voittoni oli lyhytaikainen.

Kauanko makasit mudassa?

Noin 50 vuotta. -Puoli vuosisataa kuulostaa paremmalta.

Niin, runoilija.

Puoli vuosisataa elämäni pahimman virheen seurassa.

En ole juonut verta sen jälkeen.

Miten luottaa henkilöön, joka taistelee halujaan vastaan?

Miten tosiaan?

Miten Blavikenin teurastajalla menee?

Jotkut päivät ovat parempia kuin toiset. -Niin.

Kuten myös jotkin vuosikymmenet.

Hauki tuli.

Hyvä saalis, Cahir. -Kiitos.

Haluaako joku sanoa jotain? -Ei. Syödään.

Paras runosi tähän mennessä.

Kerro meille, mitä päässäsi liikkuu.

Ajattelin vain hiljaista elämääni, jota elin ennen teitä.

Niin.

Jokaiseen tarinaan liittyy katumus jotenkin,

ja olemme kuulleet kaikkien paitsi kalastajaystävämme tarinan.

Kadun paljonkin.

Olen elänyt käskyjä noudattavana sotilaana.

Noudatitko käskyjä, kun terrorisoit lastani?

Geralt, kuten muilla,

hänenkin tarinallaan on toinen puoli. Mitä haittaa sen kuulemisesta on?

Kerro, nilfgaardilainen. -En tule sieltä!

Tulen Vicovarosta.

Ja sehän ei ole osa Nilfgaardia vaan itse asiassa vain hyvin lähellä.

Älä välitä. Jatka.

Nuoruudessani etsin tarkoitusta.

Keisarin palveleminen on kunnia kotiseudullani.

Matkani tähän pisteeseen alkoi -

ensimmäisestä tehtävästä, jonka hänen hyväkseen tein.

En ole kertonut siitä kenellekään.

Katso veljeäsi. Vallananastaja haavoitti meitä pahasti, Cahir.

Vihaan häntä. -Tarkoita sitä!

Vihaan häntä! -Veljesi kuoli kunniallisesti taistelussa.

Isä.

Oikeat miehet pyrkivät siihen. -Sattuu.

Miehisty!

Cahir!

Karista lapsuuden heikkous.

Cahir!

En halunnut säikäyttää.

Kuka olet?

Olen mies, joka tarvitsee palveluksen.

Sairas ystäväni tarvitsee hoitoa, kun olen poissa.

Hän on tuolla läheisessä luolassa.

Jätä ruokaa ja juomaa,

mutta älä mene sisään, äläkä tule auringonlaskun jälkeen.

Minulla ei ole rahaa.

Tämä riittää hyvin.

Pidä loput itselläsi.

Palasin sinne viikkojen ajan näkemättä velhon ystävää,

kunnes…

Mitä kannat?

En mitään.

Anna se.

Nyt kuolet!

Mitä vittua!

Minut pelasti -

hirviö,

jonka pää oli täynnä piikkejä.

Kiitos.

Minun pitäisi kiittää sinua.

Olet pitänyt minut voimissani.

Olet Ceallachin poika, eikö niin?

Mistä tiesit?

En ole se, miltä näytän.

Ajan kuluessa lakkasin ajattelemasta häntä.

Sitten -

vuosia myöhemmin pian sen jälkeen, kun liityin armeijaan…

Kiitos, teidän armonne.

Luulin aina, että kohtaloni on olla pieni ratas suuressa koneistossa.

Minun pitää kiittää sinua. Ilman apuasi vuosia sitten -

en olisi seurannut kohtaloa pohjoiseen.

Olen pitänyt sinua silmällä. Kun vartijani vapauttivat sinut -

vallananastajan kahleista, tiesin, ettet ole kuin Ceallach.

Olet uskollinen ja hienotunteinen.

Olet oikea mies auttamaan minua hyvin arvokkaassa tehtävässä.

Jättäkää meidät. -Kyllä, herra.

Olette se siilimies.

Nyt ymmärrät.

Mikä on?

Geralt.

Siilimies, Urcheon.

Tunsin hänet Dunyna.

Pavettan tanssiaiset.

Siellä paljastui, että Pavetta oli… -Pavetta.

Raskaana. Kyllä.

Sama mies. -Minun pitää istua.

Istut jo. -Sitten menen makuulle.

Voiko joku selittää?

Jos Cahirin tarina on totta, tuntemastani Dunysta…

Pelastit henkeni. -…tuli Emhyr var Emreis.

Nyt hän aikoo naida Cirin,

oman tyttärensä.

Vuosia sitten Vilgefortz vakuutti Emhyrin siitä,

että tämän kohtalo on täyttää Ithlinnen ennustus.

Pitääkö hänen saada perillinen tyttärensä kanssa?

Ciri on Kohtalon lapseni.

Jos olisin vaatinut hänet, tätä ei tapahtuisi.

En usko sitä. Kohtaloon kuuluu valintoja.

Valitsit polun. Valitsit olla vaatimatta häntä.

Minut luotiin tappamaan hirviöitä rahasta.

Siinä kaikki. -Ei ole. Sinä kehityt.

Kuten me kaikki. Etkö näe?

Uskoin sokeasti Emhyriin,

mutta kun näin Cirillan Thaneddissa, näin tulevaisuuden.

Valitsin uuden tien, Cirillan auttamisen. Sitten tapasin sinut.

Se ei ole sattumaa.

Unet, joita olette nähneet. Se käy järkeen.

Ei käy.

Yenneferisi muuten pelasti henkeni kerran.

Jos kysyisit häneltä, hän ei varmasti tietäisi, miksi hän teki niin.

Niin kuitenkin kävi. Se on kohtalo, tajuatko?

Meidän kaikkien, jotta päätyisimme tähän hetkeen.

Tämä on henkilökohtaista minulle ja vain minulle.

Sitten et ole kuunnellut. Tämä on henkilökohtaista meille kaikille.

Aurinko nousee pian. Ehkä nyt on levon ja pohdiskelun aika.

Ihmiset ovat näemmä -

monimutkaisia.

Joskus,

mutta tässä tapauksessa -

se tarina, joka häntä vie eteenpäin, on hyvin yksinkertainen.

Tarvitsetko apua?

Pyydän mieluummin Coenia. Kiitos.

Hän on kalju.

Sehän se vitsi onkin.

Aivan, huumori. Muistan sen.

Tämä voi järkyttää sinua, mutta minä tiedän asioita.

Yennefer laittautui tuntikausia.

Etkö kaipaakin häntä?

Kaipaan.

Lapsena, kun äitini oli sairas, autoin häntä hiustenlaitossa.

On vaikea kuvitella sinua nuoreksi.

Kun olin sinua nuorempi, unelmoin, että minusta tulisi ritari.

Eikö Geralt Rivialainen ole kunnianimi?

Annoin sen itselleni saadakseni parempia sopimuksia.

Se ei ollut ykkösvalintani.

Mikä sitten oli?

Geralt Roger Eric du Haute-Bellegarde.

Niin. Vesemir reagoi samoin.

Voit yhä olla ritari, jos haluat,

jos tämä noiturihömpötys ei kannakaan hedelmää.

Ritarin pitää tosin luottaa hallitsijaansa.

Et näytä luottavan keneenkään.

Kyse on enemmän siitä, mihin se luottamus voi johtaa.

Tarkoitatko tunteita?

Teillä noitureillahan ei ole niitä, tai niin sanotaan.

Joskus -

sydämensä mukaan toimiminen voi johtaa merkityksellisempiin tuloksiin.

Tai kauheisiin seurauksiin.

Ei luottamus ole niin pahasta. Yrittäminen on ainakin kunniakasta.

Kas siinä.

Näetkö?

Annoin noiturin laittaa hiukseni, ja kampauksesta tuli upea.

Luota.

Lyön sinut ritariksi,

Sir Geralt Roger Eric du Haute-Bellegarde.

Etiketti, pukeutuminen… Mikään oppi ei näytä tarttuvan häneen.

Mitä taktiikkaa olet käyttänyt? Porkkanaa vai keppiä?

Tarpeeksi isoa keppiä ei olekaan.

Juttelen hänen kanssaan. -Ole hyvä.

Teidän armonne.

En ole juuri puhunut teille.

Pyydän sitä anteeksi.

Kohtelunne täällä tuntuu varmaan kidutukselta.

Pidän ne suljettuina!

Kertokaahan yksi asia.

Tiedättekö, mitä on naamioleikki,

näytteleminen,

teatteri?

Kuin esiintyjäryhmissäkö? -Juuri niin.

Näyttelin hieman aiemmin.

Voi olla hyvin vaikeaa oppia, missä seisoa, mitä sanoa -

ja milloin.

Mikään ei vedä vertoja hyvälle teatterille.

Mikään taas ei ole pahempaa kuin huono näytteleminen.

Ymmärrätkö, Cirilla?

Jotkut parhaista muistoistani ovat ajoilta,

jolloin tunsin roolini, osani näytelmässä -

ja syyn sen roolin olemassaoloon.

Jotkin pahimmista muistoistani -

ovat taas ajoilta,

jolloin vastustin -

minulle annettua osaa.

Siis kun näyttelit, vai? -Siinä se salaisuus onkin.

En ole koskaan lopettanut näyttelemästä.

Tiedän roolini.

Oikea kysymykseni sinulle on,

tiedätkö sinä omasi?

Olen prinsessa.

Tiedätkö, mitä hyvistä pikku prinsessoista tulee?

Kuningattaria.

Niin.

Jos he käyttäytyvät kunnolla ja kuuntelevat viisaampiaan,

kuten hyviä ystäviäsi neiti Stellaa ja herra Skelleniä,

silloin kidutukselta tuntuneet asiat voivat tuntua siltä, mitä ne ovatkin:

palkinnolta.

Et vain tuntisi olevasi kuningatar -

vaan eläisit tarpeeksi kauan ollaksesi sellainen.

Kunhan kukaan ei saa tietää totuutta.

Ymmärrämmekö toisiamme?

Ymmärrämme.

Oikein hyvä.

Minun pitääkin lähteä.

Toivon, että voimme säilyttää tämän luottamuksen ilmapiirin välillämme.

Eikö se olisikin hurmaavaa? Onpa upea päivä.

Teidän armonne.

Hei, herätkää.

Kerätkää tavaranne. Meidän pitää löytää reitti joen yli.

Sanoiko hän "meidän"?

Oletko kunnossa?

Jalka on parempi. -Hän tarvitsi vain lepopäivän.

Kuten me kaikki.

Niin.

Mihin seuraan päädyinkään.

Kaksi kääpiötä, maahinen, runoilija.

Puoliksi dryadi, puoliksi nainen. Nilfgaardilainen, jota ei saa sanoa siksi.

En ole sieltä.

Ja vampyyri.

Jumalauta!

Tuohon en kyllä totu.

Seuruettamme johtaa noituri, joka kärsii omantunnon tuskista.

En olisi täällä ilman ketään teistä.

Milva.

Pääseeköhän tuolta nyt yli? -Eiköhän.

Eilen ainakin pääsi.

Senkin Orava.

Perhana.

Ole kiltti!

Missä he piileskelevät?

Kerro.

Missä he piileskelevät.

Kerro.

Kerro. Kerro, missä he piileskelevät.

Kerro.

Lopeta. Ei enää. -Kerro, missä he piileskelevät.

Montecalvossa.

He ovat Montecalvossa.

Pitikö tuon olla niin vaikeaa?

Jää tänne kuolemaan.

Yen, Vilgefortz on tulossa.

Valmistaudu.

Tekstitys: Antti Rinta-Loppi