Afrikaans
Akan
Albanian
Amharic
Armenian
Azerbaijani
Basque
Belarusian
Bemba
Bengali
Bihari
Bosnian
Breton
Cambodian
Catalan
Cebuano
Cherokee
Chichewa
Chinese (Simplified)
Chinese (Traditional)
Corsican
Croatian
Czech
Danish
Dutch
English
Esperanto
Estonian
Ewe
Faroese
Filipino
Finnish
French
Frisian
Ga
Galician
Georgian
German
Greek
Guarani
Gujarati
Haitian Creole
Hausa
Hawaiian
Hebrew
Hindi
Hmong
Hungarian
Icelandic
Igbo
Indonesian
Interlingua
Irish
Japanese
Javanese
Kannada
Kazakh
Kinyarwanda
Kirundi
Kongo
Korean
Krio (Sierra Leone)
Kurdish
Kurdish (SoranĂź)
Kyrgyz
Laothian
Latin
Latvian
Lingala
Lithuanian
Lozi
Luganda
Luo
Luxembourgish
Macedonian
Malagasy
Malay
Malayalam
Maltese
Maori
Marathi
Mauritian Creole
Moldavian
Mongolian
Myanmar (Burmese)
Montenegrin
Nepali
Nigerian Pidgin
Northern Sotho
Norwegian
Norwegian (Nynorsk)
Occitan
Oriya
Oromo
Pashto
Persian
Polish
Portuguese (Brazil)
Portuguese (Portugal)
Punjabi
Quechua
Romanian
Romansh
Runyakitara
Russian
Samoan
Scots Gaelic
Serbian
Serbo-Croatian
Sesotho
Setswana
Seychellois Creole
Shona
Sindhi
Sinhalese
Slovak
Slovenian
Somali
Spanish (Latin American)
Sundanese
Swahili
Swedish
Tajik
Tamil
Tatar
Telugu
Thai
Tigrinya
Tonga
Tshiluba
Tumbuka
Turkish
Turkmen
Twi
Uighur
Ukrainian
Urdu
Uzbek
Vietnamese
Welsh
Wolof
Xhosa
Yiddish
Yoruba
Zulu
En ole valittu! Valitsin tÀmÀn itse.
Hei, rÀÀpÀle.
Yksi tulee idÀstÀ.
HÀn toi mukanaan keihÀÀn. Kun keihÀs löytyy-
-valittu voi johdattaa meidÀt valoon.
Olen innoissani lÀhdössÀ.
Entten tentten teelika mentten.
Tartuin druidin varpaaseen.
Polvistu, kenraali Aulus.
Etsi keihÀs ennen Roomaa.
Onko tÀmÀ sinun talosi?
Toistaiseksi.
Se haisee erilaiselta kuin meidÀn kotimme.
Oletko sinÀ kenraali?
Olen.
-Oletko valloittanut monia maita? -Olen.
Oletko ylpeÀ?
-MinÀ... -Kenraali Aulus Plautius.
Oletko kaivannut minua?
Joka pÀivÀ.
Oletko pahoillasi siitÀ mitÀ teit?
Suurin uhraus on se, joka koskee eniten.
-Se koskee enemmÀn... -En kysynyt, koskeeko se.
Kysyin, oletko pahoillasi.
Oletko pahoillasi?
Oletko pahoillasi, isÀ?
En.
Koska rakastat hÀntÀ.
Koko sydÀmestÀni.
NÀin viime yönÀ unta.
Vaelsin korkealla vuorella.
Tie oli yksinÀinen ja villi.
Tulin temppelin kohdalle.
Menin sisÀÀn ja kiipesin torniin. SiinÀ oli korkeat ikkunat.
Se oli yksinkertainen temppeli ja alttari.
Sen pÀÀllÀ oli risti, nÀin.
PelkkÀ puinen risti.
Ristin keskeltÀ loisti valo. Puhdas valo.
MitÀ se voi tarkoittaa?
Miksi tulet luokseni?
Tuo on ensimmÀinen hulluuden merkki. Puhut itseksesi.
ĂlĂ€ anna minun keskeyttÀÀ. Vapiset kuin lapsi.
-Ulos tÀÀltÀ. -MitÀ hÀn sanoisi, jos kuulisi sinut?
-Polvillasi. -ĂlĂ€ pelleile kanssani.
Hei.
Tule mukaani. Tule.
Onpa hienoa.
-Voi ei. -Oletteko tavanneet?
-Lyhyesti. HÀn kaappasi minut. -Minut hÀn hautasi elÀvÀltÀ.
Ei tÀmÀ ole kilpailu, mutta ompelin keuhkoni kokoon karhun suolilla.
PidÀn hÀnestÀ jo nyt.
-Emmekö voi löytÀÀ Luciusta itse? -Hiljaa, Kwunt.
-Kuka etsii karkuria? -MinÀ.
Muistan sinut. MissÀ kulta on?
-Hevosen kyydissÀ. -Etkö laske rahoja?
Veran tietÀÀ, ettei minua ole syytÀ pettÀÀ.
Roomalaiset lÀhettÀvÀt karkurit etulinjaan.
EtsimÀnne mies on vankileirillÀ SinisillÀ kukkuloilla.
-LÀnnessÀ. -Sopimus oli, ettÀ viet meidÀt.
En lÀnteen. LÀnnessÀ on vaarallista.
Heimot liikkuvat. On karkureita. Sisko vie teidÀt.
MikÀ sisko?
HÀn on Drella. HÀn tuntee polut lÀnteen.
Hella ja Drella. Maksa Hellalle, saat Drellan.
Onko hÀn oppaamme?
Huomenta, Drella.
-IkÀvÀn nÀköinen rupi. -SelitÀ minille.
LÀnteen meno on liian vaarallista hÀnelle, omalle siskollesi.
Kuka lankeaa siihen ansaan? Kuka vaihtaa neljÀ sÀkkiÀ hiekkaa tuohon?
En pidÀ hÀnestÀ.
-Ottakaa tai jÀttÀkÀÀ. -Me otamme.
-TÀmÀ on valtava virhe. -Kuka tahansa, paitsi hÀn.
Varoitan, ettĂ€ hĂ€n ei jutustele. ĂlkÀÀkĂ€ jÀÀkö tuulen alle.
-Jos hÀn suuttuu, paetkaa. -SelvÀ. Kiitos, Hella.
Oikeasti?
Ole varuillasi.
Ei tuo eikÀ tuo. Jatka vain.
HĂ€n.
En tiedÀ, miksi, mutta nÀin vain on.
En pysty kusemaan suoraan!
-MitÀ tiedÀt heimoista? -Ennen maihinnousuako?
Katsotaanpa. Aikaa on kulunut.
Dumnoniit olivat vaikeita.
Belgaet olivat hauskoja humalassa, mutta varo kuutamolla.
Sinisen vuoren heimot olivat aina hankalia.
He polttivat toistensa kyliÀ herkÀsti.
Olen varma, ettÀ tÀÀllÀ on jotain vedessÀ.
Se keihÀs. Kuvittele, ettÀ puhut idiootille.
Ennusteen mukaan keihÀs tulee idÀstÀ.
Valittu yhdistÀÀ heimot Lokkaa vastaan.
-He vapautuvat loitsusta. -Loistavaa, ymmÀrrÀn.
Kun Lucius pakkasi tavaransa ja tuli maahamme valloittajana-
-pakkasiko hÀn sandaalit, tunikan, kypÀrÀn, keihÀÀn?
Vai sandaalit, viitan, kypÀrÀn, hopeisen pÀivÀnkoiton keihÀÀn?
-MitÀ tarkoitat? -No, mikÀ sen salaisuus on?
MinÀ haisen aika kauhealle, mutta tÀmÀ on seuraava taso.
Haistan kaikki klassiset vivahteet. Lannan, homeet, kuolleet nisÀkkÀÀt.
En lyö vetoa, mutta jos seisoisit rinnan pÀÀllÀ, onko tuo kÀrppÀ?
Mieti asiaa. HÀn ei tiennyt, ettÀ olemme tÀÀllÀ.
EikÀ sitÀ, ettÀ odotamme keihÀstÀ.
SinÀ olet samaa mieltÀ.
Ennemmin kuin rumpu, hattu tai kissa.
YmmÀrrÀtkö?
-KyllÀ. -MÀyrÀ on selvÀ.
Kuollut mies. Toinen kuollut mies.
Paljon kuolleempi mies, mutta tuo...
Nerokasta. MitÀ se on?
Ennustuksen palvelijat eivÀt ymmÀrrÀ toimiensa tÀrkeyttÀ.
-Voi tuntua vaihtoehdolta... -MinÀ kÀsitÀn.
Jumalten kuiskauksia, muinaisia tuulia, jotka puhaltavat ajassa.
Olen jo edellÀsi.
-Kysyn sitÀ... -Kysyt sitÀ...
...tietÀÀkö Lucius tarkoituksensa, vai onko hÀn yhtÀ hukassa kuin sinÀ?
-Kiitos. -Niin.
Et edes tunne hÀntÀ, vai mitÀ?
HÀn löysi sinut nurkan takaa ja luovutti meille.
NeljÀstÀ pussista druidien kultaa.
TÀllÀ vÀlin me kuljemme Sinisille vuorille sokkona.
TiedÀtkö mitÀ? Se joka meitÀ odottaa, tietÀÀ tulostamme.
He haistavat meidÀt tÀÀltÀ asti.
Lucius ei ehkÀ tiedÀ tarkoitustaan, mutta hÀn tiesi ettÀ sellainen oli.
HĂ€n tiesi.
-Voimme kuulla tuulen laulun. -Kiitos, Rayne.
Jos olen rehellinen, tuo ei auttanut.
No niin.
Minne pÀin?
Kaikessa rauhassa.
-HÀn sanoi, ettÀ tunnet polun. -Niin.
Niin hÀn sanoi.
Tunnetko polun?
MitÀ nÀmÀ ovat?
He ovat aurinkokansaa. Kukkulat eivÀt ole heidÀn.
HeidÀt lienee siirretty.
Oikeasti!
Tuo ei nÀytÀ kutsuvalta.
Ne voivat olla joko aurinkokansaa tai Coritanit.
-Kumpi on pahempi? -Molemmat.
Aurinkokansa kunnioittaa Verania. Kunnioittivat aiemmin.
Emme voi vain rynnÀtÀ sinne. MeidÀn pitÀÀ tutkia lÀhempÀÀ.
MinÀ menen. Seuraan punaisia puita.
Kerron matkamme tarkoituksen. He neuvovat.
Jos en palaa, menkÀÀ toiseen suuntaan.
Alangot on kirottu.
Rooman piru vaeltaa siellÀ.
Korkea kukkula vie valittua eteenpÀin.
Tule lÀhemmÀs, lapsi.
Kannat raskasta taakkaa.
En halua pettÀÀ valittua.
Seuraa kukkuloiden lakia.
HÀn etenee siellÀ turvassa.
Korkeat kukkulat. Kiitos, sisaret.
-Se painaa tÀstÀ. -MinÀ löysÀÀn sitÀ. HengitÀ.
-En tarvitse sitÀ. -Anteeksi. Se on tehtÀvÀni.
EntÀ nyt? Onko se liian kireÀ?
MinÀ pÀrjÀÀn.
Yksi yö vielÀ ja nuo kaksi muhinoivat.
Ei, mies on tahraton.
Tahrattomat eivÀt saa ajatellakaan sellaista.
-Onko hÀn neitsyt? -Totta kai on. Katso hÀntÀ.
Ei tunnu neitsyeltÀ.
-EhkÀ vuorenvarma -Ei vuorenvarma.
ĂrsyttĂ€vĂ€. Tahrattomat ovat Ă€rsyttĂ€viĂ€.
Etenkin hÀn. HÀn on ÀrsyttÀvÀ, itsevarma neitsyt.
En nÀe sitÀ.
SinÀ taas.
Olen oikeassa, vai kuinka?
Miten se on relevanttia? Miten voit lukea...
MitÀ aurinkokansa sanoi?
Korkeat kukkulat.
Korkeat kukkulat ovat liian vaaralliset.
MeidÀn pitÀÀ kulkea alangolla.
-Olen eri mieltÀ. -Miksi?
Suolistoni sanoo, ettÀ se on vÀÀrÀ polku.
-Sinun suolistosi. -Niin.
Samako, jonka ompelit karhulla?
-Jos ÀÀnestÀmme. -Lopettakaa, kaikki.
Saanko esittÀÀ kysymyksen?
Eikö suuri kokemus ja valtava viisaus merkitse mitÀÀn?
Saavatko kaikki vain vaikuttaa?
Onko mielipiteeni sama kuin hÀnen?
Tai tÀmÀn sirkusponin tai tuon lantakasan?
Aurinkokansa puhui selkeÀsti.
PÀÀtös on tehty. LiikettÀ.
Oletko kunnossa?
Voi helvetti.
-Viime yö oli hauska. -Eikö?
Jallitit noitaa tÀydellisesti. Olin kateellinen.
Miten sait hÀnet puolellesi?
-Se kiehtoo minua. -Me molemmat haluamme tappaa miehesi.
Palan kostonhimosta sen vuoksi, mitÀ hÀn teki tyttÀrelleni.
TÀydellistÀ. Kuka antaisi sellaisen anteeksi?
HÀn ei tiedÀ, etten oikeasti syytÀ hÀntÀ siitÀ.
Nerokasta.
Veran saa maksaa siitÀ, mitÀ hÀn teki perheelleni.
Tarvitsen apua siinÀ.
Haluan sitÀ, mitÀ Lokka haluaa.
Siksi on onni, ettÀ sinÀ tulit.
TiedÀt, ettÀ olen vahva. En ole kuten Aulus.
Teen mitÀ vain pyydÀt.
MennÀÀn!
Pikku possu.
Pikku possu.
Saanko tulla sisÀÀn?
No niin.
Mieheni ajatteli, ettÀ se olisi kovaa. "Se on kovaa", hÀn sanoi.
MinÀ luulin, ettÀ se olisi kovaa. SitkeÀÀ.
Ei se ollut.
Se oli-
-mureaa ja maukasta-
-mutta kuitenkin paksua.
Aika tympeÀÀ Veranin oikeaksi kÀdeksi.
Haluan, ettÀ teet nÀin.
MinÀ menen nyt.
Tulen takaisin, kun pÀivÀ valkenee.
SillÀ vÀlin-
-haluan, ettÀ kaivat syvÀlle-
-ja mietit nerokkaimman asian, mitÀ keksit.
Jotakin, mitÀ saat suoraan sisÀÀn.
SyvÀlle sisÀÀn.
MikÀ on viimeinen asia, mitÀ Veran tahtoo?
Jos puhutaan vielÀ keihÀÀstÀ. Se tuli idÀstÀ.
MistÀ idÀstÀ? ItÀ on suuri paikka.
MitÀ se teki siellÀ? Kenelle se kuului?
Onko se pitkÀ? Lyhyt? Pronssia? Rautaa?
LÀhitaisteluun vai pitkÀlle matkalle?
Onko se heittokeihÀs?
Harppuuna? Rapiiri?
Piikki? KolmikÀrki?
-Ennustus ei kerro. -Se on yllÀtys.
Se kertoo, ettÀ keihÀÀllÀ on voitettu voimakas druidi.
-Druidiko? -HĂ€n uhkasi maan kuninkaita.
Kuninkaat sitoivat druidin puuhun.
-HÀn... -MitÀ sinÀ teet?
MitÀ?
Veranin ennustus kerrotaan vain tarpeen mukaan.
TÀmÀ kelmi ei tarvitse sitÀ tietoa.
Ja tiedoksi, se ei ollut puu.
Se oli risti.
Seis.
Puut puhuvat.
Helvetti!
Loistavaa. TÀydellistÀ.
Huomaako kukaan mitÀÀn tÀstÀ helvetin reitistÀ?
Ottakaa aseet, ruoka, hevoset.
Ottakaa vaatteet.
Tappakaa heidÀt tÀhÀn.
Kiitos vaan, aurinkokansa.
-Veran lÀhetti meidÀt. -Veran on hylÀnnyt meidÀt.
Me maksamme takaisin verellÀ.
-TeidÀn verellÀnne. -Haluan puhua.
Tappakaa hÀnet ensin.
Tule!
Odottakaa!
Regnin Antedia?
Katsokaa kuningatarta!
Nyt nÀyttÀÀ hyvÀltÀ.
-MitÀ sinulla on minulle? -Se riippuu.
-MitÀ toit minulle? -Ei, se riippuu siitÀ, mitÀ...
-Onko kaikki hyvin? -On.
Et nÀytÀ hyvÀltÀ. Onko syynÀ vaimosi?
Miten tunnet vaimoni? Milloin tapasit vaimoni?
-HerkkÀ aihe. -Milloin olet tavannut vaimoni?
Huudatko sinÀ minulle?
-En. -Se on sinun onnesi.
Edellinen huutaja ei saanut lausettaan loppuun.
NÀin hÀnet vain. HÀn ystÀvineen tulee tÀnne.
HĂ€n on melkoinen pakkaus.
Me tiedÀmme, miten tÀmÀ toimii.
Ole hyvÀ ja kerro, minkÀ pienen, ehkÀ kÀyttökelpoisen, ehkÀ hÀmmentÀvÀn-
-ehkÀ hyödyttömÀn tiedonmurusen annat minulle-
-vaihdossa kÀsittÀmÀttömiin rikkauksiin.
SiitÀ puheen ollen.
Saat ne kyllÀ. Ne ovat huvilalla.
-Milloin? -Kun perkeleen vaimoni ei katso!
Veran etsii jotakuta. YstÀvÀÀsi karkuri-Luciusta.
-TiedÀt, missÀ hÀn on. -TiedÀn myös, kenet Veran lÀhetti.
Kaksi tiedonmurusta. Kaksin verroin rikkauksia.
-Kenet hÀn lÀhetti? -Haluatko, ettÀ tuo toinen kuulee?
-MikÀ toinen? -Miehesi tuolla.
Kunnia Regnin Antedialle!
MitÀ hÀn onkaan hÀvinnyt-
-hÀn on aina kuningatar pöydÀssÀmme.
Taistelimme Briganteja, paskiaisia vastaan. Olimme voitolla.
MeidÀn kaksi heimoamme ahdisti heitÀ, mutta he eivÀt antaudu.
He pÀÀttivÀt odottaa talven yli, mutta tÀmÀ-
-sai aikaan tulimyrskyn.
HÀn ajoi kÀrrynsÀ lÀpi liekehtivÀn linnakkeen. Ulos toisesta pÀÀstÀ-
-kuningas Otton pÀÀ keihÀÀn pÀÀssÀ.
Ilme oli...
Karvaisimmille, kÀnnisimmille, uskollisimmille liittolaisille-
-mitÀ kuningatar voi toivoa!
MikÀ tuo sinut nÀille maille, serkku?
Etsitkö vaimoa taas?
Roomalaiset tulivat.
IsÀ kieltÀytyi ehdoista.
He ajoivat takaa ja teurastivat-
-meitÀ pimeiden kuukausien ajan.
EdessÀsi ovat viimeiset Belgaet.
SinÀ olet viimeinen Regni.
Toivoa on.
Jumalten lÀhettÀmÀ. Kuten Veranin ennustus sanoo.
Aivan, druidit. He osaavat liioitella.
-Druidit kuulevat jumalia. -TiedÀt, ettÀ hÀn kÀvelee tÀÀllÀ.
Jumalten tytÀr. Valittu.
Sanotaan, ettÀ hÀn komentaa tuhansia.
HÀn muuttuu nÀkymÀttömÀksi halutessaan.
HÀn ratsastaa Oporan siivekkÀÀllÀ hevoselle.
NÀmÀ asiat on nÀhty.
Pian hÀn tulee luoksemme ja kantaa keihÀstÀ.
-muinaisilta. SillÀ voitamme Rooman pirut.
NÀkymÀttömÀt armeijat, lentÀvÀt hevoset.
-Viini on pehmittÀnyt pÀÀsi. -Ei.
Ei.
MinÀ tiedÀn sen.
Jumalat nÀkevÀt, mitÀ heidÀn lapsistaan on tullut.
Jumalat eivÀt salli meidÀn kÀrsiÀ! Jumalat!
EivÀt hylkÀÀ meitÀ!
Kansanne nousee vielÀ, veli.
MinÀ uskon sen.
-Oletko kunnossa? -Olen.
Aamulla minun tÀytyy ratsastaa Oponan siivekkÀÀllÀ hevosella-
-ja voittaa Rooman pirut.
Olet oikeassa. MennÀÀn nukkumaan.
Se on loistava idea.
Parempi kuin hyvÀ. Tahraton.
HyvÀÀ yötÀ.
Hankkiudu eroon heistÀ.
-MitÀ? -Kaikista.
TehdÀÀn tÀmÀ kuten aiemmin.
SinÀ et ole joukkuepelaaja.
Kuuntele nyt. Jokin on pielessÀ.
En tiedÀ, mikÀ se on, mutta Veran ei suunnitellut tÀtÀ.
Voit muuttaa sen. SinÀ pÀÀtÀt. Tee valinta.
Kuuntele minua.
Joko hyvÀksyt tilanteen tai minÀ teen valinnan.
-Et kai ole tosissasi? -Kokeile.
MeidÀn pitÀisi nostaa malja parhaalla simalla.
SyödÀ hirvasta.
Ei syöpÀlÀisiÀ tÀssÀ kirotussa luolassa.
Muistatko Demetaet?
Paskiaiset! Paskat heistÀ!
EntÀ Atrebatet?
-Runkkareita. -Niin!
-Taistelevat kuin hiiret! -Niin.
EikÀ pidÀ unohtaa-
-vitun Caniita.
Pahimpia kaikista.
Kuningas Pellenor. HĂ€n oli ruma, kaksinaamainen, liukas ketku!
Ja hÀnen tyttÀrensÀ, narttu Kerra.
Todellakin. ĂlĂ€ edes mainitse sitĂ€ kierosilmĂ€istĂ€ kotkaa.
Kaunisko? Mieluummin nain peuraa.
Jumalten kiitos, molemmat ovat kuolleet.
Olen kuullut, ettÀ se aivokÀÀpiö prinssi Phelan on jossain.
MitÀ me tekisimme, jos hÀn astuisi sisÀÀn nyt?
MitÀ me tekisimme? Sano.
Me paahtaisimme hÀnet!
ElÀvÀltÀ!
MitÀ sinÀ tekisit, Kwunt?
Omin sanoin, Kwunt.
No, Kwunt!
MinÀ olen Cantii.
MitÀ sanoit?
Olen Cantii.
En voi. En voi...
En voi pÀÀttÀÀ tÀtÀ iltaa-
-ilman-
-ettÀ laulan teille.
Antaa tulla.
Olen Kwunt ja tulen kaukaa
Tulen kaukaa, tulen kaukaa
Olen Kwunt ja tulen kaukaa
Mutta on mukava olla tÀÀllÀ
Laula vitun Cantiista!
Cantiit ovat roskavÀkeÀ
RoskavÀkeÀ, roskavÀkeÀ
Cantiit ovat roskavÀkeÀ
Kuten myös kuningas Pellenor
HÀn ei ollut erityisen rakastava isÀ
Pojalleen Phelanille
Joka oli myös surkimus
Cantiit ovat roskavÀkeÀ
Vitut Cantiista!
-MitÀ sinÀ teet? -Huomenta.
Kuorsaat kuin muuli.
SinÀ potkit kuin muuli. Olen mustelmilla.
SinÀ puhut unissasi. Paljon.
MitÀ minÀ sanoin?
MinÀ luulin olleeni ennustuksessa.
-En tiennyt. -Uskoin olevani jumalatar Brenna.
MinÀ todella uskoin niin.
En voinut syödÀ, en nukkua. En osannut ajatellakaan.
Ei se ole sama, mutta sanon vain.
Minulla on kÀsitys siitÀ.
Jos tarvitset apua, olen tÀssÀ.
Kiitos.
Maasto Sinisille vuorille ei ole tÀllaista.
Heimot taistelevat Roomaa vastaan.
Se on sotatannerta.
Ole varuillasi, serkku.
Salli minun, kuningatar.
Kunnes jÀlleen tapaamme.
Huomenta, possu.
MitÀ sinulla on minulle?
Nerokas noita!
Seuratkaa minua.
Oli neito, kaunis neito
HÀn meni kerÀÀmÀÀn pÀhkinöitÀ
HÀn veti niitÀ ylhÀÀltÀ ja alhaalta
HÀn veti niitÀ puusta HÀn veti niitÀ puusta
Kunnes hÀn vÀsyi ja laski ne maahan HÀn nukkui metsÀssÀ
Siihen tuli kolme himokasta miestÀ Himokasta ja vahvaa
Kolme himokasta ja vahvaa miestÀ
EnsimmÀinen suuteli punahuulia HÀn salli sen
Toinen avasi miehustan NahkanyöreistÀÀn
MitÀ kolmas teki SiitÀ ei laulu voi kertoa
He ovat jo kuolleet.
MeidÀn pitÀÀ jatkaa matkaa.
Neito herÀsi, peloissaan
HĂ€n sanoi nukkuneensa liikaa
Auttakaa! Minun poikani!
Cait! Ei, Cait! Odota!
He veivÀt poikamme.
Cait! Cait!
Cait!
Kuuntele. Katso minuun.
Me löydÀmme hÀnet. Lupaan sen.
Lupaan sen.
He ovat vieneet lapsen.
-LÀhden perÀÀn! -Sinulla on tehtÀvÀ. Ei tÀmÀ.
MinÀ teen sen, eli se on.
-Muistatko? -Tulen mukaasi.
Kiitos.
Odota!
Hei, seis! Seis!
Tulkaa ulos! Tulkaa esiin!
Se on tyhjÀ.
Kaikki hyvin.
Olet turvassa.
Olet nyt turvassa.
Tekstitys: Riikka Strandman Iyuno-SDI Group
Can't find what you're looking for?
Get subtitles in any language from opensubtitles.com, and translate them here.