Original subtitles

Ihminen on aina halunnut seikkailla, tutkia, etsiä ja löytää, -

mutta mistä kaikesta jäämmekään paitsi, jos aina lennämme?

Kisa ja seikkailu alkaa Turkista.

Lento Istanbulista Suomeen kestää alle neljä tuntia.

Entä jos tuon matkan kulkisi maata ja merta pitkin?

Seitsemän paria tekee juuri niin.

He matkaavat Aasian rajalta takaisin Suomeen -

kuuden eri kohteen kautta.

Reitti selviää matkan edetessä.

Käytössä on raha, jolla saman matkan lentäisi.

(Laura:)Sitä me emme käytä. (Antti:) Hyvin se menee.

(Ella:) Ei aleta nyt tappelemaan.

Pareilla ei ole kännyköitä tai luottokortteja.

Heillä on vain rajattu määrä käteistä, kartta ja toisensa.

Tämän lisäksi jokainen haluaa saapua maaliin voittajana.

(Laura:) Hitto... (Sini:) Nahkahousut!

Ah, mikä tuoksu. -Kirjaimellisesti mikään ei mene hyvin.

Elämäni paras päivä!

Tervetuloa mukaan. Tämä on Race Across The World Suomi.

Neljäs etappi on antanut mahdollisuuden hengähtää -

ja tutustua rauhassa nähtävyyksiin -

sekä ranskalaiseen kulttuuriin.

Huomenna on kuitenkin edessä tiukka kilpailu Le Havreen.

Muiden ollessa Pariisissa ovat Joonas, Eemeli, Antti ja Saga -

matkustamassa Roueniin, -

joka on huomattavasti lähempänä etapin määränpäätä Le Havrea.

Samppa ja Jenni kartuttavat matkakassaansa baaritöillä.

Se on muuten harmi, että nykyään puuttuu Suomesta -

naisille tarkoitettu erotiikkaliike.

Mä olen kirjailija ja seksuaalineuvoja.

Puhun elämästä ja ihmettelen sitä. Yritän auttaa ihmisiä oivaltamaan.

Tämmöinen yrittäjämuija.

Tuossa on tuommoinen siisti kauppa.

Alusvaatteet ja seksi voi olla iloinen ja normaali asia.

Kymmenen vuotta sitten elin toisin. Mulla oli vakkarityö, -

kuukausipalkka, työsuhdeauto ja firman bensakortti.

Mulla oli kaikki selkeää ja vakaata.

Mutta mulla oli suuri halu lähteä vapaaksi taiteilijaksi.

Sanoin ystäville, että haluan merkittäväksi kirjailijaksi.

Saa nähdä, kerkeänkö tässä elämässä -

tekemään riittävästi asioita sen eteen, mutta ainakin olen kirjailija.

Päivää! - Päivää!

Ottakaa tuoli ja viekää se ulos. - Selvä.

Nämä ulos. - Minne?

Tuoli. Pöytä. Tuoli. Pöytä.

Miten nämä kuuluu? -Pannaan pöytä väliin.

Eikö ne laiteta näin? -Joo.

Ei, ei!

Tähän...

Kyllähän mä roudata osaan. Tätä tein paljon nuorempana.

Tuoli, pöytä, tuoli. - Asia selvä!

Pomomme on mahtava, mutta pikkasen on vielä...

Pikkasen vielä on hakusessa, mihin tarttua ja näin.

No niin. Samppa menee tynnyrinvaihtoon.

Varo päätäsi.

Pää on vähiten herkkä osa kehostani.

Sampasta ei kuultukaan enää mitään sen jälkeen.

Joonas ja Eemeli ovat Rouenissa -

ja ehtivät ajoissa Eemelin unelmatyöhön juustokauppaan.

Hei! - Hei!

Joonas. Hauska tavata. - Hauska tavata. Nicolas.

Tulimme töihin, koska matka- kassamme hupenee kovaa vauhtia.

Leikkaa viipaleita ja sitten toisella veitsellä pieniä paloja.

Nyt saamme selville, oletko tarpeeksi vahva.

Kyllä hän on vahva ja osaa leikata suoraan. - Kyllä, oikein hyvä!

Tekee mieli napsia joka välistä.

Ei ihan joka välistä, kun nuo kyttää tuossa. -Oli muuten hyvä juusto.

Vähän liian pieniä paloja. - Ai pieniä? Teen isompia.

Onko nyt parempi? - On.

Haluaisitteko maistaa juustoa? - Kiitos.

Maistatushommassa oltiin parempia kuin itse -

juuston leikkaamisessa. -Maistelussa oltiin parhaita.

Tämä juusto on Sveitsistä. Todella hyvää ja kermaista.

Saako olla juustoa? Se on todella hyvää.

Olette siis Sveitsistä. Onko kotoisa maku? - On.

Eemeli kulutti enemmän juustoa kuin toi rahaa firmalle sisään.

Luulen, että jäi miinusmerkkiseksi ainakin Eemelin osuus.

Syödään nämä ja sanotaan, että ne meni kaikki.

Anna mulle yksi. -Olet syönyt ihan hirveästi.

Odotapas. Yritän uudestaan.

Voisi olla parempi, että sinä teet tämän.

Paina kahva kokonaan alas.

Niin täyteen kuin mahdollista. Anna mennä! Täydellistä.

Ensimmäinen laskemani tuoppi.

(Samppa:) Kaikki, joilla on ollut urapolku, -

on joutuneet fake it till you make it -

eli ottamaan vähän liian ison tehtävän.

Niin minäkin. Perustin firman -

ilman suurempaa työkokemusta.

Nopeasti sitä tuli. Kun oli yksin vastuussa, sitä oppi.

Erittäin hyvää työtä. - Kiitos.

Hienoa. Näkemiin!

10 pistettä. - Kiitos!

Antti ja Saga saapuvat Roueniin, jossa Antti on aiemmin käynyt.

Hän on asunut kaupungissa kirjoittaessaan kirjaa.

Sun hupparin naru...

Alkaa olemaan tahatonta komiikkaa tässä touhussa.

Haistatko? Atlantti on tuolla päin.

Se tuoksuu tänne asti. Se on tunnin ajomatkan päässä.

Se tuo tänne omanlaisensa sävyn ja värin.

Rouenin kaupunkiin.

Tästä alas. Luulen, että päästään aukiolle pikku hiljaa tästä. -Hieno.

Se mesta on ihan tässä jossain. -Mikä mesta?

Missä mä asuin. Tuossa mä istuin... Hotelli on tuossa.

Ei siinä ollut hotellia. -Joo. Se on tuossa.

Mennään katsomaan.

Eikö se olekaan tuo? (Saga nauraa.)

No, ei sille voi mitään. Otetaan joku.

Haluatko tuohon vai katsella tuolta vielä?

Aikaisemmin päivällä etsittiin hotellia.

Kun tultiin takaisin aukiolle, se löytyi heti.

Tästä tuonne sisäpihalle.

Näin se muisti pettää ja sitten yhtäkkiä palaa.

Näytä se kameralle. -Siinä se on, edessä.

Tuolla oli niitä huoneita, missä on nuo riksi-raksit.

Pariisissa Jarkko ja Laura pääsevät yöksi Jarkon tutun luokse.

Treffit on sovittu metroasemalle.

Täällä odotetaan Jarkon ystävää.

Vähän jännittää, kun ei ole mitään yhteydenpitovälinettä.

Ollaan vanhanaikaiseen tapaan sovittu kellonaika, -

milloin tavataan. -Asemalla.

Tällä asemalla on kuitenkin viisi eri uloskäyntiä.

Toivotaan, että kaveri ei ole maan alla odottamassa.

(Jarkko:) Anu otti meidät lämpimästi vastaan.

Ja mentiin ihanaan paikkaan yömyssyille. Silloin ajattelin, -

että tännehän voisi vaikka jäädä pariksi yöksi lisää -

ihan jo budjettisyistä. Ja oli tosi kiva tavata hänet.

Anu toi meidät ilta... yömyssyille.

Koska aamulla on viiden herätys, kun lähdetään kohti Le Havrea.

Toivottavasti seiskan junalla. (Naurua.)

Varhain aamuna Pariisissa yöpyneet parit -

suuntaavat kohti etapin päätepistettä Le Havrea.

Kello on suunnilleen pari minuuttia yli kuusi.

Nyt lähdetään kisaamaan palkintosijoista.

Sini ja Sergey ovat matkalla juna-asemalle.

Heillä on liput aamun ensijunaan, mutta matkassa on mutkia.

Jännä, että se ei lue tuossa. -Pitäisikö katsoa...

Ne on sulla. -Eihän tämä vain ole eri asema?

Hitto!

Koska sitten pitää äkkiä hypätä taksiin.

No varmaan on.

Aivan, se on eri asema. - Oikea on Opera.

Linja numero kolme.

Oikeesti, kaksi ummikkoa ulkomailla...

Isossa kaupungissa tosiaan -

voi olla monta isoa rautatieasemaa.

Vähän randomia. Miksei vaan voi olla yhtä?

Matka jatkuu metroasemalle.

Aikataulu on aika tiukka.

On tunti aikaa ehtiä juna-asemalle. Sieltä lähtee -

tietojemme mukaan juna -

Le Havreen. Jos myöhästytään siitä, niin...

Sanoiko se, että tunti 45? -Jotain semmoista.

Ja liput pitää ehtiä ostaa myös. Niin että kamera helvettiin ja mennään.

Vähän koti-ikävä. (Naurua.) Oh...

Ei hätää. Budjetti on kohta loppu. -Joo.

(Laura:) Pariisin metrossa näin yhdellä asemalla -

samanrotuisen koiran kuin mulla on.

Kertoo väsymyksen ja koti-ikävän tasosta, -

että kun näin sen koiran, rupesi itkettämään. Nytkin itkettää.

Hyvänen aika...

Ah, mutta joo... On aika kova ikävä kotiin.

Kuten hyvin saattaa huomata.

En tiedä johtuuko tämä kovasta väsymyksestä vai mistä, mutta...

Tekisi mieli olla kotona.

Siellä Le Havre jo kurkistelee.

(Jarkko:) 7.10.

(Laura:) Ajallaan. -Ajallaan.

Kello käy Sinin ja Sergeyn etsiessä tietä oikealle asemalle.

Tuossa näkyy, että yläkertaan... Punainen vyöhyke ja sininen.

Tuolla lukee "Le Havre!" Kello 7.10, raide 24.

Raide 24... (Piipitystä.) -Mitä?

Ensin luki joo, sitten että ei. -Ei mullakaan.

Tuli kuin tilauksesta.

Ehdittiin.

Toivottavasti tämän päivän säätäminen oli tässä.

Ensimmäisten parien ollessa jo matkalla Le Havreen -

Vivi ja Ella lähtevät matkaan Pariisissa.

Tuossa olisi ollut vielä halvempia hotelleja varmaan.

Yksi tähti... Meidän hotellilla oli kaksi tähteä.

Olen valmis jatkamaan matkaa. Kiva päästä katsomaan -

Le Havrea. En ole käynyt. Innolla odotan.

Onko sulla nyt oma lippu? -Joo.

Onko tuo museo? - Ei, se on kirjasto.

Junassa Samppa ja Jenni valmistautuvat loppukiriin -

piirtämällä muistiin kohteen kartan.

Sataako? -Antilla ja Sagalla on aikaa ennen junan lähtöä.

He ovat 150 kilometriä lähempänä Le Havrea.

Katsotaan, olisiko joku kauppahalli auki.

Tuolla päin muistaakseni.

Onko tämä nyt se katedraali? -Tämä se on.

Monumentaalinen paikka.

Päivää.

Näyttää juuri siltä parhaalta omenamehulta.

Matkustaessa voi nähdä, miten joku ostaa torilla granaattiomenan -

ja sitten kauppias avaa sen.

Miten hän avaa sen... Se voi olla iso juttu itselle.

Että näinkin voi asian tehdä. Koko ajan pystyy -

oppimaan asioita. Erilaisia kulttuureja, ihmisiä, musiikkia.

Taiteita ja hengitystä.

Miten ihmiset hengittää ja kaupungit herää. Menen reissuilla -

viiden kuuden aikaan lähelle kauppahallia -

tai toria, koska kahvilat aukeaa neljän jälkeen aamulla.

Siellä voi istua ja katsoa, kun kaupunki herää.

Miten siivousautot ja lakaisukoneet tulevat.

Ihmiset käyvät kahvilla.

Siinä on romantiikkaa. Näen maailman romanttisena paikkana -

kaiken tämän sodan -

ja kriisien keskellä.

Onko se juurikin makea cappuccino? -Eilen juuri puhuin tästä.

Ranskassa ja Espanjassa pitää olla varovainen. Niistä tehdään makeita.

Taas unohdin.

Eikö tuo ole pehmeän makea herätys aamuun? -Kyllä se sopii.

Loppukiri häämöttää.

Pariisista lähteneet parit lähenevät määränpäätä.

Rouenissa Joonas ja Eemeli ovat nousemassa junaan.

Kuumottaa jonkun verran, kun ei nähdä täällä muita.

Luultiin, että ollaan kaikki tässä samassa.

Onko kaikki muut keksineet jotain muuta? -On.

(Tööttäys.) Sieltä se tulee.

Nyt se tööttäsi.

(Eemeli:) Ei jumpe.

Ensimmäiset kisaajat ovat lähellä etapin päätepistettä.

Vihjeet johdattavat kaupungin halki kirjan luo.

(Kilahdus.) "Kulkekaa kapean talon kautta valkoiselle tulivuorelle, -

Le Volcanille." -Se on varmaan joku nähtävyys!

Siis valkoinen tulivuori...

Se on siitä Oscar Niemeyerin kirjasta, semmoinen tötterö.

Rinkula päällä... (Muiskaus.) -Joo. No nyt mennään.

En tiedä, onko se se. -Hyvä veikkaus!

(Sini:) On kiire.

(Kilahdus.) "Menkää kapean talon kautta Le Volcanille."

Mikä on kapea talo? Tuossa on asema...

Tuossa on hotelli. Le Volcan on... Tuossa!

Se on tuossa. George V -asemalla. Mutta mikä on kapea talo?

Jo neljä paria on Le Havressa.

Nyt kun on aika väsynyt, niin...

Katsotaan, jos ihan loppukiri otetaan, mutta nyt -

tämä kolmetoista kiloa selässä -

reilun viikon alkaa tuntua.

Vivi ja Ella ovat pian kohteessa, mutta ajatukset ovat Pariisissa.

Toi oli mun mielestä pahin majoitus... Tai "pahin", -

missä ollaan oltu. Muut oli ihan perushyviä.

Rupeaa kutittamaan, kun ajattelen sitä paikkaa. -Heräsin raapimaan.

Mulla on pahat traumat luteista Aasiassa.

Olin varma, että herätään aamulla ongelmiin.

Ella sanoi aamulla, ettei viitsinyt eilen illalla sanoa, -

kun tehtiin ludetarkastusta, -

että ne ei välttämättä näy patjassa. Ne voi olla myös rakenteissa.

Sinne tulee sellaisia -

läiskiä. Kuin olisi tallannut koppakuoriaisen.

Alkoi kutittaa ihan sikana. (Ella naureskelee.)

Antti ja Saga lähestyvät Le Havrea Rouenin torieväiden kera.

Nyt maistetaan omenaa.

On hapanta ja makeaa.

Haluatko maistaa? -No mikä ettei.

On veitsi mukana.

Nämä on hyvin monikäyttöisiä.

Mistä löytyy kapea talo? Pieni talo? Tuoltako?

Tännekö? Kapea talo? Kyllä!

Le Havressa etsitään kapeaa taloa. Kisa on kiristynyt äärimmilleen.

Kiitos todella paljon! - Kiitos!

Mennäänkö oikealle vielä tästä? Pieni hämäysliike.

Huomattiin tien toisella puolella Jenni ja Samppa.

Se nosti stressitasot kattoon, koska ne on niin lähellä koko ajan.

Ja niillä on tosi kova voitontahto.

Ne pistää kaikki peliin. Taustatyötä on tehty tosi paljon.

Suuri kunnioitus heitä kohtaan. Me juostaan darrassa -

ja vahingossa tullaan ensimmäisinä. Ja näytetään tältä.

(Sini:) Nyt ne juoksee tuolla! Ne näkee meidät.

(Sini:) Paniikkikohtaus! -Me juostaan ekana.

(Jenni:) No niin, arkkitehti... -Olen sen nähnyt.

(Jenni:) Sulle siis tuttu entuudestaan.

(Sergey:) Janakkalat on tuolla. -Onko? Hitto.

(Jenni:) Kyllä tämä kapea on. -Todella kapea.

Tuntuu kuin olisin Suurin pudottaja -ohjelmassa.

(Samppa:) Siellä näkyy. Jes. Sini ja Sergey...

(Samppa:) Oscar Niemeyerin kirjasta. "Valkoinen tulivuori".

Kannattaa reissata arkkitehdin kanssa.

En muistanut kapeaa taloa. Olen nähnyt sen oppitunnilla joskus.

En muistanut, että sekin on täällä.

Siinä se on. No niin.

Se on siinä. -Yksi katu tuonne päin.

Ihana tuo koirantalutushihna. Tuo sontsa. Ja punaisia päin vaan.

(Kilahdus.) "Merikontit ohjaavat teidät hotelli Ibis stylesiin."

"Toinen kerros..." -Merikontit.

Luulisi, että ne ovat merellä päin. -Näkyykö tuolla? Ei...

Volcan? Selvä, kiitos! - Kiitos!

Ibis styles on sellainen kirkkaanpunainen. Tuolla!

Mutta missä ne merikontit on? -Tässä!

(Jenni:) Jee! Selkeät merikontit.

(Sergey:) Mä kokeilen tätä.

(Sini:) Ei ainakaan tällä käytävällä.

(Sergey:) Onko se tuolla?

(Sergey:) Onko se tuolla? -Ei...

(Eemeli:) Sinne vain, kakkoskerrokseen.

(Sini:) Onko se täällä? Okei... -Ei me varmaan ollakaan viimeisiä.

"Viimeisellä sivulla näette sijoituksen."

"Viimeinen pari ei jatka kisassa."

(Huutoa ja hihkumista.)

Ne kuulee! Nyt kaikki tulee perässä.

Miten... -Miten tämä voi olla mahdollista?

Kirjoita sä. Mä kirjoitin viimeksi. Ja aika on 10.45.

10.45...

(Sergey:) Te olitte aika lähellä. -Mitä?

(Sini:) Se on noin. -No niin.

(Jenni:) Hyvä. (Samppa:) Onnea.

(Jenni:) Sprinttikisassa me pärjätään.

Säilytettiin toka paikka. Nyt tulee kyllä ajolähtö seuraavaan paikkaan.

Siinä sukset kolisee ja sauvaa tulee silmään edellä menevältä.

Hei, tiedätkö, mistä löytyy Le Volcani? - Le Volcan.

Selvä. Hienoa, kiitos.

Ja kolmas. Onneksi olkoon.

Viimeisetkin saapuvat Le Havreen, ja pian selviää, keiden kisa on ohi.

(Vivi:) Tuntuuko rinkka painavalta? -Tuntuu.

(Ella:) Sattuu jalkoihin, reisiin, pohkeisiin, nilkkoihin.

Sydämeen, sieluun...

"Kulkekaa kapean talon kautta -

valkoiselle tulivuorelle, Le Volcanille."

Tiedätkö, mistä löytyy kapea talo?

"Viimeinen pari ei jatka kisassa."

No niin. -Okei.

(Laura:) Tämä oli todella aikaisen aamun rutistus.

Se ehkä näkyikin loppukirissä.

Olisin voinut mennä sunnuntaibrunssille sen sijaan, -

että istuin junassa ja juoksin kilpakumppaneita kiinni.

Mutta tuota... Ihan hyvä.

Voisitko googlata kapean talon?

Vivi ja Ella sekä Antti ja Saga etsivät vielä tietä kirjalle.

Viimeinen pari putoaa kilpailusta.

Tässä on narrow house.

Tämä on ihan house. -No tämähän on talo.

Sitten pitää löytää vielä tulivuori.

Anteeksi, puhutko englantia?

Tiedätkö, mistä löytyy Volcan? - Tulkaa, näytän teille.

Sinulla on söpö koira. Me rakastamme koiria!

Tuossahan tuo selvästi on.

Luulin, että se on oikea tulivuori. -Niin mäkin. Upea.

Ei täällä näy kontteja. -Olisiko ne tuolla takana?

Toisaalta tässä on meri.

Ihan juoksuaskeleitako otetaan?

Onko nuo ne merikontit?

(Vivi:) Tämä. Käytävän pääty.

Ei se ole tämä.

No niin.

Odota. N, Y, T...

"Seuraavalla sivulla näette sijoituksenne."

"Viimeinen pari ei jatka kisassa." -Avataan.

Yy, kaa, koo...

Joo. Jatketaan. -Oh my god!

Mennäänpä katsomaan. -"Tervetuloa Le Havreen."

"Seuraavalla sivulla on sijoituksenne."

"Viimeinen pari ei jatka kisassa."

Ne oli täällä monta tuntia ennen meitä. Kirjoitapa siihen.

Miten jengi on ollut näin nopeita? -Ne tuli seitsemän junalla.

Viis sijoituksesta, kunhan ei olla vikoja. Eikä oltu.

Näin. Kiitoksia. Tänne asti päästiin.

Tuntui siltä, että moni suunnitelma kaatui, -

mutta sitten kävi jotain yllättävää, mikä pelasti suunnitelmat.

Jälkeenpäin tuntuu siltä, että kaikki meni niin kuin pitikin.

Lähdettiin Istanbulista Euroopan toiselta kantilta -

ja päädyttiin Atlantin rantaan.

Tultiin poikittain koko Euroopan läpi. Oli tosi hienoa -

raikkaaseen merituuleen lopettaa.

Tärkein matkamuisto kuitenkin on nämä päivät Sagan seurassa.

Maat ja maisemat vaihtuu, kielet vaihtuu, -

mutta Saga se on kuitenkin.

Aamu Le Havressa alkaa yhteisellä kokoontumisella satamassa.

Jarkolla ja Lauralla on asiaa kisaajille.

Hei vaan matkakumppanit, kilpatoverit ja rakkaat ystävät.

Tämmöisiä pieniä uutisia, että... Voi ei. Uuh...

Mä en jaksa enää kilpailla. On tosi kova koti-ikävä.

Ja olen tosi väsynyt. Ja tota...

Haluan lähteä kotiin, joten mun ja Jarkon kisa päättyy Le Havreen.

On ollut sikakiva reissu. Kiitos, Jarkko.

Ja kiitos teille. Joskus hyvätkin päätökset -

tuntuu vaikeilta. Tämä on sellainen.

Toivon teille sikakivaa reissua.

Ollut sikakivaa tutustua teihin. Nauttikaa jokaisesta hetkestä.

Ootte super. (Sini:) Kuin myös.

Otetaanko tiimihali?

(Itkunsekaista naurua.) (Jarkko:) Kiitos myös mun puolesta. (Naurua.)

En halua mun tiimikaveria puskea. Laura on -

tosi hyvä sanoittamaan tunteitaan. Sitä piirrettä -

arvostan tosi paljon Laurassa ja kunnioitan.

Hyvinvointi ja ystävyys on tärkeämpää kuin se, -

että jääkö joku kisa kesken vai ei.

Pitäkää hauskaa.

(Ella:) Tulee ikävä. (Laura:) Samoin. Moikka.

(Vivi:) Heippa. (Jarkko:) Moi moi.

Kiitos tästä reissusta. Tämä oli ikimuistoinen.

Sori, kun en jaksanut pidemmälle. -Älä ole pahoillasi.

Niin kuin sovittiin, mennään sen mukaan, mikä on tiimin yleisfiilis.

Ja kiitos itsellesi. Oli älyttömän kiva reissu, vaikka raskas.

Sun kanssa oli mukavaa. Et ole tehnyt tätä raskaammaksi.

Samoin.

Kisassa jatkaville on luvassa vielä toinenkin yllätys.

Iik. -Onpa pitkä kirje.

"Seikkailu jatkuu huomenna toiselta paikkakunnalta, -

jonne te siirrytte tänään."

"Nyt alkaa kisa, jossa kaikki saavat palkinnon."

"Ensimmäiseksi tullut pari voittaa myös elämyksen."

"Étretat'sta löytyy Tupla-kätkö, joka aukeaa ratkomalla vihjeet."

"Onnea matkaan. Kisa alkaa välittömästi."

Apua!

Matka jatkuu Étretat'ssa olevalle näköalapaikalle, -

jossa odottaa seuraava vihje.

Kun on ratkaistu numerokoodi, matka jatkuu puutarhaan, -

jonka pensaslabyrinttiin on kätketty matkalaukku.

Ei arvattu, että tämmöinen aarteenmetsästys tulisi.

"Määränpää on Étretat, jonne on ensin löydettävä perille."

Päivää! Meidän pitäisi päästä Etretatiin.

Hotel de ville, A ja B. Mennään tällä. -Joo.

Teidän täytyy löytää oikea numero. 509.

(Vivi:) Saatiin vinkkejä. Tästä lähtee bussi -

Eitre... Entretartturiin, vai mikä onkaan.

Ainut vaihtoehto. Toinen on liftaaminen, mutta siinä on riskinsä.

Sampan ja Jennin odottamaa bussia ei kuulu.

(Samppa:) Sieltä olisi ehkä joku mennyt nopeammin. -Niin.

(Samppa:) Pitäisikö liftata joutessaan?

(Samppa:) Onko epäselvä? -Teen vähän paksumman.

En ole ikinä liftannut. -Peukalo ylös.

Eli näin. Onko tämä se? -On.

Pitäisikö olla hymy? Auttaisiko se? -Hymy auttaa.

(Jenni:) Jee!

Étreta'ssa alkaa tiukka taktikointi.

Voinko jättää rinkkani tänne hetkeksi ennen lounasta? Kiitos!

Päivää! - Meillä on kiire.

Olemme kilpailussa ja haluaisimme jättää rinkkamme hetkeksi tänne.

Tulemme pian takaisin ja voimme maksaa pientä vaivanpalkkaa.

Kiitos!

(Vivi:) Mulla ei riitä kunto.

(Sergey:) Hei niidenkin reput on... -Nekin tajusi.

(Sini:) Sitten juostaan. -Kaikilla on samat aivot.

(Jonttu:) "Rantabulevardilta nousee reitti. Siellä on vihje."

(Samppa:) Pahaa tekee katsoa, kun tuolla rinkkaselkäiset juoksee.

Ei jaksa juosta.

Mehän jo bussissa suunniteltiin, että juostaan ilman rinkkoja.

Vivi ja Ella teki saman, joten lähdettiin rinkkojen kanssa -

nousemaan ylös. Puolivälissä jäi likaiset kalsarit tien poskeen.

Kovvoo hommoo.

Sini ja Sergey ovat näköalapaikalla. Heidän on ratkaistava koodi -

ja painettava se mieleensä, sillä se on matkalaukun avauskoodi.

"Le Havre on X kohde. Kello tikittä jo X."

"Tässä kisassa jopa X euroa on tärkeä."

Kello tikittää... (Ella:) Et ottanut kynää ja paperia?

Meillä ei ole vihkoa. -Eikä sullakaan ole kynää.

Kävi hyvä tsägä, että Sergey älysi ottaa vihon ja kynän mukaan.

Vivillä ja Ellalla ei ollut kynää eikä paperia, -

jolloin ratkominen on haastavampaa, kun ei voi kirjoittaa.

(Eemeli:) Lähdetään. (Jenni:) Ai tässä.

(Jenni:) Viisi, kuusi, yksi.

Viides kaupunki, kello oli kuusi, ja yksikin euro on tärkeä.

(Sergey:) Tästä alkaa Étretat'n Everest.

Seuraavaksi kisaajien täytyy löytää matkalaukku -

puutarhan pensaslabyrintista ja saada se auki.

Pitäisikö meidän, Jenni, ottaa joku oma käännös? -Läpällä.

Ota sä oikea, mä otan vasemman.

Ei mitään hajua, mikä se numerojuttu oli. Onko se joku...

(Vivi:) Neljä, yksi, yksi.

(Vivi:) En mä tiedä.

(Sergey:) Mene sä tuonne, mä kurkkaan tänne.

(Jonttu:) Näkyykö? -Ei.

(Eemeli:) Puutarha tuntui loputtomalta sokkelolta.

Meinasin jo luovuttaa.

(Ella:) Le Havre on neljäs kohde...

Vai viides kohde? Ja sitten...

(Jenni:) Sanoisin, että ei sinne. No kokeillaan.

Tämä on semmoinen labyrinttileikki.

Jenni!

Älä viitti. Olet rakas.

Avaa sä.

"Onnea. Olette löytäneet kätkön."

"Suorituksen johdosta pääsette upeille nähtävyyksille veneellä."

"Päivän kruunaa yhteinen illallinen muiden kilpailijoiden kanssa."

"Toivotamme ihania kokemuksia vaikuttavissa maisemissa."

Ihanaa! Mulla on käsissä kaikki hiekat.

(Samppa:) Tultiin paikalle häntäpäässä.

Totta kai säkää oli 90 prossaa, -

mutta sen verran pääteltiin, että ei mennä sinne, missä muut on.

Eli jyrkkä U-käännös oikealle ja vähän yllättäen -

talon taakse, missä ei ollut muita.

Samppa päätteli hienosti.

Löysittekö jo? -Ei.

Mutta me ei keksitä koodia myöskään. -Ei hajua.

No niin. "Kiitos, kun seikkailit."

Sinin ja Sergeyn voittoputki katkesi, mutta se ei sureta.

Ihanaa, me kaikki mennään syömään!

Ei harmita, ettei voitettu pääpalkintoa, -

koska kaikki pääsee syömään.

Juuri aamulla toivoin yhteisiä aktiviteetteja.

Kuin kristallipalloon olisin katsonut.

Samppa ja Jenni seilaavat nauttimaan palkinnostaan.

On tosi kivan näköistä tämäkin.

Ihana kaupunki tämäkin. Kaunis. -Tosi kaunis.

(Samppa:) Oltiin kuin mytologisen jumaltaruston maisemissa.

Maailma loppui veitsellä leikaten -

ja sen jälkeen loputon meri. Kummallista.

Siellä on rakastavaisten luola.

Voidaan olla rakastavaisia ihan täältä veneestä käsin.

Oli mieluisaa. Olisi ollut kiva jakaa upea kokemus muiden kanssa, -

mutta kyllä me silti nautittiin. -Olihan tämä meille sopiva.

Merimies pääsi merille ja huomasin, että myös Sisä-Suomen likka -

on taipunut mussukan ansiosta -

merta rakastavaksi naiseksi.

Skål. -Kippis.

Yksi elämän suurimmista rikkauksista on se, -

että omassa elämässä on eri ikäisiä, -

eri tyylisiä ihmisiä. Oli kivaa, että meidät palkittiin näin, -

koska on jo väsymystä ja koko ajan istutaan junassa.

On stressiä ja kilpailua. Nyt on kiva vain nauttia.

Olin ihan varma, että kuolen siihen viimeiseen nousuun.

Mutta sitten ajattelin, että sitten kuolen. Jaksan, minkä jaksan.

Olin varma, että juoksisin teidät kiinni. Tuli itsevarmuuden puuska.

Kunnes ne hiton portaat tuli. En mä halunnut edes yrittää.

Tämä päivä oli ihana. Tuli hyvä fiilis.

Jojo Siwa sanoo... Aikamme filosofi...

Että 10 X-hyppyä karkottaa surut. -Tehdäänkö?

No tehdään. Yksi, kaksi, -

kolme, neljä, viisi, kuusi, -

seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen!

Heti paljon iloisempi. Eihän tämä huono voi olla.

Jenni haluaa kokea, miltä tuntuu olla teidän edellä.

Kerrankin piikkipaikalla!

Alusta asti oli selvää, että Jenni on valmis kampittamaan vastustajan.

Aperitiivit ja ruokaa.

Nyt on semmoinen olo, että miksi mä olen täällä.

Kirjaimellisesti mikään ei mene hyvin.

Tekstitys: Kanerva Airaksinen Iyuno