Original subtitles

Ihminen on aina halunnut seikkailla, tutkia, -

etsiä ja löytää, mutta mistä kaikesta jäämme paitsi, jos aina -

lennämme paikasta toiseen.

Kisa ja seikkailu alkaa Turkista.

Suora lento Istanbulista Suomeen kestää alle neljä tuntia.

Entä jos tuon matkan kulkisi maata ja merta pitkin?

Seitsemän paria aikoo tehdä juuri niin.

He matkaavat Aasian rajalta takaisin Suomeen -

kuuden kohteen kautta kulkevaa reittiä, joka selviää matkan aikana.

Käytössä on raha, jolla saman matkan lentäisi.

(Laura:) Sitä me emme käytä. (Antti:) Hyvin se menee.

(Ella:) Ei aleta nyt tappelemaan.

Pareilla ei ole kännyköitä tai luottokortteja.

Heillä on vain rajattu määrä käteistä, kartta ja toisensa.

Tämän lisäksi jokainen haluaa saapua maaliin voittajana.

(Laura:) Hitto, hitto... (Sini:) Nahkahousut!

Ah, mikä tuoksu. -Kirjaimellisesti mikään ei mene hyvin.

Elämäni paras päivä!

Tervetuloa mukaan. Tämä on Race Across The World Suomi.

Kisaajat ovat selvinneet toisen etapin loppusuoralle.

Käynnissä on kova kisa siitä, kuka ehtii ensimmäisenä perille.

Sloveniassa heidän on löydettävä Bledin sydämen läheltä -

kaupungin pienoismalli.

Kärjessä ovat Sini ja Sergei.

(Sini:) Eli se on tunnetuin Bledin osa tai vastaava.

Voisiko se olla joku näistä näköalapaikoista?

Että siinä olisi kaupungin pienoismalli.

Semmoisia näkee usein.

Joonas ja Eemeli nappasivat ensimmäisen taksin -

muiden junalla saapuneiden nenän edestä.

Samassa junassa oli ainakin kaksi tai kolme joukkuetta. - Ymmärrän.

En tiedä, mitä he aikovat seuraavaksi.

(Joonas:) Onko tämä oikotie? -Rallitie ainakin.

(Joonas:) Olisi kaksi autoa.

Olet nopea kuski. - Nimeni on Max Verstappen.

Tai Mika Häkkinen.

Viimeiseksi juna-asemalla jääneiden Antin ja Sagan taksi saapuu viimein.

Nyt tulee valkoinen Audi.

Hei.

Tuossa, sydän! Katso! -Niin onkin.

"Bledin sydän johdattaa teidät kaupungin pienoismallin luo."

Tuolla on kyltti. "Nuori leski asui linnassa..."

Jos mennään tuohon seisomaan, niin sydämen läpi näkyy tuo talo.

Voisiko tuossa mökin... Ei.

Onko tuo pienoismalli? -Se voisi olla.

"Bledin sydän vie pienoismallin luo." -Onko sydän tuo järvi?

Koska tavallaan koko kylä on sen ympärille...

Kiitos! - Saitko sen?

Sain. Rinkka painaa päivä päivältä enemmän.

"Kulje myötäpäivään järven ympäri."

"Bledin sydän johdattaa kaupungin pienoismallin luo."

Olisiko tässä info? Tuossa on Bledin kartta.

Osaatteko kertoa, missä suunnassa on järvi?

Se on tämän tien päässä. - Järvi siis.

Selvä. Kiitos!

Myös Jarkko ja Laura kulkevat kohti Bledin sydäntä.

Tuolla on sydän ja rakkauslukkoja.

Niin. -Tai tunnelukkoja.

Voidaan jättää meidän tunnelukot siihen. -Mä en luovu niistä.

Myötäpäivään... Eli ei oikealle, eikö vain?

Eikö kello mene myötäpäivään? Vai vastapäivään? -Myötäpäivään.

Meidän pitää lähteä vasempaan, eikö vain?

Mutta jos kello menee näin, tik tak...

Niin eikö mennä oikealle? -No...

Ei vaan... -Ei kun vasemmalle.

Mikä on pienoismalli?

Kun on kolme päivää matkustanut ja nukkunut vähän, -

mulla alkaa kisakunto pikku hiljaa -

hiipumaan. Johtuneeko aivosumusta, -

mutta siinä luki "eteenpäin", eikä silti tajuttu suuntaa.

Joku alkaa brakaamaan.

Anteeksi, puhutteko englantia?

Onko järven lähellä jokin maamerkki?

Se saattaa olla sydän.

Onko se... - Tuo punainen tuossa lähellä.

Tämä on se! (Kilahdus.) -Hei, nyt tuli taas viesti.

"Hotel Park suoraan edessänne. -Tuossa on hotelli ja tuossa.

Nämä on kaikki hotelleja. Olisiko tuo? Hotel Park...

Tuolla lukee Hotel Park!

"Epäkunnossa." Niinpä tietysti!

(Sini:) Tuolla on se kirja! Oh my god...

(Sergey:) Mä en halua. Nyt sä saat avata sen.

"Tervetuloa Blediin."

"Seuraavalla sivulla on sijoitukset. Viimeinen pari ei jatka, -

vaan he putoavat kisasta." -Tehtiin silti kova duuni.

Ja luovia ratkaisuja. Okei. N, Y, T, nyt.

(Kiljahtelua ja ilakointia.)

Kädet tärisee, eikä allekirjoituksesta saa selvää.

Jes! Anna sitä Tuplaa! Kirjoita...

Kippis tälle reissulle. Tämä oli tosi rankka etappi, -

ja me tultiin ensimmäisenä. Olen ylpeä meistä.

Ja katso tätä Bledin maisemaa. -Nyt vain nautin tästä enkä mieti kisaa.

Otan niin isot henkoset tästä maisemasta -

ennen kuin lähden yhtään mihinkään.

"Bledin sydän johdattaa..." Vai pitääkö tästä jatkaa vielä?

Tuossa on kasino. Kirja saattaa olla siellä.

Tuolla näkyy sydän. -Onko siellä sydän ihan?

Jos se tässä... -Tuossa se on.

Okei, viesti tuli. "Hotel Park suoraan edessänne."

Avataanko? -Avataan.

"Tervetuloa Blediin. Sijoituksenne on seuraavalla sivulla."

"Viimeisenä tullut pari putoaa kisasta."

Ollaan vedetty hyvin. Ollaan ykkösiä.

Kolme, kaksi, yksi. Ei ykkösiä mutta kakkosia. -Jes.

Sini ja Sergey... Uskomattomia suorittajia päivästä toiseen.

Jälleen kerran on ollut ihana matka. Jos tämä tähän loppuu, -

niin saadaan kattella muitakin kuin huoltoasemien vessoja.

Vaan se jatkuu. -Ja jatkuu.

Jos pojat on kaksi minuuttia edellä, niin saa olla, -

koska niiden kanssa... Aletaan ottaa jossain kohtaa oikein kunnolla -

kisaa. Ne on sellaisia velikultia.

Hyvä me.

Anteeksi, voinko käydä tuolla katsomassa? Kiitos!

Ajattelin vain, että Ella saa hoitaa, koska aivot ei enää toimi.

Yritäpä kysyä englanniksi, mikä on "pienoismalli".

"A small creature that reminds us of the city." Saatiin katseita.

(Ella:) Onko se pienoismalli?

Se on tämä!

"Hotel Park suoraan edessänne." Okei, missä? Missä?

Hotel Park...

Anteeksi, anteeksi!

Se on pieni. -"Hotel Park suoraan edessänne."

Avataanko heti vain? -Joo.

No niin! Ei tiputtu.

Ei ollut varma olo. -Ei mistään.

Tämä on ollut poikkeuksellisen -

raskas etappi. -On niin väsynyt, että on pakko ottaa rennosti.

Ei olla vikoja. -Ei olla. No niin. Hyvä.

Täällähän on kylmä.

Mennään.

(Kilahdus.) Oho. "Kulje rantaa myötäpäivään."

"Bledin sydän johdattaa kaupungin pienoismallin luo." -Okei.

Tosi nättiä. -Tuolla on tuommoinen kirkko.

(Anne:) Oi, miten ihanan näköinen. -Tuossa on pubi.

(Jari:) Kumpi on myötäpäivään? -Onko tuossa joku kirja?

(Jari:) Kumpi on myötäpäivään? -Tämä. Kello menee tänne.

(Anne:) Se oli pullo.

(Saga:) Nyt juostaan. Ei sinne kauan ole. -Laitan rinkan kiinni.

(Antti:) Ei saada juosta ohikaan. -Niin no...

(Saga:) Nyt juostaan.

Etsimme Bledin sydäntä ja kaupungin pienoismallia.

Näettekö tuon punaisen sydämen tuolla? - Selvä. Kiitos!

(Jari:) Myötä- ja vastapäivään meni taas sekaisin.

(Anne:) Ajattele kelloa.

(Antti:) Miksi se olisi näin kaukana? -Tuossa on kokonainen järvi.

(Antti:) Ollaan juostu ohi jo. -Ei olla voitu.

(Antti:) Se pienoismallihan voi olla kuva tai -

mitä tahansa. -Yleensä pienois- mallilla tarkoitetaan sellaista...

(Antti:) Miksi se olisi näin kaukana?

"Sydän vie pienoismallille." Tuossa on se sydän.

Tuolla on tuommoinen Bled-kukkaistutus.

Mutta pienoismalli...

Ollaan varmaan juostu ohi. -Onko se sydän...

...ja siitä vasta käännytään jonnekin.

Tuolla on joku sydän. -Missä?

Joku patsas, joka näyttää vähän sydämeltä.

Onko se tuo, isi?

Mikä toi on?

Onko tuo... -Onko se pienoismalli?

On! -Miten tämä meni ohi?

Se 25 minuuttia, mikä odotettiin tuolla...

Kenellekään ei mennyt kauempaa löytää tätä paikkaa. -Ei niin.

Se oli siinä. Kiitos. -Tuolla vasta.

Ei nyt jaksa.

Se oli siinä.

(Jari:) Hotel Park. -Tyhjän näköistä, mutta...

(Jari:) Jännitys tihenee.

Onko se kirja tuossa? Mikä on arvio? -Mikäkö on arvio...

Nyt jännittää. -Ei ehkä eka muttei vikakaan.

No niin. -No nyt.

Nyt vaan mennään asiaan.

"Viimeisenä tullut pari ei jatka kisaa."

Takaisin Suomeen. Mä arvasin. Noin.

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi... Kuusi?

Kuusi! -Niin.

"Sini ja Sergey, Eemeli ja Joonas, -

Jenni ja Samppa, Vivi ja Ella, Laura ja Jarkko."

Tämähän on ihmeellistä. -Anne ja Jari.

Me päästään jatkamaan!

Tadaa! -Ollaanko me vikat?

Me ollaan vikat. (Naurahdus.) Mä arvasin. Aah!

No mutta hei... Mahtavaa.

Monesti, kun tekee ison reissun tai ylipäätään jonkun kokemuksen, -

se iskee tajuntaan vasta jälkikäteen. Tällä hetkellä -

olo on vähän tyhjä, ja sääli, että tie loppui näin upeaan paikkaan -

mutta kokemuksia on hyvä kerätä.

Niistä oppii aina.

No mutta hei. Kiitoksia, isoveli. Oli mahtavaa.

Sääli, että meidän reissu loppuu, mutta uudet reissut odottavat.

Ne on jo suunnitelmissa. -Niin on.

Kuudentena kisapäivänä Sinillä ja Sergeyllä on 2,5 tunnin etumatka -

toisella sijalla oleviin Joonakseen ja Eemeliin.

Antti ja Saga lähtevät matkaan kilpailun hänniltä -

lähes neljän tunnin aikaerolla ensimmäiseen pariin.

He ovat myös kuluttaneet eniten rahaa.

No niin. Mihin tiemme käy?

Bled oli kaunis, mutta tulevaisuus on vielä kauniimpi. (Naurua.)

Tämä oli ehkä maailman kaunein paikka.

Mutta veikkaan, että lähdetään aivan ylös, jos miettii karttaa.

Pakko se on mennä ylöspäin. Muuten ei päästä Turkuun.

(Sini:) Nyt mä avaan. Stuttgart! -Se on Saksassa.

Saksan pientä helmeä, Stuttgartia, ympäröivät upeat viinitarhat -

ja vehreät kukkulat. Autojen ystäville se on unelmakohde, -

sillä se on Mercedes-Benzin ja Porschen kotikaupunki, -

mutta myös puistot, vanhat rakennukset, -

ruoka ja tunnelma tekevät vierailusta unohtumattoman.

Stuttgartiin kuljetaan Sloveniasta Itävallan läpi Saksaan.

Reittivaihtoehtoja ja majoitusmahdollisuuksia on paljon.

Meidän pitäisi päästä Müncheniin mahdollisimman nopeasti.

Emme siis ehdi ajoissa.

Satakakskybää. -Ei voi olla. Taksi on meidän ainoa...

Se on kyllä kallis.

(Sergey:) Aamu alkoi iloisilla uutisilla, kun kuultiin, -

että juuri täältä Bledistä menisi juna suoraan -

Müncheniin. Innostuimme suuresti.

Tultiin asemalle pari kilometriä 25 euron taksilla, -

ja täällä selvisi, että juna on myöhässä. Jos odotamme sitä, -

missataan meidän yhteys Villachista.

Tämä on juna oli ainoa vaihtoehto meille, -

joten joudutaan ottamaan taksi. -Siihen junaliput päälle.

(Sergey:) Nekin vielä! Tästä tulee tonnin päivä.

(Sini:) Mutta Müncheniin on päästävä.

Arvaa, mikä siellä on? -No?

Oktoberfest! -Jes!

Siis mä haluan sen korsetin ja ne viikset. -Mulle viikset. (Naurua.)

(Sergey:) Haluan sinne, maksoi, mitä maksoi.

Tämä tunneli on 7 864 metriä pitkä. - Seitsemän kilometriä!

Oikeastiko? - Nyt pelottaa!

Saavumme nyt Itävaltaan. - Aivan!

Tervetuloa Itävaltaan!

Voin nähdä jo sacherkakun.

Sinin ja Sergeyn kiitäessä kohti Itävaltaa -

seuraavat kisaajat avaavat kirjekuoren.

Stuttgart! Sen on pakko olla Saksassa.

Tuossahan se on isolla. -Pitäisikö meidän...

Tilata taksi. -Selvittää ainakin, mitä se maksaisi Villachiin.

Tai sitten mennään juna-asemalle.

(Eemeli:) Kun parikymppisinä tutustuttiin, elämä oli -

huoletonta. Siitä ollaan viisitoista vuotta tultu -

eteenpäin. Vieläkin se on aika huoletonta, mutta on tullut -

myös vastuita ja velvollisuuksia.

(Eemeli:) Onko se hän itse? (Joonas hyräilee.)

(Joonas:) Ei ole. Ei se mitään.

Toivotaan, että elämä olisi yhtä huoletonta kuin 15 vuotta sitten.

Tietyissä hetkissä koitetaan ehkä elääkin samalla tavalla.

(Joonas:) Pikkupoikia.

Teidän yrityksenne on todella hyvä.

Tapasimme suunnilleen saman nimisen kollegasi.

Hän toi meidät Blediin.

Hän sanoi olevansa Verstappen. Kuka sinä olet?

Jos haluatte päästä kovaa, voin olla Kimi Räikkönen.

Täydellistä!

Aja turvallisesti, mutta kovaa.

Tuolla olisi taksin näköinen. -Hei! Hieno.

(Samppa:) Kysytäänkö? -Älä karkaa sitten vain.

(Jenni:) Olen nopearytminen. Toiset on hitaita, minä olen nopea.

Ei Samppakaan hidas ole mutta ei niin nopea kuin minä.

Katson nopeasti, että mikä tilanne, mitkä speksit -

ja mikä on paras ratkaisu tässä tilanteessa.

Tarvitsemme taksin Villachiin niin nopeasti kuin mahdollista.

(Sloveeninkielistä puhetta.)

Nyt se alkoi vaihtamaan kuulumisia.

Eikö se ymmärrä, että tässä on tosi kyseessä?

Tuntuu, että aivot säkenöi kiireessä.

Kun tehdään päätöksiä ja etsitään oikeaa vastausta.

Se on mulle nautinnollista.

Kerro nyt vielä äitisikin kuulumiset.

160 euroa käteisellä, ja pääsette heti matkaan.

160... - Sopiiko 150 euroa?

Sopii. Käteisellä. - Hyvä!

Kun muut kisaajat aloittelevat matkaansa Bledistä, -

ovat Sini ja Sergey Villachissa, josta juna vie Müncheniin.

Kalja ja pretzel, täältä tullaan!

Se, että Münchenissä juuri nyt on Oktoberfest, -

on jännittävintä, mitä on hetkeen tapahtunut. -Totta.

Herkistyt ihan jopa.

On tuoreet Botoxit, joten en hetkeen pysty herkistymään.

Mutta olen äärimmäisen iloinen.

Musta on iän myötä tullut Suomi-mummo.

Päivisin katselen arkkitehtuuria ja syön kivassa kahvilassa.

Sergeyn elämä alkaa, kun pimenee.

Rakastin bailaamista ennen, -

mutta nyt on villasukat jalassa ja suklaa kädessä.

Aikaisin nukkumaan, että jaksaa katsella maisemia.

Kyllä säkin tulet. Olet vain tosi väsynyt. -Tulen suoraan jatkoilta.

Äsken rupesin miettimään, tota...

...Münchenin majoituskapasiteettia Oktoberfestin aikana.

Eikös se ole maailman suurin olutfestivaali? -Totta.

Onko majapaikkamme tänään sittenkin...

Oktoberfest. -Oktoberfestin penkki.

Vivi ja Ella lähtevät matkaan kolme tuntia kärkiparin jälkeen.

Tuonne on noin 30 kilsaa. Taksi tuonne ja Villachiin. Mun isän -

ystävä oli siellä töissä. Sieltä on hyvät junayhteydet.

Villlachista? -Sieltä pääsee junalla.

Sopiiko teille, jos vain tilaamme taksin nopeasti?

Meillä on vähän kiire junaan.

Kiitos. Taksi... - ...Villachiin.

Kiitos teille.

Slovenia tai Bled erityisesti oli kyllä ihan -

superhyvä paikka pieneen nollaukseen.

Nyt ollaan uusilla aivoilla. -Mä olen vain nukkunut.

(Jarkko:) Ei puristeta mailaa.

Koitetaan nauttia siitä, mitä nähdään ja koetaan.

Mennään fiiliksen mukaan.

Yritetäänkö Müncheniin asti? -Mun mielestä joo.

Koska on lokakuu, siellähän on Oktoberfest. -Aivan!

Se voisi olla huvittavaa, -

koska toinen on holiton ja toisella on keliakia.

Voisi olla haaste löytää meille tarjottavaa.

Alkuunhan puhuttiin Münchenistä, -

mutta se on aika pitkällä. Jos jäädäänkin Salzburgin puolelle.

Voitaisiin siellä palloilla.

Mikä sun idea on? -Se käy ihan hyvin.

Tuo olisi ollut ihana tuo Badge... -Badgel.

Badgast... Miten toi sanotaan? Se on laskettelupaikka.

Siellä olisi sikaupeaa.

(Vivi:) Se on liian lähellä.

Viimeisenä lähtevät Antti ja Saga eivät stressaa jumbosijaa -

vaan nauttivat matkasta ja menevät töihin majoitusta vastaan.

Voisitko tarkistaa, meneekö Villachista junaa Bad Gasteiniin?

Suunnitelma on se, että mennään Bad Gasteiniin.

Mä menen töihin, tai me menemme. Veikkaan, että minä teen työt.

Alkumatka on ollut istumista ja liikkumista kaupungista toiseen.

Mun keho alkaa kaivata tekemistä istumisen sijaan.

Olisiko siinä hyvä suunnitelma?

Tänään töitä. Mä rehkin, sä diggailet ja chillailet.

Ei kiirehditä.

(Jenni:) Tervetuloa Itävaltaan. Jännä, että -

Bulgariassa ja Kroatiassa oli paljon kasinoita.

Täälläkin on joku bingo ja kasino. Pelaa ja voita.

Pikavoitto kiinnostaa ihmisiä.

Mä sain yhden pikavoiton: kun tapasin sut.

Yök... Pikkasen ällöttävää.

Vitoslaiturille. -Ja sulla on käsilaukku mukana. Jes.

Lauralla on tänään nokkela vitsi -päivä.

On saanut näköjään nukuttua. -On kivaa. Jarkko on tosi rakas...

No niin! Ja sitten sinne junaan. -Joo.

Tämä on M-juna Myyrmäkeen. Trevlig resa.

Kilpailu kohti Stuttgartia on käynnissä.

Kaikki parit suuntaavat Saksaan Itävallan kautta.

Joonaksella ja Eemelillä on pari valttikorttia hihassaan.

Pyydetään Kimi Räikköseltä, jos se katsoisi -

bussi- ja juna-aikatauluja. Että miten päästään Salzburgiin -

tai Müncheniin. Sitten kysytään Jirkolta, -

lähtisikö se Oktoberfesteille. Päärautatieasema...

Jirko. -Terve, täällä on Jonttu ja Eemeli.

Tervehdys. -Mitä teet? Haluatko lähteä Müncheniin Oktoberfesteille?

Tarve kyydille olisi ehkä tänään.

Joo. -Jos olisi mahdollista saada Salzburgista kyytiä.

Oltaisiin siellä 15.48 tänään.

Ensimmäinen kohtaaminen Eemelin kanssa, jonka muistan, -

oli se, kun erään kostean, kesäisen illan jälkeen -

heräsin Eemelin teltasta. Eemeli oli päättänyt asua kesän -

vanhempiensa pihalla teltassa.

Mä olin päätynyt sinne hänen telttaansa. Avasin silmät -

ja vähän aikaa mietin, kukas tuo on.

Kunnes muisti palaili. Se olikin Eemeli, jonka olin joskus tavannut.

Sun ensimmäiset sanat oli, kun avasit silmät:

"Onko sulla vessaa täällä teltassa?" -Ei ollut.

Pian pitää tehdä päätös, jotta tiedetään, minne ostaa junalippu.

Ei tarvitse enää miettiä. Heitän teidän Müncheniin.

Oikeesti? Nähään Salzburgissa kohta. Rakastetaan sua.

Kiitos. Moi moi.

Tässä on suomalaisia herkkuja kiitokseksi avustasi. - Kiitos!

Nauttikaa ja onnea kisaan! - Kiitos ja hei!

Kiitos!

Meillä on aikaa noin 10 minuuttia.

Kahdeksan minuuttia.

Tuolla näkyy jotain rinkkaporukkaa.

Vaikka on päästy lähtemään -

pikkasen muita ennen, turva-autot kirii välimatkat kiinni.

Hyvä, että oli urheiluvertaus.

Sini ja Sergey lähestyvät Müncheniä, ja he pohtivat -

majoituksen hintoja Oktoberfestin aikana.

Pitää saada apua majoituksen varaamisessa.

Pitää katsoa se ensi yön peti.

Se tulee olemaan varmaan aika hieno.

Nyt kun takseihin meni taas 200 euroa.

Jos me mennään hostelliin, ja festarikävijät huutaa koko yön.

Tai ne ei edes tule. Ne on jossain sammuneena. -Se olisi kiva.

Hei. Onko teillä huonetta tälle illalle?

Yhdelle henkilölle jaetussa huoneessa, niinkö?

Kahdelle henkilölle, jaetussa huoneessa.

Ah, nahkahousuja! - Oi, miten hienot shortsit!

Haluan tuollaiset. - Ihan mahtavat.

Samppa ja Jenni valitsivat kotimajoituksen säästösyistä.

Me tavataan Damir Mozartin kotimuseon edessä.

Ja matkalla sinne juna-asemalta saattaa olla -

muutakin mielenkiintoista. Ehkä se puisto, mistä...

(Jenni hyräilee sävelmää My Favourite Things.)

Katsotaan, mitä löytyy matkan varrelta.

Vai oliko se se... Do on alku nuottien, -

re jo siitä eroaa. Mi on...

Eikö se ole se? -Laula vielä vähän. En saanut ihan kiinni.

Toinen meistä on hyvä laulaja, toinen on sinne päin.

Kyllä mä aina välillä löydän sen nuotinkin. Joskus.

Tämä on oikeasti kuin joku taikamaailma. Vau.

Tuo näyttää... -Tuolla on pieni kylä.

Tuolla on minitalo jossain...

Tämä on oikeasti ihan hemmetin siisti.

(Jarkko:) Oli 89 euron väärtti.

(Laura:) Nyt on eeppistä. -Vähän Islanti-vibaa.

On todella hieno. -Tämä vaikuttaa saman tien hyvinvointiin.

Kun näkee näin paljon kauneutta.

Siis täällä on niin upeet... -Oho, meinasin kaatua.

Otin sun lolloista kiinni. (Naurua.) Daisareista tukea. -Lopeta!

Mihinkäs nyt tullaan?

Se oli varmaan se, jonka se äsken kuulutti. -Oliko se Hyvinkää?

Ah, mikä tuoksu. -Onpa raikas ilma.

Tuolla näkyy lumihuiput.

(Antti:) Onpa vahva paikka.

(Saga:) Täällä on töitä tarjolla, -

joten tultiin tänne. -Ollaan prätkällä tultu tästä kerran.

Tästä mentiin. Mietin silloin vielä, -

että onpa mageessa paikassa hotelli, pitäisi joskus tulla.

(Antti:) Sanotaanko, että tässä tuoksuu sen verran hyvin -

lehmänlanta, että taidetaan olla oikeassa paikassa.

Siellä on vastaanottokomitea.

Hei. - Hei, olen John. Hauska tavata.

Hauska tavata. Saga.

Hei, minä olen Doris. - Antti. Ja kukas hän on?

Vitus. - Vitus!

Haluatteko nähdä ensin huoneenne? - Se olisi mukavaa.

Mitä työtä olette meille suunnitelleet?

Ruokimme ja lypsämme lehmät sekä annamme vasikoille ruokaa.

Sinä voisit leikata omenoita.

Kuivatamme niitä joulun hedelmäleipiä varten.

Kuulostaa hyvältä. - Aivan mahtavalta.

Mennään.

Terve!

Jos olen ollut kuvauksissa ulkomailla, -

asutaan yleensä aavistuksen korkealuokkaisemmassa hotellissa.

Harvoin olen niissä aamiaista syönyt.

Lähden usein dallailemaan ja etsimään paikallisen -

aamiaispaikan, jossa on paikallisia.

Se kertoo mulle paljon enemmän -

siitä kulttuurista, missä mä olen, kuin aidattu -

hotellialue, joita on joka kaupungissa.

Kun mä matkustan, haluan matkustaa ruohonjuuritasolla.

Mun mielestä matkustaminen on tärkeämpää kuin turismi.

Yksi vasikka syntyy muutaman tunnin sisään. - Oikeastiko?

Onpa hienoa!

Yksi lehmistä synnyttää muutaman tunnin sisällä.

Mielenkiintoista ja upeaa päästä katsomaan.

Vauva on tulossa. - Selvä. Tuleeko lehmä tänne?

Kyseinen lehmä piti saada puhtaille pahnoille, että se on -

kuivassa. Okei...

Hyvin se menee. Älä huoli.

Kilpailu Stuttgartiin on käynnissä, -

ja pareja huolestuttaa matkabudjetin hupeneminen.

Lounas on nautittu.

Mulla olisi täällä lounas vielä odottelemassa.

"Berry blossom mix."

Reissu on ollut rankempi kuin kuvittelin lähtiessä.

Ollaan jatkuvasti liikkeellä, -

eikä hirveästi pysähdellä. Ei kerkeä rauhoittua eikä nauttia.

Se on yllättänyt. Nyt täytyy ehkä vähän vaihtaa vaihdetta.

Mennäänkö pelkästään kilpaillen vai myös nauttien?

Katso, missä ollaan. -Bischofshofen.

Nyt voisi yksi "bischofshofeni" mennä tähän väliin.

Se on suomalaisten lempisana. Saksaksi "Bischofshofen".

Ehkä saamme tänään Oktober- festeillä muutaman "bishoshofenin".

Onkohan ne täältä peräisin? -Toisinaan tulee juotua liian monta.

Sitten tulee järkyttävä Garmisch-Partenkirchen.

Ja saattaa lentää Oberstdorfit. (Naureskelua.)

Ohhoh. -Aijai.

Tuollaisia etsitään! Vielä Apple Pay...

Paljon käteistä, koska meillä ei sitä enää ole.

Miesparat ei tiedä, -

mikä niitä odottaa. -Joutuvat maksumiehiksi.

Ensimmäistä kertaa tällä reissulla laitan lilaa luomeen, -

koska nämä saksalaiset Oktoberfest-kävijät -

ei tiedä, mikä niihin iski. -Tulee suuria kuluja, mistä ne ei tiedä.

Koska meillä on rahat vähissä mutta heillä ei.

Seuraavaksi etsitään pretzelit ja oluttuopit ASAP.

Seurataan nahkahousuja.

Nahkahousut, täältä tullaan!

Katso, pretzeleitä. -Niin on!

Mulle tämä on sydämenasia, koska rakastan pretzeleitä.

Mun seuraavan tatuointi on pretzel.

Mennään ovelle jo suomalaiseen tyyliin. Ajoissa ovelle.

Voidaan me sinnekin mennä, jos neiti haluaa. -Minne?

Viiden tähden kylpylähotelliin. -Käy se mulle.

Töihin meidän pitää mennä. Ollaan muuten PA kohta.

Ei me nyt ihan PA olla, mutta meidän pitää ehkä alkaa...

Ei ehkä enää voida juoda viintä tai energiajuomia. -Ei niin.

Kaikki mukavuuden lähti nyt.

Mun vahvuus saattaa olla se, että aion -

pitää raha-asioista huolta. Pystyn rajoittamaan, -

mitä me vaikka ostetaan tai missä kannattaa yöpyä.

Tai mitä syödään milloinkin.

Luulen, että se tulee olemaan mun vastuulla.

Nytkö me lypsämme nämä lehmät? - Kyllä. Ensin juotamme vasikat.

Selvä. - Niillä on nälkä.

Näinkö? - Kyllä. Ämpäri siihen kiinni.

Selvä. Ja sitten seuraavalle. - Ja sitä seuraavalle.

Ei mene vielä ihan rutiinilla tämä.

Tilauksesi on käynnissä. Keittiössä on vähän kiireitä.

Sen verran on tänään ruuhkaa. Olen pahoillani, -

mutta kohta tulee.

Ja pyöritetään. - Hienoa.

Nyt kuivatamme tämän hedelmäteetä varten.

Tästä saadaan sipsejä. - Vau.

Kuinka vanha tämä teidän talonne on?

Talo on 600 vuotta vanha. Me olemme neljäs sukupolvi.

Ja meillä on kolme pientä poikaa. Seuraava sukupolvi.

Mä opiskelen elokuvatuottajaksi ja olen lähiaikoina myös miettinyt, -

että onko se se, mitä haluan.

Ehkä elämä on mennyt niin, että olen vain opiskellut, -

ja nyt olen alkanut miettiä, mitä oikeasti haluan.

Ehkä se löytyy sieltä taiteen kokemisen ja tekemisen puolelta.

Ja täällä on aina tehtävää. - Sen kyllä huomaa.

Olet juossut ympäriinsä koko ajan.

Tosi rauhallisia ihmisiä. Ehkä siksi, -

kun täällä tehdään käytännön hommia joka päivä.

Se varmaan rauhoittaa mielen. Ja näissä maisemissa...

Kun tulee kaupungin hälinästä, -

eikä täällä tarvitsekaan puhua mitään.

Tehdään vain hommia, ja se tuntuu hyvältä.

Muistan, kun Saga oli 3-vuotias, ja käveltiin kukkakedolla -

Lauttasaaressa korkeassa heinikossa. Sitten hän -

meni kyykkyyn. Kun saavuin paikalle, -

hän tuijotti punaista kukkaa ja oli ymmärtänyt, mistä tässä on kyse.

Eli sama kukka aina toimii ihmeenä.

Uskon jotenkin, että Sagalla on se sama.

Kaikessa on ihmeteltävää.

Ne ovat niin söpöjä ja isoja.

Voit avata oven.

Pysyvätkö ne häkissään? - Kyllä. Laita astia siihen maahan.

Voi sinua, voi ei.

Pupu on mun lempieläin. Meillä on pitkä yhteinen historia.

Mulla ja pupuilla on isot, vaeltelevat silmät, -

ja ehkä mäkin olen vähän ujo -

puskaanpakenija. Jotenkin koen sielunyhteyttä niihin.

Ensin puhdistetaan utareet.

Ei mitään hätää. Mä tässä vain opettelen tätä.

Olet liian hidas. - Ai olenko?

Teen liian varovaisesti.

Aina kun opettelee uusia asioita, sitä tekee -

ehkä vähän liian varovasti. Ensimmäinen lypsy -

ja imukuppien asettaminen ja putsaaminen saattoi kestää.

Mieluummin tekee toisaalta perusteellisesti ensin.

Nyt on vasikka syntynyt ja tuota noin...

Hän on emonsa vieressä tuossa. Näin.

Menee tunnista kolmeen, ennen kuin se nousee pystyyn, -

joten jätämme heidät rauhassa viettämään laatuaikaa.

Jontun ja Eemelin vanha ystävä Mikkelistä vie parin Müncheniin.

Onko täällä Mikkeliläisiä keskellä rautatieasemaa?

Mikkeliläinen oli lirissä, kun teitä oli katki ja navi sekoili.

Ajelin tuolla rinkiä vaikka miten pitkään.

(Joonas:) Väitän, että mikkeliläisyyteen -

kuuluu tiettyä huumoria, kettuiluhuumoria.

Mikkeliläisen seurassa ei kannata tehdä virhettä. Siitä saa kuulla.

(Eemeli:) Ja pitkään. -Vaikka se tehdäänkin rakkaudella.

Miehen voi viedä Mikkelistä mutta ei Mikkeliä miehestä.

Kun reissasin Aasiassa 2010-luvun alkupuolella, -

ei ollut mitään nettejä. Otettiin mopo alle -

ja ajeltiin ja kyseltiin. (Jirko:) Nykyisin on eri meininki.

Kaikki nähtävyydet tulee katsottua etukäteen. Silloin sitä meni -

sattumalta, minne meni.

(Eemeli:) Vähän on siitä kynnyksestä päässyt yli, -

että lähtee kyselemään tuntemattomalta.

Se on aina vähän suomalaiselle introvertille hankalaa.

Lopulta ihmiset on aika rentoja auttamaan kuitenkin.

Ihmisistä tuntuu hyvältä, jos ne voi auttaa.

Yleensä ollaan hyvillään, jos pystytään auttamaan.

Jos ei voikaan auttaa, ei sekään haittaa.

(Jirko:) Se on pahinta, mitä voi tapahtua.

Näyttää siltä, mitä esite lupasi.

Eikö niin? -Tämä vastaa mielikuvaa Salzburgista.

Joki on suunnilleen siinä, missä pitää, ja talot on -

niin barokkisia kuin luvattiin.

Samppa ja Jenni aikovat yöpyä muusikko-Damirin luona.

Ensin illan isäntä haluaa esitellä Mozartin kotimuseon.

Hei, oletko sinä Damir? - Olen. Hauska tavata.

Jenni. - Ja Samppa.

Tervetuloa Mozartin syntymäkotiin ja Salzburgiin. - Kiitos!

Hieno paikka. - Paljon kiitoksia.

Tämä on olohuone, joka on sisustettu Mozartin ajan tyyliin.

Näytän teille pianon, -

joka on rakennettu vuosi Mozartin kuoleman jälkeen vuonna 1792.

Aiotko soittaa sitä meille? - Totta kai!

Kuinka uskallat? Se on 300 vuotta vanha.

Minulla on lupa soittaa tätä. - Tämä on upeaa.

(Haikea pianosävelmä.)

Tuo oli aivan mieletöntä. - Olen iloinen, että piditte siitä.

Soitatko Mozartin musiikkia työksesi?

Kyllä, soitan usein täällä.

Soitan usein myös Leopoldskronin linnassa, -

jossa kuvattiin elokuva The Sound of Music.

Sen lisäksi opetan soittamista. - Kuten äitini.

Hän on oopperalaulaja. Kotonamme kävi opiskelijoita.

Hän myös lauloi oopperassa.

Tämä on koko tähänastisen matkamme ihmeellisin hetki.

Tämä on aivan... - Mukava kuulla.

Nyt meidän täytyy poistua museosta.

Olitte päivän viimeiset vierailijat. - Tämä oli hienoa.

Kiitos tästä.

Ongelma on, ettei mulla ole tarpeeksi vaatetta.

H&M. Sinne matkabudjetti, kun just puhuttiin, -

että pitäisi katsoa, mihin käytetään rahaa.

Sä olet säästeliäämpi. Satavarmasti.

Mutta jos mulle annetaan budjetti, jolla on pärjättävä, -

en mä silloin törsäile. Älä naura mulle!

Joo. Ei ole. Ei varmasti ole. Ei missään tapauksessa ole. -En ole.

Tuossa se on. Näyttää epäilyttävältä. -Katsotaan.

Tämä on vain yksi yö. Ja tämä on lähellä juna-asemaa.

Tämä oli saanut 7,4, -

mikä on aika surkea, mutta ei kuitenkaan mikään -

5 tai 6. Ei tämä luksuspaikka ole.

On tuolla joku "Härrin hotelli". -Härrin hotelli...

Joonaksen ja Eemelin ystävä Jirko on kyydin lisäksi auttanut -

varaamaan seuraavan majoituksen ja junaliput.

Kiitos, että heität meidät Müncheniin.

Kiitos Matille, että lainasi autoa. -Tämä oli iso apu.

Lisäksi saatiin muutakin apua, ja nyt on kaikki valmiina.

Ei tarvitse tänä iltana stressata muusta kuin että päästään -

Oktoberfesteille. Siellä sitten nautiskellaan.

(Jonttu:) Tänään nautitaan. -Otetaan sitä "bishoshofenia".

Vihdoinkin. Me mentiin, Jirko, Bischofshofenin aseman läpi.

Siinä tuli tämä ajatus, että pitäisikö ottaa pari.

Lähti jo suu napsumaan.

Oletteko jo opetelleet saksalaisia schlagereita?

(Joonas:) Mähän voisin improta jonkun.

Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan...

Tuo ei tainnut olla saksaa. -Kuulosti siltä.

(Joonas:) Se oli saksalaisittain äännetty.

Kuulosti enemmän nuorelta Jörn Donnerilta kuin saksalaiselta.

Se on mun erikoistaito imitaatiossa.

Sellainen Oktoberfestin pikkulauantai...

Tämä on ihanaa. "Biergarten." Mitäs oluita...

Crepes ei kiinnosta. Biergarten, oh my god!

(Sergey:) Täällä on illalla ihanat pippalot.

Ihania partoja! -Haluan Oktoberfest-paidan!

Jos olisi rahaa... -Joku voisi ostaa mulle tuollaisen mekon sijaan.

En mä tee mekolla mitään. -Kaksi yhden hinnalla.

(Sini:) Rahankäyttäjänä heitän rahaa tyyliin roskikseen.

Sä olet ihan samanlainen. -Niin olen.

Toivottavasti budjetin myötä oppisimme rahan käyttöä.

Ehkä saataisiin eväitä, joita voitaisiin tuoda takaisin Suomeen.

Oppisimme käyttämään sitä rahaa... -Älä selitä!

Espressomartini! Mutta väärä paikka.

Tänään juodaan vain oluttuopit. -14,50...

Täällä on Kämpin hinnat. Meillä ei ole varaa. -Ihania värejä!

Niin on. Onko ne rakennettu tätä varten?

Saleen. Hei, pretzeleitä! Kolme euroa!

Missä lukee hinta? -Tuossa.

Oktoberfest tuntuu aivan sadulta. Näyttää upealta.

Onko tänne rakennettu tämä kaikki? -Mieletön kokemus.

Joulutorin ja Tomorrowlandin välimuoto.

Kippis! Danke schön.

Danke schön!

Minä, joka vihaan bisseä, rakastan tätä!

Tämä on elämäni paras päivä.

(Sini:) Kyllä elämä on ihanaa.

(Tapailevat Yön kuningattaren aariaa.)

Vivi ja Ella ovat sacherkakun kotimaassa Itävallassa, -

ja he aikovat hetkeksi unohtaa budjettinsa kakkua maistaakseen.

Kiitos. - Olkaa hyvä ja nauttikaa.

(Vivi:) Leikkaatkin sitten tasaisesti.

Olihan sacherkakku hyvää mutta myös kallista.

Yksi viipale oli 10 euroa, mutta kun täällä ollaan, -

kyllä sitä pitää maistella.

On kyllä aika hyvää. -No on.

(Vivi:) Kaupunkikierros Salzburgissa oli tosi ihana. Siinä pääsi -

fiilikseen ja nauttimaan paikasta.

Toivottavasti jatketaan tällä samalla -

lungilla... Ei liian lungilla. Totta kai halutaan -

päästä loppuun saakka. Halutaan kuitenkin myös nauttia.

Ei sinänsä muuta. Ei voi tietää, mitä tuleman pitää.

(Kirkonkellot kalkattavat.) (Ella:) Vau...

Onpa upea! Ihan sairaan magee.

Jenni ja Samppa ovat saapumassa Damirin asunnolle.

Tervetuloa asuntooni!

Upea huonekorkeus!

Jos haluatte, voimme nyt pitää pianotunnin.

Toki. Minulla oli nuorena rokkibändi, -

koska en ollut tarpeeksi hyvä oopperalaulajaksi.

Rakastan laulamista, ja se on minun vahvuuteni.

Mä olin musiikkiluokalla. Opettaja sanoi laulukokeen aikana, -

että olin siellä vain rytmitajuni takia.

Se on jäänyt mieleen. Siinä on niinku...

Triangelia osaan lyödä tahdilleen. Siinäpä mun musikaalisuus.

En todellakaan osaa soittaa pianoa.

Voitko soittaa tämän nuotin?

Mikä se on? - E.

Hyvä. Voitko soittaa tämän nuotin?

G. - Hyvä.

(Jarkko ja Laura nauravat.)

Mitä helvettiä?

Laura ja Jarkko ovat löytäneet tiensä Oktoberfesteille.

Näen kaikkea muuta paitsi kaljaa.

Kannatti olla junassa se viisi tuntia.

Nyt on ehkä sellainen fiilis, että nyt -

kun päästiin niin mutkattomasti taipale menemään, -

eikä ollut tavoitteena päästä pidemmälle, -

nyt on just hyvä täällä.

Suureellinen gluteeniton versio ja alkoholiton.

Ulkomuodosta voisi kuvitella, että nämä on päinvastoin.

Toivon todella, että tämä on alkoholiton.

Jos juon 12 vuoden jälkeen -

tämän verran alkoholillista bisseä... -Kippis.

Kiitos. Olipa kiva nähdä.

Tämä oli sullekin aikamoinen työsarka. -Tästä oli iso apu.

Ei mitään. Oli kiva kurvailla. -Hyvä, että tultiin tänne.

Sua ei näy Suomessa joka päivä. -Oli kiva nähdä. Hyvää matkaa.

Harmi, ettet ehdi Oktoberfestin tunnelmista nauttimaan.

Me nautitaan sunkin edestä.

Häntä jännittää. - Niin jännittää.

Olin lapsena musiikkiluokalla ja kaikki muut olivat minua parempia.

Älä ole noin ankara itsellesi.

Pystyykö soittaessa hengittämään?

Kyllä sitä täytyy hengittää, muuten putoaa tuolilta.

Täytyy sanoa, että isäntämme Damir -

ja kaikki tämä on ollut kaikkinensa huikeaa.

Ensin käytiin Mozartin synnyinkodissa -

ja saatiin siellä kuulla musiikkia.

Ja nyt täällä. Ajattelin, että Samppa hoitaa -

oppilaana olemisen ja mä vain katselen sivussa.

Me oltiin ihan yhtä lahjakkaita oppilaita.

Eli tosi hyviä molemmat.

(Samppa:) Nytkö sä kuvaat?

Jee, meillä kävi hyvin. -Kävi tosi hyvin.

Mä olen kaikkeni antanut tälle mestalle.

Yleensä käydään ulkomailla törmäilyautoissa. Niin nytkin.

(Eemeli:) Meillä on paljon yhteisiä harrastuksia Joonaksen kanssa.

Tykätään pallopeleistä ja mökkeilystä.

Kalastellaan ja touhuillaan. Mutta kahden kesken monesti -

jutuissa mennään syvällisiin asioihin.

Pystytään puhumaan kaikista asioista niiden oikeilla nimillä.

(Joonas:) Elämästä, parisuhteesta, unelmista, pettymyksistä.

Pystytään puhumaan. Sillä tavalla Eemeli on -

harvinaislaatuinen ystävä. Ei niitä hirmu paljon ole.

Täten sinut on palkittu hyvänä reissaajana ja pallonheittäjänä.

Just noin! (Naurua.)

Sano, kun olet valmis, niin iltasatu alkaa.

Mä olen tosi... Laita lukuvalo vielä.

Jes. No niin. (Jarkko selvittää kurkkua.)

"Tieto isoäidin kuolemasta saavuttaa isänikin, -

joka saapuu alkuillasta yllään uusi tummanruskea puku."

"Hän näyttää ulkomaalaiselta ja tervehtii meitä vain ohimennen."

Vaikka laitteet ja tekniikka ja muu on muuttunut, -

jotenkin tuli sama tunnelma vieläkin.

Mä viihdyn tosi hyvin tuollaisessa ympäristössä.

Kaikki ihmiset varmaan viihtyisi näin rauhallisessa paikassa.

Anteeksi vain!

(Sergey:) Tää on meidän huone.

Onko täällä ketään?

Huomenta. Kello on 6.30.

Herättiin ilman kelloa -

kuin eläkeläiset. Menen kirjan kanssa lukemaan...

Ei kun kirjan kanssa juomaan aamukahvia. Pitää heräillä vielä.

Hei hei. Kiitos oikein paljon!

Turvallista matkaa. Tässä on teille omenoita.

Bad Gastein on ollut rauhallinen -

ja raikas ja rentouttava.

Kaunis, miellyttävä...

Ei ole ikinä ollut niin puhdas iho aamulla herätessä.

Varmaan on vaikuttanut hyvä uni ja hyvä ilma.

Puhdas iho... Okei.

Onko mullakin puhtaampi kuin aikaisemmin? -En tiedä.

Vaikuttaako se noin paljon? -Ainakin mulla vaikuttaa.

Antin ja Sagan junaan on usea tunti aikaa, -

joten he päättävät odotellessa nousta vuorelle.

(Antti:) Halusit tulla alas jo saman tien.

Kannattaa mennä tälle puolelle, niin näkee alas.

Onko mitään mahdollisuutta, että nämä... -Ei pelkoa.

Pitääkö tähän hypätä? -Tule vain.

Istu tänne, niin näet nousun.

Varo, siellä on ne kosmetiikat taas.

Sä et tarvitse enää kosmetiikkaa. -Iho on parannettu.

Koska olemme vuorialueella.

(Saga:) En ole uskaltautunut edes maailmanpyörään.

Katselin noita vaunuja, jotka menee ylös.

Ehkä teen ensimmäisen kerran jotain tällaista.

Vähän jännittää.

Tämä heiluu. -Tämä heiluu.

Mä suljen silmät. Herättäkää sitten, kun ollaan vuorella. Oh my god...

Hyvää huomenta kauniista Münchenistä.

Täällä aamu valkenee eilisen Oktoberfestin jälkeen.

Ollaan täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

Meillä lähtee puolentoista tunnin päästä juna.

Kohti Stuttgartia.

(Laura:) On tyhjemmät kadut kuin eilisiltana.

On Saksojen yhdistymisen juhlapäivä.

Eli juhlapyhä. Eilen oli pääpäivä, tänään hiljaisempaa.

Menemme Marienplatzille fiilistelemään.

Katselemaan nähtävyyksiä.

Sitten haluan ostaa tuliaisia ja tarroja, mitä jaksaisi kantaa.

Saa nähdä, onko mikään auki.

Katsotaan. Nyt näkyy ainoastaan muutamia walk of shameja.

Jengi kävelee shortseissa kotiin.

Toi on tavallaan aika kiva.

Niin on. Ja tuo ylempikin. -Jep.

Laitatko niitä kaikkiin matkalaukkuihin? -Joo.

(Laura:) Oi, miten hieno. Vau.

Kuulin, kun joku sanoi äsken, että -

tämä on äänestetty suurimmaksi pettymykseksi nähtävyyksistä.

Toivottavasti se ei puhunut tästä.

(Jarkko:) Luultiin, että nuket liikkuisivat, mutta ei.

Meillä on mielikuvitusta. Kuvitellaan se liike. -Ei mulla ole.

Kyllä tämä on... Tämä oli...

...huhujen arvoinen. Suurin pettymys.

Oikeasti tämä rakennus on kaunis.

Mä tuijotin vain, että milloin nuket lähtee käyntiin.

Katsotaan, kumpi heittää pidemmälle.

Aiheutetaan Bad Gasteinin ensimmäinen lumivyöry samalla.

Sano sä lähtölaskenta.

N... Y... T... Nyt!

(Saga:) Meissä on samaa se, -

että usein pysähdytään katsomaan maailmaa uusin silmin.

Ja se, että näkee jotain ihmeellistä kaikessa tavallisessakin.

Tykkään kuvata ihmisiä sen takia, -

että tykkään katsoa maailmaa sitä kautta, -

mitä siinä on tallennettavaa ja arvokasta. Kaikessa on arvokasta.

(Saga:) Hei! Oh my god!

Tuolla näkyy huippuja! Vau. -Todella kaunista.

Tuolta nousee joku aurinko. -Kuin akvarellimaalaus.

Sitä unohtaa kokonaan suurkaupungit liikenteineen.

Ruuhkat ja stressit ja uraputkessa olevat nelikymppiset.

Iskältä olen ehkä oppinut sen, -

että pitää luottaa intuitioon. Meillä on erilainen käsitys siitä, -

että mitä me halutaan tehdä, -

mutta kuitenkin meiltä molemmilta löytyy sama -

vahva intuitio kokeilla uusia asioita ja luottaa, että asiat järjestyy.

Sen olen mielestäni oppinut sulta.

Mulla on luotto siihen, -

että elämässä tapahtuu hyviä asioita, kun tekee hyviä juttuja.

Kiitos.

Onko tämä nyt se klassinen hulluuden ja nerouden raja?

Onko se yhtä häilyvä? -En tiedä mutta aloin tehdä pupua lumesta.

(Saga:) Katsotaan, miten sujuu. -Olemme juuri sillä rajalla.

Lauseesi varmisti sen juuri, että rajapinnassa mennään.

Kiitos ja näkemiin!

Sinne jäi Oktoberfest. Oli tosi mukavaa.

Ja ääni meni, mutta tuota... -Oli ihanat bändit.

Se yhteistunnelma oli ihan sairas. Yhteislaulut ja kaikki.

Meille tarjottiin kaksi olutta. Yhdet oli Monte Negrosta.

Yksi oli ihan paikallinen.

(Sini:) En osaa enää stressata sitä, ollaanko me ekoja vai tokia.

Lähinnä kunhan päästään mahdollisimman halvalla perille.

Kunhan matka jatkuu, koska nyt se on kortilla.

Nyt haetaan aamupalaa ja nautitaan se paikallisella Brooklyn Bridgellä.

(Sergey:) Ei jumalauta. Saleen meidän. (Naurua.)

(Sini:) Ilmaiset jugurtit hei! Wu-huu!

Kannatti kävellä Lidliin. -Me ollaan tänään rahoissa.

Tällä saa oikeesti ainakin kaksi jugurttia.

(Sini:) Herranjumala. Nämä vetää bisseä aamupalaksi.

Tervetuloa Saksaan! Ikävä kyllä tämä on väärä lippu.

Onkohan kirja siellä?

Mulla on sellainen kutina, että me ollaan vikoja.

Ei voi olla... -Kolme pysähdystä.

Kolme pysähdystä ennen metro hajosi. -Meillä on kiire.

Ehkä joudutaan kotiin, jos ei päästä tuonne.

Tekstitys: Kanerva Airaksinen Iyuno