Original subtitles

Lucy kiltti, kuuntele minua. Tiedän kaikista puutteistani.

Tein listan, käydään se läpi. Lucy kiltti! Olen täysi kusipää.

– Olen itsekäs ja... – Simon, lopeta. Kuuntele.

– Tämä ei ole sinun vikasi. Hei! – Jos häiritsen, voin odottaa ulkona.

Ei, me lopetimme jo. Nähdään, Simon.

– Anna puoli tuntia, niin voin... – Olemme jo myöhässä. Vai mitä?

– Eikö tuo juttu jo loppunut? – Hän halusi taas nähdä.

Miten sinä teet tuon? Jätät miehen tiistaina ja perjantaina on jo uusi.

– Se oli yhteinen päätös. – Simonhan itkee.

Sisareni saa aikuisen miehen itkemään.

Minäkin melkein itkin. En itke, mutta on minullakin tunteet.

Simon on tollo, mutta harmiton, ja sinä...

Kaikista miehistäsi huolimatta et ole koskaan kokenut...

– Mieletöntä, vapauttavaa... – Suurta intohimoa, tiedän.

Sellaista että poukkoilisi sekopäisenä pitkin seiniä.

Mitä sinä itse teet? Et ole tapaillut ketään viime vuoden jälkeen.

Viimeisin oli se partatyyppi, joka joi Pernodia...

– Bernard. – Aivan...!

– Et koskaan tee mitään. – Jonain päivänä. Tiedän sen.

Siinä se ero on. Kippis!

Lucy: Adam ei edes lähennellyt minua.

Minua anellaan laulamaan, Andy.

Jonain päivänä hän tulee mies jota rakastan

Tiedän, että hän tulee.

Ja hän on iso ja vahva...

Paikka on täynnä ex–poikaystäviä. Ei hätää, en ole kiinnostunut.

Tuossa on taas yksi. Ehkä Laura oli oikeassa.

En pysty päättämään. He ovat kivoja poikia...

Useimmat. Mutta välillä sitä toivoo näkevänsä uudet kasvot.

No jopas, katsokaas tuota!

Näpit irti, Maria. Minä näin hänet ensin.

Onko hän todella noin ujo? Olisihan se mukavaa vaihtelua.

–Hyvä, Lucy! – Selvä, tästä se lähtee...

– Haluatko tilata, odotatko jotakuta? – Anteeksi?

– Haluatko tilata? – Luulin sinua laulajaksi.

Olen joko tarjoileva laulaja tai laulava tarjoilija.

– En tiedä itsekään. – Olet tosi hyvä laulaja.

– Niinkö? – Kyllä, loistava.

Kiitos.

– Haluatko syödä vai et? – Kyllä... Kyllä kiitos.

Katsotaanpa... Kana on meillä tosi hyvää.

– Otan sitten sitä. – Ja viiniä. Puna– vai valkoviiniä?

Talon punaviini on hyvää, mutta jos pidät valkoviinistä...

– Talon punaviini käy hyvin. – Kanaa.

Ja talon punaviiniä.

Hyvä. Pidän miehestä, joka osaa päättää.

Mikä hymy!

Satimeen jäit.

Hei!

– Toivottavasti ruoka maistui. – Se oli loistavaa.

Eikö hän näe, että hänen pitää vain kysyä? Miten ujo sitä voi olla?

Luojan tähden!

– Tapaammeko vielä? Nähdäänkö? – Kyllä, se olisi hienoa.

– Hyvä. Nimeni on muuten Lucy. – Hei, Lucy.

– Minä... – Etkö muista omaa nimeäsi?

Muistan kyllä, olen Adam.

– Miten me...? – Soitatko minulle? Onko kynää?

Hyvä, että pyysit minua. Minä... Se on vähän outoa.

Tunsin, että jotain oli tapahtumassa. Että jotain voisi tapahtua.

Selvä. Minä soitan sinulle pian... Adam.

Hei sitten.

– Lucy, vastaatko? Nosta luuri. – Nostan kyllä.

– Nosta se sitten! – Nostankin. Jätä minut nyt rauhaan.

– Hän luovuttaa, jos et vastaa. – Äiti!

Haloo? Hei! Saitko viestini?

– Sain ne kaikki. Se oli hienoa. – En ollut varma, olivatko ne...

On vaikea puhua vastaajalle. Äiti on meidän vastaajamme.

Lucy, tuki suusi! Kuulostat hevoselta, joka on pilvessä.

Niin että...

– Haloo? Oletko vielä siellä? – Täällä ollaan.

– Hyvä. Tavataan sitten huomenna. – Haen sinut autolla.

– Tuletko sinä tänne? – Eikö se sovi?

Se käy hyvin. Ole täällä sitten puoli kahdeksalta.

Kyllä, kyllä... Hienoa, aivan...

– Laske nyt se luuri. – Hei sitten!

– Sehän meni hyvin. Jännittikö? – Äiti...!

Kuulostit jännittyneeltä. Se ei ole tapaistasi.

Hän tulee hakemaan minut huomenna. Hänellä on auto.

Sepä hauskaa.

Minä järjestän kakun.

Voi sinua pientä kullanmurua!

– Voitko pitää hänet yön yli? – Tietysti. Pikku–Jeanie...

Haen hänet sitten huomenna. Kakkua? Unohdinko jonkun synttärit?

– Minun 20 vuoden ajalta. – Lucyn uusi tulee käymään.

– Sinulla ne eivät kauan kestä. – Me lähdemme nyt.

– Voisitte kaikki lähteä. – Asumme täällä, emme voi lähteä.

Hän tarjoutui hakemaan Lucyn autollaan – ensitreffeillä!

– Tyttö oppii huonoille tavoille. – Toivotetaan hänet tervetulleeksi.

– Onko se hän? – Saamme tavata viikon voittajan.

Unohda se. Unohda se.

Hei. Voi kiitos!

– En kai tehnyt tyhmästi? – Et toki.

Ei kai haittaa, että perhettäni on paikalla? Kaikki itse asiassa.

Kävisitkö tervehtimässä heitä? Se käy pian, sitten voimme lähteä.

– Hei, Adam! – Mmm, onpa hieno.

Haluatko kakkua? Se on kaupan kakkua, en ole leiponut vuosiin.

– Vanhin tyttäreni. Hänen miehensä. – Tulen pian takaisin.

Tässä on pienokaiseni. Molemmat pienokaiseni.

David ja tyttärentyttäreni. Ja sitten Laura–raukka.

Olin ällistynyt. Hän ei muistuta yhtään edellisiäsi.

– Mikä on muuttunut? – Minä kypsyn.

Hänen nimensäkin on niin alkukantainen: Adam...

– Niin, se on paskanimi. – Hän siteerasi Christina Rossettia.

– Miksi? – Se vain tuli puheeksi. Harvinaista.

Joten saat siunaukseni. Toivottavasti olet varautunut kaikkeen.

Olen täynnä yllätyksiä.

– Oletko kateellinen? – Älä viitsi, tuo on epäreilua.

Laura–parka ei ole kateellinen. Liian kiltti. Olisi tosin hauskaa –

– jos saisin kokea sen suuren intohimon, mistä hän aina jauhaa.

– Ostan vain tämän. – Taas kirja? Eivät ne häntä auta.

Kuule sisko, onko Karenilla sinusta ongelma?

Hän tunnustaa olevansa neitsyt. Mitä se oikein on?

Olen tapaillut häntä kolme viikkoa. Hänellä on oma asuntokin.

– Joten se on täysin turvallista. – Uusi määritelmä turvaseksistä.

Se on työlästä. Sinä ja Adam olette kai jo tehneet sen.

Ei, emme ole. Adam ei edes lähennellyt minua.

Totta se on. Vaikka ei minulla olisi ollut mitään sitä vastaan.

– Pidätkö sinäkin hänestä? – Hän on hieman hiljainen minulle.

– Olenko väärässä? – Kysy Adamilta. Hän on töissä.

Kysyn sinulta. Siskojen pitää uskoutua toisilleen näissä jutuissa.

– No? – Mitä? En tiedä vielä.

– Vai niin. Makunsa kullakin. – Aivan.

– Hoida omat asiasi. – Ilman muuta.

Tuletko sisälle? Hän ripustaa uutta näyttelyä.

Ei, jätän teidät kahden. Nähdään myöhemmin.

– Alice! – Niin?

Tiedäthän, miten miehet aina painostavat seksiin?

– Muistan hämärästi. – Adam ei tee niin.

Hän antaa minun päättää. Se on ihan kivaa vaihteeksi.

– Oletko rakastumassa? – Nähdään.

Tiedäthän, kun rakastelee ensimmäistä kertaa...

Tarkoitan koska tahansa. Haluan sinun vain tietävän –

– että annan sinun päättää. Se on sinun päätöksesi.

– En ymmärrä, Adam. – Kaikki. Koska, missä, olosuhteet...

Haluan, että siitä tulee... juuri sellaista kuin haluat.

– Sopiiko se? – Kävisikö nyt, autossa?

Mietin asiaa.

Minusta on ihanaa olla maaseudulla. Eikö teistä?

Häivy, senkin laiskuri! Eikö ollutkin virkistävää, Adam?

– Tuulet puhdistavat koko kehon. – En olisi jättänyt sitä väliin.

– Oliko se piristävää? – Ensi kerralla et saa jäätelöä.

Voisin tottua tähän autoon. Kerroitko hänelle sen tarinan?

Vuorilla kävellessä kuulee kaikkea kiintoisaa.

Kerrotaanko hänelle? Yksinkertainen ja ihastuttava tarina.

Adam menetti vanhempansa nuorena, mutta hän muisti –

– että hän käveli aina isänsä kanssa hienon Jaguar–liikkeen ikkunan ohi.

Katso tuota Jaggea, hän sanoi. Se oli minusta maailman upein asia.

Isä lupasi aina ostaa sellaisen Adamin äidille, kun olisi varaa.

Tiedätkö, mitä tuo pikku enkeli teki?

Kun hän täytti 18 ja sai pienen perintönsä –

– hän osti tämän auton muistoksi heistä.

Adam, mikset ole kertonut tätä minulle?

En tiedä.

Tuo nuorukainen on ihana humalassa.

Olisin kestänyt isääsi, jos hän olisi ollut hauskempi humalassa.

Ja komeampi. Katso nyt tuota!

Alicea käy sääliksi. Mutta hän teki päätöksensä.

– Sanoit, että mies oli hyvä saalis. – Sanoinko? Mitä minä ajattelin?

Katso nyt Adamia. Etkö haluaisi vain kantaa ja peitellä hänet sänkyyn?

– Ja hypätä petiin hänen kanssaan. – Ei karkeaa puhetta.

Minun ei tarvitse tietää kaikkea.

Otan hänet kiinni ennen kuin hän kaatuu.

Hei.

Lupasin Alicelle, että olemme lapsenvahteina perjantaina. Sopiiko?

Mutta minä olen töissä perjantaina.

– Teen sen yksin. Ihana mukula. – Jos haluat.

– Alice on varmasti kiitollinen. – Kyllä.

– Lucy! – Simon? Hei!

– Odotatko pöytää? – En. Mitä sinulle kuuluu?

– Hyvää. Minun pitää vaihtaa. – Kuule...

Kokeilen uutta materiaalia klubilla tänään ja panen sinut vieraslistalle.

– Kiitos, mutta olen varmaan väsynyt. – Lucy kiltti!

Sinun ei tarvitse tulla lähelle minua, kuunnella vain. Ole kiltti!

Hyvä on sitten.

Jos vain voin. Katsotaan nyt.

Onko kaikki hyvin? Selvä. Hei sitten.

Voisimme olla onnellisia, mutta onnettomana on kiintoisampaa.

Mikään ei ole onnellisuutta tylsempää. Onni, onni, onni...

Se on kuin suora, päättymätön tie, jonka päässä näkyy Saksa.

Niin näin sinut ensi kerran, Simon. Lavalla, kun olit cool ja nokkela.

Koulutettuja, mutta helposti johdateltavia naisia, toivon.

Luulin, että olit oikeasti sellainen. Voi luoja.

Mutta Adam ei ole cool ja nokkela, joten miksi rakastun häneen?

Hyvä luoja, sanoinko "rakastua"?

Älkää taputtako liian kovaa. Pyöräilijät kaatuvat Kiinassa.

Hei, Alice. Onko Adam lähtenyt?

Hän on vielä täällä. Odota. Adam, Lucy soittaa.

– Miten sujui? Oliko Jean kiltti? – Oli. Mitä sinä teet?

Olen lähdössä töistä. Soitin vain kertoakseni, että ajattelen sinua.

Saanko kertoa Adamista? Hän on paras, mitä minulla on ollut.

Parempi kuin se koomikko, joka kerjää seksiä säälistä?

Hauska lavalla, painajainen kahden kesken.

– Tiedän tunteen. – Adam on erilainen. Tosi ujo.

Mutta minä taisin saada hänet ulos kuorestaan.

Hän on komea, mutta ei luota itseensä.

– Lähdettekö lomalle yhdessä? – Hän teki jotain aivan fantastista.

Varo päätäsi.

Käännyimme kohti sisämaata ja ajamme yhä etelään.

– Oletko varma? – Olen.

Se oli virkistävää, kiihottavaa ja täydellisen hämmentävää.

Se on yhdistelmä, josta pidän. Kuten paikka mihin Adam vei minut.

Ihana pieni romanttinen hotelli maaseudulla.

Silloin ymmärsin eron tämän ja aikaisempien suhteideni välillä.

Kutsu sitä vaikka rakkaudeksi. Tai paremmaksi tuuriksi kuin ansaitsen.

Kelpaisiko viikonloppu maalla?

Voi, Adam! Tämä on upeaa.

Sisareni Laura kutsuisi sitä suureksi intohimoksi.

Mutta se ei riitä alkuunkaan.

– Mitä mieltä olet? – Ihana. Se sopii sinulle.

Ei, tarkoitan Adamia. Mitä pidät siitä, mitä kerroin?

Lähetä hänet minulle. Hän kuulostaa luojan lahjalta.

– Eikö hän kuulostakin oikealta? – En ole nähnyt sinua noin hermona.

Tämä on minulle hyppy tuntemattomaan.

Toivottavasti en tee itsestäni naurunalaista.

Kiitos, kiitos! Kuunnelkaa, kuunnelkaa.

Perheeni on täällä tänään ja istuu tuossa pöydässä.

– Juhlimme äitini syntymäpäivää. – Listin sinut!

Rakastamme sinua, Peggy Owens!

Samassa porukassa istuu Adam. Hän on minun poikakaverini.

Tiedän, että äiti pitää hänestä, joten paras lahja olisi sanoa –

– että minä ja Adam menemme naimisiin.

Ei, ei, ei! Ei, ei, odottakaa.

En ole vielä kosinut häntä.

Joten, Adam, minä kysyn sinulta nyt:

Menetkö kanssani naimisiin?

Mielelläni.

Olen niin onnellinen.

Laura: Uskon, että Adamin pinnan alla on jokin synkkä tragedia.

– Hei, Adam! – Mrs Owens.

Haluatko kakkua? Se on kaupan kakkua, en ole leiponut vuosiin.

Lucy sanoi häntä ujoksi. Ei hän minusta kovin ujolta näytä.

Miksi Lucy aina huijaa itseään?

Äitiraukka. Hän yrittää pitää kaikista poikaystävistä.

Jopa Martinista. Hän sietää tätä Alicen vuoksi.

Sitä virhettä minä en tee. Vaikka enhän minä tee mitään.

Selvä... Ole ystävällinen.

– Minä olen Adam. – Laura, keskimmäinen sisar.

– Laura? Todellako? – Kyllä. Miten niin?

– Suosikkielokuvani on Laura. – Premingerin elokuva? Se on upea.

– Suosikkirunoni kertoo Laurasta... – Ei voi olla totta.

– Tarkoitatko Goblin Marketia? – Sitä juuri.

"Hän huusi Lauraa puutarhassa. Kaipasitko minua? Suutele minua."

"Älä välitä mustelmistani, halaa ja suutele, juo peikonhedelmämehuni."

– Christina Rossetti? – Ei voi olla totta.

Rakasta minua, Laura, hemmottele minua.

– Kirjoitan hänestä tutkielmaa. – Christina Rossettista?

Osittain. Sen nimi on "Neitsyt vai huora? Viktoriaanisen naisen pulma."

Mutta suodatan sen Rossettin ja Brontën sisarusten kautta.

En ole tutkija, mutta rakastan hänen runoutensa tunnetta ja energiaa.

Naurat varmasti, mutta se on hyvin...

– Seksikäs. – Se on hyvin seksikästä.

Mutta tukahdutetussa muodossa. Se tekee siitä niin jännittävää.

– Olen sinun. – Tulen pian.

Hei sitten, Laura. Minun pitää lukea se runo uudestaan, siitä on aikaa.

Ihme, että yleensä muistin sen.

Hei sitten, mrs Owens. Peggy.

Eikö hän olekin mukava poika?

Onneksi Lucylla on uusi. Hän oli niin pahoillaan Stephenistä.

– Simonista. Se loppui vasta äsken. – Niin, mutta Lucy pitää seurasta.

Hän ei pysty huvittamaan itseään niin kuin sinä. Olet onnekas siinä.

Hei. Oletko tekemässä tutkimustyötä?

En oikeastaan... Etsin sitä runoa, josta puhuimme eilen.

– Sepä hienoa! – En löytänyt sitä kotoa.

He etsivät sen sinulle. Melkein asun täällä, kun teen sitä minun...

Minun pitää mennä. Minulla on se runo kotona.

– Onko kaikki hyvin, Adam? – On.

Toivottavasti näemme pian.

Hei.

– Jos haluat, niin voin mennä... – Ei.

Oletko varma?

Tällaista vain sattuu aina välillä.

En ikinä tiedä miksi. En tiedä...

Kun koen jotain vahvasti, saan takautuman ja kaikki palaa mieleen.

Onko se jotain... Auttaako puhuminen?

Osaatko säilyttää salaisuuden? Et saa kertoa kenellekään muulle.

Tietysti.

Kiitos.

Äiti kuoli, kun olin pieni.

Olin liian nuori muistaakseni. Ei tämä sitä ole. Mutta...

Olin vuosia isän kanssa kahden.

Kun olin tarpeeksi vanha, hän opetti minut ajamaan autoa.

Selvisin inssiajosta ja seuraavana päivänä sain häneltä tämän auton.

– Noin vain? – Niin. Hän käytti kaikki rahansa.

Ja seuraavana päivänä hän katosi enkä kuullut hänestä enää koskaan.

– Olen pahoillani. – En ymmärrä, miksi hän lähti.

Ymmärrän, millainen mies hän oli. Hän tunsi suurta intohimoa.

– Hyvä luoja... – Hän teki aina jotain äärimmäistä.

Mutta en pääse eroon pelosta, että kaikki oli minun syytäni.

Että olen väärä ihmisille. Siksi minulle tulee tämä tunne.

Aina kun istun tässä autossa, mikä on luonnollista, ja aina kun...

Mitä? Mitä? Mitä?

Minun ei pitäisi antaa intohimoilleni ylivaltaa.

– Tiedän, että sinulla on töitä. – Ei se mitään.

– Voisimmeko joskus jutella? – Tietysti.

– Minä voisin nytkin... – Ei tarvitse.

– Oletko varma? – Olen, pärjään kyllä.

Halaus?

Tee lujasti töitä. Toivottavasti näemme pian.

Selvä.

Hei sitten.

Hänen nimensäkin on niin alkukantainen: Adam.

– Niin, se on paskanimi. – Hän siteerasi Christina Rossettia.

– Miksi? – Se vain tuli puheeksi. Harvinaista.

Joten saat siunaukseni. Toivottavasti olet varautunut kaikkeen.

– Olen täynnä yllätyksiä. – Huomasiko hän? Ilmeestäni?

– Oletko kateellinen? – Älä viitsi, tuo on epäreilua.

Hän katsoo sinua. Tee jotain. Älä höpötä Adamista. Osta jotain.

Tuossa on kirja, jonka haluan hänen lukevan. Pitäisikö minun?

– Kyllä, minä ostan sen. – Ostan vain tämän.

Mitä se "Toivottavasti näemme pian" tarkoitti? Ei kai mitään.

Ja se suudelma? Hän on tunneihminen.

Kysyn Lucylta. Ei, silloin hän epäilee jotain.

– Unohdit vaihtorahasi. – Aivan, minun...

– Tässä. – Kiitos.

– Mistä kirja kertoo? – Runoudesta. Ei kiinnosta sinua.

– Laura, se oli rumasti sanottu. – Olet oikeassa.

Anteeksi, Luce. Inhottaa, kun unohtelen asioita.

Olen niin kiireinen. Mutta on hienoa, että sinulla menee hyvin!

Adam on suurenmoinen. Hän vaikuttaa niin...

Adamille rakkaudella...

Ei, en voi kirjoittaa "rakkaudella". Se ei käy. Jos Lucy näkisi sen...

Adamille. Maailman runojen rakastajat, yhdistykää!

Ei, se on liian hilpeää, liian vanhanaikaista.

Sen pitää olla jotain ystävällistä, lämmintä ja turvallista.

Adamille. Odotan juttutuokiotamme. Laura.

"Juttutuokio" on kamala. Kuin rouvat lounaalla.

Adamille. Tervetuloa perheeseen. Laura.

Mitä se tarkoittaa? Se kuulostaa mafialta. Ei, ei!

– Mitä minä oikein haluan sanoa? – Ei, en voi sanoa sitä.

Adamille.

Toivottavasti tämä kirja on sinulle yhtä tärkeä kuin minulle. Laura.

Kyllä!

Hei.

Katso, mitä minä luen.

– Harkitsin tämän ostamista. – Ei, älä tee sitä.

– Miksi? – En voi kertoa.

Mutta älä osta sitä vielä.

Olet hassu. Hyvä on, en osta sitä vielä. Oletko sinä...?

Tapaan yhden opiskelijakaverin. Jos haluat...

– Se ei ole ongelma. – Ei, en voi.

Jos olisit yksin, niin ehkä...

Oli miten oli, minä...

Hei sitten.

Vampyyrijuttu on symboli miehiselle ylivallalle – veri ja sperma.

– Mutta se ei johda mihinkään. – Ei niin. Missä tupakkani ovat?

– Ota yksi tällainen. – Mistä lähtien sinä poltat?

Ei, minä löysin ne jostain. Voisin tosin ottaa yhden.

– Mistä me puhuimme? – Miehisestä ylivallasta, spermasta.

Stokerin "Draculassa" nainen edustaa syntiä tai houkutusta.

Siksi tulet rakastamaan tätä näytelmää.

Se julistaa naisen oikeutta seurata halujaan seurauksista välittämättä.

Joten lopulta Draculasta voi tulla feministinen seksifantasia.

Vasta–aine viktoriaaniselle ja holhoavalle miehiselle paskalle.

Minä en juo verta. Minä en juo verta.

Verta. Verta.

Anteeksi. Anteeksi!

– Voitko hyvin? Etkö pitänyt siitä? – Dympna...

– En ole tehnyt työtä viikkoon. – Mitä tarkoitat?

En ole tehnyt mitään. Olen jumissa.

– En enää usko siihen, mitä teen. – Lopeta. Tutkielmasi...

– Se on hyvä idea. McCormack... – Niin, se toimii hyvin ideana.

Mutta nyt tiedän, ettei se ole totta. Voi luoja, minä tunnen sen!

– Näytänkö tässä lihavalta? – Ei, se on kaunis.

– Jos haluaa maksaa. – Maksaminen on tässä parasta.

Ja Martinin ilme, kun hän näkee Visa–laskun.

Kyllä, taidan ottaa tämän.

Adam...!

Hyvä luoja...!

Adam!

Hyvä luoja... Alice!

– Laura? – Näin Adamin. Hän tulee alas.

En ole nähnyt häntä niiden ensitreffien jälkeen.

– Miten hänen ja Lucyn juttu menee? – Hyvin, mutta Adam on alakuloinen.

– Mitä? – Liian mietteliäs Lucylle.

– Missä hän on? – Kyllä hän tulee.

– Ei kai hän ehtinyt mennä? – Hän ostaa kai jotain ensin.

Ei, hän osoitti alas, niin kuin hän olisi tulossa alas. En näe häntä.

– En ymmärrä, en ymmärrä! – Jestas sentään!

– Näin hänen menevän ylös. – Sinä nolaat itsesi!

– En kuvitellut sitä. – Tiedän, että näit hänet.

Hän harhaili jonnekin. Ei siitä kannata pillastua.

Mutta minä näen hänet jatkuvasti ja tapaan hänet...

Odottamatta.

Kun sinä ja Adam tapaatte, mistä te puhutte?

– Kunhan puhumme. Miten niin? – Sairas mielikuvitukseni. Älä huoli.

– Älä huoli mistä? – Ei mistään. Tiedäthän minut.

Mietin vain, puhutteko henkilö– kohtaisista tai intiimeistä asioista.

Vaikkapa ulkonäöstä tai seksistä.

Ei mitään sellaista. Kaiken ei tarvitse olla likaista ja kyynistä.

Uskon, että Adamin pinnan alla on jokin synkkä tragedia.

Niinkö? En ole huomannutkaan.

– Tunnet hänet paljon paremmin. – En, mutta... Hyvä luoja.

– Adam? – Ei, Simon. Lucyn entinen.

Hän on lavakoomikko. Eikö ole outoa? Juuri kun puhuimme...

– Hei. Sinä olet Lucyn... – Sisko.

– Tiedän kyllä nimesi... – Laura.

– Hei, Laura. Mitä Lucylle kuuluu? – Hyvää. Tiedäthän Lucyn.

– Soita hänelle. Ei sitä ikinä tiedä. – Todellako? Teen sen mielelläni.

Minulla on uutta materiaalia, ja voisimme ehkä... mutta ei...

– Haluatko sinä...? – Ei, minun pitää mennä.

– Joten... hei sitten. – Hei sitten.

Tööt tööt.

Hän olisi sopinut Lucylle paljon paremmin kuin Adam.

Oletko varmasti kunnossa?

– Lähdetkö ulos? – Älä nuuski, hoida omat asiasi!

Jos haluan mennä ulos, niin minä menen! Onko selvä?!

– Mikä häntä vaivaa? – Olisin sanonut "ota sadetakki".

Haloo? Adam, oletko se sinä?

Hyvä luoja. Onko siellä Laura?

Tämä kuulostaa tyhmältä, mutta näinkö sinut Brown Thomasilla?

– Kyllä. Kyllä sinä näit, Laura. – Mitä oikein tapahtui?

Menin rullaportaita ylös ja kuulin sinun huutavan nimeäni.

Vilkutin sanoakseni, että tulisin alas.

Ole kiltti ja kerro niin että tiedän...

– Vältteletkö minua? – Ei, en suinkaan. Itse asiassa...

En haluaisi mitään kiihkeämmin kuin tavata sinut juuri nyt.

Laura? Laura, pystytkö sinä?

Tuletko nyt?

Tämän takia et saanut ostaa kirjaa. Et kai pahastu siitä, mitä kirjoitin?

Todella kaunista.

En tiedä, mitä on tapahtumassa. Tulet mieleeni yllättävinä aikoina.

Käyn pieniä keskusteluja. Aina sinun kanssasi.

– Hymyilen ja olen onnellinen. – Sama täällä.

Ja sitten, kaiken kukkuraksi...

En voi sanoa sitä. Pidät minua hulluna.

– Ole kiltti ja kerro. – Ei, älä pyydä minua.

Adam, sinun pitää olla rehellinen minulle. Ole kiltti!

Tässä eräänä yönä, kun minä... Tiedäthän, Lucyn kanssa...

Minä haaveilin sinusta.

Onko se ihan sairasta?

Ei.

– Hyvää huomenta, äiti. – Huomenta.

Tiedätkö, mitä Adam puuhaa? Hän on niin salaperäinen.

Minun pitää olla kotona kuudelta. Hän ei kertonut syytä.

– Oletko mukana tässä? – Se poika on suuri arvoitus.

Ei ikinä tiedä, mitä hän ajattelee.

"Jos kaikki muu tuhoutuisi, mutta hän jäisi, jatkuisi elämäni."

"Mutta jos kaikki muu jäisi ja hän tuhoutuisi" –

– "maailma muuttuisi vieraaksi; en tuntisi enää olevani sen osa.

"Rakkauteni Heathcliffiä kohtaan on kuin ikuinen peruskallio."

"Siitä on hyvin vähän näkyvää iloa, mutta se on välttämätön."

"Nelly, minä olen Heathcliff. Hän on aina, aina mielessäni."

"Ei ilonani, enhän minäkään aina ole iloksi itselleni..."

"Romanttinen tapaaminen", 11 vaakasuoraan.

Se onkin ranskaa... Assignation.

Assignation...

– Minne menemme? – En kerro.

Menemme autoon. En kerro muuta. Varo päätäsi.

Minne me menemme, Adam? Haloo!

– Adam kiltti, kerro minne menemme! – "Ei ilonani..."

"enhän minäkään aina ole iloksi itselleni."

Jos et kerro, minne menemme, otan tämän pois.

Silloin pilaat yllätyksen.

– Mennään jo! – Hyvä on.

Hyvä on!

Hyvä luoja...

Perheeni on täällä tänään ja istuu tuossa pöydässä.

Tämäpä on mukavaa. Eikö hän olekin kaunis?

– Sinä myös. – Juhlimme äitini syntymäpäivää.

Rakastamme sinua, Peggy Owens!

Samassa porukassa istuu Adam. Hän on minun poikakaverini.

Tiedän, että äiti pitää hänestä, joten paras lahja olisi sanoa –

– että minä ja Adam menemme naimisiin.

Ei, ei, ei! Ei, ei, odottakaa. En ole vielä kosinut häntä.

Joten, Adam, minä kysyn sinulta nyt...

Menetkö kanssani naimisiin?

Mielelläni.

– Romanttisinta, mitä olen nähnyt! – Uskomatonta!

– Mitä minä teen? – Olet jo tehnyt sen.

– Olen musertunut. – Teen työtä. Ei täällä! Luoja...

– Älä hylkää minua nyt. – Minäkö?

Ravintola oli täynnä ja kaikki katsoivat minua.

Minä haluan Lucyn kanssa naimisiin. Rakastan häntä.

Nai kenet haluat. En minä sen takia...

– Avioliitto ei liity tähän. – Tiedän.

Mutta minä ansaitsen hieman... kunnioitusta.

Niin ansaitset.

Usko minua, en halunnut loukata sinua.

Minun ei olisi pitänyt tulla, anteeksi.

Adam!

– Aiotko kertoa Lucylle? – Herran tähden, en.

Koko perheesi kieltäisi ja hylkäisi sinut.

Sinut leimattaisiin viettelijäksi ja paholaiseksi.

Laura, en kestäisi nähdä sinua hyljeksittynä. Olen hulluna sinuun.

Mutta se mitä tunnen...

Kuten sanoit, kyse ei ole yhteisen elämän suunnittelusta.

Se on toisenlaista intohimoa.

Lopeta järkeily, Laura. Anna mennä.

Voi luoja! Ne naiset, ne typerät naiset!

– Ketkä? – Minun viktoriaaniset naiseni.

He panivat intohimonsa kirjoihin sen sijaan että olisivat... tehneet sitä.

Olisimme tosin menettäneet paljon hyvää kirjallisuutta.

He olisivat kirjoittaneet jostain muusta.

Sitä minun tutkielmani käsittelee.

Kaikki ne naiset kokivat hysteriaa, mutta eivät saaneet siitä mitään.

He eivät ymmärtäneet, että siinä ei kadota sieluaan tai petä itseään...

– Sitä vain jatkaa eteenpäin. – Jatkaa eteenpäin?

Edellisen seikkailun rohkaisemana, seuraavaa pelkäämättä.

– En malta odottaa sen aloittamista. – Minkä?

Tutkielmani.

Haloo? Davey, hei.

Se on veljesi. Kyllä, minä muistan.

Tiedän, siellä sataa.

Ei, unohdin mitä kello oli. Ajatukseni olivat muussa.

Kyllä, tulen saman tien. Hei sitten.

Lupasin Davelle käydä hänen ja Karenin luona. Ei kai se haittaa?

Ei ollenkaan.

Voi luoja!

Haloo? Haloo?

Haloo...?

Onpa outoa.

Kaikki tämä salailu tekee minusta tosi hermostuneen.

Eikö olekin mahtavaa?

Minusta tuntuu kuin joku tarkkailisi minua koko ajan.

Mutta sehän se juttu on, vai mitä? On vain –

– otettava riski ja tehtävä jotain. Niin sen saa selville.

– Mitä nyt? – Ei mitään.

Ajattelin vain, että elämä on virkistävää. Eikö olekin?

Ehdottomasti!

– Minne jätän sinut? – Kirjastolle.

David: En tajua. Saan erektion Adamista.

Miksi juuri minä ja talo täynnä naisia?

Patsy–tädin typerä vitsi: "Siunattu olet naisten parissa."

Okei, on äidin syntymäpäivä. Rakastan häntä. Onnea, äiti.

Mutta pitääkö kaiken olla niin naismaista?

– Onko tätä pakko katsoa? – On.

Se olisi okei ilman tyttömäisiä kliseitä: "Ei futista!" Luoja!

– Pitääköhän Adam kampauksestani? – En tiedä.

Adam on normaalia seuraa, toista kuin Lucyn muut poninhäntänuijat.

– Tuleeko Karen illalla? – Tulee.

– Hyvä. – Herran tähden. Suu vain käy.

– Eikö sinun pitäisi hakea hänet? – Ihan kohta.

Kysynkö Adamin neuvoa Karenista? Lucy kai kertoi, ettemme rakastele.

Mikä nöyryytys. Kun hän ja Adam naivat kuin kanit.

– Adam tulee ihastumaan tähän! – Lucy syö jo hänen kädestään.

Se yllätysviikonloppu oli fiksu veto. Lucy kai tuli kuin höyryjuna.

– Meidän pitää olla siellä klo 21. – Hyvä on, minä menen.

Tapaat Adamin illalla. Hänellä ja Lucylla taitaa mennä hyvin.

He menivät lemmenlomalle upeaan hotelliin maaseudulla.

– Lucy sanoi sen olleen täydellistä. – Eikö äitinne vastustellut?

– Hän ei pingota näissä jutuissa. – Äitini olisi saanut sydärin.

– Vain jos hän saisi tietää. – En voisi pitää sellaista salassa.

Loistavaa. Helvetin hienoa...!

Joten, Adam, minä kysyn sinulta nyt...

– Menetkö kanssani naimisiin? – Hyvä luoja!

Mielelläni.

Tuo oli romanttisinta, mitä olen nähnyt!

Olit oikeassa, David. Adam on upea.

Niinhän minä sanoin.

– Adam, saanko kysyä neuvoa? – Totta kai, Davey.

– Seksistä ja semmoisesta. – Se on ominta alaani. Anna tulla.

– Olethan nyt lankoni. – Niin. Ja kaverisi.

– Toivottavasti. – Olen minä. Oliko kyse seksistä...?

– Se on aika mutkikasta. – Aina. Mutta tiivistetään se tähän:

– Eikö Karen anna sinulle? – Niin juuri.

– Mistä tiesit? – Intuitio. Näen nämä jutut.

– Ja Lucy kertoi minulle. – Se ämmä.

Siitä ei kannata puhua humalassa. Etkö ole iloinen? Olen rakastunut!

Tavataan pian. Pese kätesi!

Ei hän halua avioon asti odottaa. Ei se katolisuudesta johdu.

Mistä sitten kiikastaa? Syötä jo se pallo!

Hän sanoo, etten saa painostaa, että hän haluaa itse päättää.

– Niinpä en ota sitä puheeksi. – Ja?

– Ei mitään. – Ei mitään?

– Koska otat sen taas puheeksi? – Kahden, kolmen päivän päästä.

– Tarjoaako hän mitään apua? – Hän sanoo rakastavansa minua.

Ja että hän haluaa osoittaa sen kaikin tavoin. Kaikin tavoin.

"Sinun pitää luottaa minuun. Sen pitää olla jotain erityistä."

Paskapuhetta, paskapuhetta...

Hän on upea, Adam. Olen niin kiimainen –

– etten voi jättääkään häntä. Hän on minulle oikea pakkomielle.

Voi helvetti! Tuosta on tultava varoitus.

Tuomari on liian lepsu. Eikö hän nai ketään toista?

Mitä? En ole edes ajatellut sitä. Ei. Ei ikinä. Ei, ehdottomasti ei.

– Oletko varma? – Kyllä, olen varma.

Olet oikeassa. Juttu on näin: Hän teeskentelee haluavansa päättää –

– milloin ja missä, mutta oikeasti hän haluaa toisen ottavan ohjat.

– En ymmärrä. – Jos kysyt, hänen on myönnyttävä.

Ei! Hän haluaa joutua tilanteeseen, missä sen on pakko tapahtua.

– Pitäisikö minun käydä käsiksi? – Ei.

Se pitää tehdä paljon hienovaraisemmin.

Anna minun ajatella asiaa.

Olisi helppo iskeä mimmejä tällaisella autolla.

Miksi luulet minun ostaneen sen? Isäukko aina sanoi:

"Rolls–Royce on tyyliä, Mercedes on mukavuutta, Jaguar on seksiä."

En pitänyt isästä, mutta siinä hän oli oikeassa.

– Karenkin antaisi tässä autossa. – Älä huoli, kyllä hän antaa.

Onko hänellä oma puhelin vai kolikkopuhelin?

– Kolikkopuhelin. Miten niin? – Hyvä. Täydellistä.

Operaatioon tarvitaan sadetta. Sen ei pitäisi olla ongelma täällä.

Tekeekö kumpikaan teistä ruokaa? Ei se mitään.

Kutsu minut noutoruualle ja videolle. Tuon paljon viiniä.

– Pahastuuko hän? – Ei. Etsimme aina uutta tekemistä.

Hän piti ravintolajuttua romanttisena ja haluaa tavata sinut taas.

Hyvä. Kyllä, oikein hyvä.

Tulen puoli yhdeksältä. Avaa itse, älä anna hänen tulla alas.

– Miksi? – Älä vain anna.

Syömme ja juomme ja pidämme tunnelman hilpeänä.

– Katso, että Karen juo paljon. – Ei känniin juottaminen tepsi.

Rauhoitu, ei tämä siihen jää.

Katsomme leffaa, rentoudumme ja yhden maissa minä lähden.

– Siinäkö kaikki? – Ei, silloin se tapahtuu.

Jestas sentään! Että auton pitikin simahtaa juuri nyt.

– Minun pitänee soittaa taksi. – Toivottavasti löydät jonkun.

Voi ei... Onko se mykkä?

On, täysin mykkä.

Olen pahoillani, Adam. Sen täytyy johtua säästä. Mikä sotku.

– Mennään ylös lämpimään. – Ei, kyllä minä pärjään.

Hyvä luoja, mikä ilma! Kävelen, kunnes saan taksin.

– Emme päästä sinua tuohon ilmaan. – Minä vain kastun. Pikku seikkailu.

– En anna sinun mennä! – Etkö?

Mitä me sitten teemme?

– Täydellistä. Nukun tässä sohvalla. – Niin, sinä nukut siinä.

– Mukavan lämmintä. – Saat huovan.

– Menkää nukkumaan, pärjään kyllä. – Kuulostaa hyvältä, Karen.

Aivan uskomatonta!

Miten hän voi nolata minut noin sinun edessäsi?

Hän nukkuu mieluummin sohvalla kuin kanssani. Olenko niin kamala?

– Haisenko minä? – Ei, olet mukava kaveri.

Et ansaitse tällaista kohtelua. Arvioin hänet väärin.

Se toimi täydellisesti. Sade, viini, auto, puhelin, aika...

Luulin, että se olisi sillä selvä. Adam, mitä minä teen?

Ei se mitään, älä ole pahoillasi.

Se ei ole sinun vikasi, vaan hänen. Hän jarruttelee.

Sinä olet se antava osapuoli. Ajattele sitä.

Olet lämmin, rakastava ja tunteikas. Sinulla on paljon tarjottavaa.

Kunpa Karen ymmärtäisi, mitä nautintoa voit tarjota hänelle.

Tiedän, miltä se tuntuu. Kipu sydänalassa, kun ajattelet häntä.

– Karen ei tunnu ymmärtävän... – Voi luoja, ei. Mitä tämä on?

Minulla alkaa seistä. En voi estää sitä. Saan Adamista erektion.

Luoja, älä anna hänen huomata sitä.

Älä sano, että olen homokin.

– Miten hän voisi vastustaa sinua? – Aivan. Hyvää yötä, Adam.

– Kaikki okei? Oletko surullinen? – Ei, ei.

Väsynyt vain. Minun pitää nukkua. Tämä oli rankka ilta. Olen väsynyt.

Nuku niin leveästi kuin haluat. Minä nukun aina näin.

Hyvää yötä, Davey.

Erektio kiltti, mene pois!

– Tämä on mukavaa. – Voi luoja...

Voi, Adam...

Adam!

Senkin sika. Tuhosit elämäni. Nait tyttöystävääni –

– ja teit minusta homon. Voisin yhtä hyvin tappaa itseni.

Tai sinut. Toivottavasti en ole rakastunut sinuun, senkin roisto.

– Eikö hän olekin upea? – On, aivan ihmeellinen...

– Puhuimme tuntikausia yöllä. – Puhuitte?

Emme saaneet unta myrskyn takia. Me puhuimme ja puhuimme...

Ehkä se oli hänen tapansa puhua, mutta aloin nähdä kaiken toisin.

– Suuri osa koski sinua. – Niinkö?

Se, mitä sanoit Adamille, oli niin kaunista.

Adam sai minut todella ajattelemaan.

Minulla on luento yhdeltätoista, mutta voin jättää sen väliin.

Mitä sanoisit mukavasta aamu– päivästä yhdessä? Vain me kaksi.

Adam, kiitos! Kiitos! Kiitos! Kiitos!

Elämä on ihanaa.

Lucy? Hän hulluttelee taas Adamin kanssa.

He ovat sitten upea pari. Niin yhteen hitsautunut.

Hyvä luoja... Ei.

Simon?

Mitä?

Alice: Miksi sinä teet sitä, Adam?

Hei sitten.

Toivottavasti hän on nyt kiltisti.

Adam vaikuttaa fiksummalta kuin Lucyn entiset. Vai mitä?

Se on vain ensivaikutelma, mutta... Taivaan vallat! Onko tämä hänen?

Tämä on 60–luvun klassikko. E Type, jonka arvo on...

Ole hiljaa. Muistatko, mitä sovimme? Meidän ei tarvitse puhua paskaa.

Kun olemme kahden. Se voi tehdä tästä hieman siedettävämpää.

Sanoin vain, että se on hyvin arvokas klassikkoauto.

Se osoittaa, että sisaresi uusi poikaystävä ei ole heittiö.

– Niin? Hei, Laura. – Kuulen sinut hädin tuskin.

Huono linja. Minä kuulen sinut. Onko jotain tapahtunut?

– Vietkö minut shoppailemaan? – Huomenna. Brown Thomas klo 10.

Minun pitää lopettaa. Hei sitten.

Ota koppi!

Hieno kärry sinulla. Tuletko teekupposelle?

Alice juo ja lukee juorulehtiä. Kovaa elämää. Hän ilahtuu varmasti.

– Minun pitää mennä. – Upea auto.

Adam on Alicen sisaren poikaystävä. Hänellä on hieno klassikkoauto.

– Se on Jaguar, Jerry. – Hyvä auto.

20 vuotta sitten hänen vanhempansa ja hänen vanhempi sisarensa –

– kuolivat autoturmassa. Samassa autossa, jota hän nyt ajaa.

Hän oli kotona lapsenvahdin kanssa. Hän oli vain kolmevuotias ja kotona.

Hän siis selvisi, kun muut kuolivat silmänräpäyksessä.

Autoa ei romutettu, se vain seisoi paikallaan vuosia.

Kun Adam varttui, hän alkoi ymmärtää autonromun merkityksen.

Sitten hän saa perinnön tai jotain. Tiedättekö, mitä hän tekee?

– Kuluttaa rahat. – Ei, ei.

Hän käyttää kaikki rahat auton kunnostamiseen. Joka pennin.

Hän tekee osan työstä itse. Autosta tulee kuin uusi.

Aivan upea. Ja nyt hänellä on jotain uskomattoman hienoa.

Suurenmoinen muisto vanhemmista ja sisaresta.

– Se on kaunis. Jos haluaa maksaa. – Maksaminen on tässä parasta.

Ja Martinin ilme, kun hän näkee Visa–laskun.

Kyllä.

– Mrs Rooney? – Kiitos.

– Niin? – Tuo on todella seksikäs asu.

– Minua alkaa himottaa täältä asti. – Kuka hitto sinä olet?

– Anteeksi, Alice. Olen Adam. – Adam?

– Niin, muistatko? – Lucyn Adam?

Niin. Anteeksi, jos pelästytin, mutta näin sinut ja ajattelin...

– Näen sinut nytkin. – Missä sinä olet?

– Lopeta pilailu. – Ei, katso tarkemmin.

Alkaa polttaa. Jatka.

Mutta olen tosissani. En tajunnut, miten helvetin upea sinä olet.

– Hei sitten. – Adam? Odota.

– Laura? – Näin Adamin. Hän tulee alas.

Pysy tyynenä. En ole nähnyt häntä niiden ensitreffien jälkeen.

Ei suoranainen vale.

– Missä hän on? – Hyvä. Toivottavasti hän lähti.

Hän tulee kyllä. Katsotaan, onko hänellä vaatemakua.

– Ei kai hän ehtinyt mennä? – Hän ostaa kai jotain ensin.

– Ei, hän osoitti alas... – Mitä nyt? Hän on minua sätkympi.

Hän on tosin aina ollut perheen hysteerikko... Voi herran tähden!

Hetkinen. Laurallamme taitaa olla jotain tekeillä.

Kun sinä ja Adam tapaatte, mistä te puhutte?

– Kunhan puhumme. Miten niin? – Sairas mielikuvitukseni. Älä huoli.

– Älä huoli mistä? – Älä mistään. Tiedäthän minut.

Miten vain, puhutteko henkilö– kohtaisista tai intiimeistä asioista.

Vaikkapa ulkonäöstä tai seksistä.

Kaiken ei tarvitse olla likaista ja kyynistä.

Uskon, että Adamin pinnan alla on jokin synkkä tragedia.

En ole huomannutkaan. Mutta olen hädin tuskin tavannut hänet.

– Tunnet hänet paljon paremmin. – En minä... Voi luoja.

– Adam? – Ei, Simon. Lucyn entinen.

Hän on lavakoomikko. Eikö ole outoa? Juuri kun puhuimme...

– Sinä olet Lucyn... – Sisko. Laura.

Ei, minä kysyn sinulta. Siskojen pitäisi uskoutua toisilleen.

En tiedä vielä. Mutta hoida omat asiasi.

Ilman muuta.

Tuletko sisälle? Hän ripustaa uutta näyttelyä.

Ei, jätän teidät kahden. Nähdään myöhemmin.

Alice?

– Miehet aina painostavat seksiin. – Muistan sen hämärästi.

Adam ei tee niin. Hän antaa minun päättää.

– Se on ihan kivaa vaihteeksi. – Voi sentään...

Oletko rakastumassa?

Nähdään.

Kylläpä sinä pynttäydyt. Kysehän on vain Peggyn juomingeista.

En tuonut Karenia äidin lauluillan takia. Se ei ole hänen juttunsa.

David? Häivy, ole kiltti.

– Mitä? – Häivy!

– Muistatko, mistä puhuimme? – Tapahtuiko se lopulta? Ja?

– Se oli upeaa. Minä tarkoitan... – Lucy, Lucy!

Mene vain, minä tarjoilen.

Muista käyttää palleaa.

– Oletko jo tympiintynyt meihin? – Ei, rakastan perhettäsi.

– Etkö laula? Olette niin erilaisia. – Vain joillakin tavoilla.

Kiitos. Sinä olet seksikkäin. Ehdottomasti.

– Pidän yhä puvustasi. – Mikset tullut silloin juttelemaan?

– Olisitko halunnut? – Tietysti. Miksipä ei?

– Haluatko tuntea minut paremmin? – Haluan.

Minä haluaisin...

Se, mitä haluaisin tehdä juuri nyt...

on koskettaa sinua. Olet niin uskomattoman seksikäs.

– Tavataanko perjantai–iltana? – Ei, menen Martinin kanssa juhliin.

Ota minut lapsenvahdiksi teille perjantaina. Rakastan lapsia.

Tulen teille ja olen lapsenvahtina.

Niin olen siellä, kun tulet kotiin. Mitä sanot?

– Hyvä on. Tietääkö Lucy siitä? – Tietysti, minä kerron hänelle.

Hän on töissä perjantai–iltana. Lucy pitää sitä hienona ajatuksena.

Hän haluaa, että tulen toimeen koko perheen kanssa.

Olemmeko kotona? Alice...?

Hei, Adam. Voitko vähän auttaa?

Mene nukkumaan. Minä ja Adam otamme muutaman ja juttelemme.

– En voi ottaa. Minä ajan. – Tiedän. Upeassa autossasi.

Olet onnenpekka, kun sinulla on sellainen auto.

Pidät sitä täydellisessä kunnossa...

Minäkään en joisi, jos minulla olisi sellainen auto. Tiedätkö miksi?

Minua odottaa tänä yönä vierashuone, luojan kiitos.

Hän oli oikea herran enkeli.

– Oliko kivat juhlat? – Ei.

– Maistuisiko kahvi? – Kyllä.

– Ei... – Kyllä.

Sanoin ei. Olen pahoillani.

Se olisi ollut todella mukavaa. Mukavaa ja kiinteää.

Annoin vaikutelman, että halusin sitä, ja minä haluankin...

Ei se mitään. En halua tietää syytä, mutta oletko varma? Kyllä?

Kyllä vai ei?

Kyllä! Olen täysin varma.

Kas niin. Haluatko yhä sitä kahvia?

Kyllä, miksipä ei?

Hyvä on.

– Haloo? – Onko Adam lähtenyt?

Hän on vielä täällä. Odota.

Adam, Lucy soittaa sinulle.

– Hei, Lucy. – Joten, Adam...

kysyn sinulta nyt: Menetkö kanssani naimisiin?

Hyvä luoja!

Mielelläni.

Tuo oli romanttisinta, mitä olen nähnyt!

– Uskomatonta! Eikö olekin? – Kyllä, täysin uskomatonta.

Katso näitä sulkia. Katso niitä.

Jeanie, mikset voi aina olla pieni? Niin sinun olisi parempi.

Ei, se kaikki odottaa sinua. Sinä kasvat isoksi ja kauniiksi.

Pojat tulevat nuuskimaan. Jossain vaiheessa joku idiootti –

– kumartuu puoleesi virnistäen ja sanoo:

"Tiedätkö, mitä tarvitset, kultu? Tarvitset hyvää panoa."

Niin tulee käymään. Usko minua.

Mutta, Jean, tiedätkö mikä siinä on ärsyttävintä?

Se voi pitää paikkansa.

Haloo? Haloo?

Haloo...?

Äiti, unohdin yhden jutun. Pärjäät kai Jeanin kanssa tunnin?

Luoja!

Ole kiltti...

Mitä nyt?

Ei mitään.

Ajattelin vain, että elämä on virkistävää.

– Eikö olekin? – Ilman muuta!

Et kai kävele noissa vaatteissa? Lucy, etkö tule mukaan?

– Sanoin ei. – Voimme selvittää monta asiaa.

Olen kyllästynyt vieraslistoihin, menuihin ja jankutukseen häistä.

Haluan yhden iltapäivän, jolloin voin tehdä mitä haluan. Sopiiko?

– Mikä häntä vaivaa? – Anna hänen olla, äiti. Mennään.

Jos tulisit kanssani edes kerran kuussa, se tekisi sinulle hyvää.

Se pitää kaikki pahat henget loitolla.

Ja katso nyt tuota näköalaa. Eikö Dublin olekin valtava?

– Tiesin sen jo. – Kun sen näkee näin edessään.

– Tiedän... – Anna mennä.

Äiti? Kerro totuus. Et ole koskaan pitänyt Martinista, ethän?

Ole kiltti, äiti.

– Mistä asti? – Siitä asti, kun tapasit hänet.

Tuota... en. Luulisin... en.

– Mikset sanonut mitään? – En halunnut sekaantua.

Näit hänen lävitseen ja tiesit, että hän oli idiootti.

Ei sillä ole väliä. Ajattelin vain.

Jos olisin sekaantunut, olisit nainut hänet uhmataksesi minua.

Niin, tiedän.

– Entä Adam? – Adam on jotain aivan muuta.

Olen iloinen. Hän tulee toimeen kaikkien kanssa ja on hyvä Lucylle.

Laura ja David pitävät hänestä. Hän on saanut eloa koko taloon.

– Älä sano, ettet pidä hänestä. – Pidänhän minä.

– Mistä sitten on kyse? – Emme tiedä Adamista kaikkea.

– Voiko Lucy yllättyä? – Sitä minä kai tarkoitan.

Tylsät miehet ovat tämän maailman kirous, ja heitä on niin paljon.

Joten jos tyttö säästyy heiltä, hänellä on toivoa. Tule.

– Minne menette häämatkalle? – Se on salaisuus, Andy.

– Eikö pukeminen pitäisi aloittaa? – Ei, odotetaan viime hetkeen.

– Muuten saat seistä kuin patsas. – Entä jos se ei sovi?

– Eilen se sopi täydellisesti. – Ei, en voi.

– Kaikki järjestyy, Lucy. – Näytät upealta siinä.

– Onnittelut lienevät paikallaan. – McCormack kertoi epävirallisesti.

Mutta saanen korkeimman arvosanan. Haluatko lukea sen?

– Mitä luulet? – Se kertoo naisista ja seksistä.

Tuolla on yksi kappale. Tutkielmaksi se on hauskaa luettavaa.

– Ei, odotan elokuvaa. – Mitä pidät?

Olet upea, Lucy! Hyvää työtä, Andy.

HYSTERIA JA HIMO Viktoriaaniset kirjalliset naiset

Käydäänkö lista läpi ennen kuin ajan Adamin luo?

– Oletpa hieno! Koska menet sinne? – Tunnin päästä. Haluan olla varma.

– Kävin kaiken läpi ylhäällä... – David, viisi minuuttia.

Älä hypistele sitä.

– Minä lähden. – Alice!

Hyvin sinä pärjäät.

Hei sitten.

Älä anna kenenkään nähdä sinua tuollaisena.

– Simon? – Hei. Minulla on lahja Lucylle.

– Kiitos, annan sen hänelle. – Voisinko onnitella häntä?

Hänellä on nyt kiire. Aikaa on enää pari tuntia.

– Jos saisin vain puhua hänelle... – Ei, mutta kiitos lahjasta. Hei.

Voi luoja... Olen tehnyt jotain kamalaa.

Laura, voinko puhua kanssasi? Ei hätää, äiti. Kaikki on hyvin.

– Makasitko Simonin kanssa? – Törmäsin häneen kylpylässä.

Menin kai paniikkiin ja ajattelin heittäväni vapauteni menemään.

Varo kampausta!

Kaikki tekevät tuollaista ennen naimisiin menoa. Vai mitä, Laura?

Ei. Se oli vain yksi kerta, mutta en voi nyt kohdata Adamia kirkossa.

– Minun on kerrottava hänelle. – Luoja!

Haluatko mennä naimisiin Adamin kanssa ja elää hänen kanssaan?

– Et Simonin kanssa? – En!

– Älä kerro. Älä tänään, älä ikinä. – Se on väärin.

Olisiko siitä mitään iloa kenellekään?

– Tee niin kuin sanon. – Hän on oikeassa, Luce.

Niin. Niin kai.

Hyvä on, unohdan koko jutun. Kiitos.

Mennään ennen kuin äidin uteliaisuus vie voiton.

– Onko kaikki hyvin? – On.

– Oliko se muuten hauskaa? – Simonin kanssako?

– Ei itse asiassa hassumpaa. – Hyvä. Sitten se oli sen arvoista.

– No mutta hei. – Aiot siis tehdä sen?

Kyllä, tietysti. Tule sisään.

– Näytät tyrmäävältä. – Oletko todella sitä mieltä?

Olen aina sitä mieltä, mutta nyt erityisesti.

– Pidätkö näistä? Ne olivat isän. – Liittyykö niihinkin tarina?

Makaatko yhä Lauran kanssa? Makaisit kai yhä minun kanssani.

– Vai makaisitko? – Ilman muuta. Jos vain haluaisit.

Miksi sinä teet sitä, Adam?

En oikein tiedä. En ainakaan tee sitä siksi –

– että joku olisi pilannut elämäni ja haluaisin kostaa.

Ehkä... Uskoisitko jos sanon, että kun olen muiden kanssa –

– ja kuuntelen heitä, huomaan, että he aina haluavat minulta jotain?

Eikä se häiritse minua. Minä pidän siitä.

Haluan antaa ihmisille sitä mitä he haluavat, jos vain voin.

Se tekee heidät onnellisiksi. Se käy minulta hyvin helposti.

– Suorastaan mutkattomasti. – Ehkä.

– Uskotko minua? – Haluaisin uskoa.

– Tekisikö se minut onnelliseksi? – Selvitämme sen puolessa tunnissa.

Haluatko minua?

Elämä on virkistävää, eikö olekin?

– Hyvä luoja! David. – Luultavasti.

– Haloo? Hei, David. – Oletko valmis?

– En, keskeytit minut. Tule ylös. – Voi luoja! Mitä hittoa sinä teet?

Mitä minä olen tehnyt? Mitä minä olen tekemässä?

– Tule, sisko. Kaikki odottavat. – Davidko siellä?

Mitä luulisit? Tule ulos ja kerro, miltä näytämme.

Selvä.

Martin–parka.

– No? – Näytätte molemmat seksikkäiltä.

Niin, olemme oikeita uroita. Adam kertoi, miksi olit täällä.

Se oli kiltisti ajateltu. Olet oikea pehmo kovan kuoresi alla.

Et tunne sisartasi, Davey. Mitä pidät lahjastasi?

Ne sopivat sinulle hyvin. Hieno homma. Minä menen nyt.

Olemmeko valmiita, Davey?

Nähdään kirkossa.

Martin? Ole kiltti ja pidä Jeania, jos hän alkaa oikutella.

Kas niin, isi huolehtii sinusta.

Anteeksi. Olenko oikeissa häissä? Etsin Laura Owensia.

Kyllä, Laura on sisareni. Olen Alice. Ja sinä olet...?

Harry McCormack, Lauran tutkielman ohjaaja. Hän kutsui minut.

Hän on täällä. Tule.

– Tutkielma oli siis hyvä? – Hämmästyttävä, niin sähköinen.

– Ne ovat yleensä tylsää luettavaa. – Tässä hän on.

Laura, tässä on ohjaajasi. Yritä mahtua väliin, Harry.

– Hei. Luin kappaleen 4 viime yönä. – Voi, Harry...

Katso Lucy–tätiä. Katso, Jean. Eikö Lucy–täti olekin kaunis?

– Hieno hääpuku. – Todella kaunis.

Hän on kaunis. Sinä olet kaunis.

Hyvä luoja...

Minä en voi. Anteeksi, äiti.

– Mitä hän tekee? – Mikä on hätänä?

Adam! Haluatko varmasti naida Lucyn? Kaikkine seurauksineen?

– Kyllä. – Hyvä. Anna mennä, komistus.

Lucy!

Ei hätää. Jos muutit mielesi tai et voi tehdä sitä, niin ei se mitään.

Ei, en halua mitään kiihkeämmin. Mutta minä en voi.

Minun pitää kertoa sinulle jotain, mitä minä tein...

– Sinun ei tarvitse kertoa mitään. – Meillä ei saa olla salaisuuksia.

– Miksei? – Haluan, että luotat minuun.

Minä luotan sinuun. Miksi odottaisin sinun kertovan kaiken?

Minä luotan sinuun, mutta sen ei pidä merkitä...

Me kaikki tarvitsemme salaisuuksia. En aio kertoa omiani.

– Salaatko sinäkin minulta jotain? – Tietysti. Sinä järkyttyisit.

– Mitä nyt? – Te miehet.

Haluatte, että teitä pidetään arvoituksellisina ja kiintoisina.

Minä olenkin sellainen. Vannon sen.

Unohdetaan häät. Hypätään vain autoon ja ajetaan pois täältä.

Tuollako? Se ei ole... Mitä Jaggelle tapahtui?

Jaggella oli pitkä historia, paljon tunteellista painolastia.

Joten vaihdoin sen eilen. Perheauto sopii meille paremmin.

– Et kai vastusta sitä? – En, sitä vain että...

Se Jagge oli vain enemmän sinun tyyliäsi.

– Katso. – Senkin sika!

Minä rakastan sinua. Menetkö kanssani naimisiin?

– Salaisuuksineen kaikkineen? – Tee se. Ota riski.

Aloita puhtaalta pöydältä.

Kyllä.

Luojan kiitos tuosta. Voimmeko nyt aloittaa?

Suomennos: Tommi Lupunen SDI Media Finland