Original subtitles

Varovasti. Täällä ei ainakaan ole kamalan kuuma.

Amyn laukut ovat täällä.

Hänen tavaransa ovat laatikoissa räystäillä.

Pakkasiko hän tuon?

Hän pakkasi tämän laukun -

ja tämän.

Milloin avasit sen viimeksi?

Varmaan 20 vuotta sitten.

Meillä on hänen tavaransa,

kuten lompakko, vaihtovaatteet ja hammasharja.

Hänellä oli illallisella nämä.

Hänen piti palata kotiin -

tavaroineen.

KAIPAAMME SINUA AMYN PUUTARHA

Amyn kadottua oli vaikea katsoa, kun isä lohdutti äitiä.

En tiedä, olinko nähnyt isäni romahtavan sitä ennen.

Ennen Amyn katoamista elämä oli ihanaa.

Kaikki oli ja sujui hyvin.

Yhtäkkiä matto vedettiin altamme -

ja kaikki pysähtyi kuin seinään.

Jätin koulun joksikin aikaa ja palasin kotiin.

Olin masentunut,

koska yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä oli poissa ja kadonnut.

Olemme menettäneet monia vuosia elämästämme.

Olemme etsineet emmekä lopeta.

Minulla ei ole lapsia,

ja täytän joulukuussa 48 vuotta.

Joudun myöntämään, että koska näin vanhempieni menettävän lapsensa,

se oli minulle niin traumaattista, etten halua joutua samaan tilanteeseen.

Joku tietää jotain.

Joku näki tai kuuli jotain. Joku kertoi jollekulle jotain.

FBI:n agentti sanoi meille:

"Pitäkää valot päällä.

Kukaan ei pidä salaisuutta koko ikäänsä."

KADONNEEN NAISEN MYSTEERI

HUHTIKUU 2017 19 VUOTTA AMYN KATOAMISESTA

Toinen viesti.

Hei, olen Amica Douglas.

Olen Alister Douglasin tytär.

En osaa tätä hyvin,

mutta olisi hienoa puhua kanssanne.

Tiedän, mitä olette kokeneet.

Jos olisin samassa tilanteessa, haluaisin tietää,

miksi tyttäreni ei olisi kanssani.

Se oli uskomatonta.

En voinut uskoa, että juuri hän -

etsi numeromme, näki vaivaa -

ja soitti, ja hän oli Alister Douglasin tytär.

Synnyin Grenadassa.

Olimme läheisiä isäni kanssa.

Sanoin muille, että olin isän tyttö hänen ansiostaan.

Hän vei minut hauskoihin seikkailuihin rannalle, syömään -

ja katsomaan keikkojaan. Musiikki oli kuitenkin hänen kaikkensa.

Hän oli aina poissa soittamassa laivoilla.

Kun hän ja äiti erosivat,

olin varmaan vuoden tai kaksi.

Kun vartuin,

äiti sanoi, että isäni laivalla oli tapahtunut jotain.

"Jos etsit hänen nimeään, saat tietää isästä jotain."

En ollut vielä syntynyt, mutta äitini kertoi,

että yhtenä iltana hänen palattuaan laivalta -

ja kaikki muuttui.

Äiti varmaan vain yritti puhua hänen kanssaan.

Hän oli ollut yksin kotona kuukausia.

Yhtäkkiä hänen miehensä palasi,

oli vihainen ja loukkasi häntä.

On tosi outoa,

että hän oli epäkunnioittava raskaana ollutta vaimoaan kohtaan.

Ja pelottavaa.

Sitten äiti näki, kun hän tuli kotiin kassin kanssa.

Äiti katsoi kassiin.

Siellä oli kuvia.

Kuvia naisista.

He olivat valkoihoisia.

Tulin siitä varuilleni.

Jutussa on paljon kysymyksiä.

Kun kysyn isältä, mitä Amylle kävi,

hän reagoi oudosti.

Hän suuttuu, kun puhun siitä.

Hänen tarinassaan on paljon aukkoja.

Siksi se on niin hermoja raastavaa.

Haluan tämän loppuvan. Haluan vastauksia.

Niin, Amica?

Hei, isä.

AMICA PÄÄTTI SOITTAA ISÄLLEEN JA KYSYÄ AMYN TAPAUKSESTA.

En tiedä. Tarkoitan…

En halua tehdä tätä taas.

En tehnyt mitään väärää. Mitä minun pitäisi tehdä nyt?

Saat soittaa minulle ja kysyä siitä.

Voisitpa olla housuissani ja ymmärtää, miltä minusta tuntuu.

Amica, FBI käskettiin heti paikalle.

Hän sanoi, että he yrittivät löytää tytön, jonka kanssa olin tanssinut.

Hänen huoneensa siivoojat ja hänelle tarjoilleet joutuivat arestiin kanssani.

Kun he tajusivat, ettemme liittyneet siihen, jatkoimme töitä.

Jatkoin töitä laivalla vielä kaksi vuotta.

Miksi kuulin, että sinut nähtiin rannalla hänen kanssaan kuukausia myöhemmin?

Millä rannalla?

Millä rannalla minut nähtiin? En tykkää rannoista.

Amica…

Tanssimme klubilla, kuten tanssin monien kanssa.

Eli sinä… -En tehnyt mitään.

Etkö tiedä, lähtikö hän laivasta?

Mistä minä tietäisin? Jätin hänet klubille yhdeltä -

ja menin hyttiini. Mistä tiedän, lähtikö hän?

Olin pikkupoika Grenadasta, joka ei ollut ennen kokenut sellaista.

Istuin siellä, ja minut kutsuttiin. Minua kuulusteltiin, enkä tiennyt mitään.

Äiti löysi kassin, jossa oli kuvia valkoisista naisista.

Toit sen kassin kotiin.

Kenestä? -Se herätti paljon kysymyksiä.

Missä kuvassa hän oli?

En tiedä. -Minulla oli paljon kuvia.

Miksi? -Tietysti.

Tästä on vaikea puhua, koska sinä suutut.

Otin kuvia kaikkien kanssa.

Bändinä yleisö haluaa ottaa kuvia kanssamme.

Jos niin kävisi minulle, mitä miettisit?

Jos katoaisit, tekisin kaikkeni löytääkseni sinut.

Ymmärrän, että hänen perheensä on yrittänyt löytää hänet kaikki nämä vuodet.

Tunnen sympatiaa heitä kohtaan mutten liittynyt siihen.

En yhtään.

En yhtään.

Se on kuin palapeli, jota ei voi kasata.

Paloja puuttuu paljon.

Kun puhuin Bradleyille, se oli emotionaalista.

Heidän joka sanansa iski kovaa.

Minulla on tytär. Sekoaisin joka päivä.

En lepäisi, ennen kuin tietäisin, mitä olisi tapahtunut.

Hänessä täytyy olla jotain syvällistä,

koska hän etsi meidät ja yrittää auttaa.

Haluan kaikille rauhaa.

Toivon, että voin auttaa heitä saamaan vastauksia.

Jos meillä olisi todisteita, joku olisi pidätetty.

Alisterin käytös oli hyvin epäilyttävää.

Naiset näkivät Amyn ja Alister Douglasin yhdessä,

kun he menivät hissillä diskoon sen sulkeuduttua.

Aikajana käy järkeen.

KELLO 3.35

Tiedämme, että Alister meni huoneeseensa noin kello 3.35 mennessä.

Sen jälkeen aikajanaa ei voi vahvistaa,

koska oven lukko teki sen matkustajien tullessa -

muttei tietenkään lähtiessä.

Emme voi jäljittää, milloin Alister Douglas lähti hytistä.

Naiset näkivät Amyn ja Alister Douglasin yhdessä.

Emme vain tiedä, onko aika oikea.

Lori Renick näki Alister Douglasin Amyn kanssa.

He menivät lasihissillä diskoon noin kello 5.30.

He palasivat hyttiinsä muutaman minuutin päästä -

ja olivat unohtaneet avaimensa.

He koputtivat oveen,

ja toisen tytön äiti avasi sen ja päästi heidät sisään.

Lukko ei rekisteröinyt oven avausta,

kun he menivät sisään.

En löydä todisteita siitä,

kuka päästi heidät huoneeseen kello 5.30–6 välillä ajan vahvistamiseksi.

Asiaa vaikeuttaa se, ettei Alister Douglas ole USA:ssa.

Meillä ei ole toimivaltaa. Emme voi mennä toiseen maahan -

ilman lupaa puhumaan heidän kansalaisensa kanssa.

Muistan, että hän oli tosi kiva ja rento.

Hyvä tyyppi. En ajatellut hänestä pahaa. Kokemukset olivat hyviä.

Hän oli väärässä paikassa väärään aikaan väärän tytön kanssa.

Hän kertoi kaiken tietämänsä.

Kukaan ei uskonut, että hän voisi tehdä mitään pahaa.

On yllättävää, kuinka harvat tuntevat risteilyjen vaarat.

Amy Bradleyn ja hänen perheensä kokemus ei ole ainutkertainen.

En tiedä, millaisia taustatarkistuksia -

palkatuille työntekijöille tehdään,

koska heitä palkataan maista, joiden seulontakäytännöt -

voivat erota suuresti USA:n käytännöistä.

Tarina toisensa jälkeen -

kertoo katoamisista, epäilyttävistä kuolemista ja seksiväkivallasta.

Kun jotain tapahtuu, he soittavat varmaan ensin lakiosastolle.

"Mitä teemme? Miten salaamme sen? Miten sen saa katoamaan?"

Ihmiset unohtavat ollessaan risteilyllä,

että se on oma maansa.

Voi olla USA:n kansalainen, ja paikka voi näyttää amerikkalaiselta,

mutta se ei ole sitä.

Koska sen kaupungin seriffi -

ja kelluvan kylän pomo on kapteeni.

Kapteeni on miljardiyhtiön työntekijä.

Kyse on rahasta.

Voitto on ihmisiä tärkeämpää.

Se on suojelua tärkeämpää.

Ylpeänä Royal Caribbeanin työntekijänä oli surullista,

että meitä syytettiin väärinkäytöksistä,

huonosti tehdystä työstä tai tylyydestä.

Hoidettavanamme oli bisnes.

Tapahtuma oli hyvin odottamaton.

Minusta salaliittoteoriat -

Amy Bradleystä ovat potaskaa.

Hän hyppäsi tai putosi laivasta.

Ihmiset vain etsivät oljenkorsia.

Se perhe ei kohtaa todellisuutta.

Perhe, joka ei voi hyväksyä menettäneensä tyttärensä,

etsii syntipukkia.

Lehden kannessa ovat Chandra Levy,

Molly Bish, Jill Berman ja tuossa Amy.

Olemme etsineet Amyä joka päivä 26 vuotta.

Se on päämäärämme.

Kaksi tuolia ja parveke.

Laivassa oli aurinkokansi ja kompassikansi.

Saari on tuossa, ja tuossa on etsintäalue.

Mietin hiljaisuuden keskellä, mitä meiltä jäi huomaamatta.

Etsin johtolankaa ja jotakuta, joka tietäisi jotain -

muttei sitä, mitä pitäisi tehdä, tai häntä pelottaa.

Tiedän, että joku tietää jotain.

Antakaa meille ainoa asia, jota tarvitsemme.

Mikä tuo on?

AMYN ENTINEN TYTTÖYSTÄVÄ

Se on -

pullopostia.

Hän lähetti sen minulle helmikuussa 1998.

Se on hyvin henkilökohtainen.

En haluaisi jakaa sitä -

kenenkään kanssa.

En voi… Tätä ei voi…

Aloitetaanko alusta? -Hyvä on.

Tapasimme koripallokarsinnoissa.

Olin ujo, introvertti ja epävarma 14-vuotias.

Näin tosi itsevarman, kovaäänisen -

ja leikkisän ihmisen, joka teki temppuheittoja.

Hän ei vain tehnyt layupia vaan teki sen aina tyylillä.

Ihmettelin, kuka hän oli.

Olimme matkajoukkueessa.

Asuimme hotelleissa ja pelasimme päivät pitkät.

Meistä tuli nopeasti läheiset ystävät.

Tulimme toimeen monilla tasoilla.

Kävimme toistemme kodeissa,

ja välillemme syntyi jännitettä.

Mietin, kenen kanssa oikein hengasin.

Menin yökylään hänen luokseen.

En saanut unta. Sydämeni tykytti.

Olin selvästi ihastumassa häneen.

Sitten menimme eri collegeihin ja tulimme molemmat kaapista.

Emme tienneet siitä ennen valmistumistamme.

Menimme homobaariin,

hengasimme koko illan, tanssimme ja juttelimme.

Hän jätti minut pihatiellemme.

Nojauduimme toisiamme kohti.

Minua ei ollut ennen suudeltu niin.

Suutelimme autossa varmaan tunnin.

Se tuntui…

Vihdoinkin.

Se oli upeaa.

Olin juuri saanut töitä University of Kentuckystä.

Valmistelin lähtöä.

Tiesimme vaistomaisesti, että halusimme olla yhdessä,

ja aioimme olla etäsuhteessa.

Hän kävi luonani viikonloppuisin.

Olin tosi rakastunut häneen.

2 KUUKAUTTA ENNEN AMYN KATOAMISTA

Hän soitti minulle tammikuussa 1998.

Hän halusi kertoa minulle suudelleensa jotakuta.

He olivat juoneet. Hän sanoi, ettei se merkinnyt mitään.

Hänen mukaansa se auttoi häntä vahvistamaan tunteensa minua kohtaan.

Sanoin, että tarvitsin aikaa sen käsittelemiseksi.

En vastannut puheluihin, joten hän kirjoitti minulle -

ja lähetti pullopostia.

24.2.98

"Mollie, satutin sinua pahemmin kuin voit unohtaa.

En pyydä sinua unohtamaan, koska niin ei käy.

Haluan vain pyytää, että löytäisit sydämestäsi anteeksiannon.

Mollie, voitko antaa anteeksi?

Olin tunteeton, epäkypsä ja itsekäs.

En pitänyt itsestäni enkä ole ylpeä käytöksestäni.

Tuntuu kuin välillämme olisi valtameri.

Kuin olisin autiosaarella ja odottaisin sinua pelastajakseni.

Ainoa toivoni on pulloposti.

Kaipaan sinua, Mollie. Ole kiltti ja pelasta minut.

Haaksirikkoutunut Amy."

Kului vuosia. Koska katoamisen 20. vuosipäivä lähestyi,

se oli hyvä keino viestittää,

että FBI:n tapaus oli yhä auki -

ja että etsimme ja keräsimme tietoja.

Siitä oli vuosia, joten teetin Amystä ikäkehityskuvia,

koska en itsekään näytä samalta kuin valmistuttuani collegesta.

Hänellä voi olla pidemmät tai lyhyemmät hiukset, ja hän on ikääntynyt.

Jos tiedät jotain, olit vaikka matkustajana -

tai miehistön jäsen, tule esiin.

Pieninkin yksityiskohta voi auttaa selvittämään Amyn kohtalon.

24.3.1998

Vuonna 1998 internet ei ollut nykyisen kaltainen.

Tilanne on muuttunut.

Hei, tervetuloa kanavalleni.

Puhumme tänään kadonneen ihmisen tapauksesta.

Amy Lynn Bradleystä.

Amy Bradley. -Amy Lynn Bradley.

Se on suuri merimysteeri.

En usko, että hän hyppäsi tahallaan.

Ensinnäkin, vaikka hän olisi pudonnut, ranta oli lähellä. Hän olisi voinut uida.

Vaikka se on huolestuttavaa, on mahdollista,

että Amy salakuljetettiin laivasta.

Laivoissa on paljon komeroita. -Joo.

Nurkkia ja soppia, joihin voi piilottaa jonkun.

Hän oli laivan työntekijä ja pääsi rajoitetuille alueille.

Ehkä Blue Orchidin jäsenet osallistuivat rikollisoperaatioon.

Ehkä koko miehistö oli mukana siinä.

Hänet varmaan valittiin.

Jos tiedät jotain, mikä voi auttaa löytämään -

ja tunnistamaan Amy Lynn Bradleyn, ota yhteys FBI:hin.

Kuulin Amyn tapauksesta vuonna 2014.

True crime -keskustelupalstat olivat vasta lapsenkengissään.

Olin kiinnostunut true crimestä.

Googlasin ja tutkin Amystä kaiken mahdollisen.

Artikkeleita, Websleuth-ketjuja ja keskustelufoorumeita.

Järkytyin siitä, etten ollut kuullut tapauksesta -

eikä Amyä ollut löydetty.

Amyn tarina liikutti minua monin tavoin, ja halusin luoda -

resurssin, josta löytyisivät kaikki Amyn tapauksen tiedot.

Ilman niitä tällaiset tapaukset unohtuvat.

Siksi loin vuonna 2018 amybradleyismissing.comin.

Siellä on valokuvia, havaintoja,

arkistoituja linkkejä, vihjeitä, johtolankoja ja teorioita.

Näin isossa tapauksessa arvailu lähtee täysin käsistä.

Seisoin tuossa, kun näin Amyn.

Olen verkko- ja tietoliikenneasiantuntija.

Iva sanoi minulle kerran: "Anthony Willis teki nettisivuston."

Anthony ja Iva ystävystyivät.

Mietimme, että meillä oli nettisivusto -

ja sen string-dataa.

Jäljitimme IP-osoitteita.

Voisimme alkaa louhia tietoja.

Sivustossa on hienoa se, että voin tutkia sen analytiikkaa.

Näen jokaisen sivustolla käyneen ihmisen IP-osoitteen.

Voin kopioida ja liittää IP-osoitteet -

IP-lukijaan, joka kertoo kävijän yleisen sijainnin.

Anthony alkoi lähettää tietoja minulle.

Aloin tutkia niitä.

Etsimme kuvioita ja IP-osoitteiden sijainteja.

Yllätyin siitä,

miten moni IP-osoite oli Barbadoksen Bridgetownista.

Hänet nähtiin viimeksi -

Barbadoksella.

Otimme kuvia Amyn perheestä -

ja aloimme jakaa niitä.

Tutkin kaikkia IP-osoitteita.

Näin, miten monesti kustakin osoitteesta oli käyty sivustolla.

Näin myös sen, millä sivuilla he olivat olleet ja kuinka kauan.

Miksi joku kävi sivustolla syntymäpäivinä,

vuosipäivinä tai jouluna?

KIITOSPÄIVÄ

He käyvät kiitospäivänä,

jouluna -

ja syntymäpäivinä.

Kävijät olivat Curaçaosta ja Barbadokselta -

ja viettivät sivustolla 45 minuuttia. Siinä ei ollut järkeä.

Teoriani on tämä,

ja se on vain sitä.

Siihen sekaantuneet ovat ehkä uteliaita -

ja haluavat tietää, ovatko he jäämässä kiinni,

tai kyseessä on Amy.

AMYN PUUTARHA

Latasimme paljon uusia tunteellisia kuvia.

Kuvissa on hänen Miatansa ja koiransa.

Jos hän näkisi kuvat, hän tietäisi,

että yritämme yhä ja ajattelemme häntä.

Kävijä viettää aikaa tietyllä sivulla.

Miksi hän katsoo sitä -

ja käyttää siellä aikaa?

Miksi hän palaa sivuille?

Miksi sivut kiinnostavat?

Ehkä hän tekee niin, koska haluaa muistella.

Hän haluaa katsoa muistoja.

Hän haluaa nähdä, miltä isä ja äiti -

näyttävät vuosien jälkeen, miten veli voi -

tai onko heille tapahtunut jotain.

Ehkä hän katsoo varmistaakseen heidän elävän.

Kun Amy katosi, uhkasiko joku -

tappaa hänen vanhempansa, jos hän kertoisi?

Ehkä hän uskoo yhä, että hänen perhettään uhkaillaan.

Ajatus siitä, että häntä pidetään vastoin tahtoaan -

ja että hän käy sivustolla ja näkee omia kuviaan… Kaikki on mahdollista.

Voimme jäljittää sivustolla kävijöitä,

mutta tilaajatietoihin vaaditaan lakiprosessia.

Jos ihmiset ovat ulkomailla eivätkä USA:n internetissä,

emme saa mitään tietoja siitä, kuka sivustolla käy.

Sinulta on varmaan kysytty,

miksei Amy soita tai sähköpostita kotiin, jos hän elää.

Hyvä on. No…

Se on hyvä kysymys.

En tajua, miksei hän olisi ottanut yhteyttä,

jos hän pääsee tietokoneelle.

Emme tosin tiedä, mitä hän on kokenut ja kestänyt.

Kun näin Amyn Barbadoksella,

muistan aina, kun se mies sanoi:

"Ole valmis lähtöön äläkä yritä häipyä.

Odotamme ja vahdimme ulkona koko yön."

Nainen vastasi: "Voimmeko käydä katsomassa lapsia?"

Hän sanoi: "Joo, voimme käydä.

Teetkö yhteistyötä etkä yritä lähteä?" Hän vastasi kyllä.

En tiedä, kenen lapsista oli kyse,

mutta hän innostui siitä.

Ehkä hänen omistaan.

Sinä aikana on voinut tapahtua paljon.

Emme tiedä, onko hänellä lapsia. Hän voi olla äiti.

Emme tiedä, uhkailivatko he hänen perhettään.

Ehkä hän ei ottanut yhteyttä siksi.

Vaikka hänet on nähty Curaçaossa ja Barbadoksella.

Tutkin kaikkia havaintoja,

ja ihmiset kysyvät, miksei hän ole soittanut.

Sitä varmaan kysytään meiltä eniten.

"Jos hän elää, miksei hän soita?" Syitä on monia.

Ehkä hänellä on Tukholman syndrooma.

Siinä vanki samaistuu vangitsijoihinsa.

Ehkä hän on saanut lapsia.

Ehkä häntä tai hänen lapsiaan uhkailtiin.

Emme tiedä vastauksia.

Saan toivoa siitä, että hän on yhä jossain.

Minulla voi olla lapsenlapsia,

ja elän yhä, joten jos heitä on -

ja jos löytäisimme Amyn -

ja hänen lapsensa,

tulisin iloiseksi.

Täällä on muutamia erityisiä tavaroita.

Meillä on kaikki Amyn tavarat -

ja jopa -

hänen vaihtorahansa.

Miten epätietoisuus ei lannista heitä?

He ovat 30 vuotta myöhemmin yhä toiveikkaita ja optimistisia.

Toivo on kaksiteräinen miekka.

Kumpi on parempi?

Se, että on toivoa ja uskoa siitä, että hän palaa kotiin,

vai se, että tietää varmuudella, ettei niin ole?

Jos hän juo Mai Taita jollain rannalla ja löydämme hänet onnellisena,

tulisin siitä valtavan onnelliseksi.

Mutten usko, että tässä käy niin.

Näissä olosuhteissa -

hänen katoamisensa tasan kuukauden kuluttua siitä,

kun hän lähetti minulle tämän kirjeen -

pullopostina,

tekee hänen vertauskuvastaan -

helposti väärinymmärrettävän.

EN OLE YLPEÄ KÄYTÖKSESTÄNI

Se voi viitata itsemurhaan,

mutten ole sitä mieltä.

Minusta se oli rakkauskirje.

Se on rakkauskirje.

Pullopostin jälkeen -

otin häneen yhteyttä ja me tapasimme.

Näimme toisemme vain päiviä ennen risteilyä.

Hän halusi minun tapaavan koiransa Baileyn -

ja näkevän hänen asuntonsa.

Tiesin, että saisimme suhteemme toimimaan,

ja olimme sopineet tapaavamme -

risteilyn jälkeen pääsiäisenä.

Hän ei ollut käynyt ennen risteilyllä. Hän oli siitä innoissaan.

Hän kirjoitti minulle postikortin.

Se saapui sen jälkeen, kun olin kuullut hänen kadonneen.

Olen valokuvaaja, joten hän mainitsi kuvaamisen -

ja sanoi: "Olisitpa täällä."

Haluan yhä estää häntä lähtemästä risteilylle.

Olin hänen kanssaan hänen kotonaan juuri ennen sitä.

Näen hänet hyvin selvästi. Haistan hänet.

Tunnen hänet.

Herätämme hänet eloon, tiedätkö? Me herätämme hänet eloon.

Tämä on 9 758:s päivä,

kun olemme yrittäneet löytää Amyn.

Emme luovuta ikinä.

Kun heräämme aamulla, sanomme: "Ehkä tänään."

Kun menemme nukkumaan,

meillä on erityissuukko Amylle. Sanomme: "Ehkä huomenna."

Pidämme hänen autonsa autotallissa.

Se on suojassa säiltä, ja vahaamme sen.

Se on hänen, ja hän varmasti pitäisi siitä, että saisi taas istua siihen.

Se on koskematon, kun hän palaa tänne.

Hän saa ajaa sillä taas.

Tunnemme sisimmässämme, että hän on jossain.

Koska emme tiedä, mitä tapahtui, voimme yhä toivoa parasta.

Itse asiassa pidän siitä enemmän -

kuin vastauksen tietämisestä.

Ron Bradley oli luonani kuukausi sitten.

Hän sanoi: "Kun Amy tulee kotiin…"

Joskus näen hänet mielessäni.

Ajattelen häntä tietyissä paikoissa.

Näen hänen pelaavan koripalloa.

Hän juo kaljaa, hengailee ja tanssii.

Mietin, mitä mieltä hän olisi valinnoistamme ja teoistamme.

Toivomme vain, että hän tietää, miten paljon olemme kaivanneet häntä.

Brad ja minä erosimme pari kuukautta Amyn katoamisen jälkeen.

Meille kaikille tapahtui silloin paljon.

Rakastan heitä yhä.

Tilanne oli niin musertava,

että etäännyin varmaan vähän.

Heistä varmaan tuntui, etteivät he pystyneet enää muuhun.

Mikään ei enää ole samoin.

En unohda Amy Bradleyn tapausta ikinä,

koska se on mahdotonta. Kysymyksiä on liikaa.

Se on FBI:n agentille hyvin turhauttavaa,

koska me ratkaisemme arvoituksia.

Emme pidä ratkaisemattomista asioista, ja tässä niitä riittää.

Minusta juuri se on -

vaikeaa. Halusin kaikkien näköhavaintojen -

olevan epätoivoisesti totta.

Joka skenaario -

hänen katoamisestaan -

on epäilyttävä ja mahdollinen.

Jotta voin löytää rauhan sen suhteen,

ettei hän enää ole täällä -

ja rakastin häntä…

Elän elämääni ilman häntä.

Se ei muutu.

Amyn tapaus on yhä avoin.

Jos joku tietää jotain, oliko hän laivalla?

Näkikö tai kuuliko hän jotain?

Tekikö hän muistiinpanoja?

Tiedoista voisi olla apua.

Amylle tapahtui jotain.

Emme tiedä mitä, mutta meidän pitää saada vastauksia.

Jos tiedät jotain,

ole kiltti ja anna meille ainoa asia, jota tarvitsemme.

Tee se meidän ja Amyn takia.

Amy!

Amy!

JOS TIEDÄT AMY BRADLEYSTÄ, SOITA FBI:LLE.

FBI KUULUSTELI ALISTER DOUGLASIA. HÄN TEKI VALHEENPALJASTUSKOKEEN.

FBI VAPAUTTI HÄNET JÄÄTYÄÄN ILMAN TODISTEITA HÄNEN SYYLLISYYDESTÄÄN.

1999 BRADLEYT HAASTOIVAT ROYAL CARIBBEANIN OIKEUTEEN.

YHTIÖ VÄITTI TOIMINEENSA OIKEIN

JA VASTUULLISESTI. LOPULTA SYYTE HYLÄTTIIN.

Tekstitys: Petri Nauha