Original subtitles

Toinen maailmansota.

9. huhtikuuta 1940 Natsi-Saksa miehitti Norjan, -

ja Hitler perusti Norjan linnoituksen.

Pohjoiseen sijoitettiin lentokoneita, laivoja ja sukellusveneitä, -

ja liittoutuneiden saattueet kärsivät valtavia tappioita.

Skotlanti 1943.

Brittiläiset joukot kouluttavat norjalaissotilaita -

tekemään sabotaasi-iskuja Norjassa.

Missä komentajanne on?

Operaatio Martin Red käynnistettiin 24. maaliskuuta.

Kaksitoista norjalaista vastarintamiestä lähetettiin Norjaan.

Missiona oli sabotoida saksalaisten lentokenttiä ja tehtaita.

Vain yksi miehistä palasi elossa.

Tulin hakemaan raportin Jan Baalsrudilta.

Hän on tuolla.

Tämän tarinan uskomattomimmat tapaukset ovat niitä, -

jotka todella tapahtuivat.

12. MIES

HUIPPUSALAINEN

Jan Baalsrudin raportti operaatio Martin Redistä.

Tässä Lontoo. Näin päivinä kaiketi monet Norjassa -

miettivät, millainen tunnelma Englannissa vallitsee.

Pitävätkö hermot? Vai alkaako rohkeus pettää?

Vastaan tähän nyt heti täysin vakuuttuneena:

Hermot pitävät! Taistelutahto ei ole laantumassa, -

vaan se on päivä päivältä yhä rautaisempi.

Sigurd, tule!

Polvistu! Polvistu!

Sinua ei ole vielä nähty.

Pidä huoli, ettei tämä ollut turhaa.

Kysyn vain kerran, ja teidän on paras vastata.

Mikä on tehtävänne? - Herra majuri.

Mikä tuo on? - En tiedä.

Tuolla on joku!

Tuolla hän juoksee! Perään! Menkää!

Eteenpäin!

Tulkaa!

Jälkiä. - Tuolla.

Jäljet päättyvät.

1. PÄIVÄ Toftefjorden, 30. maaliskuuta.

Vesi on korkeintaan nolla-asteista. Hän ei kestä kauan.

Vesi on kylmempää. - Miten niin?

Koska se on suolaista.

Haloo.

Voitteko auttaa? Olkaa kilttejä.

En ole vaarallinen.

Lämmittelen vain hetken. Lähden pian.

Jos he tulevat tänne, sano, että pakotin teidät auttamaan.

Että uhkasin tappaa teidät.

He etsivät jotakuta Rebbenesøyssa.

Niin.

Mutta tytöt ottivat sinut veneeseen Vårøyassa.

Niin.

Sinä siis uit Rebbenesøysta Vårøyaan.

Niin.

Mitä tapahtui? - Minua ammuttiin.

Ei se mitään. Tuskin tunnen mitään.

Koska olet umpijäässä.

Etsin sinulle kuivat vaatteet ja saappaat.

Saat villa-alusvaatteet ja sukat.

Älä, hän on poikani!

Anteeksi.

Mikä on nopein reitti Tromssaan?

Käännä.

Tuo on norjalainen.

Alkaa olla vaikeaa pitää mielialaa korkealla.

Hän ansaitsee erikoiskiitoksen. Mikä olikaan nimenne?

Sørensen. - Sørensen.

Hienoa.

Erinomaista. Näissä kuvaillaan tilanne.

Osaa ei pysty lukemaan.

Norjan linnoitus.

Tuolla ei ole Norjasta paljon jäljellä.

Yksitoista? - Niin.

Miehiä pitäisi olla kaksitoista.

Missä kahdestoista mies on?

Kahdennentoista miehen me jahtasimme vuonoon.

Hän ei noussut ylös. - Aivan.

Missä hänen ruumiinsa on?

Juurihan minä sanoin, ettei hän noussut ylös.

Kuinka kauan odotitte?

Ei. Vesi on alle nolla-asteista.

Ja meri, tiedättehän...

Se on syvä ja laaja. Ja mies oli haavoittunut.

Hänestä vuoti verta. - Ettekä silti saanut häntä kiinni.

Miksi olette täällä, Wenders?

Mihin te pyritte?

Näittekö tämän?

Kunnianhimo palkitaan näin.

Koko palvelusaikanani kukaan ei ole päässyt livahtamaan minulta.

Tutkikaa kaikki alueen talot.

Etsikää terveysalan ammattilaisia.

Lääkäreitä. Kätilöitä.

Herra everstiluutnantti.

Sanon teille vielä kerran. Se mies on kuollut.

Ja minä sanon teille, että niin kauan kuin ruumista ei ole, hän elää.

En tiedä ketään, joka olisi uinut salmen yli edes kesällä.

Tromssa vilisee saksalaisia. - Minun on mentävä sinne.

Yritätkö pelastaa muut? Ne, joiden kanssa tulit.

Ja erään, jota ei ole vielä saatu kiinni.

Onko vielä pitkä matka? - Olemme pian perillä.

Mitähän meille tapahtuu?

Meidät viedään jollekin leirille. - Älä mieti sitä.

En voi olla miettimättä. - Etkö voi vain olla hiljaa?

Tuo ei auta.

Bjørn. Sinä saat pelätä.

Nyt otetaan tuo.

Ei! Hän ei ole tehnyt mitään! Jättäkää poika rauhaan!

Ei!

Tuonnepäin.

Kiitos.

Kaikki Norjan puolesta. - Kaikki Norjan puolesta.

Herranen aika, säikäytit minut. - Anteeksi.

Kuulin, että miehesi voisi... - Hän ei ole nyt kotona.

Anteeksi.

Et mene minnekään, ennen kuin olen katsonut jalkaasi.

Noin. Tämän parempaan en pysty.

Sinun on mentävä lääkäriin. - Muut asiat ovat kiireisempiä.

Jos jalkaan tulee kuolio, hoidolla on kiire.

Jos jalka alkaa punoittaa, sinun on mentävä sairaalaan.

Muuten sinulla ei ole montaa päivää jäljellä.

Minne aiot nyt?

Pitää päästä Tromssaan.

Ajattelin mennä tästä.

Ei, mene tätä kautta. Mene Karanesiin Hanseneille.

Autoin heidän tyttärensä Margarethin syntymässä. He ovat hyviä ihmisiä.

Lähde kiireesti.

Hän on kätilö.

Etsimme karkurisotilasta. Onko häntä näkynyt?

En ole nähnyt täällä ketään.

Anteeksi, rouva. Jatkamme pohjoiseen päin.

Kiitos avusta. Näkemiin.

Eteenpäin.

Asiakirjasalkku? - Operaation nimi oli Martin Red.

Lennonvalvontatorni piti räjäyttää ja vesilentokoneet upottaa.

Onko kahdennestatoista miehestä mitään uutta? -Ei.

Mutta saimme selville kahden tromssalaisen yhteyshenkilön nimet.

Tuokaa heidät tänne.

Onko mitään uutta? - Antakaa vähän aikaa.

Kokeilen uutta menetelmää.

Hei!

Sinun pitää tuntea tämä kipu.

Silkkaa ajanhukkaa.

Mutta eihän minulta kukaan kysy.

Kerro, missä hän on.

Minun ei toivottavasti tarvitse muistuttaa teitä siitä, -

että eräs Heinrich Himmler, SS:n sotamarsalkka, -

odottaa meiltä raporttia.

Majuri Wenders. Mies kestää helposti 20 minuuttia jäisessä vedessä.

Hän on tietenkin alilämpöinen, mutta sydän lyö edelleen.

Hän pystyy liikkumaan. Hänen aivonsa toimivat.

Se tarkoittaa, että kahdestoista mies ei ole kuollut.

Saamari.

Turvallisuuspoliisi! Avatkaa!

Menoksi!

Vauhtia!

Hän on liian laiha. Tuokaa joku toinen.

Mene veteen!

Syvemmälle.

Syvemmälle!

Kyykisty!

Tarvitsen jonkun vahvemman.

Helvetti!

Saamari!

Kuka sinä olet? Margareth, mene sisään.

Älä ammu. - Kuka olet?

Olenko Karanesissa?

Saksan suuri voitto Toftefjordenissa. Kaikki kaksitoista otettiin kiinni.

Teitähän oli kaksitoista, vai mitä? - Niin.

En ole typerys. Kuulen huhuja.

Arvasin, että jotain oli tekeillä. Joten sanoin:

Jos nappasitte kaikki, miksi sitten yhä etsitte.

Nyt tiedän, miksi. - Sanoivatko he mitään muista?

Ei. Kuulin vain, että heidät vangittiin.

Useimmat ovat vankilassa. Pari joutui sairaalaan.

Ragnhild auttaa välillä sairaalassa. Hän tuntee muutaman sairaanhoitajan.

No? - Puhutaan myöhemmin.

Oletko sotilas?

En oikeastaan. Olen instrumenttisuunnittelija.

Teetkö pianoja?

En, valmistan instrumentteja, joilla voi piirtää karttoja.

Ymmärrätkö?

Piirrän karttoja.

Ja kerran -

pyöräilin Ruotsista Norjaan, -

piirtääkseni kartan eräästä lentokentästä.

Sitten palasin Ruotsiin.

Vastassa oli poliisi, joka sanoi, etten saisi piirtää enempiä karttoja.

Jouduin lähtemään Ruotsista.

Matkustin Venäjälle, -

Ukrainaan, Turkkiin, -

Intiaan, Keniaan ja Etelä-Afrikkaan.

Ja sitten...

Seilasin Brasiliaan ja sieltä Trinidadiin, -

USA: han ja Kanadaan.

Sieltä matkustin jälleen laivalla.

Englantiin.

Lopulta saavuin Shetlandinsaarille. Siellä tapasin ystäväni.

Sitten tulin tänne.

Mikset matkustanut Australiaan?

Olet hyvä maantiedossa.

Lukutoukka. Häntä kiinnostaa maantieto.

Eivät maatilan työt.

Oletko valmis lähtemään? - Kerro minulle, mitä tiedät.

Tiedän vain sen, mitä kuulin sairaalassa.

Tromssassa on tehty pidätyksiä.

Saksalaiset löysivät salaiset asiakirjanne.

Entä toverini? - Yksi heistä oli kai Sigurd.

Hänet kuulemma kidutettiin...

Kuoliaaksi.

Erik Reichelt -niminen mies on yhä elossa.

Hän on sairaalassa.

Entä muut?

Heidät teloitetaan tänä yönä.

Ole hyvä.

Tässähän on koko minun elämäni.

Pidän tästä hyvää huolta.

Mitä sinä katsot?

Luuletko, että saksalaiset ovat vieneet revontulet?

Ei se ole mahdollista.

Äitini sanoi, että jos näkee revontulet, ei ole kaukana kotoa.

Jos pidät revontulista, voit piiloutua meille.

Täällä on paljon revontulia ja hyviä piilopaikkoja.

Luojan tähden.

Mitä sinulle on tehty? - En kertonut mitään.

En kertonut mitään.

Minä uskon sinua. Uskon sinua.

Häntä ei ole löydetty.

Toverianne ei ole löydetty. Hän on elossa.

Hän on elossa.

Minulla on vaimo.

Ja tytär.

Kerro terveisiä...

Minun täytyy lähteä.

Miten voin auttaa maatamme, jos vain piileksin?

Aiotko Tromssaan?

En. On liian myöhäistä.

Menen Ruotsiin. - Miksi?

Koska Ruotsi on neutraali maa.

Olen siellä turvassa. - Hyvä.

Tiedät niin paljon kartoista, että näyttäisitkö, missä Ruotsi on?

Tuolla olemme me.

Tuolla on Ruotsi.

Sinne on pitkä matka.

Kaikki vangit ulos! Vauhtia!

Olen pettynyt teihin. Yksikään miehistä ei puhunut.

Yksi näytti lupaavalta, mutta ikävä kyllä hän kuoli.

Niin niin. Minkä sille voi?

Ehkä miehet eivät puhu, koska heillä ei ole mitään sanottavaa.

Koska teidän miehenne on jo kuollut.

Minulle soitettiin pääturvallisuusvirastosta.

Siellä odotetaan edelleen raporttia.

Ei ennen kuin olen varma. - Hyvä on.

Eteenpäin!

Tiedättekö, mitä luulen? Luulen, että jahtaatte aavetta.

Siitä miehestä ei näy jälkeäkään.

Olemme tutkineet joka ikisen maatilan ja talon.

Olemme puhuttaneet jokaista, joka on voinut nähdä jotakin.

Jumala, siunaa rakasta isänmaatamme

anna sen kukoistaa

anna rauhasi laskeutua vuorilta...

Viivästykset eivät tee hyvää vaikutusta Berliinissä.

Haluatteko itärintamalle? Himmler lukee sen raportin.

Kun Himmler lukee sen, myös Hitler lukee.

Ette kai halua valehdella Hitlerille?

kristityt...

Sinuun voi kuulemma luottaa.

Odotimmekin jo sinua.

Jan Baalsrud.

Pian ollaan perillä.

Hyvä. - Tässä. Kokoa 42.

Mistä tiesit? - Noin pieni kaveri.

Ne olivat pienimmät, jotka löysin.

Olen Peder.

Peder.

Tässä. Ota tämä reppu.

Vähän ruokaa ja varavaatteet matkalle.

Tällä voit peittää univormun, kun saavut Yykeänmuotkaan.

Tästä saat sukset. - En voi ottaa suksiasi.

En antaisi itselleni anteeksi, ellen antaisi niitä sinulle.

Käydäänkö suunnitelma vielä läpi?

Aion Ruotsiin. - Niin.

Ja sitten Englantiin. Siellä vaihdan sukat.

Ja palaan takaisin tänne.

Okei. Katso.

Yykeänmuotka on tässä. Se on tärkeä solmukohta.

Siellä on paljon saksalaisia, mutta sille ei voi mitään.

Sinun on mentävä sen kautta. Molemmin puolin on korkeat rinteet.

Sakut etsivät rannikolta. He eivät odota sinun tulevan Yykeänmuotkaan.

Tämä mies on Kurt Stage.

Hän on täkäläinen Gestapon johtaja. Hän aavistaa, että olet elossa.

Kukaan ei kuulemma ole päässyt livahtamaan häneltä.

Joten tämä on hänelle henkilökohtaista.

Hän ei halua päästää sinunlaistasi sabotööriä pakoon.

Jos pääset Ruotsiin, se on hänelle valtava tappio.

Kirjoittakaa tämä puhtaaksi ja lähettäkää sitten Berliinin.

Heil Hitler. - Heil Hitler.

Hienoa. Kiitos. - Niin.

Emme pääse rannemmas.

Kahlaan maihin. -Et saisi vaatteitasi kuiviksi. Kuolisit.

Anna sukset.

Ja sitten sinä. - Ei.

Tule.

Odota.

Tässä.

Nyt näytät oikealta pohjoisen mieheltä.

Kun saavut vuonon toiselle puolelle, -

jätä vene ajelehtimaan, niin kukaan ei tiedä, missä nousit maihin.

Mutta sinun on ylitettävä tunturi, ennen kuin saavut rajalle.

Jos sää pysyy hyvänä, se vie pari kolme päivää.

Nyt sinulla on joka tapauksessa sukset, -

joten sinulla on mahdollisuus.

Onnea.

SS:n komentajalle ja Norjan poliisille.

Alustava raportti sabotaasialus Brattholmista Toftefjordenissa.

29. maaliskuuta 1943 laivaston ja tiedustelupalvelun yksikköjä -

iski Britanniassa koulutettujen sabotöörien alukseen.

Aluksella oli kaksitoista miestä. Kymmenen miestä otettiin kiinni.

Führerin määräyksen mukaisesti 18. lokakuuta -

kuolemanrangaistus pantiin toimeen.

Yksi sabotööri kuoli kiinniotossa. 12. mies nähtiin viimeksi, -

kun hän ui vuonoon.

Olen asettanut henkilökohtaiseksi prioriteetikseni -

perusteellisen tutkimuksen avulla varmistaa, -

ettei hän ole voinut selvitä näillä arktisilla vesillä.

7. PÄIVÄ Yykeänmuotka, 5. huhtikuuta.

Hei! Hei, mies!

Luulin, että norjalaiset osaavat hiihtää.

Kiitos.

Seurasin miehen jälkiä. Ne päättyivät lumivyöryyn.

Kadotin hänet tässä.

Oletteko varma? Wenders uskoo, että hän on aave.

Jos hän selvisi hengissä, -

tunturilta alas on vain kolme mahdollista reittiä.

Tässä, tässä ja tässä.

Olen melko varma, että se mies oli hän.

Hän saattaa olla vielä elossa.

Älkää seisoskelko siinä! Alkakaa painua!

Lähetittekö sen raportin? - Saman tien, herra everstiluutnantti.

Hienoa. Halusin vain varmistua.

Katkenneet sukset.

Mikä se on?

Selkäreppu.

Hei.

Haloo!

Kuuletko minua?

Baalsrud.

Juostaanko kilpaa noille kiville?

En pysty juuri nyt.

Etkö voisi vain häipyä? - Säälitkö itseäsi?

Tule. - Ole hiljaa.

Minä olen hiljaa. Sinä tässä höpiset.

Tule nyt. Paikoillanne, valmiit. Nyt.

Marius Grønvoll?

Marius Grønvoll?

Oletko nähnyt mitään epäilyttävää viime päivinä?

En. - Et ketään epäilyttävää henkilöä?

Hyvä. - Mietin tässä yhtä asiaa.

Miten Nasjonal Samlingenin jäseneksi pääsee?

Tuskin ketä tahansa otetaan...

Ei niin.

Pitää kaiketi olla aito usko asiaan.

Niin.

Tuo käsivarressasi oleva merkki.

Oletko ylpeä siitä?

Mitä sen eteen pitää tehdä?

Pitääkö kirjoittaa jokin lista, vai pitääkö oikeasti tehdä jotain?

Pengoimme joka kolon.

Etsimämme henkilö on noin 175 cm pitkä ja tummatukkainen.

Todennäköisesti hänellä on Norjan armeijan asepuku.

Ja hän ontuu oikeaa jalkaa.

Jaha.

Kolmannen valtion vihollisen auttamisesta tai piilottamisesta -

seuraa kuolemanrangaistus.

Ymmärrätkö? - Ymmärrän.

Selvä.

Hyvä.

Olemme valmiit täällä. Lähdetään.

Täytyy jatkaa seuraavaan taloon.

Vielä yksi lusikallinen.

Ottar, ulos! Ilmoita heti, jos joku tulee.

Riisutaan vaatteet. - Veri täytyy saada kiertämään.

Tiedät kai, kuka hän on? - Tiedän.

Hae sidetarpeita, villaisia alusvaatteita ja peittoja.

Hanna! Hei.

Ei ole hätää. Ei ole hätää. Olet turvassa.

Seurasin hänen jälkiään lumivyörylle asti.

Sillekö, joka tapahtui kolme päivää sitten? -Niin.

Joka paikassa on julisteita. Meidät voidaan ampua.

Tiedetään. - Ja talo voidaan polttaa.

Kuten Telavågissa. Siellä poltettiin kaikki.

Näit itse hänen jalkansa.

Hän tarvitsee lääkäriä. Ja Ottar...

Emme voi kutsua lääkäriä nyt. Se on liian riskialtista.

Vaarannatko ennemmin henkemme miehen takia, jolla on kuolio?

Hän voi kuolla milloin tahansa. - Hän ei kuole.

Me autamme häntä. Hieromme. Voitelemme äidin voiteella.

Entä jo minä olisin tuossa?

Entä jos minä makaisin tuossa? - Hanna.

Näin me näytämme, keitä olemme ja mitä tuemme.

Minne menet? - Ulos.

Ottar on ollut vahdissa kuusi tuntia. Menen hänen tilalleen.

Hän ei pysty jatkamaan matkaa.

Löysimme jotakin.

Tulkaa. Herra everstiluutnantti.

Anteeksi häiriö, mutta teidän pitäisi nähdä tämä.

Tuo löytyi lumivyörykinoksesta Grønvollin tilan läheltä.

Antakaa se minulle. - Tämä lakki löytyi sieltä myös.

Rauhoitu, rauhoitu. Varovasti. Tässä.

Ota tämä. Käy makuulle.

13. PÄIVÄ Grønvollin tila, 11. huhtikuuta.

Sanoin, että olisin tässä, kun heräät.

Vaihdoin vaatteesi.

Ja pesin sinut.

Sait Mariuksen alusvaatteet.

Onko Marius sinun miehesi?

Ei. Hän on veljeni.

Kuka sinä olet?

Gudrun.

Gudrun.

Mitä tuo on? - Eläimet vain ääntelevät.

En ennen ollut näin säikky.

En minäkään.

Missä univormuni on? - Pesin sen.

Löysitkö karttaa tai piirustusta?

En.

Miten silmäsi voivat?

Paljon paremmin. - Ja nimesi on Jan.

Jan Baalsrud.

Puhuit unissasi.

Sanoinko muuta?

Sanoit. Sinä...

Puhuit paljon.

Anteeksi.

Minulla on paljon tietoja, jotka eivät saa joutua saksalaisten käsiin.

Olisi ollut turvallisempaa, ettet tietäisi mitään.

Bombay.

Intiassa. - Oletko ollut siellä?

Olen.

Puhuit norsuista. Ja linnuista.

Ja puhuit myös...

Puhuit tanssimisesta Lontoossa.

Sinä huusit myös.

Jotakuta, jonka nimi on Per.

Sigurd. Erik.

Ja monta kertaa Gabrielia.

Kuule...

Eloon jäämisellesi on syynsä, Jan.

Tälle kaikelle on syynsä.

Kuka tulee? - Älä liiku.

Missä pistoolini on?

Olen pilannut elämänne. - Ei ääntäkään.

Kaikki miehet autoista!

Täällä on käyty jo kahdesti, eikä mitään ole löytynyt.

Hei. Mikä on nimesi, poika?

Ei... Ei saksaa.

En osaa kovin hyvin...

Puhua norjaa.

Oletko nähnyt sotilasta?

Kiitos. - Hyvää.

Onko hyvää?

Meidän on tutkittava vielä kolme tilaa ennen pimeän tuloa.

Ennen pimeän tuloa? Olettepa te vitsikäs.

Tulkaa!

Meidän on saatava sinut pihan poikki ja tietä pitkin. Varo jalkaa.

Vuonon toisella rannalla on hirsimökki.

Siellä olet turvassa, kunnes saamme sinut Ruotsiin.

Vetäkää.

Varovasti.

Vetäkää. - Kaikki järjestyy.

Seis! - Mitä?

Tulkaa takaisin!

Tunnen tuolla erään...

Perunoita.

Vähän lämmikettä.

Ja sitten...

Puukkoni.

Älä hukkaa sitä.

Tämähän on parempi kuin Hotel Savoy.

Mikä?

Lontoon hienoin hotelli. Mutta se ei pärjää tälle.

Marius, täytyy palata ennen kuin huomataan, että olemme poissa.

Väkeä rohkaisee se, ettei sinua ole löydetty.

Käytän aikani hyvin. Parissa päivässä olen jalkeilla.

Ei mitään kiirettä. Sinua ei ajeta pois Hotel Savoysta.

Onko siinä mukava olla? - On.

Entä jalat?

Hyvät.

Anna pari päivää aikaa, niin keksin tavan saada sinut eteenpäin.

Hotel Savoy...

Yksi Esquire, kiitos.

Ei mitään.

Tutkitaan kellari.

Lumessa näkyy jälkiä.

Hän on täällä! Saimme hänet!

Hän on täällä!

26. PÄIVÄ 24. huhtikuuta.

Kaikkiaan 12 päivää Hotel Savoyssa .

Jan.

Minä tässä. Marius.

Keksin tavan saada sinut kuljetetuksi Ruotsiin.

Hienoa.

Mitä tapahtui?

Kuolio alkoi levitä ylöspäin.

Minun oli pakko leikata se pois.

Miltä nyt tuntuu? - Paremmalta.

Lasketaan hänet istumaan.

Hop!

Tässä. - Kiitos.

Tässä. Ilma on kylmä. Mene tämän sisään.

Ota. Toisinpäin.

Tuonne. Siirrä kättä.

Nostakaa ylös.

Toinen.

Anna se minulle.

Tässä. Syö vähän.

Kiitos.

Kaikki taitaa olla mukana.

Paitsi haju. -Tästä lähtien saat paljon raitista ilmaa.

Sinut pitää saada tunturin laelle. Manndalenista tullaan sinne.

Sitten sinut viedään rajan yli.

Pysähtyykö tämä kelkka Ruotsissa?

Katsotaan.

Odottakaa.

Pitäkää kelkka paikallaan!

Voitteko kääntää kelkan?

Seis. Vaihdetaan köydet.

Pitäkää kelkka paikallaan.

Pidän kiinni. - Työntäkää!

Uudestaan.

Lentokone!

Hän on tajuton.

Käännetään hänet.

Vielä!

Sovin tapaamisesta tämän suuren kiven luona.

Meidän täytyy jättää sinut tähän.

Meidän on palattava, ennen kuin meitä aletaan etsiä.

Jos minut löydetään, sinutkin löydetään.

Selvä. Makuupussi on kuiva ja lämmin. Minä pärjään.

Manndalenista tullaan pian.

He käyttävät tunnussanaa hei, herrasmies.

Herrasmies? - Niin.

Se oli meistä sopivin.

Ajattele Ruotsia.

Eikö olekin lumoavaa?

Mikseivät nämä norjalaiset pidä meistä?

Ja meidän karkurimme...

Hän muutti operaatio Martin Redin -

menestykseksi.

Tuolla. Näettekö?

Näittekö tuo monogrammin?

Kuningastaan he rakastavat. He käyvät yhä röyhkeämmiksi.

Viimeinen asia, mitä me kaipaamme, on se, että väki saa uuden symbolin.

Missä hän mahtaa olla nyt?

Toivottavasti Ruotsissa sievät sairaanhoitajat ympärillään.

Toivottavasti. - Niinkö?

Marius Grønvoll?

Minä olen.

Voimmeko puhua jossain rauhassa? - Tässä.

Kuka olet? - Samantekevää.

Herrasmiehemme on poissa.

Olemme etsineet yötä päivää tuloksetta.

Mutta... Nyt on mennyt neljä päivää.

Miksette tulleet aiemmin?

Merkitse Olmmáijávrin kivi paremmin, jotta löydämme hänet.

Mitä sanoit? - Olmmáijávri.

Paikka ei ollut Olmmáijávri vaan Olmmáivággi.

Lähden viemään kivelle merkin.

Tulen mukaan.

Entä Hanna ja Ottar? - He nukkuvat.

Jonkun on hoidettava eläimet. - Olen hoitanut ne.

Entä jos saksalaiset tulevat? - Ottar puhuu heidän kanssaan.

Hän on kymmenen. - No, Hanna sitten. Lähden mukaan.

Pidät Janista liikaa, Gudrun. - Enkä.

Emme tiedä, mikä meitä odottaa siellä.

Jos hän on kuollut... - Ei!

Jos romahdat tunturilla, en tiedä, mitä teen.

Otan Agneten mukaan. Hänellä on hoitokokemusta.

Täällä!

Hei, herrasmies.

Syy ei ole sinun.

Marius. Marius!

Mitä teette täällä? Jonkun muun piti tulla.

Sattui väärinkäsitys. Lupaan, ettei niin käy toiste.

Jatka sinä.

Minä pystytän merkin.

Kuumaa keittoa. Toivottavasti pidät herneistä.

Marius on hyvä mies.

Oletko ollut pitkään syömättä? - Minulla on yhä ruokaa.

Tässä. Nuolaisu aamiaiseksi.

Päiväruoaksi. Iltapalaksi.

Ja vähän ekstraa viikonlopuksi.

Tiedätkö mitä?

Olet näin lähellä. Näin lähellä.

Olet puhaltanut toivon kipinän uuteen liekkiin.

Terveisiä Gudrunille.

Hän on elossa.

Hän lähetti terveisiä.

36. PÄIVÄ 4. toukokuuta.

Kaikkiaan 10 päivää Herrasmies-kiven alla.

Hän on täällä. Tulkaa!

Hei, herrasmies.

Marius. - Ei. Minä olen Nigo.

Minä ja toverini viemme sinut Ruotsiin.

Olette surkeita hiihtäjiä, kun teillä kesti niin kauan.

Jos olisin tiennyt, että olet noin laiha, olisin kantanut sinut yksin.

Tämä ei onnistu! - Kyllä onnistuu. Tulkaa.

Meidän täytyy jatkaa.

Ollaanko Ruotsissa? - Ei.

Tuli lumimyrsky, joten oli pakko kääntyä ja palata.

Kääntyä? - Niin.

Palata? - Vain pari kilometriä.

Palasimmeko takaisin? - Olemme Manndalenissa.

Lupasit viedä minut Ruotsiin. - Minä vienkin.

Lupasit hommata rajan yli. - Kuuntele minua!

Miksi käännyitte? - Sää oli liian huono!

Jatkoin rajan yli ja kartoitin reittiämme eteenpäin.

Ellemme olisi kääntyneet, emme olisi tässä nyt.

Saksalaiset ovat kiristäneet rajavartiointia.

Vartijat ovat näköetäisyydellä toisistaan.

Meillä ei ole mitään toivoa. - Kyllä on!

Katso minua, Nigo.

Olen pelkkää luuta ja nahkaa.

On ihme, että ylipäätään olen hengissä. Tajuatko?

Siksi autan sinua. Me tarvitsemme ihmeen.

Otitko pistoolini? - Luulen, että niin on parasta.

Miten voin puolustautua? - Lupaatko, ettet ammu itseäsi?

Vauhtia! - Kaikki miehet kannelle!

Alas!

Asiakirjasalkku! - Pitele sytytyslankaa.

En saanut sytytyslankaa sytytettyä.

Jan!

Jan!

Kuka olet?

Olen Aslak Fossvoll. Syö keitto niin kauan kuin se on kuumaa.

Toin sinulle uudet sukat. Ne tulivat tarpeeseen.

Näetkö jotakin?

En.

Älä sano, että saksalaiset ovat vieneet revontuletkin.

Kiikarit, Jan.

Moottori täytyy sammuttaa.

Löytyi.

Olemme tässä.

Sakuja on täällä kaikkialla. Onko näillä main yhteyshenkilöä?

Tehtävämme oli räjäyttää strategisia kohteita.

Meitä oli kaksitoista.

Laivalla oli kahdeksan tonnia dynamiittia.

Emme päässeet rantautumaan suunnitellusti.

Meidän piti löytää uusi yhteyshenkilö.

Kuka se yhteyshenkilö on? - Anaton Pedersen.

Anaton Pedersen?

Hän on kuollut. - Kuka sinä olet?

Håkon. Håkon Sørensen.

Tietomme olivat vanhentuneet.

Ja tapaamamme henkilöt olivat epäluotettavia.

Saanko poliisille?

Moottori käyntiin! Moottori käyntiin!

Meidät huomattiin heti palattuamme laivalle.

Sen jälkeen kaikki meni pieleen.

Meillä oli asiakirjasalkku täynnä tietoja.

Tulta!

Yritimme tuhota todisteet.

Lähdin laivalta viimeisenä.

Saksalaiset nappasivat muut.

Vain minä pääsin karkuun.

Pidä huoli, ettei tämä ollut turhaa.

Kaikki auttajani -

ovat hengenvaarassa.

En tiedä, onko joku tapettu minun vuokseni.

Kaikkein pahinta on se, -

ettei tiedä mitään.

Nämä miehet ovat kuukausia käyneet sotaa juoksuhaudoissa.

Silti he taistelevat edelleen voittaakseen vihollisen.

Koko divisioona antaa kaikkensa isänmaan eteen.

Verenhimoiset venäläiset ovat kohdanneet voittajansa.

Gestapon Kurt Stagen johtamassa onnistuneessa iskussa Norjassa -

vallattiin kalastusalus.

Stage raportoi, että vangiksi otettiin kaksitoista miestä, -

ja että operaatio oli Saksalle täydellinen menestys.

Saamari!

Mikä mättää? Seuraava. - Seis.

Tässä Lontoo. Lähetys kuuluu 1500 metrin aallonpituudella, -

19 metrin aallonpituudella, 31 metrin aallonpituudella, -

sekä 41 metrin aallonpituudella.

Tänä yönä en ilmoita onnettomuuksista, -

vaan tuon terveisiä kaikille maanmiehille, joka ovat kuulolla.

Toimin puhetorvena sille, mitä yhdessä saavutamme.

Toivon, että kaikki kuuntelijat tuntevat, -

kuinka vahvasti kaikkien sydämet lyövät -

samaan tahtiin hänen sydämensä kanssa.

Joku kävi täällä juuri äsken.

Kukaan ei ole käynyt kahteen päivään.

Emme voi kuljettaa häntä. - Huonolta näyttää.

Hukkasitko kartan?

Löydät kyllä tien.

Pidä huoli, ettei se ollut turhaa.

Hyvää juhlapäivää. - Tänään on erityinen päivä.

Hyvää 17. toukokuuta.

Eläköön Norja.

17. toukokuuta.

Eikä lainkaan ryyppyä?

Olaf antoi kananmunat.

Ludvig antoi siirapin ja Peder hankki kerman.

Vaikka sakut ovat käyneet hänen luonaan jo neljä kertaa.

Signe paistoi kakun.

Heidän kahdeksanvuotiaansa piirsi sinulle lipun.

Hyvää 17. toukokuuta, Jan.

Jumala siunatkoon rakasta isänmaatamme.

Sulaako lumi? - Sulaa.

Ilman lunta ette saa minua ylängön yli.

Emme ole varmoja, selviätkö matkasta, Jan.

Minä olen varma.

Ei ole enää kyse minusta.

Pohjoisnorjalaiset ovat surkimuksia, mutta saamelaiset päihittävät kaikki.

Saanko kysyä, mistä puhuitte?

Saat.

Mistä te puhuitte?

Hän kysyi, milloin lumi yleensä sulaa ylängöllä.

Mitä vastasit? - Sanoin kuten asia on.

Eli?

Vain jumalat tietävät.

Teinä siirtäisin hänet pikaisesti.

Tämä lumi ei pysy enää kauan.

Baalin veljekset ajavat porot rajan yli -

lähipäivinä.

59. PÄIVÄ Manndalen, 28. toukokuuta.

Kaikkiaan 17 päivää luolassa.

Olen Aslak Baal. - Jan Baalsrud.

Tässä on yhä yksi luoti.

Anteeksi, että suutuin. - Hyvä nähdä, että olet ihminen.

Teidän on lähdettävä.

Marius, tiedäthän sen kaulahuivin, joka sain äidiltä?

Annoin sen Janille.

Tarkistittehan, ettei mökille jäänyt mitään?

Tarkistithan?

Oli pimeää. Minun piti huolehtia Janista.

Oli mahdotonta nähdä, lojuiko siellä jotain.

Mikä siinä on niin tärkeää? - Huivissa on nimikirjaimeni.

Miten aiotte piilottaa minunlaiseni vastarintamiehen keskellä päivää?

Meillä on suunnitelma.

Kun lähestymme rajaa, ohjaan tokan oikeaan suuntaan.

Saat vahvimman poron, joka on kulkenut reitin monesti.

Se ei luovuta, ennen kuin olet rajan yli.

Jos kävisi niin hullusti, että jään kiinni, -

haluan mieluummin kuolla norjalaisesta luodista.

Sovittu.

63. PÄIVÄ Kilpisjärvi, Ruotsin raja.

1. kesäkuuta.

Vahdinvaihto!

Hän on ollut tuossa mökissä viikkoja. Löysimme ruoantähteitä.

Ja bensiiniä ja kynttilöitä. Olemme epäilleet tätä pitkään.

Hän on asunut täällä jonkin aikaa.

Oletko valmis? Lähestymme rajaa. Enää ei ole pitkä matka.

Onko tämä teidän?

Vastatkaa heti paikalla! Onko varvas teidän?

Haluan tietää, missä hän on?

Varovasti! Hän saattaa olla aseistettu.

Seis!

Tässä vahtitorni 6.

Niin?

Tälle kaikelle on syynsä.

Eloon jäämisellesi on syynsä, Jan.

Mitä?

Jan. Kamppailu on ohi.

Voit päästää irti, Jan.

Kamppailu on ohi.

Olet turvassa.

Voit päästää irti.

Kolme kuukautta myöhemmin.

Kiitos.

Kuuntele. Älä pelkää.

Me teemme lopun tästä hulluudesta.

Jan Baalsrud jatkoi alokkaiden koulutusta, kunnes Norja vapautui.

Sota päättyi 8. toukokuuta 1945.

Kurt Stage tuomittiin kuolemaan sotarikoksista, -

ja hänet teloitettiin 1947.

Marius Grønvoll meni naimisiin Agnete Lanesin kanssa.

He kasvattivat viisi lasta Grønvollin maatilalla.

Gudrun meni naimisiin 20 vuotta myöhemmin.

Jan Baalsrud palkittiin Pyhän Olavin tammenlehvämerkillä -

ja Brittiläisen imperiumin ritari- kunnan jäsenyydellä palveluksistaan.

Jan Baalsrud ei itse pitänyt itseään sankarina.

Sankareita olivat ne, jotka pitivät hänet hengissä.

Jan kuoli 1988 ja haudattiin toiveensa mukaisesti Manndaleniin -

auttajiensa joukkoon.

Suomennos: Arja Sundelin Scandinavian Text Service 2018