Original subtitles

Ihminen on aina halunnut seikkailla, tutkia, -

etsiä ja löytää, mutta mistä jäämmekään paitsi, jos aina -

lennämme paikasta toiseen.

Kisa alkaa Turkista.

Lento Istanbulista Suomeen kestää alle neljä tuntia.

Entä jos tuon matkan kulkisi maata ja merta pitkin?

Seitsemän paria tekee juuri niin.

He matkaavat Aasian rajalta takaisin Suomeen -

kuuden kohteen kautta. Reitti selviää matkan edetessä.

Käytössä on rahamäärä, jolla matkan lentäisi.

(Laura:) Sitä me emme käytä. (Antti:) Hyvin se menee.

(Ella:) Tämä riitely ei nyt auta.

Pareilla ei ole kännyköitä tai luottokortteja.

Heillä on vain rajattu määrä käteistä, kartta ja toisensa.

Tämän lisäksi jokainen haluaa saapua maaliin voittajana.

(Laura:) Hitto... (Anne:) Nahkahousut!

Ah, mikä tuoksu. -Mikään ei mene nyt hyvin.

Elämän paras päivä!

Tervetuloa mukaan. Tämä on Race Across The World Suomi.

Ensimmäisen etapin loppu on Bulgarian Sofiassa, -

ja pian selviää, kuka ehtii ensimmäisenä kohteeseen -

ja saa nimensä ylimmäksi kirjaan.

Kilpailijoiden on löydettävä kahden vihjeen kautta perille.

Ensin etsitään Nevskin katedraali ja sitten maamerkki Sofia-patsas.

Ollaan nyt tuossa. Se on tuossa. James Boucher, kolme pysäkkiä.

(Sini:) Kysytään joltain. -Tuolta kävelee...

Etsimme Sofian patsasta. Tiedätkö, missä se on?

Teidän täytyy mennä tätä katua toiseen päähän saakka.

Asutko täällä? - Kyllä asun.

Oletko koskaan käynyt Suomessa? - En, mutta haluaisin käydä.

Me isännöimme sinua, jos tulet.

Lähetä viestiä Instagramissa, jos olet joskus tulossa. - Aivan.

Siellä se Sofia on! - Kiitos avusta. Oli kiva tavata.

Ihanaa päivää!

Annen ja Jarin saapuminen Sofiaan on alkanut mutkikkaasti, -

sillä paikallinen valuuttaa ei tahdo riittää taksimaksuun.

(Anne:) Olemme surullisia, jos rahat ei riitä.

Jos voidaan kompensoida, asia on ihan oikein hyvin.

Toivotaan parasta. -Olisi ihanaa, kun ei tarvitsisi säätää.

Leva. Haluan Bulgarian levoja. - Kyllä, mutta meillä ei ole niitä.

Otatko vastaan Turkin liiroja?

Meillä on vain tämän verran levoja.

Ehdin jo miettiä, mikä eteen, mutta mulla oli muutamia ideoita -

mielessä. Olisin voinut pestä hänen auton tai jotain.

Saatiin onneksi maksaa Turkin liiroilla loppuun.

Ole hyvä.

Tiedätkö, missä on metro? - Metro?

Tuollako?

(Laura:) Tuossa lukee "metroasema". -Näyttää enemmän kasinolta.

(Laura:) Sillain, että "eiköhän lähdetä katedraaliin".

Yellow bricks. -Tulee ihan Elton John mieleen.

Olin juuri sanomassa samaa. -Onko tuolla?

Samppa ja Jenni ovat matkalla katedraalilta Sofia-patsaalle.

Onko tarve ravata vai mennäänkö pikaista kävelyä?

Tätä vauhtia mennään. -Ei auta, jos olet kirjoilla ennen mua.

Etsin metrolippuautomaattia.

Otetaan pieni moikkaus Sofia-patsaalle.

Terve, Sofia. -Hieno nähdä ja kiitos johdatuksesta tähän saakka.

Anteeksi, puhutko englantia? - Kysyn heiltä.

Bussi kulkee tästä. Katsotaanpa.

Tulen saattamaan teitä.

Minulla on vapaapäivä. - Oletpa kiltti.

Teillä on Kalevala, eikö vain? - Kyllä! Ehdottomasti!

Ja olette viikinkejä? - Kyllä, olemme sotureita!

Olen avoin uusille ihmisille.

Kun joku on vieraassa paikassa, kanssaihmistä pitää auttaa.

Meillä on ollut Bulgariassa tosi hyvä säkä.

(Jari:) Mielettömiä ihmisiä. -Käsittämättömiä.

Mitenhän muut parit löytävät tänne, kun heillä ei ole sinua apunaan?

Jos oltaisiin tultu tänne ilman tätä kisaa, -

tuskin oltaisiin tutustuttu tämmöiseen suojelusenkelirouvaan.

Oltaisiin kävelty ohi vaan. -Taksi, taksi... Joo, todellakin.

Onko se tämä?

Siellä se katedraali on. - Aivan.

Meidän täytyy nyt juosta. Kiitos. - Kiitos paljon.

Kiitos avusta. Emme olisi selvinneet ilman sinua.

Olet todella ihana ihminen.

Meillä on kuitenkin oma aika, oma päämäärä.

Tämä on hyvä muistutus siitä, ettei se aina ole paras tapa elää.

"Kävele kilometri länteen Sofia-patsaalle."

"Ota metro etelään James Boucher -pysäkille."

"Etsi hotelli Marienela."

(Antti:) Hotel Marinela. -Se on varmaan jossain tässä.

Tai sitten ei. -Nyt ollaan oikeasti jännän äärellä.

(Sergey:) Hotel Marinela! Hahaa!

Nyt mennään. -Juostaan viimeiset metrit.

Jos ollaan vikoja, otetaan drinkit täällä.

Katso, musta joutsen. -Oh my god, joutsen! Oh my god, vihko!

Ollaanko valmiita avaamaan? -Katso sä. Mä en pysty.

Katsotaan. "Tervetuloa Sofiaan. Pääsitte ensimmäiseen kohteeseen."

"Seuraavalla sivulla näette sijoituksenne." -Eikö kukaan tipu?

(Sini kiljahtaa.) Mitä? -Anteeksi, että kiljuin. Tuli kylmät väreet.

Olen aivan täysin sanaton tällä hetkellä.

(Riemun kiljahduksia.)

Tässä on joku virhe! -Olen niin ylpeä meistä.

Ei pitäisi koskaan luovuttaa. Luultiin, että oltaisiin vikoja.

(Epäselvää puhetta.)

(Sergey:) Ai... (Naurua.) -Meillä olisi vielä matkaa jäljellä.

(Naurua.) (Sergey:) Täytyy muistaa pitää pää kylmänä.

Että vaikka ärsyttää...

Tekee mieli luovuttaa, kun menee niin vihkoon, niin ei mene.

Tai menee vihkoon mutta ekalle riville! -Niin just.

(Samppa:) Tekisi mieli juosta, mutta ei pysty.

(Jenni:) Onko se tuo?

(Samppa:) Juostaanko? Ettei jää viimeisistä metreistä kiinni.

(Dramaattista musiikkia.)

Se on tuossa!

Se on se, mitä mä sanoin.

Oli sijoitus mikä tahansa, lasit viiniä juodaan tänään. -Tänäänkin.

Hotelli Marinela. Onko se tuossa suunnassa?

Anne ja Jari! Me tullaan teidän ohi!

Havuja, perkele! -Samppa ja Jenni!

Me tullaan teidän ohi! -Hienon näköisiä autoja pihassa.

On hienon näköistä.

Oikeesti...

Mua alkaa itkettää nyt. -Älä itke. Sitten mäkin alan.

"Pääsitte perille."

"Seuraavalla sivulla on sijoituksenne." -Yksi, kaksi, kolme.

(Riemun kiljahduksia.) Kakkosia!

Mitä? -Oh my god!

Me oltiin tokia. Me ollaan hämmentyneitä. -Miten?

Nopeampaa kuin Google Mapsin avulla!

Olen ylpeä myös meidän rahan käytöstä. Kulutettiin maltillisesti.

"Seuraavalla sivulla on sijoituksenne." Oletko valmis? -En.

Pakko se on kääntää. -Kolmansia! Huh!

N, Y, T, nyt. Neljäs. Äijä arvasi oikein.

Vitsi, miten tiukkaa. 20 minsaa noista. Nämä oli näin aikaisin.

Meidän illallinen hidasti aamulähtöä. -Oli hyvä illallinen.

Hyvä, että ollaan täällä. Kiitos, Mariana, Kiitos, taksikuskit.

Maassa maan tavalla.

Tosi kova jengi. Kaikki on järjettömän nopeita.

Eikä me edes mokattu missään erityisemmin.

Ihan hyviä ratkaisuja, ja silti kolmantena.

Kolme paria on yhä matkalla kirjalle.

(Bulgariankielistä puhetta.)

Mäen yli ja vasemmalla puolella. -Tuossa olisi ollut metropysäkki.

(Antti:) Jos oltaisiin tultu siitä ulos, se olisi ollut tuossa.

(Saga:) Näille ei voi mitään.

(Jari:) Julio Iglesias on ollut täällä.

"Seuraavassa sivulla näette sijoituksenne kisassa."

Tä? Eikö me ollakaan vikoja?

Oltiin melko varmoja, että me pöllöt ollaan viimeisiä.

Se oli se meidän rouva... -Se se oli.

Nyt muuten jännittää. Huh huh.

Joka tapauksessa, Saga...

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi! Kuka puuttuu?

1, 2, 3, 4, 5. Olen aivan häkeltynyt.

Kaiken tuon jälkeen... Meille kuitenkin sattui ja tapahtui.

Ei lukenut, että vika pari tippuisi. -Ei niin. Ketä sieltä puuttuu?

En pysy sun perässä, Jarkko. Mun jalat on sun sääriluun pituiset.

Kannanko pulloa? -Se pullo ei ole hidaste vaan jalat.

Sitten saat kädet näin...

Mikä meno? -Erittäin hyvä.

Viimeiset kilsat oli mulle aika tiukkoja.

Pakkasin mukaan niin paljon kamaa, -

että voisin jäädä puoleksi vuodeksi. -Pieni puristus enää.

No niin. Jes. -Se on hyvästi tai...

Me ollaan vikat. No niin. Ei se mitään. Näin siinä kävi.

(Jarkko:) Reilusti vikat. -Kukaan ei tipu.

(Laura:) Tietty harmittaa.

Vaikka paikalliset suosittelivat junaa nopeimpana vaihtoehtona, -

se ei sitä ollut, koska oltiin niin reilusti muiden perässä.

Noin. Sitten allekirjoitus.

Haluan kuitenkin ajatella, että ollaan jossain vaiheessa matkaa -

maissa, joissa ehkä palkitaan se, että budjettia on enemmän.

Massilla on väliä, liikkui millä tahansa.

Toivottavasti käy ilmi, -

että kannatti ottaa kuuden euron juna, joka kesti kolme vuotta.

Ensimmäisen etapin jälkeen kaikki jatkavat.

Johdossa ovat Sini ja Sergey -

vajaan 20 minuutin erolla Viviin ja Ellaan.

Jarkko ja Laura tulevat kolme tuntia ensimmäisen parin perässä, -

mutta he ovat käyttäneet rahojaan säästeliäästi.

No niin, Sergey... Uusi päivä ja uudet kujeet.

Oletko valmis? -Olen.

(Sini:) Bled! -Bled. Missä se on?

Onko sulla se kartta siinä?

No mutta... Mistä maasta me etsitään sitä?

En löydä.

Slovenia länsiosassa, tunnin matkan päässä Ljubljanasta, -

on pikkukaupunki Bled, jonka hengästyttävän kaunis järvi -

on aivan syystäkin maan tunnetuin nähtävyys.

Keskellä turkoosia järveä on luostarisaari, -

ja sen ympärillä kohoavat Alpit, -

jotka tarjoavat matkailijoille patikointimahdollisuuksia -

maisemissa, jotka ovat kuin satukirjasta.

Päästäkseen perille parit kulkevat lähes 1 000 kilometrin matkan -

Balkanin halki usean maan kautta.

Slovenia. -Slovenia, joo.

Oh my god, ollaanko menossa Sloveniaan? En ole käynyt.

Moottoripyörällä olen ajanut Slovenian yli poikittain.

Suorin ja fiksuin reitti olisi -

Serbian läpi ja Kroatian kautta.

Pitkä matka.

Taktiikka on se, että yritetään yöpyä isoissa kaupungeissa, -

jotta jatko samana tai seuraavana päivänä onnistuu helposti.

Toivottavasti päästään Belgradiin jo tänään, -

mutta se on aika epätodennäköistä.

Törkeän pitkä matka.

Sitten mennään. Uusi päivä. -Uusi suunta.

Matkaan. Mä muistan, missä se metroasema on. -Jännää.

(Sergey:) Kohti... Blediä! -Kohti Blediä.

Se oli kyllä hyvä... "Mikä?"

Ensimmäiseltä sijalta lähdetään, ja kyllä se aiheuttaa vähän paineita.

Tuntuu koko ajan, että muut kisaajat hengittää niskassa.

Tuntuu koko ajan, että ne on lähempänä ja lähempänä.

(Sini:) Meillä ei ole heikkouksia. Riskejä on...

Jos aika loppuu kesken.

Sehän on se riski. -Löydetään poikaystävät...

Kakkossijalta matkaan lähtevät Vivi ja Ella -

aloittavat uuden etapin kerryttämällä matkakassaa.

Lähdemme tämän jälkeen ja yritämme päästä tänne.

Matka kestää pari päivää. - Ja pari yötä.

Reitti on minulle todella tuttu. - Niinkö? Voit auttaa meitä.

Mutta ensin on tehtävä töitä.

Meidän suunnitelma voi kuulostaa hassulta, koska ollaan pihistelty, -

mutta halutaan pelata varman päälle.

Siksi menemme nyt töihin. -No niin... (Naureskelua.)

Mä laitan sulle tohon, niin...

Mikä tuo on? - Tämä on ennustus, vähän kuin onnenkekseissä.

Voitko lukea sen meille?

Siinä lukee bulgariaksi, että elämä on kilpailu.

Se todellakin on!

Eka asiakas!

Asiakkaita oli ehkä muutama. Hän oli erittäin hauska mies.

Haluatko ennustuksen?

(Vivi:) Laita sä sokerit ja maidot.

Mitä siinä lukee? - Juhlat!

Mä siis rakastuin. Hän on ihana. Huumorimies. Niistä tykkään.

Paljonko? - Kaksi levaa, kiitos.

Kiitos.

No niin. Heippa, Sofia. Sut on... Olet nähty.

Sinut on nähty. -Koetko tulleesi nähdyksi, Sofia?

Samppa ja Jenni yrittävät Serbian pääkaupunkiin Belgradiin asti.

Sampan huonovointisuus hankaloittaa kuitenkin matkaa.

Ehkä ollaan Belgradissa jo tänään. Ainakin on seikkailu.

Seikkailuun työ jännitystä lisää tämä olo, mikä mulla on mahassa.

Haluamme Belgradiin. - Kello neljältä.

Kello neljältä? Eikö ole mitään ennen sitä?

Tarvitsetteko taksin? - Rajalleko?

Kyllä. Taksilla. - Rajalle.

Rajan tälle puolelle, josta kävelemme Serbian puolelle.

(Samppa:) Oivalsin lukioikäisenä, -

että saan paljon aikaiseksi, jos oikein yritän.

Ja kun aloitin arkkitehtiopinnot, -

mulla oli myös rockbändi. Keikkailtiin paljon.

Aika nopeasti tuli sitten lapsiakin.

Perustin yrityksenkin silloin, että ehkä siitä jäi kaasu pohjaan jumiin.

Hän ei malta hetkeäkään olla paikallaan ja kerätä voimia.

(Samppa:) Pitääkö loputon levottomuus mut -

vetreänä 90-vuotiaaksi vai viekö se ennenaikaiseen hautaan?

Anne ja Jari suuntaavat Kalotinan rajakaupunkiin -

tavoitteenaan löytää bussi Serbian puolelle.

(Jari:) Kun raja on ylitetty, ruvetaan sniiduilemaan.

(Jari:) Rojut tonne. Oho.

Älä nyt saa "hermingooden". -En saa.

(Anne:) Älä kilju mulle. "Älä jiljen mullen."

Meillä on "yhhen gielen".

Eli yhteinen kieli.

(Anne:) Meidän tiimi on "Yllen givven", joka tarkoittaa "ylikiva".

(Anne:) Me kehitellään aina näitä omia huumorijuonia.

Sulla on paljon lempinimiä. Kutsut mua Pulliaksi. -Pullia!

Tölli... Näätä.

(Anne:) Ihan nättejä lempinimiä.

(Anne:) Paitsi Pullia. Mistähän se on tullut? -Pullia vauva.

Ollaan kuin yhteen liimattu. Tiedämme toisistamme kaiken.

Paljastuskirjat... -Se on se "en voi enää vaieta". "Katso kuvat."

Mun vahvuuden on piirtäminen ja lirkuttelu.

Vähän lehmänhermoinen. Ja muutenkin "lehmen".

"Lehmen"... -Lehmäisä. (Naurua.)

Sini ja Sergey ovat Serbian puolella Pirotin kaupungissa.

Hei, paljonko ne maksavat?

Tarkoitus on lähteä Belgradiin tänään.

Yksi bussi lähtisi kahden kolmen tunnin päästä.

Tavoitteena on päästä sinne. Saatiin jo liput.

(Sini:) Nyt on aikaa nauttia Pirotin ihanasta torielämästä.

Ikävämpi uutinen on se, että muut kisaajat -

saavat meidät ehkä kiinni, mutta sillehän ei mitään voi.

(Sini:) Serbiakin on tuttu lähinnä Euroviisuista.

(Sini:) Ne lyhyet pätkät. -On aina vuoria, vuohia...

Ja sitten joku mamma vetää. -Haluan sydämen muotoisen.

Ensimmäinen kerta Serbiassa? - Kyllä.

Tämä on todella kaunis maa. Kiitos paljon.

Saako olla snapsi? - Totta kai! Otetaan snapsit!

(Sini:) Ota vaan. Miehet ensin. Täällä päin. Voilà.

Hyvää!

Niin hyvää!

Voi kiitos. Ystävällistä! - Niin hyvää.

Okei, Sergey. Pirotilainen maistelumenyy... Pikkurahalla.

Toivottavasti bussi on loppuun- myyty ja muut jäävät laiturille.

Ihanaa, että oltiin juuri täällä kolmen tunnin tauolla.

(Sini:) Olisi harmittanut, jos tämä olisi jäänyt kokematta.

Sofiassa Vivi ja Ella ovat saaneet työt päätökseen -

ja laatineet suunnitelman, joka vauhdittaa etenemistä Serbiaan.

Kyseltiin omistajalta, olisiko sillä -

jotain kyytimahdollisuuksia rajalle. Hän googlasi meille -

busseja, ja niitä ei ole. Yksi bussi neljältä.

Se on liian myöhään.

Yritetään, että jos hänen "blugit" saisi meidät vietyä -

toiselle maaperälle. Sehän olisi ihana juttu meille.

Hän oli myös huumorimies, joten ei ole varmaa, oliko hän tosissaan.

Joudutaan hetki odotella. Katsotaan, miten käy.

Se sanoi 25 minuuttia sitten että 20 minuuttia.

Näiden 20 minuuttia on varmaan sinne päin.

Venailtiin kuljettajaa ihan sikakauan. Meille sanottiin, -

että menee 20 minuuttia. Me venattiin, ja tunti vierähti.

Se äijä ei ole tulossa. -Se soittelee sille koko ajan.

Mitä hän sanoi? - Hän sanoi tulevansa viiden minuutin päästä.

Oletko varma? Meillä alkaa olla kiire ja meitä jännittää.

Ystäväni menettää kohta järkensä. Yritän rauhoitella meitä molempia.

(Vivi:) Koko ajan lupailtiin, että joku tulee, -

ja että kaveri on ihan lähellä jo.

Päästiin kuitenkin lähtemään hyvissä ajoin.

Laskettiin sen varaan, että keretään aika pitkälle.

Sitten pitikin vai istua ja odottaa. Se tuntui ajanhukalta.

Tee jotain asian eteen. -Otetaan taksi!

Pyydä jotain soittamaan.

Minä en voi olla ainoa, joka tekee asioita. -Sinäkö hoidit kaiken?

En sanonut niin missään kohtaa.

Todella kiva.

Tämä ei mennyt hyvin. - Tiedän.

Mä en jaksa. (Nyyhkytystä.)

Sampan ja Jennin matka etenee bussissa kohti Nišin kaupunkia, -

mutta Sampan vointi on huonontunut.

Tässä tilassa, kun on...

Kun on hiki ja maha mutkalla, niin toivoisi ilmastointia.

Ilmastointia en voi tarjota, -

mutta pystyn tarjoamaan tämän.

Halleluja. -Mun sairastuminen antoi Jennille kaiken vetovastuun.

On ollut hankala luopua tunteesta, että pystyy vaikuttamaan asioihin.

Sitten kun sattuu tarpeeksi, -

ajattelu sumenee, ja on myönnettävä, että on toisen -

päätöksenteon varassa. (Samppa vaikeroi.)

Eikö ole makuuosastoa?

Huomenna Nišistä Belgradiin aamulla kello seitsemältä.

(Jenni:) Tarkoitus on huomenna lähteä kohti Belgradia -

ja sieltä välittömästi kohti Zagrebia.

Nyt pitää saada sulle peti. Olet levon tarpeessa.

Haluaisitko sitä urheilujuomaa?

Ehkä mennään vaan... -Tuossa olisi myynnissä. Istu varjossa sillä aikaa.

Tässä on muitakin varjoon jääneitä miehiä.

Tuon urheilujuomaa. -Laadukkaan reissukaverin Jenni sai.

Kannattaisi katsella nuorempia miehiä.

Mulle ja Ellalle tuli vähän kränää.

Mä sain pienen hermoromahduksen. Hupsis.

Se ei auta meitä, että aletaan riidellä.

Tehdään nyt vaan päätös, että päästään eteenpäin.

Eikö vaan? Mä ymmärrän, että sua ärsyttää.

Mua ärsyttää myös. -Ahdistaa, kun ollaan vain paikoillaan.

On parempi päästää tunteet ulos kuin pitää sisällä.

Saadaan kyllä Ellan kanssa aina nopeasti sovittua.

Me ollaan hyviä ystäviä, ja meillä on sisaruustyyppinen suhde.

Vivi on hyvin rakas -

mutta samalla ehkä vähän kuin pikkusisko. Joudun välillä -

kannattelemaan tätä meidän energiaa.

Me ollaan tehty tosi hyvin yhdessä kaikki.

Ehkä mulla on kuitenkin enemmän vastuuta.

Tilannetta helpottaa se, että kyytii saapuu lopultakin.

Vien teidät kehätielle ja toinen kuljettaja vie teidät Nisiin, -

josta pääsette eteenpäin. - Hienoa. Kiitos!

Kiitos avusta!

Totta kai me halutaan voittaa tämä kilpailu, -

mutta tämä on myös retki meidän ystävyyteen.

Ainakin liikutaan. -Ei siinä mennyt kuin kaksi tuntia.

Nyt tietysti sanotaan, miten ihana matkasta tuleekaan, -

mutta halutaan myös voittaa.

Tuossa lukee Belgrad. Mennään oikeaan suuntaan.

Pirotissa Sini ja Sergey ovat lähdössä bussilla kohti Belgradia.

Hyvä, että päästään Belgradiin asti, -

koska sekään ei ollut satavarma juttu.

(Sini:) Miksi se sanoo osalle, että menkää pois?

(Sergey:) Me ollaan ainoita bussissa!

Eli joko asiat on tosi hyvin tai tosi huonosti.

Myös viimeisenä matkaan lähteneet Jarkko ja Laura saapuvat Pirotiin.

He etsivät jatkoyhteyksiä. Alkumatkan pihistelyn jälkeen -

kukkaronnyörit löystyvät.

Nyt etsitäänkin taksi ja mennään taksilla Belgradiin.

Belgrad! - Paljonko maksaa Belgradiin?

150.

Pitäisikö sittenkin mennä siihen lähimpään?

Jos tästä menisi vaikka puoli tuntia sinne.

Päästäisiin lähtemään tosi paljon aikaisemmin... -Aamulla. Sopii.

Menemme Nisiin. - Onnistuuko Nis?

Mennään. - Kiitos, hei!

Nopea muutos mutta järkevä. Jos meillä olisi mennyt -

liian myöhäiseksi Belgradiin...

Nyt jää moni paikka näkemättä, mutta katsellaan bussin ikkunasta.

Rehellisyyden nimissä Belgrad olisi kiinnostanut. -Ei voi mitään.

Odotin tosi paljon näkeväni Belgradin. Se on pettymys.

Nyt pitää vain luopua -

siitä ajatuksesta, että tässä nauttisi matkanteosta.

Ihastellaan sitten maisemia, kun tiputaan. -Ei, Jarkko...

Tämä on mun tapa käsitellä.

Ei mennä sinne vielä. -Olen siellä jo.

Et mene sinne! Nautitaan nyt, eikä...

Tämä on mun tapa nauttia. -Sano ennemmin, että meillä on siistiä.

Mulla ei ole siistiä. Tämä on stressaavaa.

Siksi, että olet varma tippumisesta.

Me mennään 30 kilsaa ja ollaan vikoina lähdetty.

Nyt vanhaa kunnon manifestointia. -Ei pysty. Ollaan vartti hiljaa.

Pasta carbonara.

Pasta carbonara on turvasana, jos oikeasti -

ei kaipaakaan tsemppausta vaan aikaa kohdata paska fiilis.

Purin hammasta ja yritin hymyillä, -

mutten taida olla tarpeeksi hyvä näyttelijä.

Mutta tämmöinen olen. Tunneihminen.

Katso nyt, miten kiva paikka. Täällä ei ole yhtään mitään!

(Naurunkäkätystä.)

En mä tähän muutenkaan pysähtyisi. (Naurua.)

Me mennään sen ohi. -Vilkutetaan belgradilaisille.

"Kiva paikka, mutta kyllä Niš oli upea."

Onko hän kaukana?

Jäädäänkö me tänne stondaamaan? -En nouse tässä autosta.

Vladin joku työkaveri ajoi meidät -

vähän lähemmäksi rajaa tukun pihaan.

Se näytti aivan tukkumarketilta. Siitä pihasta -

meidät haki Vladin toinen kaveri.

Mennään rajalle. - Okei.

Olemme matkalla Nisiin.

Ajetaanko kovaa? - Kyllä. Niin kovaa kuin pääset.

Ajettiin jossain kohtaa sataa- kahdeksaakymppiä. Mä olin vaan...

Ja sitten meidät pysäytettiin.

Hyvä homma. - Kaikki on hyvin.

Siitäkin selvittiin, mutta ehdin jo säikähtää. Me ei voida jäädä -

tähän motarin varteen seisomaan. Olisi pitänyt -

laittaa peukku pystyyn ja näin.

Puhutko englantia? - Puhun.

Olemme matkalla Serbiaan. Oletko sinäkin? - En.

Joonas ja Eemeli ovat saaneet neuvoja -

ja ovat myös päätymässä yöksi Nišiin.

Budjetti on tiukka, mutta autoitte niin paljon, -

että ostamme teille jätskit.

Joonas. Traian, Joonas. Kiitos.

Nyt ollaan tässä Nišissä. Tänne päästiin -

erinäisillä liikennevälineillä.

Ei kuitenkaan Belgradiin asti päästy. -Ei keretty bussiin.

Onneksi saatiin huomisaamulle liput seitsemäksi aamulla.

Osaisitko sä soittaa? Mitä tuossa lukee?

"Soita uudestaan, Sam, mutta pehmeästi."

(Epävireistä pianonsoittoa.)

Tää biisi vaan bänggää joka kerta.

Sitten tulee hyvä kohta. Dipu-dipu-dipu...

Mua saattaa ehkä oksettaa nyt. (Yökkimistä.)

Hei. Nonni. Kiitos. -Kiitos.

Oli ihan hauskaa.

Kotikatsojille tiedoksi: juuri oksensin tuonne koiran taakse.

Se helpotti.

Rakkaani, ole hyvä ja mene vaaka-asentoon. Tuon sulle ruokaa.

Sä et liiku mihinkään. -Olen epäsiistein asiakas.

(Jenni nauraa.) Voi... Höhlä.

Mentiin ihan hyvin tänään suunnitelman mukaisesti.

Olisi kuitenkin kiva tsempata toista eikä olla perässä vedettävä.

Mua koskettaa, kun joku pitää musta huolta.

En ole kai siihen niin tottunut.

Totta kai mä pidän susta huolta. -Se on hieno tunne.

Kiva, että pidät. Kiitos siitä. -Totta kai.

Vivi ja Ella ovat päässeet loppujen lopuksi perille Nišiin.

300 levaa. Kiitos sinulle! - Kiitos.

Sinusta oli paljon apua.

Kiitos ja hei. - Kiitä Vladia kovasti puolestamme.

Tämä on siisti. -Tämä on tämmöinen leirikoulu.

Tämä on mun ensimmäinen kerta "aidossa hostellissa".

Haluatko tarkastaa ne luteet? -No...

Vaikka olisi luteita, en jaksaisi enää lähteä.

Parempi, ettei katsota, koska -

vaikka täällä olisi, en ole lähdössä. Olen niin väsynyt.

Mutta on tosi siisti ja pehmeät sängyt. Saan hyvät yöunet.

Voimmeko ostaa lipun? - Kaksi lippua.

Niš on suosittu yöpaikka, -

ja muutkin kisaajat varmistavat jatkoyhteyksiä seuraavalle päivälle.

Tässä ei saa kävellä. -Täältä näin jotenkin.

Pääseekö tuolta takaa? -Jos tämä nyt tämmöiseen kaatuu...

Ei sieltä pääse. Voi (piip).

Katso. (Lentokone suhisee.)

Sitä me emme käytä.

Ehkä mun rooli on nyt antaa -

Jarkon mennä etunenässä, koska -

hänellä on selkeästi enemmän aikapainetta.

Hei. Huomenna Belgradiin kello seitsemältä.

Tarvitsetteko apua? - Eiköhän tämä onnistu.

Mutta jos tiedät majapaikan läheltä bussiasemaa...

Ideo Lux. - Onko se lähellä?

10 minuuttia. Selvä.

Belgradista on 10 tuntia aikaa päästä Ljubljanaan.

Huominen menee hyvin. -Tänään oli vähän aikaa.

Just näin. Tässä saadaan sitä lähtöaikaa takaisin.

Jes! -Jes.

Tehtiin näin, ja se oli Lauralta tosi hyvä heitto.

Otetaan ilo irti. En olisi muuten tänne tullut.

Belgradiin olisin voinut ostaa matkan, -

ja se on mahdollista myöhemminkin.

Huomenna siellä voi syödä lounaan ja näin. Nämä on näitä.

Hei! Onko teillä vapaita huoneita? - Kahdelle henkilölle.

Paljon se oli? -3 500. Anna silmämääräisesti.

Aina kiva, kun Niemi vähän hymyilee.

Heti kun tulee rahaa pöytään.

Tosi kiva tavata!

Antti ja Saga yöpyvät edullisessa perhemajoituksessa.

Ihanaa päästä näkemään paikallista asumista.

Tähän asti ollaan vain juostu kaupunkien läpi.

Huomaatko, että jos oltaisiin valittu aiemmin toisin, -

niin ei oltaisi tässä? Tämä on se juttu. Ei ole huonoja valintoja.

On vain valintoja, jotka vievät seuraavan valinnan ääreen.

Tämä on sinun huoneesi. - Täydellinen!

Mä saan tällaisen prinsessahuoneen.

Tämä on oikea prinsessan huone. - Tällaista olet aina toivonut!

Ja täällä voi... - Täällä voi piirtää seiniin!

Hanna ja tyttäret vaikuttavat iloisilta ja ystävällisiltä.

Hyvin sydämellisiä ihmisiä.

Huomenna mennään Belgradiin ja siitä Kroatian puolelle.

Kiitos! Onhan tämä päälinja-autoasema? - Kyllä.

Nyt pitäisi vielä löytää hostelli.

Meidän piti lähteä etsimään meidän hostelli.

Ja sitten vain... -Äkkiä maate. On ollut pitkä päivä.

On tämä ollut yllättävän rankkaa.

Myönnän, että lähdin tänne ihan lomalle.

Että vähän istutaan bussissa, hihitellään ja syödään pähkinöitä.

Sitten johonkin hostelliin.

Mutta varsinkin isossa kaupungissa tulee tosi helposti aika pieni olo.

Onko täällä mitään...

Hei nyt, oikeesti... Johonkin mun on raja vedettävä.

Kun ei ole karttaa uudessa kaupungissa, -

ei ole käsitystä siitä, mihin on menossa. Se olo on kyllä -

yllättävän pelottava.

Huomattiin tuolla yksi hostellikyltti.

Sergey juoksi katsomaan, olisiko siellä huonetta.

Hyviä uutisia! Sain meille oman huoneen.

Hostellista ihan oma huone. Se oli vain viisi kymppiä. -Oikeesti?

Tultiin paikalliselle ravintolakadulle -

nauttimaan serbialaisista herkuista.

Täällä ollaan, kirjaimellisesti lihapatojen ääressä.

Täällä on tosi hieno, kiireetön tunnelma, -

ja tosi rauhallista ja ystävällistä meininkiä.

Ruoka on aivan jumalaisen hyvää.

Lähdettiin iltakävelylle.

Jarkko, me ei päästy Belgradiin, mutta MP Niš.

Tämä on ihan hieno. Täällä on rauniot.

Törmäsimme aika hemmetin moneen kilpakumppaniin.

Ei ollakaan ihan niin jäljessä.

Ja ilmeisesti tavataan paljon tuttuja aamun bussissa.

Käydään etsimässä kiva ruokapaikka, josta saisi -

kivat juomatkin.

Muiden parien aloittaessa päiväänsä Nišistä bussimatkalla Kroatiaan -

lähtevät Sini ja Sergey matkaan -

240 kilometrin etumatkalta Belgradista.

No niin. Mitkäs ne on -

ensimmäiset fiilikset ruoka- myrkytyksen jälkeisenä aamuna?

No. Ei ole maha vielä palautunut ihan normaaliksi.

Miten täällä potilas voi? Möö. -On vähän vilu.

(Antti:) Huomenta, Jarkko. -Huomenta.

Me nähtiin teidät eilen illalla. -Oltiin himamajoituksessa.

Moi. Miten menee? Millainen hotelli teillä oli?

Mentiin vähän yli budjetin. Otettiin omat huoneet.

No niin. -Rupesi menemään vähän intensiiviseksi.

Sisaruksilta puuttuu vielä kaikki vieraskoreus. -Aivan.

Vaikka kassanhoitaja saakin ehkä pian potkut, -

kun otettiin omat huoneet, mutta -

kyllä kannatti. "Nyt rubbe gassenbohje olle nägyvil."

"Gumbihan meistä sen gassen hoiden" tämän jälkeen?

Tuleeko musta "gassen hoiden"? (Naurua.)

(Sergey:) Kohti aurinkoa ja Kroatiaa.

I'm gonna hold you just for a while...

Halutaan mahdollisimman nopeasti "Zagrebyhyn".

Zagrebiin. -Ja Lucian luo. Me mennään museoon töihin.

(Sergey:) Taas siivoamaan. En malta odottaa.

Tekee mielelle hyvää käydä nukkumaan maisemissa, -

missä on sateenkaaria seinillä ja yksisarvisia ja enkeleitä.

(Antti:) Sun ja niiden tyttöjen välistä -

kommunikointia ilman kieltä oli järkyttävän kaunista katsella.

Ne otti Sagaa kädestä kiinni, varsinkin se nuorempi.

Kyllä kai se oli ihan... En mene analyyseihin, mutta -

siinä oli paljon samaa kuin Sagassa. Mielenkiintoinen.

Otetaan tämä, se on hyvä. Tai otetaanko tämä?

(Vivi:) Moni näkee meidän suhteen ulkopuolelta niin, -

että me pelkästään heitetään läppää -

ja pidetään hauskaa, mutta meillä on ne kummatkin.

Meillä on tosi hauskaa yhdessä, mutta -

se ei estä sitä, etteikö kerrottaisi toiselle omista vaikeista asioista.

(Ella:) Kun ei olla puhelimilla ja tyhjätä ajatuksia -

teknologiaan, niin tästä voi tulla retki siihen, -

että olen enemmän läsnä ja puhun Viville, -

jos joku oikeasti ärsyttää tai tulee paha mieli.

Pystyn kommunikoimaan sen paremmin ja harjoitella -

haastavista asioista puhumista.

(Vivi:) Toivottavasti löydän itsestäni -

edes hiukan kärsivällisyyttä. Kaiken ei tarvitse tapahtua -

samalla sekunnilla. Eikä tapahdukaan, tiedän sen.

Kroatiassa on heti parempi fiilis.

Aurinko paistaa. -Noi tyypit noissa asuissa...

Toi olisi ollut ihana sivuduuni.

Rakastamme asujanne!

Olemme Zagrebissa. Täällä on ihan eri viba kuin -

äskeisessä paikassa, minkä nimeä ei enää mainita.

Ei mainita. -Se on meidän Voldemort.

(Sergey:) Kohta päästään töihin.

(Sini:) Tuli mahdollisuus päästä töihin -

rikkoutuneiden suhteiden museoon.

Meillä on siitä runsaasti kokemusta. Olemme kokemusasiantuntijoita.

Olen 38-vuotias, naimaton ja lapseton.

Mulle pitäisi olla patsas siellä museossa. -Toimitusjohtaja.

Okei... -Täällä ollaan.

Sergey. - Sini. Hauska tavata.

Museon tarina alkoi pariskunnasta, joka erosi vuonna 2005.

He miettivät, mitä tehdä tavaralle, jota oli kertynyt suhteen aikana.

He ovat molemmat taiteilijoita, joten he saivat idean -

tehdä muistoista pop-up-näyttelyn tänne Zagrebiin.

Se oli hitti mediassa.

Myös ystävät ja sukulaiset toivat omia esineitään.

Siivoamme museon aamuisin, mutta tänään en ole ehtinyt tehdä sitä.

Te voitte tehdä sen puolestani.

Mä haluaisin voodoonuken. -Kenestä?

Aika monestakin! -Et jos mun jalat alkaa tärisemään...

Täällä on jalkaproteesi, joka on tällä hetkellä kiertueella.

(Naurua.)

(Sergey:) Tässä on jo liikaa yhdelle päivälle.

Tule katsomaan, täällä on Helsingistä joku asia.

Ne on pussannut jossain yläilmassa.

"Sitten hän kuoli laskuvarjo- onnettomuudessa." -Surullista.

(Sergey:) Siinä oli ovi, -

joka oli jonkun lapsen -

kodin ovi. Se lapsi oli kuollut, ja oveen on kirjoitettu -

sille lapselle kirjeitä vanhemmilta ja tutuilta.

Siinä huoneessa, jossa oli menetyksiä, mulle tuli tosi -

ikävä omaa isää, joka on menehtynyt. Tuli tosi -

haikea fiilis niistä. Toisaalta mietin, -

että mulla on kuitenkin kauniita muistoja.

Niille on vähän niin kuin paikka. -Tämä on vaikuttava paikka.

Nyt museo on tahraton, voit vaikka tarkistaa. - Mahtavaa!

Rakastamme ihan kaikkea. Kaunista!

Olitte tosi hyviä työntekijöitä. - Kiitos.

Palkkioksi saatte yöpyä ilmaiseksi kollegani luona.

On tämä ihan... -Mun mielestä tämä on söpö.

Tulee Tallinnan Vanhakaupunki mieleen.

Eilen maisteltiin Kroatialaista viiniä. -Talon valkkaria...

Vähän hiljempaa poikaa tänään.

Eilen saavuttiin Zagrebiin, -

ja rentouduttiin. Eli on pieni "rabben".

(Jari:) Nyt ei ole krapula eikä... (Anne:) Laaksonen.

(Jari:) Grabbe on sellainen pikkuinen krapula.

(Anne:) Nyt lähdetään Blediin junalla. Vihdoin "junnen". Ihanaa.

On ollut aivan liikaa "bussen taksen". Nyt on "junnen".

Ja vähän "irren-irren".

Olen tällä reissulla tykännyt -

enemmän pienemmistä paikoista niin kuin Plovdiv.

Eikös tämä ole pääkaupunki? -No tämä on.

Euro jackpot 120 miljoonaa.

Pitäisikö tehdä budjetilla voittoisa rivi?

Jos voittaisi, loppureissu olisi helppo.

Otin hotellilta kartan.

Jaaha. Tuonne me mennään.

Sampan vointi on parempi, ja suunta on bussiasemalle.

Mennään bussilla Ljubljanaan.

Kävi niin ihanasti, että arkkitehtiystäväni Milan -

Sloveniasta tulee hakemaan meitä. Me saadaan...

...bussiasemalta kyyti. -Suoraan Blediin.

Se on mulle iso ilo, -

että olet liikenteessä mun kanssa.

Vaikka ei mennä vielä Janakka-ravia, tämäkin kelpaa.

Ihanaa, että olet raahannut mua perässä ja hoitanut navigoinnin.

(Jenni:) Me ollaankin tiimi.

Toinen hoitaa pöntöllä istumisen, toinen tavaroiden kantamisen.

(Samppa:) Selvästi vähän tällaista antiikin temppeli...

...meininkiä. Tämä on kuitenkin ihan uusi.

Tai sanotaanko että viime vuosisadan tekosia.

Sekin oli positiivinen yllätys, -

ettei ole tullut reittivalinnoista kränää.

(Samppa:) Ollaan yhdessä järkeilty, mitkä ideat -

milloinkin tuntuu parhaalta.

Valitaan joku ja ollaan samaa mieltä siitä. Huomaan, että -

liikakilvoittelu ei tuo hyviä puolia ihmisessä esiin.

Yksi tämän homman opetuksista voi olla se, että -

aina ei tarvitse olla hampaat irvessä.

Suunnitelma on se, että mennään bussiasemalla.

Sieltä pitäisi lähteä bussi.

(Jarkko:) Ljubljanaan.

(Laura:) Kunhan päästään Slovenian puolelle, se on ensimmäinen askel.

Sitten mennään hetki kerrallaan. -Ei hötkyillä.

Hei. Löytyykö lippuja Ljubljanaan? - Neljältä.

Neljältäkö? Siinä tapauksessa ei kiitos.

Tiedätkö... - ...toista yhtiötä?

Joku bussi kai lähtee 12.15. - Se on täynnä.

No mites se juna? -Mmm...

Niin. Mulle on oikeastaan ihan sama.

Hei. - Huomenta, miten menee?

Ai hienosti?

Haluaisimme kaksi lippua seuraavaan Ljubljanan-bussiin.

(Samppa:) Oltiin juuri saamassa lippuja käteen, kun ilmoitettiin, -

että emme saa lippuja tuplabuukkauksen takia.

Hei, Milan. Suunnitelma muuttui, koska bussi oli täynnä.

Myös seuraava bussi oli täynnä, joten meidän täytyy tulla junalla.

Ei haittaa, kaikki järjestyy!

Hienoa. Anteeksi, että tämä on tällaista säätöä.

Tämä seikkailu on siitä hauska, että tunnelmat menevät -

vuoristorataa. -Kuin mun suolisto.

Tuo vitsi vain jatkuu. Hyödynnetään niin pitkään kuin naurattaa.

(Jenni:) Ne bussiliput oli jo naaman edessä.

Sitten ei itse asiassa ollutkaan. Se oli isku palleaan.

Mutta... -Saatiin ostettua liput junaan.

Se ei lähde vielä, mutta kunhan päästään perille.

Ljubljana on todella pieni kaupunki. - Kyllä, ja todella kaunis myös.

Sini ja Sergey yöpyivät museon työntekijän luona.

Aamulla he saavat apua matkalleen Blediin.

Todella hyvää! Kiitos. - Eipä kestä.

Näyttäisi siltä, että Lucian frendin frendi -

antaisi meille kyydin...

En muista paikan nimeä, mutta sata kilsaa eteenpäin lähelle Ljubljanaa.

Siitä otetaan paikallisdösä Ljubljanaan.

Siitä sitten Blediin.

Hei! - Minä olen Sergey. Hauska tavata.

Antti ja Saga ovat hyvällä mielellä sikeästi nukutun yön jälkeen.

Katsoin tuota maissinpaistajaa. Oli grillattua maissia eurolla.

Haluatko ottaa maissia mukaan?

Melkein tunti aikaa. -Ehkä mä haluaisin maissia.

Tuntuu tosi absurdilta mennä nyt Sloveniaan.

Maita tietysti vain vilisee tähän tapaan.

Rauhallisella fiiliksellä mennään.

Puhuttiin just, että otetaan -

ehkä toinen juna tai toinen bussi.

Lähdetään vain etsimään, että millä millään.

Joonas ja Eemeli huomasivat Annen ja Jarin hypänneen samaan junaan.

(Eemeli:) Jari ja Anne oli meidän takana, ja kuulin, -

kun sanoit meidän menevän Blediin...

Sanoivat, että jäävät Ljubljanassa pois. -Junahan menee Blediin.

Kai ne sen tietää. Miksi ne eivät olisi tienneet?

Ei ne ole tyhmiä. -Mm.

Loppukiri kohti etapin päätepistettä Blediä on käynnissä.

Sini ja Sergey ovat kasvattaneet etumatkaa muihin kisaajiin -

jotka matkaavat kohti määränpäätä aivan rinta rinnan.

Tästä kattoikkunasta on hyvä katsella taivasta.

(Ella:) Yritettiin päästä bussiin, joka olisi ollut aikaisemmin, -

mutta se bussi oli täynnä.

Jos hetkeksi unohdetaan kisa, maisemat olivat niin upeat, -

että en vaihtaisi niitä mihinkään. Jos ollaan kaksi tuntia myöhemmin -

kuin bussilla, joka olisi mennyt moottoritietä, silti -

kaikki koettu matkan varrella oli mun mielestä sen arvoista.

(Joonas:) Olisiko se sitten uusi maa? -Tervetuloa Sloveniaan.

Näin sitä edetään.

Paljon kiitoksia avusta. Pelastit meidät! - Eipä kestä.

Sini ja Sergey saapuivat Ljubljanan lähelle, josta jatketaan bussilla.

Simple Life 2024.

Saavuttiin Ivancna Gorciaan, jos en ihan väärin muista.

Tämä voisi olla aika hyvä. Sitten on tunti taukoa.

(Sini:) Bussin pitäisi tulla puolen tunnin päästä, -

eli reitti jatkuu kohti Ljubljanaa.

Sieltä etsitään seuraava kyyti Blediin. -Se menee lujaa!

(Sini:) Katso tuota nukkea. -Sillä on ollut rankka päivä.

(Sini:) Niin on ollut meilläkin. -Kaikki hyvin. Lupaan sulle.

(Sini:) Kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Kiitoksia!

Konduktööri kävi tässä äsken.

Kysyin, voimmeko jatkaa tällä junalla Blediin asti.

Päästään suoraan tällä junalla -

Lesce-nimiseen paikkaan. Kohta voidaan ostaa konduktööriltä liput.

Ja meneekö Lescestä paremmin busseja -

Blediin kuin Ljubljanasta? -Kyllä.

Ja niitä menee usein? -Päästään lähemmäs Blediä.

Joo, mutta menisikö Ljubljanasta nopeammin bussi? -Ei.

Ja sä kysyit tämän? -Kyllä.

Iskälle oli selvinnyt konnarilta, että -

pääsisimme Bledin lähelle Lesceen asti tällä junalla.

Päätettiin, että lähden selvittämään etäisyyksiä -

ja minuutteja. Kävikin ilmi, että se on neljän minuutin päässä -

se Bled tuosta Lescestä. Eli todellakin mennään sinne asti.

Ensimmäisenä Ljubljanaan saapuvat Sini ja Sergey.

Ljubljana! -Alkaa Bled lähestyä.

Mä maistan jo Bledin suussani.

Maistuuko hyvälle? -Maistuu. Puhtaalle järvivedelle.

Nyt etsitään ne dösät. -Joo.

Järkyttävän pitkiä kummatkin.

Onko jonon pää tässä?

(Sergey:) Lähdetään. Ei onnistu. Me ei ehditä mihinkään.

Seuraavaan kestää puoli tuntia.

(Sini:) Lucia näytti, miten lähtee busseja Blediin.

Me missattiin just se 13.30. Odotusta olisi ollut 40 minuuttia.

Tämä on nyt riski, mutta toivottavasti kannattaa.

Ollaan mentykin mukavasti riskillä. -Ollaan menty koko elämä riskillä.

Ja hyvin pyyhkii. -On ollut ihana elämä.

(Sergey:) Mihin me ollaan oikein menossa?

(Sergey:) Onko tuo paratiisi? -Enteilee aika hyvää.

Karavankit. - Karavankit? Kaunista.

Ne ovat lähellä määränpäätänne. - Sinne me siis menemme!

Jaha. Sitten vaan poispäin. -Mistä täältä pääsee pois?

(Jenni:) Hei. Onko tuossa Milan? (Ilahtunut naurahdus.)

Ihanaa nähdä sinut!

Tässä on Jenni. - Haluan halata sinua heti!

Onpa kiva tavata. Jenni. - Hienoa, että pääsit tulemaan.

Menetimme parin tunnin etumatkan, -

koska emme saaneet bussilippuja.

Täällä onkin vähän viileämpi.

Vällyä päälle vaan.

Anne ja Jari jäi tähän.

Hei ny, Ljubljana. Ljubljana...

Mihin aikaan olemme perillä Bledissä?

(Joonas:) Anne ja Jari jäivät Ljubljanaan.

Mahtoiko ne tietää, että tämä menee sinne asti?

Ehkä niillä on täydellinen suunnitelma. -Se voi olla.

Tiedättekö Plečnikin?

Hän oli kuuluisa slovenialainen arkkitehti, -

ja ohitamme juuri yhden hänen suunnittelemistaan rakennuksista.

Se on tuo punatiilinen talo. Siinä toimii vakuutusyhtiö.

(Samppa:) Tämä on arkkitehtien ammattisairaus. Kun on matkalla, -

tulee helposti analysoineeksi kaikkea näkemäänsä.

"Tuo on noin ajateltu, ja tuossa on nuo mittasuhteet."

"Viereinen rakennus on tässä suhteessa tuohon."

Se on jatkuvaa kelaamista.

"Onpa mielenkiintoiset räystäsdetaljit."

"Tällä tavalla tämä ja tämä on hoidettu tässä maassa."

Sini ja Sergey ovat pitäneet etumatkansa saapuessaan Blediin.

Vielä pitäisi löytää kirjalle.

Laukkunne, neiti.

Hei vaan!

Odota, nyt tuli viesti.

"Kulje rantaa myötäpäivään."

"Bledin sydän ohjaa teidät kaupungin pienoismallin luo."

Okei... Tuossa on järvi. -Selkeästi.

Lähdetään sitä nyt kellon suuntaan. Bledin sydän...

Lukeeko tässä se? Bled, kyllä. Sitten vaan taksiin.

Kun juna saapuu Blediin, kisaajille käy selväksi, -

että junassa on ollut muitakin. Loppukiri on todella tiukka.

Bledin bussiasemalle, kiitos!

Minä olen Eemeli. Hauska tavata.

Hekin ovat mukana kilpailussa.

Montako? - Ainakin yksi taksi tarvitaan vielä.

(Ella:) Me mennään nyt sitten tähän. -Kaikki hyvin. Moikka.

(Joonas:) Mistä tiedetään, kumpi on meidän?

Minkä värinen teillä on? (Saga:) Meillä on valkoinen Audi.

Me ei tiedetä meidän, joten jos tulee joku muu, se on meidän.

Onnistuimme!

Näkyykö muita kilpailijoita?

Arvasimme, että tällä reissulla tapaamme varmaankin tuttuja.

Varasimme kiitokseksi herkullista suomalaista juomaa.

Se on mustaa. - Salmiakkia ja alkoholia.

Suomalaiset rakastavat sitä, mutta saatat pitää meitä hulluina.

Kiitos paljon!

(Jenni:) "Kulje rantaa myötäpäivään. Bledin sydän vie -

pienoismallin luo." Rantaa, tuonne.

Maha ei ole ihan parhaassa juoksukunnossa.

Olen pahoillani. Se otti hopean Volkswagenin. (Antti:) Sinne vain.

Jos ei näy, soitellaan uusi.

Nyt on hämmentävä fiilis. En odottanut, että -

olisi tällainen loppukiri. Tultiin aiemmin 1,5 tuntia jäljessä.

Saa nähdä, miltä kiri näyttää.

Katsotaan, tuleeko sieltä meille taksi.

Voi ei...

Missä, missä?

Hei! - Anteeksi!

"Viimeiseksi tullut pari ei jatka seikkailua."

Onko se toi, isi? Mikä toi on?

Jännitys tihenee.

Jos pudotaan, päästään muuallekin kuin huoltoasemien vessoihin.

Tekstitys: Kanerva Airaksinen Iyuno