Original subtitles

Ja sitten tapahtuu iso räjähdys ja tulee paljon kuplia.

Sieltä vauvat tulevat.

No, sinne päin.

Laskin kerran.

Osoittautuu, että joka 17,4. illallinen

perheen kanssa on miellyttävä.

Katsokaa, tein herne-enkelin.

Ei saa leikkiä ruualla.

Äiti...

Älä edes yritä.

En oikeasti aikonut.

Älä siis tee sitä.

En aikonutkaan.

Älä siis tee sitä.

Älä syytä minua jostain, jota en aikonut tehdä.

Mielenkiintoinen tunnelman muutos.

Taustalla olevan dynamiikan selittäminen kestäisi tunteja.

Selitän sen näin.

Dynamiittia.

Poika ja tulitikut.

Aioitko heittää sen äidin päälle?

En aikonut.

Hei Louise. Ja Reese...

Hal, minä hoidan tämän.

Reese, varoitan sinua.

En aikonut.

Mutta jos luulet niin, ehkä pitäisi.

Hyvä. Poika menee paniikkiin.

Laita lusikka alas ja pyydä anteeksi.

Okei, hän sai tilaisuuden.

Pyydä anteeksi mitä? En aikonut tehdä mitään.

Ole hiljaa ja anna minun ajatella!

Isä, tee jotain.

Minä hoidan.

Mitä sinä luulet tekeväsi?

Olen söpö ja spontaani.

Pläts!

Älä tee sitä.

En aikonutkaan.

Tämä on hyvä päivällinen.

Malcolm.

Niin?

Tulisitko tänne hetkeksi?

Opettajan lellikki.

Opettajan lemmikki.

"Hyvä Penthouse..."

"Eilen työnsin ystäväni Stevien alas portaita."

Ymmärrän... yskän.

No?

Malcolm, olen hieman huolissani.

Opinnot edistyvät oikein hyvin,

mutta aistin välillämme vielä emotionaalista etäisyyttä,

eikä se ole kiva juttu.

Haluaisin meidän muodostavan yhteyden syvemmällä tasolla.

Oho. Hän yrittää iskeä.

Luulin, että seurustelet talonmiehen kanssa.

Kuka niin sanoo?

Luoja. Yksi drinkki ja... Olkoon.

Yritän vain sanoa, että tunnen vanhempasi.

Tiedän, että teillä kotona eletään värikkäästi.

Joten muista, että jos koskaan tarvitset jotain,

kuuntelijaa, olkapäätä,

tule luokseni.

Tätä sitä tarvitaankin. Toista äitiä.

Okei. Hienoa.

Kiitos paljon.

Pitää mennä. Yksi... juttu.

Ja sitten piirsin robotin, Francis.

Mutta väriliitu katkesi.

Sitten söin yhden mehujään.

Oikeastaan 12.

Pidätkö sinä mehujäästä, Francis?

Ole hiljaa, Dewey. Älä kiusaa Francisia.

Olen niin iloinen, että olet kotona.

Et tiedä, millaista on olla tekemisissä näiden pikkulasten kanssa koko päivän.

Tosi siistiä.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun Francis on lomalla sotilaskoulusta.

Äiti ja isä ovat lähdössä häihin,

ja Francis on vastuussa meistä koko viikonlopun.

Häntä on ollut kova ikävä.

Hei.

Hän on mahtava.

Pojat! Hotellin numero on pöydällä.

Jätin rahaa pizzaan, mutta haluan kuitin ja kaikki vaihtorahat.

Alusvaatteet rypistyvät.

Kiva, kun Francis on taas kotona, eikö?

Mitä?

Ei mitään. Olet vain söpö, kun luulet olevasi herkkä.

Niinkö?

Tietysti se on kivaa.

Hän on ollut siellä jo muutaman kuukauden.

Ehkä asiaa pitää ajatella uudelleen.

En tiedä. Ehkä.

Katsotaan, miten viikonloppu sujuu.

Vihaan tätä kampausta.

En edes tiedä miksi vaivaudun tekemään vaikutuksen sukuusi.

Se on aina vihannut minua.

No, itsehän varastit heidän pikku Hallynsa.

Parasta mennä.

Sitten se pääsi karkuun.

Löysin toisen, mutta se kuoli. Ja sitten...

Sanoin, että jätä hänet rauhaan, hölösuu.

- Päästä irti. - Pakota.

Pojat, lopettakaa.

Kuunnelkaa hetki.

Kuulin isän ja äidin juttelevan.

Francis saattaa päästä kotiin.

Oikeasti?

He haluavat nähdä, kuinka viikonloppu menee.

Emme saa mokata tätä.

- Siistiä. Kerrotaan hänelle. - Ei.

Tiedät, ettei Francis pidä komentelusta.

Varoitan sinua.

Jos otat nenääsi lävistyksen, joudut sotilaskouluun.

Ja tarkoitan sitä. Todella. Kuuletko?

Moi, mutsi.

Mitä ruokaa?

Aivan. Mitäs nyt tehdään?

Ollaan kiltisti.

Miten se tapahtuu?

En tiedä.

Se ei ole koskaan ollut esillä.

Emme tee mitään.

Niin emme joudu pulaan.

Kulta.

Olemme myöhässä. Pitää mennä.

Hyvä on. Ajelen sääret autossa.

Olen merkinnyt kaikki viinapullot,

ja maistamme kyllä, jos niihin on lisätty vettä.

Olen sulkeutunut tv: n törkykanavat

ja laskenut isän sikarit.

Olen tarkistanut auton matkamittarin.

Tiedän tarkan kaikkien luottokorttiemme saldon.

Rakastamme teitä. Pitäkää hauskaa. Ja muistakaa tämä.

Dewey kertoo meille kaiken, mitä teitte poissa ollessamme.

Kuunnelkaa äitiä, pojat

Miinus yksi.

Älkää edes harkitko.

- Harkitko mitään? - Hän bluffaa.

Näytän teille siisteimmän asian ikinä.

Tarvitsen sytkärin kaasua,

vohveliraudan ja yhden Deweyn pehmoleluista.

Mitä pörheämpi, sitä parempi.

Meitä kyllä vähän väsyttää.

- Väsyttää? - Niin. Väsyttää.

Minua ei väsytä.

Okei, väsyttää.

Katsotaan televisiota.

Ihan sama.

...kohdistaa lyöntinsä.

Emme ole koskaan nähneet näin jännittävää...

Tämän on parasta toimia.

Television puutetta pahemaa on vain

television golf.

Hei pojat, lähdetään ulos.

Tehdään jotain.

Ei. He ovat vasta kuudennella reiällä.

He ovat vasta kuudennella reiällä.

Haloo.

Francis, kuulin, että olet maisemissa.

Mitä äijä, Francis!

Hei, mikä meno?

Samaa vanhaa.

Circus sanoo moi.

Kuule, et usko tätä.

Olen viimein muuttanut kotoa.

Asun nyt kellarissa. Täydellistä vapautta!

Hyvä äijä, Francis!

Äiti, mikset koputa?

Me tullaan käymään.

Okei. Hei, Richie ja kaverit tulevat käymään.

Ei ehkä pitäisi.

- Nyt kun äiti ja isä ovat poissa. - Okei, selvä.

Richie, kuule.

Vahdin veljiäni, joten meidän on hengattava täällä.

Eikä bileitä. Olen tosissani.

Vain te kolme.

Ei uskoisi, että kolmea kaveria voi tehdä näin paljon vahinkoa.

Soita taas, kun olet paikoissa.

Hyvä äijä, Francis!

En usko tätä.

Katsokaa nyt.

Yritätkö vietellä minut?

Uskomatonta, että olemme menossa niihin häihin.

Ajanhukkaa.

Usko pois, siellä on hauskaa.

Hal, en ole Dewey.

Anteeksi.

Mutta silti olemme kaksin, ilman lapsia.

Nyt olemme vain kaksi vapaata ja suostuvaista aikuista.

Siitä tulee kivaa.

Joo, olet oikeassa.

On kiva viettää aikaa ihan kaksin.

Ilman että joku huutaa toiselle 20 sekunnin välein.

Vauhtia tai kortti pois, tollo!

Se ansaitsi tuon.

Vihaan niitä kavereita.

Näittekö, kun Circus mursi se tiilen päällään?

Hyvä opetus teille.

Se ei katkennut kuudennella kerrallakaan. Mutta lakkasiko hän yrittämästä? Ei.

Francis, täällä on siivottava.

Joo.

Ei, kun nyt. Jos äiti ja isä näkevät tämän, he sekoavat.

Eihän se ole mitään uutta.

- Olen tottunut siihen. - Ei!

Tämä on eri asia. Meidän on siivottava.

Mikä teitä vaivaa? Minä olen vastuussa.

Vain minä joudun vaikeuksiin. Ottakaa iisisti.

Mutta haluamme sinut kotiin.

- Mitä? - Kuulin äidin ja isän puhuvan.

Tämä viikonloppu on testi. Tai ansa.

Jos pärjäät, he voivat päästää sinut kotiin.

Ja jos et, he heittelevät sinut takaisin sotilaskouluun.

- Okei... - Täällä on paskaa ilman sinua.

Etkö voisi yrittää meidän vuoksemme?

Kuulkaa, arvostan tunteitanne.

Mutta he eivät päätä koko tulevaisuudestani

yhden viikonlopun perusteella edes kertomatta minulle siitä.

Se on liian mielivaltaista. Se on järjetöntä.

Se on äiti.

Hyvä on, siivotaan.

Täydellistä.

Täällä ei ole koskaan ollut näin siistiä.

- Voi ei. - Mitä?

Täällä on liian siistiä.

Olet oikeassa. Ei mene läpi.

Vain me toimme pannulaput.

- Hei. - Hei.

Hienoa nähdä.

- Samoin. - Näytät upealta.

Kauanko viime kerrasta on?

En tiedä.

Suokaa anteeksi.

Kannatti ajaa 1000 kilometriä.

Kuka hän oli?

Sulhanen.

Tällaisissa tilaisuuksissa pitäisi olla nimilaput.

Täydellistä. Leivänmurut toimivat, Dewey.

Leikkasin varpaankynteni sohvapöydälle.

Hyvä poika. Äiti ei huomaa mitään.

Hetkinen.

Ta-da!

Malcolm.

Malcolm, sattuiko?

Ei kai.

Älä liiku. Anna, kun katson.

- Näytä. - Miltä se näyttää?

Ei... kamalalta.

- Laita hänen kasvonsa takaisin! - Mitä?

Mitä tuo valkoinen on? Onko se luuta?

- Mitä? - Reese, hae jäitä ja talouspaperia.

Istu. Meidän on painettava sitä.

Anteeksi, sitä on painettava.

- Reese, anna jäitä! - Ei ole jäitä. Ota tämä.

Selvä. Antakaa puhdistusainetta.

Älä vastaa.

- Anna mennä vastaajaan... - Haloo.

- Hei, Dewey. - Hei, äiti.

Moi. Tarkistuspuhelu. Anna minun puhua Francisin kanssa.

Hän on...

vessassa.

Malcolmin sitten.

Hänkin on vessassa.

Molemmat? Mitä he siellä tekevät?

Minulla on vessahätä.

Se on tikattava. Mennään ensiapuun.

Ei! Äiti ja isä saavat tietää.

Malcolm, se on päävamma. Se voi olla aivotärähdys.

Aivotärähdys? Tuskin nyt sentään.

En ole niin pehmeää tekoa, kuin hän luulee.

Ei! En lähde sairaalaan.

Kuulitko?

En missään tapauksessa...

Hakekaa auto.

En näe mitään.

Et kai halua auton vereentyvän?

Hei, emme voi ottaa autoa. He saavat tietää.

Äiti katsoi matkamittarin, muistatteko?

Ei haittaa.

Hei, koulu!

Malcolm, näkisitpä tämän!

Francis on huippukuski.

Kamalaa 80-luvun sontaa.

Hyvä juttu päävammassa on,

etten ehkä muista tästä mitään.

Voi ei, yksisuuntainen katu.

Mitä se tarkoittaa, jos peruutan?

Tänä riemun päivänä,

kun juhlimme kahden sielun tulemista yhdeksi...

Ja nyt...

Luuletko, että tämä menee pitkän kaavan mukaan?

Mitä nyt?

Tiesitkö, että perheesi on antanut minulle lempinimen?

Niinkö?

Kiva. Mikä se on?

Lois Ruma Määräilijä.

...lupaat rakastaa...

Älä nyt.

He eivät ole nähneet ketään kaltaistasi.

Olet rehellinen ja vaatimaton.

Suora.

Se hämmentää heitä.

Vain minä tajuan sinua, Lois.

Ja pidän siitä.

Olet salainen aarteeni.

Voi, Hal.

...Herran ja meidän, hänen palvelijoidensa, välillä,

kaksi ihmistä, jotka rakkaus on tuonut yhteen...

Luoja nähköön. Tekö taas?

Oikein päävamma.

Te haluatte elää vaarallisesti, vai mitä?

Olemme vanhoja tuttuja.

Kuulkaa lääkäri, siitä laskusta...

Ei hätää. Lähetämme sen vanhemmillenne.

Haluaisimme maksaa tämän heti.

Sopii, mutta hinta on 400 dollaria.

- Mitä? - 400?

Eikö täällä ole kanta-asiakaskorttia?

Kuten autopesulassa?

Tai sitten maksamme työllä.

Voisimme tyhjentää alusastiat tai pestä ruumiit.

Se ei kai ole läheskään niin siistiä kuin miltä kuulostaa.

Anteeksi.

Olemme pulassa.

On pakko olla joku keino,

joku, jolle soittaa.

Ei ole ketään, Malcolm.

Saattaa olla,

mutta en tiedä, kannattaako.

Malcolm! Oletko kunnossa? Anteeksi, että kesti.

Join Chardonnayta, kun soitit,

piti tulla taksilla.

Arvasin, että löytäisimme syvemmän yhteyden.

Tiesin sen.

Tiedän, että on vaikeaa kääntyä vanhempiasi vastaan,

mutta ajan myötä huomaat...

Ei! Et ymmärrä. Ei tämä heidän syytään ole.

Se oli vahinko, eivätkä he saa tietää.

Mitä?

Se on vähän monimutkaista.

Vanhempani ovat häissä,

a veljeni on lomalla sotilaskoulusta huolehtimassa meistä.

En usko, että ihmisiä pitäisi rangaista vain,

koska isä käyttää halpoja nauloja.

- Me tarvitsemme... - Tarvitsemme 400 dollaria, neiti.

Saanko puhua?

Tarvitsemme rahaa lääkärilaskua varten,

koska jos vanhempani saavat tietää, että loukkaannuin,

he lähettävät Francisin takaisin, emmekä näe häntä enää koskaan,

ja me rakastamme häntä.

Malcolm, en voi.

Mutta sinä sanoit, että jos minä koskaan tarvitsisin jotain...

Tarkoitin tunnepuolella.

Onko sinulla hajuakaan, mitä opettaja tienaa?

Tililläni on 62 dollaria.

Täällä käy luottokortti.

Anteeksi.

Anteeksi vain.

- Voimme murtaa hänet. - Syyllisyys. Hae syyllisyyttä.

Minä keksin.

Ei se mitään.

Kiitos kuitenkin.

Kuule pupu, näyttää siltä, että joudun takaisin sotilaskouluun,

emmekä tapaa todella, todella pitkään aikaan.

Mutta ole rohkea puolestani, jooko pupu?

Lopeta, Francis!

Kunpa voisin, mutta en voi.

Miksi teet näin?

En minä tee tätä, Dewey.

Sellaista elämä joskus on.

Älä itke.

- Se sattuu! - Tiedän sen.

Minuakin sattuu.

Odottakaa! Minä maksan.

Ei kai se Jamaika minnekään karkaa.

Missä luottokorttini on?

Se putosi laukustanne.

- Miten? - Mennään.

Kassa on tuolla.

Raha-automaattien vieressä. Onko kolikoita?

Kiitos.

Kaikki porukan puolesta, kamu.

Kun pääsemme kotiin, saat syödä jätskiä, kunnes ykäät.

Jee.

VASTANAINEET

Hei, ocupado!

No...

En näe reikiä tai huonoja yrityksiä paikata niitä.

Pakko olla jotain.

Aina on.

Mitä piilottelet pipon alla?

En mitään, minä...

Pojat.

Eikö muuta?

Tekikö Francis hyvää työtä, kun piti meistä huolta?

- Hienoa työtä. - Niinkö?

Ehdottomasti. Francis, meillä oli epäilyksiä sitä koulua kohtaan,

mutta se on miehistänyt sinua.

Taitaa olla elämämme paras päätös.

Äiti: 62 437.

Lapset: nolla.

Näemme Francisin taas kuukauden tai kahden päästä.

Tiedän. Ikävää, mutta yritimme.

Ja koulu on nyt helpompaa,

koska Caroline ei ota edes katsekontaktia minuun enää.

Ei tämä siis ihan hukkaan mennyt.

Ja äiti sanoo aina, ettei kokemus ole turha,

jos siitä oppii jotain.

Minä takuulla opin.

Selvä! Valmista!

Tekstitys: Kirsi Tuittu