Original subtitles

PUOLET NEW ORLEANSISTA ON MERENPINNAN ALAPUOLELLA

KANAVAVERKOSTOLLA JA TULVAPADOILLA

PIENENNETÄÄN TULVIMISRISKIÄ

29. ELOKUUTA 2005 KELLO 4.30

PATO PETTI 9. KAUPUNGINOSASSA TEOLLISUUSKANAVASSA

NEW ORLEANSIN KESKUSTA

Miten menee?

Miten menee? Minun piti lähteä kotoa.

En tiedä, tuleeko vesi padon yli vai mitä.

Viime kuulemalla ei tullut.

Etkö ole kuullut, että vesi tulisi padon yli?

En. Tarkastan asian.

Vesi nousi asuntoni toiseen kerrokseen.

-Minun piti lähteä. -Mistä?

North Robinsonin ylikulkusillan toiselta puolelta.

Menen katsomaan tilannetta.

Tiedätkö mitään tulvapadosta?

Onko se pettänyt vai kunnossa?

Joku tyyppi tuli sanomaan,

että hänen asuntonsa yläkerrassa on vettä.

Menen katsomaan.

-Hätäkeskus. Mikä hätänä? -Vesi nousee.

-Onko joku loukussa talossa? -Kyllä. He ovat loukussa.

Voi luoja.

Se yrittää päästä pöydälle, muttei pääse.

Hyppää!

Vettä on kolme metriä. Yritämme päästä pois.

Meillä on vauva. Meitä on viisi, ja meitä pelottaa.

Luoja, anna sen jo loppua.

Rukoilkaa puolestani.

Rukoilemme kaikkien puolesta, itsemmekin.

MAANANTAI 29. ELOKUUTA 2005

Katrinan jälkeisenä aamuna

kaikki...

muuttui sinä päivänä.

Taloni oli 8. kaupunginosassa, melkein 9. kaupunginosan rajalla.

Olimme rautatiekiskoilla kanavaa vastapäätä.

Olimme aivan tulvapadon vieressä. Asuin toisessa kerroksessa.

Tyttäreni, siskontyttöni, setäni, hänen vaimonsa

ja heidän kaksivuotias tyttärensä, jota kutsumme Bump-Bumpiksi,

olivat kaikki luonani.

Satoi ja ukkosti.

Näimme kaikki myrskyn tunnusmerkit

ja kuulimme jotain, mikä kuulosti räjähdykseltä.

KELLO 7 TOINEN PATO PETTI TEOLLISUUSKANAVASSA

8. KAUPUNGINOSA

Tulvapadot taisivat murtua silloin.

Silloin vesi nousi autonrenkaiden tasalta,

siis autonrenkaiden alaosasta...

toiseen kerrokseen 20 minuutissa.

Vesi nousi tasaisesti.

Katsoin ulos ja näin tulvan.

Viemäröintijärjestelmät ovat täällä huonot,

joten aloin huolestua.

YKSISUUNTAINEN

Vesi alkoi nousta eri tavalla ja vaihtaa väriä.

Näimme vedessä aluksi jopa kaloja,

mutta vesi nousi aina vain korkeammalle.

Kun heräsimme,

oli vain tuulta ja sadetta. Yhtäkkiä vesi alkoi nousta.

Vesi nousi yhä nopeammin.

Totesimme, että tilanne oli luultua pahempi.

Kun se tapahtui, emme tienneet syytä.

Vesi nousi.

Kolmessa minuutissa se nousi maantasosta katolle.

Kysyin, mistä vesi tuli.

Tajusimme, ettei se ollut normaalia hurrikaanin jälkimaininkia.

Jokin oli vialla.

ALEMPI 9. KAUPUNGINOSA

Vesi tuli hyökyaallon tavoin.

Autojen valot välkkyivät, kun vesi nousi.

Mietimme, milloin se loppuisi.

Kun katsoin ikkunasta ja näin autojen uppoavan veteen,

ajattelin menettäneeni kaiken.

Kun vesi tuli taloon,

mitään ei ollut enää tehtävissä.

Vesi nousi yhä korkeammalle.

Se ylsi sisällä parin metrin korkeuteen.

Tämä on katastrofi. Talot ovat tuhoutuneet.

En ole nähnyt mitään vastaavaa.

Äitini on 83-vuotias. En tiedä, miten hän selvisi.

-Tulviiko heidän talossaan? -Kyllä, 9. kaupunginosassa.

Puheluita alkoi tulla.

Ne tulivat ryppäänä. Hädän saattoi kuulla,

koska kaikki puhelimet soivat samaan aikaan.

Ihmiset soittivat St. Bernardin ja Plaqueminesin piirikunnista.

Sitten aloimme saada puheluja 9. kaupunginosasta.

Monilla oli samoja ongelmia. He olivat loukussa.

Puhelinlinjat olivat ruuhkautuneet.

Rukoilen teitä. Emme voi jäädä tänne.

Minä ja tyttäreni emme saa täällä henkeä.

Kysyimme ihmisten osoitteita.

Sitten selvisi, ettei osoitteella ollut väliä,

koska veden voima siirsi taloja perustuksiltaan.

Vettä oli todella paljon. Se oli kuin olisi avannut hanan.

Vettä vain virtasi sisään.

Talo irtosi perustuksiltaan.

Talo huojui.

Sanoimme toisillemme:

"Odota, älä liiku."

"Pysy sillä puolella. Olemme nyt tasapainossa."

Kun vesi siirsi taloa, meidän piti vaihtaa paikkaa.

"Mene sinä etuovelle ja sinä tuonne, pysy sinä siinä."

Kaikilla oli oma osansa siinä selviytymisreseptissä.

Sitten kuulimme junaradalta tai jostain tulleiden tynnyrien

osuvan portaisiin.

Luulimme, että naapurit tekivät kuolemaa alakerrassa.

PADOT PETTIVÄT LONDON AVENUEN KANAVAN MOLEMMIN PUOLIN

Vesi liikkui nopeasti.

Näin veden tulevan jalkalistojen läpi ja oven alta.

Mietin elämääni. Elämää, jonka sain vanhemmiltani.

Tavarat menivät pilalle.

Äidin vaalimat huonekalut paiskautuivat seiniin.

Jääkaappi ja pakastin kelluivat.

Siirsin tavaraa korkeammalle ja mahdollisimman paljon ullakolle,

mutta kun menin talon etuosaan

ja tajusin, että vesi oli ainakin samalla tasolla tai korkeammalla,

aloin miettiä poistumissuunnitelmaa.

Oli päästävä pois.

KELLO 9 PATO PETTI 17. KADUN KANAVASSA

Tuo talo on historiaa.

Se palaa vesirajaan asti.

Sitä on vaikea saada kuvaan. Näen sen puiden takana.

Olimme Lake Marina Towerissa

17. kadun kanavan toisella puolella.

Minä, palopelastaja Gabe King ja kapteeni Paul Hellmers

tarkkailimme tuulta Lake Marina Towerin eteläpuolella.

Olen 18. kerroksessa.

Otin kameran mukaan ilmeisestä syystä.

On todennäköistä, että luokan 5 hirmumyrskyssä tulee kuvattavaa.

Vesi alkaa olla aika syvää.

Pidän vettä silmällä. Katsotaan, miltä se näyttää puolen tunnin päästä.

Vesi nousi 15 senttiä 15 minuutin välein,

yli puoli metriä tunnissa. Veden määrä oli uskomaton.

Kun näin 60 metriä leveän vesialueen,

olin varma siitä, mistä oli kyse.

17. kadun kanavassa on ehkä murtunut pato

aivan palavan talon takana.

En näe siellä tulvapatoa.

Vesi on ainakin metrin korkeammalla.

Haluatko nähdä paremmin, Joe?

Epäröin ilmoitusta, koska tieto ei ollut varma.

Kapteeni Hellmers tarkensi murtuneeseen patoon.

Haluatko nähdä paremmin? Katso, Joe.

180-senttinen muuri on poissa.

Vesi virtaa sen läpi.

Sydämeni pysähtyi. Ilmoitin radiolla, että padossa on murtuma.

Taisin sanoa, että se oli kolmisen metriä leveä.

En halunnut aiheuttaa sekaannuksia toisessa päässä.

Kaikki tietävät pettäneen padon seuraukset.

Koko kaupunki tulvii.

Mahdollisesti tuhannet kuolevat. Se voi olla kaupungin loppu.

Se oli... apokalyptista.

Tiesimme tarkalleen, mitä piti tehdä. Meidän piti saada veneet.

Meidän piti saada nopeasti mahdollisimman paljon väkeä.

Tiesimme, että oli vain tietty määrä aikaa.

MAANANTAI KLO 11.30 7 TUNTIA PADON PETTÄMISESTÄ

Törmäsin palopäällikköömme Charles Parentiin.

Hän sanoi, että kaksi tai kolme palopelastajaa

ilmoitti suuresta murtumasta padossa.

Kysyin häneltä: "Oletko varma? Mitä tarkoitat murtumalla?"

Hän oli sanonut samaa.

Olin hätäoperaatiokeskuksen viestintähuoneessa

ja kuulin ilmoituksen 17. kadun kanavan padon murtumisesta.

Raskaat vesimassat virtasivat kaupunkiin.

Siitä lähtien tiesin, että Katrina olisi erilainen.

Padon pettäminen New Orleansissa oli pahin mahdollinen skenaario.

Soitin heti hätätilaviraston päämajaan ja ilmoitin,

että pato oli murtunut.

Niin olin kuullut.

OPERAATIOVIRKAILIJA

Äänensävyssäni kuului silloin todellinen huoli.

Tiedän, että se tieto välitettiin muille.

En voinut hallita sitä, uskottiinko sitä.

Kerroin vain, mitä olin kuullut. En ollut nähnyt vielä mitään.

Tuolla on vettä.

Se tulee tuolta läpi.

Tunnelma oli aluksi rento.

Ainakin meillä oli suoja, mutta tilanne paheni nopeasti.

Myrsky tulee Superdomen sisään.

Vesi yrittää päästä tänne.

Ainoa valo, joka meillä oli Superdomessa,

tuli katon neljästä reiästä.

Heillä on hätägeneraattorit, muttei ilmastointia.

Tilanteesta tulee mielenkiintoinen aamun edetessä.

Siellä alkoi olla kosteampaa. Oli tosi kuuma. Höyryävää.

Siellä alkaa olla kuuma. Vessat tulvivat yli.

Kaikki vessat tulvivat pintaan asti. Täällä on kamalaa.

Haju paheni.

Ihmiset olivat ahtaasti. Se ei ollut hyvä juttu.

Menimme ulos, missä voimme kokoontua ja missä oli radioita.

Hirmumyrsky Katrina iskee Big Easyyn kovaa.

Päivän edetessä tuli yhä enemmän ilmoituksia.

Poliisi ja palokunta sanoivat, että padossa on murtuma.

Siellä näkyy vain vettä ja kattoja.

Suuri osa kaupungista on veden alla ja vaurioitunut.

Ihmiset huutavat apua.

On tullut ilmoituksia kelluvista ruumiista.

Emme nähneet vielä vettä. Kuuntelimme kauhutarinoita.

Soittoja toisensa perään. Ihmisiä ei päästy pelastamaan.

Emme tienneet, mitä tapahtui.

MAANANTAI KLO 12.30, 8 TUNTIA PADON PETTÄMISESTÄ

Vesi nousi. Meitä oli kolme uimataidotonta.

Minä ja pari muuta osasimme uida, mutta minä olin loukkaantunut.

Muut sanoivat hakevansa apua. Sanoin, ettemme voi hajaantua.

En voisi auttaa heitä, jos he lähtisivät.

Suostuttelin heidät jäämään.

Menin setäni kanssa kuistille. Mississippijoki

ja Pontchartrainjärvi näyttivät yhdistyneen.

Vedessä kellui junia. Naapurini olivat poissa.

En ole koskaan tuntenut olevani niin eristyksissä.

Ajattelin, että maailmanloppu tuli ja vain me olimme jäljellä.

Vettä oli nilkkoihimme asti korkean talon toisessa kerroksessa.

Meidän piti siirtyä ullakolle.

Niskani ja selkäni olivat murtuneet. Minulla oli kipsi ja niskatuki.

Ennen kuin menimme ullakolle,

tyttäreni kirjoitti nimemme ja syntymäaikamme seinälle.

Hän sanoi: "Kirjoitan tiedot, jotta kun meidät löydetään..."

Kysyin: "Löydetään?"

Hän sanoi: "Niin, äiti. Me tuskin selviämme tästä."

"Tämä on liikaa."

Pyyhin tekstit seinältä ja sanoin, että jäämme henkiin.

Tunsin oloni toivottomaksi, kun hän kirjoitti seinälle.

Jokin sisälläni sanoi, ettei tämä pääty tähän.

Muut piti vakuuttaa siitä, koska he luovuttivat.

Jos pidämme yhtä, jäämme henkiin. Selviämme kyllä.

Kello tulee yksi iltapäivällä. Myrsky laantuu.

Lähden pian ja yritän saada veneen.

Palopelastajat keksivät keinon tehdä, mitä pitää tehdä.

Oli selvää, että tehtävämme oli auttaa ihmisiä,

jotka olivat tulvaveden varassa ja ehkä hukkumassa.

Isossa veneessä ei ole paljon vettä.

Etsimme veneitä ja näimme kadulla kaksi.

Uimme rakennukselle ja haimme veneen.

Jotkut osasivat käynnistää veneet johdoista.

Lähellä oli parkkihalli.

Otimme polttoainetta autoista.

Heti kun tuuli laantui kahdelta, käynnistimme operaation.

MAANANTAI KLO 14.38, 10 TUNTIA PADON PETTÄMISESTÄ

Kun aloitimme, meillä oli neljä tai viisi venettä.

Käskin etsiä minkä tahansa veneen ja ryhtyä töihin.

Kun radio hajosi, tilanne oli kaoottinen.

Kun radioyhteydet katkesivat, ei voinut kuin ryhtyä töihin.

Piti olla jotain suuntaa. Kuka tekisi mitä?

Kuka olisi vastuussa mistäkin?

Emme voineet jakaa tehtäviä.

Odotimme hätätilaviraston tulevan nopeasti.

Se antaisi paikallisviranomaisille

tarvittavaa helpotusta sellaisessa katastrofissa.

Oli selvää, että kyseessä oli jotain kykyjämme suurempaa.

Olimme omillamme.

Me kuitenkin selvitimme sen.

Teimme mitä piti päästäksemme asuinalueille

pelastamaan ihmishenkiä.

Jaoimme ryhmät alueittain. Esihenkilöillä oli oma alue.

Jokaisella veneellä oli yksi ryhmänjohtaja

ja määrätty alue. Siten jaoimme tehtävät.

Halusin pelastaa ihmishenkiä.

Se on työtäni, ja sitä me teimme.

Sitä me teimme.

Radiosta kuuli kaikenlaista,

mutta ennen kuin sen näki, sitä ei osannut kuvitella.

-Löysitkö paikan? -23-32...

Se oli hätkähdyttävä hetki.

En tajunnut tilanteen vakavuutta, vaikka kuulin juttuja radiosta.

Oli hemmetin kuuma.

Voi vain kuvitella, miten hirveää oli olla jumissa katolla.

Jos ei ole hyvässä kunnossa, ei luultavasti selviä.

Oli todella tärkeää saada pikimmiten ihmiset katoilta.

Taktiset tiimit tekivät järjestelmällisiä etsintöjä

ja pelastivat mahdollisimman monia.

Yritimme saada ihmiset veneeseen.

Jos he halusivat, veimme heidät. Jos eivät, he jäivät sinne.

Emme tappele heidän kanssaan ja kaada venettä.

-Montako teitä on? -Vain he kaksi.

Siinä tuntee kiireen

ja yrittää löytää mahdollisimman monta ihmistä mistä vain voi,

kunnes saa luotettavaa tietoa.

Joillakin alueilla vesi oli jopa viisi metriä syvää.

Sammutimme moottorin ja huusimme.

Joku huusi takaisin. Ajoimme hitaasti, jotta ihmiset kuulisivat moottorimme.

Katolla oli perhe. Menimme pelastamaan heitä.

He sanoivat: "Emme me, vaan tuo talo." Sieltä kuului miehen huutoa.

Hän seisoi kylpyammeessa.

Vettä oli kaulaan asti. Hänellä ei ollut paljon aikaa.

Vesi oli kylpyhuoneen ikkunan puolivälissä.

Pelastajat rikkoivat koko ikkunan ja vetivät hänet ulos.

Hänet saatiin ulos juuri ajoissa.

Kauankohan vesi on korkealla?

Tiesimme, miten pahassa tilanteessa ihmiset olivat.

Oli iäkkäitä, nuoria lapsia, naisia ja lapsia,

raskaana olevia naisia.

En edes ajatellut lukuja. Ihmiset olivat pulassa.

Joidenkin puolesta tuntuu pahalta, koska heillä ei ollut pakokeinoa.

Jos he menisivät autoon tai yrittäisivät paeta,

vesi veisi heidät. He eivät mitenkään selviäisi siitä.

Se oli aivan kamalaa.

10,5 TUNTIA PADON PETTÄMISESTÄ

Kävelimme parin korttelin verran.

Tämä ei ole sellainen tulva, jota ehkä odotimme.

Tämä oli selvästi karmea myrsky

ja siivottavana on melkoinen sotku,

mutta tänne odotettua maailmanloppua ei tullut.

Pahimmassa tapauksessa New Orleansissa olisi 8 metriä myrkyllistä keittoa.

Niin ei ole.

New Orleansiin ennustettiin

78 m/s puhaltavia tuulia ja hurrikaani Katrinan suoraa iskua,

mutta sitä ei tullut. Neworleansilaiset ovat onnekkaita.

New Orleansin kaupunki täyttyi vedellä,

mutta kaikki media oli ranskalaiskortteleissa.

Siellä ei ollut vettä.

Tuolla kadun päässä...

Tilanne ei näyttänyt kovin pahalta. Ehkä New Orleans väisti luodin.

New Orleans väisti odotetun kovan iskun.

He eivät tienneet.

He eivät tienneet enempää kuin oman olinpaikkansa asiat.

Ranskalaiskortteleissa ei ollut vettä, koska joen lähellä olevat alueet

ovat New Orleansin korkeimmassa kohdassa.

Siksi siellä ei ollut vettä.

Olimme kulhossa.

Mississippijoen pato on tässä ja järven pato tässä.

Kaupunki on keskellä. Olemme veden ympäröimiä.

Olemme pari metriä merenpinnan alapuolella.

Meillä on vaikeuksia pitää vesi poissa.

Myrskyjen aikana viemäri- ja tulvavesipumppuasemat

ympäri kaupunkia ohjaavat veden kanaviin.

Se on hyvä järjestelmä, kun se toimii.

Kuulemme veneet, mutta kukaan ei ole tullut hakemaan meitä.

-Kuulemme veneet. -He varmaan hakevat jonkun alueelta.

-Paljonko vesi vielä nousee? -En tiedä. Menkää ullakolle.

Minä kuolen. Vesi nousee tasaisesti ullakolla.

Tarvitsemme ambulanssin!

Kaikista meistä hätäkeskuksen työntekijöistä

tuli elintärkeitä ihmisille, jotka pyysivät apua.

Resurssimme ylittivät äärirajat.

Sen tason katastrofiin ei ollut mitään ohjekirjaa.

16.30 12 TUNTIA PADON PETTÄMISESTÄ

Iltapäivään mennessä tuli useita ilmoituksia patojen murtumisesta.

Suoraan edessä on London-kanava, ellen erehdy.

Tuolla on padon suurin murtuma.

Se on valtava betonimöhkäle.

Sitä ei näe, mutta vino betonimöhkäle näkyy.

Soitin hätätilavirasto FEMAn päämajaan.

Minulle ei kerrottu, että olisi ryhdytty toimiin.

Tiesin olevani ainoa FEMAsta New Orleansissa.

Minusta tuntui, etteivät he käsittäneet tilanteen vakavuutta.

Kukaan ei usko pahimpaan.

Tiesin, että henkiä menetettiin joka puolella.

Katoilla oli tuhansia ihmisiä.

Minun oli päästävä helikopteriin.

Kohtasin vastustusta. Rannikkovartiosto sanoi,

ettei tiennyt, saisiko minulle helikopteria.

Sanoin, että Valkoinen talo luotti minuun

tilannekatsauksen suhteen.

Se ei ollut ihan totta, mutta minun piti päästä helikopteriin.

Minun piti nähdä, mitä tapahtui.

Jos joku ei uskoisi minua, se vain viivyttäisi aputoimia.

Lentäjä kysyi, mihin halusin mennä.

Halusin nähdä, miten paha tilanne oli.

Lensimme kohti Slidelliä.

Näimme, että silta oli vaurioitunut ja kulkukelvoton.

Lentokenttä oli veden vallassa.

Kaupunkiin ei päässyt mistään.

Lensimme ympäri New Orleansia.

En ollut koskaan nähnyt vastaavaa.

Näin, että tulvapadot olivat pettäneet.

Kun lensimme 17. kadun kanavalle,

näimme valtavan aukon padossa.

Se ei ollut mikään pieni heikko kohta.

Tulvapato oli poissa.

Sanoin, että 80 prosenttia kaupungista näytti olevan veden alla.

Se oli aika hyvä veikkaus.

Se oli pahin mahdollinen skenaario. Siitä oli puhuttu. Se oli käsillä.

TIISTAI 30. ELOKUUTA 2005

Aamulla keräsin kaikki kokoushuoneeseen

hätäoperaatiokeskuksessa. Pyysin heitä katsomaan karttaa.

Kerroin heille kaiken, mitä olin nähnyt.

Kaikki tulvivat paikat.

Muistan, miten epäuskoiselta pormestari Nagin näytti.

Hän mietti, mitä tekisimme.

En tiedä, miten valmistella teitä tähän.

Sanoin pormestarille, että hänen pitää tehdä lista prioriteeteista,

joita luultavasti tarvitaan

ympäristössä, jossa kaikki on vahingoittunut.

Esimerkiksi väestönsuojia. Ihmiset tarvitsivat suojaa.

Pelastukset. Miten pelastamme ihmisiä katoilta?

Mietimme, mitä jokainen osasto tarvitsi kaupungin johtamiseen

uudessa, hyvin oudossa dynamiikassa.

Olimme eri kaupunki. Vanha kaupunki oli poissa.

Kun lista tarpeistamme annettiin FEMAn Marty Bahamondelle,

odotimme välittömiä tuloksia, ehkä naiivisti.

Niitä ei tullut.

FEMA ei kuulu ensivasteeseen, kuten paikalliset viranomaiset.

Osavaltio ja kansalliskaarti ovat ensivastetta.

FEMAa ei suunniteltu ensivasteeksi.

Siihen aikaan painotimme enemmän osavaltio- ja paikallishallintoa

katastrofeihin valmistautumisessa ja ensivasteessa.

Kun he eivät pystyneet siihen,

meidän oli tarkoitus tulla perässä ja tarjota tukea.

Tiesimme jo yhdistämällä palapelin palat,

että kaupungissa oli katastrofaalisia ongelmia,

jotka ylittivät kapasiteettimme.

12.30 32 TUNTIA PADON PETTÄMISESTÄ

Tuolla menee voimalinja, tuolla on vapaata.

-Kori nousee. -Selvä.

Kori nousee. Selviytyjä on hytissä.

Rannikkovartiosto auttoi heti.

Emme ole kuin kansalliskaarti, joka tarvitsee luvan

tai virallisen pyynnön kuvernööriltä.

Emme tarvinneet kenenkään pyyntöjä.

Kohde kello kahdessa.

Miehistöllä oli suunnitelma, että lentäisimme

ja etsisimme paikan, jossa oli paljon ihmisiä.

Valmiina.

Siinä ei mennyt kauan.

Löysimme kolmikerroksisen kerrostalon, joka oli täynnä ihmisiä.

Meidät koulutettiin saamaan ihmiset pois risteilyaluksilta ja veneiltä.

Meitä ei ollut koulutettu hakemaan ihmisiä katoilta

tai parvekkeilta urbaanien vaarojen keskellä.

Sara menee ulos ovesta.

Oven ulkopuolella. Kohde näkyvissä. Edessä oikealla.

Valitsimme parvekkeen, jossa oli naisia, lapsia ja iäkkäitä.

Kun äiti haluaa niin epätoivoisesti lapsensa turvaan,

että roikottaa tätä parvekkeelta, se on hälyttävää.

Ilmekään ei värähtänyt. Hän tuntui ajattelevan: "En tunne sinua,

mutta olet yhteydessä äänekkääseen helikopteriin

ja hurrikaanituulet piiskaavat meitä. Tässä on lapseni."

"Viekää hänet pois."

Valmiina nostoon. Sisäpuolelta.

Nappasin lapsen, ja hän oli todella pieni.

Meillä ei ole pelastusvälineitä vauvoille.

Vauvan kantaminen paljain käsin

ilman että mikään estää häntä putoamasta on hermostuttavaa.

Pelastaja ja selviytyjä hytissä.

1. päivänäni pelastin 48 ihmistä. Emme lopettaneet.

Haimme mahdollisimman monta ihmistä mahdollisimman nopeasti kellon ympäri

päiväkausien ajan.

Odotin ratsuväkeä apuun,

mutta keskityin henkien pelastamiseen. Siinä se.

Kori on poissa katolta. Voitte poistua takavasemmalle.

Kun ihmisiä lähti Superdomesta, sinne alkoi tulla lisää väkeä.

Ihmiset tulevat piirikunnista, joissa ovat olleet kodeissaan ja kadulla.

He tulevat kotiensa yläkerroista.

He pääsevät ulos ja liikkeelle.

Emme voi mitenkään arvioida, paljonko sellaisia ihmisiä on.

Kun padot pettivät, kaikki muuttui. Väkimäärä kaksinkertaistui.

Se oli ensimmäinen merkki siitä, että jotain pahaa oli tapahtunut.

Se oli toinen vaihe.

Ihmisiä tuli todella paljon.

Määrä tuplaantui nopeasti. Ihmisiä tuli tauotta.

Se sai tajuamaan, että kun ihmisiä pelastetaan

ja Superdomeen tulee niin paljon väkeä,

määrä alkaa tosissaan kasvaa.

Mikä kaupungin ruoka- tai juomasuunnitelma olikaan,

se ei olisi riittävä.

Ennen myrskyä tullut väki oli hyvin erilaista kuin sen jälkeen.

Ennen myrskyä monet päättivät tulla Superdomeen.

He olivat hermostuneita, mutta optimistisia.

Sitten asiat muuttuivat nopeasti ja dramaattisesti.

Superdomelle tuli uusi aalto ihmisiä.

Monilla oli ollut yksi elämänsä hirveimmistä öistä.

Jokainen pelastusvene palaa mukanaan ihmislastia.

Pelastustyötä jatketaan päiväkausia.

Poliisi ei tule. Se on todellisuutta katastrofin aikana.

Poliiseja ei ole tarpeeksi.

Ihmisiä oli liikaa. Kaikkia ei voi auttaa.

Pieni ryhmä palopelastajia ei voi auttaa kaikkia.

Se ei ole fyysisesti mahdollista.

-Mikä nimesi on? -Shirley.

Katsoin uutisia. Ihmisiä oli katoilla heiluttamassa pyyhkeitä ja lippuja.

Ihmisiä kellui vedessä. Tunsin oloni toivottomaksi.

Kun näin kuvat 9. kaupunginosasta, olin surullinen.

Tiedän, miten kovasti ihmiset tekivät töitä saadakseen kotinsa.

Nyt heidän piti aloittaa alusta.

Olen 62-vuotias, enkä ole koskaan kokenut tällaista.

Mitä jouduit jättämään jälkeen?

Tänäänkö? Kaiken.

Monet asukkaista olivat senioreita. Miten he pärjäisivät?

Minun perheeni joutui hirmumyrsky Betsyn uhriksi

vuonna 1965.

TORSTAI 9. SYYSKUUTA 1965

Betsy on täällä. Puuskat ovat yli 44 metriä sekunnissa.

Vuorovesi on metrin normaalia korkeampi. Pakoreitit suljetaan pian.

Myrsky lähestyi New Orleansia.

Kuulimme räjähdyksen, mutta luulimme sen johtuvan myrskystä.

Sitten näimme veden syöksyvän meitä kohti padolta.

Hirmumyrsky Betsy oli Katrinaa voimakkaampi.

Se iski pahasti New Orleansiin. Sen seurauksena padot tulvivat.

Jälleenrakennamme kaupungin.

Eikö tämä lannista teitä?

Ei. Rakennamme korkeammat padot ja kauniimman yhteisön.

Hirmumyrsky Betsyn jälkeen

saimme merkittävää rahoitusta myrskypatojen rakentamiseen.

Insinöörit saivat valmiit tietokonemallit,

kun patoja alettiin rakentaa 60-luvun lopulla, mutta malleja ei käytetty.

Padon korkeutta ei laskettu oikein.

Geoteknisiä tekijöitä ei laskettu oikein

sopivan paikan valinnassa.

Lopuksi tehtiin suunnitelmat, joiden tiedettiin epäonnistuvan.

He tutkivat niitä itse ja totesivat, että padot voisivat pettää.

Kaiken kukkuraksi hirmumyrsky Katrinan lähestyessä

padot eivät olleet valmiit.

Lopputuloksena oli katastrofaalinen rakennevika.

Tämä on tuplakatastrofi. Oli hirmumyrsky, ja sen lisäksi tulva.

Kaikella kunnioituksella, molemmat ennustettiin.

Hirmumyrskyä osattiin odottaa kaksi vuorokautta etukäteen.

Patojen mahdollisista katastrofaalisista ongelmista

kirjoitettiin pitkään, vuosia ja vuosia.

Kaikki tiesivät, että katastrofi voisi tapahtua,

eikä kukaan ollut valmistautunut.

Vastaavaa luonnonkatastrofia ei ole ehkä koskaan nähty maassamme.

Presidentti ei usko, että kukaan odotti tulvapatojen pettämistä.

En tiedä, miten hän voi sanoa niin,

koska kaikki odottivat patojen pettämistä.

Tiesimme heti, että padot olivat pettäneet,

kun vesi vain jatkoi nousuaan.

Kokemuksesta tiesimme, että padot olivat pettäneet.

Ihmiset ajoivat veneillä pelastaen ihmisiä.

Kun näin vedentulon, sanoin: "He tekivät sen taas."

Tämän näkeminen johti meidät

käyttämään termiä "katastrofaalinen rakennevika".

Se ei johtunut myrskystä.

Se johtui insinöörien huonosta suunnittelusta ja rakentamisesta.

TIISTAI KLO 17.30 37 TUNTIA PADON PETTÄMISESTÄ

Vettä oli äidin ovelle asti. Aloimme huolestua.

Emme voineet muuta kuin yrittää päästä johonkin suojaan.

Emme halunneet jäädä sinne, kun vesi nousi nousemistaan.

Meillä ei ollut pakokeinoa.

Lähdimme kävelemään, mutta mietimme,

mitä teemme pikkulasten kanssa. Vesi oli lähes metrin syvyistä.

Vedessä kellui ovi.

Otimme oven ja panimme lapset sen päälle.

Työnsimme ovea, ja se liukui vedessä.

RAVINTOLA

Meidän asuinalueellamme oli hyvä tuuri,

koska taloni on yli metrin merenpinnan yläpuolella.

En olisi lähtenyt talostani, mutta miliisit,

miehet veneissä rynnäkkökiväärien kanssa, koputtivat ovellemme

ja käskivät minun lähteä talostani.

Talossani ei tulvinut, joten ei olisi tarvinnut lähteä.

Monet talot rakennetaan ainakin metrin korkeuteen,

joten monet täkäläiset ajattelivat samoin.

Vesi tulvii. Emme mene minnekään.

-Jos lähdemme, olemme pulassa. -Teidän täytyy lähteä.

Meidän oli pakko lähteä talosta

ja kävellä 200 metriä talolta paikkaan,

jonka piti olla turvapaikka.

Meidät lähetettiin suuntaan, jossa vesi oli syvempää.

Siskoni ja minä kannoimme lapsia ja autoimme iäkkäitä.

En pelännyt mitään niin paljon kuin vedessä kävelyä.

Pinnan alle ei nähnyt, joten ei auttanut kuin uskoa.

Veljeni osui stop-merkkiin, koska ei nähnyt sitä vedessä.

Hän työnsi jalkaa voimalla päästäkseen vedessä eteenpäin

ja potkaisi jalkaan ison viillon, lähes viisi senttiä syvän.

Hän ei voinut tehdä mitään, joten hän käveli vedessä avohaava jalassa.

Ajattelin heti, että olimme likaisessa bakteerivedessä.

Se pelotti minua eniten.

Yritimme löytää suojaa korkeammalta.

Turvallisinta on mennä lautalla valtatielle.

Yksi alueen korkeimmista paikoista oli valtatie 10.

Suuntasimme sinne.

Näimme ihmisiä, jotka tulivat siltaa kohti.

Silta oli turvallisin paikka.

Päätavoitteeni oli saada lapset turvaan.

Minne tahansa, missä he voivat levätä.

Sillalta näki Superdomen.

Superdome oli täynnä ihmisiä.

Superdomeen tuotiin yhä enemmän väkeä.

Korkean maavaran ajoneuvoissa oli sata ihmistä.

Ihmisiä jätettiin Superdomelle.

Ihmiset kävelivät vedessä Superdomelle,

kuin se olisi jokin pelastus.

Ihmiset menivät Superdomelle,

koska heillä ei ollut muuta paikkaa.

Sanoisin, että usein vasten tahtoaan. He eivät halunneet Superdomeen

mutta olivat epätoivoisia.

Emme tienneet määränpäätä.

Armeija ajoi ihmisiä pois kotoa. "On pakko lähteä."

Sama se, minne meni, kunhan lähti.

Näimme sillalla kymmeniätuhansia ihmisiä.

Lopulta hekin tulivat Superdomeen.

Meitä oli kolme tai neljä kertaa enemmän.

Meillä ei ole muuta paikkaa. Taloni on veden vallassa.

Minulla ei ole toista taloa.

En edes tiedä, missä lapseni ovat.

Kun näin pelastettuja ihmisiä,

tiesin, että ulkona tapahtui jotain pahaa.

Kuulimme helikopterit ja näimme, kun ihmisiä tuotiin.

Ainakin he olivat selvinneet yhdestä pahasta tilanteesta.

He palaavat hakemaan teidät.

He joutuivatkin uuteen helvettiin.

Elämme täällä kuin koirat ja siat. Tarvitsemme apua.

Käännös: Johanna Heinämäki