Original subtitles

Mitä Amylle tapahtui?

En tiedä.

Amy!

Jotain kamalaa tapahtui. -Amy!

Luulen, että joku tappoi hänet.

Ehkä hänet tapettiin, laitettiin matkalaukkuun ja vietiin pois aluksesta.

Hän hyppäsi tai putosi.

En usko, että Amy teki itsemurhan.

En voi uskoa sitä.

En halua kertoa, mitä luulen tapahtuneen.

En halua sanoa sitä ääneen, koska en halua tehdä siitä totta.

Mistä tiedän, että hän nousi laivasta? En liity siihen mitenkään!

Kukaan ei tiedä, mitä heidän tyttärelleen tapahtui.

FBI:n agentit nousivat juuri laivaan ratkaistakseen sen.

Jos joku vei hänet, päästäkää hänet.

Jättäkää hänet yöllä jonnekin silmät sidottuna.

Emme kysy mitään.

Uskon, että hän on elossa. Hän on ehkä seksiorjana, mutten ole varma.

Unelmaristeily Karibian paratiisiin.

Kadonneen matkustajan mysteeri risteilyaluksella.

Emme tiedä, mikä meni vinoon.

Juttu vain syvenee.

Kysymyksiä on paljon.

Kamala onnettomuus vai rikos?

Paljon teorioita.

Hän kääntyi takaisin kuin pyytääkseen apua.

Yksi niistä on oikea vastaus.

Jos haluaa tappaa jonkun, pitää viedä risteilylle.

Silloin ei jää kiinni.

KADONNEEN NAISEN MYSTEERI

Kuinka usein mietit matkaa?

Joka päivä.

En toisinaan tai joka toinen päivä.

AMYN ÄITI

En kerran kuussa.

Herään ajatellen sitä ja menen nukkumaan ajatellen sitä.

AMYN ISÄ

Kaikki ympärillämme muistuttaa hänestä.

Hei, äiti. Hei, Amy.

Hyvä!

Se on todella kauhea tunne.

KOTIVIDEO

Se on kuin menisi ostoksille lastensa kanssa.

Lapset leikkivät -

vaatteiden alla, ja kun katsoo ylös,

yksi heistä on kadonnut.

Täyttä paniikkia.

Se tunne ei katoa koskaan.

Olemme 71- ja 72-vuotiaita.

Olin 45-vuotias, kun Amy katosi.

Päivä oli maaliskuun 21. 1998.

Aioin asua Bradleyjen kotona, kun he olivat risteilyllä.

Vahdin koiria ja lintuja.

LAPSUUDENYSTÄVÄ

Huolehdin talosta.

Pitää mennä ihan kohta.

Olin kasvaessani kuin heidän viides perheenjäsenensä.

Olin heillä koko ajan.

…suussasi.

Meillä oli aina hauskaa. Talo oli täynnä naurua.

Äiti ja isä sanoivat, että sait kolmivuotiaana työksesi -

otsasi lyömisen joka ovenkahvaan.

Oli kiva olla Amyn ja Bradin kanssa. Pidimme aina hauskaa.

He olivat niin läheisiä, että sitä halusi omalle perheelleenkin.

Kun ajattelen siskoani, en pidä häntä kovin erilaisena -

kuin nähtyäni hänet viimeksi.

Näen yhä saman siskon kuin aina.

Ole tulevaisuudessa itsevarma äläkä kuuntele muiden neuvoja.

Olen aina tukenasi. Rakastan sinua, pikkuveli.

Hei! -Kiitos.

Brad oli silloin poikaystäväni.

Olimme kaikki hyviä ystäviä. Se oli nuorta rakkautta.

Brad oli silloin 21-vuotias, kaksi vuotta Amyä nuorempi.

Amy oli 23 ja vuotta minua vanhempi. Hän oli juuri saanut uuden asunnon -

ja koiran. Se oli perhematka -

ennen oman aikuiselämän alkua.

Miten menee?

Muistan, kun shoppailimme, puhuimme uimapuvuista -

ja pakkasimme matkatavaroita.

Hän vaikutti innostuneelta matkasta. He kaikki vaikuttivat.

Muistan, kun he lähtivät.

En tajunnut, ettei elämä ikinä enää palaisi ennalleen.

MAALISKUUN 21. 1998 RISTEILYN 1. PÄIVÄ

Olin risteilynjohtajana Royal Caribbeanilla 20 vuotta.

Palvelin Rhapsody of the Seasillä.

Hei kaikki. Olen risteilynjohtaja Kirk Detweiler.

Hitto vie.

Olin vauva.

Näytimme tämän videon risteilyjen alussa.

Haluan toivottaa teidät tervetulleeksi MS Rhapsody of the Seasille.

Se on yksi suurimmista ja kauneimmista aluksista.

Olin risteilyn kasvo.

Joka risteily oli erilainen. Väki vaihtui viikoittain.

Pidin erityisesti vanhoista naisista.

Tanssin heidän kanssaan. "Hyvänen aika, minulla on tyttärentytär!"

Askel vasempaan, askel oikeaan.

Kolme askelta taakse, keinu eteen, keinu taakse.

Askel, käännös ja alusta.

Se oli upeaa elämää.

Minulla oli 500 parasta ystävää työkavereina.

Meillä oli kivaa.

Muistan sen maaliskuun 1998 risteilyn hyvin.

RISTEILYAIKATAULU

Teimme 7 päivän risteilyjä San Juanista.

Kävimme Arubassa, Curaçaossa, St. Maartenissa ja St. Thomasissa.

Se on maailman suurin alus. Se on aika iso.

Olemme molemmat Illinois Mutual Insurance Companyn vakuutusasiamiehiä.

He pitävät joka vuosi kilpailun.

Sinä vuonna voitimme risteilyn.

Menen hyttiini.

Aika siistiä.

Olimme innoissamme matkasta.

Kun tajusimme, että saisimme tuoda -

Amyn ja Bradin mukaamme, innostuimme täysin.

Ulosvedettävä sohva ja liukulasiovi.

He olisivat varmaan halunneet oman hytin -

21- ja 23-vuotiaina, mutta se ei toiminut niin.

San Juanin satama.

Olet kuvassa.

Me pysähdyimme.

Amy osti postikortteja, ja ostimme noin tusina filmirullaa.

Amy otti kuvia valokuvakilpailuun.

Torvet soivat. Lähdimme satamasta.

Muistan, kun menin uima-allaskannelle.

Siellä soitti tyypillinen steelrumpubändi.

Seuraavana päivänä olimme merellä.

Vesi oli kristallinkirkasta.

Ihan kuin televisiossa.

Kolmantena päivänä pysähdyimme Aruballa.

Vuokrasimme auton ja eksyimme autiomaahan.

Sitten paloimme auringossa.

Mietimme, mitä tekisimme seuraavana päivänä Curaçaossa.

Palasimme laivaan.

Kuvaan tämän Erinille.

Tuo poika on tosi väsynyt.

Hänellä oli rankkaa Aruballa.

Hän sammui.

Valmistauduimme muodolliselle illalliselle.

Kuvaaja sanoi haluavansa ottaa kuvan Amystä.

Sitten hän sanoi Amylle: "Nyt hän ja hänen poikaystävänsä."

Amy nauroi ja sanoi, että se oli hänen pikkuveljensä.

Illallispöydässä tarjoilijat huomioivat Amyn -

ja flirttailivat hänelle.

Me vitsailimme siitä pöydässä.

"Jos joku haluaa jotain, sanokaa, että Amy haluaa sitä.

Se tulee hetkessä."

Palasimme illallisen jälkeen hyttiin, riisuimme illallisvaatteet -

ja menimme uima-altaalle.

Menemme ulos. Tästä tulee kivaa.

Allasjuhlat alkoivat kymmeneltä.

Niiden nimi oli Tanssii tähtien alla tai jotain sellaista.

Kaikki tuntuivat olevan siellä.

Siellä oli limbokisa, jonka voitin jollain ilveellä.

Voittaja!

Voitin limbokilpailussa kruunun.

Laitoin sen Amylle.

Laiva oli lähtenyt Arubasta allasjuhlien aikaan noin kello 1.

Iva ja minä olimme väsyneitä ja päätimme mennä nukkumaan.

Kerroimme sen Amylle ja Bradille.

Sanoin "rakastan sinua", ja hän vastasi samoin.

Hän sanoi: "Nähdään aamulla." Sitten menimme nukkumaan.

Menimme diskoon, koska vain se oli enää auki.

Emme halunneet vielä nukkumaan.

Joimme drinkkejä ja kuuntelimme musiikkia.

Meillä oli kivaa.

Pidimme kovasti hauskaa.

Kävelin pois klubista.

Viittoilin Amylle, joka oli ylätasanteella -

DJ-kopin luona. Se oli pyöreä pöytä,

jossa istui neljästä kuuteen ihmistä.

Viittoilimme toisillemme. Sanoin:

"Olen täällä."

Menin ulos yläkannelle noin puoleksi tunniksi.

Sitten palasin hyttiimme.

KELLO 3.35

Vanhempani nukkuivat, ja menin parvekkeelle.

Vain viisi minuuttia myöhemmin Amy palasi hyttiin.

KELLO 3.40

Lopettelimme drinkkejämme ja puhuimme seuraavasta päivästä.

Hän mainitsi tanssineensa ja jutelleensa jonkun kanssa -

illan aikana, ja tämä oli lähennellyt häntä.

Hän sanoi, että se oli ollut bändin basisti.

Hän ei tehnyt siitä numeroa vaan mainitsi sen vain ohimennen.

Olimme siinä vaiheessa molemmat kännissä.

Emme kovassa humalassa.

Tiesin, että oli aika mennä nukkumaan.

Meidän piti nousta varhain, joten halusin nukkua vähän.

Hän sanoi: "En voi hyvin. Istun täällä raikkaassa ilmassa."

Sanoin rakastavani häntä ja näkeväni hänet huomenna ja suljin lasioven.

Sitten menin nukkumaan.

Heräsin noin kello 5.30.

Brad oli tullut hyttiin ja mennyt nukkumaan, mutten nähnyt Amyä.

Varmistin, että hän oli kunnossa. Näin hänen säärensä -

ja jalkansa, kun hän istui lepotuolissa parvekkeella.

Tiesin, että hän oli turvassa.

Noin kymmentä vaille kuuden ja kuuden välillä heräsin taas johonkin.

En tiedä mihin,

mutta kun silmäni aukesivat ja katsoin ulos, hän ei ollut siellä.

Huomasin, että parvekkeen ovi oli auki -

noin 30–35 senttiä.

Hänen tupakkansa eivät olleet siellä.

Paita, joka hänellä oli ollut illalla,

oli tuolilla hytissä.

Se oli keltainen poolopaita.

Luulin hänen vaihtaneen vaatteensa ja menneen ylös.

Hän oli lähtenyt hakemaan kahvia -

ja ottamaan kuvia, koska olimme tulossa satamaan.

Sitten lähdin hytistä.

Ajattelin, että lähtemällä ja antamalla muiden nukkua -

löytäisin Amyn parissa minuutissa.

Kaikki olisi hyvin.

Kun en löytänyt häntä,

palasin ja sanoin Ivalle, etten löytänyt Amyä.

Hän kosketti jalkaani ja sanoi:

"Olen etsinyt Amyä enkä löydä häntä."

60 MINUUTTIA AMYN KATOAMISESTA

Yhtäkkiä -

laiva oli lähellä laituria.

Henkilökunnan jäsen tuli ja sanoi:

"Brent, vastaanotossa on vanhempia.

He ovat huolissaan tyttärestään."

Menin jututtamaan herra ja rouva Bradleytä.

He olivat hyvin huolissaan -

ja painostivat minua kertomaan, mitä voisimme tehdä.

He pyysivät laivaa lähettämään viestin.

Selitin, ettei se ollut mahdollista aamuseitsemältä.

Muut vieraat olisivat voineet hermostua siitä.

Sanoin heille: "Tutkitte laivan jo aika tarkkaan.

Jatkakaa etsimistä, mutta jos ette löydä häntä puoleen tuntiin,

palatkaa tänne, niin haen turvapäällikön."

Laivalla oli 10 kantta, ja se oli 305 metriä pitkä.

Hän voi olla missä vain.

2 000 ihmistä aikoi nousta laivasta Curaçaossa.

Hiukseni olivat silloin pöyheät, joten varmaan suihkutin niitä -

ja valmistauduin menemään laskusillalle.

Kuulin kuulutuksen:

"Amy Bradley, ota yhteys purserin tiskille."

Ihmiset keräsivät tavaroitaan.

Sanoimme, ettei heitä saisi päästää vielä laivasta.

Hotellinjohtaja kertoi minulle tytön kadonneen.

Minun piti silti tehdä ilmoitus.

Anelin heitä -

siirtämään laivan irti laiturista. "Älkää laittako laskusiltoja. Lopettakaa."

Huomenta. Tervetuloa Curaçaoon.

Laskusilta on kakkoskannella peräportaiden luona.

Emme voineet keskeyttää risteilyä kadonneen tytön takia.

Perheelle oli käynyt ikävästi,

mutta 2 400 ihmistä oli maksanut matkasta paljon.

Se kuulostaa kylmältä mutta on totuus.

Tunne oli ennenkuulumaton.

Ihmiset jatkoivat ilonpitoa.

He lomailivat, nauroivat ja juttelivat.

Me etsimme tytärtämme.

Se oli oikea painajainen.

KELLO 9

Kun perhe ei löytänyt häntä…

3 TUNTIA AMYN KATOAMISESTA

…päätimme tutkia aluksen.

Meillä oli Charlie-harjoitus.

Se koski periaatteessa pommin etsimistä.

Tutkimme joka hytin laatikot ja komerot.

Joka nurkan.

Se vei 45 minuutista tuntiin. Mukana oli 800–900 ihmistä.

Miehistön jäsenet tutkivat omat hyttinsä ja laivan joka sentin.

Turvapäällikkö käski meidän odottaa etsinnän ajan hytissämme.

Emme nähneet etsintöjä lainkaan.

Sitten kapteeni tuli hyttiimme.

Hän sanoi: "Tutkimme laivan, eikä tyttärenne ole sillä."

Mitään ei löytynyt.

Hän vain katosi.

Koko henkilökunta -

oletti hänen hypänneen tai pudonneen yli laidan.

Uskoimme, että hän saattoi pudota yli laidan.

Se ei ole kovin yleistä mutta se on mahdollista.

Kun emme löytäneet häntä laivasta, soitimme Curaçaon viranomaisille.

Olin poliisipäällikkö. Kun sellaista tapahtui,

se päätyi aina työpöydälleni.

He uskoivat hänen pudonneen yli laidan.

Vesillämme on vahvoja virtauksia, joten hänen olisi pitänyt ajautua rantaan.

Muistan etsinnät.

Näin veneet ja helikopterit.

Se oli historiamme suurin etsintä.

Etsimme Curaçaon ja Aruban väliltä.

Merijalkaväki, rannikkovartiosto, laivasto ja muut tutkivat aluetta.

Laivan aseman, tuulen, merivirtojen ja aaltojen koon vuoksi -

ruumis olisi rantautunut. Häntä ei kuitenkaan löydetty.

Ei edes vaatteen palasta.

Se oli hyvin epätavallista.

Synnyin täällä ja tunnen nämä vedet.

Etsimme kovasti. Jos hän oli pudonnut yli laidan,

olisimme löytäneet hänet.

Hän olisi rantautunut.

Vesissämme on haita. Ne eivät olisi syöneet häntä kokonaan.

Jotain, ehkä jalka tai käsivarsi -

olisi huuhtoutunut rantaan.

E kos ta straño. Se tarkoittaa "asia on outo".

Minulle soitettiin 24.3.1998.

Puhelin soi, ja vastasin.

Se oli kamalaa. Aivan kamalaa.

Kolme ihmistä itki hillittömästi.

En ollut ennen kuullut moista tuskaa.

Olin yksin ja mietin,

mitä oikein tapahtuisi. Miten nyt kävisi?

Lähdimme noin kello 17–18.

Meidän piti viihdyttää ja ruokkia 2 000 ihmistä.

He olivat lomalla, joten jatkoimme -

normaalia toimintaa.

Elämä jatkuu.

Risteilyt jatkuvat.

Silloin tieto levisi Amerikkaan.

Aloitamme avomeren mysteerillä.

Se oli iso uutinen.

Tämä kuva 23-vuotiaasta Amy Lynn Bradleystä -

otettiin vain tunteja ennen hänen katoamistaan -

risteilyalukselta varhain tiistaiaamuna.

Ei se voinut olla meidän Amymme.

Stephanie oli soittanut minulle. Me kaikki hämmästyimme täysin.

Olen ikuinen optimisti.

"Kaikki järjestyy. Hänet löydetään. Ei hätää.

Se oli virhe.

Hän oli humalassa ja eksyi jonnekin."

Olin ihan turtana.

Asuimme collegessa samassa asuntolassa.

Tapasimme toisemme Amyn takia.

Se tapahtui työmatkani aikana.

Yksityiskohtia ei juuri ollut.

Muistan, etten voinut seistä.

Hänet piti löytää heti.

MAALISKUUN 25. 1998 PÄIVÄ AMYN KATOAMISESTA

Useimmat eivät tiedä yhtään -

risteilyjen vaaroista noustessaan alukseen.

Mutta asioita, joita on tapahtunut minulle,

Amy Bradleylle ja hänen perheelleen,

voi tapahtua kenelle tahansa, ja niitä tapahtuu koko ajan.

Tyttäreni kuoli kolmen päivän risteilyllä Long Beachista Meksikoon.

Sen jälkeen aloin tehdä töitä -

risteilyalusten turvallisuuden kehittämiseksi.

Alus on kuin pieni kaupunki. Siellä pitää olla valppaana.

Pitää olla varuillaan koko ajan.

22 kilometrin päässä rannasta alkavat kansainväliset vedet,

joissa vallitsee laittomuus.

Aluksen turvahenkilöstö on poliisin korvike.

Kyse on konfliktista, koska he ovat varustamon palkkaamia.

Jos joku katoaa,

alus on satojen kilometrien päässä USA:n tutkintaviranomaisista.

FBI:N TOIMISTO

Olin juuri valmistunut collegesta vuonna 1998.

St. Thomasin -toimistossamme oli useita agentteja.

Kuulin tapauksesta ja ryhdyin auttamaan.

Tietoa tulee aluksi hyvin vähän.

Amerikan kansalainen oli kadonnut.

Hän oli 23-vuotias ja perhelomalla.

MAALISKUUN 26. 1998 2 PÄIVÄÄ AMYN KATOAMISESTA

Lensimme St. Thomasista St. Maarteniin.

Risteilyalukset eivät mene siellä satamaan -

vaan jäävät merelle. He ajavat pienillä veneillä rannalle.

Hyppäsimme laivaan palaavan veneen kyytiin.

Laiva oli valtava, kuin olisimme menneet Empire State Buildingin luo.

Se oli massiivinen.

Rannikkovartiosto ja Curaçaon poliisi eivät olleet löytäneet ruumista.

Oliko tapahtunut jotain pahaa ja rikollista?

Silloin olisi voinut tapahtua mitä vain.

Nousimme laivaan myöhään iltapäivällä.

Kapteeni kertoi meille tietonsa.

Amy nähtiin viimeiseksi hytin parvekkeella.

Halusimme tutkia ensin hyttiä.

Hytti oli hyvin järjestelty ja hyvin pieni.

Tilaa oli kahdelle sängylle -

ja väylälle niiden välistä parvekkeelle.

Hytissä ei ollut kamppailun merkkejä,

mutta emme tienneet, oliko hyttiä lukittu -

rikospaikkana.

Bradleyjen hytti oli siivottu ennen FBI:n tuloa.

Se oli valitettavaa, koska todisteet -

eivät olisi selvinneet siitä.

Yritimme ottaa sormenjälkiä ja kuituja lakanoista,

mutta kaikki oli jo siivottu.

Tutkimme parveketta.

Kapteenin kertoman perusteella Amy nähtiin viimeiseksi siellä.

Parvekkeen kaide oli aika korkea.

Olen yli 180-senttinen,

ja kaide ulottui melko ylös kehoani vasten.

Sieltä oli suora pudotus veteen.

Parvekkeella oli kaksi lepotuolia ja pieni pöytä.

Pikku pöytä oli parvekkeen lasiovea vasten.

Amyn kengät olivat parvekkeella -

vierekkäin pöydän vieressä. Ne olivat Birkenstockin tyyliset.

Mietimme, oliko hän hypännyt.

Siitä ei ollut suoria todisteita.

Minusta pöydän siirtäminen ei ole tärkeä todiste,

koska siivoojat olivat siirtäneet tavaroita. Tilanne oli vaikea.

Halusimme puhua perheen kanssa,

koska he näkivät hänet viimeiseksi.

Meidät vietiin hyttiin, jossa oli kaksi FBI:n agenttia.

Se oli haastattelu.

Tapasimme koko kolmihenkisen perheen -

ja jaoimme heidät sitten jututtaaksemme jokaista erikseen.

Kunnioitimme heidän tilannettaan, mutta meidän piti kysellä,

koska halusimme saada heidän tietonsa.

Juttelimme FBI:n kanssa vuorotellen.

Hän vakuutteli meille, että he tekisivät kaikkensa auttaakseen meitä.

He kysyivät yksinkertaisia asioita,

kuten missä järjestyksessä asiat tapahtuivat -

sinä yönä, ja muuta vastaavaa.

Etsimme todisteita mahdollisten tapahtumien lisäksi -

myös eliminoidaksemme eri vaihtoehtoja.

Sanoin heille:

"Miksi vietätte näin paljon aikaa kanssamme?"

Kun tulin ulos, sanoin Ivalle: "Ymmärräthän,

miksi he jututtavat meitä erikseen?

Olemme ehkä epäiltyjä. He uskovat jonkun meistä liittyneen siihen."

Meidän piti tutkia Bradleyn perhettä.

He näkivät Amyn viimeisenä hytissään keskellä yötä.

Emme löytäneet todisteita siitä,

että perheenjäsen olisi ollut syyllinen.

Yritimme selvittää tapahtumien kulun,

jotta voisimme paljastaa tapahtumat.

Selvitimme yhden tosiseikan.

Vahvistimme,

milloin perhe palasi hyttiinsä -

ja milloin Bradley ja Amy palasivat avainkorttien ansiosta.

Hyteissä oli avainkortit,

jotka tallensivat -

sähköisen merkinnän hyttiin menosta.

Tiesimme, moneltako Amy palasi hyttiinsä.

Hän meni sinne noin kello 3.40.

Hän oli parvekkeella veljensä kanssa. He juttelivat ja polttivat tupakkaa.

AMY MENI HYTTIIN

Se on ainoa faktamme.

Sitten tilanne hämärtyi.

Jututettuamme Bradleyitä -

tiesimme, että noin -

kello 5.30 Amy oli parvekkeella.

Aamukuuden jälkeen hän ei enää ollut siellä.

Turvakameroita oli lähinnä laivan yhteisillä alueilla.

Niitä ei ollut montaa. Tutkimme videoita löytämättä mitään.

Koko aikajanan selvittämiseksi toivoimme jonkun tulevan ja kertovan,

että hän oli kuullut tai nähnyt jotain.

MATKUSTAJA

Olin Iva ja Ron Bradleyn viereisessä hytissä.

Muistan, kun FBI etsi johtolankoja -

ja hytin ovi -

oli auki, joten näin sisään.

He olivat laittaneet keltaista teippiä.

Lähdin hytistäni, ja minusta tuntui, että jokin oli vinossa.

Ihmiset juoruavat hengaillessaan.

Uutisen mukaan joku oli pudonnut yli laidan.

Ajattelin, että se oli kamalaa ja häntä etsittiin.

Seuraavana päivänä kuulin, että hän oli tehnyt itsemurhan.

Minä hämmästyin.

Huhujen mukaan hän oli kehunut olleensa hyvä uimari.

Nähtyään Curaçaon valot -

hän oli päättänyt hypätä veteen ja uida rantaan ennen laivaa.

Muistan jonkun sanoneen, että joku oli voinut huumata -

ja siepata hänet.

Sitten kuulin, ettei hän ollutkaan hypännyt.

Olin ihmeissäni.

Hän sanoi: "He uskovat, että kyse oli rikoksesta."

Huhuja oli paljon.

Kaikki puhuvat siitä. "Näin hänet siellä, näin hänet täällä."

FBI halusi puhua kanssani.

Sanoin heti nähneeni hänet edellisenä iltana.

Sanoin nähneeni Amy Bradleyn sinä iltana diskossa -

noin kello kaksi, koska kävin siellä katsomassa, mitä tapahtui.

Katselin ympärilleni, istuin -

ja katselin tyttöjä.

Kerroin FBI-agentti Wayne Breitagille -

sen miehen käyneen viereisellä parvekkeella.

Välissämme oli seinä.

Hän nojasi jutellakseen Amyn kanssa.

Hän oli outo.

Hän oli outo tyyppi.

Risteilyn aikana kävin kasinolla.

Palasin aina hyttiin ja menin parvekkeelle kello kolmeen neljään asti.

Aiemmin matkalla juttelin Amyn kanssa.

Heidän parvekkeensa oli kuten yleensä laivoilla.

Vaikka siinä oli kaide, kun sen luokse meni,

voi nojata sen yli ja nähdä naapurin parvekkeelle.

Me juttelimme siitä,

että hän oli hyvä urheilija, oli juuri valmistunut collegesta -

ja aikoi mennä töihin.

Haastattelimme herra Breitagia.

Hän puhui lähinnä keskusteluistaan Amyn kanssa -

ja siitä, että Amy oli mukava.

Hän oli risteilyllä yksin.

Hänellä ei ollut puolisoa tai ystävää mukanaan.

Kävin aina risteilyillä yksin. En ottanut ketään mukaan,

joten minä… Kiropraktikkoni sanoo aina:

"Suodattimesi on näin pieni." Joten se on…

Tykkään olla yksin.

Palasin hyttiini sinä yönä noin kello 2.30 -

mutten muista kuulleeni mitään siitä hytistä.

Siksi yllätyin kovasti siitä, että niin oli käynyt.

Matkustajat hänen hyttinsä toisella puolella -

sanoivat, että Amyn kadottua sen miehen televisio tai radio -

oli ollut naurettavan kovalla.

He olivat kuulleet hänen puhuvan hytissään,

vaikka televisio tai radio oli ollut tosi kovalla.

He miettivät, kenen kanssa hän oli puhunut.

Tutkimme hänen huoneensa löytämättä todisteita Amystä.

Yhden kuulemamme version mukaan hän oli yrittänyt kiivetä ja putosi…

Joku voisi sanoa niin.

Kyllä. Joku voisi,

mutten liittynyt Amy Bradleyhyn mitenkään.

En mitenkään. Hän oli vain naapurihytin tyttö.

Jossain vaiheessa torstaina -

joku laittoi lehtisen oveeni.

Siinä luki: "Amy Bradley on kadonnut. Ota yhteyttä…" Ja niin edelleen.

Kun näin hänen kasvonsa, minä tunnistin hänet.

Muistin nähneeni hänet laivassa. Hän oli juhlien keskipiste.

Amyn ympärillä oli kuin magneettinen kupla,

ja kun hän tuli huoneeseen, hänet huomattiin.

Olin kuullut kadonneesta tytöstä, mutta kun näin lehtisen ovessani,

tajusin, että kyse oli juuri hänestä.

"Hänkö se oli? Mielenkiintoista."

Ajattelin,

että olimme olleet klubissa kuvaamassa sinä yönä, kun hän katosi.

Olin töissä sanfranciscolaisessa tietokoneyhtiössä.

He tarjosivat matkan parhaille myyjilleen.

Tehtäväni oli tehdä siitä pieni koostevideo.

Pidin siitä, että pääsin laivalle,

mutta olin hytissäni melkein koko ajan.

Nähtyäni Amyn kuvan tutkin videolaatikkoani -

ja aloin katsoa niitä.

Laitoin yhden nauhuriin ja katsoin sen.

Ei. Otin seuraavan -

ja kelailin sitä.

Ei. Seuraava.

Pum.

Videolla oli selvästi Amy.

Hän tanssi Yellow'n kanssa.

Yellow oli basisti, joka soitti uima-allaskannella.

Löysin toisenkin kohdan, jossa hän tanssi Yellow'n kanssa.

Hänen nimensä oli Alister.

En tiedä, oliko hänellä ollut keltainen tukka,

mutta hän värjäsi sen. Siten hän sai lempinimensä.

Sinä iltapäivänä olin hytissäni, kun sain puhelun.

Ääni sanoi: "Hei, olen laivan turvapäällikkö.

Teidän pitää antaa videonauhanne meille."

Aluksella tiedettiin, että kuvaajani oli kuvannut klubissa.

Vastasin: "Niinkö? Ei onnistu.

En anna videoitani kellekään. Haistakaa home."

Otin sen nauhan ja tein Beta SP:ltä digitaalisen kopion,

laitoin sen koteloon,

laitoin siihen nimeni ja hyttini numeron ja annoin sen FBI:lle.

Video oli tärkeä, koska se auttoi -

löytämään kaikki, joiden kanssa hän oli ollut ennen katoamistaan.

Amy ja Alister Douglas viettivät illan yhdessä.

Aikajana alkoi selvitä,

ja voimme alkaa kuoria kerroksia -

selvittääksemme tapahtumat, kuka hänet näki, missä hän oli -

ja mitä silloin tapahtui.

Nähtyäni lehtisen, jossa oli Amyn kuva,

tajusin nähneeni hänet.

Ystäväni ja minä olimme menneet klubille sinä iltana ja nähneet Amyn.

Hän erottautui joukosta, koska laivalla ei ollut paljon nuoria.

Muistan puhuneeni heille.

Amy oli valmistunut koulusta ja hankkinut asunnon.

Hänen elämänsä vaikutti etenevän.

Olin silloin 18-vuotias ja yritin selvittää asioitani.

Ystäväni ja minä palasimme hyttiimme klubin sulkeuduttua.

Meitä ei nukuttanut,

joten päätimme mennä yläkannelle.

LORI JA YSTÄVÄ

Istuskelimme kannella vähän aikaa. Emme halunneet palata hyttiin.

Oli varhaisaamu.

Kello oli 5–6.

LORI NÄKI AMYN JA YELLOW'N

Näin Amyn ja laivalla töissä olleen miehen -

lasihississä, joka oli oikealla puolellani.

Lasihissi vei ylös klubille, vaikka se oli suljettu.

Hissi oli hyvin valaistu. Voin…

Näin heti, että he olivat se basisti ja Amy.

Amy vaikutti tuijottavan jotain.

Katselin heitä koko matkan, kunnes he lähtivät hissistä.

10–15 minuuttia sen jälkeen -

hän tuli laivan keulasta.

Hän käveli yläkannella vasemmalta puoleltani.

Hän ei puhunut vaan käveli vain nopeasti yksin ohitsemme.

Se oli minusta outoa, koska klubissa -

hän oli yrittänyt jututtaa meitä.

Olimme yksin yläkannella.

Hän vain käveli ohitsemme.

Hän ei edes katsonut meitä.

Minulle tuli siitä outo olo.

Mietin heti, missä Amy oli.

Jos ne naiset näkivät Amyn Alister Douglasin kanssa -

kello 5.30 jälkeen, se muuttaisi kaiken.

Tietäisimme, että hän oli voinut lähteä hytistä.

Valitettavasti emme voineet vahvistaa aikaa,

koska avainkortti rekisteröi matkustajien tulon hyttiin -

muttei tietenkään heidän lähtöään.

Hän vaikutti meistä pääepäillyltä.

Olimme kansainvälisillä vesillä, joten emme voineet pidättää ketään.

Voimme vain kysellä.

Haastattelimme häntä, ja hän teki valheenpaljastuskokeen.

Hän myönsi tunteneensa Amyn ja flirttailleensa hänen kanssaan.

Hän sanoi: "Tein niin, koska olen sellainen."

Hän oli flirttailija ja teki niin monille naismatkustajille.

Mitä tuli Amyn katoamiseen,

hän kielsi sen jyrkästi.

Valitettavinta on ajoitus.

Naiset sanoivat nähneensä Amyn Alister Douglasin kanssa,

mutta emme tiedä, oliko kellonaika oikea.

Valheenpaljastuskokeen tulokset olivat epätäydelliset.

Vahvojen todisteiden ja poliisin yhteistyön turvin -

Alister Douglas olisi pidätetty, mutta meillä ei ollut niitä.

Mutta tapahtumat vaivasivat häntä jostain syystä.

Joko koska hän liittyi asiaan -

tai koska ei liittynyt, mutta jokin vaivasi häntä.

Risteily oli loppumassa.

Olimme menettämässä pääsyn laivaan -

ja yhteyden todistajiin, epäiltyihin ja mahdolliseen rikospaikkaan.

Jos ei ole ruumista, tapahtumia on vaikea selvittää.

Skenaarioita oli useita. Monia asioita oli voinut tapahtua.

Putosiko hän vahingossa, voiko hän huonosti -

tai menikö hän erehdyksessä parvekkeelle ja putosi?

Tekikö hän itsemurhan?

Siirrettiinkö huonekaluja? Astuiko hän jonkin päälle ja hyppäsi?

Parvekkeen liukuovi oli raollaan. Menikö hän siitä uudestaan?

Menikö hän kannelle katsomaan auringonlaskua tai tupakalle?

Tapahtuiko kannella jotain? Tapasiko hän jonkun?

Joko sinä tai edellisenä yönä.

Lähtikö hän laivasta palaamatta?

Tapahtuiko rikos, ja hänet salakuljetettiin laivasta?

Palapeliä on erittäin vaikea koota.

MAALISKUUN 27. 1998 4 PÄIVÄÄ AMYN KATOAMISESTA

Meillä oli läheinen ystävä.

Hän sanoi meille:

"En halua, että menette rantaan Puerto Ricossa,

koska tilanne on teille liian rankka uutisten takia.

Eikö olisi parasta palata kotiin perheen luokse?"

Lensimme St. Thomasista 27. päivänä.

En muista paluulennosta paljoakaan,

paitsi että me jätimme hänet.

Hänen piti olla kanssamme.

Jos hän oli eksynyt, kidnapattuna -

tai pahassa tilanteessa, kotiinpaluu tuntui luovuttamiselta.

Laskeutuessamme Chesterfieldin lentokentälle -

tuuli kovasti,

ja kone poukkoili ympäriinsä.

En ollut ennen lentänyt niin pahassa turbulenssissa -

enkä tuulessa laskeutuessani.

Siivet kallistelivat.

Oli hassua, että sydämeni…

Minua ei pelottanut. Sydämeni ei hakannut.

Mietin vain sitä,

että jos kone olisi pudonnut, koko juttu olisi ollut ohi.

Meidät haettiin lentokentältä -

ja vietiin kotiin.

Veljeni ja siskoni olivat siellä.

Äitini oli siellä.

Iva romahti äitinsä käsivarsille mentyään sisälle.

Kun näin hänen lohduttavan Ivaa,

tämä vaikutti pikkulapselta.

Kukaan ei tiennyt, mitä sanoa tai tehdä.

Me rukoilimme -

ja pyysimme Jumalaa vahtimaan Amyä ja tuomaan hänet kotiin.

Muistan, kun putosin polvilleni -

ja Iva Bradley auttoi minut takaisin ylös.

Hänen tyttärensä oli kadonnut, ja Iva auttoi minut ylös.

Vei muutaman päivän,

ennen kuin voin syödä tai puhua.

Mutta siitä eteenpäin emme edes ajatelleet luovuttamista.

Perustimme komentokeskuksen ja otimme yhteyttä joka viranomaiseen -

ja eri maiden lähetystöihin.

Perustimme päivystyslinjan ja otimme yhteyttä mediaan.

Vanhempiensa kanssa matkustanut nuori nainen katosi laivasta avomerellä.

Amy Bradley katosi juuri aluksen telakoituessa.

Häntä ei ole nähty sen jälkeen.

Yritimme jaksaa uskoa ja toivoa.

Tiesin, että joku tiesi jotain.

Jos tiedätte Amy Bradleyn olinpaikasta, soittakaa tähän numeroon.

Kun näin kuvan,

hämmästyin heti.

Jokin oli vinossa.

Olin siellä neljä kuukautta myöhemmin ja näin hänet.

Tiedän, missä hän on.

Amy on elossa.

Tekstitys: Petri Nauha