Original subtitles

Ihminen on aina halunnut seikkailla, tutkia, etsiä ja löytää, -

mutta mistä kaikesta jäämmekään paitsi, jos aina lennämme?

Kisa ja seikkailu alkaa Turkista.

Lento Istanbulista Suomeen kestää alle neljä tuntia.

Entä jos tuon matkan kulkisi maata ja merta pitkin?

Seitsemän paria aikoo tehdä juuri niin.

He matkaavat Aasian rajalta takaisin Suomeen -

kuuden kohteen kautta. Reitti selviää vasta matkan edetessä.

Käytössä on rahamäärä, jolla matkan lentäisi.

Sitä me emme käytä. -Hyvin se menee. Älä huoli.

Ei aleta nyt tappelemaan.

Matkapuhelimia tai luottokortteja ei ole.

Heillä on vain rajattu määrä käteistä, kartta ja toisensa.

Tämän lisäksi jokainen haluaa saapua maaliin voittajana.

Hitto, hitto... -Nahkahousut!

Ah, mikä tuoksu. -Kirjaimellisesti mikään ei mene hyvin.

Elämäni paras päivä!

Tervetuloa mukaan. Tämä on Race Across The World Suomi.

Kisaajat ovat saapuneet Belgian Bruggeen.

Kisa on tiukka. Jenni ja Samppa ovat kirineet -

kärjessä viihtyvien Sinin ja Sergeyn kannoille minuutin erolla.

Budjettierot ovat suurempia, ja töitä on tehtävä -

jotta rahat riittävät kilpailun loppuun saakka.

Ennen kilpailun jatkumista ehdin jutella parien kanssa.

Sini ja Sergey. Olette taas ensimmäisiä.

Käykö johtoasema jo tylsäksi?

Ei kyllä käy. Aikamoista rallia 24/7.

Joka kerta ollaan yllätytty, kun sivu on avautunut, ja se on ollut tyhjä.

Turkuun on vielä matkaa. Jos katsotte reissua taaksepäin, -

mitkä ovat kohokohtia?

Niitä on monta. -En muista mitään.

Yhden elämän verran ollaan kohta reissattu.

Pakko sanoa, että Istanbul on yhä mielessä. Ei osattu vielä mitään.

Velingrad myös. Siellä tutustuttiin ensi kertaa paikallisiin ihmisiin.

Oltiin töissä ravintolassa, jossa oli ihana tunnelma.

Omistaja otti meidät lämpimästi vastaan. Se oli ensimmäinen -

kohtaaminen, joka todella ilahdutti.

Pääsee tutustumaan ihmisiin, joihin ei muuten törmäisi.

Olen oppinut itsestäni sen, etten aina tarvitse viihdejärjestelmää.

On ollut mieletöntä tuijottaa ikkunasta junassa.

Opin sen, että haluan nähdä Euroopan juuri junalla.

Aikaisemmin olen aina lentänyt. Jos en olisi tässä nyt, -

mä olisin toimistolla. On etuoikeutettua -

saada mennä Euroopan halki mun ystävän kanssa -

ja nauttia kaikesta. Joka päivä ollaan uudessa maassa.

Nähdäänkö me teidät Turussa? Tarkentava kysymys:

nähdäänkö teidät ensimmäisenä?

Kyllä me nähdään sut Turussa, jos sä tulet paikalle.

Se on enemmän minusta kiinni.

Kyllä me ollaan Turkuun matkalla. -Nähdään siellä.

On kiva olla kisassa. Kaikkemme tehdään, että päästään Turkuun.

Jenni, Samppa. Toisella sijalla.

Eikö tämä ole jo teillä teemana? Katsotte niin läheltä sitä, -

kun Sergey ja Sini lipsuu teidän sormienne välistä.

Ollaan aivan kannoilla.

(Jenni:) Nyt on enää se minuutti. (Ernest:) Se ratkaiseva.

Samppa, oletko sä katsonut -

näitä teidän läpikulkemia kaupunkeja arkkitehdin silmin?

Oletko päässyt ihastelemaan erilaisia rakennuksia?

Siltä on vaikea välttyä, vaikka vauhti on ollut päällä.

Totta kai on ollut kiinnostavaa nähdä läpileikkaus -

Aasian puolelta tänne länsirannikolle saakka.

Kiitos. Oli ilo kuulla teidän matkasta. Nähdään Turussa.

Joonas ja Eemeli. Teilläkin on mennyt aika vahvasti. -Verrattain.

Mikä on päällimmäisenä mielessä -

jo menneestä matkasta?

Mun kohokohta oli ehkä näistä etapeista tähän asti Bled.

Se oli ehkä tähänastisista kaupungeista kaunein, -

ja mä olin sitä ennen sairastanut pari päivää. Siellä tuli -

elämänvoima takaisin.

Mun kohokohta oli Plovdivissa kotimajoitus Marianan luona.

Kaikki kohtaamiset ystävällisten ihmisten kanssa on ollut parasta.

Toivotan teillekin lämpimästi onnea loppureissulle.

Nähdään Turussa. -Kiitos. Nähdään Turussa.

Moi, Ella ja Vivi. -Hei!

Edelleen kisassa mukana. -Nipin napin.

Onko semmoinen olo? -On vähän, mutta ollaan kuitenkin messissä.

Miltä taloustilanne vaikuttaa?

No... Ei me nyt ihan vielä PA olla. Vai oletko eri mieltä?

On meillä aika vähän rahaa. -Mihin rahat ovat menneet?

Majoituksiin. Hyviä ideoita on paljon, mutta ne ei aina toteudu.

Kerro joku idea. -Yritetään aina päästä halpaan hostelliin.

Täällä on kuitenkin hirveä kuhina, ja paikat on täynnä.

Ollaan aina jouduttu menemään suunniteltua kalliimpaan paikkaan.

Millä eväin te kaksi selviätte Turkuun asti, -

niin että rahat riittävät ja välit pysyvät hyvinä?

Mä en epäile meidän välejä ollenkaan. Ne vahvistuvat täällä.

Rahan kanssa on ongelma. Ehkä töihin olisi kiva päästä vielä.

En mä tiedä... Asenteella. Tämä on loppua kohden asennekysymys.

Viimeinen oljenkorsi on, -

että laitetaan rinkat maahan ja aletaan liftata. -Okei.

Kuulostaa siltä, että teillä on suunnitelmat A:sta D:hen.

On meillä Ö:kin. -Kaikki löytyy.

Onnea loppumatkalle, ja nähdään Turussa. -Kiitos.

On aika paljastaa seuraava kohdekaupunki.

Mihin tiemme vie? Hampuri!

Takaisin Saksaan. -Germany.

Hampuri on Saksan toiseksi suurin kaupunki -

ja tärkeä satama- ja liikekeskus.

Kaupungissa modernit ja historialliset alueet -

lukuisine kanaaleineen yhdistyvät toisiinsa, -

ja se tunnetaan kulttuurista, museoista sekä yöelämästä.

Bruggesta Hampuriin pääsee joko Saksan tai Alankomaiden kautta.

Minuutin erolla lähtevät kärkiparit punnitsevat vaihtoehtoja.

Jos päästäisiin tänään lähelle töihin ja seuraavana aamuna...

Se on isoimpia kaupunkeja Saksassa.

Varmasti menee junia aamulla.

Mennäänkö katsomaan Amster- damia? Sieltä voi saada työtä -

ja ilmaisen majoituksen.

Ehdottomasti otetaan työpaikka. -Vielä ei olla pizzaa syöty.

Suunnitelma A on, että lähdetään Brysselistä Düsseldorfiin -

pizzeriaan töihin. Sieltä lähdettäisiin aamutuimaan -

ensimmäisellä junalla Hampuriin.

(Jenni:) Nyt ne on meidän vihollisia!

(Sergey:) Hampurin rautatieasemalla nähdään!

Laitoin parempaa suihketta, ei tule tippaakaan hikeä. (Naurua.)

Myös Joonas ja Eemeli ovat saaneet matkasuunnitelman tehtyä.

(Eemeli:) Koitetaan saada meidän ystäviin yhteys.

Jos ne pystyisi jeesailemaan meitä siellä.

(Joonas:) Tämä on ihan hyvä reitti.

Hampuri... Takaisin Saksaan.

(Eemeli:) Kiva mennä Damin kautta. Sitä vähän odotan.

Amsterdamia olen odottanut, ja nyt se toteutuu.

(Sorsan kääkätystä.) (Eemeli:) Naureskelee...

Kilpailun kuudes etappi on alkanut.

Viimeisenä matkaan lähtevät Vivi ja Ella eivät lannistu jumbosijastaan.

Mehän ollaan jo käytännössä Turussa.

Kenen tahansa rengas voi puhjeta -

tai juna jäädä raiteelle jumittamaan. -Niin, meidän.

Me mennään töihin Brysseliin. Sieltä sitten Amsterdamiin yöksi.

Kauankohan matka kestää? Varmaan alle tunnin. -Ehkä joku tunti.

Mitä? - Tämä juna ei mene Brysseliin.

Miksei? - Tämä menee rannikolle.

Oletko varma? - Mitä?

Anteeksi, eikö tämä juna mene Brysseliin? - Ei.

Se menee toiseen suuntaan.

Missä Brysselin-juna on? - Se lähtee nyt laiturilta viisi.

Mennään vitoselle. Mene vitoselle. -Ei täältä mahdu!

(Ella:) Alas. Vitoselle, vitoselle, joo joo! Juokse, juokse.

(Ella:) Ei! Juokse siihen väliin. Äh...

(Vivi:) Oh my god...

(Ella:) Miksei ikinä mikään voi mennä kivasti?

Mä en jaksa enää. Tämä on niin ärsyttävää. Mikään asia...

Mikään asia ei mene putkeen.

Onneksi se sanoi, ettei jääty siihen.

Pitäisi kymmenen sekunnin välein kysyä, onko juna varmasti oikea.

Ollaan aika pahoja säheltäjiä. Se on fakta. -Molemmat.

Mutta mä yritän löytää sisäisen zenin.

Sitten sanon Viville, että kaikki kyllä järjestyy. -Kyllä se sieltä.

En tajua, miten me ollaan näin epäonnisia.

Tuo olisi pieni juttu yksittäisenä tapauksena, -

mutta sitä tapahtuu jatkuvasti.

Myös Sampalla ja Jennillä on jännittävää, -

sillä edessä on tiukka junanvaihto Gentissä.

Seuraava? - Seuraava asema.

Miksi pysähdytään? Ei näy laituria vielä.

Eikö sua muka stressaa yhtään?

Mun ei kannata sanoa yhtään mitään tässä kohtaa, -

koska se, että mä ilmaisen huoleni, ei lisää tämän junan vauhtia, -

mutta se lisää sun kierroksia.

En muista, milloin olisin hermostunut.

Kun on pienten lasten kanssa säätänyt viimeiset 25 vuotta -

ja ollut erilaisissa johtavissa asemissa, -

hermojen menettäminen ei ole oikeastaan vaihtoehto.

Olemme kai jo lähellä seuraavaa pysäkkiä. - Kyllä.

Yhdeksän minsaa...

Muakin oikeasti ressaa, mutten viitti näyttää sitä.

(Jenni:) Ja mennään.

(Samppa:) 10, 9, 8.

Jossain tuolla.

(Jenni:) Nonni.

Tässä on kolme minuuttia aikaa vain seisoskella.

Tuolla lapset vilkuttaa junalle. -Vilkutetaan mekin.

(Jenni:) Menetkö sä nyt? -Joo.

Brysselissä Sini ja Sergey ovat vaihtamassa junaa Düsseldorfiin.

Mitä maksoi liput, Sini? -92 euroa kappaleelta.

(Sergey:) Ehkä hyvä mennä duuniin. Saksan junat on... -Tosi tyyriitä.

(Sergey:) Essen HBF 3A.

(Sergey:) Täällä on pienimuotoinen hässäkkä.

(Sergey:) Voi ei... -Ollut kiire junaan.

Katso. 9432. Meidän pitää mennä sinne. -Eiköhän lähdetä.

(Sergey:) Ja vielä on edessä turvatarkastus.

(Sini:) Siinä lukee "Pariisi pohjoinen."

(Sini:) Ehkä se tulee ennen... -6A, 5A.

Junien laiturit vaihtuivat. - Taas! Okei, laituri seitsemän.

(Sergey:) Kolmatta kertaa vaihtui laituri.

Joka kerta kun juna tulee... -Jengi seisoo.

Toi yksi meni liukuportaisiin. -Siihen ette voi jäädä jonoon.

Oh my god...

Kuinka pääsemme tuolle puolelle?

Pitääkö meidän mennä jonoon vai? Täh? Mutta jos me ei olla tultu...

Menkää suoraan ja sitten oikealle.

Oh my god! **** mikä asema! -Tämä on asema suoraan helvetistä.

Tämä on katastrofi.

Anteeksi! Anteeksi!

Tuossa. Tuolla! -3, 4, 5, 6, 7. Tarvitsen konjakkia, en aamukahvia.

Onpa stressaavaa.

Hei! Onko tämä vaunu 27?

Brysselin juna-asemalla oli jonkin sortin työmaa, -

koska laituri vaihtui kolme kertaa.

(Sini:) Kyllä siinä sydän kerran jätti lyömättä.

Ja kun on kalliit liput, ei haluaisi ostaa uusia.

Sinin ja Sergeyn suunnatessa Saksaan -

muut suunnistavat Amsterdamiin.

Ollaanko nyt Hollannissa? -Mentiin just rajan yli.

Uusi maa taas. -Jo kymmenes maa muuten.

(Joonas:) Amsterdamissa olen halunnut käydä jo pitkään.

Se vaikuttaa kauniilta ja liberaalilta kaupungilta.

Hei, puhutteko englantia? - Kyllä.

Voisitteko auttaa vähän?

Joonas ja Eemeli saavat yhteyden -

Amsterdamissa asuvaan Mikkelin-tuttuunsa.

Moikka, Jonne! -Moi, moi!

Onko teillä ohjelmaa tänään?

Oltiin lähdössä yhteen puistoon, mutta suunnitelmat voi joustaa.

Pystyisittekö jeesaamaan meitä esimerkiksi majoituksen kanssa -

siellä päässä? -Totta kai.

Jonne ja Nina lupasivat yöpaikan heidän luotaan.

He kysyivät, onko meillä pyöriä. Sanoin, että ei ole.

He ehkä hommaavat polkupyörät kaupunkiin tutustumista varten.

Pyöräily on siellä suosittua ja helppo liikkumistapa.

Nähdään pian. Ihanaa, kun voitte auttaa. Hyvä. Kiitos, moi moi.

Tässä on teille suomalaista suklaata. Voitte jakaa.

Ilman teitä olisimme ilman majapaikkaa ensi yönä.

Hyvä. Maassa maan tavalla. -Maassa maan tavalla.

(Ella:) Oh my god, upee! Mennään siihen eteen.

Otetaan meistä... -Me ollaan niin jonneja!

Niin turren näköisiä. Yks, kaks, kolme, Brysseli! -Älä!

(Ella:) Työvuoro Brysselissä alkaa 20 minuutin päästä.

Viviä jännittää mennä töihin. Kerrotko, miksi?

En ole päivääkään tehnyt asiakaspalvelijan töitä.

Hauskaa päästä kokeilemaan.

(Ella:) Uusi... Uusi asia.

Hei, hauska tavata. - Tervetuloa, hauska tavata.

Sinulla on kuulemma meille töitä. - Totta kai.

Voitte työskennellä tarjoilijoina. Tulkaa yläkertaan kanssani.

Kysykää, saako lautasen viedä pois ja miten asiakas haluaa maksaa.

En ole tarjoillut mutta olin 3 vuotta moottorikerhon kahvilassa töissä.

Niin mä vähän pärjään ehkä.

Ella, sä saat sitten ohjeistaa mua.

Hei, saanko viedä lautasenne pois?

Ihana Ella. Se hyökkää heti pöytiin.

Saanko viedä tämän? - Hei, saanko viedä lautaset pois?

Ella, kato mä teen töitä.

Anteeksi.

Hyvää iltapäivää. Tässä on ruokanne. Sama annos.

En oikeesti tiedä, mitä mä teen. Sä tykkäät tästä.

Kolme kertaa Coca-Cola Zero.

Okei, apua...

En tiedä, mitä pitää tehdä.

(Vivi:) Jouduin kassakoneelle, mutta mun matikka ei siihen riittänyt.

Sä olet kokenut konkari. Mä vielä ujostelin, mutta ihan hyvin se meni.

Nyt mä olen tarjoillut. -Ajatella.

Kun tekee jotain, mitä ei ole ikinä tehnyt, -

vaikka se olisi pienikin juttu... Oho. Sinne hän menee.

Haluatteko maksaa?

Nämä ovat heille.

Hei!

(Samppa:) Meillä on 15 minuuttia aikaa.

Kilpailun kuudes etappi on käynnissä. Tiukat junanvaihdot -

jatkuvat viehättävällä Antwerpenin asemalla.

On hieno asema. Menee eri tasoissa nämä raiteet.

Päällekkäin ja ristiin rastiin.

Anteeksi. - Voinko auttaa?

Tarvitsemme liput Amsterdamiin. - Amsterdamiin?

Raide on siis 22. - Tästä alas ja taas portaat alas.

Tästä kestää vain viisi minuuttia. - Hyvä.

Menette tästä alas ja siellä on laituri 22. - Kiitos paljon!

(Jenni:) Ihan loistava tyyppi. Ihana.

(Jenni:) Hyvä, että vietettiin vähän aikaa sillä kauniilla asemalla.

Ystävällinen paikallisen VR:n henkilö opasti meidät raiteelle.

Samppa ja Jenni ovat päivän viimeisessä junassa, -

joten on aika alkaa kalastella majoitusta.

Hei, Jope, Samppa tässä.

Löytäisitkö jonkun, joka asuu lähellä keskustaa ja olisi valmis -

majoittamaan kaksi hippiä lattiallaan?

Ehdottomasti! Soitan takaisin.

Hän on meidän ystävämme. Tapasimme Burning Manissa.

Meille muodostui yhteisö, jossa kaikki auttavat toisiaan.

Se toi ihmiset yhteen ja nyt heille on helppo soittaa.

Se oli saunanrakennusprojekti, ei bileet. Pientä puuhaa lomallakin.

On suomalaista rakentaa saunaa, ja aavikolla se on jännää.

Se oli ensimmäinen yhteinen reissu.

Stressaava reissu, koska siellä oli mutakaaos.

Hautauduimme liejuun.

Väsyneenä, nälkäisenä, märkänä -

tai hikoillessa kumpikaan ei lamaannu.

Muut rupeaa murtumaan, eikä meillä tunnu missään.

Toivottavasti on vaikeita olosuhteita tulossa, niin päästään loistamaan.

Jäi kyllä edelliseltä etapilta hampaankoloon.

Käytiin vielä katsomassa, missä mentiin väärin.

Se oli kymmenestä askeleesta kiinni, ettei oltu ensimmäisiä.

Ei olisi pitänyt kysyä neuvoa tällä kertaa. Suunta oli väärä.

Hampaankolossa on, joten toiveissa olisi päästä piikkipaikalle.

Toisaalta nyt on tärkeintä, että pysytään pelissä mukana.

Joonas ja Eemeli ovat sopineet Amsterdamiin -

ystäviensä Jonnen ja Ninan kanssa tapaamisen aseman edustalle.

Ei auta kuin odotella. -Käyn toiselta puolelta katsomassa.

Tossa! Ne tulee tuolla. Tuolla. (Pyörän kellon kilinää.)

Moi! -Moro!

Onko Mikkeliin mänijöitä? -Moi! Kiva nähdä.

Olen tuntenut Jonnen yhtä kauan kuin Eemelin.

He pystyvät varmasti näyttämään -

oikeaa Amsterdamia.

(Joonas:) Miten menee? -Hyvin. Pelottaa vaan ihan hirveästi.

Oikeastiko? -Mites sulla?

(Jonne:) Kerrotko vähän tästä? -Tässä voi kiipeillä.

Päästiinkin leikkipuistoon juoksuradalle juoksemaan.

(Liukumäen kitinää.) Tadaa!

Ylävitoset. Hyvä.

Mun perhehaave on... Ihan perus eli kaksitoista lasta.

Ei... En mä tiedä. Perhehaaveeseen -

sisältyy lapsi tai lapsia. En osaa sanoa.

Koska ollaan ikätovereita, puhutaan Eemelin kanssa nähdessämme -

perhehaaveista tai suunnitelmista, että mitä siihen liittyy.

On tajunnut, että työ, vaikka se mahtavaa onkin, on vain työtä.

Tuntuu, että elämä on jossain muualla lopulta.

Omissa ystävissä ja läheisissä -

kiteytyy ainakin oman elämän tärkeimmät asiat.

(Eemeli:) Tultiin Muumitaloon. Jonttu nukkuu täällä.

(Lapsi:) Täällä! -Siellä on Jontun paikka.

Joonaksen ja Eemelin nauttiessa ilmaismajoituksesta -

tutkivat Sini ja Sergey omaa rahatilannettaan.

(Sini laskee rahoja mumisten.) Mitä mä sanoin? -800.

900... -Oho. Onko meillä vielä tonni jäljellä?

Ei kun 1 100.

Yhtäkkiä meillä on 1 100, kun mentiin säästölinjoille.

Kannatti mennä säästölinjoille! Olemme rikkaita!

Yhdessä kohtaa podin huonoa omaatuntoa rahankäytön takia.

Nyt ollaan käännetty kurssi, -

ja se on tuonut itseluottamusta.

Kunhan vähän katsoo rahankäytön perään, -

voi pärjätä jopa tosi hyvin.

(Sergey:) Kolme tähteä. Enteilee hyvää.

Hyvistä enteistä huolimatta Sini ja Sergey pelkäävät, -

että onni saattaa kääntyä ikävän haverin takia.

Meidän paha silmä meni rikki. Olisikohan pizzeriassa liimaa?

(Sini:) Ollaan oltu siinä uskossa, että Istanbulista ostama -

paha silmä on pitänyt meidät kärjessä.

(Sini:) Kuin katsoisi haavoittunutta ystävää. Tuntuu tosi pahalta.

Ostimme pahan silmän päivää ennen kuin lähdettiin reissuun -

pienestä ruokakaupasta Istanbulista.

Päätettiin laittaa sellaiset meidän reppuihin, -

jos ne vaikka suojaisi meitä loppuun asti.

Kreikkalaisen tai turkkilaisen historian mukaan tämä suojaa -

kaikelta pahalta.

Ja Janakkaloilta. (Naurua.)

Ja myös pojilta! Ja Ellalta ja Viviltä. Eli siis kaikelta pahalta.

Toivottavasti saadaan tämä takaisin paikalleen.

Brysselissä Vivin ja Ellan työkeikka huipentuu vohvelien tekemiseen.

Pitääkö laittaa tämä tänne? -Ei saa tulla hiuksia.

Belgialaisia vohveleita. Tämä on rapea ja tämä makea.

(Ella:) Aivan ihana työpaikka. Jos en olisi töissä Suomessa, varmaan -

sanoisin soronoo Suomelle ja muuttaisin tähän vohvelikahvilaan.

Työntekijät olivat ihania ja avuliaita.

Tästä tuli hassu! - Hieno. Lisään vähän.

Kiitos paljon, että saimme tulla tänne töihin.

Ilo oli meidän puolellamme. Kiitos teille.

Olen onnellinen, että tultiin tänne. -Oli tosi siistiä.

(Ella:) Nyt jatketaan Amsterdamiin.

Ehkä ajallisesti olisi fiksumpaa lähteä muualle, mutta -

ollaan tehty aika paljon pelillisiä ratkaisuja ja liikkeitä, -

niin nyt eletään hetki itsellemme.

En tajunnut, että se joki on näin iso. -En mäkään.

(Sergey:) Tämä on se Reinin joki. Hei vau.

Düsseldorfissa Sini ja Sergey yrittävät pelastaa onnenkalunsa.

On my god, ei...

Olemme tulleet supermarketiin etsimään pikaliimaa.

(Sini:) Hei siellä, jes. -Onko tämä vielä halvempaa?

(Sini:) Lukeeko siinä "keramiikka"? -Lukee.

(Sini:) No niin. Täydellinen.

(Sergey:) Oi! Oi...

Tosi söpöjä!

(Sergey:) Onko kirurgi valmis? Potilaalle laitetaan yksi implantti.

(Naurua.) 150 cc.

Nämä kynnet ei oikein tee tästä...

Tadaa! -Operointi on mennyt erittäin hyvin.

Tuli tosi hyvä fiilis, koska me uskotaan näihin juttuihin.

Pelättiin jo epäonnea. Toivottavasti ei, koska on enää vähän matkaa.

Nyt se on taas ehjä, ja uskon, että hän johdattaa meidät -

ykköspaikalle tälläkin kerralla.

Kippis! Tärkeälle tehtävälle. -Selvittiin.

No niin. Amsterdam! -Jee!

Ei osteta nyt lippuja. Junaan saa aina lippuja.

Sampan ja Jennin harmiksi ei löytynyt ilmaista majoitusta, -

mutta junassa tavatut nuorukaiset auttavat hostellin kanssa.

Huomenna meidän pitää olla Hampurissa.

Olemme jo oikealla kadulla. - Se on sadan metrin päässä.

Kiitos paljon! Oli kiva tavata. - Onnea kisaan!

Kiitos. - Nauttikaa Amsterdamista.

Tässä huoneessa ei tällä hetkellä ole muita kuin me.

Siellä on meidän lokero. Ihan kuin oltaisiin veneessä tai laivassa.

Tai päiväkodissa. -Tai päiväkoti... (Naurua.)

Sinne menevät päiväkotilapset Jenni ja Samppa, Sanni ja Jemppa.

Ennen illan työvuoroa pariskunta tutustuu kaupunkiin.

Jos kysyisit, miksi jokaisen talon yläosassa on palkki, -

mistä roikkuu koukku ja vinssisysteemi...

Saako niillä sohvat ja flyygelit ullakkohuoneistoihin?

(Jenni:) Se on sitä varten, -

koska porraskäytävät on niin kapeita noissa taloissa.

Suojele niitä ranuja. Ne on arvokkaita.

Onneksi suvussa on maataloihmisiä, niin käteni ovat kuin lapiot.

Siellä ollaan likkaporukalla lähdetty veneilemään.

Me ei ajeta moottoripyörällä Euroopan halki.

Entäs jos purjehditaan ja lähdetään talveksi aina -

Välimerelle? -Sehän on pelkkää ressiä.

Kun on nähnyt, miten sä ressaat kaikennäköisistä asioista, -

niin sitten vielä olisi purjevene...

Niin missä kohtaa se rentoutuminen tapahtuu? -Hyvä pointti.

Konseptina pakuelämä kiinnostaa. Vähän voisin hurahtaa siihen.

(Jenni:) Se voisi olla meidän tyyppisintä.

Jee, pridelippu! Ollaan homokadulla, ihanaa. Rakkauskatu.

Düsseldorfissa Sini ja Sergey jatkavat hyvällä taktiikalla -

eli töitä tehdään aina kun voidaan.

Tänään kokataan. Toivottavasti päästään tekemään pizzoja.

Hei! - Tervetuloa meidän pieneen ravintolaamme.

Se on kaunis. Hauska tavata. - Hei, kaikki.

Tulimme töihin. Olen aina halunnut työskennellä keittiössä.

Se on ollut haaveeni.

Eihän se yllätyksenä tullut, että jos kokiksi yrittää päästä, -

niin muurahaisen tasolta aloitetaan. Uunia sitten pestiin.

(Sergey:) Onko lämmin? -Aika lämmin joo.

(Sini:) Päästiin kunnolla pinttynyttä rasvaa hinkuttamaan irti, -

mutta kyllä se hyvin irtosi.

(Sini:) Rakastan, kun lika lähtee.

Teillä ei ole koskaan ollut näin puhdasta uunia.

Eikös Anthony Bourdainkin mennyt ensin ravintolaan tiskipojaksi?

Uskon, että kohta siirrytään evoluution pyramidissa.

Myös Sampalla ja Jennillä on ravintolahommia.

Jennillä on kokemusta keittiötöistä, Sampalla ei.

Yleensä mä laitan ruokaa, Samppa tiskaa.

Osaan kyllä kluutia käyttää myös. -Mä en osaa fritata tai mitään.

Hei! Jenni. - Samppa.

(Jenni:) Tuolla noi frittaa, sitten poika vie tonne...

Tervetuloa Amsterdamiin!

Olen Tessa ja tämä on Amsterdamin kiireisin leipäbaari, Van Dobben.

Kumpi jää keittiöön ja kumpi menee tiskille?

Minä en tiedä mitään keittiöstä. - Minä menen keittiöön, hän tiskille.

Mene sinä tiskille. He neuvovat sinua.

Työntekijä naureskeli kuullessaan, mitä alan tehdä.

Otetaan leipä ja sen päälle kahdella kädellä täytteitä.

Rauhaniemen sairaalassa olin suurtalouskeittiön tiskarina.

Sitten olen ollut palvelutiskeillä eri kaupoissa töissä.

Lisää, lisää, lisää! - Lisää, lisää!

(Jenni:) Tulee vanhat ajat mieleen. Oli aina -

tarkoitus olla niin hyvä ja ahkera, että voittaisin -

kovimpien konkareiden suosion.

Voisit siivota tuon pöydän.

Kuin hanska.

Sinä teet hampurilaispihvejä. - Jes!

Ota yksi pihvi, käännä se ja sitten litistä.

Tasapaksuiseksi joka puolelta? - Se olisi oikein kiva.

Ihanan terapeuttista. Ihan kuin tekisi savityötä.

Miten sulla menee? -Mulla menee hyvin.

Mä olen artesaanilihalätynvääntäjä. Jokainen lätty on rakkaudella...

Etupuolella ei ole aikaa mihinkään rakkauteen. Se on tanner.

Mitä siihen jäät sitten höpöttelemään? Mene jo.

Tessa on ylpeä, kun se näkee, että olen tehnyt ihan ittekseni.

Katso, mitä olen tehnyt!

Tässä on meidän lähipuisto suoraan edessä. -Minä vain täällä kilistelen.

Sampan ja Jennin huhkiessa ovat Joonas ja Eemeli -

päässeet kaupungin toisella laidalla lomatunnelmaan.

(Joonas:) Tämä on mukavaa. Menee reissun parhaisiin kokemuksiin.

(Eemeli:) Rento fiilis, kun ei tarvitse stressailla mistään.

(Joonas:) Ihanaa olla myös ajattelematta karttaa.

Katsoo vain perävaloja ja menee niiden mukana.

(Jonne:) Tämä on magee kanaali. (Joonas:) Oho.

(Jenni:) Opin, että tämä kuuluu kaataa täyteen.

Olkaa hyvä.

Laita se tuohon.

Ravintola oli todella täynnä. Kun mentiin, oli ihan hirveä -

ruuhka käynnissä. Sitten kaksi vanhempaa konkarirouvaa, -

jotka tasan tarkkaa tietää työnsä, vähän aluksi -

katsoi myrtsinä, mutta niidenkin kanssa lopuksi heitettiin läppää.

Vilkutettiin vuoron päätteeksi.

No niin. Paljon kiitoksia.

Tämä on teille. - Kiitos paljon!

Tämä kroketti on vasikkaa.

Tämä on nautaa ja tämä juustoa.

Mä näitä muutaman tein. Mitä lie, mutta hyvää on.

Huomaatko muuten, että yhdestä koukusta... -Diskopallo.

Nyt selvisi, mihin niitä tarvitaan.

Onko tässä mozzarellaa? - On.

Mitä tämä toinen juusto on? - Goudaa.

Oi, rakastan goudaa.

Illan laskeutuessa Sini saa vihdoin ylennyksen siivoushommista -

unelmatyöhönsä pizzan paistoon.

Minua pelottaa. Tämä näyttää ihan kauhealta.

Se on täydellinen.

Vähän lisää juustoa. Pidän siitä, miten ajattelet.

No niin. - Malja sinulle.

Toivottavasti maistuu. - Takuulla.

Ja toivottavasti voitatte kisan. - Kyllä!

Mihinkäs mennään? -Tämä on hyvä. Ruis-ravintola.

Mitäs täällä pitäisi nauttia? -Olut saattaisi maistua.

On tuntunut ihan vapaapäivältä.

(Eemeli:) Otetaanko Mikkelille? -Mikkelille, näin.

Tilattiin oluiden kanssa bitterballenit, mitkä on niin kuin -

lihakastiketta friteerattu taikinan sisään.

Se on paikallinen herkku. Hauskan makuinen.

Tuli pyöräillessä ihan mieleen... -...Tour de Saint Michel!

Letkassa kun ajaa, niin heti tulee mieleen. -Kohti kaljaterasseja.

Tällä porukalla on Mikkelissä ollut Tour de Saint Michel -pyöräkilpailu.

Siinä ajetaan terassilta toiselle, ja jokaisella otetaan olut.

Kymmenen vuotta sitä tehtiin, mutta nyt se on ollut tauolla.

Tuli mieleen, että tällä porukalla ollaan touhuiltu.

Rahapulan näännyttämät Ella ja Vivi ovat myös Amsterdamissa.

Ihanaa, Amsterdam! Uusi maa. -Ja budjetti on nolla.

(Ella:) Voitais syödä ihan kunnolla.

Pitää katsoa, että jää rahaa junaan, että päästään pois.

(Älähdys ja naurua.)

(Ella:) Apua...

Miksi sä kaaduit? -En mä tiedä. Mun nilkka vaan petti alta.

Mä on niin loppu. Enkä mä pääse ylös täältä. Apua...

Au... Mun jalat ei kanna enää. (Väsynyttä naurua.)

Mennään nukkumaan.

Miten meillä menee? -Niin hyvin, että Ella flomasi keskellä katua.

(Ella:) Huomenna halvalla junalla eli kolmella vaihdolla Hampuriin.

Edelleen mitä vain voi tapahtua.

Jos jonkun juna jää johonkin tai tulee väärä vaihto...

Kisataan loppuun asti.

Tultiin kunnon turisteina katsomaan Punaisten lyhtyjen alue.

Mitkä fiilikset?

En tiennyt, mitä odottaa, mutta täällähän on perheitäkin.

Ihan perus vappuisa tunnelma.

Tämä on nimenomaan jotenkin vappuisa.

(Eemeli:) Tour de Saint Michel Dam-edition.

(Ella:) Tultiin hostelliin, joka maksoi 100 euroa kahdelta.

Ja mehän ollaan sekasalissa.

Tämä oli ainut asia mun listalla, mihin en suostu.

(Ella:) Ollaan periaatteessa suoraan täällä Punaisten lyhtyjen alueella.

(Vivi:) Eli seksikadulla.

Täällä me ollaan. -Se vaikuttaa, millaisia tyyppejä on.

Jos ei ole turvallinen olo, en halua olla. Tapasin tyypit, ja ne on ok.

Nukun muutenkin täällä näin...

Ainakin me ollaan yritetty. Kaikkemme ollaan yritetty.

Hei, hyvää yötä. -Hyvää yötä... (Naurua.)

Taisinkin sanoa, että matka Damista Hampuriin on täynnä vaikeuksia.

Tämä päivä on kirottu.

Toivottavasti pahan silmän rikkoutuminen -

ei ole syynä tähän epäonneen.

Yksi euro... Kaksi euroa...

Me pudotaan ihan ansiosta, koska tehtiin huono valinta.

Tekstitys: Kanerva Airaksinen Iyuno