Original subtitles

Ihminen on aina halunnut seikkailla, tutkia, etsiä ja löytää, -

mutta mistä kaikesta jäämmekään paitsi, jos aina lennämme?

Kisa alkaa Turkista.

Suora lento Istanbulista Suomeen kestää alle neljä tuntia.

Entä jos tuon matkan kulkisi maata ja merta pitkin?

Seitsemän paria aikoo tehdä juuri niin.

He matkaavat Aasian rajalta takaisin Suomeen -

kuuden kohteen kautta kulkevaa reittiä, joka selviää matkan aikana.

Käytössä on rahamäärä, jolla matkan lentäisi.

Sitä me emme käytä. -Hyvin se menee, älä huoli.

Tappelu ei nyt auta mitään.

Pareilla ei ole kännyköitä tai luottokortteja.

Heillä on vain rajattu määrä käteistä, kartta ja toisensa.

Tämän lisäksi jokainen heistä haluaa saapua maaliin voittajana.

Hitto, hitto... -Nahkahousut!

Ah, mikä tuoksu. -Kirjaimellisesti mikään ei mene hyvin.

Elämäni paras päivä!

Tervetuloa mukaan. Tämä on Race Across The World Suomi.

Kilpailu alkaa tarunhohtoisesta Istanbulista, maailman ainoasta -

kahden maanosan kaupungista, -

jossa Aasian ja Euroopan raja kulkee Bosporinsalmea pitkin.

Kaupunki on tuhansia vuosia vanha, -

ja nykyään Istanbul on moderni -

16 miljoonan asukkaan suur- kaupunki, jossa idän eksotiikka -

ja lännen vaikutteet kohtaavat ainutlaatuisella tavalla.

Sisarukset Anne Kukkohovi ja Jari Laaksonen -

ovat saapuneet kuulemaan kilpailun ohjeet.

Meillä on paljon sellaista melkein kaksosjuttua. -Vaikka ikäeroa on.

(Anne:) Sähän olet 70 vuotta minua vanhempi.

Se on toisin päin. Unohdat aina.

Tuleva reissu on sellainen, että on ihana viettää aikaa sun kanssa -

ja nähdä, miten me toimitaan ilman ensimmäisen luokan lippuja.

Tuleeko hampaidenkiristelyä?

Mä mietin bussiaikatauluja, kun sä olet jo tilannut limusiinin.

Se on kyllä totta.

Hello! -Moi, Anne ja Jari ja tervetuloa Istanbuliin.

Antakaa teidän matkapuhelimet ja kortit.

Ei auta. -Panen äänettömälle, ettei Tinder herätä.

Joonas "Jonttu" Kääriäinen sekä Eemeli Heikkinen -

ovat olleet hyviä ystäviä jo 15 vuotta.

Ollaan molemmat Mikkelistä ja molemmat siitä hyvin ylpeitä.

Eemeli edelleen asuu Mikkelissä... -Asun Jyväskylässä.

Eemeli asuu edelleen Jyväskylässä.

Me ollaan tosi hyviä ystäviä. Me tiedetään, missä toinen asuu.

Eemelin vahvuus on ongelman- ratkaisu, koska hän on insinööri.

Sun vahvuus on heittäytyminen sosiaalisiin tilanteisiin.

(Joonas:) Näyttelijät eivät ole sosiaalisia vaan introvertteja.

Halutaan kaivella kotona omaa napaa.

Kohta alkaa matka, jonka lopullinen määränpää -

on Suomen Turku. -Mikä? Missä se on? Turku...

Tarvitseekohan sinne viisumia? -Ei tarvitse viisumia.

Seikkailuun lähtevät myös isä ja tytär Antti Reini ja Saga Kinni.

Mulla on kolme tyttöä. Sagan kanssa olen vähiten viettänyt aikaa.

Tiesin heti, kenet haluan matkaan mukaan.

(Saga:) Aikuisiällä ollaan alettu tehdä enemmän asioita yhdessä.

(Antti:) Tämä on meidän ensimmäinen yhteinen matka.

Sagalla on oma ääni, ja hän myös haastaa mua.

Olen siitä ylpeä.

Haasteen ovat ottaneet myös vastaan ystävykset ja työkaverit -

Vivi Wahlström ja Ella Jaatinen, -

joiden reissuhistoriat poikkeavat paljon toisistaan.

Tästä tulee kiintoisaa, koska Vivi haluaa hotellin, -

mä sen halvimman hostellin.

Enkä mä aio pakottaa Viviä semmoiseen... Tai aion mä ehkä.

(Vivi:) Tämä syventää meidän ystävyyttä.

Olet nähnyt musta paljon eri puolia. -Aika monta.

(Vivi:) Jotain uuttakin varmaan paljastuu, -

koska me ei olla koskaan matkustettu yhdessä.

Saatte matkalle mukaan kartan ja matkaoppaan.

Tässä on kaksi kirjekuorta.

Ohuemmassa on ensimmäinen kohde.

Haluan jo tietää sen.

Paksummassa on teidän matkakassa.

Ei me tolleen sitä käytetä!

Ystävyydestä tulee olemaan apua myös, -

kun Sini Sabotage ja Sergey Hilman heittävät rinkat selkään.

(Sergey:) Jos meidän ystävyyttä haluaa kuvailla, -

niin jos murhaisin jonkun, kysyisit vain, että "missä ruumis".

"Mihin se piilotetaan?" Sitten vasta muut kysymykset.

(Sini:) Meidän välillä on tosi vahva molemminpuolinen luottamus.

Olet rakas.

Pari Samppa Lappalainen ja Jenni Janakka ovat luottavaisin mielin, -

sillä yhdessä reissaaminen on tuttua puuhaa.

Kai me ollaan rakastavaiset, seikkailevaiset, ihmetteleväiset.

Olet mun mussukka.

Kolmen viikon tuntemisen jälkeen -

kerroin äidille, että lähdemme Nevadan autiomaahan.

Siellä olisi jotkut bileet. "Ei hätää, tää on hyvä tyyppi."

Ollaan oltu vuosi yhdessä tosi tiiviisti.

Viidensien treffien jälkeen en ole enää kotona nukkunut.

(Samppa:) Ollaan päätymässä ehkä eeppisimmälle seikkailulle ikinä, -

mutta mitä sen jälkeen? Tuleeko tyhjyys?

Viimeisenä matkaan lähtevillä -

Jarkko Niemellä ja Laura Haimilalla on kisataktiikka valmiina mielessä.

Olemme ystäviä. -Kyllä. Näin on.

Joo-o. Siitä ollaan samaa mieltä. (Naurua.)

(Laura:) Näyttelijäthän ovat käyneet improkursseja, -

joten kyllä mä sanon, että improvisaatiotaidot -

tulevat varmasti tarpeeseen matkalla, missä ei itse päätetä.

Luotan, että Nätystä on jotain jäänyt käteen. -Nopeita ratkaisuja.

Mukaan saatte myös kellot, joihin tulee aina -

tarkempaa tietoa siitä, mistä etapin lopullinen päätepiste löytyy.

Saatte rauhassa tutustua pöydän antimiin.

Lähtö on huomenaamulla. Olkaa hyvät.

Kiitos. Mä otan rahat, niin ota sä...

Katso sä, miten päästään... -Löydä sä perille, mä elän leveästi.

Eikö me voiteta tämä homma? -Maaliin asti ainakin mennään.

On aika paljastaa kilpailijoille ensimmäisen etapin määränpää.

Laita nyt isoveljelle yllätys. Vaikka Pariisi.

Ja titti-ditti-dii! "Ensimmäinen kohteenne on Sofia."

Bulgarian pääkaupunki Sofia on kiehtova kohde, -

jossa yhdistyvät muinaisen historian -

ja modernin kulttuurin parhaat puolet.

Sofia on yksi Euroopan vanhimmista asutuista alueista, -

ja sen nähtävyydet, kuten Aleksanteri Nevksin katedraali, -

vievät kävijänsä aikamatkalle tuhansien vuosien päähän.

Tuossa. -Ilmiselvä iso kaupunki. Tästä tulee kova kisa.

Eli me lähdetään... Ei ole hirveän pitkä matka. -Sen varmaan kävelisi.

Sofia. -Sofia. Sitten massien ääreen.

Jokainen pari saa kolmen tuhannen euron matkakassan, -

jonka avulla tulisi päästä Turkuun saakka.

Näyttää isolta mutta ei loppupeleissä ole.

1 500 euroa per naama on aika vähän Istanbulista Turkuun.

Ei! -Pidetään nyöri tiukalla.

Kolmella tonnilla täältä Turkuun. Onnistuu.

Jos matkakassa uhkaa loppua, sitä voi kartuttaa menemällä töihin.

Tehdään budjetti tämän mukaan, ja jos alkaa sakkaa, tehdään duunia.

Mieluummin kallis vaihtoehto. Rahaa voi tehdä, -

mutta aikaa ei saada kelloon lisää. -Kyllä.

Otetaan aina nopein vaihtoehto.

Myös nautitaan matkalla. -Ehdottomasti.

Koska tämänkin on ihanaa. -Pitää nauttia hetkestä.

Huomenta! -Huomenta.

Alkamassa on pitkä seikkailu, jossa kohtaatte uusia ihmisiä, -

paikkoja, ilon ja vastoinkäymisen hetkiä.

Seikkailu, jossa on pakko turvautua tuntemattomien ihmisten apuun.

Seikkailu, jossa kohtaatte itsenne ja parinne aivan uudella tavalla.

Muistakaa, että vasta kohteeseen päästyä selviää, -

jatkuuko teidän kisanne vai ei.

Ja lopulta Suomessa selviää, kenellä riittää rahat, keinot ja kantti -

päästä maaliin asti. Muistakaa nauttia, sillä matka -

alkaa nyt!

(Laura:) Nyt se alkaa!

(Dramaattista musiikkia.)

Race Across The World -kisa on alkanut.

Seitsemän paria yrittää etsiä nopeinta reittiä -

Istanbulista Bulgarian pääkaupunkiin Sofiaan, -

joka on ensimmäisen etapin määränpää.

Onko meillä joku suunnitelma? -Se on se tämä. Ainoa metrotunneli.

Se menee nopeasti ali.

Kokeneille reissaajille Sampalle ja Jennille -

Istanbulin liikenne on tuttua, -

ja he suuntaavat metrolla kohti Otogarin bussiasemaa.

Jes. No niin. -Räjähtävä lähtö.

Istanbulissa liikkuu nopeiten raiteita pitkin.

Metro-, juna- ja raitiovaunulinjojen mosaiikki on tiheä ja laaja.

Lähdetään tekemään olympialuokan suoritusta.

No niin. Üsküdar. -Tämä on ainoa metro, mikä menee tästä ali.

Mennään tänne Yenikapiin. Eikö se ollut bussiasema?

Katsotaan alkuun, ettei olla eka pari, joka tippuu. (Huokaus.)

Neljä minuuttia. -Ei näy muita.

Niin. Ei kun on tuossa. Joo.

Äh. No... -Pitäisikö ottaa pieni kaula? Mennäänkö eri vaunuun?

Ehkä sä olet jääräpäisempi. Mä olen meistä se, -

joka jää pohtimaan ja miettimään, että voi se olla noinkin.

Toivottavasti tämä on oikea suunta. -On tämä.

Sä olet se, joka on satavarma asioista.

Mä olen, että "satavarma my ass".

Molemmilla on kuitenkin hyvä lähtönopeus.

Jos pitää tehdä jotain, kumpikaan ei jää miettimään.

Lähdetään kuin hauki. -Joo jo. Olympiasuoritus.

Vivi ja Ella on myös ohjattu turisti- infosta Otogarin bussiasemalle.

Paljon kiitoksia avusta!

Sikahyvä. -Kello on 10. Kello 12 lähtee bussi.

Mennään etsimään oikea metro.

Sehän kirjoitti kaikki ylös.

Ja Mar... Marbor... -Mä en ymmärrä tuosta mitään. Tämä on Marmori.

Ääk! Puluja!

Arvostan ihmisissä ja Vivissä eritoten -

taitoa nauraa itselleen. Kaikki ei ole aina vakavaa.

Maailmassa tapahtuu paljon asioita, mitkä ei ole -

meidän käsissä. Se tuo elämään kepeyttä, -

kun voidaan vitsailla ja nauraa itsellemme.

Varo, varo! Nyt mennään.

Musta tuntuu, että olen saanut elämääni pikkusiskon, -

mitä mulla ei...

...mitä mulla ei ole ollut. Me vaihdellaan meikkejä ja -

hius... No hiuksia ei vaihdella. Kampaaja on sama.

(Vivi:) Voi...

Tämä se nyt varmaan on.

Jos me nyt lähdetään bussiasemalle.

Ei lyödä lukkoon vielä. Katsotaan, mihin lähdetään.

Mennään yli ja kysytään, miten päästään Bulgariaan.

Ei me voida... (Naurahtelua.)

Meidän pitää kysyä, mistä me löydetään bussiasema.

(Antti:) Hetkinen... -Mutta miksi arvailla, kun voidaan vaan kysyä?

Koska tuossa on bussin kuva.

Meidän vahvuus on se, että iskä on matkustanut tosi paljon.

Nimenomaan pienellä budjetilla.

Sanoisin, että mennään sillan ali. -Okei, mutta täytyy ostaa liput.

Mulla ei ole niin paljon kokemusta, mutta mulla on harkintakykyä.

Asutko Istanbulissa? - Kyllä.

Meidän täytyy päästä Sofiaan, Bulgariaan.

Ensin pitää löytää ulos tästä kaupungista.

Meidän täytyy löytää bussi Edirneen tai Svilengradiin.

Tämä on Bulgarian puoli.

Matkustan yksin, koska hyvää matkaseuraa on vaikea löytää.

(Saga:) On todennäköistä, että olen suunnitelmallisempi kuin sä.

Se on ihan mahdollista, mutta se on vähän tilannekohtaista, -

että mikä on järkevää.

Menkää Otogariin ja sieltä pääsette suoraan Edirneen. - Selvä, kiitos!

Olette onnekkaita. Juuri kukaan ei puhu englantia täällä.

Näin on. Fantastista! - Kiitos paljon avusta!

Lähdetään tuosta. -Lähdetään tuosta...

Mikä sen paikan nimi oli? -Punainen linja.

Olemme menossa Istanbulin päälinja-autoasemalle.

Mihin haluatte matkustaa? - Olemme menossa Bulgariaan.

(Anne:) Me pärjätään, koska ollaan reissattu kumpikin paljon.

Eka este ylitetty!

Myös ennen kännykkäaikaa. Jos olen Shinuyan asemalta -

löytänyt kotiin, niin löydän täältäkin.

Tämä menee tästä... Üsküdar. -Joo, ymmärrän.

Mutta jotta sä löydät sen, niin pitää päätepiste löytää.

Mikä se on? -"Bah."

(Turkinkielistä puhetta.)

Olemme pahoillamme, emme puhu kieltäsi.

Yenikapi.. Meidän pitää päästä Otogariin.

(Metroportin robottiääni.) -Voi hitto.

(Metroportin robottiääni.) Ikinä en ole ollut metrossa näin sekaisin.

(Sergey:) Dösä... Kuin Kamppi. Se on Euroopan puolella eli kaukana.

Otetaan se riski, että se lähtisi tästä.

Intuitio sanoo. -Jos se on väärä, otetaan taksi.

Uskon, että onni onnettomuudessa oli mun...

...kauneusleikkaukset. -Jatkuva matkustaminen tänne!

Mulle on tehty täällä 15 leikkausta. Tiedän tämän hyvin.

Tiedän, missä on Hagia Sofia, missä Aasian ja Euroopan puoli.

(Laura:) Aijai, mun pylly tykkää hyvää. -Pylly tykkää.

Tapasimme ystäväni synttäreillä, jonne Sergey tuli kuokkimaan.

Katsoin, että kuka on tuo upea ilmestys.

Juokse...

Oltiin mun pyöreän pöydän ääressä ja keskusteltiin, kuinka -

päin helvettiä kaikki on. -Ei asuntoa. Paljon velkaa.

Ei parisuhdetta. -Täydellinen lähtökohta podcastille.

Hei, mitä kuuluu?

Mikä sinun nimesi on?

Hauska tavata! - Minä olen Sini.

Sini.

Cheers to Ugly Me -asia lähti siitä, että haluttiin juhlia -

sitä, kuinka päin helvettiä ollaan. -Ja kuinka se on okei.

Se on okei, ja se on vienyt meidät tähän pisteeseen.

Se oli ihana se tyttö. -Niin oli!

Tuli lapsikuume. Onko tämä bussipysäkki?

Metro... Eli tämä on varmaan dösä... tollanen iso talo.

Bussiasemalla haasteena on valita nopein yhteys Bulgarian puolelle.

Reittivaihtoehtoja on yhtä monta kuin bussiyrittäjiäkin.

Svilengrad. -Yes, Svilengrad.

Bulgaria.

Näyttää siltä, että tässä on sen verran iso bussiasema...

Tuossa lukee Efe tur.

Nämä on tällaisia lippukioskeja kaikki.

Aa... -Täällä, kato hei. Sergey ja Sini on täällä.

(Samppa:) Ikävä tuottaa pettymys, että ollaan näin lähellä teitä. Moi.

Pieni pettymys. (Jenni:) Sergeyn naamasta sen kyllä näki.

(Samppa:) Meillä oli räjähtävä lähtö. Yllätyin nähdessäni teidät.

(Sergey:) Mä olen käynyt täällä sata kertaa.

Ainoa, joka saa olla meidän edellä, on Sergey.

Meillä oli räjähtävä lähtö. Harmitti, että Sini ja Sergey oli edellä.

Mutta jos joku pari, niin Sini ja Sergey, -

koska Sergey on tunnettu Istanbulin kävijä.

(Sergey:) Heräsi kostonnälkä -

tuosta puheesta, koska miksi se sanoi noin? -Ei vähätellä.

Ne vielä sanoi, että "ai, te olette täällä".

Joo, niin ollaan. Ollaan myös Turussa ensimmäisenä.

Ala tottua näihin naamoihin.

Paljonko se maksaa?

Otamme vain yhden. Kiitos paljon!

Tuolla syödään rinkeleitä. -Hyvää!

Oletteko nähneet ketään muita? -Minuutti aikaa.

Bussi on juuri lähdössä. Ehtiikö joku muukin samaan kyytiin?

Sini kääntyi katsomaan, että "no niin".

No niin, lähtekää nyt, lähtekää nyt.

Ei vielä. Sitten, kun ollaan poistuttu täältä.

Tuo ajaa varmaan vielä ovet auki. "Vielä mahtuu."

Kisa on startannut. Ihan superhyvä fiilis. Nyt se lähtee.

Jossain vaiheessa me ollaan taas jossain muualla. Nyt ollaan tässä.

Toi oli niin Matti Nykänen tähän loppuun.

Anteeksi, kaikki. Mikä eläin minusta on herännyt.

M1 A tuonne, M1 B tuonne.

Se oli kumpi tahansa. Nyt mennään äkkiä.

(Laura:) Hitto, hitto.

(Metron kuulutusääni.)

Onko se tämä? -On.

Istanbulista Sofiaan on bussilla joku...

Tyyliin 12 tuntia. -Jos me keretään, niin tonne.

Kisaparien on huomioitava, että tulevan yön majoituspaikkaan -

on sääntöjen mukaan ehdittävä aina iltayhdeksään mennessä.

Vivi ja Ella uskovat ehtivänsä Plovdiviin asti.

Bussiasema. - Olemme menossa Bulgariaan.

Plovdiviin... Pieni hetki.

Joonaksella ja Eemelillä on sama suunnitelma kuin Vivillä ja Ellalla.

Tuolla on matkatoimistojen nimiä.

Flixbus lukee tuolla. -Kokeillaan eka se.

Milloin mahdetaan nähdä kilpa- kumppaneita? -Flixbusin tiskillä.

Niin, totta. -Mennään yli.

Tuosta välistä.

Ollaan Jontun kanssa jonkun verran reissattu. Käytiin -

muun muassa Tšernobylissä ja Georgiassa.

Yritämme päästä Plovdiviin.

740 per henkilö. - Paljonko?

740. - 740 yhdeltä. Montako tuntia matka kestää?

Se, mikä meitä yhdistää, on se, että ollaan saman ikäisiä, 35-vuotiaita.

Ollaan ehkä semmoisessa kohdassa, että elämän seuraava askel odottaa.

Huomaahan sitä lähipiiristä, että kun on tullut perheenlisäystä, -

ei joka seikkailulle pääsekään.

(Joonas:) Voihan tämä olla viimeinenkin reissu.

Ainakin johonkin hetkeen. Paitsi sitten kun lähdetään -

vastaavalle reissulle vauvat kantorepussa.

Lippu on täällä. -Hyvä homma. Sitten vaan bussiasemaa kohti.

Tämähän meni kuin "Römssöössä".

Ella ja Vivi. Näkisikö ne, jos moikkaa?

Mihinhän ne menee? Voisiko se mennä samaan?

Se menee suoraan Turkuun. -Suora bussi Turkuun.

Etsittekö bussiasemaa? - Kyllä. Olemme matkalla Edirneen.

Aivan, hienoa! - Bussiasema...

Onko tämä nyt? Huijaako ne meidän rahat? -En mä tiedä.

Mietin, että onkohan nämä herrat puhtaat jauhot pussissa.

Vai onko jauhoja ollenkaan?

Jos se on palkattu sisäänheittäjä. Bussiinheittäjä.

Niin, mutta... Nyt ei ole mitään tippausrahaa.

Plovdiv, Sofia? - Kyllä, Plovdiv. Paljonko se maksaa?

Tulkaa toimistoon. - Selvä. Ja mikä on nopein reitti?

Ah! Okei.

Paikalliset ovat ystävällisiä. Yllättävää, että maassa, jossa -

kielitaito ei välttämättä kukoista, -

ihmiset kuitenkin haluavat auttaa. Sitten ollaan käytetty -

Google Translatea tai muuta. Hyvin on mennyt.

Tämä on Race Across the World. Meidän täytyy päästä Istanbulista -

Turkuun, Suomeen.

Sehän on kuin Turgut Turkissa! Meillä on sama tausta ja historia.

Suunnitelma on mennä Plovdiviin. Saatiin asemalla hyviä vinkkejä -

turkkilaiselta, joka asuu Saksassa, ja matkustaa paljon tätä väliä.

Ja joka tunsi kaikki bussikuskit. -Hän käänsi meille kaikki vinkit.

Mennään sinne, hankitaan majoitus, ja heti aamulla -

mennään junalla, ei bussilla, koska ne on vierekkäin, -

ja juna on halvempi ja nopeampi Sofiaan.

Tämä on meidän suunnitelma. Ja sitten nautitaan.

(Laura:) Siitä nopeasta junasta. Joka on juna, ei bussi.

Kiitos paljon avusta!

Jarkko ja Laura tuli meidän kanssa samaan bussiin. Se ilahdutti, -

mutta ei me ihan kaikkea paljasteta heillekään, -

vaikka he ovatkin upeita.

Meinasin jo jäädä Istanbuliin, koska rakastuin.

Tavattiin kaksi nuorta kitaransoittajaa metrotunnelissa.

Sanoin Viville, että hän voi jatkaa matkaa yksin.

Oletko nyt ihan paskana? -Mun sydän on särjetty.

Tehän voitte milloin tahansa luovuttaa. -Voitte palata takaisin.

Jo viisi paria on lähtenyt Istanbulista kohti Bulgariaa.

Sini ja Sergey menevät rajan lähelle Svilengradiin, -

ja muiden parien tavoite on ehtiä yöksi pidemmälle Bulgariaan -

Plovdiviin asti.

Mitä aiemmin saavutaan majapaikkaan, -

sitä varhaisemmin he pääsevät jatkamaan matkaa kohti Sofiaa.

Sekä Anne ja Jari että Antti ja Saga ovat valinneet reitin -

Turkin rajakaupungin Edirnen kautta Bulgarian puolelle.

Ollaan dösässä matkalla Edrin... Edridiin.

Edirne. -Edrine.

Nyt Saga duunaa meille simppeliä lappua, -

että jos joku ei puhu englantia. Näin se homma toimii.

(Saga:) Hyvin meni.

10 pistettä. Laitan laatikkoon muiden piirrosten kanssa.

Mun mielestä me lähdetään...

Yritetään päästä pois Turkista nopeasti.

Mennään suoraan Slivengradiin. -Jos vain mahdollista.

Olemme salaa kilpailuhenkisiä.

Eikä haluta missään nimessä ensimmäisinä tippua.

Ei, ei, ei missään nimessä. -Eikä toisenakaan.

Ei puhuta mitään. Lähdetään vaan juoksemaan -

ja kysytään vaikka kolmelta tyypiltä, mitä maksaa.

Suurin heikkous meidän matkalla tulee varmaan olemaan budjetti.

Luulen, että pidän matkakassasta suurimmaksi osaksi huolen.

Turvallisuussyistä Annelle annetaan tietty määrä.

Mikä on mun viikkoraha?

Jonttu ja Eemeli ovat kehittäneet taktiikan, -

jolla apu heltiää helpommin:

lahjusten jakaminen.

Edessämme on ystävällisen oloinen kaljanjuoja. Yritetään sitä.

Jonttuhan on äärimmäisen hyvä ihmisten kanssa.

Aina hyvää seuraa kaikille, ja kaikki viihtyy Jontun seurassa.

Uskon, että reissulla tästä on etua, kun voin Jontun aina heittää -

tilanteisiin, missä pitää viihdyttää ihmisiä ja puhumaan niille.

Me olemme mukana kilpailussa, emmekä saa käyttää puhelinta.

Meidän täytyisi saada lähetettyä viesti bulgarialaiselle ystävällemme.

Ystävämme tulee meitä vastaan Plovdivin asemalle, -

sillä yövymme hänen luonaan.

Mitä sä kirjoitit viestiin?

Että ollaan seiskalta perillä bussiasemalla.

Onko se lähetetty? - Kiitos paljon.

Kerroit, että juot olutta, joten kiitos kovasti avusta.

Tässä on sinulle myös olut.

Eemeli puhuu kaikille tuntemattomille. -Ei, kyllä...

Tämä menee toisin päin. -Ei mene.

Onko siellä herkkupussi? -Annan tämänkin niille vielä.

Ja tässä on myös suomalaista suklaata kiitokseksi.

(Sini:) Ollaan saavuttu Svilengradiin.

(Sergey:) Onko tämä meidän mesta?

(Sini:) Oliko se Lozata? -Hotelli London... Sama asia.

Hei! - Hei!

Miten kaunis paikka! Minä olen Sini. Hauska tavata!

On ilo olla täällä. Olemme innoissamme!

Haluamme tehdä työtä, kaikkea mahdollista.

(Sini:) Tämän illan palkka Lozata-ravintolasta -

on ilmainen hotelliyöpyminen.

Omistaja toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi, -

ja päästiin heti vessansiivoushommiin. Löysät pois.

Teidän täytyy vaihtaa tämä ja puhdistaa peili.

Nämä voi varmaan yhdistää. Näin. Sitten...

Tällaista on ilo siivota. Jännitti, että jos joudutaan...

Pikaruokaravintolan vessaan.

Okei, tota... -Joku skidi laatannut sinne just.

Viihdytään ihan vaahdoksi asti.

Hyvältä näyttää. - Bravo! Hienoa!

Nyt siirrytään baarin puolelle. - Jee!

Halutaan voittaa niin, että ystävyys säilyy.

Kyllä, koska se on jo voitettu. Ei haluta sitä...

...pilata. -Se on tärkeää.

Pilataan sitten jossain Ibizalla.

(Sergey:) Ihanaa. Oh my god, haluan tuollaisen.

Sini... Pöllitään tuo, ja sanotaan, että meni väärään pöytään.

(Sini:) Maustettuja tomaatteja!

(Sergey:) Haluttiin tehdä töitä, koska se olisi hauska kokemus, -

mutta alkoi pelottaa, että mitä jos muut menevät ohi jo nyt.

Aamulla oltiin tosi varmoja, mutta päivän mittaan -

alkoi tuntua, että ollaan vielä kaukana Sofiasta.

Mitä jos ei ole busseja? Eihän me tiedetä kuin askel kerrallaan.

Etsitään joku toinen vaihtoehto. - Joo.

Maksaako taksi 200? Hitto.

Löytyisikö jotain serkkua tai tuttua, joka ottaisi vaikka vain 80 euroa?

Vain yksi bussi on lähdössä aamulla.

Jos taksikuski ei paina kaasua, minä hyppään rattiin.

Sergeyn ja Sinin pelko ei ole turha, sillä parin ollessa töissä -

moni muu kisapari on jo ehtinyt 150 kilometriä -

lähemmäs Sofiaa Plovdiviin saakka.

Eikö se sanonut, että bussiaseman... -Edessä, joo.

Tuossahan on myös katu, jossa on autoja.

Se voi olla sinnekin. -Dessi? Ei.

Kyllä se meidät tunnistaa.

Joonas ja Eemeli ovat valinneet edullisen kotimajoituksen -

paikallisen perheen luona.

Hei, oletko sinä Dessi? Minä olen Joonas. Hauska tavata.

Asutko täällä? - Asun.

Tämä on vanhin olemassa oleva kaupunki Euroopassa. - Niinkö?

Onko Mariana äitisi? - On.

Hän asuu kylässä noin viiden kilometrin päässä kaupungista.

Kuulostaa hyvältä, ei kovin kaukana.

Yllättävän paljon olen uskaltanut jutella tuntemattomille.

Se pelotti etukäteen, että kuinka uuvuttavaa se on. Ja olihan se.

Se yllätti, että ei se tuntunutkaan niin ahdistavalta kuin luulin.

Patikkamatka... Tuo taitaa olla Mariana. -Kiva kesäasunto.

Hei! Hei, Mariana.

On kyllä hauska huone. Miten mahtava vanha talo. -Tosi hieno.

Ja on kuitenkin vähän kesämökkifiilistä. -On, on.

Näkymät on täältä ikkunoista alaspäin vuorilta.

Hyvä fiilis. Tämä oli hyvä valinta, että tultiin tänne.

Nyt ollaan Svilengradissa, Bulgariassa. -Vihdoin ja viimein.

Ensimmäinen kisapäivä lähenee loppuaan, ja väsyneet kilpailijat -

etsivät kukin budjettiinsa sopivaa yöpaikkaa.

(Anne:) Oltiin niin väsyneitä, ettei hirveästi säästelty budjetissa.

Eli se oli 55 euroa. -55 euroa Per pää.

Toisaalta tultiin bussilla, mikä oli halvin vaihtoehto.

Just näin. Luulen, että kokonaisuudessaan ollaan ok.

Vivi ja Ella pitävät kiinni tiukasta säästölinjasta majoituksen suhteen.

Söpö paikka.

Katso, miten kaunista!

Voi ei, tämä on ihana! -Pizzaa, pizzaa. Ja viiniä. Pizzaa ja viiniä.

Etsitään unipaikka ja lähdetään syömään.

Duunipaikka? -No, sekin.

Olen matkustanut paljon. Tosi paljon.

Mutta en ole reppureissannut ja en ole matkustanut sillä lailla -

niin sanotusti "epämukavasti".

"Vel Guest House." Eihän me mahduta edes ovesta.

Oho... (Naurun käkätystä.)

Kyllä mä olen todella mukavuudenhaluinen.

En häpeä mitään.

Ehkä meillä on vähän eri. Mä olen ollut myös hostelleissa.

Tämähän on sikakiva.

Hei, odota. Tarkastan ihan ekaksi.

Tämä on mulle aihe, josta ei aleta tinkiä.

Syyhyävät ötökät hostelleissa ei ole tuttuja, -

eikä ne todellakaan ole tulossa tutuiksi nytkään.

En halua tuoda ikäviä tuliaisia.

Hei, hyvää iltaa.

Voisitteko katsoa Googlesta aikatauluja huomisaamulle?

Olisiko parempi ottaa bussi vai juna?

Onko tämä juna? - On.

Katsoisitko myös bussit? Kiitos avusta.

Se on vasta puoli kahdeksan aikaan illalla se juna. Hidas juna.

Aamulla ajattelin, että jos päästään Svilengradiin asti, -

ollaan hyvissä asemissa. Oletin, että täältä menee -

junia ja busseja hyvin, ja näinhän ei sitten itse asiassa ollutkaan.

Meidän täytyy päästä aamulla Sofiaan mahdollisimman nopeasti.

Ehkä otammekin taksin. - Mitä se saa maksaa?

250 euroa.

Siis taksi on 230. -Niin, 200... Se on yksityinen.

Mä en ymmärrä. Saga, et voi heittää tommosia ihan omasta päästä.

Nyt me tarvitaan tämä. -200:lla me oltaisiin tehty toi.

Opitaan tuntemaan toisiamme. Välillä kommunikointi krokkaa.

Saatetaan puhua samasta asiasta mutta eri nimillä.

Kiitos. - Kiitos paljon, tästä oli paljon apua.

(Saga:) Parista väärinymmärryksestä huolimatta täällä ollaan.

Matka ei tyssännyt missään vaiheessa, -

vaan ollaan kuitenkin päästy ekan päivän aikana -

toiseen maahan ja kohdattu ihania ihmisiä.

Saatiin apua. Saatiin kuljetus huomiseksi.

Ja kohta saadaan safkaa. -Huonomminkin voisi olla.

Tämä katkelma on sadusta... tarinasta -

Popol Vuh. Kirja, joka ei kerro koirista, -

vaan tämä on mayojen kansalliseepos.

Joonas ja Eemeli nauttivat paitsi huokeasta kotimajoituksesta -

niin myös Marianan valmistamista bulgarialaisista herkuista.

Tämä on perinteinen bulgarialainen ruoka, sarma.

Siihen on käytetty viininlehtiä puutarhasta.

Onpa aika ison pojan annos!

On valioruokaa heti tässä lautasella.

Nazdrave! - Nazdrave, eli suomeksi kippis!

No niin, Haimila. -Tässä ollaan. Bulgaria.

Ollaan hotellin viereisessä ravintolassa -

ja ajateltiin päättää tämä ilta juomalla...

Yksi kokis puokkiin. (Naurua.)

Ihan yhteinen kokis vaan!

Rakas! Täällähän on siis aivan tosi nättiä.

Mitä ihmettä? -Tämän piti olla...

Pizzeria on tuolla päin, mutta mentiin yhtäkkiä...

Kai tämä on ihan oikea raunio.

Ai! (Naurahdus.)

Ollaan tällaisella paikallisten ravintolakadulla.

Etsitään halvinta ruokaa.

Haluan vielä esitellä teille, ettei olla hirveän pitkään... Kävelet päin.

Torille, torille... (Naurua.)

(Kitaramusiikkia ja espanjankielistä laulua.)

Ja huomenta. Tuolla näkyy Plovdiv.

Sinne meidän olisi tarkoitus lähteä bussiasemalle.

Bussi lähtee kohti Sofiaa.

Aamulla Jontun kanssa spekuloitiin, että -

tultiin kuitenkin aika syrjään -

pienempään kylään. Tämä saattoi maksaa meille -

meidän kärkipaikan. Täältä hetki menee tuonne mennessä.

Mutta Mariana teki kyllä niin hyvät illalliset, -

että saattoi se olla kärkipaikan arvoista.

Myös Sini ja Sergey ovat huolissaan sijoituksestaan lähtiessään -

matkaan Svilengradista.

Kuumottaa, että kosahtaako meidän reissu duuniin.

En olisi uskonut, että duunin tekeminen kosahtaa.

Yleensä siitä palkitaan. Tämä oli virhe, jos muut on lähteneet -

Sofiaan päin lähemmäs. -Ja päässeet nopeammin lähtemään.

Mutta tänään mennään kalliilla taksilla todella nopeasti.

Vähän tämmöinen plus miinus nolla -reissu. Niinhän ne on aina.

Lähdetään Sofiaan!

Oli tosi ihana päästä pois Suomesta. Oli tällä hetkellä tosi...

Vähän semmoinen paino sydämellä. Tuntui, että joka -

nurkasta pusertaa. Se, että pääsee pois -

ja saa kännykän pois. Ei voi tehdä millekään asialle mitään.

Se on ihanaa. -Tuntuu todella huojentavalta.

Sini on juuri tehnyt tulevaisuuttaan koskevan ison päätöksen -

ja ilmoittanut julkisesti lopettavansa artistiuransa.

En usko, että pitkän uran lopettamispäätöstä -

voi tehdä impulsiivisesti. Se on kytenyt mielessä jo pitkään.

Koen olevani murrosvaiheessa elämässä.

Viimeinen vuosi keikkailua tuntui -

tosi raskaalta. Oli vähän semmoinen narri olo -

olla lavalla. En saanut enää siitä voimaannuttavaa nautintoa, -

mitä sain siitä kymmenen tai viisi vuotta sitten.

Mutta sitten aina kun joku sanoo, -

että "vitsi mä tykkäsin sun levystä", mietin, että...

Ehkä pitää vain kärsiä!

Tämäkin, kun on täällä Sofian laitamilla motarilla -

ja täysin uuden äärellä, niin se on aika puhdistava fiilis.

Todennäköisesti otetaan taksi ainakin Haskovoon -

ja mahdollisesti Plovdidiin asti.

Meillä alkaa olla todella kiire.

Elämme jännittäviä hetkiä. -Pictionary...

Tämä on pakko piirtää.

Ei muu auta.

(Bulgariankielistä puhetta.)

500 levaa...

Paljonko meillä on rahaa? 600. Eikä sitäkään vielä.

Se on paljon toi 500. -Se on kaksi ja puoli sataa.

Mutta tämä on pitkä, neljän tunnin matka. -Saataisiin kiinni. Otetaan.

Otamme sen. - Otatte taksin.

Jotta pysytään kisassa, tuhlataan nyt ja säästetään myöhemmin.

Eletään kuin rikkaat ja kuuluisat. -Bold and beautiful.

Sen beautiful voi kyllä ottaa pois. Vain bold.

Hauska tavata.

Nopeinta reittiä Sofian rautatieasemalle, kiitos.

Olen aina halunnut sanoa tuon.

On ihan hyvä kutina siitä, että päästään ehkä etujoukoissa.

Saa nähdä. -Toivotaan, että joku tekee hölmösti ja ottaa bussin.

Jäbä Turkissa sanoi, että bussi on hitaampi. -Jep.

Hieno auto.

Meidän ystävyys odotti kymmenen vuotta syntymistään.

Me ollaan tiedetty toisemme yli 10 vuotta ja ollaan aina -

suunniteltu, että mennään kahville joskus.

Törmäiltiin kadulla ja tervehdittiin. Kolme vuotta sitten -

kävi oikeasti niin, että kutsuit sun luo kahville.

Joo. Siitä se lähti. -Jarkolla oli söpö koira, jonka mä halusin tavata.

Hän elää kyllä edelleen. -Joo.

Huomenta. Tässä on meidän maisemat.

Ollaan päätetty ottaa Polaroid-kuva joka maasta, mihin päästään.

Mulla oli silmät varmaan kiinni. -Siinä on taas mammat lomalla.

Nyt yritetään Sofiaan. Bussilla, jos kulkee. Jos ei kulje, -

ollaan onneksi niin lähellä, että voidaan investoida ja ottaa taksi.

Hitsi...

Bussi Sofiaan?

Vivi, mennään tänne. Se vaan neuvoo meitä.

Onko kaikki? - On. Kiitos!

Tulisitko vielä auttamaan lippujen kanssa?

Paljonko liput maksavat? - Lähteekö bussi nyt?

Kyllä, kello 10.30. - Hyvä.

Kauanko matka kestää? - Kaksi tuntia.

Bussi kestää kaksi tuntia.

Mennäänkö sillä? -Joo.

Selvä, me ostamme liput.

Tämähän meni hyvin. (Naurua.)

Katotaan, onko... Tossa menee.

Onko tuolla ketään? Tuo menee Sofiaan.

(Vivi:) Katso! Hehehee. Luuserit!

Näkemiin, mäntit! -Ei toivota pahaa kellekään.

Seuraava on... - Tämäkö?

Voi ei. - Eikö ole nopeampaa tapaa?

Jos haluatte, voin auttaa tilaamaan taksin.

Paljonko se maksaa?

Sata euroa.

(Jarkko:) Ruudut pimeänä.

(Laura:) Ei tänään. -Not today, Susan.

(Jarkko:) Tässä. Saapuvat...

11.51.

Kuumottaa se, ettei olla nähty täällä ketään muita, -

ja tästä menee busseja ja junia. Mietittiin tarkkaan, -

onko juna vai bussi fiksumpi, mutta kun juteltiin ihmisten kanssa, -

melkein kaikki sanoi, että juna on nopeampi.

Paljonko maksaa junalippu Sofiaan?

12? - Selvä.

No niin. (Kämmenien läiskähdys yhteen.) -Au...

Suunnitelma on löytää ensimmäinen bussi Sofiaan.

Kartta, mikä löytyi hotellilta, -

tai hostellilta, niin otetaan semmoinen Jenni-ravi.

Jenni kävelee reippaammin.

Kysyn aina välillä, pitäisikö sopia treffit suoraan määränpäähän.

Nyt on Janakan ravi käynnissä jo! Pysyhän perässä!

Olen keksinyt pseudoromanttisen tavan, että otan häntä kädestä.

Jenni pitää sitä romanttisena, mutta oikeasti yritän jarruttaa.

Kun on Jenni-ravi käynnissä ja pitää seistä, -

annetaan hengityksen tasaantua.

(Jenni:) Olen ihminen, joka liikkuu tehokkaasti -

paikasta A paikkaan B. Mennään vauhdilla, käytetään jalkoja, -

eikä jäädä kuhnailemaan.

RUKissa sanottiin, että upseeri ei koskaan juokse.

Se herättää hermostusta. Kun piti ehtiä lauttaan, käveltiin aina.

Mä olen lukenut, että nopeasti kävelevät elää kauan ja menestyy.

Miksi me ei käytettäisi rahaa? Onko se tyhmää?

Ei ole, jos sillä... -Toisaalta saadaan etu siellä.

Haluatko kysyä, menisikö 200 levalla?

Voin sillä lähteä.

Sitten ei syödä tänään.

Luuletko, että poikaystäväsi veisi meidät kahdellasadalla levalla?

Totta kai, onnistuu!

Tehdäänkö iso liike? -Tehdään. Isoja liikkeitä.

Tehdään niin!

Tehdään peliliike nyt ja kärsitään myöhemmin.

Hei hei. - Kiitos Dessi, olet ollut todella avulias.

Jenni-ravi on todellakin maineensa veroinen.

Ilman rinkkaakin olisi vaikeuksia.

(Samppa:) Turkki... -Tuolla! Sofia!

Sofia! Punaisella!

Ei...

Kello 12.30 menee viimeinen bussi.

Jenni-ravi olisi pitänyt aloittaa puoli tuntia aiemmin.

Eli puoli tuntia myöhästyttiin tuosta edellisestä.

(Jenni:) Harmillisesti... -Yksi vuoro puuttuu välistä.

Seuraava on vasta kahden tunnin päästä. Puolentoista.

Voisi olla rahaa taksiinkin. Kysytäänkö?

Paljonko nämä liput maksoi, mitkä sä ostit? -30.

Käytännössä 15 euroa on nyt varattu.

Taksi! Sofiaan, onnistuu kyllä.

Paljonko se maksaa? 150 levaa?

Lentokentällekö? - Ei, vaan keskustaan.

Mennäänkö tällä? -Mennään tällä.

Okei, satakahdeksankymppiä. Menoksi.

Meneekö tämä Sofiaan? - Menee.

(Bulgariankielistä puhetta.)

Mitä tässä nyt tapahtuu? -En mä tajua. Ehkä ne joutuu siirtämään.

Ei mitään hajua.

Okei, nyt jännittää. -Tuli vähän kuumottava fiilis.

Hei apua.

Kello on 11.48. Kolme minuuttia lähtöön, ja juna meni tonne...

Jaa. -...horisonttiin.

Oli niin nopea, ettei ehditty edes kyytiin.

(Vivi:) Olisin mennyt tuolla, jos tuo olisi nopea kyyti.

Mun mielestä se, että mennään nyt noin 230 kilometriä tunnissa, -

on hyvässä synkassa Janakan ravin kanssa, millä aloitettiin.

Nyt on sellainen olo, että tapahtuu. -Sitä kaasua käytetään.

(Samppa:) On oikea vauhti.

Ison arkkitehtitoimiston vetäjänä olen usein kisoissa -

ja jatkuvasti taistellaan voitoista.

Kyllä me aika peräänantamattomia ja sinnikkäitä ollaan.

Mulla on vielä sukurasite: muu perhe on entisiä huippu-urheilijoita.

Olen ainoa taiteilijanrontti.

Tämä yhdistyy siihen, mitä puhuttiin aiemmin kaupungista.

Että miten siellä kannattaisi liikkua. Sä liikut kartan avulla.

Opit sen kaupungin. Ja mä taas...

Muista, että ollaan kisassa. Sen takia kartta nopeuttaa.

Mutta sitten mä... Mun kokemus maailmasta on se, -

että mitä enemmän häivyttää omaa toimijuutta, -

mitä vähemmän ostan sitä karttaa, sitä enemmän avaudun muille.

Sitä useammin sanon, etten tiedä, mitä teen.

Pyydän apua. Sitten se tulee sieltä se apu.

Olen ajatellut eniten matkan aikana -

meidän suhtautumista maailmaan ja ihmisiin.

Mä heittäydyn helpommin vietäväksi uudessakin kaupungissa.

Olen oppinut sen, että isille on tärkeää tuntea kaupunki.

(Antti:) Hyvä, että se on noin päin eikä niin, -

ettet sä et uskalla mennä tai olla.

Sulla on avoin mieli, ja sä olet siinä rohkea oma itsesi. Se on se -

kaikkein tärkein määre.

Se on tavallaan saman kolikon kaksi puolta.

No niin. Nyt se tulee sieltä. Eli ne laittoi vaan veturin eteen.

Meidän vahvuudet on se, että -

olen nopea tekemään ratkaisuja. Sanon, mitä sylki suuhun tuo.

Sä ehdit ajatella lauseen loppuun asti.

Siitä ketterästi ylös.

Meidän vahvuudet menee hyvin ristiin.

Ja junamatkoja ajatellen: osataan olla hiljaa toistemme seurassa.

Ja pystytään saamaan toisemme hyvälle tuulelle -

usein, mutta osataan kuunnella, milloin toinen tarvitsee tilaa.

Ja tähän suora leikkaus siihen hikiseen junaan.

Naurattaa ajatus siitä, että Jenni ja Mussukka on jossain ilmastoidussa...

...ilmastoidussa... Se sanoi!

Ne viljelee sitä saleen itsekin. (Naurua.)

Ne on jossain ilmastoidussa pikabussissa.

Me ollaan täällä ihan muina voittajina 40-asteisessa -

erittäin hitaasti liikkuvassa junassa.

(Jarkko:) Missähän kaikki menee? Onko joku jo huitaissut ohi?

Täällä ei ole mitään muuta tekemistä kuin spekuloida.

Edelleen sanon, etten ole kilpailu- henkinen, mutta ehkä vähän olen.

Voitto ei ole tärkein, muttei häviökään hyvältä tunnu.

Toinen kisapäivä on käynnistynyt.

Kaikki parit ovat päässeet liikkeelle kohti ensimmäistä etappia, Sofiaa.

Kiitos paljon. Jestas sentään!

Kiitos. Tämä saa minut itkemään.

Saatiin matka ilmaiseksi!

Kiitos!

Bussifirman omistaja tiesi, että on kisa kyseessä.

Se halusi maksaa sen rahan meille takaisin.

Hän oli hauskasti hengessä mukana ja käski kuskia painamaan kaasua, -

että tytöt pääsevät maaliin.

Hirmu ystävällistä. Kiitos paljon.

Tämä on iso juttu.

Kirjoitamme teille parhaat arvostelut, jotka olette saaneet.

Hunajaa. Otin tämän hotellin aamiaiselta.

Olisi pitänyt varastaa enemmän. -Okei.

Mun verensokeri... Mä kaipasin jotakin. -Okei, hyvä.

Kylläpä taksimittari menee nopeasti.

Voi olla, että paikallinen valuutta ei riitä.

Sitten pitää sumplia. -Sitten sumplitaan.

Sitten ollaan törsätty jo kaikki paikallinen valuutta -

ennen kuin ollaan perillä.

Kun kilpailijat pääsevät perille Sofiaan, he saavat lisäohjeita -

etapin päätepisteestä ja siellä olevasta kirjasta.

(Sini:) Päärautatieasema lukee tuossa! -Jes jes jes.

Kyllä me vaan... -Kerrankin onni meitä suosii.

Nytkö pitää mennä... Mä sai viestin. -Mäkin sain. Mitä siellä lukee?

"Etsi Aleksanteri Nevskin katedraali."

Eli varmaan vanha kaupunki.

(Jenni:) Antti Reinin näköinen mies! Älä viitti!

Tuossa on Antti Reinin näköinen mies. Ei hullumpi suoritus.

Kävelkää tuohon suuntaan 20 minuuttia, niin olette perillä.

Paljon kiitoksia! Olet niin söötti!

(Sergey:) Flirtti pelasti miehen päivän.

Menemme Aleksanteri Nevskin katedraalille.

Otammeko kyydin tästä?

(Antti:) En ole eksynyt koskaan. Löydän aina perille.

Joskus se vie enemmän aikaa, joskus vähemmän.

Toivotaan, että tänään löytyy nopeasti.

Okei. Se oli väärä suunta. -Mennään toiselle puolelle, tuolla junalla.

Me saadaan kahteen suuntaan tietoa.

Jotkut sanoo, että tuonne, joku sanoo, että tuonne.

Oletko yhä sitä mieltä, ettei karttaa tarvita?

Olen sitä mieltä, että nämä ratikat menee ympyrää.

Onpa tavaraa... -Kukin pari vuorollaan pääsee perille Sofiaan.

Loppukiri koittaa vihjeviestien ohjaamana.

"Etsi Aleksanteri Nevskin katedraali."

Pitääkö meidän mennä nyt Aleksanteri Nevskin katedraaliin?

Tavattiin nuori kundi bussipysäkillä.

Se kyseli, mitä me tehdään ja tarjoutui auttamaan.

Luvattiin kysyä apua, kun tiedetään määränpää.

Sieltä on noin 11 minuutin kävely. - Selvä.

Kiitos! Turvallista kotimatkaa. - Samoin.

(Saga:) Toi on ainakin joku... Tämä on Alexander II.

Ehkä ne luuli, että me tarkoitetaan tätä.

Voi ei. Tämä on Aleksanteri ihan joku toinen... toinen.

(Antti:) Jos luottaa vain ihmisten puheisiin, -

saa mennä edestakaisin. Tässä oli Alexander mutta vähän eri.

Jos mä luen tätä oikein, tämä on Alexandra II. -Ei se mitään.

Nyt ei kilauteta kaverille. Etsitään kartta. Ehkä katukysely riittää.

(Saga:) Eikö tästä lähde vitonen? -En mä tiedä.

Iskä, vitosen ratikka tulee!

Mitä? -Vitosratikka!

Menee vai? Ui!

Hieno.

Tämä lähti hei nyt väärään suuntaan. -Ei...

Se lähti nyt tänne suuntaan.

Tämä meni nyt eri suuntaan.

(Sini kirkuu.) Pliis! Toivottavasti me ei olla vikoja. -Mäkin toivon.

(Sergey:) Oh my god, tää on upee. Täältä saisi levykansikuvaukset.

Miten upea toi silta, katso. -Tulee vähän Seinäjoki mieleen.

(Sergey:) Lego-versio Seinäjoesta. -Just näin.

Tuolla on iso kupoli! Se on toi saleen! -Niin on.

(Sini:) Kaunis. -Niin on. (Älykello kilahtaa.) Hei, nyt tuli viesti.

"Kävele kilometri länteen Sofian patsaan luo."

"Ota metro etelään ja jää James Boucher -pysäkillä pois."

"Etsi hotelli Marinella." -Okei. Hotelli Marinella.

(Sergey:) Kilometri Sofian patsaalle...

Sini ja Sergey ratkaisivat ensimmäisen arvoituksen, -

mutta joillain pareilla on vaikeuksia löytää katedraalia.

Tiedätkö, missä on Aleksanteri Nevskin katedraali? Onko se tuo?

Paljon kiitoksia! Meillä on kilpailu käynnissä, kiitos avusta!

No niin. Se on tuossa. -Se on siinä.

Lukisiko tuossa englanniksi? -Käyn kysymässä.

Anteeksi, onko tämä Aleksanteri Nevskin katedraali? Eikö?

Tämä on väärä katedraali. -Okei. Eli väärä katedraali.

Meille näytettiin, että se tuo, mikä näkyy. -Ette voi missata.

Mehän lähdettiin tyytyväisenä, -

että kohta ollaan perillä. -Nautittiin maisemista.

(Eemeli:) Sitten ehdotin, että varmistetaan vielä, -

onko tämä Aleksanterin katedraali.

Siinä ei nimittäin lukenut sitä. Käytiin kysymässä, ja eihän se ollut.

(Joonas:) Koira! Vie meidät Nevskin katedraalille.

Alexander Nevski. Älä jää siihen. Tämä on kisa.

(Jenni:) Hei hei hei! Tänne tänne tänne.

(Jenni:) Jos joku on katedraalin näköinen, niin tuo.

Hei! "Ota metro etelään. Jää..." Mikä toi on?

James Boucher -pysäkki.

Vihdoinkin pääsee käyttämään kompassia, joka ei ehkä toimi.

Aurinko on tuolla, eli tuolla päin se on.

Siis aurinkohan nousee idästä...

Lähdetään tästä suoraan, kun tässä on tämmöinen.

Kysytäänkö vai mennäänkö kylttien mukaan? -Kylttien.

Mikä se oli? -Alexander "Navetski".

Kellä on tuollainen muisti?

Hei, puhutteko englantia?

Tiedättekö, missä on Aleksanteri Nevskin katedraali?

Se on tuossa suunnassa, näette sen tuolla kaukana. - Kiitos!

Nyt mä tiedän. Luulen, että aikaa on mennyt sen verran, -

että pommiinkin nukkuneet ovat jo perillä.

Katso.

Mitä se sanoo? -"Kävele kilometri länteen Sofian patsaalle."

"Ota metro James Boucher -pysäkille. Etsi hotelli Marinela."

Eih! (Ella:) Matka jatkui vielä katedraalilta, ja se ärsytti.

Olisin voinut lyödä seinää ja alkaa kiroilemaan, -

mutta siitä Vivi olisi hermostunut, joten mä en voi hermostua.

Sitten olin vaan, että... -Piti pitää pokka vaan ja jatkaa hikoilua.

Tuolla näkyy kupoli.

Tässä olisi ollut turisti-info.

Mutta hei, täällä ollaan, Saga. -Ollaan kuitenkin.

Ensimmäinen etappi lienee ratkottu.

Luulen, että tänään kuuntelimme toisiamme -

tai kommunikoimme pehmeämmin toistemme kanssa.

Mentiin pääosin ilman karttaa, ja oli hienoa nähdä, -

miten Sagan ajatus toimii. Se toimi tosi hienosti.

Ja kuitenkin ne kerrat, kun pääsin näkemään kartan, -

se helpotti ottamaan vastaan neuvoja.

Jos mennään tuonne, pysähdytäänkö infon luona?

Se voi olla myös tuossa, koska aurinko on tuossa.

Varjot on noin päin. On iltapäivä...

Aurinko laskee länteen, eli varjot on itään.

Tämä menee ihan absurdiksi. -Mennäänkö siihen infoon?

Jos aurinko laskee tuonne, niin silloin se on tuolla.

Otetaanko riski?

Olisiko parasta mennä puistoon kysymään niiltä infotyypeiltä?

Se kesti kaksi minuuttia... -Mikä toi on?

Ei toi ainakaan se ole.

Katsotaan, löytyykö se meidän kartastamme. Se on tässä.

Olemme tässä kulmassa. Seuraatte vain keltatiilistä katua.

Okei, eli se on korkealla. - Kyllä. Keltatiilisen kadun päässä.

Kiitos!

Tuolla. -Okei. Sehän on täysin...

Ei... Olin ihan varma, että tämä olisi joku snadi patsas -

jonkun kiven päällä.

Tämä on aika hauskaa, koska meillä oli aamulla puhetta siitä, -

että hän luottaa karttoihin, minä ihmisiin.

Itse asiassa hänen karttaluottamuksestaan -

olisi ollut hirveästi apua tässä alussa.

Iskä kyllä pelasti meidät tänään.

Toisaalta jouduttiin silti turvautumaan -

ihmisten apuun. On siinäkin pointtia.

Tuosta kun vetää suoran viivan, se oli ainakin siellä suunnassa.

Ja molemmat tiet olisi vieneet tänne.

Oltaisiin tehty kummin vain, oltaisiin nyt tässä. -Etsitään metro.

Juostaanko? Ettei jää viimeisistä metreistä kiinni.

Anne ja Jari, tullaan teidän ohi!

Jes...

Oikeesti... Mua alkaa itkettää nyt.

Meillä tapahtui jotain joka ikisessä välissä, missä voi tapahtua.

Levoja. Bulgarian levoja. - Aivan.

Meillä ei ole niitä.

Tekstitys: Kanerva Airaksinen Iyuno