Original subtitles

Kaukosäädin on ollut Reesellä neljä tuntia.

Se tarkoittaa neljää tuntia aivotonta soopaa viiden sekunnin pätkissä.

Jos menet vessaan, kaukosäädin jää.

Selvä.

Voin odottaa.

Enpä tiedä.

Juot paljon limua.

Se varmaan painaakin jo rakkoasi vasten.

Tuo ei toimi.

Sitten join neljä lasia isän jääteetä.

Hän vain kaatoi ja kaatoi.

Ei toimi.

Kolmea rekan perävaunua vastaava määrä vettä -

virtaa vesiputouksesta joka sekunti.

Ei toimi.

Ei... toimi.

Tämä olikin parempaa kuin mikään TV: ssä.

Käännä sitä.

Käännä sitä.

Ei! Liikaa. Takaisin.

Takaisin, takaisin...

Siinä!

Vielä kahdeksan senttiä myötäpäivään.

Rauhassa. Takaisin pari astetta.

Maltilla.

Siinä! Täydellistä.

Neulaset osoittavat väärään suuntaan.

Se on ainoa asia, jonka kuusessa näen.

Älä liiku.

Vietät vain pari päivää mummin kanssa.

Lähdet heti joulun jälkeen.

En aio vierailla sen naisen luona. Hän on ilkeä ja vihaa minua.

Francis, hän on perhettä.

Tämä on ensimmäinen joulu sitten ukin kuoleman,

ja sinä asut lähimpänä.

Et voi olla noin itsekäs.

Kutsuitko hänet omaan kotiisi?

Hän tietää, että on tervetullut.

Ehkä otamme molemmat bussin ja tulemme yllätyskäynnille.

Älä uhkaile minua.

Tämä keskustelu päättyy tähän.

Sinä menet Whitehorseen.

Ostat hänelle apteekista lahjan,

ja vietätte joulua kunnolla yhdessä.

Katsohan tuota vauvaa.

Vihaan teitä!

Ottakaa tämä päästäni typerät pask...

Pojat!

Tämä oli Deweyn idea.

Mikä teitä vaivaa?

Kuusi on hädin tuskin pystyssä, ja te aloititte jo.

En voi jättää teitä yksin sekunniksikaan ilman,

että yritätte tappaa toisenne.

Tämän pitäisi olla ilon aikaa!

En tiedä, minkä tähden -

joka joulu äiti pimahtaa jostain.

Kuka tämän teki?

Kieri maassa, kulta.

Kuka tämän teki?

Herranpieksut, kieri maassa!

Ehkä se johtuu auringonvalon puutteesta.

Kuulin, että se saa joidenkin aivot sekaisin.

- Hei, mummi. - Hei.

Luojan tähden, täällä on kylmempi.

Etkö käytä lämmitystä?

Minähän en maksa niille voroille.

Et tietenkään.

Aloittakaamme juhlan hengen mukainen säälittävä teeskentely.

En ikinä tiedä, mitä höpiset.

Puhut kuin pölvästi.

Yritätkö kiduttaa minua?

Satuttaa minua?

Etkö pidä joulumusiikista?

Tuo kuulostaa laululta,

jota ne lauloivat, kun ratsastivat -

kylien läpi ja viskoivat vauvoja tuleen.

Lauloivatko ne "kulkusia"?

Jotain ne lauloivat.

Kello onkin jo 20.00. Nukkumaanmenoaikani meni jo.

Missä nukun?

- Siinä, missä istut. - Kääntyykö tämä sängyksi?

Kyllä, siitä tulee sänky.

Se on erityinen taikasohva.

Se avautuu laiskalle taikapojalle,

enkelit saapuvat syöttämään rypäleitä -

ja laulamaan, kun nukut.

Se lentää ympäri huonetta -

toteuttamassa tyhmien poikien toiveita.

Hyvä on! Tämä ei ole avautuva.

Saanko katsoa jo?

Hetki vain.

Deweyn lahjan piti olla meiltä molemmilta.

- Minä valitsin sen. - Minä tallasin siihen.

Hei!

Hei...

Osuinpas!

Äiti. Kiva, että tulit kotiin.

Nyt riittää.

Mitä teet?

Otan kaiken.

Jokaisen lahjan, koristeen ja karkin.

Lukitsen ne autotalliin.

Joka ikinen joulu te huudatte, poltatte, rikotte tai tuhoatte,

ja minä päätän sen tähän!

Hän varastaa joulun.

Et voi tehdä näin.

Deweykin uskoo joulupukkiin viimeistä vuotta.

Mitä?

Juhlimme joulupäivää, jos osaatte käyttäytyä -

joulupäivään asti.

Muussa tapauksessa nämä palautetaan kauppaan,

ja joulu perutaan!

Et tohtisi perua joulua.

Tuo on hämäystä.

Peruitko joulun?

En perunut joulua, vaan pidän sitä panttivankina.

Toki tämä on tylyä, mutta mikään muukaan ei toimi.

Joka vuosi me huudamme, uhkailemme, neuvottelemme ja anelemme.

Ehkä he käyttäytyvät tällä kertaa.

Olemme tässä yhdessä.

Käytän yhtenäisyyskortin.

- Mutta... - Yhtenäisyyskortin, Hal.

Mutta...

Rakastan joulua.

Tiedän sen, rakas.

Voittaako jokin yhtenäisyyskortin?

Hal?

TAISTELUT LEVIÄVÄT VIETNAMISSA

Uskon, että voimme voittaa tämän Vietnam-jutun.

Se ei ole sinulle,

vaan kiertäville laulajille.

Pilaat tupakoinnin minulle.

Kuulostaa, että teet kuolemaa.

Siitähän sinä pitäisitkin.

Et malta päästä käsiksi tavaroihini.

Joo, halajan näitä pitsiliinoja -

ja erityisesti sitä 30 vuotta vanhaa persikkapurkkia.

Pidä näppisi irti persikoistani.

Luuletko, että oikeasti...

Lopettakaa tuo elämöinti!

Kunnon ihmiset ovat jo nukkumassa!

Typerä musiikki!

Täältä on turha pyytää viikunahyytelöä!

Voisitko antaa siirapin, kiitos?

Kiitos.

Ole oikein hyvä.

- Otatko lisää kahvia? - Kiitos.

- Haen sen puolestasi. - Ei tarvitse.

Toivottavasti annat meille luvan pestä tiskit.

- Mielellämme. - Tietysti.

Sen voisittekin tehdä.

Pystymme tähän.

On jouluaatto, ja olemme käyttäytyneet kymmenen tuntia.

Nukuimme kahdeksan, mutta silti.

Selviämme lopuista 24 tunnista.

- Kuka haluaa viimeisen vohvelin? - Minä!

Voi ei.

Tuo vohveli todella maistuisi minulle.

Kyllä, mutta minä olen kasvava poika.

Olisi lienee parasta, että minä otan vohvelin.

Kiitos, että annoitte sen minulle.

He ovat oikein hyviä poikia.

Mikä helvetti sinua vaivaa?

Yritätkö ärsyttää?

Noin tapahtuu, kun ärsytät, kova jätkä.

Etkö voisi tehdä palvelusta koko perheelle ja kuolla pois?

Olet aina kohdellut meitä kuin saastaa!

Sinulla ei pitäisi olla lupaa olla isoäiti.

Lopetitko jo?

Kyllä, minä...

Olen kovin pahoillani.

Olisi pitänyt pussata pipiä, niin siihen ei sattuisi enää.

Olisi pitänyt kertoa -

tuhmalle pikkupojalle satuja -

ja leipoa isoja sokerikeksejä -

ja kutoa hienoja, paksuja villapaitoja.

Olisi pitänyt pitää sylissä -

ja kertoa, kuinka tykkään vaipoistasi.

Mitä jos irrottaisit leukasi ja tekisit minusta selvää?

Kunhan olen katsonut Magnumin .

Lois! Tulin kotiin!

Tiedän, että näin ei pitänyt tehdä,

mutta näin kaupassa jotain, jonka halusin antaa sinulle.

Se oli vähän kalliimpi kuin mitä sovimme,

mutta nyt on kuitenkin joulu.

Meillä on koko loppu vuosi aikaa noudattaa sääntöjä.

Se on kaunis.

Eikö joulunajassa ole juuri tästä kyse?

Rauhoitumme, nautimme asioista ja tuomme toisillemme onnea.

Tämä on niin ihanaa ja ajattelevaista.

Toivottavasti pääsen avaamaan sen.

Perhana!

Tuo menee ihan mönkään.

Ripustan kaikki -

seitsemän koristetta. Miten se menee mönkään?

Hae enkeli takanreunukselta.

Kuka tämä on?

Se on isoisäsi nuorena miehenä.

Toivottavasti nuo kulmakarvat eivät periydy.

Sinä ja hän olette samasta puusta.

Haluatte aina tehdä asiat omalla tavallanne,

eikä mikään ikinä riitä.

Aina on hangattava vastaan kaikesta.

Victorin täytyi aina olla niin itsenäinen.

Hän lähti kotoaan 11-vuotiaana -

ja eli omillaan.

Hänet pestattiin maatilalle,

missä hän kynsi peltoja kuin mies.

Hän teki 18-tuntisia työpäiviä -

ja nukkui sikojen kanssa,

mutta ei koskaan valittanut.

Hän oli vahva.

Hän teki itsestään jotain.

Sellaisia ei enää ole.

Ihmiset ovat liian pehmeitä.

Anna, kun autan sen kanssa.

Isoisäsi oli kova.

Hän ei kuunnellut pottuilua.

Hän oli... ylpeä.

Kunniallinen... mies.

Hän oli hieno...

hieno mies.

Victor...

Mummi?

Mummi?

Luoja!

Vain yksi yö vielä.

Me selviämme yhdestä yöstä.

Voimme olla ylpeitä itsestämme.

Olemme siivonneet, emmekä ole tapelleet kertaakaan.

Teimme sen.

Saammeko lahjoja?

Me saamme lahjoja.

Mitä nyt teemme?

Voisimme ehkä ottaa torkut -

tai leikkiä hiljaa. Hyvin hiljaa.

Pää kiinni, Petey! Pää kiinni!

Voi sitä riemua, kun joulu on ohi.

Olemme taas vuoden turvassa.

Tekeekö äiti tämän myös ensi jouluna?

Miksi ei tekisi? Tämähän toimi.

Entä jos tämä ei rajoitu jouluun?

Mitä tarkoitat?

Entä jos tämä toistuu vaikka halloweenina tai itsenäisyyspäivänä -

tai syntymäpäivinämme?

Hän ei voi tehdä näin!

En kestä tätä enää.

Hänet on pysäytettävä jotenkin. Äärimmäisin keinoin.

Olen mukana.

Äidin täytyy oppia, että juhlapäiviä ei voi ottaa panttivangiksi.

Hänen täytyy oppia, että me emme neuvottele.

Hän teki kauniista, koko perheen vapaapäivästä painajaista.

On korkea aika näyttää hänelle joulun aito henki.

Ennen kuin sanot mitään, älä ajattele tätä joulusiiderinä.

Tämä on tunnustuksetonta "talvisiideriä".

Pojat käyttäytyvät niin hyvin, että...

Lois?

Olen kamala äiti.

Minulle ei pitäisi sallia kasvattaa lapsia.

Kulta...

Pilasin joulun.

Miten niin?

En tiennyt, että pojat voisivat käyttäytyä noin hyvin.

Etkö halunnut sitä?

Kyllä, mutta en näin.

Halusin perua tekoni -

viisi minuuttia siitä, kun otin lahjat,

mutta en tiennyt miten.

Olen hirviö.

Ei, et ole hirviö.

Olen. Ihan oikeasti olen.

Ei, et ole hirviö.

Myönnä pois, että olen hirviö!

Hyvä on. Tässä nimenomaisessa tapauksessa olet hirviö.

Tiedän.

Anna mennä vastaajaan.

Älä nyt. Tiedät, että itkusi alkaa itkettämään myös minua.

Olet erinomainen äiti -

ja erinomainen ihminen.

Hei, äiti. Francis täällä.

Halusin vian kertoa,

että tapasi kohdella mummia kuvottaa minua.

Hylkäsit avuttoman vanhan naisen jouluna.

Toivottavasti häpeät itseäsi.

Minä häpeän.

Pojat eivät ansaitse tätä.

Vaikka he ovatkin hiukan innokkaita, he ovat hyviä poikia.

Tämä tuntuu oikealta.

Tämä päihittää oikean joulun.

Muistakaa tärvellä lahjat niin, että äiti ei voi palauttaa niitä.

Hetkinen.

Äiti hankki minulle toivomani videopelin.

Nämä ovat paremmat kuin toivomani.

Tiedättekö mitä?

Äiti hankki kaiken, mitä toivoin.

Niin minullekin.

Hän kuunteli meitä.

Hänellä kävi tuuri pari kertaa.

En toivonut mitään typerää maapalloa.

Se on minulle.

Piikkarit ovat sinun.

Äiti oikeasti yritti tänä vuonna.

Hän halusi vain mukavan joulun, ja me pilasimme sen.

Totta puhuen me pilaamme kaiken.

Muistatteko, kuinka onnellisia olimme minuutti sitten?

Miten pääsemme takaisin?

En tiedä.

Onko maalia enää jäljellä?

Ei.

KUOLE, LIHAVA MIES!

Jaaha.

Mitä teet?

Palvelusta sinulle. Ole hiljaa ja nauti siitä.

Mitä tämä on?

Älä katso sinne. Se on liian surullista.

Ei. Mitä nämä asiat ovat?

Täällä täytyy olla tonnin edestä tavaraa.

2 735 dollarin edestä.

4 500 Kanadan dollarin.

Miksi ne ovat komerossasi?

Ne ovat lahjoja -

perheelle, sukulaisille ja ystäville.

Sinähän et ikinä anna lahjoja. Sinä...

Herran jumala. Pizzoja heittävä Donatello.

Toivoin tätä kuusivuotiaana.

Tiedän sen. Ostin sen sinulle.

- Etkä ostanut. - Ostinpas.

Sitten juuri ennen joulua -

äitisi kutsui sinut puhelimeen,

haukuit minua "kakaksi" ja lopetit puhelun.

Onko tuo äidin viime vuonna toivoma leipäkone?

Jos hän kerta haluaa leipää,

hänen pitäisi vastata äitinsä kirjeisiin.

Tämä oli Nikola-serkulle.

Käytin kokonaisen päivän sen etsimiseen.

Sitten hän meni ja nai protestantin.

Tuo kamera oli isällesi,

kunnes hän kieltäytyi antamasta minulle kyytiä viinakauppaan.

Kaikkea mukavaa teille teenkin.

Herranjestas, olet hullu!

Pidin sinua vain pahana, mutta oletkin pöpi!

Mistä puhut?

Mummi, lahjoissa ei ole ehtoja. Ne ovat lahjoja.

Niitä annetaan toisille rakkaudesta.

Lahjoja ei voi perua jonkin pienen loukkauksen takia.

Se ei opeta ihmisille mitään.

Et ole kostanut heille.

He eivät tiedä, että suutuit.

Olet onnistunut ainoastaan -

rakentamaan monumentin omalle mielipuolisuudellesi!

Minkälainen ihminen tekee niin?

Yksinäinen...

katkeroitunut... vanha nainen.

Mitä?

Katso, mitä olen tehnyt.

Mitä minä näistä tavaroista enää kostun?

Ne olisivat tuoneet onnea jollekulle.

Sen sijaan ne lahoavat täällä.

Mummi?

Minun syd... sydämeni.

Minusta... tuntuu,

että se sulaa.

Kyllä...

Se sulaa.

Näytit minulle polun, kun huusit minulle.

Mene heti hakemaan taikarekeni,

niin minä ja poroni levitämme joulun ilosanomaa-

kaikille ilkeille, tyhmille ja töykeille ihmisille.

Pidämme toisiamme käsistä ja laulamme lauluja.

Ja heitämme keijukaispölyä kiittämättömien ylle ja minun...

Oletko varma tästä?

Kyllä. En tiedä mitä ajattelin,

kun otin lapsilta lahjat pois.

Minkälainen sairas ihminen tekisi niin?

Haluan saada kaiken ulos autotallista,

laittaa ne esille ja viettää mukavaa joulua.

Tiedätkö mitä?

Herätetään pojat ja vietetään joulua tänä yönä.

En malta nähdä ilmeitä heidän suloisilla kasvoillaan.

Hitto vie, tämä oli...

sinulta nokkelaa herättää pojat,

niin he voivat auttaa lahjojen kantamisessa.

Kyllä...

Laittakaa töpinäksi, pojat.

- Joo. - Toki.

Okei.

Leikkaan häneltä kädet irti ja työnnän ne tähän kokoshnikiin .

Rullaluistimet!

Toivottavasti pidät niistä, kulta.

Täällä taitaa olla taas lahja Reeselle.

Mikähän se mahtaa olla?

Tämä on elämäni paras joulu.

En tiedä, miksi emme yrittäneet kieltää kaikkea jo aikoja sitten.

Tekstitys: Markku Korhonen