Original subtitles

Liittoutuneiden sotilaat, merimiehet ja lentäjät:

Olette nyt lähdössä suurelle ristiretkelle-

jota olemme kauan valmistelleet.

Maailman katseet ovat nyt teissä.

Odotukset ja rukoukset kaikkialta maailmassa marssivat kanssanne.

Urheiden liittolaistemme ja aseveljiemme rinnalla-

nujerratte Saksan sotakoneiston.

Tavoitteena on musertaa natsien hirmuvalta Euroopassa-

ja taata turvallisuus vapaassa maailmassa.

Tehtävä ei ole helppo.

Vihollinen on hyvin koulutettu ja sotaan tottunut, se vastustaa kovasti

Mutta nyt eletään vuotta 1944.

Natsien riemuvoittojen jälkeen vuonna 1940 ja 1941 on tapahtunut paljon.

Liittoutuneet ovat aiheuttaneet tappioita sodassa mies miestä vastaan

Ilmahyökkäyksemme ovat heikentäneet huomattavasti Saksan ilmavoimia-

ja kapasiteettia käydä sotaa maan kamaralla.

Kotirintaman ansiosta meillä on ase- ja ammusylivoima-

ja käytössämme on suuria yksiköitä sotaan varautunutta henkilökuntaa.

Vuorovesi on kääntynyt. Vapaa maailma marssii yhdessä kohti voittoa.

Luotan rohkeuteenne, velvollisuuden- tunteeseenne ja taistelutahtoonne.

Vain täydellinen voitto riittää meille. Lykkyä tykö.

Rukoilkaamme Jumalalta siunausta tälle jalolle tehtävälle.

Chris?

Chris!

Chris?

Mitä? Peeveli vieköön, isä! Mikä sinua vaivaa?

Nythän on jo iltapäivä. - Koulu on loppunut.

Ja siksikö makaat sängyssä koko päivän?

Anna minun nyt olla...

Ylös siitä ja heti.

Kiitos.

Tosi kypsää.

Saakelin mulkku.

Hei, kulta. Haluatko syödä jotain? - Ei, en tarvitse mitään.

Mitä nyt?

Kello on melkein yksi. Saako hän muka nukkua niin kauan?

Richard, älä ala taas. - Älä ala taas...

Koulu loppui yli viikko sitten, ja hän vain pelaa videopelejä-

ja hengailee kaveriensa kanssa.

Eikö sinun pitänyt mennä värväytymään armeijaan?

Saisinko ajatella sitä jonkin aikaa?

Mitä ajattelemista siinä on? Luulin, että haluat armeijaan.

Hän on oikeassa. Ei sillä kiire ole.

Oletko nyt hänen puolellaan? - Tässä kenenkään puolella olla.

Hän on juuri lopettanut koulun. Annetaan hänen levätä vähän.

No, mitä olet ajatellut?

Etkö voisi jo ottaa vähän vastuuta? Auta vähän äitiäsi ja minua.

Mene osapäivätyöhön, osallistu laskujen maksamiseen.

Olen etsinyt töitä. - Et kyllin tarmokkaasti.

Isä, jätä minut rauhaan.

Olet liian lempeä häntä kohtaan. - Hienoa, alatko nyt nalkuttaa minulle?

Haluan vain hänen parastaan. - Ja armeijako olisi?

Eikö sinusta?

Lähettää poikamme hengenvaaraan? Ei, en halua sitä.

Hän on aina halunnut armeijaan, ihan pienestä pitäen.

Siksi, että sinä olit halunnut sitä, mutta et voinut vammasi takia.

Kaikki pojat haluavat kasvuiässä ilahduttaa isäänsä.

Hän yrittää tehdä sinut ylpeäksi teke- mällä jotain, mitä sinä et ole voinut.

Ei se siltä ainakaan enää näytä.

Ehkä hän haluaa näyttää sinulle olevansa aikuinen.

Etkö muista, millaista elämä oli hänen ikäisenään?

Muistan, olin tyhmä kuin mikä. - Niin olit.

Karen, tämä on tärkeää aikaa hänen elämässään.

Jollemme ohjaa häntä oikeaan suuntaan hän kuluttaa monta vuotta turhaan.

Elämme merkillistä aikaa.

Mikä ihmisen keski-ikä on nykyään? 70-80 vuotta.

Tässä me olemme, 18-vuotiaat.

Miksi yhden harha-askeleen takia menisi 50-60 vuotta hukkaan?

Paskapuhetta se on.

Armeijassa sanotaan että pitää aloittaa nuorena.

Aiotko todellakin mennä armeijaan?

En ole varma.

Jos haluat puhua jonkun kanssa, jolla on kokemusta armeijasta-

samalla kadulla jolla tätini asuu, asuu vanha ukko, joka on ollut armeijassa.

Niinkö? - Hän oli mukana D-päivänä.

Hän voitti kai jonkun kunniamitalinkin.

Häntä kutsutaan Haukansilmäksi.

Hei, veteraani. Mitä sinulla on kassissa?

Ei kuulu sinulle pätkääkään.

Turha olla töykeä. Sitä me vain, että tarvitsetko kantoapua.

Vai olette te partiolaisia?

Luulin teitä iskuhommissa oleviksi mieshuoriksi.

Haista vittu, ukkeli.

Ennen kuin jatketaan tästä, teidän tulisi tietää jotakin.

Vai niin, no mitä? - Olen paha.

Ilkeä ja liian vanha kuuntelemaan paskaa.

Onpas vaarilla puheet. - Joo, olet hauska mies.

Säälittää ihan, että pitää ryöstää sinut.

Lompakko tänne. - Valitan, poika.

En tainnut kuulla. - Kuulit kyllä.

Tehkää itsellenne palvelus ja palatkaa partioleirille.

Ennen kuin jollekulle käy pahasti. - Sinulle tässä pahasti käy.

Tänne se saatanan lompakko!

Kiitos. Onko tuo vaimosi?-On. Olimme naimisissa melkein 50 vuotta.

Onko hän kuollut?

On. Siitä on pian kolme vuotta.

Otan osaa. - Kiitos.

Ja tuo on kai poikasi. - Niin. Asuu Connecticutissa.

Aiotko soittaa poliisille? - Miksi?

Noiden pitäisi olla vankilassa.

Kytät eivät välitä mitä täällä tapahtuu.

Eivätkä ne todellakaan välitä tällaisesta vanhasta pierusta.

Sanohan minulle-mitä sinä täällä oikeastaan teet?

Voisin oppia sinulta paljon.

Mitä iloa minulle siitä olisi? - Mitä haluaisit?

Näitkö pihani? Ihan surkean näköinen, vai mitä?

Voi olla.-0800 huomenaamuna käynnistät ruohonleikkurin.

Kun olet tehnyt sen vastaan kysymyksiisi.

Ei se ole minusta oikein...

Aseet eivät siis pelota sinua mutta rankka duuni pelottaa.

Ei pelota, sitä minä vain että... - Hyvä, nähdään aamulla.

Milloin sinä menit armeijaan?

Minä sain kutsunnan 25. Huhtikuuta 1941.

Jouduin 175. Jalkaväkirykmenttiin, joka kuului 29. Jalkaväkidivisioonaan.

Vuonna 1943 minut lähetettiin Skotlantiin viiden viikon koulutukseen

Meitä johtivat brittiläiset kommandosotilaat.

Kävin läpi koulutuksen, minusta tuli sissi ja palasin Englantiin.

Halusin eliittiyksikköön.

Ilmoittauduin vapaaehtoisena laskuvarjojoukkoihin.

FDS:n kersantti oli kuullut erikoiskoulutuksestani-

ja hän järjesti niin että pääsin mukaan.

Myöhemmin tulimme tunnetuksi Filthy 13-ryhmän nimellä.

Matkamme alkoi, kun meidät vietiin Englantiin Essexin harjoitusleirille-

viikkoja ennen D-päivää.

Kersanttimme nimi oli McNasty.

Ei hän iso ollut, mutta yksi kovimmista luista, joita olin tavannut.

Tajusin heti haluavani olla niin kuin hän. Mikään ei pelottanut häntä.

Agnew oli alipäällikkö, varsinainen härkä.

Laadukkain näkemistäni sotilaista. Osasi lentää ja kuljettaa veneitä.

Frenchy oli naimisissa, hänellä oli poika. Hän oli sentimentaalinen.

Mutta oli hänkin kova luu.

Chuck oli hyvin nuori ja temperamenttinen.

Hänet lähetettiin meille, koska kukaan ei voinut käsitellä häntä.

Piccadilly Willy oli naistenmies.

Huorat liikkuivat siihen aikaan Piccadilly Circusissa Lontoossa-

ja hän vietti kaiken vapaa-aikansa siellä.

Resupekka sai lempinimensä siitä ettei hän pitänyt huolta asepuvustaan.

Hänen housujaan ei varmaankaan pesty kertaakaan koko palvelun aikana.

Goo-goo oli Jolietista, Illinoisista. Kerran hän kaatui niityllä.

Lehmänpaskaan. Hän nousi ylös ja johti muut sivuun.

Hän sanoi: "Jos te olisitte astuneet siihen, tiedä minne olisitte menneet."

Dinty oli aika hiljainen kaveri.

Hän yllätti meidät, kun hän läksytti kersanttia pyyhkeensä polttamisesta.

Hänellä ei ollut paljoa sanottavaa mutta häntä kunnioitettiin.

Loulip oli 185-senttinen kaveri ja hyvin älykäs.

Hänellä oli lättäjalat ja hän käveli kuin ankka.

Mutta fyysisesti hän oli kaikkia muita edellä.

Peepnuts puhui piipittävällä äänellä. Hän kuulosti kananpojalta.

Hän oli liian lyhyt moneen tehtävään, mutta hän oli erityisen rohkea.

Joeylla oli puolalaiset sukujuuret.

Jos meidän piti valloittaa rakennus, hän oli mukana alusta asti.

Max oli kova kuin mikä ja rykmentin parhaita football-pelaajia.

Hän ei kaihtanut mitään, mutta hän ei ikinä aloittanut riitaa.

Ja sitten tietysti minä.

Olin vasta 20, mutta kun olin saanut jotain tähtäimeen, osuin aina.

Minusta sanottiin, että minulla oli haukan silmät.

Eiköhän sinun pitäisi nyt mennä kotiin. - Okei, joo.

Mutta kai me voimme vielä jutella?

Toki.

Kävisikö se huomenna? - Mikäpä siinä.

Ota mukaan pensassakset. - Pensassaksetko?

Miten menee? - Hyvin, kiitos.

Ajattelin että pikkuleipä voisi maistua.-Kiitos.

Joko tiedät mitä rupeat tekemään nyt kun koulu on loppu?

Mietin sitä vielä.

Tiedän, että päätöksen tekeminen aiheuttaa paljon painetta-

mutta muista vain tämä.

Eivät menestyneetkään ihmiset tienneet sinun iässäsi mitä tekisivät.

Jotkut oivaltavat sen vasta paljon myöhemmin elämässään.

Isä ei kyllä olisi samaa mieltä.

Niin, isäsi on huolissaan.

Niin moni nuori menettää uskonsa lopetettuaan koulun.

Työtä on vaikea saada, joten jotkut masentuvat ja joutuvat vaikeuksiin.

Hän ei halua, että sinulle käy niin.

Ei minulle käykään. - Tiedän.

Jos haluat saada selville, mikä sinulle on elämässä parasta-

riittää, että selvität yhden asian.

Mikä se on?

Se, mikä sinusta tuntuu parhaalta.

Mikä merkitsee sinulle eniten.

Kun tiedät sen, kaikki valkenee.

Kyllä minä siitä jotenkin selvää otan. - Niin, kyllä sinä.

Ole vain huoleti.

Nähdään myöhemmin. - Kiitos, äiskä.

Haloo. - Hei, isä.

Anthony? Oletko se sinä? - Joo.

Et ole soitellut aikoihin.

Niin, olen pahoillani. On ollut kaikenlaista.

Mitä haluat?

Halusin vain kuulla miten voit.

Älä puhu paskaa, en ole eilisen teeren poika.

Isä...

Minut tapetaan.

Paljostako on kyse tällä kertaa?

20000:sta.

Jessus.

Saakelin koulukoris! Yksi korsto teki korin juuri ennen loppuvihellystä.

Sain saatana sydärin!

Mitä aiot tehdä?

Siksi minä soitan. Voisitko auttaa jotenkin?

Asuisinko täällä, jos minulla olisi 20 000 patjassa? Ajattele vähän, poika.

Miten se mitalisi?

Minun mitaliniko? - Siitä saisi paljon rahaa.

Isä? Haloo?

Hei poika, huilaa vähän. Tule juomaan jotakin.

Mitä muistat D-päivästä?

Hiljaisuudet. - Hiljaisuudet?

Taisteluissa on aina hetken hiljaisuus.

Aseet ja pommit pitävät sellaista ääntä että korvista valuu veri.

Mutta välissä on hiljaisia hetkiä. Yhtäkkiä kaikki hiljenee.

Kaaoksessa ei ole aikaa ajatella, on vain adrenaliini ja henkiinjäämisvaisto

Mutta...

Hiljaisten hetkien aikana...

Silloin kuulee vain sydämenlyöntinsä.

Oman hengityksen.

Niinä hetkinä-

ehtii ajatella sitä-

mistä todella on kysymys.

Ennen kuin hyppäsimme Normandiaan maalasimme kasvomme kuin intiaanit.

Se oli McNastyn ajatus. Hänessä oli intiaaniverta.

Pojat, suojaan. Sakut tulevat.

Älkää ampuko! - No, rauhallisesti nyt.

Olemme amerikkalaisia. Osaatteko englantia?-Joo, osataan.

Mistä olette tulossa?-Natsit hävittivät kylän. Tappoivat vaimoni.

Älkää tehkö pahaa tyttärelleni. - Emme me kellekään pahaa tee.

Agie!

Onko kannoillanne sakuja?

En usko. Olemme juosseet jonkin aikaa.

Okei.

Hyvä.

Tulkaa, olette turvassa meidän kanssa.

Ei! - Suojaan!

Mistä vitusta tuo tulitus tulee? - Väijytys!

Tuolla! - Puussa, Frenchy!

Tulittakaa! Mulkku!

Pudottakaa se puusta!

Ammu se!

Vittu sinua!

Mac, tule tänne. - Jumalauta!

Ase jumissa!

Perkele sinua! Tapan sinut!

Älä! - Jumalauta, yritän auttaa sinua!

Isä, isä. Ei...

Isä, nouse ylös.

Se on nyt sinusta kiinni, Haukansilmä.

Isä, nouse ylös. Älä kuole.

Isä, nouse ylös. Et saa kuolla!

Eikö joku voi auttaa? - Hän on kuollut, tyttö. Kuollut.

Voiko joku auttaa?

Voiko joku auttaa? - Anna hänen olla.

Ei, ei...

Ei, ei, ei! - Sinun on annettava hänen mennä.

Anna hänen mennä.

Et sinä voi pelastaa häntä.

Ei!

Sellaista se on taistelussa. Kaikki voi muuttua hetkessä.

Onhan sitä toisaalta helpottunut että selvisi hengissä.

Toisinaan taas toivoo, ettei tarvitsisi elää ne muistot mielessä.

Minulla on ihan uuno olo. - Miksi?

Ei olisi pitänyt pyytää sinua muistelemaan sitä.

Nyt ainakin joku ajattelee sitä. Ihminen unohdetaan helposti.

Meidät unohdettiin jo kun sota oli meneillään.

Kadotimme yhteyden esimiehiimme jotka luulivat meidän kuolleen.

Olimme jumissa Normandian maaseudulla ja ilman tukea.

Oliko tyttö yhä kanssanne? - Ei ollut.

Veimme hänet sairaalaan hänen isänsä kuoltua.

Seuraavana päivänä teimme väärän liikkeen.

Myöhemmin samalla viikolla kadotimme yhteyden johtoon-

ja harhailimme muutaman päivän.

Pidimme järjen päässä, mutta sakutkaan eivät olleet niin kaukana.

Näimme vain peltoja ja metsiä.

Sitten saavuimme eristäytyneelle metsämökille.

Menkää, menkää!

Liikkumatta!

Ihan sama keitä te olette, ammun teiltä pään tohjoksi!

No niin... Osaatteko te englantia? - Joo, osataan.

Mikä sinun nimesi on? - Arthur.

Vaimoni Andrea, ja lapsemme Raphael ja Marianne.

Sukunimi? - DuBois.

Oletteko te ranskalaisia? - Olemme.

Minä olen syntynyt Pariisissa, vaimo Strasbourgissa.

Muutimme tänne mentyämme naimisiin. Lapsemme ovat syntyneet täällä.

Frenchy, mene yläkertaan katsomaan ettei talossa ole asiaankuulumattomia.

Kaikki asiaankuulumattomat ovat täällä.

Hei, nyt ollaan ystävällisiä! Emme me aio vahingoittaa teitä.

Olemme Amerikasta ja aiomme nitistää teitä sortavat natsisiat.

Olemme samalla puolella.

Ymmärrän, mutta tämä on kotini.

Kotimme tutkiminen on epäkunnioittavaa meitä kohtaan.

Mitä vielä. Tällä lailla tehdään aina.

Ei tässä mitään...

Agnew, Haukansilmä, tutkikaa paikat. - Käskystä.

Ei teillä satu olemaan tupakkaa?

Ei, minä en tupakoi.

Rouva, emme missään nimessä halua pelotella perhettänne.

Olemme hortoilleet täällä monta päivää.

Ilman syötävää ja juotavaa-

joten olemme kiitollisia tästä ateriasta.

Lähdettekö kun olette syöneet?

Totta kai.

Sinä se katsot koko ajan kelloa, Haukansilmä.

Näin hyvää ruokaa en ole ennen saanut.

Saakelin törppö.

Jonkin kummalliselta haisevan purkkijuuston lisäksi-

emme ole syöneet koko viikolla muuta kuin tätä. Totta kai se on hyvää.

Haista home. - Haista itse, paskiainen.

Ottakaa rennosti. Me lähdemme pian.

Olen pahoillani. Emme ole tottuneet vieraisiin.

Täällä ei ole käynyt vieraita moneen kuukauteen.

Arthur, tuo kaveri tuossa. Hän on Frenchy.

Osaatko ranskaa? - En osaa.

Synnyin Quebecissa, Kanadassa. Siellä puhutaan ranskaa-

mutta muutimme Valtoihin, kun olin parin viikon vanha.

Ei se sitten hyvä lempinimi ole. - Ei kai.

Mutta parempi se on Kuin Piccadilly Willy.

Miksi sinua siksi kutsutaan?

Tiedättehän Piccadillyn rautatieaseman?

Siitä kulkee junia kaksi kertaa tunnissa.

Oma rakkausvaununi on saakelin suuri juttu!

Riittää jo. - Mitä vittua?

Väitätkö, ettei tuo tenava tajua mistä hitosta me puhumme?

Minulta meni poikuus 9-vuotiaana!

Tiedän mistä te puhutte. Olette huorien tarpeessa, eikö niin?

Sinulla on fiksu poika, Arthur. - Hänen pitäisi ajatella tapojaan.

Anna olla, lapsi hän vain on.

Kiva taulu.

Se on kopio, ei minkään arvoinen.

Se on "Nainen pellolla".

Siinä ei ole käytetty mielikuvitusta. Senhän näkee jo aiheestakin.

Se olisi arvokas, jos se olisi alku- peräinen. Monet on kuuluisa taiteilija.

En ole ikinä kuullutkaan. - Niin joku sanoi eilenkin.

Eivät kaikki arvosta taidetta.

Kävikö täällä joku eilen?

Mitä? - Sanoit, että täällä kävi joku.

Niin, ystäväni kävi.

Merkillistä.

Mikä?

Sanoit, ettei teillä ole käynyt ketään kuukausiin.

Entä sitten? - Ei mitään erityistä.

Vain se, ettei teillä ole käyty kuukausiin, mutta silti joku kävi eilen.

Hermot... Ei kotiin joka päivä hyökkää aseistettuja miehiä.

Miksi se hermostuttaa? Mistä kiikastaa?

Kiikastaako jostakin?

En ymmärrä, mitä merkitystä sillä on.

Meidän hommassa olemme huomanneet että jos joku valehtelee pikkuasiasta-

on olemassa vaara, että hän valehtelee isommistakin asioista.

Mitä tarkoitat?

Tämä jännittynyt ilmapiiri kodissanne...

Johtuuko se vain meistä?

Eikö aseistautunut jenkkiporukka muka ole pelottava?

Moni luulee, että sotilaan tulee vain olla vahva ja kestävä.

Niin ei asia ole.

Täytyy olla myös vaistoa toteamiseen, ettei kaikki ole hyvin.

Jotta aavistaa väijytyksen.

Olemme tavallinen perhe. Emme me saksalaisia puolusta.

En minä sitä väitäkään.

Mutta tiedänkö kaiken mitä minun pitää tietää?

Seinää vasten! Täysillä nyt!

Pirulainen...

Hyvin ammuttu.

Mennään nitistämään hänet.

Jenkkimulkut! - Mitä hän sanoi?

Jotain mulkusta. - Niin.

Hän haluaisi leikkiä mulkuillamme. - Vitun jenkkipervot.

Hän osaa englantia.

Ei sinulla satu olemaan tupakkaa?

Painukaa vittuun. - Ei se tainnut ymmärtää.

Katsotaan ymmärtääkö se tätä. - Jumalauta!

Ei tainnut mennä perille. Kokeillaan tätä.

Teenkö lopun hänen kärsimyksistään?

Älä. Annetaan hänen kärsiä.

Saatanan mulkut, tappakaa minut! Nyt!

Kun saavut helvettiin, sano, että Filthy 13 lähetti sinut.

Menetitte paljon miehiä. - Niin.

Moni meistä kuoli, mutta tapoimme mekin monta.

Miltä se tuntuu? - Ihmisen tappaminenko?

Hiton kauhealta.

Kauheampaa on vain se että siitä saa mitalinkin.

Ei sillä ole väliä, että vihollisella on erilainen ideologia.

Jos sinussa on vähääkään sielua, se tuntuu.

Emme me kovin erilaisia ole, vaikka olemmekin eri maista.

Tottelemme käskyjä ja yritämme pitää huolta perheestämme.

En olekaan puhunut näistä asioista pitkään aikaan.

Mutta päivääkään ei kulu etten ajattelisi sitä.

Toisinaan kun on ilta...

Kun vain suljen silmäni-

koen uudelleen taistelutantereen tapahtumat.

Ne kummittelevat minulle.

On surkeaa, etteivät he saaneet mitään apua sodan jälkeen.

Aika kuluu, maailma muuttuu, ihmiset unohtavat.

On se niin traagista että.

Jonkun pitäisi kirjoittaa kirja heistä.

Miksi sinä et kirjoita? - Kirjallisuus on heikko puoleni.

Älä vähättele. Olen lukenut juttuja, joita kirjoitit pienenä.

Siitähän on monta vuotta. Mistä sinä ne löysit?

Äitisi näytti minulle. Hän on säästänyt kaikki.

Hänellä on laatikollinen kirjoittamiasi novelleja.

En tiennyt, että hän on säästänyt ne.

Lue ne uudestaan. Voit saada niistä inspiraatiota.

Muistat ehkä, kuka olit, ennen kuin sanottiin, mikä pitää olla.

Olipa syvältä.

Vastaus siihen, mitä sinun on tehtävä elämälläsi, on tärkeä.

Totta.

Kun kysyy miksi tapaa ihmisiä, voi olla että tapasit juuri siksi Haukansilmän.

Ei siksi, että sinusta tulisi sotilas, vaan siksi että kirjoittaisit siitä.

Haluaisitko sinä tavata hänet?

Luulin ettei kaverillasi ollut tavoi- tetta, ja niin hän toi sinut tänne.

Hän on tehnyt ainakin yhden päätöksen. - Niin kai.

Miten olet saanut noin tasokkaan tytön?

On minullakin hetkeni.

Millaiset eka treffit teillä oli? Et varmaankaan tarjonnut hampparia.

Se oli aika ihanaa.

Rakastan tähtiä, mutta kaupungin valoissa niitä on vaikea nähdä.

Chris tiesi sopivan alueen.

Siellä säästetään energiaa sammuttamalla välillä sähköt.

Niin. - Menimme yhden talon katolle.

Hän levitti sinne huovan, otti esille samppanjaa ja lempikukkiani.

Pian sähkö katkesi ja taivas alkoi loistaa.

Joimme siinä koko illan samppanjaa ja katsoimme tähtiä.

Hän tiesi, että veljeni Alan oli kuollut vuotta aikaisemmin.

Olin sanonut, että luulen ihmisen kuoltuaan muuttuvan tähdeksi.

Illan päätteeksi Chris näytti minulle tähteä-

ja sanoi, että hän oli rekisteröinyt sen Alaniksi veljeni mukaan.

Sain siitä todistuksenkin, ja se siitä.

Tosi ajattelevaisesti tehty, poika.

Ikävä kuulla veljestäsi. - Kiitos.

Menetin vaimoni Theresan jokin vuosi sitten.

Meillä ei ollut yhtä hienot eka treffit kuin teillä.

Vein hänet tanssiaisiin. Sillä lailla vuonna 1941 tehtiin.

Eikä se paikkakaan ihmeellinen ollut, mutta Theresa oli.

Hänen tarvitsi vain hymyillä minulle, niin kaikki tuntui suurenmoiselta.

Hän kirjoitti minulle joka päivä kun olin poissa.

Kun olin koulutuksessa, sodassa.

Kaikki kirjeet eivät tulleet perille, mutta hän kirjoitti ne.

Menittekö naimisiin ennen sotaa vai sen jälkeen?-Jälkeen. 1949.

Elämäni paras päätös.

Hän ei varmaankaan halunnut, että olisit sotimassa.-Ei.

Hän ymmärsi, että oli pakko. Olin sellainen, ja hän hyväksyi sen.

Sait kuulemma mitalinkin.

Kunniamitalin.

Hienoimman, minkä USA:ssa voi saada.

Haluatko nähdä sen? - Totta kai.

Se on kaunis.

Saitko sen sala-ampujan ampumisesta vai sen natsin ampumisesta mökillä?

Ei, ihan eri asiasta.

D-päivän jälkeen McNasty, Agnew ja minä-

jouduimme sairaalaan Normandiassa.

Liittoutuneet löysi meidät, kun olimme hortoilleet viikon erämaassa.

Se oli sotilassairaala. Siellä oli haavoittuneita sotilaita.

Arvatkaa pojat mikä nyt maistuisi? Amerikkalainen hodari.

Täällä laiskamadot puhuvat vain makkarasta.

Kirjoitatko poikaystävällesi?

Naulan kantaan.

Mikä hänen nimensä on? - Marlene.

Marlin.

Joo, varmaan söpö kaveri.

Pidän hänen hiuksistaan. - Varmasti.

Pojat...

Kun palaamme Englantiin, vien teidät mökilleni metsästämään.

Kaurista, jänistä ja kalaa.

Olimme kerran kalastamassa salaa ja jemmasimme kalan sängyn alle.

Olimme olleet lordi Wilsonin mailla.

Olimme juuri ehtineet takaisin kun oveen koputettiin. Se oli Leach.

Vihaan sitä kaveria. - Paskiainen.

Kersantti ja paskiainen. - Paskiaiset pärjää.

Joo. - Jetsulleen.

Leach karjui minulle päin naamaa.

"Oletko varastanut kalaa?" Sanoin että en ole.

Samalla ne kalat sätkivät ja liikkuivat sängyn alla.

Niillä oli orgiat, ja minä vain väitin etten ollut ollut kalassa.

Jäitkö kiinni? - En. Hän lähti.

Siellä minä istuin huoneessa joka haisi kuin kaatopaikka.

Olutta ja kaurista, pojat. - Niinpä.

Kuulostaa hyvältä.

Amerikkalainen sotilas sisäänkäynnin vieressä. Aseistettu.

Eli sairaalassa on amerikkalaisia sotilaita toipumassa.

Voi olla brittejäkin ja muita liittoutuneiden miehiä.

Pyydetäänkö ilmaiskua?

Sieltä ei vastata radioon. Meidän pitää hoitaa se itse.

Miten tekisimme sen?

Viekkaudella.

Ensimmäinen kohde on vartiosotilas.

Emme saa paljasta mitään sisällä oleville.

Aseita emme siis voi käyttää.

Täytyy käyttää muita keinoja. - Selvä.

Anteeksi, mutta sängyt kakkosesta on siirrettävä neloseen.

Ja minun on annettava penisilliiniä.

Ketään ei tarvitse siirtää. Tässä on valtavasti reseptejä.

Ymmärrän, mutta... - Ei nyt, sisar.

Vietkö tämän osastolle kuusi?

Siinä kaikki.

Tappakaa ne! - Mackie!

Kiitos ja näkemiin, mulkku!

Hitto. Unohdin kysyä onko sillä tupakkaa.

Ase pois. - Ehditkö tappaa meidät molemmat?

Oletko niin nopea? - Piru sinut periköön.

Vaikka ehtisitkin, miten pitkälle pääsisit?

Liittoutuneita on joka paikassa. Pian sinä heihin törmäisit.

Ase pois tai tapan tämän tytön.

Anna hänen mennä. Sota ei ole hänen, se on meidän.

Selvitetään se nyt, sinä ja minä.

Ase pois tai tapan hänet!

Päästä hänet menemään.

Lasken kolmeen. Jollet pudota asetta-

minkä perkele tapan hänet. Yksi!

Kaksi!

Kolme.

Olutta ja kaurista, pojat. - Joo.

Joo. Olutta ja kaurista.

Jotkut sotilaat tuntevat elävänsä vain taistelutantereella.

Minä en ikinä saanut potkua siitä.

En tuntenut tyydytystä silloinkaan kun sain mitalin.

Näin on näreet.

Tunsin eläväni vain silloin kun Theresa oli rinnallani.

Jokainen hetki hänen kanssaan oli lahja.

Kiitos että kerroit. Se oli varmaankin vaikeaa.

Suurkiitos että kerroit siitä. Se merkitsee minulle paljon.

Vaikka vain muistaisit yhden asian, muista tämä:

Kukaan ei ole kuollut toivoen, että hän olisi ollut enemmän rintamalla.

Kuoleva ihminen ajattelee vain rakkaimpiaan, -

niitä, jotka rakastivat häntä.

Hei. - Hei.

Kävit värväystoimistossa.

Joo.

Miten meni?

Ei hurraamista. - Niin, sitä epäilinkin.

Kuule, isä.

Olen pahoillani. En halua mennä armeijaan.

Kyllä pelätä saa. - Ei kyse siitä ole.

Siihen on toinen syy. - Mikä?

Jessica. Rakastan häntä.

Jokainen yhteinen hetki hänen kanssaan on lahja.

Eräs juttu... En ole kertonut kenellekään...

En edes äidillesi. - Mikä se on?

Sinähän tiedät-

että en voinut liittyä armeijaan koska olin loukannut jalkani.

Niin.

Se oli pinnausta.

Pinnausta? - Niin...

Tai ei oikeastaan. Sitä on vaikea selittää.

Halusin todella mennä armeijaan.

Mutta juuri sitä ennen kävi ilmi että äitisi oli raskaana.

Oli pakko valita.

Tajusin nopeasti, että valinta oli helppo. Perhe voitti helposti.

En voinut jättää häntä yksin kasvattamaan sinua.

Olisin ollut kuukausia poissa kotoa.

En minä voinut.

Ihan totta? - Joo.

Olen pahoillani.

Olen ollut ääliö. Minun ei olisi pitänyt painostaa sinua liittymään.

Ei se mitään. - Älä sano niin.

Älä sano niin.

Olen vain pelännyt, että joudut johonkin jengiin, tai...

...että syrjäydyt. Vaikka tiedän kyllä että et siinä niin tyhmä ole.

Mutta kuitenkin...

Äitisi auttoi minua ymmärtämään-

että heijastin vain pelkoni sinuun. Sitä minä pyydän anteeksi.

Ei sitä pidä pyytää anteeksi että välittää.

Voisinko silti antaa yhden neuvon? - Totta kai.

On hienoa olla rakastunut.

Jotta sinä ja Jessica voitte elää yhdessä-

teillä on oltava yhteiset toiveet ja haaveet.

En tiennyt, mitä haluan tehdä.

Nyt minulle on kuitenkin valjennut mitä minun täytyy tehdä.

Haukansilmä?

Haukansilmä?

Herää.

Kuolema.

Kuolema on tie.

Elämä on polku.

Sielu on tiennäyttäjä.

Aivot ajattelevat kuolemaa. Sydän ajattelee elämää.

Mutta sielu...

Sielu ajattelee ikuisuutta.

Hän muutti testamenttiaan elämänsä viimeisen viikon aikana.

Siinä on seuraava lisä:

"Kunniamitalini saa ystäväni Christopher Summerbee."

"Hän saa sen siksi, että hän tietää mitä rohkeus tarkoittaa."

"Ei vain siksi että hän pelasti henkeni"-

"vaan siksi, että hän pelottomasti valitsee oman polkunsa elämässä"-

"ja on rehellinen itseään kohtaan."

Saat aikaa kerätä itsesi kokoon. - Kiitos.

HAUKANSILMÄ JA FILTHY 13

Olisipa Franklin D Roosevelt saanut nähdä tämän päivän.

Kenraali Eisenhower on tiedottanut että Saksa on antautunut-

liittoutuneille.

Vapauden liput liehuvat taas kaikkialla Euroopassa.

Tästä voitosta kiitämme yhteen ääneen-

kaitselmusta, joka on johtanut ja tukenut meitä-

vaikeuksien pimeydestä valoon.

Suomennos: Uolevi Outokumpu www.ordiovision.com

.:: TWA - Your Source Of Quality! ::. www.nordicB.org