Original subtitles

Tue meitä ja ryhdy VIP jäseneksi poistaaksesi kaikki mainokset www.MY-SUBS.org

Ponnista! En pysty!

- Kyllä sä pystyt. Ponnista!

Onneks olkoon.

Se on poika.

Älä selitä mulle noita juttuja!

Mä en jaksa kuunnella niitä! Kuulitko!

- Patrik. - Tästä ei puhuta enää.

Sinä et päätä, mitä siitä pojasta tulee.

- Henrik on niin kiinnostunut tieteistä, että mä ajattelin...

Patrik. - Shh.

Mikä sä olet?

- Torakka.

- Teiltä vähän unohtuu, kuka omistaa tämän kaiken.

Teidätkin.

Hups.

Hei, Henrik! - Hei.

- Kybä, kaikista! - Se on helppoa, kun sen osaa.

- Vajakki-Markku!

Vajakki. - Vajakki!

- Minne oot menossa, vajakki? Menkää, menkää!

- Antakaa hei olla, joohan? "Antakaa hei olla."

Ooks sä ok?

Älä välitä noista.

Julia! Tuusjo!

Saatiin todistukset. - Mm-hh.

- Mulle tuli kymppi. - Hyvä homma.

No moro.

Joo, anna tulla vaan. Ei oo nyt mitään.

Moi. - Moi.

No, hymyilkääs nyt vähän.

Naamat ihan happamina, vaikka on uus mersu alla.

Arvatkaas edes, paljon tää makso.

Mmm?

Julia!

Henrik.

Osanottoni. Isäsi elää sinussa aina.

Me oltiin nuoria, kun mentiin naimisiin.

Ehkä vähän liian nuoria.

Isä ei hyväksyny sun fysiikanopintoja, mutta....

Ehkä se vaan halus sun parasta.

Sä annoit sen tapahtua.

Torakka!

Fysiikassa ei ole sellaista asiaa kuin ilmainen lounas.

Siispä...

Heisenbergin esittämä ongelma:

mitä tarkemmin hiukkasen energia tunnetaan, -

sen huonommin sitä voi mitata.

Jes!

- Henrik ja Sakari, onko teillä jotain oleellista lisättävää?

- Mitä nyt keskinkertaisuuteen voi lisätä?

- Ja sulla on vastaus kaikkeen?

Okei.

- Tästä on kaikessa kyse.

Ei oo näiden kahden erotusta.

Se on yhtä ja samaa.

- Ja sinä meinasit laittaa luonnonlait uusiksi omalla pikku projektillas?

Mikäs Einstein sä luulet olevasi? - Se tulee tapahtumaan.

Minä... hetkenä... hyvänsä.

Meidän kaavio menee Heisenbergin ohi.

Kvanttilomitus energianlähteenä. - Mä en saa kaaviota kokoon.

Laskut ei natsaa, ja esitelmä on ihan kohta.

- Muista iso kuvio. Hei, mä otin sut mukaan projektiin, -

ku sä et oo kuin kaikki muut.

Sä pystyt tähän.

- Joo. Kyl tää hoituu.

- Yliopiston muumiot ei ees tajuu, mitä sovellutuksia sillä voi tuottaa.

Tää teoria tekee meistä maailmankuuluja.

Helvetin tonttu.

Henrik. Agnes Hyper Creatorista.

Tutkimme kaavaanne loppumattoman puhtaan energian tuottamiseksi.

Vaikuttavaa. Jos saatte sen toimimaan.

- Työ edistyy hyvin. Tarvitaan vain hienosäätöä.

- Hienoa. Olemme valmiita ottamaan riskin ja sijoittamaan.

Sopimus voidaan tehdä kuun lopussa.

- Loistavaa. Tavataan sitten. - Hei hei.

Mä käyn tiskillä.

Eih... Kato mitä sä teit!

- Toisen romu on toisen aarre.

- Onks sulla nokkeluuksia joka tilanteeseen?

- Oota hetki. Hei, yks tölkkibisse -

ja neidille mitä vaan koko loppuillaks.

- Ole hyvä.

- Törmäillään taas.

Lopuksi haluaisin kiittää laitosta projektin tukemisesta.

Tää on ensimmäinen askel.

Lopullinen kaavio on työn takana, mutta uskomme, -

että teoriamme kvanttilomittumasta on pian valmis julkaistavaksi.

Kiitos.

- Palaatteko vielä kolmosslaidiin?

Laskelmat kvadrupoleista...

Mites niiden suhde Bose-Einstein-kondensaatioon?

- Ei olla saatu niitä täysin ratkaistua.

Toistaiseksi.

- Näyttäis siltä, että Heisenbergin ongelma odottaa yhä ratkaisuaan.

Näillä puhein esitän projektin hyllyttämistä -

nykyisen lukukauden päättymishetkellä.

Kiitos.

- Mitä hittoa tuolla tapahtu? - Laskelmat ei ollu valmiit, mut sä...

- Sakari!

Mä odotan parempaa sulta.

- Mä korjaan tän kyllä.

- Mä tiiän.

Sakari, mä luotan siihen.

Okei.

Meidän pitää vaan skarpata. Mitä meiltä puuttuu?

- Superpositio ei istu kokonaisuuteen.

Tossa vasemmassa alakulmassa.

- Hei, mitä sä oikein...

- Jos noi yhdistää, -

niin ongelma vois ratketa.

- Apu kelpais tässä vaiheessa.

- Tervetuloa Mestareiden liigaan.

Kiinnostavaa.

Mä en ois ite ajatellu sitä noin. - Se on helppoa...

- Kun osaa. Ja kun on kuvottavan itsevarma.

Mun mutsi. - No, mitäs se on mieltä sun puuhista?

- Ei mitään. Se kuoli.

Hyppäs junan eteen.

- Toin leivoksia.

Eiköhän se ollu tarpeeks yhelle päivälle.

Jatketaan huomenna. Okei.

- Mennään kahville.

- Okei.

- Ota hei loppuilta vapaaks. Sä oot ansainnu sen.

Moikka.

Yhen askeleen päästä superpositio istuu kaavaan.

- Miten sä muistat kaiken ton ulkoa?

- Valokuvamuisti.

Mieti potentiaalisia sovelluksia.

- Mä oon teoreetikko, en insinööri.

- Stabiili kvanttisolmu.

Siitä on enää yks askel itsensä ylläpitävään fuusioon.

- Reaktorin muodossa.

- Fyysioreaktori.

Puhdasta energiaa loputtomiin.

Yks iso yritys on kiinnostunu meidän projektista.

- Mikä yritys? - Ne haluu ostaa oikeudet koko hommaan.

Ja nyt puhutaan ihan törkeen isoista summista.

- Eiks tämmösen keksinnön pitäis kuulua kaikille?

Jos tää toimii, niin...

...maailma vois pelastua.

- Jaa, sähän oot ihan pesunkestävä maailmanparantaja.

- Meillä on vaan tää yks planeetta, ja se on meillä lainassa.

- Tää kuvio toimii kyllä.

Totta kai me pelastetaan siinä samalla koko planeetta.

Hei, luotat sä muhun?

Mä en oo ehkä aina ollu paras mahdollinen ihminen.

- Odotat sä jotakuta pelastajaa?

- Se vähän riippuu.

Mulla on aika korkeet standardit.

- Ai, kerro enemmän. Mä pyydän.

- Mä pidän kunnianhimoisista naisista.

- Ja mä vihaan hidasliikkeisiä miehiä.

Teknologiajätti Hyper Creator on ilmoittanut -

Soteria-fuusioreaktorin valmistuneen.

Uusiutuvan energian Graalin maljaksi kutsutun projektin etenemistä -

on seurattu tiiviisti jo usean vuoden ajan.

"Stabiilin fuusion ongelmat ovat ratkaistu", -

sanoo projektin johtaja, professori Henrik Berg.

Soteria-reaktorin fuusio perustuu kvanttiteknologiaan, -

joka mahdollistaa loputtoman päästöttömän energian tuotannon.

Hyper Creatorin mukaan reaktori on avainasemassa globaalin energiakriisin -

sekä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa.

Ententeich-seinämän rakentaminen jatkuu -

toukokuun pommi-iskusta huolimatta.

Valtakunnankanslia on perustellut projektia -

eurooppalaisen identiteetin turvaamisella.

Ilmastopakolaisten arvioidun kokonaismäärän -

uskotaan rikkovan 1,5 miljardin rajan vielä tänä vuonna.

Sekasorto entisen Venäjän federaation separatistimaiden välilläjatkuu.

Pohjois-Ossetian viime kuussa aloittama sotilasoperaatio...

Professori Berg?

Markku, tuu pois sieltä.

Olemme odottaneet teitä, professori Berg. Olkaa hyvä.

Menen suoraan asiaan.

Globaali hätätila on äärimmillään.

Pakolaiskriisit, tulvat...

Arvioimme, että napajäätiköt sulavat tämän vuosikymmenen aikana.

- Kertokaahan... Miksi toitte minut tänne?

- Haluamme lähettää teidät ajassa taaksepäin.

Estämään ilmaston lämpenemisen.

Kehittämänne stabiili fuusioreaktori ratkaisi energiakriisin.

Mutta ilmastokatastrofia ei ehditty estää.

- Tämä on siis... - Aikakone.

Ratkaisimme yhteyden kvanttilomittumisen -

ja käänteisen epigenetiikan välillä.

Kaksi hiukkasta heijastavat toisiaan aika-avaruuden halki.

Perustuu meidän teoriaan.

- Sakari!

- Jätän teidät kahden.

Ne kehitti keinon lähettää henkilön muistot menneisyyteen.

Syntymähetkeen.

Että ihminen vois elää elämänsä uudelleen -

tietäen sen, minkä tietää nyt.

- Aikamoista.

- Tunnut ottavan uutisen aika kevyesti.

- Aika ja paikka on kolikon kaks eri puolta.

Niinhän mä sulle aikoinaan opetin.

- Ne haluaa lähettää meidät sinne. Menneeseen.

Kun kerran alkuperäinen teoria kehitettiin.

- Meinaat varmaan teoriaa, jonka minä kehitin.

- Meidän tehtävä on julkaista stabiilin fuusioreaktorin kaava netissä.

Ilmaiseks. Koko maailmalle.

Toisin kuin sä sait meidät tekemään. - Mä en koskaan valehdellu teille.

- Sait meidät uskomaan, että kaava kuuluis joskus koko maailmalle -

eikä jollekin helvetin korporaatiolle!

Jotka on saattanu maailman tähän tilaan, missä se on nyt, ihan tietoisesti!

Ne keräs tarpeeks rahaa seilatakseen maailmanlopun läpi -

jättäen muun ihmiskunnan maksamaan niiden lystin.

Tällä kertaa reaktorin rakentaminen -

ei jää jumiin osakkeenomistajien etuihin -

eikä patenttilakeihin.

Noh? Suostutko?

- Professori Berg?

Ei taida julkinen sektori tarjota kuntosalia.

- Mitä piti tapahtua, että susta tuli... tuollanen?

Kunhan hoidetaan homma.

- Ehkä tällä kertaa antavat Nobelin. - Kunhan hoidat.

- Ja uuden elämän Julian kanssa.

Se luuli jo jättäneensä mut.

Suunnitelmien julkaisun lisäksi -

ette saa muuttaa menneitä tapahtumia.

Kukaan ei saa tietää, mistä paikasta ja ajasta tulette.

Emme vielä tunne aikamatkustuksen seurauksia.

Kaikki kausaliteetin muutokset voivat aiheuttaa aikaparadoksin.

Joten teidän täytyy ehdottomasti pidättyä tekemästä muutoksia.

Tapaatte toisenne 14. lokakuuta vuonna 2011.

Koordinoikaa tehtävän jatko yhdessä.

- 14. päivä tavataan, lokakuussa 201 1.

- Suunnitelmat tulee julkaista ennen patentin myyntiä -

lokakuun lopussa vuonna 2024.

Onnea matkaan, professori.

Ponnista!

- En pysty! - Kyllä sä pystyt. Ponnista.

Mihin se kerkes karata? Justhan se oli tässä.

Tuollahan se on.

Isäänsä tullu.

- Sun korvat, Dumbo. - Höpö höpö.

- Hei, kaveri.

Hei, Markku.

- Osaako Markku sanoa "isä"?

Tässä kehitysvaiheessa ei ole harvinaista, -

että lapsella on ongelmia auktoriteetin kanssa.

- Ei se oo pelkkää uhmaikää.

Se ei edes vastaa, jos sitä kutsuu nimellä.

Markku! Minä olen Henrik.

Minä olen Henrik. Minä olen Henrik.

Näetkö? Mä en vaan ymmärrä, mitä me tehdään väärin.

Mä en vaan...

- Se on aina ollu tollanen.

Jotenki vihainen.

Se sanoo aina, että asiat on pielessä.

- Niin, ja puhuu muutenki tosi omituisia.

Ei yhtään silleen niinku lapsen pitäis.

- Niin. Kyllähän Markun käytös viittaa useampaan oireyhtymään, -

kuten puhuttiin.

- Meillä on just nyt vaikeeta rahan suhteen.

Toinen lapsiki tuloillaan, ja...

Markku! Hei, shh.

Markku, rauhoitutaan. Shh...

Noin.

- Pakko tehdä tehtävä. - Shh, kaikki on hyvin.

- Mä en oo mä.

- Sä oot meidän poika.

Me ollaan aina sun puolella.

Markku. Reaktori...

Vajakki-Markku.

Hei, kattokaa. vajakki-Markku!

- Vajakki! Vajakki!

Mikä pelle. - Kattokaa nyt sitä.

Sä oot etuajassa.

Onko sulla yhä niitä turhautumisen hetkiä, joista puhuttiin?

Kuule, numerosokeus ei oo mitenkään harvinaista.

Siitä selvitään kyllä, mutta se vaatii vähän kärsivällisyyttä.

- Ei oo aikaa. Oon myöhässä aikataulusta.

- Niin, tästä "aikataulusta".

Pitäiskö meidän puhua siitä sun tehtävästä?

- Se on vaikeeta.

Ku ei nää nykyiset aivot toimi. En enää muista kaikkea.

- Koska sun pitää rakentaa se reaktori.

- Niin. - Jotta maailmanloppu estyy.

Ootko ajatellu sitä, mistä puhuttiin?

Kirjottaisit päiväkirjaa, että miltä tuntuu.

- Ootko ajatellu, jos vääntäisin sun kivekset rusetille?

Mulla on tapaaminen vanhan tuttavan kanssa.

- Mutta meillä on vielä aikaa jäljellä.

Mee siitä.

Mees ny.

Sakari?

Argh!

Ei tää oo mahollista.

Joka kerta, kun mä luulen, ettet sä vois olla hyödyttömämpi, -

niin sä keksit jonkin tavan yllättää!

Sakari, ymmärrät sä mua?

Osaat sä puhua?

Mä voin tehä sen lauantaiaamun, jos ei se kerkeä paikalle.

Äiti, tää on tärkeää. - Mä tiedän, kulta.

Ei, et sinä. Hei!

Äiti, äiti! - Liisa-rakas, kerro Markulle, jooko?

Äidillä on vähän työjuttuja. Sori, kersat sekoilee.

- Unessa peikko puri mua korvaan.

- Kattokaas, mikä löyty ulko-oven takaa käkkimästä! -Hauva!

- Hyi, ei! Nyt kukaan ei koske siihen.

Toi on likanen, ja siinä voi olla punkkeja.

- Tuolla periaatteella mutki pitäis pitää ulkona.

- Niin. Mun pointtini nimenomaan.

- Se on vaan katukoira, joka lähti seuraamaan.

Eiks sillä oo kotia? - Mä soitan...

...hätäkeskukseen tai johonki löytöeläintarhaan?

- Eikä. Otetaan se meille. Jooko, iskä?

- Ei villieläimiä tähän kotiin!

- Tää on sirkuskoira. Ei tää mikään villieläin oo.

- Noh... Katotaan sitte huomenna, jos löytyis oikeat omistajat.

Muuta en lupaa!

- Mikäs sen nimi on? - Pepsi!

- Sakke.

- Se on sillä selvä. Tervetuloa taloon, Sakke.

Tää on joku sun kosto.

Kaikki nää vuodet mä kannattelin sua.

Annoin sun ratsastaa mun osaamisella.

Joten parempi, ettet yritä mitään.

Susta ei vissiin oo apua teoreettisessa fysiikassa.

Ei voida julkaista reaktorin kaavoja vielä.

Mä en pysty muistaan niitä täysin.

Pitää rakentaa toimiva prototyyppi.

Meillä on aikaa, kunnes sopimus allekirjoitetaan.

Nyt ei oo resursseja rakentaa. Pakko oottaa.

Ja aika käy vähiin.

Mä... mä muistan asioita.

Enkä ymmärrä niitä. En näillä aivoilla.

Kuka mä ees oon?

Miksi piti tapahtua näin?

Vajakki-Markku.

Ei saa muuttaa tapahtumia.

Minne oot menossa, vajakki?

Ooks sä ok?

Älä välitä noista.

Julia! Tuusjo!

Jätä mut rauhaan.

Mees nyt siitä!

Torakka.

- Oot sä joku Henrikin kaveri? - Kaikki, mihin sä kosket, kuolee.

Ja kohta kuolet sinäkin.

Älä käännä selkääs mulle!

- Lähe himaas siitä. - Hei, Patrik, älä!

Anteeks, äiti.

Hei, no mikä on?

Mä tiedän, että se on vaikeeta.

Mut sä voit puhuu mulle ihan mistä vaan.

- Oon tehny kaiken väärin.

Aina vaan satutan muita. - Hei.

Me kaikki mokaillaan useammin kuin onnistutaan.

Markku.

Me voidaan vaan yrittää tehä parhaamme.

Ja se riittää.

Haloota!

Markku, terve.

Pitäis kaaraa vähän tuunata.

- Sitä varten täällä ollaan. - Päätin aloittaa oman osuuteni -

hiilijalanjäljen pienentämisessä.

Saiskohan tän rotiskon toimimaan sähköllä?

Hybridinä.

- Eiköhän me päästä halvemmalla, jos mä korjaan nykyisen.

- Kuljit sitten isäs jalanjäljillä.

- Pakkohan se oli, kun sen selkä petti.

- Eikä enää aikamatkustelua?

- Enköhän mä saa tän kuntoon käden käänteessä.

- Sulla on mun numero.

Ja hyvä nähä, että oot sujut ittes kanssa.

- Parempi myöhään ku vielä myöhempään.

Hyper Creatorilla uskomme puhtaaseen energiaan.

- Pitäiskö meidänkin hankkia aurinkopaneelit?

- Millä rahalla?

- Kyllä firma tuosta lähtee vielä tuottamaan. Eiks je?

- Mihin nykyiset tuotot sit menee?

- Jokainen voi vaikuttaa kulutusvalinnoillaan...

- Sulle tuli postia.

Yliopistolta.

Joka päivä syntyy uusia tapoja ajatella.

Uusia keinoja olla oman onnensa seppiä.

Mitä eilen luultiin mahdottomaksi, on tämän päivän arkea.

- Miks sä aina haet sinne? Ooks varma, että se edes olis sun paikkas?

- Mua vaan kiinnostaa, kelpaisinko.

- Meille sä kelpaat aina.

Kutsumme sinut liittymään mukaan tälle matkalle.

Tehdään se yhdessä. Hyper Creator, because we can.

Kalibroin virtapiirejä koko viime kuun.

Ongelmat energiansyötössä pitäis olla ratkaistu.

Joko meidän reaktori alkais laulaa?

Syteen tai saveen.

Okei.

Saveen.

...astui alas tuonelaan, -

nousi kolmantena päivänä kuolleista...

- Muistan, miltä musta tuntu silloin.

Tänään.

Ehkä mä en oo muuta kuin jäänne jonkun muun tunnemuistia.

Oliks se tällöin, kun Julia huomas mut? Henrikin.

Tästä se kaikki alko.

Eikä Julia tiedä, mimmonen Henrik oikeesti on.

Aika rupeaa loppumaan. Enää kolme viikkoa.

En tuu saamaan reaktoria yksin valmiiks. Mun on pakko puuttua tapahtumiin.

Pakko!

Sakke, irti!

Sakari!

- Hä? Ollaanks me tavattu?

- Tarviin sun apua. - Sori, oon köyhä opiskelija.

- Tää on tärkeetä, kuuntele.

Mä oon tulevaisuudesta.

Sakari, oota. Mä en oo hullu!

Suonet anteeksi, etten ehdi syventyä hakemukseen tämän enempää.

Laitoksen johtajana mulla on muutakin hommaa kuin talkkarin rekrytointi.

- Hiton koulutusleikkaukset. - Niinpä.

Perinteisesti koulu ei ole palkannu vakituista siivoojaa, joten pelkäänpä...

- Tuonko sait toissa vuonna Opettajien liitolta?

- No siis, kyllä vaan.

Miten sä sen tiesit? - Fysiikkaa vaan amatöörinä seurailen.

- vai niin. Noh, kuten olin sanomassa...

- Etenkin Heisenbergin epätarkkuusperiaate on innostanu.

- Aivanko niin? - Hieno tiedemies, Heisenberg.

Aikaansa edellä.

Psst.

Odota!

Sakari, odota! - Mitä sä kaheli haluat?

Miten sä tiedät mun nimen? - Mä tiedän susta kaiken.

- Niin, aikamatkustaja. Soitan poliisit, jos sä et jätä mua rauhaan.

- Oot ihastunu punatukkaseen tyttöön sun matikankurssilla.

- Mitä? Miten sä voit tietää...

- Ku sä olit 10, löysit teidän pihalta nääntyneen ketun.

Veit sen salaa halkovajaan.

Kettu oli sun paras kaveri, kunnes nappas teidän kanin ja katos metsään.

Sä mietit sitä kettua joka yö ennen ku meet nukkuun.

- Mä en oo ikinä sanonu tota kellekään. - Et vielä.

- Tää on ihan hullua. Sä oot ihan hullu!

- Mä näytän sulle jotain, joka muuttaa sun elämän lopullisesti.

Tää on... Rakensitko sä tän ihan itse?

- Kyllä. Fuusioreaktorin prototyyppi.

- Nää laskelmat...

Näähän on... samaa, mitä minä ja Henrik tehdään.

- Se tulee johtaan kvanttifysiikalla toimivan fuusioreaktorin rakentamiseen.

- Ja sä... Sä olet tulevaisuudesta?

Okei.

- Uskotko nyt?

- Eli sun muistot lähetettiin menneisyyteen?

Kuka sä olet? Tunnenko mä sut silloin?

Siis nyt. - Ei sillä oo väliä.

- Tajuatko sä, mitä tää merkitsee?

Kaikki luonnonlait, joihin uskottiin, on väärässä.

Mitä tää tarkoittaa aikajatkumolle? Kausaliteetin ketju on muuttunu.

Onko nyt useampi aikajana? - Sakari...

- Mietittekö te edes tämmösen päätöksen eettisyyttä?

- Ei ollu aikaa. - Herranjumala, etkö sä...

- Sakari!

Millään tuolla ei oo nyt väliä. Reaktori pitää saada toimimaan.

- Aivan, maailman kohtalo on meidän harteilla. Ei mitään stressiä.

- Sakari.

Keskity. Hengitä.

Lähiaikoina te myytte kaavion oikeudet.

Se johtaa katastrofiin tulevaisuudessa. - Sitten mä lähden projektista.

- Se vaan pilais kaiken, kun muuttaisit tapahtumien kulkua.

Kaavio pitää saada valmiiks ennen ku Henrik tekee myyntisopimuksen.

Siihen asti kaava on vapaata riistaa. Siihen mä tarviin teidän tiedot.

- Aivan. Henrik ja mä.

- On kans kolmas.

Sä et vielä tunne sitä.

- Tää kävis pikkasen iisimmin, jos kertosit...

- Mä oon riskeerannu jo ihan liikaa kertomalla sulle yhtään mitään.

Kuuntele tarkkaan. Hanki Henrikin tiedot kaaviosta ilman, että se tajuaa.

Mä hoidan sen kolmannen henkilön. Siis mitä hän tietää, meinaan.

- Henrik ei erityisemmin tykkää jakaa tietojaan.

- Sillä on muistikirjoja, joihin se tekee merkintöjä.

Älä kysy, miten mä tiedän sen.

Jos saisit otettua kuvia kirjoista, homma ois sillä selvä.

- Ei Henrik päästä niitä silmistään.

Miks sä et itse vie niitä siltä?

En tiiä...

Tässä on...

...aika paljon. - Sakari.

Mä kerron tän kaiken sulle, koska sä et oo niinku kaikki muut.

Sä pystyt tähän.

Okei. Me pystytään tähän.

Ehkä tää oli huono idea.

Tehään joku toinen kerta.

Sakke, mitä sä...

Hei! - Sori, sori, sori.

Sakke välillä innostuu liikaa.

- Täällä ei sais olla eläimiä. Mitä sä täällä teet?

- Mä etin yhtä kirjaa.

- Okei, noi autoiluun ja muihin liittyvät on kakkoskerroksessa.

- Mä etin tota kirjaa, mikä sulla on.

Kvanttilomittumatja epigeneettinen periytymä. Uusin painos, eiks niin?

- Aika hyvin talkkarilta.

Eiku sori. Liian vähän kahvia, niin musta tulee ihan kauhee ämmä.

- Saisko tällä sut vähän vähemmän kauheeksi?

- On tätä vähän nolo lukea. Aikamoista scifiä.

- Mut eiks kaikki oo?

Tai ennen kuin se todeks todistetaan.

Ja voishan sitä sanoo, että aika ja tila on niinku yks ja sama.

- Sä oot aika valveutunu alan asioista. Tollee innostuneeksi amatööriksi.

- Kuka nyt ei ois kiinnostunu näin isoista asioista?

Meillä on vaan tää yks planeetta, ja se on meillä lainassa.

- Toi on ihan totta.

- Sori, mä en oo kauheen hyvä puhumaan.

Tää ala ei jätä liikaa aikaa sosialisoimiselle.

- Ei kai elämän tarvii olla koko ajan suorittamista?

- Luit sä ton jostain muropaketista? - Multa löytyy latteuksia joka hätään.

- Hei, hädästä puheen ollen. Mun täytyy ehtiä seuraavalle luennolle.

Ei hitto, menipä aika. Öö...

Kiitti kahvista. Ja että juteltiin. Oli kivaa.

- Törmäillään. - Ihan varmana.

Moi. - Moi.

Au! - Herra on hyvä ja on vaiti.

- Malla, mä rakastan sua, -

mut tota menoa musta tulee neliraajahalvaantunu.

- Mikäs suhun on menny? - Mitä? Ei mulla mikään oo.

Mitä? Ei! Se on rakastunu.

- Mitä? En! - Mitä, onko?

- Kyl mä nyt tollasen huomaan.

Mulla oli samanlaiset kipinät silmissä sillon ku tapasin sut.

- Jos kuvittelet, että saat tolla mut hieromaan muutakin ku selkääs, -

niin oot ihan oikeessa.

- Argh! Oikeesti, lopettakaa!

- Asiakas! Pistä kahvi tippumaan. - Ei tarvii, mä hoidan. Sakke!

No? Mites ne muistikirjat ja valokuvat?

- Mites se kolmas mysteerihenkilö?

Tuijottaako tuo koira mua? - Työn alla.

- Aikaraja alkaa tulla vastaan.

Eiks se soppari kirjoiteta kahen viikon kuluttua? -Mm.

- Parin tunnin päästä on opiskelijabileet.

Ehkä siellä avautuis mahdollisuus muistikirjojen suhteen.

- Opiskelijabileet? - Sinne tulee puolet koko koulusta.

Se saattas antaa mulle mahiksen.

Mä tiiän, ettet sä sais kertoo mitään tulevaisuudesta, mut...

Uskallanks mä ikinä pyytää sitä punatukkasta ulos?

Henrik... - Pyytää sua messiin bileisiin.

Okei, kuuntele tarkkaan.

Ette saa olla siellä. Keksi joku syy, minkä varjolla jäätte pois.

- Mitä toi meinaa? Sähän sanoit, ettei tuleviin tapahtumiin voi vaikuttaa.

- Olen tietoinen, mut usko mua.

Bileissä Henrik tapaa jonkun, jota se ei saa tavata. Se pitää estää.

- Liittyen tehtävään?

- Tietysti liittyen tehtävään.

Älä sinä nyt ala. Kyl mä tiedän tasan tarkkaan, mitä mä teen.

Sä tiedät, mitä Julialle tapahtuu, jos se tapaa mut.

Siis Henrikin.

Oliko jotain kommentoitavaa?

Ensinnäki, ilman sua me ei oltais tässä liemessä, -

jos sä olisit edes joskus hyödyks.

- Sä oot aina jutellu tolle Sakelle.

Pakko sanoa, että se on aika hellyyttävää.

- Kunhan vaan ajattelin ääneen.

Eipä toi nyt mistään mitään ymmärrä.

- Mikäs meininki sulla täällä oikeen on?

Joku daami? - Ihan muuten vaan laittaudun.

- Ole oma itses. Naiset tykkää siitä.

- Kokemuksen mukaan toi ei pidä paikkansa, mut kiitti. Kyl mä pärjään.

Rami! Täällä olis se hierontahetki tarjolla!

Hyi ny oikeesti teitä kahta!

Mä pistän kasaan uuden tiimin. Minä, Sakari ja Julia.

Ehkä mä kerron Julialle, että mä oon tulevaisuudesta.

Irti!

Sakari.

Jonon päähän. - Mä oon paikan talonmies.

Täällä on paloturvallisuusriski. Noi blokkaa hätäuloskäynnin.

Anniskelu menee tauolle, kunnes ne on kadonnu. Okei?

- Huomio! Ollaan saatu tieto, -

että meillä on juomien kanssa pienoinen ongelma.

Joten loput lähtee eurolla per pullo.

Ostakaa niin kauan ku riittää.

Sori.

Mä yritin.

Mut Henrik...

Sille on mahoton sanoa ei. - Niinpä.

- Mut ei tää ihan turha keikka ollu.

Check this out.

Mä sain tän napattua siinä hälinässä.

Tässä on ainaki kaikki kaavioon liittyvä.

Mites kolmannen tyypin tiedot?

Aika alkaa loppumaan. - Tiedetään.

Mä oon saattanu nopeuttaa asioiden kulkua.

- Mitä toi tarkottaa?

Eiku älä edes sano.

Jotain pahaa.

- Mä pystyn korjaan tän.

Jotenki.

- Mä todella toivon, että sä tiedät, mitä sä teet.

Markku.

Toitko mun auton? - Eiku mä tarviin neuvoa.

- Mun erityisosaamiseen ei aikuiset varsinaisesti kuulu.

- Mä voin kyl maksaa.

- Noh, käy peremmälle.

Et kai sä oo taas ruvennu aikamatkailemaan?

- Usko pois, sä et haluu tietää.

Musta on alkanu tuntua, että mä en pärjää ittelleni.

Ihan ku mä olisin koko ajan askeleen jäljessä.

- Toihan on ihan luonnollista.

- On vai?

- Kaikissa meissä asustelee kaksi persoonaa.

Ja harvoin ne tulee juttuun keskenään, paitsi ajan kanssa.

Siis kaksi puolta. Julkinen puoli ja sisäinen puoli.

Kumman kanssa sulla on ongelma?

- Mä sanoisin, että julkisen.

- Ja mikä siinä riipoo?

- Ylimielisyys.

Ja se, miten muut lankee siihen. En pysty kilpaileen sellasta vastaan.

- Miks et?

- Koska oon tehny niin paljo pahaa.

Satuttanu muita.

- Kaiken voi hyvittää.

Siis jos julkinen persoona on ongelma, -

niin tuo se sisäinen esille ja anna sille ohjakset.

- Korvaan toisen toisella? - Sillä vissiin pahat teot saa...

- Mä otan sen toisen paikan.

Kiitos. Kiitos tosi paljon!

Mites tän aurinkopaneelin asennus? Varo selkääs!

Ja kuka sen tonne katolle kantaa? - Viedään porukalla.

- Hei, kato etees!

Hei, Julia! - Moi!

- Mitäs sä?

- Tiätsä, mikä tässä paikassa on vikana?

Täältä ei voi nähä horisonttia.

- Mentäiskö hetki yhtä matkaa?

- Mennään vaan.

- Kaikki tietää, että Chris Squire oli kunkku basson varressa, -

mutta se oli myös täysin aliarvostettu stemmojen laulaja.

- Mä oon sanonu just tota! Se piti bändiä kasassa, kun Bruford lähti.

- Jep. Ne menetti jotain korvaamatonta, kun se lähti King Crimsoniin.

Jotkut saappaat on vaan liian isoja kenenkään toisen täytettäväks.

Mentäiskö sateensuojaan tonne? - Mennään vaan.

Mä en muista, millon olisin puhunu viimeks näin paljon.

- Toivottavasti ei oo tuntunu suorittamiselta.

- Mä vähän pelkäsin, että siltä se just tuntuis, mut...

Jossain vaiheessa mä vaan huomasin, -

että mä voin vaan olla tässä.

- Sä voit aina olla oma ittes mun seurassa.

- Tässä on jotain... tuttua.

Ihan ku me oltais aina juteltu.

- Ehkä edellisessä elämässä?

- Markku, mä haluun kiittää sua.

Mulla ei suoraan sanottuna oo kauheesti kavereita.

Tää alakin on vaatinu vähän uhrauksia.

- Mullaki on joskus sellanen olo. Yksinäinen.

- Markku, mä en oo tyhmä.

- Mitä? -Mä tiedän, mitä sä ajat takaa. Mä en oo sokee.

- Ei, mut... - Sä oot tosi kiva tyyppi, -

mut ollaan vaan kavereita, jooko?

- Tietysti.

- Sitä paitsi mä oon tavannu yhen tyypin yliopistolla.

- Ai jaa. - Siinä on jotain...

En mä tiiä, miten sen voi sanoo. Mysteeristä?

Jotain salaista, mitä se pitää sisällään.

Ehkä arvoitukselliset miehet on mun akilleenkantapää.

- Mun pitää kertoo sulle jotain.

Tää voi... alkuun kuulostaa aika fantastiselta.

Niin, en mä tiedä, miten muuten sanoo...

- Hei, se on se.

Ei hitto, se haluu nähä. Ei hitto, ei hitto.

Öö...

Hei, mun pitää mennä. Eihän haittaa? - Ei mulla oo tässä mitään.

- Eiku sulla oli jotain tärkeetä sanottavaa.

- Ei se ollu mitään. - Okei. No kiitos tästä.

Nähään pian, jooko? - Pidä hauskaa.

Hetkinen. Sähän oot toi... Markku?

Vajakki-Markku.

Okei, sori. Ei oo vissiin poliittisesti korrektia enää tänä päivänä.

Meinaaks nostaa ton?

- Onnea esitelmään. Se menee varmaan tosi hyvin.

Palaatteko vielä kolmosslaidiin?

Nuo laskelmat kvadrupoleista...

Mites niiden suhde Bose-Einstein-kondesaatioon?

- Sori, että mä oon myöhässä.

Hei.

- Mitäs tämä tällainen meinaa? - Laajennettiin työryhmää. Julia.

Tämä on hyvin tavatonta. - Mutta vakuuttavaa.

Vai mitä arvon raati tuumii laskelmien sisällöstä?

No, enpä olisi uskonut.

On siellä selvitettävää vielä laskelmien suhteen, -

mutta saatte projektille jatkoaikaa.

Markku, oota hetki!

Mä kävin tän viimein läpi.

Ja...

Siinä ei oo mitään merkittävää tietoa. Pelkkiä peruskaavioita.

Mä en tajua tätä.

Ehkä Henrik pitää muistissaan kaiken tärkeimmän. -Valokuvamuisti.

- Projektiin tuli muuten se kolmas jäsen.

Joku Julia. Vissiin Henrikin heila.

Pakko myöntää, ne on komee pari. - No enköhän mä tiiä!

Ja tiäkkö mitä? En enää välitä! Mistään!

- Mikä suhun on menny? Entä meidän tehtävä? Sä tiedät kyl...

- Joo, tiedän mitä tulee tapahtuun ja mitä Henrik tulee tekeen.

Mä tiedän ihan kaiken!

Mut en ymmärrä mistään mitään.

Markku!

Tulin sitä autoa hakemaan.

- Odota, tullaan.

No, mites se uus moottori pelittää?

- No ehkei omatuntos puhdistu, mut kai sillä hetken ajaa.

Onhan sulla kaikki ok?

- Mä laitan laskun perästä, kunhan kerkeen. -Jaahas.

Noh, kunhan muistat vaan, että kaikkeen auttaa aika.

Mitä nyt?

Mee leikkiin äitin kans.

Mikä on niin tärkeetä?

Olis pitäny hommata kissa.

Markku...

Mikäs nyt on?

Jaa. Naishuolia.

Mä yritin pelastaa ihmisen.

Mut itteni takia mä sitä tein.

Parempi kaikille vaan, että mätänen tänne sängyn pohjalle.

- Mä en oo koskaan kertonu, millasissa tunnelmissa tapasin äitis.

Mä olin sun ikänen, kun perin faijalta sen firman, ja...

Se kuoli rutiköyhänä, ja konkka näytti olevan edessä.

Mulla oli erittäin huono meininki.

Haastoin riitaa, tappelin, dokasin.

Eikä mistään löytynyjärkeä.

- Ei kuulosta yhtään sulta.

- Mä olin nuori ja vihainen mies.

Mut sit mä tapasin maailman ihmeellisimmän naisen.

Rakastuin ensisilmäyksellä.

Mä mietin, että voiks mua onnistaa?

Noh, eihän se onnistunu. Se jätti mut aika pian sen jälkeen.

Mitä en ihmettele lainkaan.

Hyppäs norjalaisen kainaloon, semmonen karvanen Per Olof.

Ruma mies.

- Siis äiti?

- Ei, äitis mä tapasin vasta vuosia myöhemmin.

"Aivan hirvittävä ihminen", ajattelin mielessäni, kun tavattiin.

Hänellä oli samanlaiset ajatukset minusta.

Mut se sai mut näkemään asiat oikealla tavalla.

Ja pikkuhiljaa me sit ruvettiin opettelemaan olemaan yhdessä.

- Anteeks nyt vaan...

...mut miten tää anekdootti liittyy yhtään mihinkään?

- Markku. Ei meistä kukaan oo mikään pelastaja.

Me voidaan korkeintaan auttaa toista pelastamaan ittensä.

Muuten me vaan yritetään omistaa toinen.

Eikä ihmistä voi omistaa.

Hei, hurtta.

Oot mun paras ystävä.

Miten me voidaan auttaa Juliaa?

Me ei voida vaan teilata Henrikiä. Silloin reaktori ei valmistu.

Se sen kuitenki kehittää.

Mitä mä missaan?

Hitto, se on ihan kielen päällä.

Ei vaan mielen perällä.

Ei hitto, voiks se olla...

Syteen tai saveen. Meillä on vielä pari päivää aikaa.

Syteen.

Toin leivoksia.

Eiköhän tää ollu tässä.

- Pitäiskö mennä vielä kahville? - Joo!

Laitaks sä, Sakari, kamppeet kasaan?

- Huomiseen!

Sakari! - Jeesus!

- Meidän pitää auttaa Juliaa. Auttamaan itteensä.

- Mut sähän sanoit... - Sakari.

Mä en pärjää ilman sua.

Yhen askeleen päästä superpositio istuu kaavaan.

- Miten sä muistat kaiken ton ulkoa? - Valokuvamuisti.

Sun pitää viedä tää Henrikille.

- En todellakaan. Vie ite.

- Sakari, mä pyydän. Luota muhun.

Ai, kerro enemmän. Mä pyydän.

Sakari! - Mitä sä täällä teet?

Mitä tää oikeen on?

Kuka sä luulet olevas? - Anteeks, en mä meinannu...

- Mitä sä et meinannu, häh? - Henrik, rauhotu!

Noin just. Näytä, kuka sä oikeesti oot.

Sori, Sakari. Mulla on ollu aika kovat paineet viime aikoina.

Kyl sä tiiät. - Joo.

Ei se mitään. Kyl me ymmärretään.

- Mä tiiän. Kiitti. Kiitti siitä.

Siis te kaks ootte mun... Uhreja.

- Sinä!

- Mä en koskaan epäilly sua.

- Mistä sä puhut? - Nyt mä sen vasta tajusin.

Sä et oo koskaan keksiny mitään merkittävää.

Te se ootte.

Te ootte kaavion oikeat kehittäjät.

Sä vaan uskottelit ittelles, että kaikki riippuu susta.

Kaikki nää vuodet sä halusit muistaa ittes pelastajana.

Sä oot pelkkää silmänlumetta. Jopa ittelles.

Sä oot säälittävä. - Toi on paskaa!

- Henrik, lopeta!

Lopettakaa!

Lopeta, hullu!

- vitun huora!

Kuka sä oikeen oot?

- Häh? Mä. Miten niin?

Mitä sä... Mitä sä teet?

Tuu takas! Kuulit sä?

Sakari...

Te ette oo mitään ilman mua.

Te ette oo mitään! Torakat.

Torakat!

Vitun torakat!

Markku.

Kaikki valmiina?

- Mä luulen, etten tuu enää takasin.

- Joo.

Mä en ollu sulle rehellinen.

En mä nähny sua ystävänä... - Tiedän.

- voitaiskohan me jonain päivänä...

- Markku. - Tai siis...

- Mä kirjotan sulle, jooko?

Moi.

- Hei, oota.

Tää on sun.

- Eiku pidä sä se. Muistona.

Laitoit sitten pillit pussiin tämän osilta. -Aikansa kutakin.

Ehkä autot on lähempänä meikäläisen osaamista kuin teoreettinen fysiikka.

- Sovittiin Julian kanssa, että jatketaan projektin parissa työskentelyä.

Laitetaan nettiin kaikki, mitä tiedetään kaaviosta.

- Tässä on kaikki meikäläisen osalta. Toivottavasti näistä on hyötyä.

Olihan meillä seikkailu.

- Pidä ittes ihmisenä.

Kuka sä olit aikaisemmin?

Tulevaisuudessa.

- Tiäkkö?

Ei aavistustakaan.

- Nyt sä olet Markku. Tässä ja tänään.

Ja se riittää.

Tekstit: Maarit Tulkki Saga Vera

Watch Online Movies and Series for FREE www.osdb.link/lm