Original subtitles

Tämä on Berk.

Niin kaukana jumalan selän takana, että sitä ehkä ei ole edes olemassakaan.

Kotikyläni,

yhdellä sanalla kuvailtuna, sitkeä

Se on ollut täällä sukupolvien ajan,

mutta kaikki rakennukset ovat uusia.

Ilma on raikas, vesi on puhdasta,

eikä minulla ole varaa valittaa.

Ainoa huono puoli on tuhoeläimet.

Nimittäin monissa muissa paikoissa on murheena hiiret, tai hyttyset.

Meillä sen sijaan on...

Lohikäärmeitä.

Monet muut muuttaisi jo pois.

Me emme.

Me olemme viikinkejä.

Me emme välttele tappeluja. Me aloitamme ne.

- Hei! Hikotus! - Iltaa!

Mene kotiin!

Aivan heti, kun minä…

Olet tiellä! Taas!

Hikotus, leiki kuollutta!

Lohikäärmeet nimittäin ovat olleet pikkuinen ongelma

täällä ja... vähän joka paikassa.

Niinpä päätimme taistella niitä vastaan.

Ja miten se on meiltä sujunut?

Apua!

Mitä sinä touhuat?

Mitä tämä tekee taas täällä?

Mene takaisin sisälle. Alahan mennä.

Hän on Aimo Mahtimurikka,

heimopäällikkö.

Kerrotaan, että ollessaan vielä vauva,

hän repi lohikäärmeeltä pään irti juurineen.

Uskoisinko moiseen?

Minä uskon.

Mitäs meillä on?

Röhmökiviä, Kouralohikäärmeitä, Tuplaleukoja, Räminälohikäärmeitä.

Turpa havaitsi Karskin Painajaisen.

Entä Yön Raivoja?

- Ei yhtäkään toistaiseksi, päällikkö. - Hyvä.

- Seuratkaa minua. - Kyllä, pomo.

Tulkaa, lurjukset!

Kuulitte, mitä hän sanoi! Antaa mennä pojat!

Taasko ulkona?

Teeskentele, etten edes ole täällä.

Olen kadonnut ennen kuin ehdit sanoa.....

Eipäs hätäillä.

Ole kiltti.

Tämä asennevammainen lihaskimppu,

vaihdettavine käsineen, on Rautalapa.

Tässä. Ryhdy töihin.

Olen ollut hänen oppipoikansa

siitä asti, kun olin vielä lapsi. - Minä tarkkailen sinua.

Minun ei edes pitäisi olla täällä.

Hah! Ja mistä lähtien se on sinua estänyt?

- Nopeasti! - Korjaa se!

Antakaa minun katsoa!

Vartioikaa ruokavarastoa.

- Kyllä, pomo. - Vartioikaa karjaa.

Kyllä, Aimo.

Ja silmät ja korvat höröllä Yön Raivon suhteen.

Vasara.

Palokuntaa!

Palokunta.

Berkin ne siistit lapset.

He saavat olla mukana toiminnassa.

Jätkät, pois tieltä!

Mutta he eivät olisi mitään ilman kapteeniaan,

sukupolvemme kirkkainta tähteä.

Ihmeellinen jopa yrittämättään.

Hän, joka päihittää heidät kaikki.

Astrid.

Mitä?

Eikö sinun pitäisi olla jo nukkumassa?

No niin, takaisin töihin.

Tiedätkö, minun on mentävä tuonne.

Näyttää vempaimeni, jättää jälkeni.

Olet jo jättänyt ihan tarpeeksi jälkiäsi, kaikkiin vääriin paikkoihin.

Anna minulle kaksi minuuttia. Jos tapan lohikäärmeen,

elämäni muuttuu huomattavasti paljon paremmaksi.

Saan ehkä tyttöystävän.

Tuplaleuka jahtaa sinua!

Astrid?

Mutta hänhän on oikea viikinki.

Et osaa käyttää vasaraa,

etkä heiluttaa kirvestä.

Etkä edes osaa heittää tällaisia.

Katsopas tätä… tämä heittää minun puolestani.

- Voi ei, taas yksi. - Se on täysin uudelleen suunniteltu.

Se on...

Kaksipiippuinen.

Näetkö, tämä tässä, tätä minä tarkoitin.

Okei, siinä on pieni... pieni kalibrointiongelma.

Jos joskus haluat mennä tuonne

taistelemaan lohikäärmeitä vastaan, sinun on lopetettava...

kaikki tämä.

Viittasit juuri siihen kaikkeen minussa.

Kyllä. Sinun on lopetettava olemasta sinä.

Oi, kyllä.

Hyvä herra. Te leikitte nyt tulella.

Tämän pitäminen salassa?

Siitä koituu seurauksia.

Noh, otan sen riskin.

Miekka. Teroita. Nyt!

Jonain päivänä vielä menen sinne.

Koska lohikäärmeen tappaminen on täällä kaikki kaikessa.

Röhmökivet ovat sitkeitä.

Sellaisen kaataminen saisi minut ainakin huomatuksi.

Tuplaleuka…

Eksoottinen, jännittävä.

Kaksi päätä, tuplasti mainetta.

Kouralohikäärmeen pään irrottaminen

näyttäisi heille ehdottomasti, että kuulun joukkoon.

Eteenpäin, kaverit.

Ne löysivät lampaat.

Sitten isketään kaikella, mitä meillä on.

Ja sitten meillä on

Karski Painajainen.

Ladatkaa uudelleen!

Vain parhaat viikingit taistelevat niitä vastaan.

Mutta kaikkein arvokkain palkinto

on lohikäärme, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt.

Me kutsumme sitä nimellä… - Yön Raivo!

Hypätkää!

Ja Yön Raivo on saapunut.

Ei koskaan varasta ruokaa, eikä koskaan näyttäydy.

Eikä koskaan ammu ohi.

Rautalavan on aika ottaa ohjat.

Pysy sisällä.

Sisällä. Olen tosissani.

Kukaan ei ole koskaan tappanut Yön Raivoa.

Hyökkäykseen!

Siksi minä tulenkin olemaan ensimmäinen.

- Sinä taas? Mene takaisin sisälle! - Hoidan tämän, lupaan.

Hikotus, sinä tapat vielä itsesi!

Tiedän, olen pahoillani.

Anna se minulle.

Pidä varasi!

Tällä Kouralohikäärmeellä riittää vielä tulta!

Tule esiin.

Anna minulle jotain, mitä ampua. Anna minulle jotain, mitä ampua.

Tule esiin, näytä itsesi.

Minä osuin siihen.

Minä osuin.

Näkikö kukaan?

Niin paitsi sinä.

Voi jestas.

Sylkytippa, älä anna tämän päästä karkuun.

Kiitos paljon.

Joko sinulta loppui?

Katsotaanpa mistä sinut on tehty.

Niin vähän ajattelinkin.

Ai niin, ja yksi asia vielä.

Varo!

Anteeksi, isä.

Varokaa!

Okei, mutta minä osuin Yön Raivoon.

Isä, tämä ei ole niin kuin aikaisemmat kerrat.

Tarkoitan... minä oikeasti osuin siihen.

Aivan, osuit lohikäärmeeseen jota kukaan ei ole koskaan nähnyt.

Koska se käyttää yötä naamiointinaan.

Jos siristät silmiäsi, näet sen peittävän tähdet.

- Niin minä sen alas ammuin. - Lopeta!

Lopeta.

Joka kerta, kun sinä astut ulos, seuraa täystuho.

Etkö näe, että minulla on suurempiakin ongelmia?

Talvi on jo tuloillaan

ja minulla on kokonainen kylä ruokittavana.

Ihan vaan meidän kesken, kylää voisi ruokkia kyllä vähän vähemmänkin.

Tämä ei ole vitsi, Hikotus.

Miten sinä et pysty noudattamaan yhtä yksinkertaista käskyä?

Koska en pysty tukahduttamaan itseäni.

Käsitätkö? Kun näen lohikäärmeen, minun on vain... tapettava se.

Tiedätkö, se minä vain olen.

Sinä olet vaikka mitä, poikani,

mutta lohikäärmeen tappaja ei ole sillä listalla.

Mene takaisin kotiin.

Pidä sinä huoli siitä, että hän pysyy siellä.

Kuinka paljon yksi poika pystyy sotkemaan asioita?

Kuka tahansa muu olisi jo tähän mennessä potkittu pois saarelta.

Päällikön pojalla taitaa olla jotain etuoikeuksia.

Ellei päällikköä olisi...

Mutta joka tapauksessa, minun isä on ainakin tosi ylpeä minusta, joten...

- Isä, heitin vaan huulta... - Älä puhu minulle muiden nähden.

Tiedätkö, minä oikeasti osuin yhteen.

Tottakai sinä osuit, Hikotus.

- Hän ei koskaan kuuntele. - No se on vähän niin kuin sukuvika.

Ja silloinkin kun hän kuuntelee,

kasvoilla on aina sellainen pettynyt irvistys,

aivan kuin joku olisi unohtanut lihan muhennoksesta.

Olen nähnyt sen ilmeen.

Ajattelet tätä ihan väärin, vai mitä?

Kyse ei niinkään ole siitä, miltä näytät.

Vaan siitä, mitä sisälläsi on, jota hän ei voi sietää.

Kiitos tästä yhteenvedosta.

Odota. Pointti on se,

että et yrittäisi niin kovasti olla joku muu kuin oikeasti olet.

Mä haluan vain kuulua joukkoon.

Minä tiedän kyllä.

Ei kukaan sanonut, että se olisi helppoa.

Mutta sallikaa minun muistuttaa,

me olemme kaikkien aikojen parhaiden lohikäärmetaistelijoiden jälkeläisiä,

jotka tulivat tänne eri puolilta maailmaa, missä ikinä viikingit kulkivat.

He kokoontuivat tänne, koska tiesivät,

että olimme vain kivenheiton päässä

lohikäärmeen tärkeimmästä pesästä.

Jos vain saisimme sen haltuun,

voisimme hävittää nuo pirut lopullisesti.

Ottaa sen? Eihän me edes tiedetä, missä se on.

- Juuri niin. - Tämä pesä alkaa kuulostamaan

enemmän ja enemmän satukertomukselta.

Olemme uuvuksissa.

- Ja mitä meillä on siitä vastineeksi? - Ei mitään!

Meillä on tarkoitus.

Niin varmaan.

Me olemme Berkin sotureita,

kovin ja sitkein heimo tällä puolen aurinkoa.

Eikö?

Raivo.

Me nähtiin, kuinka sinä kaadoit Tuplaleuan yksin.

Tarkoitan, että joo, menetit kylläkin jalkasi siinä rytäkässä,

mutta voitit silti joka tapauksessa, eikö niin?

- Nooh… - Kyllä voitit.

Yökkis, sinun sukusi tulee kaukaa idästä.

Tatti, te tulette suoraan Silkkitieltä.

Lohka, sinun väkesi tuli

auringon polttamilta rannikoilta, Sinimailta.

Ja katsokaa meitä.

Me olemme yhä täällä. Me taistelemme edelleen.

Me pidämme yhä toisistamme huolta.

Joten meinaammeko tosissamme pakata tavarat ja palata kotiin,

kun nämä hemmetin pedot

ovat edelleenkin uhka meidän maille?

Sitäkö me olemme?

- Ei. - Olemmeko?

- Ei. - Olemmeko?!

- Ei! - Olemmeko?!

Ei!

- Olemmeko?

Öh, ei pomo, ei varmaankaan.

Sitä vähän minäkin.

Vanha Gothi, anna meille ennustuksesi.

Onko meillä mitään mahdollisuutta löytää pesä

ennen kuin jäät tulevat?

Se tieto riittää minulle.

Takaisin sumuun siis.

No niin kaikki, valmistelkaa laivanne.

Lähdetään!

Otanko mukaan ämpärikäteni, jos ne vaikka polttavat laivamme,

vaiko uimakäteni, jos ne upottavat ne?

Äläpäs hätäile, Rautalapa.

Minulla ei ole aikaa kouluttaa tämän vuoden alokkaita,

- joten sinun täytyy tehdä se. - Ahaa, vanha aikuistumisriitti.

Hikotus alkaa olemaan jo siinä iässä, eikö niin?

Tarkoitin muita.

Juu, eli kun minulla on kiireitä, hän huolehtii pajasta.

Teräksen sulattamista, terien teroittamista,

paljon puuhaa hänelle.

Mikä voisi mennä pieleen?

Mitä minä teen hänen kanssaan, Rautalapa?

Pistä hänet koulutukseen.

Ei, kun olen tosissani.

Joo, niin olen minäkin.

Poika haluaa sitä enemmän kuin mitään muuta.

Usko tai älä,

mutta se nuori mies oikeasti haluaa tehdä sinusta ylpeän.

Mutta hänellä on omat vahvat mielipiteet.

Ne hän on perinyt äidiltään.

- Ja mitä hänelle tapahtuikaan. - Niin, koska Valka oli se itsepäinen.

- Katsos, kun olin poika… - Jaahas, taas sitä mennään.

Minä noudatin käskyjä. Eikö? Tein kovasti töitä.

Koska uskoin siihen, mihin viikinki pystyi.

Tasoittamaan vuoria,

kaatamaan metsiä, kesyttämään meriä.

Tiesin, kuka olin ja mikä minusta oli tulossa.

Hikotus ei ole samanlainen.

Mitä mahdollisuuksia hänellä on seurata minua minun jalanjäljissä?

Niin.

Et voi estää häntä, Aimo.

Voit vaan valmistella hänet.

Koska totuushan on se,

että me emme tule olemaan ikuisesti täällä suojelemassa häntä.

Hän hiippailee taas kohta ulos.

Hän on todennäköisesti hiippaillut ulos nyt jo.

Miten minä voin hukata kokonaisen lohikäärmeen?!

Minä tein sen.

Minä tein sen!

Miksi et vaan voisi olla jo kuollut?

Nyt minun täytyy tappaa sinut.

Hikotus.

Isä. Tuota…

Minun täytyy puhua kanssasi, isä.

Minunkin täytyy puhua sinun kanssasi, poika.

- Olen päättänyt, että en halua - Mielestäni on tullut aika sinun oppia

- taistella lohikäärmeitä vastaan. - taistelemaan lohikäärmeitä vastaan.

- Mitä? - Mitä?

Sano sinä ensin.

Ei, ei, ei, kun sano sinä vaan ensin.

Toiveesi toteutuu.

Lohikäärmekoulutus.

Aloitat aamulla.

Voi hitsi, minun olisi oikeasti pitänyt sanoa ensin.

Tiedätkös, kun tuumin tässä,

että meillä on... jo hirveästi lohikäärmetaistelijoita,

mutta onko meillä tarpeeksi leipää tekeviä viikinkejä tai...

Tulet tarvitsemaan tätä.

Isä, en halua taistella lohikäärmeitä vastaan.

Niin varmasti.

Tottakai sinä haluat.

Ei, anna kun muotoilen sen uudelleen.

En pysty tappamaan lohikäärmettä.

Et nyt, mutta myöhemmin pystyt.

Ei, kun olen melko varma, etten tule pystymään.

On tullut aika, Hikotus.

Etkö kuullut mitä minä sanoin?

Etkö sinä kuullut mitä minä sanoin?

Tulenkoitos on se, missä Viikingit tehdään.

Missä sankarit taotaan, missä tulevat päälliköt syntyvät.

Minä en ole mikään noista.

Minä en ole niin kuin sinä, isä.

Kuuntele.

Kun sinä kannat tätä kirvestä,

kannat silloin meitä kaikkia.

Joka tarkoittaa, että sinä kävelet kuin me,

sinä puhut kuin me, sinä ajattelet kuin me.

Riittää jo… tästä.

Viittasit juuri koko minuun.

Sovittu?

Tämä keskustelu tuntuu kovin yksipuoliselta.

Sovittu?

Sovittu.

Hyvä.

Harjoittele kovaa.

Tulen takaisin.

Mahdollisesti.

Ja minä olen täällä.

Ehkä.

Tervetuloa Tulenkoitokseen.

Se hetki, jota me kaikki olemme odottaneet.

Minun täytyy vain valita paikka patsaalleni.

Se on niin paljon isompi täältä alhaalta.

Voitteko uskoa, että me todella seisomme täällä?

Tässä päällikkö Harmaavatsa surmasi Kuiskivan Kuoleman.

Joo, ja se on paikka, missä päällikkö Karski surmaa kaikki loput.

- Katso ja opi. - Tuskin maltan odottaa,

että saan jotain legendaarisia taisteluarpia.

Joo, sellainen ruma arpi keskellä naamaani.

- Voitte sanoa minua tylsäksi… - Tylsä.

...mutta minä odotan innoissani näkeväni oikeita lohikäärmeitä lähietäisyydeltä.

Voisin kyllä elää ilman pysyviä kolhuja ja...

Ai, missä siinä on kaikki kunnia?

Niin, eihän se ole hauskaa ellei siitä jää arpi!

Sanokaapa muuta.

Kipu.

Ihan mahtavaa.

Kiva. Kuka sinut päästi tänne?

Ilmeisesti isä veteli vähän naruista.

Ettekö te kaksi ole jo vähän liian vanhoja tänne?

- Auts. - Mitä tuli sanotuksi, kloppi?

Mitä sinä sanoitkaan? Sanopa uudelleen.

Joo, on vähän herkkä aihe.

He ovat reputtaneet lohikäärmekoulutuksen jo pari kertaa.

Itse asiassa neljä kertaa.

Jep, ja sitä kutsutaan panttaamiseksi.

Eli liian arvokas päästettäväksi menemään.

Todella hienotunteista, Hikotus.

Kiva nimi, muuten.

Sinun nimesi on Limalotja.

Tismalleen. Se on miehekäs Viikinkinimi.

Kääntyy muinaisista teksteistä muotoon,

"se, joka pieksee liman ulos…"

Ole hiljaa.

Aloitetaan.

Hemmetin mukulat.

Olette nyt uusimmat tulokkaat tähän vanhaan perinteeseen.

Jokaisen heimon pikku nassikan

on jonain päivänä selviydyttävä tästä areenasta,

jos he aikovat taistella meidän muiden rinnalla.

Se tulee olemaan uuvuttavaa.

Ja se tulee olemaan todella, todella vaarallista.

Mutta parhaiten menestynyt voittaa Parhaan Surmaajan tittelin.

Ja sen myötä...

Ja sen myötä kunnia surmata heidän ensimmäinen lohikäärmeensä

koko kylän edessä.

Suurempaa kunniaa ei ole.

Mitä?

Hikotus tappoi jo Yön Raivon,

joten seko tämä nyt sitten, mitä, hylkäät hänet vai…

Älkää hänestä välittäkö.

Sinä olet laiha.

Ja heikko.

Se tekee sinusta hankalamman kohteen.

He näkevät sinut helppona saaliina.

Ei vaivan arvoisena.

Ne menevät mieluummin

viikinkimäisempien teinien perään

Näiden ovien takana on vain muutama niistä monista lajeista,

joita vastaan opitte taistelemaan.

Kuolemanvaarallinen Kouralohikäärme.

Hyökkäys kahdeksan, panssari kuusitoista.

- Hirvittävä Tuplaleuka. - Plus yksitoista häivetaito, kertaa kaksi.

Karski Painajainen.

- Tulivoima viisitoista. - Kauhea Kauhu.

- Hyökkäys 8, myrkyllisyys 12! - Voitko lopettaa?

Sinä iso pumpulipallo.

Ja lopuksi, hirveä Röhmökivi.

Leukavoima kahdeksan.

Öh, hei, iso kaveri,

etkö meinaa opettaa meille ensin jotain?

Minä uskon oppimiseen työtä tekemällä.

Tänään on kyse puolustuksesta.

Jos saatte osuman, olette ulkona.

Tai… niin kuin, kuollut.

Joten mikä on ensimmäinen asia, jonka tarvitset?

- Kilpi. - Kilpi, kyllä. Menkää.

- Pois tieltä. - Se on minun!

Kilpi on varusteistanne kaikkein tärkein.

Jos pitää valita aseen ja kilven väliltä…

Laita se nyt vaan pois.

…valitkaa kilpi.

- Anna se! - Minun, minun, minun!

Etsi oma kilpesi!

Ronski, Karski, olette pois pelistä.

Kilvet ovat myös hyviä toiseenkin tarkoitukseen - meluun.

Pidä paljon meteliä hämätäksesi lohikäärmeen osumatarkkuutta

Muista, että kaikilla lohikäärmeillä on rajallinen määrä laukauksia.

Kuinka monta Röhmökivellä on?

Kuusi!

Kuusi, kyllä.

Siinä on yksi teille jokaiselle.

Vaikka, mielenkiintoinen nippelitieto,

eri alueiden kivet vaihtelevat mineraalikoostumukseltaan...

Mitä sinä… Mitä sinä teet?

Mitä sinä puuhaat? Mene kentälle!

Suomusintti, olet ulkona pelistä.

- Neljä laukausta jäljellä. - Joo.

Me olemme aika lailla tämän taistelun tähdet.

Melkein kuin meidät olisi tarkoitettu yhteen.

Tämä on pudotuspeliä, neropatti.

On vain yksi Paras Surmaaja.

Limalotja, olet ulkona pelistä.

Kolme laukausta jäljellä.

Näyttää siltä, että jäljellä on enää vain me kaksi.

Ei. Vain minä.

Hei! Katsopa minua!

Kyllä, hyvin tehty, Astrid.

Kaksi laukausta jäljellä.

Hei, eikä.

Hikotus, olet ulkona.

- Yksi laukaus jäljellä. - Hei, varo!

Hikotus!

Tunti päättyi.

Takaisin unille, sinä ylikasvuinen makkara.

Muistakaa, lohikäärme pyrkii aina, aina…

…tappamaan.

Joten, miksi sinä et?

Okei.

Kerrataanpa sitten.

Mitä Astrid teki väärin tänään kehässä?

Ajoitin volttihyppyni väärään aikaan.

Se oli huolimatonta. Se sotki takaperinvolttini.

- Juu. Me huomasimme. - Hei.

Älä kiusaa häntä, okei?

- Hän yritti parhaansa. - Joo.

Älä moiti itseäsi liikaa. Opitte sen kyllä vielä.

Seuratkaa vain esimerkkiäni ensi kerralla.

Astrid on oikeassa.

Teidän on oltava ankaria itsellenne.

Yksi heikko lenkki riittää.

Pääsit sitten tulemaan?

Sinun on alettava ottaa tämä vakavasti,

koska me elämme taistelutantereella.

Ja jos et ole huomannut, toinen puoli on voittamassa.

Tarvitsette jokaisen edun, jonka voitte saada.

Joten, mikäli ette ole lukeneet läksyjänne,

sallikaa minun esitellä teille…

...Lohikäärmeiden Kirja

Kaikki mitä tiedämme jokaisesta tuntemastamme lohikäärmeestä.

Jokainen heimoistamme on tuonut viisautensa

ja kokemuksensa näille sivuille.

Se on pyhin omaisuutemme.

Ei lohikäärmehyökkäyksiä tänä iltana, joten opiskelkaa.

Tarkoitatko lukemista?

Olen lukenut sen varmaan sata kertaa.

Siinä on Syövyttäjä, joka suihkuttaa kiehuvaa vettä kasvoillesi.

Ja sitten siinä on, öh, se toinen...

Miksi lukisin sanoja,

kun voin vain tappaa sen mistä ne kirjat puhuvat?

Niinkö? Siis... Minäpä olenkin juuri se tyyppi,

josta muut tyypit kirjoittavat sanakirjoja.

- Pojat! - Ei huolta,

sillä minä olen teidän lohikäärmeasioiden erikoisvastaava.

Teoriat, tilastot.

Oon tehnyt jopa kortteja…

Voitte kysyä mitä vaan.

- Älä seuraa minua. - Miten olisi nyt? Testaa minua.

Ehdottomasti en.

Joten…

Kuulostaa hirveältä, kammottavalta ja hauskalta ajanvietteeltä, vai mitä?

- Olen lukenut sen jo. - Tiedätkös, öh...

ehkä ne eivät olekaan niin pahoja kuin luulemme.

Oletko oikeasti hullu, vai teeskenteletkö vain?

Olisiko mahdollisesti kolmatta vaihtoehtoa?

Lohikäärmeiden tuhoaminen on syy siihen, miksi olemme täällä.

Siksi heimojemme parhaat kokoontuivat.

Koska kyllä, lohikäärmeet ovat niin pahoja kuin luulemme.

Joo, minä tiedän. Sanon vain,

että ehkä me olemme osa ongelmaa.

Tarkoitan, että muutimme niiden maille, syömme niiden ruuan.

Vau.

Sinä olet kuin täysin toisesta maailmasta, etkö olekin?

Mitä?

Vain leijua menemään, pitäen kaikkea itsestään selvänä.

No, en...

Ei koskaan tarvitse ponnistella minkään eteen,

ei koskaan kamppailla päästäkseen eteenpäin.

No, arvaapas mitä.

Minä tulen tyhjästä.

Ei isää päällikkönä, ei avustuksia, ei selityksiä.

En minä pelkää kovaa työtä.

Olen valmis tekemään mitä tahansa saadakseni työn tehtyä,

mikä tässä tapauksessa tarkoittaa lohikäärmeiden tuhoamista

kaikkien hyväksi.

Joo.

Tiedätkö mitä muuta?

Minua pelottaa jo kysyä.

Pidän silmällä tuota isoa taloasi.

Minusta tulee päällikkö jonain päivänä.

Juu, en epäile ollenkaan.

Itse asiassa luulen, että isäni olisi innoissaan.

Sitä paitsi, sinä olet se lapsi, jotka hän aina toivoi.

Sen sijaan hän sai...

vaan tämmöisen.

Pysy poissa tieltäni, Hikotus.

"Lohikäärmeluokat."

"Iskuluokka. Pelkokuokka. Mysteeriluokka."

"""Jyrinä-rumpu. """

"Kun se säikähtää, Jyrinä-rumpu tuottaa tärähdysäänen,"

"joka voi tappaa ihmisen lähietäisyydeltä."

"Erittäin vaarallinen. Tapettava heti havaittaessa."

"Metsuri."

"Räminälohikäärme. Kuiskiva Kuolema."

"Polttaa uhrinsa. Hautaa uhrinsa."

"Tukahduttaa uhrinsa. Kääntää uhrinsa nurin perin."

"Äärimmäisen vaarallinen. Äärimmäisen vaarallinen."

"Tappakaa heti. Tappakaa heti. Tappakaa heti."

"Yön Raivo."

"Koko tuntematon. Nopeus tuntematon."

"Salaman ja itse kuoleman epäpyhä jälkeläinen."

"Älkää koskaan ottako yhteen tämän lohikäärmeen kanssa."

Pystyn melkein haistamaan ne.

Ohjatkaa meidät... Helvetin portille.

Siitä se alkaa.

Täysiä paapuuriin!

Täysiä paapuuriin!

Airot vesille! Purjeet ylös!

Kaikki yhdessä.

Vauhtia.

Ylemmäksi.

Me emme ole yksin.

- Katsokaa ylös! - Varokaa päitänne!

Kääntykää takaisin!

Niitä on joka puolella!

Hei, mä vaan, öh… sattumalta huomasin,

ettei kirjassa ollut mitään Yön Raivoista.

Olisiko olemassa kenties, jotain toista kirjaa?

Ehkä, vaikka joku, Yön Raivo -esite...

Keskity, Hikotus.

Sinä et edes yritä.

Tänään on vuorossa hyökkäys.

Kouralohikäärmeet ovat nopeita ja kevyitä liikkuessaan jalan.

Sinun tehtäväsi on olla nopeampi ja kevyempi.

Anteeksi.

Alan todella kyseenalaistamaan teidän opetusmetodejanne.

Etsikää sen sokea piste.

Jokaisella lohikäärmeellä on sellainen.

Etsikää se, piiloutukaa siihen, ja sitten hyökkäätte.

Käytkö sinä koskaan kylvyssä?

Jos ei tuoksuni miellytä, niin etsi itsellesi oma sokea piste.

Sokea piste, kyllä.

Kuuro piste, ei niinkään.

Olen loukkaantunut. Olen vakavasti loukkaantunut.

No, miten Yön Raivon lähelle hiivitään?

Ei ole ketään, joka olisi tavannut sen ja olisi elossa kertomassa siitä.

- Mene nyt taistelemaan siitä. - Joo, tiedän.

Minä tässä vain mietin,

- että kuinka… -Hikotus.

Mene matalaksi.

Hei, pelasta itsesi!

Minä hoidan tämän.

Oho.

Ei ollut minun moka, Astrid.

Silmiesi valo sai minut menettämään keskittymiseni.

Odota! Anna, kun minä…

Kyllä, hyvin tehty, Astrid.

Ei ole mitään parempaa,

kuin antaa heidän maistaa niiden omaa lääkettään, vai mitä?

Myöskin, "Hyvää työtä, Limalotja",

kiitos avusta, eikö? Mikä mahtava tiimi!

Eikö kukaan täällä ota tätä vakavasti?

Ota se vakavasti.

Koska, mikäli olette unohtaneet, vanhempiemme sota,

tulee olemaan meidän sota.

Yritä päättää, kummalla puolella olet.

Hampaaton?

Olisin voinut vaikka vannoa, että sinulla oli…

…hampaat.

Minulla ei ole enempää.

Kiitos?

Hei oikeasti. Sinä varmaankin vitsailet.

Ja sitten se kääntyi ja nappasi käsivarrestani,

ja yhdellä pyöräytyksellä

se irti repi käteni ja nielaisi sen kokonaan.

Niin, sen on täytynyt levittää sanaa,

koska kuukauden sisällä toinen vei jalkani.

Mahdollisesti Räminälohikäärme.

Sahalaitaiset hampaat, leukavoima 17.

Kostan sinun irronneet raajasi, iso kaveri.

Hakkaan poikki jokaisen käden ja jalan

- kaikilta lohikäärmeiltä, mitkä näen. - Ei.

Kun sen siivet ja pyrstön sinä haluat.

Jos ne eivät voi lentää, ne eivät pääse karkuun.

Maahan jäänyt lohikäärme on kuollut lohikäärme.

Kuka tahansa pärjää ilmankin muita osia.

Mä menetän kaikki raajani.

Ilmoitan Ronskin vapaaehtoiseksi menettämään ainakin yhden jäsenen.

- Hä? - Mitä?

Me olemme kaksosia. Sinun kipusi on myös minun kipuni.

Te olette kaksosia?

Edes meidän oma äitimme ei pysty erottamaan meitä toisistamme.

Se on outoa.

Astridilla on oikea käsitys.

Nuku vielä kun voit.

Aimo palaa pian takaisin.

Yksi teistä tulee olemaan valittu tappamaan lohikäärmeen.

Kysymys kuuluu, kuka?

Hampaaton!

Toin sinulle aamupalaa.

No, mitä mieltä olet?

Okei.

Meillä on turskaa…

…vähän lohta

ja kokonainen savustettu ankerias.

Ei ankeriasta. Heitetään menemään.

Juu, en voi minäkään väittää rakastavani sitä.

Siinä kaikki.

Keskity herkkupaloihin.

Minä pysyn täällä taustalla

ja hoidan omat asiani.

Okei.

Okei. Okei.

Okei. Ei paha.

Se voi toimia.

Jos se on… Hei! Okei!

Hampaaton, ei! Voi hyvät jumalat!

Hampaaton!

Hyvät jumalat!

Se toimii!

Jee!

Kyllä!

Tänään on vuorossa ryhmätyöskentely.

Jos toimitte tyhmänä yhdessä, voitte ehkä selviytyä.

Eli, märkä lohikäärmeen pää ei pysty sytyttämään tulta.

Mutta Kammottava Tuplaleuka onkin erityisen ovela,

koska toinen pää hengittää kaasua ja toinen sytyttää sen.

Tehtävänne on selvittää,kumpi on kumpi.

Onnea.

Partaveitsenterävät torahampaat ruiskuttavat myrkkyä esisulatusta varten.

- Pitää mieluiten uhrinsa… - Hyss!

...tajuissaan.

Tiedättekö, olen aika iloinen, että meidät laitettiin pariksi.

Meidän tyttöjen on pakko pitää yhtä.

- Kunnes minun on eliminoitava sinut. - Hyss!

Luulen, että olen jo voittanut Astridin puolelleni.

Tarkoitan, hän tuskin edes katsoo minua.

Käännyit oikean miehen puoleen saadaksesi neuvoja.

- En pyytänyt… - Jos on yksi asia,

jota viikinkitytön aivot eivät voi vastustaa, niin se on…

Varo!

- Hei! - Se olemme me, neropatit.

Nopeat refleksit.

Näen hirvittävän naaman, minä hyökkään.

Au!

Niin siis vain yksi hirvittävä naama, Astrid.

Pelastukoon ken voi!

Tunnetaan myös siitä, että se leikkii uhreillaan

irrottaen niiden jäsenet kappaleiksi.

Voisitko lopettaa tuon?

Suomusintti!

Väärä pää.

Tule pois sieltä, Hikotus!

No sillä lailla.

Joo. Takaisin!

Juokse… Hikotus…

Älä laita minua sanomaan uudelleen!

Kyllä, aivan oikein. Takaisin häkkiinne.

Nyt, miettikää, mitä olette tehneet.

No, olemmeko valmiit tältä päivältä?

Koska minulla on jotain, mitä minun pitää…

Joo, Minä… Nähdään taas huomenna.

Hei.

Oikeasti.

Kokeile nyt edes.

Minä kuolen kohta!

Hei, ei, ei!

Ei, älä!

Kallista vain itseäsi.

Ei, ei!

- Pois tieltä. - Liiku.

Liikkuu, liikkuu, liikkuu!

Varokaa! Menkää sen sokeaan pisteeseen.

Mä sain sen! Se on minun!

Ei, älä tuo sitä tänne!

Öh, se pikkukaveri. Mikä sen nimi olikaan?

- En muista. - Hei, hidasta vähän.

- Yritätkö päteä meille? - Ei, en.

En ole ennen nähnyt kenenkään ottavan Röhmökiveä alas noin.

Siis, minä teen sitä koko ajan, mutta miten sinä sen opit?

Oppia mitä? Mikä tuo oikein edes oli?

Okei, katsokaas, haluaisin kyllä kovasti selittää,

mutta unohdin kirveeni sinne kehään.

Kuka on kiltti poika? Kuka on kiltti poika?

Okei.

Niin, niin? Kutiaako?

Onko tämä se paikka?

Hikotus.

Hei, siellä hän on.

Hei, Hikotus.

- Okei. - Hikotus, odota.

- Minulla on asiallinen kysymys. - Minä ajattelin, että...

Ei muuta tarvita, kuin sinä ja minä kehässä.

Kauhea Kauhu!

Se on saman kokoinen, kuin minun…

Ottakaa se pois!

Au!

Entä muut laivat?

Isä!

Anna kun autan.

Minun oli ikävä sinua.

Sillä lailla supermiehekkäästi.

Minulla on paljon kerrottavaa Tulenkoitoksesta.

Se on periaatteessa kahden välinen… Isä?

Isä?

Is…

Okei, nähdään kotona.

Eli, ei sitten pesää?

Ei edes lähellä.

Toivottavasti sinulla on ollut parempi menestys täällä.

Jos menestyksellä

tarkoitat sitä, että lastenkasvatushuolesi ovat ohi,

niin... kyllä.

Joko kuulitte uutiset, pomo?

- Kaikki ovat niin helpottuneita. - Hyvästi vaan Hikotus.

Kukaan ei jää kaipaamaan sitä pahanilmanlintua.

Hikotus on…

Poissa?

Juu.

useimpina iltapäivinä, mutta kukapa häntä voisi syyttää?

Julkkiksen elämä voi olla todella rankkaa.

Hän tuskin voi kävellä kylän läpi ilman,

että hänen uudet faninsa piirittävät hänet.

Kukapa olisi uskonut, että hänellä on tällainen…

tapa eläinten kanssa?

Okei, kaveri.

Otetaan tämä nyt nätisti ja hitaasti.

Sitten mennään.

Asento kolme.

Ei kun neljä.

Valmiina?

Anna mennä.

Joo, katsopa meitä.

Minun moka.

Joo, joo. Hoidetaan.

Asento viisi.

Anna mennä, kaveri.

Joo, niin sitä pitää.

Tämä on uskomatonta.

Tuuli minun…

Muistiinpanoni! Seis!

Voi jumalat!

Jee!

- Poika! - Isä! Olet palannut.

Okei, öh... Rautalapa ei ole täällä.

- Joten… - Minä tiedän.

Tulinkin etsimään sinua.

Tulit etsimään? Miksi?

Sinä olet pitänyt salaisuutta.

Olenko?

Kuinka pitkään kuvittelit pystyväsi piilottamaan sen minulta?

En edes tiedä, mistä sinä puhut…

Tällä saarella ei tapahdu mitään, mistä minä en saisi kuulla.

Joten, eiköhän puhuta siitä lohikäärmeestä.

Voi jumalat, isä.

Olen pahoillani.

Minun piti kertoa jo aikaisemmin.

En vain tiennyt…

Et ole vihainen?

Mitä? Miksi olisin?

Minä toivoin tätä.

- Sinä toivoit…? - Oi, kyllä.

Ja usko pois, tästä se vain paranee.

Odotahan kun kaadat

Kouralohikäärmeen sisukset ensimmäisen kerran.

Tai-tai seivästät ensimmäisen Röhmökiven pään keihääseen.

Ai että, mikä tunne.

Onnistuit todella vetämään minua nenästä, poikani.

Kaikki ne vuodet huonoimpana viikinkinä,

mitä Berkissä on koskaan nähty.

Odin, se oli rankkaa.

Melkein luovutin sinun suhteeseesi.

Ja koko sen ajan sinä pidättelit sitä minulta.

Thor kaikkivaltias.

Kukapa olisi uskonut, että lohikäärmekoulutus

olisi ollut sinun paikkasi loistaa, vai mitä?

Ja saatatpa vielä voittaa Parhaan Surmaajan tittelin.

Ihan niin kuin vanha ukkosi aikoinaan.

Kuka tietää?

Tiedätkö…

Kun sinä pärjäät niin hyvin kehässä

minä aion... minä aion…

- Istu. - Okei.

Meillä on vihdoinkin jotain, mistä puhua yhdessä.

Joten, minä…

Oh, minä…

…toin sinulle jotain…

…pitämään

…sinut turvassa kehässä.

Äitisi olisi halunnut sinun saavan sen.

Vau. Kiitos.

Se on puolet hänen rintapanssaristaan.

Yhteensopiva sarja.

Se pitää hänet...

se pitää hänet lähellä, tiedätkö?

Kanna sitä ylpeydellä, poikani.

Olet pitänyt oman osuutesi sopimuksesta.

Joo.

- Olet varmaan väsynyt. - Joo, minä menen…

-Minä menen vähän nukkumaan. - Juu, oli hyvä puhua.

- Iso päivä huomenna. - Joo.

Tulenkoitos vaatii sinulta paljon.

Joo, Tulenkoitos… tuli.

- Kovasti onnea sen kanssa. - Juu, kiitos, kiitos…

- …rintakypärästä. - Toivottavasti pidät...

- …kypärästä. - Joo.

Okei, no… Hyvää yötä.

Ei enää sinun temppujasi.

Minä nappaan Parhaan Surmaajan tittelin tänään.

Joo, okei, okei. Pidä hyvänäsi. Parhaan Huippu Surmaa pois...

Anteeksi.

Viimeinen tilaisuus. Hyödynnä se.

Näytä sille!

- Anna mennä, Astrid! Hoida se! - Sillä lailla, Hikotus!

- Anna palaa! - Anna mennä!

Ei!

Senkin puolitonttu, rotan syöjä…

On ilo nähdä, että hän hoitaa asian tyylikkäästi.

Sinä!

Okei.

- Myöhemmin. - Hei, hei. Eipäs hosuta.

Ei, en voi. Minä myöhästyn, öh..

Mistä? Myöhästyt mistä, tarkalleen ottaen?

- Uusi vuosi… - Ole hiljaa.

…ja uusi Tulenkoitos…

...on tullut päätökseen.

Vanha Gothi on tehnyt päätöksensä.

Parhaan Surmaajan tittelin saa…

Sinä teit sen, Hikotus.

Sinä voitit Parhaan Surmaajan tittelin.

Sinä pääset surmaamaan lohikäärmeen.

Se on minun poika!

Hikotus, sinä voitit!

Jee!

Hurraa minä.

Tuskin maltan odottaa…

Häivyn täältä enkä koskaan enää palaa.

Okei kaveri. Nyt koitti sen aika.

Juuri niin minäkin ajattelin.

Mitä sinä…

Mitä sinä täällä teet?

Etsin vastauksia.

Mitäs sinä teet täällä?

Kuka kaveri? Sinun kouluttajasi?

Hänkö sinulle puki nämä päälle?

Öh, tiedän, että tämä näyttää epäilyttävältä,

mutta hassua kyllä, minä, öh...

Olet oikeassa! Olet oikeassa. Minä, öh...

Nyt riittää valheet.

Olen tehnyt asuja, joten, öh, saitpa minut kiinni.

On aika, että kaikki saavat tietää. Mennään nyt vaan takaisin.

Au!

Miksi sinä noin teit?

Se oli rangaistus valehtelemisesta.

Ja tämä... kaikesta muusta.

Voi ei!

Juokse. Juokse!

Ei! Ei.

Hampaaton, ei!

Seis. Se on okei.

Hän on ystävä... Ystävä.

Hampaaton, Astrid. Astrid, Hampaaton.

Tuota… Yön Raivo.

Sinuna minä en.

Me olemme kuolleita.

Hei. Mihin sinä luulet meneväsi?

Hikotus! Hoida minut alas täältä!

Sinun täytyy antaa minun selittää.

Minä en kuuntele mitään, mitä sinulla on sanottavana.

No sitten minäkään en puhu.

Anna meidän näyttää sinulle.

Ole kiltti, Astrid.

Mikä tämä on?

Se on… öh… minun patentti.

Joo. Vähän niin kuin varakapteeni.

Sitten hoidetaan tämä pois alta.

Selvä homma.

Hampaaton, näytetään hänelle vähän.

Kiltisti.

Ei ole mitään pelättävää.

Kiva temppu!

Minä käsitin, että sinä olisit varakapteeni.

Minä olen! Tämä on vain tämmöinen väliaikainen lohikäärmeen toimintahäiriö!

Muistatko, että kehitimme kokonaisen järjestelmän?

Jos selviämme tästä hengissä, minä tapan sinut!

Ja nyt pyörittelyä.

Kiitos vaan tyhjästä, hyödytön matelija.

Voisitko vaan pysäyttää sen?

En selkeästikään ole tällä hetkellä tilanteen herra.

Siinä tapauksessa olen pahoillani!

Hampaaton, olen pahoillani!

Hyvä on.

Teit asiasi selväksi.

Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että sinun täytyy tappaa yksi huomenna.

- Mutta jos sain käännettyä sinun pääsi… - Mitä?

Aiotko viedä kaikki maagiselle lennolle?

Se ei pyyhi pois sitä, mitä he ovat tehneet meille, Hikotus.

He metsästävät meitä, varastavat ruokamme…

Niin ja yksi heistä vei äitini.

Mutta jatkammeko me vain niiden tappamista?

No mitä muuta?

En tiedä.

Mutta sinä pilasit pakosuunnitelmani, joten minun tarvitsee hetki ajatella.

No, ehkä en vasikoi sinua.

Ja ehkä me emme heitä sinua mereen.

Kaveri? Mitä nyt?

Mikä se on?

Hei... Hei!

Mene matalaksi.

Hampaaton, hoida meidät pois täältä.

Näyttää siltä, että he raahaavat saalistaan.

Mitä se sitten tekee meistä?

Lohikäärmeiden pesä.

Voi kunpa isäni näkisi tämän. Hän antaisi ihan mitä tahansa.

Mikä tuo on?

Okei, kaveri. Aika mennä.

En käsitä, miten se kestikin näin kauan ymmärtää tämä kaikki.

Kaikki käy nyt järkeen.

Se on kuin jättimäinen mehiläispesä.

Ne ovat työläisiä, ja tuo on niiden kuningatar.

Niiden johtaja.

Se hallitsee niitä.

Meidän täytyy löytää sinun isäsi.

Ei, ei, ei. Ei vielä.

He tappavat hampaattoman.

Astrid, meidän täytyy miettiä tämä nyt tarkasti läpi.

Hikotus, me löysimme juuri lohikäärmeiden pesän

ja sinä haluat pitää sen salassa?

Suojellaksesi lemmikkilohikäärmettäsi?

Oletko tosissasi?

Kyllä.

Okei.

No sitten… mitä me teemme?

Anna minulle aikaa huomiseen.

Minä keksin kyllä jotain.

Se on siitä, että kaappasit minut.

Hei, aiotko sinä…

Ja se oli kaikesta muusta.

Mitä?

No niin, voin vihdoin näyttää taas naamaani julkisesti.

Okei.

Jos joku olisi kertonut minulle, että parissa lyhyessä viikossa

Hikotus olisi muuttunut... No… siitä semmoisesta Hikotuksesta…

…Tulenkoitoksen voittajaksi,

olisin sitonut hänet mastoon

ja laivannut matkoihinsa peläten, että he ovat menettäneet järkensä.

Ja te tiedätte sen.

Mutta tässä sitä ollaan.

Poikani on voittanut Parhaan Surmaajan tittelin.

Kukaan ei varmasti ole enempää yllättynyt…

…tai enempää ylpeä, kuin mitä minä olen.

Tänään pojastani tulee soturi.

Tänään hänestä tulee.. yksi meistä!

Jee!

Jee!

Jee!

Jee!

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Hikotus! Hikotus!

Varo tuota lohikäärmettä.

En minä lohikäärmeestä ole huolissani.

Kuule, minä yritän pistää lopun tälle kaikelle,

mutta jos jokin menee vikaan siellä,

niin älä vain puutu asiaan.

Mun isä kunnioittaa sua liikaa.

Joo.

Mutta…

sinulla on jotain, mitä minulla ei ole.

Jotain, mitä kenelläkään meistä ei ole.

Joten... minä seison sun rinnallasi,

tuli mitä tuli.

Tuli mitä tuli.

Sinun vuorosi, Hikotus.

Pistele se kylmäksi, poika.

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Anna mennä, Hikotus!

Näytä sille kaikki, mitä opetin sinulle!

- Minun se olisi pitänyt olla. - Minun se olisi pitänyt olla.

Huh. Kaikki hyvin?

Hyvä yleisö, eikö?

Hikotus! Hikotus!

Hikotus! Hikotus! Hikotus!

Minä olisin valinnut moukarin.

Anna hänelle nyt vain mahdollisuus.

Olen valmis.

Mitä hän aikoo?

En aio satuttaa sinua.

En ole samanlainen kuin he.

- Keskeyttäkää taistelu. - Ei.

Teidän kaikkien on nähtävä tämä.

Ne eivät ole sellaisia, kuin luulemme niiden olevan.

Meidän ei tarvitse tappaa niitä.

Minä sanoin keskeyttäkää taistelu!

Pois tieltä!

Tule pois sieltä, Hikotus!

Hikotus!

Nopeasti, tarttukaa häntä kädestä.

- Kiipeä ylös. - Hikotus, tartu minua kädestä.

- Tule tänne ylös! - Vauhtia!

Tänne päin, kaveri! Tarttukaa häntä kädestä!

Astrid, tule takaisin!

Se oli käsky!

Juokse!

Hikotus!

Yön Raivo.

- Yön Raivo! - Se on olemassa!

Okei kaveri, Mene, mene!

Menkää! Ottakaa sen sivusta!

Pois tieltä, Hikotus!

Ei, seis. Te vaan pahennatte sitä!

Astrid!

Minä autan. Menkää.

Aimo, se ei tee mitään pahaa.

Ei!

Hampaaton!

Älä!

Ottakaa se kiinni!

Napatkaa sen jalat!

- Pitäkää sitä paikallaan. - Ei!

- Ei, älkää satuttako sitä! - Pysy kauempana!

Ja sinä…

Laittakaa se muiden joukkoon.

- Minun olisi kyllä pitänyt arvata. - Isä.

- Minun olisi pitänyt nähdä merkit. - Isä!

Meillä oli sopimus!

Minä tiedän, mutta se oli ennen...

Kaikki on niin sekaisin.

Miten se kaikki siellä kehässä? Mitä se oli, joku kikka? Huijaus?

Ei, minun olisi pitänyt kertoa sinulle jo aiemmin.

Pura kiukkusi minuun. Kaikki on minun syytäni,

mutta älä satuta Hampaatonta.

Se lohikäärme?

Siitäkö sinä olet huolissasi?

Et niistä ihmisistä, jotka melkein surmasit.

Se ei ole vaarallinen. Se yritti vaan suojella minua.

Ne veivät sinun äitisi, herran tähden!

Jos hän nyt näkisi sinut seisomassa niiden rinnalla,

sen jälkeen, kun ne ovat tappaneet meistä satoja.

Ja me olemme tappaneet tuhansia niitä!

He vain puolustavat itseään.

Siinä kaikki.

Ne hyökkäävät kimppuumme, koska niiden on pakko.

Jos ne eivät tuo tarpeeksi ruokaa, ne joutuvat itse syödyiksi.

Niiden saarella on jotakin muutakin.

Lohikäärme, jollaista emme ole ennen nähneet.

Niiden saarella?

Sinä olet siis käynyt niiden pesässä?

Sanoinko minä pesä?

Kuinka sinä löysit sen?

En minä löytänytkään, vaan Hampaaton.

Vain lohikäärmeet voivat löytää sen saaren.

Isä, ei. Sinulla ei ole aavistustakaan, mikä sinulla on siellä vastassa.

Se on jotain semmoista, mitä sinä et ole koskaan ennen nähnyt.

Tätä sinä et pysty nujertamaan.

Edes kerrankin eläessäsi, voisitko nyt kuunnella minua?

Sinä olet liittoutunut heidän kanssaan.

Sinä et kuulu meihin.

Sinä et ole minun poikani.

Valmistelkaa laivat!

Nostamme purjeet aamun koitteessa.

Eteenpäin ohjausnuorassa!

Käännä sitä vähän ulospäin.

Sieltä se tulee... varovasti.

Varokaa päätä.

Nyt varovasti.

Tykit ladattu.

Varavarusteet mukaan pakattu?

- Kyllä. - Nostakaa purjeet!

Kyllä, pomo.

- Airot valmiiksi. - Kyllä, Aimo.

Ottakaa suunnaksi Helvetin portti!

Johdata meidät kotiin, paholainen!

Minä yritin pysäyttää heidät.

Annoin heille sitten lopulta juuri sen, mitä he halusivatkin.

Minun olisi vain pitänyt…

...pitänyt tappaa se jo silloin, kun löysin sen sieltä metsästä.

Se olisi ollut varmasti paras kaikille.

Niin.

Me muut olisimme varmaankin tehneet niin.

No, miksi sitten sinä et?

- Miksi sinä et tappanut? - En tiedä.

- En pystynyt. - Ei tuo ole vastaus.

Miksi tämä on sinulle yhtäkkiä niin kamalan tärkeää?

Koska haluan muistaa, mitä sanot juuri nyt.

Rakkaudesta… Koska olin heikko.

Koska olin pelkuri. Koska en pystynyt tappamaan lohikäärmettä.

- Sanoit silloin "en halunnut." - Aivan sama! En halunnut!

Olen ensimmäinen viikinki, ties kuinka moneen sukupolveen,

joka ei halua tappaa lohikäärmettä.

Myöskin ensimmäinen, joka lensi semmoisella.

Joten?

En halunnut tappaa sitä koska…

...se oli yhtä peloissaan, kuin minäkin.

Kun katsoin sitä…

...näin itseni.

Veikkaan, että se on todella peloissaan tällä hetkellä.

Mitä aiot tehdä asialle?

Todennäköisesti jotain todella typerää.

No, sen sinä olet kyllä jo tehnyt.

No sitten jotain hullua.

Se oli jo paljon parempi.

Ilmoittakaa sijaintinne.

Pysykää huutoetäisyydellä.

Yksi pituus perässäsi.

Tyyrpuurin kyljen puolella.

Mikseivät ne hyökkää?

Ehkä ne tietävät jotain, mitä me emme.

Nautitko kaivaa verta nenästäsi?

Nyt meillä on todellinen mahdollisuus selviytyä taistelusta.

Kiitos Hikotukselle.

- Kuinka kauan uskoisit, että me… - Hyss.

Väistä, Kuola.

- Airot vesille! - Airot veteen.

Okei, odota.

Häpäisit juuri itsesi koko kylän edessä.

- Miksi me kuuntelisimme sinua? - Koska minä sanon niin.

Juuri näin. Olkaahan kuulolla, kaverit.

Kuulkaa, isäni tarkoittaa hyvää, mutta hän on itsepäinen.

Ja hän on tilanteessa, mistä ei tule selviämään,

- joten kaikki on nyt meidän vastuullamme. - Meidän?

En pysty tähän ilman teitä.

Ja teillä kaikilla on jotain erityistä annettavaa.

Älä sano enempää.

Oli viisasta etsiä käsiisi maailman vaarallisin ase.

Eli minut.

Sinulla on villi puolesi ja minä pidän siitä.

Astrid, sinä olet meidän vahvin taistelijamme.

- Tarvitsemme sinut johtamaan meitä. - Johtamaan meitä niin kuin... mihin?

He lähtivät… aivan kaikilla laivoilla, joita meillä oli.

Tulkaa perässä.

Sinne se sitten meni.

Pysykää matalana. Olkaa valmiina.

Olemme perillä.

Ei.

Hikotus, minä…

Rentoudu.

Se on okei.

Mihin sinä nyt menet?

Tarvitset jotain, mikä auttaa sinua pysymään kiinni.

Valmiina.

Tästä tulee pitkä yö.

Muodostakaa puolustuslinja!

Teroittakaa nuo kirveet, kaverit!

Pomo.

Valmiina, päällikkö.

- Seisokaa lujina. - Kyllä, Aimo.

- Tehkää kansastanne ylpeitä. - Me teemme, Aimo.

Tänään, me tuhoamme

lohikäärmeiden valtakauden lopullisesti.

Miten tämä sitten päättyykin, se päättyy täällä, ja se päättyy tänään!

Joten lähettäkäämme nämä pirut takaisin helvettiin!

Oliko siinä kaikki?

Pesä on meidän!

Tämä ei ole vielä ohi.

Suojautukaa!

Perääntykää!

Perääntykää! Perääntykää kaikki!

Takaisin laivoille!

Ei!

Mennään saaren toiselle puolelle.

Kyllä, pomo. Mennään!

Tätä tietä! Kaikki mukaan!

- Pois täältä, miehet! - Seuratkaa minua!

Rautalapa, mene muiden mukana.

Miksi? Mitä sinä aiot?

Itse asiassa, minä aion jäädä tänne.

Sinulla on taas tuo villi pilke silmissäsi.

Voin hankkia miehille lisää aikaa, jos annan tuolle

jotain metsästettävää.

Ja voin tuplata sen ajan.

Tiedän. Olen iso ja pehmo.

Pehmeää sinulla on housuissasi.

Muistakaa, tuo otus on niiden kuningatar.

He ovat taipuvaisia tekemään kaiken, mitä se käskee.

Meidän täytyy auttaa niitä taistelemaan sitä vastaan.

Suomusintti, mitä meillä on?

Öh, tuota… raskaasti panssaroitu kallo sekä häntä,

täydellinen hakkaamiseen ja murskaamiseen.

Pienet silmät, suuret nenänsieraimet.

Luottaa kuuloon ja hajuun.

- Selvä. Astrid. - Okei.

Limalotja, Suomusintti, pysykää sen sokeassa pisteessä.

Pitäkää vähän meteliä. Aiheuttakaa hämmennystä.

Ronski, Karski, selvittäkää sen laukauksien rajat.

Tehkää se vihaiseksi.

Siinä me olemme hyviä!

Yrittäkää pysyä hengissä, kaverit!

Tällä otuksella ei ole sokeaa pistettä.

Tuolla!

Hei, kaveri.

Olen kunnossa.

Ole varovainen!

Tiedän, tiedän. Olen täällä nyt.

Jatka vasaroimista!

Mutta me hämmennämme vain omia lohikäärmeitämme.

Voi ei!

Tätä tietä! Tulkaa!

Kaverit, liikettä! Liikettä! Vauhtia!

Menkää!

Onko tuo minun poikani?

- Limalotja! - Nopeasti! Heitä se!

Hei, tyttö!

Minä syöksyn!

Olen kunnossa.

Vähemmän kunnossa.

Minä pelastan sinut, Suomusintti.

Mikä hätänä?

Saitko roskan silmääsi?

Jee! No nyt on oikea todellinen Paras Surmaaja.

Selvä on, kaveri.

Hikotus.

Minä yritin vain suojella sinua.

Minä tiedän, isä.

Anna minun tehdä vastapalvelus.

Mitä tahansa siellä ylhäällä tapahtuukin,

olen ylpeä kutsuessani sinua minun pojakseni.

Muuta en tarvitse.

Mennään.

Hän on mukana.

Te kaksi, hakekaa Limalotja.

Minä hämään kuningatarta.

Aivan niin. Pidä minua silmällä.

Limalotja!

Nyt!

Et voi olla tosissasi.

Uskomatonta, sehän toimi!

Joo.

Ei, ei, ei, ei, tyttöseni.

Taistele! Älä kuuntele sitä!

Ravista se pois mielestäsi!

Astrid.

Saitko hänet?

Tee se.

Tuolla otuksella on siivet.

Katsotaanpa osaako se käyttää niitä.

Luuletko, että se riitti?

Jep.

Okei, kaveri. Meidän on aika kadota.

Sieltä se tulee.

Siinäpä sinulla päällikköainesta kasvamassa.

Juu.

Varo!

Okei, aika on lopussa.

Kokeillaan, josko tämä toimisi.

Oliko siinä kaikki, mitä sinulla on?

Pysy mukana, kaveri!

Ihan vähän aikaa vielä!

Pidä kiinni, Hampaaton!

Nyt!

Jee, kaveri! Me… Ei!

Hikotus!

Hikotus?

Poika?

Hikotus!

Voi, poikani.

Olen niin pahoillani.

Hikotus.

Hän on elossa. Hän on elossa!

Jee!

Kyllä!

Kiitos…

…että pelastit poikani.

No, pelasti ainakin suurimman osan hänestä.

Hei, Hampaaton.

Okei.

Olen kotona.

Sinä olet myös täällä.

Tietääkö isäni, että olet täällä?

Hei, älä nyt.

Kiitos, kaveri.

Okei, yritetään.

Hampaaton, paikka.

Hei, hei, hei! Eikös sinun pitäisi olla vielä pedissä?

Okei. Pitäkää kiinni, kaverit.

No niin.

Ole hyvä!

- Kuka se siinä? - Okei.

No, mitä mieltä olet?

Muutama muutos sitten viime näkemän.

Tänne takaisin lentäminen oli, öh, melkoinen kokemus, voin sanoa.

Siis mitä? Sinä lensit lohikäärmeellä?

No, se hirviö poltti kaikki meidän laivamme, joten meillä ei juurikaan ollut

- paljoa vaihtoehtoja… - Hikotus!

Voi ei.

Mitä minä tein tällä kertaa?

- Au! - Tuo oli siitä, että säikäytit minut.

Okei, tuleeko se aina olemaan tämmöistä, sillä...

Ja tuo oli kaikesta muusta.

Okei, onko tämä aina näin? Koska… minä voisin vaikka tottua tähän.

Jep.

Kaikki mitä itse asiassa tarvitsimme, olikin lopulta jotain... tällaista.

Viittasit juuri siihen kaikkeen minussa.

Noh, sanotaan vaikka niin, että suurimpaan osaan sinussa.

Uusi jalkasi on minun käsialaani, johon on lisätty

hyppysellinen sinun omituista tyyliäsi.

Kas tässä.

Ole hyvä.

- Rakensit uudelleen sen? - Juu.

Löysin piirustuksesi.

Ei hullumpaa.

Yön Raivo!

- Siellä se on. - Mikä se on?

Mikä se on?

Haluatko lähteä kokeilemaan sitä?

Tämä on Berk.

Sinun pitää olla täysin hullu muuttaaksesi tänne.

Ja vielä hullumpi jäädäksesi.

Tämä kylä ei sovi heikkohermoisille.

Kaikki täällä kasvava ruoka

on sitkeää ja mautonta.

Ihmiset, jotka asuvat täällä...

-…ovat vielä jopa sitkeämpiä ja mauttomampia.

Ainoat paikan hyvät puolet on lemmikit.

Siinä missä muilla on poneja ja koiranpentuja...

- Anna mennä, kaveri. -...meillä on...

...lohikäärmeitä.

Käännös ja synnkaus: Hessu1260