Original subtitles

Olen elävä esimerkki sanonnasta "parempi myöhään kuin ei milloinkaan".

Vielä muutama vuosi sitten -

elämäni oli tasaista, ennustettavaa ja rauhoittavan rutiininomaista.

Viimeaikaiset seikkailuni muuttivat kuitenkin kaiken.

Mitä siis tapahtuu seuraavaksi?

Minua pidetään nyt tavallaan matkailijana,

joten olen haastanut itseni toteuttamaan toivelistani…

TOIVELISTA

…ennen kuin potkaisen tyhjää.

Hain paljon tietoa -

ja pidin mielen avoimena.

AMAZONIN SEIKKAILUT

Kuka patikoi Amazonin alueella?

Laadin sitten oman listani.

Katsokaa tätä.

Tervetuloa Lontooseen!

Olen turisti enemmän kuin koskaan.

Nämä ovat hienoimpia -

matkailuelämyksiä, jotka on koettava kerran elämässä.

Älä käsitä väärin, mutta kyyti on hirveä.

Toive on toteutettu.

- Olen ensi kertaa Irlannissa. - Kävin täällä jo aiemmin.

- Jep. Kerran. - Tai kaksi.

- Kerran. - Niin.

Se, pitäisikö minun kokea nämä elämykset,

on toinen asia.

Haluaisin ajatella -

olevani hieman uskaliaampi…

Uskomatonta, että olen täällä oikeasti.

…ja hieman rohkeampi.

Mikä torjunta!

Onnistun tietenkin paineen alla.

Tämä voisi siis olla toistaiseksi mieleenpainuvin matkani.

Halusitko humaltua prinssi Williamin kanssa?

- Se oli ylin toiveeni. - Vai niin.

TAVALLINEN BENSIINI SUPERBENSIINI

SEKATAVARAKAUPPA

Tervetuloa -

- Doucet'siin. - Mitä kuuluu?

Hyvää, entä sinulle?

Hyvää.

Miksi tulit seudulle?

Lähden autoreissuun.

Hienoa. Kerro, jos tarvitset apua.

Olisi hyvä, jos lähtöni estettäisiin.

Katsotaan, mitä löydän.

Haen tarvikkeita suurta asuntoautoreissua varten.

Cashewpähkinöitä.

Jotain suklaista. Asioita, joista tulee hyvä olo.

Kerronpa, mitä en tarvitse.

Muistoa tämän näkemisestä.

En tarvitse sitä.

Mitä minä teen? Olen pulassa korviani myöten. Uskomatonta.

Tämä on ensimmäinen asuntoautoreissuni. Se on miljoonien huvia.

Yritän siis selvittää, mikä siinä viehättää.

Hieno lakki.

- Kiitos. - En kieltäydy mistään.

Kiitos paljon.

Eipä kestä.

Autoreissu täysin vieraan kanssa on yksi asia,

jolle olen avoin.

Alue on minulle tuntematon monestakin syystä.

Olen ollut Louisianassa hyvin vähän.

Syvän Etelän kaunis osavaltio tunnetaan luonnonmaisemistaan -

ja valtavista rämeistä, jotka jatkuvat silmänkantamattomiin.

Yli 45 miljoonaa amerikkalaista lomailee vuosittain asuntoautossa.

Olen siksi cajunien mailla,

tämän massiivisen liikkuvan yhteisön lempikohteessa.

Onpa suuri.

Olen valmistautunut tähän ja innoissani.

Valmiina lähtöön.

- Hei, Eugene. - Älä sano. Will, asuntoautomies.

- Niin olen. - Selvä.

Olet melko pitkä.

- Pitkäkö? - Niin.

Vain hiukseni ovat.

- Minä en ole. - Et ole.

Teetkö tätä paljon?

- Reissuja asuntoautolla. - Monenlaista retkeilyä.

Niin. En oikein tiedä, miksi, mutta se selviää kyllä.

Hyppää sisään.

RV tarkoittaa tietenkin asuntoautoa tai -vaunua -

eikä aiempien luulojeni mukaista -

"riistettyä vapaa-aikaa".

Tässä on olohuone.

Melko mukava, vai mitä?

Niinpä.

- Tämä on hyvä. - Liesi, mikroaaltouuni,

wc-alue ja kunnon suihku.

Will tietää kaiken asuntoautoista.

Toivon, että hän voi vastata kysymyksiini.

Etenkin kysymykseen "miksi".

Monet kanadalaiset -

tulevat tänne kylmyyttä pakoon,

sillä ilmasto on Louisianassa lauhempi.

- Puhut muuttolinnuista. - Niin.

Yli miljoona matkailijaa muuttaa talveksi etelään joka vuosi.

Monet kerääntyvät Louisianaan, jossa tilaa on paljon.

Näyttää hieman ahtaalta. Asuntoautossa…

Hiemanko? Yritän kääntyä.

Tiedän, että olet jumissa. Anna kun autan. Noin.

- Me lähdemme… - Selvä.

…seikkailemaan cajunien maille.

Olen innoissani. Lähdetään, niin pääsemme pian perille.

- Mennään. - Selvä.

- No niin. - Hyvä.

Auton suuruudesta saa käsityksen, kun sillä lähtee ajamaan.

Se on hyvin suuri. Otetaan rauhallisesti.

Kolmen päivän Etelä-Louisianan-matkamme alkaa rämeiltä,

mutkittelee sitten cajunien maiden läpi -

ja päättyy Mississippi-joen äärelle New Orleansiin.

Selvä. Matka on nyt alkanut.

- Olemme tien päällä! - Seikkailemme.

Kuin Bonnie ja Clyde mutta Clyde ja Clyde.

- Clyde ja Clyde. - Niin.

Perinteen mukaan asuntoautolle on annettava nimi.

Ehdottaisin Painajainen…

Painajainen.

- Mutta… - Keksin yhden.

Selvä. Minkä?

Tämä asuntoauto tärisee hieman.

- Vanha tärisijä. - Selvä.

- Hienoa. - Vanha tärisijä.

Töyssyt tuntuvat.

Minkä ikäisenä päätit lähteä tien päälle?

Innostuin, kun isäni osti retkeilyperävaunun.

Olin noin seitsenvuotias.

Se tuntui mahtavalta.

Pidän ulkoilmaelämästä. Rauhasta ja hiljaisuudesta.

Yli sadan vuoden ajan -

tavalliset kansalaiset ovat voineet lähteä asuntoautolla esikaupunkialueilta -

avoimille teille.

Siihen tarvitaan vain täysi bensatankki.

Joskus haluan olla kuin…

Haluan hengittää ja haistaa raikkaan ilman.

Haluan nähdä karhun.

Me molemmat haluamme.

Sinun kasvatuksesi oli täysin erilainen kuin omani.

Niinkö?

- Me emme koskaan retkeilleet… - Aivan.

Emme vain toimineet siten.

Vain 20 prosenttia amerikkalaisista asuu maaseudulla.

Lopuille 80 prosentille -

Vanhan tärisijän kaltainen hyvä toveri tarjoaa helpon pääsyn avaraan luontoon.

Ajamme nyt Atchafalaya Basinin läpi.

Se on Yhdysvaltojen suurin räme.

Louisianan maantiede on ainutlaatuinen.

Noin puolet osavaltiosta on vesistöjä ja kosteikkoja.

Atchafalaya Basin on 4 000 neliökilometrin laajuinen suojapaikka villieläimille.

Etelä-Louisianassa ei voi vierailla käymättä rämeillä.

Jos tekee vankan päätöksen, sen voi jättää väliin.

Katso tätä rämettä.

Varo. Tämä on liukas.

Kapteeni Tucker!

Miten sait ylennyksen kapteeniksi?

Se on virallinen nimike, koska minulla on kapteenin lupakirja.

Selvä.

Olen sirotellut tuhkaa ja myös vihkinyt pariskuntia veden päällä.

Kapteenit voivat tehdä siten.

Me kastumme.

Mennään katoksen alle ja lähdetään.

Hyvä, että otit lakin mukaan.

Tarvitsen sitä.

- Seikkailun alussa annetaan nyrkkiä. - Selvä. Noin!

Hienoa.

Oletko käynyt ennen rämeellä?

En. Siihen ei ole ollut suurta kaipuuta, ja syitä on monia.

Ensinnäkin alligaattorit.

Voin yrittää kutsua yhden tänne.

Jos se ei onnistu, jonkun on laitettava jalkansa veteen.

Kuka kirjoittaa hänen vuorosanansa? Haluan tietää.

Ne puhuvat vain ranskaa.

Ilmeisesti.

Miksi ranskaa?

Ranskalaiset tulivat tänne Nova Scotiasta ja New Brunswickistä -

1700-luvun puolivälissä.

Britit karkottivat heidät,

ja he pakenivat näille rämeille,

joilla heitä alettiin kutsua cajuneiksi.

Eivätkö britit tulleet?

Kyllä, mutta eivät rämeille.

Aivan. Kuka voisi syyttää heitä?

Brittien olisi voinut kuvitella pitävän tästä sateesta.

Räme kuitenkin pelasti cajunit hyökkäykseltä.

Nyt siellä voi puhua luonnon kanssa,

vaikkakin ranskan kielellä.

Paikan kauneus on mielestäni ainutlaatuista.

Sanomme aamuisin herätessämme ranskaksi un autre jour en paradis,

uusi päivä paratiisissa.

Selvä.

On varmaan liian myöhä.

Tulit vasta, kun ilma viileni.

Sinä…

En nähnyt leijonia Etelä-Afrikassa, hirviä Ruotsissa -

enkä myöskään alligaattoreita täällä Louisianassa.

Se ei kuitenkaan haittaa.

Au revoir, mes amis. Bonsoir.

Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt sanoa: "Nähdään myöhemmin."

Olen iloinen, että kävin rämeajelulla.

En ollut kokenut tällaista kauneutta koskaan aiemmin.

Tiedätkö, mitä nyt tapahtuu?

- Avaimet. - Saat ajaa jättiläistä.

Minäkö?

- Mennään. - Selvä.

- Hei, Will. - Hei, Eugene.

No niin. Liikuta asuntoautoa!

Ala kääntää renkaita tännepäin.

Toiseen suuntaan. Juuri noin.

Olet luonnonlahjakkuus. Odota hetki.

Älä aja liian kovaa. Joudun juoksemaan.

Otitko vakuutuksen?

- Otin. - Selvä. Hyvä.

- Miljoonan dollarin. - Hyvä on.

Olen valmis viemään auton tien päälle. Lähdetään.

- No niin. - Selvä.

Will ja Eugene ovat taas matkalla.

- Clyde ja Clyde tien päällä. - Niin.

Kyllä. Tämä on tavallaan jännittävää.

- Miltä nyt tuntuu? - Helkkarin hyvältä.

Oikeasti.

Näytät hyvältä ratissa.

- Se on tietenkin tärkeintä. - Olennaista.

Kyse ei ole teoista vaan ulkonäöstä.

Ensimmäinen vastaantulija.

Hyvä on.

Tämä on leveä.

Jännitän pakaroitani.

- Minne menemme? - Leirintäalueelle.

CAJUN HERITAGE -LEIRINTÄALUE

Will kertoo, ettei karavaanarielämä ole vain maailman tarkastelemista -

tuulilasin läpi.

Omistajat ovat tuossa.

On kiivettävä alas ohjaamosta -

ja liityttävä yhteisöön, joka on valinnut asuntoauton rakkaaksi kodikseen.

Suoraan paikalle. Peruuta vain.

Niin sitä pitää.

Hyväkö? Hienoa.

Tästä saamme sähkön ja veden, ja jätevesi menee tähän.

- Selvä. - Onko?

Nuotiopaikka on tuossa. Tässä on pikku pöytäsi.

- Ja valoköynnös. - Järjestitkö sen?

Katso tuonne.

Hän on Shane. Omistaja.

Tervetuloa Cajun Heritage -alueelle.

- Mitä kuuluu? - Miten menee?

- Mitä kuuluu? - Hauska tavata.

Miten matka maillamme sujui?

Peruutin auton itse.

Mikä tässä paikassa houkuttelee ihmisiä kaikkialta?

Cajunit. Me pidämme hauskaa, kokkailemme ja syömme.

Pidämme musiikista. Tuomme leiriytymiseen tunnelmaa.

Siitä pidetään.

Saamme hänet pitämään tästä.

- Niin. - Hyvin pian.

Sinua onnisti tänään.

Järjestämme suuren tapahtuman paviljongissa.

Pidämme rapujuhlat. Tulkaa sinne.

Nähdään siellä.

Selvä. Kahvia.

Pärjään yleensä hyvin yksin.

Selviydyn todella helposti.

Will?

Selvä.

Kahvia.

Täytyy kai kysyä Williltä.

Se ei onnistu noin.

Lasi on yhä alhaalla.

- Selvä. - Nosta tämä ylös.

Noin.

- Kiitos. - Eipä kestä.

Tämä on kuin huono piknik.

Kahvissa pitää olla paakkuja.

Onko tämä pikakahvia?

Ei ole.

Luulin sitä pikakahviksi.

Vaikka kahvi oli samanlaista kuin rakkauteni asuntoautoilua kohtaan,

eli ei pikaista,

minun on aika heittäytyä -

pää, pyrstö ja kuori edellä cajun-tyylisiin rapujuhliin.

Kappas vain.

Mitkä juhlat. Hullua.

Odota. Katso tuonne.

Rapuja.

- Shane. Hieno paita. - Ystäväni. Te tulitte.

- Eugene. - Mitä kuuluu?

Esittelen morsiameni 35 vuoden ajalta. Tässä on Stacy.

Hauska tavata.

- Sinulle. Ja sinulle. - Kippis.

Kun pysähdyimme, ihmisiä ei juuri näkynyt. Katsokaa nyt tätä.

Lauantaisin täällä on jopa 800 henkeä.

Ravut ovat valmiita. Tule auttamaan.

- Mieluusti. - No niin.

Pidä kantta auki.

Täältä tulee rapuja.

Pidä kantta auki.

Ne maistuvat hyvältä.

Maustoimme niitä jo hieman. Nyt ravistellaan.

- Yksi, kaksi. - Laske alas.

Ravut olivat aluksi cajunien selviytymisruokaa.

Köyhän miehen proteiineja suoraan rämeeltä.

Nälkä kurnii.

"Rämeruoka" ei ehkä kuulosta herkulliselta,

mutta se on nykyisin miljoonabisnes,

ja 90 prosenttia Yhdysvaltain ravuista tuotetaan Louisianassa.

Oletko valmis?

Selvä. Tartu pyrstöön.

Niin.

Katkaise se.

Ime sitten päätä.

- Maista sitä. - Kokeile.

Et pety.

- Kokeile vain. - Pidät siitä ehkä.

- Imaise päätä. - No niin.

Ime kovaa.

Miltä tuntui? Oliko maukasta?

Kuori ulompi kerros.

- Vedetään ulos. - Noin.

Täydellistä.

- Onko kuortakin? - Hiukan.

Ei hullumpaa.

Se on peruselintarvike Louisianassa.

- Ota. - Maistan toisenkin.

Osaat nyt, Eugene.

Ruoka näyttää johtavan ystävyyteen karavaanariyhteisössä,

enkä voisi kuvitella mukavampaa seuraa ravun päiden imemiseen.

OTA AINA KYLMÄLAUKKU MUKAAN

Zydeco-musiikki on louisianalainen perinne.

Kreolien kehittämässä tyylilajissa laitettiin pyykkilauta rinnalle,

jotta pyykinpesu hoituisi samanaikaisesti.

Hullun hienoa. Pidän näistä.

Pyykkilaudoistako? Soita sinäkin.

Tule.

- Tule. - Pyykkilautaa soittamaanko?

On sanottava, että minusta ei tulisi hyvää rumpalia,

mutta tarjoan kyllä rahoille vastinetta pyykkilaudan kera.

Ilta oli mitä parhain.

Karavaanareilla tuntuu olevan tiivis yhteisö.

He ovat omaa luokkaansa, ystävällisimpiä tapaamiani ihmisiä.

Aikamoista rytmiä. Vien tällaisen kotiin.

Ihastuin tähän tänään.

Ilta oli todella hauska.

Odotan siis huomista ajomatkaa.

Mitä tapahtuukin,

suhtaudun myönteisemmin, ja hyvä niin.

Teen aamiaista. Ensimmäistä aamiaista.

Valintani on kaurapuuro.

Kävisin yleensä ulkona aamiaisella -

ja ottaisin… vaikkapa ihanan caffè latten -

ja erityisenä päivänä ehkä vohvelin.

Sokeria ei ole.

Katson siis, onko naapurissa sokeria.

Hei, naapuri.

- Eugene. - Steve Manuel. Miten menee?

- Hei, Steve. - Vaimoni Diane.

- Hauska tavata. - Samoin, naapuri.

Onpa kookas asuntoauto.

- Aivan uusi. - Luulin tuota suureksi,

kun astuin sisään. Se ei ole mitään verrattuna…

- Katsotaanko sisälle? - Katsoisin mielelläni.

Mietin, onkohan teillä sokeria,

- koska… - Ei ongelmaa.

Katsotaan. Voi luoja.

Tämä vasta on asuntoauto!

Hyvänen aika.

Selvä. En voi palata.

- En voi palata… - Haen sokeria.

Kiitos. Mikä näissä matkoissa viehättää ajamisen lisäksi?

Olen ollut kuljetusalalla koko elämäni.

Olen ajanut kaikkialla Yhdysvalloissa.

- Selvä. - Jatkoin kuitenkin aina matkaa.

Tällä tavalla pysähdyn ja tutustun kaikkiin paikkoihin -

enkä vain suhahda ohi rekan ratissa.

Alan pikku hiljaa päästä karavaanarielämän makuun.

Kunpa maku olisi tämä.

Tuolla on minun kullanmuruni, Vanha tärisijä.

Nimi on hyvä.

Oli hauska tavata.

Voi jösses.

Selvä.

Pidän kovasti Stevestä ja Dianesta.

He pitävät asuntoautoista.

Minäkin pitäisin, jos autoni olisi samanlainen.

- Sisään. - Hyvää huomenta.

- Mitä kuuluu? - Hyvää.

- Kiitos. - Tämä on sinulle.

Maistanko minä ensin -

- kertoakseni, onko… - Maistetaan yhdessä,

- niin näemme reaktion. - Maistetaan.

- Tämä on hyvää. - Niinpä onkin.

Todella hyvää. Oletko valmis lähtöön?

Olen. Kuka ajaa ensin?

Varmaankin sinä.

- Steven auto olisi hauskempi. - Totta.

Automme ei ehkä ole fiksuin mahdollinen,

mutta Vanha tärisijä vie meidät tänään rämeeltä rannalle,

sillä liikumme itään Lake Pontchartrainia kohden.

- Olemme päätiellä. - Nyt mennään.

- Upea päivä. - Aivan.

- Aurinko paistaa. Näytämme hyvältä. - Niin.

Tukimieheni Willin kanssa ajamisen toinen etu on,

että meillä on paljon aikaa keskustella aidosti tärkeistä asioista.

Lempipaikkasi Karibialla?

- Barbados. - Pidin Barbadoksesta.

Uinti on ollut minulle aina vain tapa pysyä elossa vedessä.

Tiedätkö, mitä house on?

Funkin, rhythm and bluesin ja soulin yhdistelmä. Paljon tanssia.

En.

Tämä on vaikea.

- Päästä heidät ensin. - Kiitos.

- Minulla on nyt pieni lapsenlapsi. - Niin.

- Minkä ikäinen? - Kaksi- ja puolivuotias.

Se on hienoa.

KEITETTYJÄ RAPUJA

- Missä olemme? - Madisonvillessä.

KAUPUNGIN RAJA

Täytetäänkö tankki?

Haetaan myös naposteltavaa.

Mitä syöt asuntoautossa?

Cajunien keitettyjä maapähkinöitä. Oletko jo syönyt niitä?

- Lämpimiäkö? - Keitettyjä.

- Kulhossako? - K-e-i-t-e-t-t-y-j-ä.

- Lausun oudosti. Keitettyjä. - Rapeita?

- Ei, vaan… - Eikä. Miksi niitä sitten syödään?

- En tiedä. Se… - Miksi?

- Maun takia. - Pähkinän on oltava rapea.

Se on louisianalainen perinne.

Pysähdy tuohon.

- Tämä on… - Tiukka paikka,

mutta pystymme tähän.

Aja tästä.

Emme halua kaataa polttoainemittaria.

Odota hetki.

- Mitä nyt? - Teimme naarmun.

Ensimmäinen onnettomuutemme. Olen syytön.

Palauta tämä ja kerro kaverille…

- Että syy on minun. - Tietenkin.

Yritän nyt miettiä, mitä tarvitsemme.

- Keitettyjä maapähkinöitä. - Niin.

Etelä-Louisianassa kaikki on keitettyä tai paistettua.

Sinun pitäisi maistaa cajun-maapähkinää.

- En piittaa tästä. - Eikö se miellytä?

Onpa hirvittävä pähkinä.

Miksi pähkinät keitetään?

Kaikilla ei ole hampaita.

- Se on täällä yleistä. - Onko?

Maksatko Willin pähkinät, vai…

Will saa kyllä maksaa omat pähkinänsä.

Sanon näin ensimmäistä kertaa.

Sano hänelle, että ne ovat herkkua.

Kiitos… Välitän viestin.

- Kiitos, Christine. - Hyvää jatkoa.

Mukavaa päivää teille.

- Eugene? - Harmi, ettet tullut.

Maistoin yhtä. Ne ovat hirveitä.

Piditkö siitä? Tiesin, ettet pitäisi.

Hyvä on.

Vanha tärisijä.

Varo reunakiveystä.

- Sillä lailla. - Niin.

Ei hullumpaa.

Elämä on tällaista. Tiellä osuu joskus töyssyyn.

Silloin on parasta jatkaa matkaa.

Kokeilkaapa itse talon kuljettamista tiellä.

Kauanko olet ollut aviossa?

47 vuotta.

Entä sinä?

Olen ollut naimisissa lähes vuoden.

Kumppanini nimi on Austen.

- Pitääkö hän oikeasti tästä kaikesta? - Ei.

- Autoreissuista? - Ei.

Hän muistuttaa sinua, mutta sain hänet innostumaan luonnosta.

Will on osittain oikeassa. Minä pidän luonnosta.

En vain halua nukkua siellä.

Olemme perillä.

Fontainebleau State Parkissa.

Tuntien ajomatkan jälkeen -

Fontainebleau tuntuu luonnon versiolta syvästä hengenvedosta.

- Aikamoista. Tämä on hienoa. - Katso tätä. Kauniita puita.

- Sammalta. - Naavatillandsiaa.

Paikan rauha ja tyyneys ovat täydellinen palkinto itselle.

Katso.

- Motoristeja. - Niin.

- Miksi tulitte tänne? - Miksi te tulitte tänne?

Olemme ajelulla kerhomme kanssa.

- Montako teitä on? - Meitä on 150.

- Sataviisikymmentäkö? - Niin.

Moottoripyöräily on suosittua.

Louisianassa on paljon hienoja ajoreittejä.

Se on hyvin rentouttavaa.

Se vie ajatukset pois arjen yhdeksästä viiteen -rytmistä.

Olemme myös eri ympäristössä.

Hallitsemme tätä täysin.

Minä olen tuossa asuntoautossa. Ajatuksena on lähteä tien päälle -

ja nähdä kaikki, mitä reitin varrella on.

Uskon, että sama koskee teitä,

paitsi että te olette vieläkin lähempänä tietä.

Tämä on kuin lentämistä.

- Tunnette tuulen. - Niin.

Haluatko ajelulle?

- Se onnistuu. - Tuota,

haluaisin sanoa, että lasti on arvokas…

- Ajan varovasti. - …vaikkei se olekaan.

Se sopii.

- Pyhä sylvi. - Onko tässä minä vai Brando?

Teidän yhdistelmänne.

Hän näyttää motoristilta.

- Niin. - Hienoa.

Hyvä on. Haluan tuntea tuulen tukassani.

Olemme valmiita. Lähdemme pelottelemaan ihmisiä.

- Emme pelottele ketään. - Tuota noin,

et ole vielä matkustanut kanssani.

Selvä. Mennään.

Nähdään myöhemmin, Eugene. Osaat tämän.

On sanottava, että pidän tästä.

On aivan erilainen tunne ajaa kolmella pyörällä…

- Aivan. Todellakin. - …kuin neljällä.

Katso. Kaunista.

Mitä perheesi ajattelee asuntoautomatkastasi?

Tämä on sellaista,

mitä heidän on vaikea uskoa.

Tarkoitan, että he tuntevat minut. He tietävät,

etten yleensä tee näin,

mutta he ovat tavallaan iloisia kokemuksistani.

Uskovatkohan he, että ajoit moottoripyörällä?

Sitten, kun he näkevät tämän.

Tämä on oikeasti tehnyt minulle hyvää.

Yritän selvittää, miksi tietyt paikat ovat ihmisten toivelistoilla.

Totuus on, että kaikilla on oma toivelistansa.

Motoristeja ja karavaanareita yhdistää kuitenkin yksi asia.

Vapaus avoimella tiellä.

Toteutan monta toivetta tällä matkalla.

Sisältöä on paljon.

Eugene Levyn ottaminen kyytiin tuntui minusta uskomattomalta,

mutta olen hyvin iloinen, että saan tehdä tämän.

- Ole hyvä. - Mindy! Hienoa.

Millaista se oli?

- Upeaa. Hienoa. - Upeaako?

Minun on hankittava tällainen.

Ymmärrän, miksi tämä on joillekin intohimo.

Maan näkeminen, tavallaan amerikkalainen unelma.

Se unelma voi olla mitä tahansa.

Näille kavereille -

se on ajamista ystävien seurassa hyvin vaikuttavilla moottoripyörillä.

Kiitos. Tämä oli aikamoista.

Mindy teki hyvää työtä.

Tästä jää hyvä muisto, jonka vien mukanani New Orleansiin.

Minä vain, höm, nautin maisemasta täällä, öh, Fontainebleaun kansallispuistossa.

Ihanaa, eikö olekin?

Jos matkustaisin yksin, en seisoisi tässä nyt.

Kun pääsee tutustumaan maahan, jonka läpi on kulkemassa,

uskon, että siitä jää jotain sanottavaa.

Tällaista auringonlaskua ei voi vastustaa.

Se jättää sanattomaksi.

Aloin miettiä, mitä olen oikeasti alkanut -

arvostaa tällä matkalla.

Minuun on vedonnut täällä etenkin -

ihmisten avoimuus, ystävällisyys ja miellyttävyys.

Ihailen aina ihmisiä, jotka ovat noin avoimia.

Minusta ei tullut sellaista.

Olen antelias. Uskon olevani rakastava ihminen.

Hakeudun aina sellaisten ihmisten luo, jotka näyttävät tunteensa.

Side syntyy välittömästi.

En vain ilmaise sitä yhtä hyvin kuin he, vaikka toivoisin ilmaisevani.

Voin sanoa rehellisesti, että autoreissun vaikutus on odottamaton.

Huomaan lämpeneväni aiheelle, mikä on suurelta osin Willin ansiota.

Katso, mitä olet tehnyt.

- Tämä on upeaa. - Tulen ääressä on mukavaa.

Niin. Tällaisena iltana se on parasta.

- Vaahtokarkkeja. Älä nyt. - Paahdetaan niitä.

- Teen näin perheeni kanssa. - Niin.

Etenkin isäni kanssa.

Hänellä on… Hitsi. Tarvitsen lisää voimaa.

Kokeile. Katso, onnistutko.

- Onpa kätevää. - Pysy vierelläni.

- Selvä. - Hyvä on. Tässä.

Kuka opetti sinut paahtamaan vaahtokarkkeja?

- Isäsikö? - Kyllä vain.

Millainen hän on? Kerro isästäsi.

Isäni on -

hämmästyttävä.

Sanoisin niin.

Hän on auttanut minua paljon.

Isä auttaa aina, kun tarvitsen jotain.

En odottanut itkeväni nuotiolla.

Sellainen ihmissuhde on todella hieno.

Äidin ja tyttären suhteesta kuulee joskus -

tyttären sanovan, että äiti on paras ystävä.

Se on harvinaisempaa isien ja poikien välillä.

Milloin tulit kaapista?

- Noin 21-vuotiaana. - Niin.

Olin aluksi hyvin hermostunut,

koska isäni on tyypillinen Etelän mies.

Hän pitää kovasti kirkosta -

- ja on hyvin uskonnollinen. - Niin.

En tiennyt, miten hän suhtautuisi.

Kun kerroin,

hän oli kai järkyttynyt, koska olen hänen ainoa poikansa.

Olen myös esikoinen.

Hän ei ollut raivoissaan eikä vihainen, mutta…

Tuntui, ettei tieto ilahduttanut häntä.

Kului pari viikkoa. Olin tullut kaapista…

- Niin. - Uskon, että äitini auttoi isääni -

sanomalla: "Hän on ainoa poikasi. Mitä hän tekeekin, rakastat häntä yhä."

Sitten isäni muuttui heti.

- Aivan. - Se oli kuin syvä raikas henkäys.

Kuin tällainen…

- Kuukausien ajan. - Varmasti.

Sen on oltava, vai mitä?

Sinä olit 21-vuotias. Daniel oli varmaan 19-vuotias.

Yhdeksäntoista.

Mitä tunsit, kun Daniel tuli kaapista?

Me olimme -

- jo tietoisia homoseksuaalisuudesta. - Niinkö?

Me vain odotimme…

- Hienoa. - …oikeaa hetkeä,

jolloin hän tuntisi haluavansa kertoa siitä.

Siitä puhuminen oli hänelle suuri helpotus.

Ja se oli hyvä. Suhtauduimme siihen -

- kannustavasti. - Se on hyvä.

Jos joku katsoo tätä, näkee sinut -

ja kuulee isästäni, se voi auttaa häntä hyväksymään lapsensa -

ja rakastamaan tätä.

Kyse oli siitä. Vain sillä on merkitystä.

- Rakkaudesta ja kunnioituksesta. - Aivan.

Me emme muuten halua palaneita vaahtokarkkeja.

Etkö halua palaneita karkkeja?

Kuulehan.

Mitä vaahtokarkkeihin tulee,

jokaista tarvitaan.

- Kaikkia tarvitaan. - Niin.

- Tummaa, vaaleaa… - Juuri niin. Siinä kaikki.

- …ruskeaa ja tahmeaa. - Tajuatko?

- Niin. - Tämä on hienoa elämää.

Se voisi olla hienompaa, jos ilma olisi lämpimämpi.

Täällä on yllättävän kylmää.

Haluatko lisää vaahtokarkkeja?

- New Orleans, täältä tullaan. - Aivan.

Nuotio- ja jutteluillan jälkeen -

on aika edetä Vanhalla tärisijällä päätepisteeseen New Orleansiin.

Ikävöitkö vielä joskus ystäväämme Vanhaa tärisijää?

Uskon, että varmaankin.

Itse asiassa jos kuulen sanan "täristä" nyt -

tai koskaan myöhemmin,

ajattelen tätä autoa.

Se todellakin puhuu meille.

Perun sanani.

En kaipaa…

Minun ei tule sitä ikävä.

Ylitämme Lake Pontchartrainin.

Silta on pitkä.

Niin on.

Se on itsestäänselvyys.

Noin 39 kilometrin pituinen -

Lake Pontchartrainin pengertie on maailman pisin yhtenäinen silta veden yli.

- Voi pojat. Emme ole edes puolivälissä. - Emme lähellekään.

Jäljellä on vielä noin 28 kilometriä.

Näetkö rakennukset vasemmalla horisontissa?

- Niin. - Se on New Orleans.

- Onko? - Se on Nawlins.

Olemme tulossa!

Tämä on hienoa.

Kyllä. Hieno päätös matkalle.

New Orleans on ainutlaatuinen kaupunki.

Samanlaista ei oikeastaan ole.

New Orleans on suuri kaupunki, ja sen maine on vielä mittavampi.

Se on täynnä historiaa ja etenee omassa tahdissaan.

Aivan kuin suuri vanha joki, joka virtaa sen läpi.

Mahtava Mississippi.

Se on kaunis.

Onko parempaa tapaa päättää tämä uskomaton matka -

kuin neljän pyörän vaihtaminen yhteen suureen rattaaseen?

- Tervetuloa höyrylaiva Natcheziin. - Kiitos.

Hyvää huomenta.

Will on upea tyyppi. Olen saanut uuden ystävän.

- Täytyy antaa… - Kappas vain.

Tie päättyy kirjaimellisesti tähän.

Autoreissu päättyy.

Ymmärrän oikeasti, miksi ihmiset lähtevät matkaan asuntoautolla -

ja tutustuvat Amerikkaan kilometri kilometriltä.

Silloin voi pysähtyä siellä täällä ja nauttia elämästä.

Minä halusin päästä perille mahdollisimman nopeasti,

mutta tämä oli hyvä oppitunti siitä,

miksi on hienoa olla pääsemättä perille niin nopeasti kuin haluaisi.

Matkan varrella on nähtävää.

Tämä on rehellisesti sanottuna ollut hyvin palkitseva kokemus.

Kuten jazzlegenda Miles Davis sanoi kerran,

tärkeimpiä ovat ne sävelet, joita ei soiteta.

Olen ehkä oppimassa matkailusta saman.

Välietapit ovat tärkeitä.

Toivelistan ei tarvitse olla adrenaliinintäyteinen.

Se voi koostua pienistä hetkistä, keskusteluista ja kohtaamisista.

Mutta jos haluatte neuvon, jättäkää keitetyt maapähkinät väliin.

- Eugene. - Hei.

Huolehdit minusta todella hyvin.

- Sanoin, että olet hyvissä käsissä. - Alan paras mies.

Clyde ja Clyde.

- Clyde ja Clyde. - Niin sitä pitää.

Kippis.

- Ei hullumpaa. - Ei niin.

Cocktailit Mississippi-joella.

Upeaa.

Tervetuloa Lontooseen!

Seuraavaksi listallani.

Olen turisti enemmän kuin koskaan.

Kiitos. "Haluaisitko pistäytyä linnassa?"

"William." Walesin prinssiltä.

- Teidän korkeutenne. - Hauska tavata.

Tarjoamme tämän palvelun kaikille. Räätälöimme kiertokäynnit.

Mitä teette kotonanne?

- Nukun. - Oikeastiko?

Kun lapset ovat pieniä, uni on tärkeä osa elämää.

Sanoisin, että 2024 oli elämäni rankin vuosi.

Elämä myös koettelee meitä, ja vastoinkäymisten voittaminen -

tekee meistä sen, mitä olemme.

Tekstitys: Liisa Sippola