Original subtitles

ELOKUU 1998

Olin lomalla ystäväni kanssa.

6 KK AMYN KATOAMISESTA

Menin Calgarysta Curaçaoon sukellusmatkalle.

Se oli meistä paras paikka,

jossa kävimme aina, eli Porto Marie.

Porto Marie oli paikallisten paikka.

Sen sijainti piti tietää, ja sinne piti haluta mennä.

Siellä näki korkeintaan tusina ihmistä, jos kävi säkä.

Riutta on hieno, ja vesi on lämmintä.

Näkyvyys on hyvä, ja siellä on paljon merielämää.

Olimme juuri nousseet vedestä.

Pesimme varusteitamme pesualueella.

Katsoin rannalle ja näin kolmen ihmisen kävelevän meitä kohti.

Yksi mies, tyttö keskellä -

ja yksi paikallisen näköinen tyyppi.

Heidän lähestyessään -

tyttö tuli suoraan luokseni.

Hän näytti hyvinvoivalta. Hän oli ruskettunut ja tupakoi.

Näin tatuoinnin, joka näytti…

VASEN LAPALUU

…Tasmanian tuholaiselta. Hän aikoi sanoa minulle jotain,

mutta toinen miehistä tuli luokseni.

Katsoin häntä, ja hän tuijotti minua.

Hän ei sanonut mitään -

vaan viittoi tytön pois.

Olisin unohtanut sen, jos hän ei olisi tuijottanut.

Mutten voi.

Ajattelen sitä joka päivä.

Päivääkään ei kulu ajattelematta sitä.

Mietin, mitä olisin tehnyt, jos olisi ollut hetki aikaa.

KADONNEEN NAISEN MYSTEERI

HUHTIKUUN 17. 1998 24 PÄIVÄÄ AMYN KATOAMISESTA

Noin 2,5 viikkoa Amyn katoamisen jälkeen -

päätimme palata Çuracaoon pitämään lehdistötilaisuuden.

Tämän lehdistötilaisuuden tarkoitus -

on kertoa ihmisille tapahtumista ja tunteistamme,

löytää Amy ja saada julkisuutta tapauksellemme.

Pyysimme aluksen kapteenia -

ilmoittamaan matkustajille hänen katoamisestaan.

Hän sanoi, ettei voinut tehdä sitä, koska se häiritsisi matkustajia.

Palasimme Curaçaoon, koska minun oli pakko tehdä jotain.

Kuka perheenjäsenistä näki Amyn viimeisenä elossa?

Minä.

Tekö?

On vaikeaa puhua viimeisestä kerrasta, kun näin hänet.

Ettekö usko, että hän putosi yli laidan? -Ehdottomasti en.

Minkäväriset vaatteet hänellä oli?

Valkea toppi.

Hopeinen kello ja korvakorut. -Oliko hän humalassa?

Hän oli juonut kuten kaikki aluksella.

Laskun perusteella hän oli juonut seitsemän kevytolutta kello 18 alkaen.

Yritän hillitä tunteitani.

AMYN ISÄ

Miksi?

En tiedä. Koska… Vaikka hän oli 23-vuotias,

yritin yhä suojella häntä.

Joskus mietin, etten tehnyt tarpeeksi.

Jäin kotiin puhelimen viereen,

koska en voinut mennä Çuracaoon ja palata ilman häntä toiste.

En muista syöneeni tai käyneeni suihkussa.

En muista nukkuneeni.

Toivoin ja rukoilin, että joku soittaisi ja kertoisi jotain.

Palkkiota on korotettu 260 000 dollariin.

Sitä on nostettu. Yritämme yhä kerätä lisää rahaa -

tutuilta, ystäviltä ja perheeltä.

Jos joku vei hänet, päästäkää hänet.

Jättäkää hänet yöllä jonnekin silmät sidottuna.

Emme kysy mitään.

Voitte pysyä nimettömänä.

Haluamme vain hänet takaisin.

Lehdistötilaisuuden jälkeen -

seisoimme aulassa,

laitoimme lehtisiä ja jututimme viranomaisia ja mediaa.

Yksi mies tuli luoksemme.

Hän esittäytyi.

Hänen nimensä oli Deshi, ja hän oli taksinkuljettaja.

Hänellä oli Amyn lehtinen kädessään.

Hän sanoi: "Oletteko kadonneen tytön isä?"

Vastasin olevani.

Hän veti minut sivuun ja sanoi:

"Haluan kertoa, ettei tyttärenne pudonnut laivasta.

Hän ei hypännyt laivasta.

Tytärtänne ei heitetty laivasta.

Hän on saarella. Toivottavasti löydätte hänet."

Sydämeni alkoi tykyttää.

Hän sanoi: "Tyttö tuli taksini luo.

Hän vaikutti hermostuneelta.

En ikinä unohda hänen vihreitä silmiään."

Hän sanoi, että tytöllä oli valkoinen toppi ja farkut.

Amyllä oli se keltaisen paidan alla, ja ne farkut olivat kadonneet.

Hän sanoi halunneensa soittaa.

Mies kertoi osoittaneensa puhelimia -

ja Amyn lähteneen toisaalle.

Se oli ensimmäinen merkki siitä, että Amy oli elossa -

ja siellä jossain.

Hän sanoi: "Menkää Coral Cliffs -lomakeskukseen.

Menkää paikkaan nimeltä Kadushi Cliffs.

Kun menette sinne, katselkaa paikkoja älkääkä puhuko kellekään.

Tarkkailkaa vain."

Tapasimme satamapoliisi John Mentarin.

Huhtikuussa 1998 perhe tuli kysymään, näimmekö mitään.

Taksikuski uskoi nähneensä Amy Bradleyn -

poistuneen laivasta.

Se vaikutti minuun.

He eivät tunteneet saarta, joten menin heidän mukaansa.

Hän sanoi sitä vaaralliseksi ja halusi tulla mukaan.

He eivät voineet mennä yksin. Paikalliset olisivat käyneet heidän kimppuunsa.

Poliisille se ei ollut ongelma mutta heille oli.

Meille kerrottiin,

että eri mafiaryhmittymät omistivat ne paikat.

Parista paikasta oli yhteys mereen.

Sieltä voi tulla ja mennä -

viranomaisten näkemättä.

Joissakin paikoissa oli itsetehtyjä kiitoratoja, joiden turvin voi käydä -

huume- ja ihmiskauppaa.

Curaçao on ihana saari,

mutta täällä on huumerikollisuutta, koska olemme lähellä Venezuelaa.

Täällä on myös prostituutiota ja joskus seksikauppaa.

Hänet olisi voinut houkutella alukselta. Joku olisi voinut flirttailla hänelle.

Ajoimme yhtä tietä -

ja päädyimme romuttamolle.

Vanhoja autoja ja hökkeleitä.

Kävimme yhdessä hökkelissä,

ja huomasin -

sängyllä Tic Tac -askin.

Mietin heti, oliko Amy ollut siellä, koska hän piti niistä.

He olivat ehkä vieneet hänet sinne.

Joku vei hänet laivalta ja toi hänet sinne.

Se oli henkinen tilani.

Muistan ajaneeni -

piikkipensaiden ohi.

Olimme pienellä kapealla hiekkatiellä,

ja yli viisisenttiset piikit raapivat autojen kylkiä -

yhdeltä yöllä.

Kuulin selvästi -

Amyn äänen sanovan "Brad" -

ohitsemme ajaneesta autosta.

Minä säikähdin. Käännyin ympäri ja kysyin muilta, kuulivatko he sitä.

He kuulivat sen, ja käännyimme ympäri.

Seurasimme heitä kukkuloille ja syrjäisiin naapurustoihin.

Uskoimme pysäyttävämme auton ja Amyn olevan kyydissä.

Sitten auto pysähtyi.

Siinä oli vain vanha mies.

Brad, Brad, Brad.

Sano hei, Brad.

Tunnistan, kun Amy kutsuu minua. Kuulin sen selvästi.

Auto tulee!

Olen täysin varma siitä, mitä kuulin ja kuka se oli.

Hei, Brad! -Amy!

Emme löytäneet häntä mistään.

Tiesin siitä, että hän oli yhä elossa.

Taksikuski kertoi nähneensä hänet.

Se muutti kaiken.

Meidän piti yrittää löytää -

muita, jotka olivat nähneet hänet,

ja saada yleisö kertomaan tietonsa.

Seuraava tapauksemme on risteilyaluksen mysteeri.

Kyse on kadonneen matkustajan arvoituksesta.

Otimme yhteyttä America's Most Wantediin.

Hän on kaikkemme ja yksi meistä.

Halusimme näyttää Amyn kasvot.

…hän saattoi ilmestyä satojen kilometrien päähän.

5.12.1998 9 KUUKAUTTA AMYN KATOAMISESTA

He lähtivät trooppiseen paratiisiin lomailemaan.

Bradleyn perhe halusi sitä.

America's Most Wanted oli tv:ssä.

He kertoivat laivasta kadonneesta tytöstä -

Çuracaon saarella.

Amyllä on tatuointi Tasmanian tuholaisesta -

koripallon kera vasemmassa lapaluussaan.

Bradleyn perheestä on kuva laskusillalla.

Kun näin sen, en voinut uskoa silmiäni.

Sama tyttö oli rannalla Çuracaossa.

JOULUKUU 1998

ELOKUU 1998

Tatuoinnit ja lävistykset olivat samat.

Olen sataprosenttisen varma siitä.

Puhuin FBI:lle.

Kerroin tarinani yksityiskohtaisesti -

myös hänen kanssaan olleista ihmisistä.

Yksi miehistä tuijotti minua.

Hän oli iso mies.

Hänellä oli omaperäiset kasvot. Näin hänet America's Most Wantedissa.

Amy oli kahden miehen kanssa,

ja tunnistin heistä Alister Douglasin.

Todistaja sanoi nähneensä Amyn rannalla muiden kanssa.

Hän tunnisti Alister Douglasin, joka oli muusikkona risteilyllä.

Lisäksi taksikuski sanoi nähneensä Amyn ja puhuneensa hänelle.

Emme voi vahvistaa niitä,

mutta on pakko kysyä, että jos Amy eli ja oli Çuracaossa, lähtikö hän laivasta -

vai salakuljetettiinko hänet.

Jos Amy siepattiin tai vietiin laivasta,

heillä oli kädet täynnä.

Hän on taistelija.

Amy Bradley!

Amy oli vahva ja urheilullinen.

Jos joku vei hänet laivasta, Amy taisteli vastaan.

Hyvä! Kaksi isoa koppia roskaläjässä.

Uskon, että hän pärjäisi. Hän oli koripallotähti.

Amy oli ensimmäinen täyden stipendin saaja Longwoodiin.

Hän oli henkisesti ja fyysisesti vahva.

Vaikka Amy oli vahva, hän ei ollut iso.

Hänet olisi voinut laittaa johonkin,

joka näytti matkatavaralta, ja viedä pois laivasta.

Amy oli aika pieni.

Hän joi ja tykkäsi bilettää.

Hän joi paljon.

Hän kesti alkoholia.

Mietimme, tapasiko hän väärän ihmisen. Tarjosiko joku juotavaa?

En tiedä. Olisiko niin voinut käydä?

Hän oli paljon monimutkaisempi -

ja monitahoisempi kuin kukaan voi käsittää.

Amy tiesi, kuka oli.

En saanut autoa 16-vuotispäivänäni.

Hän oli valmis jakamaan sen kaiken collegessa.

LONGWOODIN YLIOPISTO

Paras muistoni Amystä on varmaan,

kun hän tuli kaapista.

Hän sanoi: "Olen homo." Vastasin: "Entä minä?"

Hän sanoi: "Et ole minun tyyppiäni, Sarah."

Se naurattaa minua yhä, koska olin 17–18-vuotias.

Miten niin en ole tyyppiäsi? Mitä vikaa minussa on?

Longwoodissa meidän tunteemme alkoivat kasvaa.

Hän suuteli minua yhtenä iltana. Se oli vihjeeni.

Kolmantena vuonna olimme kämppiksiä. Istuimme kylppärin lattialla.

Hän kysyi, voinko auttaa häntä kertomaan vanhemmilleen.

Muistan, kun ajoin kotiin hänen kanssaan.

Se pelotti häntä,

koska hän ei halunnut tuottaa vanhemmilleen pettymystä.

Amy oli tosi läheinen perheensä kanssa.

Amy!

Bradleyt ovat erityinen perhe.

He rakastavat täysillä.

He kävivät varmaan joka urheilu- ja erikoistapahtumassa,

joita lapsilla oli.

Hän kertoi vanhemmilleen meistä.

He eivät pitäneet siitä.

He yllättyivät ja pettyivät.

Hänen isänsä kirjoitti minulle suoraan ajatuksistaan.

Kirje oli kolmisivuinen,

ja hän kirjoitti pettymyksestään.

Kyse oli Amyn elämästä eikä…

Emme olisi valinneet sitä hänelle,

mutta elämä on hänen. Rakastamme häntä ehdoitta.

Muistan, että kirjoitin siitä.

Se aiheutti meille paljon stressiä.

Joimme kaikki paljon collegessa.

Amy käytti sitä minusta työkaluna -

turruttaakseen joitakin suuria tunteitaan.

Hänellä oli myös masennusta,

jota meillä muilla ei ollut.

Häntä painoi se,

että hänen vanhempansa yrittivät yhä tottua siihen.

Olimme vanhempina huolissamme siitä, että vuonna 1995 -

niitä tunteita ei hyväksytty -

väestön keskuudessa.

Elimme 90-lukua.

Se oli tabu.

Vanhemman oli vaikea sanoa,

että lapsi oli homo, mutta he rakastivat häntä silti.

Bradleyn perhe oli alusta asti rehellinen.

He kertoivat tutkijoille hänen suhteistaan -

ja haasteistaan.

Kun tutkimme hytin -

ja näimme kengät ja pienen pöydän, joka oli parvekkeen kaidetta vasten,

meidän piti harkita itsemurhan mahdollisuutta.

Haastattelimme useita ystäviä ja perheenjäseniä -

sekä muita lähipiirin ulkopuolelta,

jotta ymmärtäisimme Amyä ja hänen mielentilaansa paremmin.

Joka mahdollisuutta pitää tutkia.

Ajattelin itsemurhan mahdollisuutta.

Mietin myös sitä, että Amy rakasti elämää.

Hän halusi olla täällä.

En usko, että Amy teki itsemurhan.

En voi uskoa sitä.

Kun he lähtivät matkalle,

hän oli innoissaan elämästä.

Hän oli juuri saanut uuden työpaikan.

Hänellä oli uusi bulldoggi -

ja ihana asunto, josta olimme kaikki innoissamme,

koska Amyllä oli paikka, jossa voimme olla.

He soittivat toisena päivänä risteilyltä.

Heillä oli hauskaa.

Hän kuulosti pirteältä.

Hän oli käynyt Bradin kanssa ostoksilla ja sanoi: "Nähdään kotona.

Haluan kertoa matkasta kaiken. Ostin sinulle lahjan."

Itsemurhaa harkitseva ei puhuisi niin.

Amy oli tosi itsevarma ja onnellinen ihminen.

Hän tunsi elämänsä etenevän.

Uskon täysin, ettei hän tehnyt itsemurhaa,

mutta monia mahdollisuuksia on yhä olemassa.

Ilman näköhavaintoja ajattelisin ehkä toisin.

Olen Bill Hefner Nevadan Fallonista.

Olin laivastossa 20 vuotta.

TAMMIKUU 1999 10 KUUKAUTTA AMYN KATOAMISESTA

Olin USS Chandlerilla.

Laivani saapui Curaçaoon.

Olimme siellä vain yhden yön.

Menin illalla ulos ja kauas satamasta.

Kävin baarissa, johon ei olisi pitänyt mennä.

Sen yläpuolella oli hotelli, ja alakerrassa oli baari.

Menin sinne, ja yksi mies -

kysyi 38-kaliiperinen vyöllään, minne olin menossa.

Sanoin meneväni kaljalle, ja hän sanoi: "Ai, selvä."

Menin sisään, ja kaksi miestä ja kaksi tyttöä tuli alas portaita.

Miehillä oli aseet.

Istuin tyttöjen seuraan, ja miehet menivät tiskille.

Yksi tyttö oli valkoinen ja yksi latinalainen.

Valkoinen tyttö oli pieni, tummatukkainen -

ja tatuoitu.

Yksi tytöistä nousi ja meni tiskille.

Olisi pitänyt lähteä,

koska toinen tyttö sanoi: "Kuule.

He pitävät minua vasten tahtoani. Tarvitsen apua.

Hän sanoi olevansa 200 dollaria velkaa, joten hän ei päässyt vapaaksi.

Olin ollut laivastossa 17 vuotta.

Olen kuullut tarinoita maksullisilta tytöiltä.

Singaporessa, Thaimaassa…

Olen kuullut kaiken.

Sitten hän sanoi etelän korostuksella:

"Olen Amy Bradley."

Hän lausui sen "Bradley". Ei kovin eteläisittäin mutta korostuksella.

Hän kertoi lähteneensä laivasta yksin,

koska halusi ostaa huumeita.

Hän sanoi juhlineensa veljensä kanssa,

lähteneensä maihin ostamaan huumeita ja joutuneensa miesten vangiksi.

Hän yritti salata kertoneensa minulle mitään.

Hän ei halunnut miesten tai tytön tietävän siitä.

Kun toinen tyttö palasi, hän vaikeni taas.

En tiennyt, mistä oli kyse.

En ottanut sitä kovin vakavasti ja lähdin.

Tiesin, että sillä miehellä oli ase. En halunnut aiheuttaa ongelmia.

Vasta vuonna 2001 -

eli noin kolme neljä vuotta myöhemmin muistin sen ja hämmästyin.

23.7.2001 KATOSI

Näin kuvan ja tajusin sen.

Saimme johtolangan laivaston sotilaalta -

mutta vasta vuosia saarella käynnin jälkeen.

Hän ei kertonut siitä silloin, koska oli sotilas.

Sitä ei hyväksytty silloin.

Agentit yrittivät vahvistaa asian tai ainakin sen, liittyikö bordelli -

siihen mitenkään.

Saimme tiedon vuosia myöhemmin,

joten emme voineet vahvistaa sitä.

Se sai miettimään, oliko kyse ihmiskaupasta.

En raportoinut siitä, koska en halunnut jäädä kiinni.

En halunnut kertoa käyneeni laittomassa baarissa.

Eläkkeelle pääsy oli kahden vuoden päässä.

Jos olisin jäänyt kiinni, arvoni olisi laskenut.

En halunnut tehdä sitä.

Miten varma olet, että näit juuri Amy Lynn Bradleyn?

Hän sanoi nimensä.

Hän näytti kuvan ihmiseltä.

Joten… Joo.

FBI haastatteli minua ja teetti valheenpaljastuskokeen.

He kysyivät, voinko tunnistaa miehet kuvista.

He näyttivät minulle Yellow'n kuvan.

He kysyivät, oliko hän baarissa.

En ollut varma, joten…

Miksi sinua pitäisi uskoa?

Ei tarvitsekaan, mutta FBI uskoi,

ja tein valheenpaljastuskokeen.

En hyödy tästä mitenkään. Kerroin asiasta, koska se oli oikein.

Kyse ei ole sen kummemmasta.

Amy ja minä olimme koko ajan yhdessä.

En tiedä, mihin hän sekaantui, jotta hän joutui tällaiseen tilanteeseen,

jossa hän oli velkaa huumeista. Se on…

Miller Lite ja Marlboro Light olivat hänen juttunsa.

Se, että hän poistui laivasta ostaakseen huumeita,

ei käynyt yhtään järkeen.

Toisaalta todistaja on hyvin uskottava.

Kaikki sopii yhteen.

Jos häntä käytettiin hyväksi bordellissa,

mietimme, miten hän päätyi sinne.

Mitä tapahtui, ja miten niin kävi?

Mietimme risteilyä yhä uudelleen.

Jäikö jotain huomaamatta?

Kun tutkimme eri asioita,

joita tapahtui ennen hänen katoamistaan,

mietimme jokaista asiaa uudelleen.

Minua mietityttää eniten -

tarjoilijoiden Amylle osoittama huomio.

Jossain välissä tarjoilija tuli luoksemme,

katsoi minua ja kysyi, missä Amy oli.

"Haluamme viedä hänet Carlos'n Charlie'siin."

Tiesimme silloin vain, että se oli baari Aruballa.

Kun kerroin Amylle, hän sanoi, ettei poistuisi laivasta.

Huomasin myöhemmin pari kantta ylempänä miehen,

johon sain pari kertaa katsekontaktin.

En tiennyt, mitä hän katseli.

Mietin, katsoiko hän Amyä vai meitä.

Lopulta tein vain näin.

"Voinko auttaa?"

Katsoin alas nostaakseni tavarani, ja hän häipyi sillä aikaa.

Illallisen jälkeen sanoin Amylle: "Haetaan kuvamme."

Menimme galleriaan, jonka seinällä oli kuvia.

Matkustajat voivat ostaa niitä.

Hän tunnisti Amyn heti ja sanoi: "Kuvasi ovat täällä."

Mies meni katsomaan niitä, otti muutaman, katsoi taakseen,

katsoi uudelleen, katsoi laatikkoon ja sanoi: "Laitoin ne tuonne.

Kävikö joku ryhmästänne täällä -

ja osti ne kuvat?"

Kielsimme sen.

En ajatellut sitä silloin mutta sanoin:

"Voitko kehittää uudet?" Hän suostui.

Kuka katseli Amyä?

Miksi hän yritti viedä Amyn laivasta?

Miksi Amyn kuvat katosivat?

Joku näki hänet, halusi hänet ja vei hänet.

TOUKOKUU 2001 3 VUOTTA AMYN KATOAMISESTA

Sain tapauksen vuonna 2001.

Jututin Bradleyitä.

Kuulin heidän äänestään tuskaa ja halua saada vastauksia.

Ihmiset tekevät lastensa eteen kaiken. He tekivät niin tyttärensä eteen.

He tekivät kaikkensa ratkaistakseen arvoituksen.

Tutkimme lähetystöt, sairaalat ja vankilat.

Jututimme kaikkia, jotka suostuivat puhumaan -

sen maailmankolkan tapahtumista.

Perustimme vihjelinjan, soittelimme uutisiin -

ja kerroimme tarinamme satoja kertoja.

Kanssamme ovat Amyn vanhemmat, Iva ja Ron Bradley.

Iva ja Ron Bradley.

Hänen vanhempansa ovat jatkaneet etsintää.

Muistan puhelinten soineen yöllä,

kun ihmiset soittelivat meille.

En voisi ikinä selittää,

miltä tuntuu, kun lapsi ei tule kotiin.

Elän sen uudelleen aina kun kerromme sen,

vuodesta…

Amy on vastuullinen ja tunnollinen.

…toiseen…

Jos hän lähti 10–15 minuutiksi, hän jätti viestin.

…ja toiseen.

Ajattelen häntä joka ilta. Hän on aina mielissämme.

Aina kun tietokone kilahti,

juoksimme katsomaan sähköpostia.

Joissakin puhuttiin kidutuksesta.

HAKATAAN JA RAISKATAAN

"Amyn jalkoja leikattiin partaterillä, jotta hän ei päässyt pakoon.

Amy sidottiin puuhun."

"Tytärtänne lyötiin päähän kirveellä.

Hänet haudattiin matalaan hautaan Venezuelassa.

Tässä ovat koordinaatit."

Hengitimme silloin syvään -

ja tarkistimme ne.

Niitä koordinaatteja ei ollut olemassa.

Se oli turhauttavaa.

Kerran saimme sähköpostin.

SAAPUNEET 1

MAHDOLLINEN JOHTOLANKA LIITE

Vuonna 2005 perhe sai valokuvia -

väitetyltä nettisivustolta,

jonka avulla ihmiset tapasivat ilmaisen seksin tai prostituoitujen takia.

Kun sain tapauksen, olin aloittanut San Juanissa -

ja vastasin alueesta Puerto Ricosta -

ja Länsi-Intiasta Trinidad ja Tobagoon asti.

Se on ihmiskaupan pesäke.

Monia ihmisiä kulkee siellä, ja rahaa menee kiellettyihin paikkoihin.

Kuvien näkeminen -

oli kamalaa.

Se oli -

täyttä paniikkia.

Mietin vain, oliko hän tyttäreni.

Kuvat olivat pelottavia.

Ihan sairaita.

Se ei ole mitään sellaista,

mihin Amy haluaisi osallistua.

Emme tiedä, miltä Amy näyttää nykyään.

Seitsemän vuotta voi muuttaa ulkonäköä.

Katsoimme niitä kaikki.

Nenää, leukaa ja hiuksia.

Se salpasi hengityksen.

Ajattelin:

"Se voi olla Amy."

Se oli iso johtolanka.

Piti selvittää, mistä se tuli ja missä se otettiin.

JOULUKUUN SEURALAISET

Valokuva oli nettisivustolta, joka liittyi prostituutioon -

Karibian ja Venezuelan alueella.

Valokuvissa oli naisia uskaliaissa vaatteissa.

FBI teetti kuvasta rikosteknisen analyysin.

Meillä on useita kuvia Amyn sivuprofiilista -

ja edestä.

Mittasimme hänen korvansa.

Samoin leuan.

Tutkimme olkapäätä ja käsivartta.

Rikosteknikko katsoi kuvaa -

ja uskoi sen olleen Amy Bradley.

Se oli kuin puukonisku sydämeen.

Uskoin aina, että hän eli yhä.

Samoin uskoivat hänen isänsä ja veljensä.

Hänet piti löytää.

Amy Bradley katosi seitsemän vuotta sitten.

Iva ja Ron saivat sähköpostilla kuvan -

nimettömältä lähettäjältä.

Haluan näyttää kuvan tytöstä, joka voi hyvinkin olla Amy Bradley -

seitsemän vuotta katoamisensa jälkeen.

Käydäänkö läpi asiantuntijoiden valitsemat ominaisuudet?

He mittaavat asioita, jotka eivät muutu ajan myötä.

Kuvissa poskipäät muistuttavat toisiaan.

Katsokaa leukaa ja jopa hänen hiusrajaansa,

jotka eivät muutu. Ne ovat dramaattisen samanlaiset.

Amyllä on neljä erilaista tatuointia.

Hän oli kuvassa asennossa,

joka peittää ne alueet. Katsotaan…

Kerran töiden jälkeen -

katsoin Dr. Philiä.

Ohjelmaan tuli vieraaksi pariskunta.

He näyttivät Karibialla kadonneen tytön kuvan.

En voinut uskoa sitä.

Uskomatonta. Sanoin nähneeni hänet Barbadoksella. Minä näin hänet.

SILMINNÄKIJÄ

Minä näin hänet.

MAALISKUU 2005 7 VUOTTA AMYN KATOAMISESTA

Olin mieheni kanssa risteilyllä.

Yksi satama oli Bridgetown Barbadoksella.

Halusin ostaa perheelleni matkamuistoja.

Menimme keskustaan kauppaan.

Sanoin, etten halunnut ostaa sieltä mitään.

Mieheni ehdotti, että menisimme laivaan syömään.

Suostuin mutta sanoin käyväni vessassa.

Menin vessaan.

Olin ollut siellä vain kolme neljä minuuttia,

kun kuulin muiden tulevan sisään.

He puhuivat. Tajusin, että siellä oli miehiä.

Mies puhui oven luona.

En muista kaikkea, mutta hän sanoi heidän sopineen tapaamisen yhdeksitoista -

ja että toisen piti olla valmis lähtöön.

En tiennyt, mistä oli kyse.

Ehkä huumekaupasta. En tiennyt.

Yhtäkkiä mies lähti.

Avasin oven, ja nuori nainen seisoi pesualtaiden vieressä.

Hänellä oli pitkä tumma tukka, joka oli aika villi.

Hänellä oli suora hame ja hihaton toppi.

Hän näytti kauhealta ja itki.

Menin pesualtaan luo pesemään käteni ja tervehdin häntä.

Kysyin, oliko hän lomalla, ja hän vain puisti päätään.

"Asutko täällä?" Hän puisteli päätään eikä puhunut.

Sitten kysyin hänen nimeään.

Hän vastasi Amy.

Hänellä oli etelävaltioiden korostus.

Kysyin, mistä hän oli kotoisin.

Hän puhui hiljaa mutta taisi sanoa Länsi-Virginiasta.

Sanoin "ai" ja yritin piristää häntä.

"Olen sieltäpäin, ja minulla on tytär nimeltä Amy.

Hän on sinun ikäisesi."

Kun sanoin sen,

hän käveli luokseni, tuli tosi lähelle -

ja ahdisti minut seinää vasten.

Minä jähmetyin.

Sanoin nopeasti:

"Oli hauska tavata. Toivottavasti viihdyt, mitä sitten teetkin."

Hän tuijotti minua eikä liikkunut.

Hän jähmettyi selkä ovea päin.

Avasin oven. Sen takana seisoi mies,

joka esti lähtöni.

Esitin tyhmää turistia.

Sanoin: "Anteeksi, minun pitää mennä."

Yritin mennä hänen ohitseen.

Tytön selkä oli ovea päin koko lähtöni ajan.

Menin mieheni luo. Hän sanoi, että olin ollut siellä kauan.

Sanoin, että jokin oli vinossa.

"Tyttö on pakotettu tekemään jotain vasten tahtoaan."

He tulivat ulos käsivartensa hänen ympärillään.

Seisoin ja katsoin heitä, kunnes he katosivat.

Mieheni sanoi, etten voinut tehdä mitään.

Palasimme laivaan ja menimme syömään.

Kahvilassa, jossa istuimme,

oli ikkunat. Näin Barbadoksen ja voin vain ajatella sitä tyttöä.

Ajattelin sitä viikkokausia -

mutten tiennyt, mitä tehdä. En tuntenut häntä.

Tiesin vain, että hänen nimensä oli Amy,

että hänellä oli amerikkalainen korostus ja että hän oli Länsi-Virginiasta.

Yritin unohtaa asian,

kunnes näin Dr. Philin.

Soitin FBI:lle -

ja sanoin, että se oli hän. Tunnistin hänet kuvasta.

Tyttö oli sama.

Agenttimme Barbadoksella yrittivät selvittää,

oliko Amy ollut siinä vessassa.

He jututtivat ihmisiä.

Siellä ei ollut kameroita, ja he yrittivät jäljittää -

tyttöä parhaansa mukaan onnistumatta.

Tutkimme kuvaa tarkasti löytääksemme jotain tuttua,

kuten kolhittuja huonekaluja.

Tutkimme sänkyä -

ja yritimme selvittää sen valmistajan.

Mitä tahansa, mikä olisi paljastanut kuvanottopaikan.

Yritämme kaikkea,

mutta ihmiskaupan uhreja on hyvin vaikea löytää.

Selviytyjät ovat kertoneet pelastuttuaan sieppaajan sanoneen,

että heidän perheensä tapettaisiin kotimaassa,

jos he eivät jatkaisi työtään.

NÄKÖHAVAINNOT

Muistan johtolangat.

Joka hiekanjyvässä voi olla jotain,

joka ratkaisee arvoituksen.

Mutta oikeissa johtolangoissa on jotain erityistä.

Ilmoittajan pitää tuntea ihminen tai olla etsityn läheinen.

Ensimmäinen viesti.

Hei, olen Amica Douglas.

Olen Alister Douglasin tytär.

Mietin vain, voisimmeko puhua Amy Bradleystä?

En osaa tätä hyvin, mutta minulla on tietoja.

Olisi hienoa saada puhua kanssanne.

Tekstitys: Petri Nauha