Original subtitles

Kyllä, mietin kirjettä yhä.

En nukkunut hyvin. Ja kyllä, luin sen.

Oppaan mukaan moraalisääntöjä voi rikkoa tarvittaessa.

Josefina ja Adela olisivat samaa mieltä.

- Mitäkö siinä luki? - Teit aloittelijan virheen.

- Miksi olet täällä? - Tulimme apuun.

Eikä. Tämän täytyy johtua unen puutteesta.

- Olen kerrankin tuon tiukkapipon kannalla. - Vai tiukkapipon?

- Tulitteko nöyryyttämään minua? - Auttamaan dilemmasi kanssa.

Sinun pitäisi repiä kirje.

Tehtäväsi on etsiä paras kosija, ja se on Santiago.

Tehtäväsi on kertoa Cristinalle totuus. Jos samalla saat kirjailijan itsellesi...

- Adela! - Elena on miettinyt sitä, etkö olekin?

Olen pelkkä ihminen ja välitän Santiagosta.

Tärkeintä on Cristinan ja lapsen hyvinvointi.

- Cristina olisi onneton järkiavioliitossa. - Ja valehtelijan kanssa.

Ehkä Eduardo puhuu totta. Se on selvitettävissä.

Mitä teet?

Adela on oikeassa.

Tiedän, mitä on tehtävä.

Hei, olen täällä!

Anteeksi sotku. Täällä on ahdasta.

- Täälläkö nukutte? - En ole enää tervetullut kotiin.

Perhe toivoo, että taivun naimaan sen sammakon.

Se on siis totta.

Aitoa rakkauttako?

Inhoan itseäni tekoni vuoksi.

Tottelin perhettäni kuin joku sätkynukke.

Nyt en taivu, vaikka jäisin tyhjän päälle. Toivo Cristinan näkemisestäkin riittää.

Tämä on imelintä mahdollista tosirakkautta.

- Mitä siinä on? - Yemas-makeisia.

Voisinko saada yhden?

Briosseja ei voi edes verrata tähän.

Vannon, etten jätä Cristinaa enää.

Jos uskotte hänen rakastavan minua, auttakaa.

Huomenta.

Minulla olisi arkaluontoista asiaa Cristina-neidille.

Kumpihan on arkaluontoisempaa?

Teidän asianne vai tämä?

Yritin tutustua teihin toisin kuin muut ehdokkaat.

Älkää yrittäkö kiemurrella.

Pidän teistä nyt enemmän. Tekin vakoilette.

Olette patologinen valehtelija.

- Tekisi mieli lyödä. - Tehkää se.

- Mitä? - Otan vastuun teoistani.

Purkakaa vihanne.

Auttoiko se?

Kunpa emme olisi tavanneet.

Tuo sattui lyöntiä enemmän.

NEITIEN ETIKETTIOPAS

8. OPPITUNTI: YLLÄPIDÄ TYYTYVÄISYYTTÄ

- Menkää pois. - Tein kaiken auttaakseni teitä.

Teihin on mahdoton enää luottaa.

- Te tässä raskaana olette. - Pitääkö lyödä uudelleen?

Eduardo palasi.

Hän kävi täällä, kun olimme metsällä.

Hän pyytää anteeksi ja rakastaa teitä yhä.

Tapasin hänet. Hän vaikuttaa vilpittömältä.

Hän menetti kaiken.

- Vanhemmat karkottivat hänet. - Häiden perumisen vuoksi.

Kaikki lukee tässä.

Kirje eksyi matkalla.

Hän rakasti teitä koko ajan.

Hänet pakotettiin kihloihin.

Minä erehdyin.

Monessakin asiassa.

- En välitä Eduardosta. - Väärin.

Olen Santiagon kanssa. Se ääliö ei merkitse mitään.

Valitkaa aito rakkaus.

- Kyse on elämästänne. - Riittää.

Eduardo on menneisyyteni, Santiago tulevaisuuteni. Poistukaa.

Jättäkää meidät rauhaan.

Teitte mahdottomasta totta. Nuo kaksi ovat samaa mieltä.

Kunhan ei minun vihaamisestani.

Ratkaisitteko ongelman?

Irtisanotaanko minut, koska otin kirjeen?

Työpaikkanne on täysin turvassa.

- Jääkö tyttö yhteen Santiagon kanssa? - Siltä näyttää.

No, se lienee paras ratkaisu kaikille.

Kiitoksia.

Ratkaisu ei liene paras kaikille.

Miksi palasitte? Ratkaisin ongelman jo.

Olet murtumispisteessä.

Kuvittelet meidät ystäviesi näköisiksi, jotta saisit lohtua.

Olen kunnossa.

- Tein velvollisuuteni. - Meille et voi valehdella.

Oloni on tosiaan kamala.

- Syy on toinen kuin luulette. - Santiagon juna lähtee...

- Olet sietämätön. - Cristina rakastaa Eduardoa.

Hän sanoi ei. Mitä muuta voin tehdä?

Tee edes jotain. Jos haluat Santiagon, taistele.

Tosi itsekästä. Älä kuuntele, tai saat huonoja vaikutteita.

- Enpä ole tylsä. - Riittää.

Olen tehnyt virheitä, mutta Cristina ja lapsi ovat onneani tärkeämpiä.

- Etkö voisi... - Voisit...

En halua kuulla.

Miksi esitätte Josefinaa ja Adelaa? Teissä ei ole mitään samaa.

- Eikö? - Ei. Roolitkin ovat väärin päin.

Se on sinun mielipiteesi. Jos pahuus tarkoittaa fiksuutta...

Huomenta.

Heräsin varhain kiittääkseni eilisestä, mutta olitte lähtenyt.

Aamuni oli todella vilkas.

Tässä.

Päätin olla käyttämättä tätä. En voinut.

Eleenne oli todella kaunis.

Onpa huomaavaista.

Toivottavasti saamme tilaisuuden jatkaa siitä mihin jäimme.

Aivan varmasti. Sopisiko -

ei koskaan?

Mitä?

Kiersitte äsken kaupungin kaikki panttilainaamot.

Testasin teitä, ja tuotitte pettymyksen. Teillä ei ole sydäntä.

Luulitteko, etten kuulisi?

- Olette hyvä näyttelijä. - Ainakaan en valehtele.

Adelita, se oli valkoinen valhe.

Halusin takoa rahaa meille molemmille, mutta korusta ei tarjottu mitään.

Olette ensimmäinen nainen, josta välitän.

Koska olen suloinen, hurmaava ja vilpitön. Teidän vastakohtanne.

Annoitte sen minulle itse.

- Adelita! - Antakaa olla.

Menetitte minut ikiajoiksi. Painukaa hiiteen.

Hän särki jo sydämesi.

Siinä meni vain muutama päivä. Hän käy aina vain pahemmaksi.

Näin, kun suutelitte.

Vannon, että...

Erotatteko minut?

Vain jos et riko tätä. Tule.

Pura tunteesi täydellä voimalla. Anna mennä!

Heitä! Hyvä!

Tuliko parempi olo?

Ilmeisesti tuli. Keksitään jotain, jotta unohdat sen tollon.

Kiitos, doña Paquita.

- Huolehditte minusta ja olette ihana. - Mitä turhia?

Saat minut kohta itkemään, tyttökulta.

Jos elämäni aikana jotain olen oppinut,

rakkautta voi saada monista eri lähteistä.

Ei pelkästään miehiltä. Ehei. Ymmärrätkö?

Don Pedro ajoi hänet ulos aseella uhaten.

Jestas. Kuka olisi voinut kuvitella?

Ylpeys käskee Cristinan kieltäytyä.

Minua huolettaa Santiago enemmän kuin ystävättärenne.

Millainen olo hänellä on? Varmaan epävarma ja pelokas.

Eduardo on Cristinan ensirakkaus.

Vai mitä, Josefina?

- Mitä? - Olette ollut hiljainen.

Mietittekö yhä ehdotustani?

Tahdotteko minut tosiaan taloudenhoitajaksenne?

Minua pidetään eriskummallisena.

Itse koen olevani ennakkoluuloton.

Yhteiskuntaamme rajoittavat normit ovat absurdeja, eivätkö olekin?

Kukkia Cristina-neidille herra Espinosalta. Tämä on neljäs kimppu.

Tyttäreni ei saa nähdä niitä.

Eduardo on palannut, ja puhuitte hänelle.

Miksi salasitte asian?

En sanonut mitään.

Älkää etsikö syyllisiä, isä. Halusitte suojella minua.

En onnistunut.

En välitä Eduardosta. Se on mennyttä.

Päivää.

Santiago! Ihana nähdä.

Kyllä. Tänään on kaunis päivä, lämmin ja aurinkoinen.

Mistä nyt tuulee?

Ystäväni Sebastián Carvajal oli juhlimassa ja nukkui pommiin.

Pomo suuttui niin, että arvaatteko, kuka lähtee Lissabonin maailmannäyttelyyn?

Lähetetäänkö sinut tosiaan sinne?

- Onnea. Ota minut mukaasi. - Carlota...

- Se on huikea tilaisuus. - Lievästi sanottuna.

Portugalini on ruosteessa, mutta minulla on aikaa kerrata.

Raportoin päivittäin kahden siellä viettämäni kuukauden ajan.

Kahden kuukaudenko?

Niin.

Kaikki menee pieleen. Kaksi kuukautta!

Mahani on valtava, kun hän palaa.

Siitäkö vain on kyse?

- Mistä muustakaan? - Missä kirje on?

Tunnen sinut ja näen, että valehtelet. Minne kätkit sen?

Heitin sen pois.

Etkö lukenut sitä?

En lukenut.

Tänne se kirje, Cristina.

Olen yrittänyt tuhota sen.

- Huomaan. Miten saat tästä selvää? - Osaan sen ulkoa.

- Rakastat Eduardoa siis yhä. - Entä sitten?

Pitäisikö kaikki antaa anteeksi yhden kirjeen vuoksi?

Ei lapsellinen mies kelpaa isäksi. Jos hän jättää minut taas?

Enkä voi tehdä sitä Santiagolle.

- Hän on... - Ihana.

Niin.

Mutta sitoumus on elinikäinen. Olen Elenan kannalla.

Unohda se petturi. Mitä itse tekisit?

Minäkö? Antaisin tieteen valaista tilannetta.

Analysoidaan empiiriset tiedot. Eduardo on komea.

Hän on sivistynyt ja hyvästä perheestä, eittämättä erinomainen saalis.

- Hän oli myös ensimmäisesi. - Sara!

Älä sievistele. Faktat ovat faktoja. Olet raskaana.

Eduardo hylkäsi minut.

Hän oli uhri itsekin ja pani vastaan.

Aivan liian myöhään.

Santiago on täysin eri maata, mutta viehättävä silti.

- Hän on oppinut ja... - Ystäväni.

Hän tukee ja rakastaa minua.

- Paitsi kun ihastui toiseen. - Totta.

Tieteestä ei ole apua. Rakkaus ei tottele järkeä.

Siinä tapauksessa käsi sydämellä: ketä rakastat?

En tiedä.

Anteeksi. En tiennyt, että Cristina pahoittaisi mielensä.

Hän iloitsee puolestasi. Kyynelten syy lienee toinen.

Tiesitkö Eduardon paluusta?

En. Huolettaako se teitä?

Tyttäreni esittää tyyntä.

- Tilanne loukkaa silti hänen ylpeyttään. - Ahaa.

Tarvitaan radikaalimpi ratkaisu.

Maisemanvaihdos auttaisi. Lissabon on kaunis.

Kaikella kunnioituksella en koe sitä sopivaksi.

- Edes neiti Biandan seurassa... - Ei.

En päästäisi Cristinaa edes sinun mukaasi ennen häitä.

Olin kyllä ajatellut edetä hieman hitaammin.

Eikö Cristinan suru tunnu pahalta?

Tuntuu. En ikinä satuttaisi Cristinaa.

Se olisi anteeksiantamatonta.

Tämä on sukuni perintösormus.

Harkitse rauhassa. Etsi oikeat sanat.

Sanat ovat alaasi.

Neiti Bianda.

Teitä ei ole näkynyt.

Aamuni on ollut kiireinen.

Jos suotte anteeksi, minä poistun.

Töitä riittää.

Kiitos.

Annoin hänelle vaimoni sormuksen.

Pian teillä on yksi asiakas vähemmän.

Onnittelut.

Suonette anteeksi.

Mitä?

Voi ihminen ilostakin itkeä.

Olen onnellinen, jos Cristinakin on.

Neiti Bianda.

Lopetitteko mykkäkoulun?

Tämä on aselepo. Tarvitsen apuanne.

- Tilanne mutkistuu. - Kosinnan vuoksiko?

Minkä kosinnan?

- Santiago sai äitinne sormuksen. - Mitä?

Voi ei. Tämä on estettävä. Cristina on todella epävarma.

Hän sanoi haluavansa Santiagon.

Hän lukee koko ajan Eduardon kirjettä.

Olitte oikeassa. Tästä voi tulla kreikkalainen tragedia.

Entä jos Cristina kieltäytyy?

Santiago-parka nolaisi itsensä. Kosinta on estettävä.

Cristinan on päätettävä pian.

Teidän on autettava minua. Miten autamme Cristinaa päättämään?

Sisarenne vihaa minua. On parempi, jos en sekaannu.

- Elena on pelkuri. - Ei, vaan tekopyhä.

Se miesparka ei ansaitse tätä.

Tuosta olen samaa mieltä. Rohkaisit häntä tekemään aloitteen.

Tämä on epäreilua. Ajattele sitä miesparkaa.

Tämä tästä puuttui! Nyt olettekin samaa mieltä.

Elena! Ette vastannut. Miksette suostu auttamaan?

Näin voisitte ehkä hyvittää aiemmat virheenne.

Sain ajatuksen.

Se on melko raju -

mutta voisi toimia.

Herra Torres!

Kiitos, José. Herra Torres, teitä on hurjan vaikea tavoittaa.

Ei näköjään riittävän.

Maistuuko ryyppy? On hyvä päivä ryhtyä sydämen ystäviksi.

- Sydänystäviksi. - Mitä?

Sydänystäviksi, ei sydämen ystäviksi. Se on...

Minulla on kiire. Lähdenkin tästä.

Tämä on selvästi merkki.

Minä autan.

Olkaa hyvä.

Herra Torres.

Minulla on teille absinttia, tupakkaa ja piippu.

Tunnette kirjailijakliseet.

- On kaunis päivä. - Puhkaisitteko renkaani?

En. Olen vain huolissani teistä nyt herra Espinosan palattua.

Epinosalla ei ole toivoa.

- Fantastinen uutinen. - Epäröin vielä.

Oliko se absinttia?

Mitä teet?

Tuota, minulla on asiaa sinulle.

Näen asian ilmeestäsi.

Olet ihastunut Camiloon.

Olen alkanut nähdä hänessä hyviä puolia, joita en aiemmin huomannut.

Kuka olisi arvannut? Meillä molemmilla on rakkaushuolia.

Miten niin huolia?

Sanoit, että hän katsoo minua.

Niin katsookin, mutta suhteenne on omianikin mutkikkaampi.

Onko Sara-neidillä hetki aikaa?

- Mitä teet täällä? - Cristina, näytät upealta.

Te käärmeet! Sara!

Cristina, voimmeko puhua?

Cristina, pysähdy hetkeksi ja kuuntele.

Cristina, kuuntele!

- Perheeni petti minua. - Luin kirjeen.

Luovuin kaikesta vuoksesi. Me kuulumme yhteen.

Olen koditon ja perheetön.

- Rakastan sinua. - Avatkaa!

- Kuolen ilman sinua. - Rotan sietääkin kuolla.

- Luovu katkeruudestasi. - Nain Santiagon.

- Miksi? Minua sinä rakastat. - En!

Luulitko, että itkisin sinua vuosia?

Että ottaisin sinut takaisin kuin ei mitään?

- Pyydän anteeksi. - Liian myöhään.

Ei, Cristina. Odota. Katso tänne.

Näen silmissäsi yhä rakkautta.

Anna minun todistaa katumukseni.

Teen sinut onnelliseksi, jos saan mahdollisuuden.

Ole kiltti.

Suutele minua.

Siis mitä?

Suutele, niin näet, etten välitä. Anna mennä jo.

Näetkö? Ei perhosia. Häivy.

Yllätit minut. Suukko oli huono.

Suutele sitten uudestaan.

Ei mitään.

Saanko yrittää vielä? Jos se ei auta, lähden.

Parempaan en pysty.

Minulla on tietenkin asiaa.

Tiedän mainiosti, että epäröit, ja tiedän myös, miksi.

Pelkäät mennä naimisiin, koska Mencían perhe -

on sinun perheesi.

Jos liitto menee pieleen,

menetät heidät.

Se käy järkeen.

Onko tuo se libretto?

Ei! Se ei ole valmis.

- Mistä se kertoo? - En voi kertoa.

Santiago, olet paras ystäväni.

En minä ole paras ystäväsi. En...

Santiago, olemme jakaneet henkilökohtaisia asioita.

Hyvää illanjatkoa.

Jos et uskalla kertoa, se perustuu todellisuuteen.

Runoilija Espronceda on sanonut,

että kun ihminen pelkää omaa tekstiään,

se tulee sydämestä.

Kohtalomme on ystävystyä.

- Oikeastiko? - Ei.

Hyvää yötä, Santiago.

Lähdetään, José.

- Santiago... - Mitä teette täällä?

Tulin soittamaan pianoa.

- Ette voi mennä yläkertaan. - Voinpas. Asiani on tärkeä.

- Ei... - Asiani on ensiarvoisen tärkeä.

- Santiago, Cristina nukkuu. - Hän lepää.

Nukkuuko hän?

- Älkää menkö sinne. - Seis!

- Cristina! - Olet tosi itsepäinen.

Lopeta nyt.

- Kahva onkin näköjään rikki. - Cristina.

- Minulla on asiaa. - Hän nukkuu kuin tukki.

Cristina, minulla on asiaa.

En voi naida sinua.

Ihanko totta?

Rakastamme molemmat toisiamme,

mutta onko se Rakkautta isolla R:llä?

Onko Eduardo sängyn alla?

- Ei. - Ei.

- Santiago. - Olitteko te...?

Mitään ei tapahtunut.

- Tämä on noiden syytä. - Kohta hän puhuu ohi suunsa.

Tämä oli ansa. Autoimme Cristinaa setvimään tunteitaan.

En ollut varma Eduardon aikeista, mutta tunnen samoin kuin sinä.

- Rakastan sinua, mutten ole rakastunut. - Todellako?

Rakastan Eduardoa, eikä sinun pidä joutua vastuuseen minusta ja vauvasta.

Sanoitko "vauvasta"?

Mitä minä sanoin?

Mitä? Emmehän me ole koskaan...

Oletko raskaana?

- Itketkö sinä? - Olen niin onnellinen.

Olet kokenut kovia. Maineesi oli vaarassa. Anteeksi.

Tuota, mistä lähtien...

Anteeksi.

Santiago...

Santiago, odota.

Mikään ei oikeuta tekoamme,

mutta rakastit Cristinaa ja hänelläkin oli tunteita.

Avioton lapsi olisi skandaali.

Et tiedäkään, miten toivoin, että koko totuus tulisi julki.

Nyt kaikki voi muuttua.

Anna anteeksi.

Sanoit kerran,

että satuttaisit minua.

Tämä yllätti silti.

- Hän tappaa minut. - Sitten hän joutuu tappamaan minutkin.

Toivottavasti isä tappaa minutkin.

Mitä kaikkea oikein kuulit?

Olen tiennyt kaiken jo kauan.

Sitä paitsi -

milloin viimeksi teimme jotain yhdessä?

Niin?

- Cristinalla on kerrottavaa. - Kannattaa istua.

- Haluan sanoa, etten nai Santiagoa. - Santiago on samaa mieltä.

Suosittelen istumista. Tämä jatkuu.

Aion naida Eduardon.

Santiago ja minä emme ole rakastuneita. Eduardo ja minä olemme.

- Sitä tolloa et nai. - Häät on pakko pitää.

- Miksi? - Istuisitteko?

En. Mitä on tapahtunut?

Kannan Eduardon lasta.

6 PÄIVÄN KULUTTUA

Neiti, tänään on suuri päivänne.

SUURI PÄIVÄ

TERVETULOA CRISTINAN JA EDUARDON HÄIHIN

Sisään.

No, mitä sanotte?

Sanon, että olen surkea isä.

Olin äreä ja usein poissa.

Äitinne oli itse herttaisuus.

Miksi olisin yrittänyt?

Jos tyttäret valehtelevat pelon vuoksi, silloin isä on surkea.

Niinkö tosiaan?

Sara opiskelee lääketiedettä.

Carlotalla on hämähäkki.

- Ja minä... - Sinun ei ole pakko avioitua.

Jos et rakasta, älä tee sitä.

Voimme matkustaa kauas pois.

Tee mitä itse haluat.

Olet täydellinen tyttöni, vaikka teitkin virheen.

Kai ymmärrät sen?

Tuo ei ole surkean isän puhetta.

Rakastatko sitä ääliötä todella?

Tule tähän.

Näytät upealta, tyttökulta.

- Menemmekö alas? - Ensin pyytäisin palvelusta.

Oletteko ajatuksissanne?

Häät liikuttavat minua aina.

Se on ammattitauti.

Onnistuitte vaikeassa tehtävässä. Olen valmis myöntämään sen.

Hyvänen aika. Saatan pyörtyä.

Kehuitteko minua?

Liikettä nyt.

Neiti Bianda, tyttäreni haluaa puhua kanssanne.

Huomenta, työtoverini.

Liljat kuulemma tuovat onnea.

Vaikeudet ovat nyt ohi.

- Tahtoisin... - Sisareni saavat uuden esiliinan.

Olitte se toinen nainen.

Tämä jäi Santiagolta.

Luin sen vasta tänään.

Taas yksi valhe.

Näin montaa en voi antaa anteeksi.

Olen pahoillani, Cristina.

Tarkoitan tätä todella.

Ystävyyttämme ei voi korjata.

Jos rakastatte Santiagoa, lukekaa tämä.

NEITIEN ETIKETTIOPAS

Vihaatte minua kai.

Sotkin kaiken.

Lukekaa käsikirjoitus.

Elena.

Ensimmäinen kohtaus. Tapahtumapaikka: katu.

Näyttämölle astuu esiliinan työtä tekevä hahmo.

Hän on modernisti sanottuna nainen edellä aikaansa.

Hän on mutkikas ja kiehtova ja muistuttaa meille miehille,

että meillä on paljon opittavaa.

Hän ei itse saa rakastua,

mutta herättää sanomattomia tunteita kaikissa, jotka kohtaa.

Varsinkin tässä miehessä.

Ennen naisen tapaamista mies ei ollut Rakastanut isolla R:llä.

Mitä nyt?

Mitä tehdä näin kauniin rakkaudenjulistuksen jälkeen?

Juokse.

Mene jo.

Vauhtia!

Juokse, Elena!

Santiago on sinun! Juokse!

Vauhtia!

Santiago!

- Eläköön, hääpari! - Eläköön!

Pysäytän hänet. Rakkaustarinoissa se onnistuu aina.

Hän pysähtyy varmasti.

Seis! Pysähtykää!

Pysäyttäkää vaunut!

Santiago, tule ulos.

Ehkä näin on parempi.

Tuota...

Tiedän, että toimin väärin.

Olen itsepäinen, ylimielinen ja itseäni täynnä.

Jos luettelisin kaikki puutteeni, tämä tunnustus ei päättyisi ikinä.

Kyllä, tämä on rakkaudentunnustus.

Tiedän, että olen valehdellut, varsinkin itselleni.

Väitin, että välillämme on vain fyysistä vetovoimaa, mutta se ei ole totta.

Tämä on rakkautta.

Lupasin unohtaa rakkauden,

mutta ihmiset kai ansaitsevat toisen mahdollisuuden.

Olet ainoa, joka tekee minut onnelliseksi.

Etkö vastaa?

Minä antaisin sinulle anteeksi. Kauniisti sanottu.

Mitä teette? Minulla on kiire.

Ennen lähtöäsi halusin kertoa, että luin librettosi.

Hienoa. Se ei ole valmis eikä ehkä valmistukaan.

- Esiliinat ovat monimutkaisia hahmoja. - Se ei ole totta.

Rakkautta on vain helpompi etsiä muille.

Varsinkin jos on jo särkenyt sydämensä.

Sitten meitä on kaksi.

Ainahan voimme perustaa särkyneiden sydänten kerhon.

Saanko toisen tilaisuuden?

Anna hänelle tilaisuus.

Toinen tilaisuusko?

Silloin olisi pitänyt olla ensimmäinen tilaisuus.

Siinä tapauksessa en ollut ainoa, joka suuteli teitä,

enkä ollut ainoa, joka vastasi suudelmaan.

Jos suudelma oli molemminpuolinen, sinäkin...

Kaunista, eikö vain?

Harmi, että kohtaus tapahtui neiti Biandan mielikuvituksessa.

Todellisuudessa...

Hän pysähtyy varmasti.

Hän ei pysähtynyt.

Hän lähti.

Mikä rakkaustarina tämä on?

Tarina, joka muistuttaa tosielämää, neiti Bianda.

Minulla ei ole työpaikkaa -

eikä kotia.

- Menetin kaiken. - Tämä on eittämättä takaisku.

En silti vielä luopuisi toivosta rakkauden suhteen.

JATKUU

Tekstitys: Anne Aho