Original subtitles

Se on ihan hyvin, äiti. - Eikä ole.

Kas noin.

Voi, kulta, olet kaunis. - Äiti!

PERlJÄTÄR KUOLLUT

Olen niin uskomattoman onnellinen. - Tiedän sen.

Et saa nähdä minua vielä. - Saanpas.

Silmät, jotka näkevät sieluuni.

Huulet, jotka koskettavat omiani, kun olen iloinen tai surullinen.

Kädet kuin sillat, jotka yhdistävät meidät.

Yksityisetsivät WARNER & HART

Terve. - Hyvää huomenta.

Olenko koiriasi rakkaampi? - Mikään ei ole niitä rakkaampi.

Hei... Minä laskin vain leikkiä.

Tule tänne.

Sammuta se jo. - Kamera ja minä tahdomme nähdä sinut.

Terve. - Vieläkö tuijotat niitä hemmetin nauhoja?

Älä nyt aloita. Älä aloita.

Tajuatko, miten pitkä aika on jo kulunut, Max? - Noin vuosi.

Puolitoista vuotta. - Vai puolitoista vuotta.

Tapaukset vaativat aikansa. - Niinpä.

Mutta tämä tapaus on käsitelty nyt loppuun. - Mies tappoi hänet.

Mies tappoi hänet. Tiedämme sen kumpikin.

Kaksi kuukautta sitten - ja eilen.

Mies on vapaa kuin taivaan lintu.

Mitä sitten?

Nostammeko vain kädet ilmaan ja luovutamme? - Juuri niin teemme.

Sinulla on iso läjä valokuvia muttei isoa läjää todisteita.

Meillä on paljon asiakkaita. Tämä ei ole reilua heitä eikä minua kohtaan.

Panen asian korvan taakse. - Hyvä.

En voi pyytäkään enempää.

Kylläpä hän olikin kaunotar.

Mitä jos hän ei olisikaan ollut näin kaunis -

vaan ylipainoinen ja ruma? Et kerää todisteita, vaan olet rakastunut.

Olet rakastunut. - Mitä sinä höpiset? Hän on kuollut.

Mitä se sinulle sanoo? Eikö tunnu vähän hölmöltä?

Max. - Mitä?

Olemme pystyttäneet firman yhdessä. Olisi kurjaa nähdä sen kaatuvan.

Haluan kumppanini takaisin. Tai ystäväni.

Rakastan sinua... Max...

Nämä ovat tärkeitä teille, ja halunnette ne takaisin.

Pahoittelemme, rouva Applewhite.

Jos otan nuo, olen antanut periksi. En voi tehdä niin.

Emme voi todistaa mitään. Tyttärenne oli vesillä yksin.

Siksi, että John Gilman suunnitteli niin. - Olemme tehneet kaikkemme.

Vakuutustutkijatkin ovat luovuttaneet jo ajat sitten.

Eli alle kahden kuukauden kuluttua Gilman saa kaksi miljoonaa dollaria.

Siinä vasta mainio palkinto ainoan lapseni surmaamisesta.

Jos Gilman ei tule itse tunnustamaan, että hän asensi jahdille pommin, -

virallinen totuus on, että propaanivuoto surmasi tyttärenne.

Olen pahoillani.

Terve. - Terve vain.

Mitä nyt? - Ei mitään. Katselen vain kaupunkia.

Miksi me teemme tätä työtä?

Tienaamme hyvin - ja osaamme hommamme.

Tule, niin tarjoan lasillisen. Käykö?

Mikäs siinä. Käy se.

Anteeksi.

Applewhiteilla. Haloo?

Hei, Doug. Olen matkalla Etelä-Afrikkaan.

Faksaan numeroni sitten Kapkaupungista.

Terve, Doug. - No hei vain. Hauska kuulla ääntäsi.

Sain faksisi ja kysäisisin pikaisesti yhtä juttua: -

onko sinulta täysin tolkku kateissa? - Seuraan johtolankaa.

Että johtolankaa? Sitä julisteen tyttöäkö? - Se on minusta hän.

lhmisiä on viisi miljardia. Eikö voi olla kahta samannäköistä?

Ruumista ei löytynyt.

Mitä ruumista? Se räjähti ilmaan keskellä merta.

Tajuaako herra touhunsa hintaa? - Tämä saa käydä lomastani.

Eivät minua kustannukset huoleta.

Vastaa, Max. Tiedän, että olet kuulolla. Kuules nyt.

Et sinä ole jutun jäljillä vaan pakkomielteen.

Anteeksi vain.

Mitä anteeksi? Kenelle puhut? Max?

Ei tässä mitään. Äläkä sinä huolehdi.

Niin, juuri se juliste.

Ai, se ei ole teidän? Selvä, kiitos.

Kiitos paljon.

Tilaisin matkailujulisteita ja etsin aivan tiettyä kuvaajaa.

Kyllä, tuo se on.

Missä otit sen? - Mama Africassa, yhdessä paikalliskapakassa.

Käykö tyttö siellä useinkin? -Aika ajoin.

Haluaisin käyttää häntä.

Saitko osoitetta käyttölupaan? - Luvasta kuvattavat kinuavat maksua.

Montako julistetta tarvitset? - Minä vasta haastattelen tässä vaiheessa...

Uudella Cibachrome- järjestelmälläni värit...

Minä tosiaankin vasta etsiskelen. Otan yhteyttä. Kiitos.

Onko stoutia? - Valitan. Olut?

Hauska nähdä taas. - Mitä kuuluu?

Hyvää vain. Onko ollut viihtyisää? - Toistaiseksi.

Kaupungilla on mukavat puolensa.

Toinen...?

Warner? - Kyllä.

Charlie Dawson. Puhuimme puhelimessa. Mistä olittekaan?

Chicagosta, mutta korostukseni on kymmeneltä lrlannin-vuodelta.

Mistäpäin USA:ta te olette? - Montanasta.

Täällä olen asunut 15 vuotta. Olin eläinlääkäri, -

mutta kun vaimo kuoli, vaihdoin maisemaa.

Maisemat ovat kyllä kauniit.

Hienosti sanottu. Pidän teistä jo.

Salametsästäjä ampui tuon emon. Kasvatamme orpoelämiä -

ja palautamme ne taas luontoon. Kiinnostaako safarivaellus?

Kyllä kai. - Mennään vastaanottoon. Siellä on esitteitä.

Tekö opastatte safareja? - Nyttemmin tyttäreni Nicky on hoitanut safarit.

Maistuuko lasillinen silloin tällöin? - Maistuu.

Onnea ja menestystä. - Onnellinen minä olenkin.

Tästä voi lukea. Vaellukset kestävät neljä päivää. Varaus käy puhelimitse.

Pitää mennä hoitamaan kirjanpitoa. Se on kuin pukisi kukolle sukkia.

Tänne.

Hei, minä olen Nicky Dawson.

Max... Max Warner. - Hauska tavata, Max.

Selvä. Missä voi kirjautua?

Se kävi vikkelään. - Maisemien syy.

Nicky lähtee vaellukselle huomenna. Patikoijat tulevat tänne tänä iltana.

Useimmilta menee kyllä pari viikkoa... - Olen heti valmis.

Minä en estä miestä lähtemästä seikkailemaan.

Kunhan on rahaa ja...

Käväisen hakemassa kamppeeni Kapkaupungista.

Täyttäkää lomake.

Hauskaa, kun olette täällä. - Kiitos.

Anteeksi, herra.

Kiitos. Paita on uusi. - Ei kestä.

Silmiin ei saa katsoa. Leijona luulee vielä, että haastatte sen.

Ei saa kääntyä ja juosta pakoon. Leijona ajattelee: ""Turisti. Lounas.""

Siinähän olettekin. lstumaan. Josephine, lautanen lisää.

Max Warner lähtee patikalle mukaan.

Larry Spell. Toivotaan mukavaa vaellusta.

Mitä sitten tehdä, jos leijona hyökkää?

Jos vain pystytte, pussatkaa itseänne hyvästiksi.

Nämä ovat leijonan kotiseutuja, eivät meidän.

Pysykää vain tyttäreni lähellä. Hän pitää teidät turvassa.

Oletteko palvellut armeijassa, herra Warner?

Olen. Tatuoinnin otin nuorena ja tyhmänä. - ltse olin kommandoissa.

Olitteko taisteluissa? - Persianlahdella erikoisjoukoissa.

Mitä teette nykyään? - Myyn henkivakuutuksia.

Herra Dawson, onko teidän kimppuunne koskaan hyökännyt varsikuona?

Sarvikuono, niin.

Sarvikuono tuskin näkee teitä sirrisilmillään, -

mutta se kuulee marjan putoavan puusta puolen mailin päässä.

Siksi kannattaa pysyä todella hiljaa, -

kiertää eläin tuulen alta ja pitää kunnon etäisyys.

Terve. - Terve.

Kyllä täällä onkin upeaa. - On kyllä, on.

Taistelit siis Persianlahden sodassa. - Niin.

Tapoitko ketään? Hemmetin toimisto! Siellä ei osata jättää minua rauhaan.

Eihän sinulla ole tuollaista mukana?

Kännykkää. - Ei, tulin tänne alkukantaista seikkailua varten.

Kun valitettiin, ettei täältä voi soittaa, pystytimme linkkitornin.

Kun valitettiin, että torni pilaa maiseman, naamioimme sen puilla.

Kävijät kyllä unohtavat puhelimensa parissa päivässä.

En ehtinyt hoitaa gepardeja. - Minä huolehdin kaikesta vaelluksen aikana.

Pukeutuuko hän samalla lailla?

Sitä en ymmärräkään. Hän pukeutuu kuin poikatyttö. Hän on erilainen.

Vähän vai paljon erilainen? - Paljon.

Sitten juttu on selvä. Avaruusolentoja.

Muistatko elokuvan lhmispaholaiset, jossa oli kaapattuja ihmiskehoja?

Voi hyvä ihme, Doug. Usko nyt jo.

Kuka vain voi pukeutua farkkuihin ja vaihtaa kampausta. Se on hän.

Jos hän on Sandra, niin miksi hän piileskelee jossain Etelä-Afrikassa?

En minä tiedä. - Et tiedä...

En nyt ole vitsailupäällä. Sinua tarvitaan täällä.

Faksaan sinulle kuvan, niin näet, että hän on sama henkilö.

Hyvä on, hyvä on. Minä voin auttaakin sinua.

Joku saa tarkastaa Dawsonit. Kun selviää, että tytär ei ole Sandra, -

saat tehdä yhden palveluksen: tulet kotiin.

Onko kaikki hyvin, Larry? - On, ei minulla hätää ole.

On kaunis päivä. Olen niin innoissani tästä.

Kuunnelkaa. Ovatko vesipullot täynnä? Meiltä menee kuusi tuntia leiriin.

Pysykää ryhmässä, tuntekaa maa jalkojenne alla ja kyselkää.

Lähdetään. - Hetki.

Kuva, kiitos.

Kauanko Nicky on opastanut? - Kauan. lsä rohkaisee toteuttamaan itseään.

Chicagostako sinä olit? - Kyllä.

Pidätkö bluesista? - Blues on surullista.

Minä tahdon laulajaksi New Yorkiin. - En voi suositella kaupunkia.

Opastavatko vaelluksia vain Nicky ja Charlie? - No...

Mitä se oli?

Pysykää tässä.

Mitä sinä teet?

Anteeksi, ylireagoin. Sotilaskoulutus...

Eikö sotilasta opetettu kuuntelemaan? Minua pitää kuunnella.

Luonto on kaunis mutta tappavakin.

Äläkä vie käsistäni enää mitään.

Onko kaikki hyvin? - Se oli gepardi. Gepardit ovat melko arkoja.

Se meni matkoihinsa. - Ei tarvinnutkaan käyttää tätä.

Vain oppailla saa olla aseet.

Luitko säännöt? Osaathan lukea?

Oletpa sinä kova tyttö.

Niinpä kai olenkin.

Perillä ollaan. Leiri on oikealla.

Lensin 24 000 kilometriä ja maksoin 4 000 dollaria - tästä.

Taivas, miten kuuma on.

Onko leiri ollut täällä pitkään? - Hyvin pitkään.

Tunnen paikan kuin omat taskuni.

Kiitos.

Näytät uupuneelta, Larry. lstahda nyt.

Jospa sitten. Kenties kannattaakin.

Mitä syömme? - Potjiekosia.

Mitä se on? -Afrikaaneripataa.

En välitä afrikaanereista mutta pidän heidän ruoistaan.

Eikö ole henkeäsalpaava näky? - On.

Anteeksi.

Mistä hyvästä? - Kun suutahdin aamulla.

Minunhan pitäisi pyytää anteeksi. Tungeksin sinun reviirillesi.

Kiitos, kun auttelet Larrya. Hän ei vaikuta kovin hyväkuntoiselta.

Hän kuolee keuhkosyöpään. Hänellä on ehkä vuosi jäljellä.

Hän käytti eläkkeensä tähän. - Kertoiko hän niin?

Syövän päättelin itse. Loput hän kertoi patikoidessa.

Taidat olla hyvä kuuntelija. - En. Hänen piti vain saada puhua.

Käytkö koskaan USA:ssa? - Opiskelin Berkeleyssä eläintiedettä.

Elin omillani ja menin naimisiin. - Mitä tapahtui?

Huomasin pitäväni eläimistä enemmän kuin miehistä.

Kaupunkielämäkään ei kiinnostanut, joten palasin tänne.

Tänne minä kuulun. - Ymmärrän kyllä miksi.

Odottaako sinua joku tietty kotona?

Ei, ei enää.

Olen ollut naimisissa. Persianlahden sodan jälkeen en ollut itseni.

Tarvitsin kiintopistettä, eikä se riitä suhteen pitimiksi.

Olen pahoillani. - Siitä nyt on aikaa.

Ja aikansa kutakin.

Olet tuijottanut minua tulostasi asti.

Häiritseekö se?

Miksi häiritsisi?

Nauti auringonlaskusta.

Mikä se näkemämme käärme oli, Harry? - Meidän nimityksemme on ebululu.

Hyvää lihaa. Parempaa nautaa ei Baltimoresta löytäisi.

Ei se ole nautaa. - Vaan?

Kirahvia.

Minä söin kerran mursua Pohjois-Kanadassa.

Hongkongissa on käärmeenverta. Maukasta. - Käärmeenvertako?

Eläimet täällä elävät luonnonsuojelualueilla.

Niiden määriä joudutaan vähentämään, jotta kasvillisuus ei menehdy -

eivätkä eläimet kuole nälkään.

Hyvää ruokahalua, Hal.

Noin sitä pitää. - Herkullista.

Taas sinä teet niin. - Miten?

Sinä tuijotat. Katsele pois, jos kerran kiehdon noin.

Ystävällistä. Tiesin, että osaat olla ystävällinen.

Vai niin. Mitä muuta tiesit minusta?

Laitat hurjan hyvää kirahvipataa.

Tämä ei taida vahvoja puoliasi.

Lyön vetoa, että pistän paremmaksi. - Vetoa voi lyödä Kapkaupungissa.

En puhu sellaisesta vedosta. Kerron kaiken sinusta itsestäsi.

Jos osun oikeaan, vietät päivän kaksin kanssani vaellusreitillä.

Entä jos häviät?

Uhraudun ensimmäiselle vastaan tulevalle leijonalle. - Reilu kauppa.

Veikkaan, että olet allerginen suklaalle. Saat siitä ihottumaa.

Etkä käytä hajuvettä täällä, -

koska se houkuttelee hyönteisiä ja miespatikoijia.

Jos käyttäisit hajuvettä, se olisi varmaankin... Obsessionia.

Lempikukkasi on gardenia.

Miten meni?

On jo myöhä. Menen nukkumaan.

Nicky?

Mitä tämä on? - Minähän hävisin sen vedon.

Entäs muu ryhmä? Käykö tällainen? - En minä tiedä.

En ole tehnyt tällaista ennen. Ei hätää.

Harry ja Robert esittelevät kyläänsä. Haluatko heidän mukaansa?

Ei, en laisinkaan.

En laisinkaan. - Sitten mennään, hyvät herrat.

Mitä tuolla miehellä on ja minulla muka ei? -Ainakin vatsalihakset.

Varo sanojasi.

Kerro nyt. Mistä tiesit ne asiat minusta?

Ei siinä sen ihmeempiä ollut. - Säikäytit minut. Tahdon tietää.

Kun George tarjosi suklaata, huomasin, että jätit väliin.

Ja satuin menemään kylpyhuoneeseesi. - ""Satuit""?

Anteeksi. Eksyin vieraassa talossa.

Näin pöydällä antihistamiineja ja hajuvetesi.

Lisäksi näin sinun istuttavan gardenioita.

Huomasin, että käsittelit niitä hyvin hellävaroin.

Ehdin jo kuvitella, että olet selvänäkijä.

Pelkkä vaatimaton vakuutusasiamies.

Et sinä mikään vaatimaton ole, mutta rehellinen sentään.

On kolmonen silmässä.

Tämä on lempipaikkojani.

Outoa. Se, että olet ryhtynyt vakuutusasiamieheksi.

Se tuntui hyvältä ajatukselta sodan jälkeen. Erehdyin.

Miten niin?

Kuuntelen päivät pitkät juttuja petoksista ja kuolemista.

Muiden ihmisten huolista. Kadehdin sinua.

Minua? - Niin, sinä pidät työstäsi.

Pitää ansaita elanto. - Mutta ethän saa palkkaa eläinten pelastamisesta?

En.

Onko lähistöllä villieläimiä? - Miten niin?

On jokseenkin suojaton olo. - Olisitkin mukava pikku suupala.

Sandra, hei. - Mitä...?

Ei mitään.

Olen yrittänyt soittaa. Mikset vastaa? - On ollut kiireitä.

Hyvä. Täälläkin on ollut jännää. Olen saanut hoidettua kaikki työsi.

Ja arvaas mitä. Nicky ei ole Sandra vaan Charles Dawsonin tytär.

Todisteena on syntymätodistus, koulu- todistuksia, rokotetietoja ja muuta.

Max? - Niin?

Nicky on adoptoitu. -Adoptoitu?

Ja hänellä oli sisar. Nicky Dawson on Sandra Applewhiten kaksossisar.

Tytöt annettiin adoptoitaviksi heti synnyttyään. Helenkään ei tiennyt.

Max?

Sinulta jäi hauskanpito väliin. - Täällä on hiljaista. Pidän siitä.

Minäkin pidän öistä.

Rummutus on patikoijille. He saavat löytää alkukantaisen miehisyytensä.

Mikä hätänä? - Ei mikään. Kaikki on ihan hyvin.

Nicky...

Eikö se olekin sinun nimesi?

Ennen minä olin nimeltäni Elvis.

Kyllä, minä olen Nicky.

Se on hienoa.

Se on todella hienoa.

Katso.

Voi hyvä ihme.

Missä kamerasi on? - Vuoteellani. Miten niin?

Haluan kuvata tarkkaavaisen vakuutusasiamieheni ja impalat.

Palaan pian.

Max Warner Yksityisetsivät Warner & Hart

Kuin luiseva biisoni.

Niin, oli se melkoinen.

Onko minulla ollut sisar? Jos kerran olet tiennyt, mikset ole kertonut?

Odotin oikeaa hetkeä. Ei tämän näin pitänyt sujua.

Vesiputouksella et sanonut minua Nickyksi vaan Sandraksi.

Anna anteeksi. - Senkin paskiainen.

Mikset voinut kertoa? - Älä, Nicky. Kuuntele nyt.

lrti. Minä luotin sinuun. - Nicky, älä.

Jätä minut rauhaan. - Kuuntelisit minua, Nicky. Nicky!

Ole kiltti, Nicky.

Kiitos avusta. Olen saanut mahtavia kuvia.

Ei kestä. On ollut hauskaa.

Olen iloinen, että tulin tänne. Olenkin tässä miettinyt, -

että haluaisin tulla haudatuksi tänne.

Kuulostaa hienolta, mutta odota nyt retken päätöstä.

Haluan antaa ne sinulle. - Mitkä?

Kuvani.

Jälkipolville kuvien pitäisi olla, mutta niitä olen jäänyt paitsi.

Minulla ei ole perhettä.

Haluan, että sinä otat ne talteen. Muistoksi tästä paikasta -

ja minusta.

Se olisi kunnia.

Terve, Max.

Pitkästä aikaa.

Olet seonnut. - Sinä tämän aloitit. Tulin päättämään sen.

Luuletko, että Gilman saadaan kiinni näin? - Ehkä. Etkö sitä halua?

Luuletko, että Gilman saadaan kiinni näin? - Ehkä. Etkö sitä halua?

Tämä on hullua! Otit Heleniin yhteyttä selkäni takana.

Emmekö olekaan kumppaneita? - Kumppani ei pidä puhelinta kiinni.

Mitä pitäisi tehdä? - Et saata Nickyä vaaraan.

En aiokaan. Meillä on asiakas, Helen, ja hän suostui jo siihen.

Hän on Gilmanin perässä. - Oikeudenpa.

Ja minä olen sinun parhaasi perässä.

Olet riuduttanut itseäsi puolitoista vuotta.

Nyt olisi tilaisuus ratkaista asia - yksinkertaisesti.

Synnyitte vain minuuttien sisällä.

Sandra oli kivulloinen rääpäle.

Hän jäi sairaalaan viikoiksi. Hänen ei uskottu selviävänkään.

Sain adoptoida vain sinut.

Hän sitten selvisikin, Helen adoptoi hänet, -

ja hän varttui...

Sitten kävi näin.

Yhdellä vaeltajalla oli pari vuotta sitten mukanaan lehti Chicagosta.

Silkkaa sattumaa.

Onko leike ollut sinulla kaksi vuotta etkä ole kertonut?

Mitä se olisi auttanut? Sinulla oli hyvä elämä täällä.

Tieto olisi vain tuonut tuskaa.

Miksen saanut päättää asiasta itse?

Koska minä... pelkäsin.

Ties mitä olisit sitten löytänytkään.

Et sinä menetä minua ikinä.

Kävi miten kävi, olet aina isäni.

Se ei muutu, löydän sitten mitä hyvänsä.

Mieheni kuoltua minulla oli enää vain Sandra.

Olin kenties ylisuojelevainen.

Kaipaatte häntä varmaan paljon.

Päivääkään ei kulu niin, etten ajattele häntä.

Gilman saa siis uskoa, että Sandra elää yhä. Hänet pelasti kuolemasta...

Kuka se olikaan? - Frank Adair.

Aivan niin, erakoitunut kirjailija joltain Egeanmeren saarelta, -

joka löytyi takataskustanne. - Se on erään asiakkaan.

Hänen rikas miehensä oli uskoton, -

ja nyt hän saa osoittaa ""ikuista kiitollisuuttaan"".

Näppärää yritystoimintaa. - Näppärää hyvinkin.

Sandra on menettänyt muistinsa eikä muista itseään.

Hän on rakastunut Adairiin, joka vahtii häntä mustasukkaisesti.

Olette unohtaneet jotain. Merirosvot ja aarteen. Kuka tällaista uskoo?

Sama se, mitä hänelle väitetään.

Hän saa kaksi miljoonaa kahden viikon päästä. Hän huomioi kaiken.

Odottelenko, että hän tappaa minutkin?

Sinua vahditaan koko ajan, lupaan sen. Kannan itsekin asetta.

Rauhoittavaa. - Et voi pakottaa häntä. Aie on järjetön, tiedät sen.

Sinä et taida päättää sitä, Max.

Hyvä on, olkoon menneeksi.

Mikä hänet saa ilmaantumaan niin varmasti? - Kaksi miljoonaa taalaa.

Kun hän ilmaantuu, tallennamme kaiken, mitä hän sanoo ja tekee.

Tämä on viimeinen mahdollisuus.

Viimeinen yritys.

Melkoinen kokoelma on syntynyt. - Niin onkin.

Mikä teki Sandrasta niin jännittävän?

En osaa sanoa.

lhmiset pystyvät hämmentämään niin helposti.

Olin luonut hänestä tietyn kuvan mieleeni.

Ehkä hain vain kiintopistettä.

Tämä suunnitelma ei ollut minun ajatukseni. Voit loukata itsesi.

Olen jo loukkaantunut.

Gilman on vaarallinen. Hän surmasi Sandran, koska se kannatti.

Hän surmaa sinutkin, jos tarvitsee.

Sehän on oikea ihme. En saata uskoa sitä todeksi.

Tietenkin menen sinne. Tahdon tavata Sandran.

Ymmärrän. Menen sinne heti, kun voin.

Kertokaa Helenille, miten iloinen olen.

Ja kiitos, kun soititte.

Kuulemiin.

Asianajajani soittivat Gilmanille. Hän on siellä parin päivän päästä.

Tämä on typerää. En halua, että menet.

Minun on tehtävä se.

Turhapa siitä on kinata.

En minä yritä alkaa komennella sinua.

Mutta pidäkin varasi.

Olet rakas, isä. - Niin sinäkin.

Ei tämä onnistu näin. Minähän sanoin jo...

Voi, kulta, olet kaunis.

Et saa nähdä minua vielä. - Saanpas.

Silmät, jotka näkevät sieluuni.

Huulet, jotka koskettavat omiani, kun olen iloinen tai surullinen.

Kädet kuin sillat, jotka yhdistävät meidät.

Adoptoimme hänet Chicagossa. Hän varttui hevostilallamme Kentuckyssa -

syrjässä muusta maailmasta.

Hän oli ujo ja hyväntahtoinen.

Oli hänellä tosin paljon sinun virettäsi.

Olet lähempänä häntä kuin oivallatkaan.

Gilman saapuu muutamassa tunnissa.

Ehdit vielä vetäytyä, jos tahdot.

Sandra, rakastatko minua? - Rakastan minä sinua.

""Rakastan sinua.""

""Rakastan...""

""Rakastan... sinua.""

En minä pakosalle lähde.

Tuli vain pieni romanssi väliin. Kyllä sinä saat rahasi.

Sovitaan sitten 40.

Mikä vene? Tuoko?

Selviääkö tällä perille asti?

Hän tulee.

Show alkaa.

Hei, Max.

John Gilman?

Minä olen. - Frank Adair.

Sandra...

John tässä.

Muistathan sinä minut?

Menisimmekö sisälle?

Hänellä on jotain mielessään.

Äiti.

Ole kiltisti...

Terve, John. - Helen. Siitä onkin aikaa.

Niin onkin.

On... On hienoa, että tulit. - Tämä on uskomatonta, oikea ihme.

Hän on hieman tolaltaan vielä ja kaipaa aikaa.

Hän tokenee kyllä, kun viemme hänet kotiin. - John.

Voisimmeko vaihtaa pari sanaa?

Hän oli ollut vedessä kai tunteja. Hän kellui hylynkappaleella -

harhaisena ja huonokuntoisena.

Toin hänet sitten tänne.

Mikset sairaalaan? - Lähimpään on 300 kilometriä.

Jos olisin lähtenyt purjehtimaan sinne, hän olisi kuollut.

Kaipa tuossa on järkensä.

Kiitos.

Kun hän tuli tajuihinsa, hän ei muistanut mitään, nimeänsäkään.

Koetin selvittää, mistä hän oli. Hän vain ei lähde saarelta pakollakaan.

Onko hän siis ollut sinun kanssasi täällä koko tämän ajan? - On.

Muisti palailee vähitellen, ja pääsimme Helenin jäljille.

Sinun ja Helenin on tiedettävä, mitä on tapahtunut, -

mutta yksi asia pitää käsittää.

Niin mikä? - Hän lienee muuttunut.

Hän on edelleen minun vaimoni. - Sanon vain, -

että ellei hän tahdo lähteä saarelta, minä en pakota häntä lähtemään.

Tämä ei onnistu. Ei onnistu. Tämä on typerää.

Tämä on epäuskottavaa eikä onnistu.

Minun olisi pitänyt olla Frank Adair.

Ajatus oli sinun, eikä se toimi.

Älä ruikuta. Juoni on käynnissä eikä enää voi perääntyä, -

joten hoidetaan homma.

Teen puhtaaksikirjoitetta. Älä häiritse.

Meidän täytyy korottaa panoksia. - En kuullut.

Korotetaan panoksia. Jos Gilman luulee menettävänsä Sandran iäksi, -

hän tekee virheen. Tiedän, miten hänet saa ansaan.

Puhutaan tulevaisuudesta. - Helppo aihe. Tahdon viedä Sandran kotiin.

Juuri siitä onkin puhuttava. Hän on onnellinen täällä.

Me tahdomme mennä naimisiin.

Hän on jo naimisissa. - Hän tahtoo avioeron.

Sitäkö sinä haluat?

Kuule... Tahtoisin puhua Sandran kanssa kahden kesken.

Se ei ole hyvä ajatus. - Miten niin? Olen yhä hänen miehensä.

Kyllä se käy, Frank. Haluan puhua Johnin kanssa.

Jospa menemme kävelylle rannalle.

On jo myöhä ja viileäkin. - John pitää minusta huolen.

Mikä ilme!

Kuherruskuukausi oli Mallorcalla. Päivät menivät moottorijahdilla, -

ja iltaisin joimme sangriaa ja minä tanssin flamencoa baaritiskillä.

Tein itsestäni täyden tomppelin.

Mutta se ei haitannut, koska olimme yhdessä.

Millainen aviopari me olimme?

llmapallohan kulkee ilmavirtojen mukana.

Sellaisia olimme, kuljimme tuulen mukana.

Olimmeko onnellisia? - Autuaallisen.

Minä palvoin sinua.

Adair osaa naurattaa minua. Osasitko sinä?

Muistatko koirasi?

Nauroit aivan kauheasti, kun leikimme koiriesi kanssa.

Mitä ne olivatkaan? - Bordercollieita.

Sinä siis muistat. - Helen kertoi.

Alan muistaa lapsuuttani Kentuckyssa. Helen opetti minua ratsastamaan.

Mutta kaikki muu on kuin muuri, jonka läpi en pääse.

Olet kokenut kovia. Muistat sitten, kun olet valmis.

Näen siitä unta vieläkin. Veneen räjähdyksestä.

Herään huutaen keskellä yötä.

Se oli tapaturma. Olet turvassa kanssani.

Olisi jo aika palata.

Alkaa olla myöhä. Haittaako, jos yöpyisin täällä?

Ei laisinkaan. Yövy vierashuoneessa.

Kiitos. - Sandra.

Saatatko vieraamme huoneeseensa?

Öitä. - Hyvää yötä.

Juoni ei onnistu, jos ilmaannut aina, kun hän pääsee lähelle.

Olen rakastaja. Hän odottaakin, että ilmaannun.

Hän ei tee mitään, ellei hän pääse lähelleni.

Onko kyse nyt hänestä vai meistä? - Mitä tarkoitat?

Vaarannatko henkesi vain kostaaksesi minulle?

Naurettava kysymys. - Pyydän vain, että olet varuillasi.

Älä mene liian pitkälle. - Sitten mitään ei tapahdukaan.

Meitä väsyttää, puhutaan huomenna. Saat vuoteen, minä menen sohvalle.

Ei, minä nukun sohvalla.

Tuon ilmeen minä tiedän. Naishuolia, eikö?

Mitä hittoa minä teen? Hän ei kuuntele mitään.

Arvaa, mitä voisit kokeilla.

Matelua. Se tepsii, naiset pitävät.

Ei hauska juttu. - Hyvinkin hauska.

Gilman ei ole huoneessaan.

Ei ole totta.

Käyn katsomassa. Olen kanavalla 4.

Tarkasta alue, Ernest. - Selvä, pomo.

Max, Gilman palasi huoneeseensa. Tule takaisin.

Hän on käynyt huoneellamme ja nähnyt peitot sohvalla.

Hän tietää, ettemme nuku yhdessä. - Ylireagoit taas.

Kasa näyttää vain varapeitteiltä. - Ei hän ole niin tyhmä.

Hän osaa kyllä epäillä jotain.

Paha juttu. - Niin, ei ole hyvä.

Välillä tuntuu, että olen ihan eksyksissä.

Varjoja on liikaa. On liikaa asioita, joita en muista.

Riittää, kun muistat, että sinulla on rakastava aviomies.

Tahdon viedä sinut kotiin. - Minä olen jo kotona.

Mikä on tilanne? - Missä olit? Nyt on pulma.

Mitä hittoa tyttö tekee? Gilman käy levottomaksi.

Mies haluaa lähteä ja viedä tyttö- ystäväsi mennessään. Max... Max!

Kuulut minun luokseni. Minä rakastan sinua.

Mutta minä rakastan Adairia. - Hitot hänestä. Lähde mukaani.

Sandra! Tule takaisin sisälle.

En tiedä, kuka helvetti olet tai mitä oikein touhuat, -

mutta Sandra lähtee mukaani. - Hän ei ole valmis.

Hän on valmis. Sinä itse et ole.

Sandra, mitä itse haluat?

Olimme naimisissa. Tiedät, minne kuulut.

Sandra... Sandra.

Mitä? Jos hän lähtee, tämä oli tässä.

Minä palaan ja tuon psykiatreja, poliisin, tuomioistuinpäätöksen...

Mitä vain tarvitseekin. Saan hänet takaisin.

Älä anna miehen nousta veneeseen, älä anna.

Loistavaa.

Se oli tosi lähellä. Hän alkoi luottaa minuun. Pilasit kaiken.

Tilanne oli vaarallinen. - Olisin voinut lähteä hänen mukaansa.

Olisit kahdessa vuorokaudessa ollut sisaresi seurana.

Olen pahoillani.

Poskelleen meni.

Yritimme sentään. Hyvä vain, että tämä on ohi.

Olen menettänyt yhden lapsen enkä kestäisi menettää sinuakin.

Helen, olen pahoillani.

Niin olen minäkin.

Missä Nicky on? - Hän taisi haluta olla hetken rauhassa.

Nicky!

Kuka sinä olet?

Kuka helvetti sinä olet?

Kuka minun sinusta pitäisi olla, John? - En tiedä, -

mutta sen tiedän, että sinä et ole Sandra.

Mistä sinä niin luulet? - Pitäisikö minun sanoa se ääneen? Aivan niin.

Näitte vaivaa, jotta tunnustaisin tappaneeni Sandran.

Helen on näemmä epätoivoinen.

Et ole vastannut. Kuka olet? Helenin palkkaama näyttelijäkö?

Minä olen Sandra. - Älä venkoile.

Jos Sandra olisikin ollut kaltaisesi, en ehkä olisi viitsinyt tappaa häntä.

Ei käy päinsä, että joku väittää olevansa Sandra.

Max!

Kaikki järjestyy kyllä.

Eipäs. Mikään ei ole enää ennallaan.

Nicky...

Oletko kunnossa? - Olen, olen.

Älä mene.

Oletko kunnossa, Nicky?

Mennään.

Nicky!

No niin, ovatko vesipullot täynnä?

Tuntekaa maa jalkojenne alla ja kyselkää. Siksi täällä ollaan.

Lähdetään sitten.

Nicky.

Mitä teet täällä? - Et vastaa kirjeisiini etkä puheluihini.

Ajattelin, että tapaan sinut vain, jos lähden safarille.

Minulla on nyt aikaa. Myin osuuteni firmasta.

Tahdon kertoa sinulle, mitä tunnen.

Ryhmä menee jo. - Kerron jotain itsestäsi.

Jos osun oikeaan, vietät päivän kaksin kanssani vaellusreitillä.

En halua leikkiä. - Olet allerginen suklaalle.

Lempikukkasi on gardenia. Rakastat tätä maata enemmän kuin mitään muuta.

Olet upein ja aidoin nainen, mitä olen koskaan tuntenut.

Panoksena ei ole nyt vain yksi päivä luonnossa.